Maaseutu perinnön säilyttäminen.

TTS:n tiedote
Asuminen, teknologia ja palvelut
8/2013 (679)
MUUT
Maaseutuperinnön säilyttäminen
Anna-Maija Kartano-Ylén ja Heli Mäntylä, TTS
Maaseutuperinnön säilyttäminen -hanke sai rahoituksensa Ykkösakselin elyltä. Hankkeen tavoitteena oli entisöidä kulttuurihistoriallisesti arvokas
rakennus yleisökäyttöön.
Rakennusmateriaalit ja -tekniikka ovat muuttuneet valtavasti 1930-luvun jälkeen. Kunnostamalla
vanha rakennus, noudattamalla samaa tekniikkaa
ja käyttämällä samoja rakennusmateriaaleja kuin
aikaisemmin, ylläpidetään tietoa perinteisistä
käsityötavoista ja rakennusmateriaaleista, mikä
saattaa olla tärkeätä myös tulevaisuuden rakentamisessa.
Ensisijainen lähtökohta arvokkaassa rakennuksessa on kunnostaminen ja korjaaminen, ei uusiminen. Männistön mökkiä korjatessa pyrittiin
mahdollisuuksien mukaan säilyttämään vanhoja
rakennusosia ja -materiaaleja. Korjauskelvottomat
rakenteet ja rakennusosat korvattiin rakennuksen
alkuperäiseen luonteeseen sopivilla materiaaleilla
ja työtavoilla.
Hankkeen taustaa
Entisöidyssä Männistön mökissä Elias Lönnrotin emännyyskoulun vanhat kalusteet saivat arvoisensa ympäristön. Kuvat Heli Mäntylä, jollei muuta mainita.
Suomessa vanha rakennuskanta on pieni. Ennen vuotta
1929 rakennettujen rakennusten osuus koko rakennuskannasta on vain 7,5 %. Niistäkin vain osa on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Tästä pienestä perinnöstä on
syytä pitää hyvää huolta.
TTS:n Sammatin yksikön piha- alueella sijaitseva kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, 1923 rakennettu
Männistön mökki, entisöitiin yleisökäyttöön museoksi ja
kesäkahvilaksi. Elias Lönnrotin perintövaroin rakennetun
emännyyskoulun arvokas historia on kerätty yhteen ja
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
asetettu ensimmäistä kertaa pysyvästi näytteille. Emännyyskoulu alkoi Sammatissa jo 1897, jonka jälkeen se on
kuulunut keskeisenä osana sammattilaisten elämään ja
arkeen. Männistön mökki toimi alkuaikoina talonmiehen asuntona, myöhemmin se muutettiin asuntolaksi.
Työtehoseuralla on vahva korjausrakentamisen osaaminen. Rakentamisen yksikössä opetusta annetaan verhoilijoille, entisöijille ja sisustajille.
Maaseutuperinnön säilyttäminen -hankkeen avulla
haluttiin säilyttää jälkipolville käyttökuntoisena alueen
vanhin rakennus. Lisäksi haluttiin esitellä tapoja entisöidä vanha rakennus alkuperäistä muistuttavaan kuntoon. Entisöinnissä pyrittiin käyttämään alkuperäisiä
materiaaleja ja työmenetelmiä.
Lähtökohta
Männistön mökki oli ollut tyhjillään viimeiset parikymmentä vuotta. Rakennuksessa oli pidetty peruslämpö
yllä öljylämmityksen avulla. Kuntokartoitus oli tehty
kymmenen vuotta sitten, jolloin rakennuksessa oli ha-
Korjausrakentaminen eli saneeraus tarkoittaa olemassa olevan rakennuksen tai muun
rakennelman laajaa yhdellä kertaa tapahtuvaa korjaamista tai muuttamista. Rakennuksen tai muun rakennelman kestoiän aikana näin laajoja toimia tehdään vain muutaman
kerran. Korjausrakentamiseen liittyy usein rakenteiden ja laitteiden kunnossapitoa, jota
tehdään myös kiinteistön ja rakenteiden hoitoon liittyvänä työnä.
Sen mukaan onko korjausrakentamisen tavoitteena muuttaa, kasvattaa vai säilyttää
rakennusta tai rakennelmaa, voidaan toiminnot jakaa seuraavasti:
 peruskorjaus on korjausrakentamista, jossa rakennelma korjataan yhtä hyväksi kuin
se oli uutena
 perusparannus pyrkii ylittämään rakennelman aiemman laatutason ja tekemään
toiminnallisuuden entistä paremmaksi
 uudistaminen modernisoi esimerkiksi tilajakoa, rakennusosia tai laitteistoja
 lisärakentaminen laajentaa pinta-alaa rakennuksen tai rakennelman sisä- tai ulkopuolelle tehtävin uusin rakentein
 konservointi pyrkii säilyttämään olemassa olevaa rakennustekniikkaa
 entistäminen eli restaurointi pyrkii palauttamaan entisiä arvoja tai rakennustapoja
eli säilyttämään tai palauttamaan esimerkiksi rakennuksen arkkitehtuuria
 rekonstruointi on uuden kopion rakentamista hävinneestä rakennelmasta säilyneiden jäänteiden tai asiakirjojen perusteella.
Männistön mökki ennen entisöintiä. Kuva: Minna Kuusela.
Männistön
mökin sisä- ja
ulkonäkymiä ennen
entisöintiä.
Kuvat: Minna
Kuusela.
2
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
Termex-selluvilla on valmistettu kierrätyspaperista eli pääosin puusta.
Kierrätyspaperin uusiokäyttö lämmöneristeeksi moninkertaistaa
kierrätyksen ekologisen tehokkuuden. Käytettäessä puupohjaisia
rakennusmateriaaleja, kuten selluvillaa, vähennetään rakentamisen
ympäristörasitusta alentamalla kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä.
vaittu muun muassa lahovaurioita väliseinän
alaosassa. Kuntokartoituksen yhteydessä lattioihin oli avattu moottorisahalla tarkistusluukkuja, jonka vuoksi vanhoja lattioita ei
voitu säilyttää. Tiilinen vesikatto oli sammaloitunut ja osa ulkoseinän alimmista hirsikerroksista ja vuorilaudoista oli lahonnut. Ulkoovet olivat hatarat ja alaosastaan lahonneet.
Ikkunat olivat kunnostettavissa. Alapohja oli
huonosti tuulettuva ja sinne oli tehty aikaisempien korjaustoimenpiteiden yhteydessä
betonivaluja. Mökki oli kuitenkin pysynyt
ryhdikkäänä, eikä homevaurioita havaittu.
Parhaiten talossa oli säilyneet kuistit ja yläaula portaineen. Niille riitti pelkkä maalaus.
Alakerran lattiat ja alapohjan rakenteet jouduttiin uusimaan lähes kokonaan.
Vesikaton puhdistusta ja lautojen korjausta. Kuva: Anna-Maija
Kartano-Ylén.
Suunnittelu ja toteutus
Entisöinti
Männistön mökin korjausrakentamisen
suunnittelusta vastasi arkkitehti Minna Kuusela. Hankehausta ja interiöörin suunnittelusta vastasi TkT Heli Mäntylä. Esineiden
luetteloinnista ja museoinnista vastasivat projektipäällikkö Anna-Maija Kartano-Ylen ja FM
Hannele Lahtinen. Piha-alueen kasvillisuuden
ja kiveyksien suunnittelusta sekä toteutuksesta vastasi TTS:n puutarha-ala ja maarakennusala (Timo Rinkinen, Tuomo Vainikainen,
Mats Wikström, Jukka Korpela ja Vesa Alaraasakka). Puu- ja sisustusalan Vesa Taipaleen
johdolla kunnostettiin muun muassa ikkunat
ja rakennettiin uudet ulko- ja väliovet. Muu
toteutus TTS:n korjausrakentaminen ja Rakennuspalvelu Lasse Morander Oy.
Männistön mökissä uusittiin lämmitysjärjestelmä. Öljylämmityksestä luovuttiin ja
talo liitettiin aluelämpöön, jota tuotetaan
uusiutuvalla energialla (hakkeella). Alakertaan asennettiin vesikiertoinen lattialämmitys ja yläkertaan vesikiertoiset patterit.
Kaikki sähkö- ja putkivedot uusittiin niiden
huonon kunnon takia. Valaistus toteutettiin
led-valoilla.
Entisöinti suoritettiin museoviraston valvonnassa ja ohjeiden mukaisesti. Olemassa
olevat materiaalit pyrittiin mahdollisuuksien mukaan säilyttämään ja korjaamaan,
jos oli tarve. Vanhoja pintamateriaaleja ei
revitty pois, jos uuden sai kätevästi päälle.
Näin taloon saatiin arkistoitua pala historiaa.
Mökkiin ei asennettu kosteussulkuja ja siellä
säilytettiin painovoimainen ilmanvaihto. Korjaustöissä huomioitiin turvalliset materiaalit,
joita ovat puhdas puu ja sen eri muodot: selluvilla, tervapaperi ja pinkopahvi. Mökin alkuperäisistä materiaaleista kerättiin leikekirja
säilytettäviksi tuleville sukupolville.
Julkisivut säilytettiin ennallaan. Seinistä
uusittiin vaurioituneet osat ja korvattiin
Käytetyt maalit ja niiden värisävyt
Ikkunoiden ja ovien pielilaudat, räystäs- ja tuulilaudat, sisäkatot,
katto- ja jalkalistat sekä alakerran väliovet
Uula pellavaöljymaali, Pouta (1001)
Ulko-ovet, yläkerran väliovet
Uula pellavaöljymaali, Sade (1011)
Kuistien ja yläkerran lattiat
Uula pellavaöljymaali, Kaste (1006)
Tapettimallit. Kuvat: Tapettitalo
Ritva Kronlund: Simpukka
(alakerran näyttelyhuoneet)
Ritva Kronlund: Niittyleinikki (emännän huone)
Ritva Kronlund: Niittyleinikki (emännyyskoululaisen asuntolahuone)
Kanervankukka (sisäeteinen)
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
Katinlieko (keittiö).
3
vastaavilla uusilla tai teetetyillä. Yksi eteisen
ikkuna oli paneloitu piiloon, se otettiin esiin.
Seinät maalattiin Uulan punamultamaalilla.
Ikkunat kunnostettiin TTS:n entisöijien toimesta alkuperäisillä työtavoilla ja maalattiin
valkoisiksi Uulan pellavaöljymaalilla. Ulkoovet teetettiin puusepäntyönä alkuperäisien
mallien mukaisiksi TTS:n puu- ja sisustusalalla ja ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla.
Kantavat rakenteet tarkistettiin. Alapohjan osalta ne jouduttiin uusimaan lähes
kokonaan. Hirsikehikon lahovaurioituneet
hirsikerrat uusittiin pieneltä matkalta pohjoissivulla.
Tiilinen vesikate puhdistettiin sammaleesta pesemällä se painepesurilla. Rikkoutuneet
tiilet korvattiin vastaavilla vanhoilla tiilillä.
Vesikatteen räystäs- ja tuulilautojen kosteusja lahovaurioituneet osat uusittiin. Laudat
maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla.
Kuistien ja yläkerran lattiat maalattiin
Uulan pellavaöljymaalilla. Myös kattomaali
oli kaikkialla Uulan pellavaöljymaali. Seinät
päällystettiin sekä alakerrassa että yläkerrassa
pinkopahvilla niiltä osin, kuin vanha oli rikkoutunut. Seinät tapetoitiin 1900-luvun alun
tapettimalleilla.
Väliovia puuttui ja niistä osa oli pahoin
vaurioitunut. Uudet väliovet teetettiin TTS:n
puu- ja sisutusalalla ja ne maalattiin Uulan
pellavaöljymaalilla. Yläkerran väliovet ovat
alkuperäiset, ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla.
Alakerran katoista jouduttiin uusimaan
ainoastaan gallerian katto. Isoimmasta huoneesta ”salista” ja eteisestä löytyi alkuperäinen katto hirsineen alaslasketun katon yläpuolelta. Listoista jouduttiin uusimaan osa.
Esimerkiksi isoimmassa huoneessa ¾ listoista on alkuperäisiä ja ¼ uusia. Uudet listat
tilattiin perinnerakentamisen keskuksesta,
Antiikkiverstas Wilma oy:stä
Kuurattu lattia
Kuurattu lattia on lankku- tai lautalattia
käsittelemättömästä puusta, joka vain
kuurataan pellavaöljysaippualla ja kylmällä
vedellä. Lattia on siis käsittelemätön. Kuuratusta lattiasta on tullut uudelleen suosittu vaihtoehto, johtuen sen kauneudesta,
kätevyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja
edullisuudesta.
Kuurattu lattia on kaunis ja vaalea. Aikoinaan kuurattu lattia syntyi viikoittaisen
kuurauksen ja kulumisen tuloksena. Nykypäivänä on toisin, ennen kaikkea aidon
pellavaöljysaippuan ansiosta. Ei tarvitse kuurata itseään näännyksiin vaan kaunis ja likaa
hylkivä pinta saavutetaan muutamalla käsittelyllä ja parilla huolellisesti tehdyllä kuurauksella vuosittain (sekä normaalit pesut
4
Alakerran uusi lattia
tehtiin kuusilankkulajitelmasta, jossa
lankkujen leveys
vaihtelee 15–30 cm.
Kuusilankkulajitelma
tilattiin Metsänkylän
kartanon navetasta. Pintakäsittelyksi
valittiin pellavaöljysuopakäsittely Antiikkiverstas Wilman ohjeiden
mukaisesti. http://www.
antiikkiverstas.com/
verkkokauppa/lattian_
kasittely_kuuraamalla_pellavaoljysuovalla
Salin lista vaihtuu uudeksi vasemman hirren vasemmalla puolella. Eroa ei juuri huomaa.
pellavaöljysaippualla ja rätillä). Hyviä käyttökokemuksia on saatu myös julkisista tiloista,
joissa on perinteinen kuurattu lattia. Kun
valitsee kuuratun lattian, niin kaikki lattian
käsittely vaihtoehdot tulevaisuudessa ovat
yhä mahdollisia. Kuurattu lattia tulee vuosi
vuodelta vaan helppohoitoisemmaksi.
Antiikkiverstas Wilman kuurausohje: kastele muutama lauta kerrallaan hyvin kylmällä vedellä. Ota pesusoikkoon 10 l kylmää
vettä ja lisää joukkoon 2–3 dl nestemäistä
suopaa. Kuuraa lattialaudat lautojen pituussuuntaisesti. Älä koskaan saippuoi kuivaa
puuta. Huuhtele pyyhkimällä kylmään veteen kastetulla rievulla.
Männistön mökin kuusilankkulattian kuurauksessa käytettiin 10 litraa kylmää vettä ja
0,5 litraa pellavaöljysuopaa. Työvälineenä
käytettiin keskikovaa kuurausharjaa, sillä
juuriharja oli liian kova ja vain liukui pinnalla,
liian pehmeä harja taas roiski. Lattiat kuurattiin kolmeen kertaan.
Keittiö
Työtehoseuran Ekologinen keittiö -hankkeessa saatujen oppien mukaisesti keittiö
haluttiin rakentaa aikaa kestäväksi ja ekologiseksi. Runkomateriaaliksi valittiin vaneri.
Liimapuulevystä tehdyt ovet päällystettiin
koivuviilulla. Tasot tehtiin Lappeenrannan
teknisessä yliopistossa nano-pinnoitteisina
kierrätysmateriaalista. Kodinkoneet ovat
Mielen energiatehokkaita malleja. Oraksen
vettä säästävä elektroninen hana lisää käytettävyyttä, samoin kuin Stalan Comboallas. Liesituuletin on Savo-Saferan turvaliesituuletin, joka on ainoa liesiturvaratkaisu,
joka vahinkojen ennaltaehkäisyn lisäksi myös
sammuttaa syttyneen rasvapalon. Tilassa on
esillä ja käytössä myös Työtehoseurassa kehitetty kierrätyskaappi, johon voi lajitella 7–8
jätejaetta. Samoin Työtehoseurassa vuonna
1944 kehitetty kuivauskaappi on päässyt
keittiöön esille. Keskeisenä elementtinä keittiössä on puhtaasti palava leivinuuni.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
Tulisija
Keittiöön muurattiin Suomalaiset Tulisijat ry:n kansainvälisen muurausleirin ja TTS Talonrakennus hormi- ja
tulisijamuurauskurssin yhteishankkeena puhtaasti palava leivinuuni, jollaisia Suomessa on vasta muutama. Tulisijan suunnitteli ja muuraustöitä johti arkkitehti Heikki
Hyytiäinen.
Leivinuunien kehitys ja tutkimus on
ollut vähäistä, eikä niiden päästötutkimuksia ole juuri tehty. Vuodesta 1980
lähtien Hyytiäinen on kehittänyt ja
mittauttanut palotapahtumaa erilaisissa tulisijoissa, jotta päästöt saataisiin
mahdollisimman vähäisiksi ja tulisijan toiminta asumiseen soveltuvaksi.
Oppia on otettu muun muassa isojen
teollisuuslaitosten tulisijoista.
Männistön mökkiin muuratun leivinuunin vähäpäästöisyys perustuu
ilmanjakoluukkuun, joka jakaa ilman
kahteen osaan: ensiö- ja toisioilmaan.
Edellisen avulla puut kaasutetaan ja
jälkimmäisen avulla puut sitten poltetaan. Tämä tapahtuu leivinuunin
alaosassa, tulipesässä, jonka lasiluukun
läpi näkee toisioilmasuihkeitten tulon
puupilkeitten yläpuolelle.
Jos pesän tunkee liian täyteen, latoo
puut väärin tai lisäilee puuta kesken
polton miten sattuu, päästöjä lähtee
ilmoille moninkertaiset määrät.
Interiööri
Keittiön ei ole tarkoitus olla museo, vaan se suunniteltiin
toimimaan kahvilan keittiönä ja myyntipisteenä sekä
oppimisympäristönä. Samalla se edustaa nykyajan kestävää ja ekologista arkkitehtuuria, joka sopii erityisen
hyvin korjausrakentamiskohteisiin.
Entisöidyllä Männistön mökillä on neljä käyttötarkoitusta: se toimii TTS:n
opiskelijoiden oppimisympäristönä,
Elias Lönnrotin emännyyskoulumuseona, kesäkahvilana ja kokoustilana.
Nämä toiminnot asettivat reunaehdot
sisätilojen suunnittelulle.
Vain näyttelykäytössä olevat huoneet sijoittuvat yläkertaan, siellä on
nähtävillä emännyyskoululaisen asuntolahuone Impivaara ja emännän työhuone asiaankuuluvine aparaatteineen.
Tilassa on muun muassa kangaspuut
vuodelta 1843 ja harvinainen käsikäyttöinen pyykinpesukone nimeltään
Emännän apu eli kotoisasti ”Ämmän
tappaja”.
Alakerran yksi huone on varattu
galleriaksi, jossa vitriineihin on koottu
kotitalousesineistä koostuva näyttely.
Monet kotitalousesineet ovat sellaisia,
joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla.
Alakerran isoin huone muistuttaa
vanhan emännyyskoulun salia chippendale-kalusteineen ja arvokkaine
rintakuvineen. Huone onkin nimetty
Berttan saliksi koulun pitkäaikaisen
opettajattaren Bertta Ervilän mukaan.
Huone toimii kahvilasalina ja kokoustilana. Inspiroivan ympäristön toivotaan
lisäävän tilan käyttöastetta. Kesäaikaan
kahvila levittäytyy vilpoisalle kuistille ja
avaralle terassille, jossa voi nauttia kahvilan antimista ja aistia historian havinaa vanhojen puiden siimeksessä.
Männistön mökistä löytyy koko
koulun historian ajalta lähes jokaisen
vuosikurssin valokuva. Niitä katsellessa voi vain arvailla askelten määrää,
joka valmistumishetkeen mennessä
on otettu keittiössä, käsityösalissa, kasvihuoneella, pihamaalla, navetassa ja
kanalassa.
Mökin ympäristö
Mökkiin on sisäänkäynti talon molemmilta puolilta, kahden eri kuistin kautta.
Esteettömästi mökkiin pääsee mökin
sivulle asennettua luiskaa pitkin. Luiska kätkeytyy kauniisti pergolan taakse
levittäytyen terassiksi, josta käydään sisään. Terassi tehtiin lehtikuusesta, joka
vanhenee käsittelemättömänä kauniisti.
Mökin monikäyttöisyyttä lisää mökin vierellä oleva ulkokeittiö, jossa on
viherkatto ja vähäpäästöinen ulkoleivinuuni. Kivetyllä alueella on muun
muassa rosvonpaistikuoppa, jossa valmistuu päivässä herkullinen rosvopaisti
hehkuvien kivien avulla.
Mökin ympärille rakennettiin viehättävä puutarha istutusalueineen, joka
paitsi ilahduttaa kävijää, myös toimii
TTS:n puutarha-alan opiskelijoiden
oppimisympäristönä kasvien tunnistuksessa.
Entisöity Männistön mökki museoineen
ja ulkokeittiöineen tarjoaa virikkeellisen
ympäristön sekä matkailualan opiskelijoille että ympäristön asukkaille.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
5
Kuvia Galleriasta
Vitriini 1. Vitriinissä on esillä oppilaitoksen
vanhoja posliiniastioita, joista Elias Lönnrotin perheelle kuulunut astiasto on yksi
arvokkaimmista.
Vitriini 2. Vitriiniin on kerätty sinisävyisiä posliiniastioita, joista vanhimmat ovat Arabian
varhaisvaiheen tuotantoa.
Vitriini 3. Hackman toi 1920-luvulla markkinoille uutuuden: ruostumattoman teräksen.
Hackmanin Sorsakoski aterimet ovat alkuperäispakkauksissa.
Vitriini 4. Vitriinissä on erilaisia leivontatarvikkeita ja muita kotitalousesineitä. Alahyllyllä on nykyaikaisen vohveliraudan edeltäjä,
valurautainen vohvelipannu.
Vitriini 5. Vitriinin keskivaiheilla on 1800-luvun maitosiivilä, jossa maito siivilöitiin
havujen avulla. Sen yläpuolella on kynttiläsakset seinätelineellä ja puinen jauhovakka.
Juustomuotit ovat kuluneet kovassa käytössä vaaleiksi.
Vitriini 6. Vitriinin erikoisin esine on jäätelökone, jossa jäätelö tehtiin veiviä pyörittämällä. Suola ja jääpalat puuastian ja metalliastian välissä kylmensivät jäätelön. Alempana
on erilaisia hakkureita, joilla pienennettiin
niin lihaa kuin juureksiakin.
6
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
Männistön mökin interiööriä
Vanha seinäpuhelin
on L.M. Ericsson &
co:n leveä (250 mm)
malli. Se on AB 520:n
edeltäjä ja oleellisesti sitä harvinaisempi.
Se eroaa tästä vain
yksityiskohdissa.
Ylä- ja alakoriste on
hieman pitempi, paristokotelon kannen
keskiosa on päällystetty pähkinäpuulla
ja kirjoitusalustan
päällä on valkoinen
muistiinpanolevy,
johon voi tehdä merkintöjä lyijykynällä
ja pyyhkiä ne pois
myöhemmin. Tässä
puhelimessa on jo
käytetty kuulotorvea
eli luuria kiinteän
mikrofonin ja kuulokeputken sijasta.
Puhelinta kutsutaan
”Commonwealthmalliksi” (kansanyhteisömalli), koska
sitä toimitettiin
paljon ulkomaille ja
erityisesti kansanyhteisön maihin. Numero 345, mallivuosi
1897. Lähde: Elisan
puhelinmuseo.
Eteiskäytävän seinillä on kuvia Elias Lönnrotin emännyyskoulun opiskelijoista. Vanhat piirongit kunnostettiin Elias Lönnrotin säätiön varoin.
Salin merkittävimpiin esineisiin lukeutuu vanha kirjahylly, joka on
täynnä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun arvokkaita kirja-aarteita.
Salin toisessa päässä on chippendale-kalusto, jonka oppilaitos on saanut lahjoituksena. Salin verhot ovat kudottua pellavaa ja matot villaa.
Myös ne on saatu lahjoituksena museolle. Monet ryijyt ja seinävaatteet
kertovat käsityön arvostuksesta ja opituista taidoista.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
7
Emännän työhuone
Emännän työhuoneen esineistöön kuuluu kangaspuiden lisäksi poljettava ompelukone, rukki ja
erilaisia kerinpuita. Taulut seinillä kertovat oppilaitoksen historiasta.
Silitysraudat olivat valurautaisia ja painavia. Lämpö niihin saatiin
lämmittämällä rauta tai sen sisälle laitettava panos ensin hellalla.
Lihan paloittelu tapahtui kirveellä, siksi alusta
sai olla tukeva. Raskasta vedenkantoa voitiin
helpottaa kahlulla eli ikeellä. Myöhemmin Työtehoseurassa kehitettiin ämmänlänget, jotka
todettiin tutkimuksissa vähemmän rasittaviksi.
Pyykinpesun apuvälineitä kehitettiin nyrkkipyykkiä korvaamaan;
kuvassa Emännän apu -pesukone, pesupallo ja pyykkilauta.
Emännyyskoululaisen asuntolahuone Impivaara
1930-luvulla nukuttiin levitettävässä hetekassa. Seinävaate piti kylmää loitolla.
8
Asuntolahuoneessa levättiin raskaiden opiskelupäivien jälkeen. Vapaaaika kului usein käsitöitä tehdessä. Huoneen jakoi useampi oppilas.
Opiskelijat lämmittivät itse huoneensa puulämmitteisellä uunilla.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
MUSEON KYMMENEN HELMEÄ
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
Elias Lönnrotin perheen astiasto
Utarepöytä lypsyharjoitteluun
Emännän Apu -pesukone
Sokeritoppaleikkuripöytä
Perunajauhomylly
Vuoden 1843 kangaspuut
Veivattava jäätelökone
Koulun alkuperäinen urkuharmoni
Bertta Ervilän (opettajana 1906–1956) käsityöohjekirja
10. Maiju Gebhardin suunnittelema astiankuivauskaappi
1. Elias Lönnrotin perheen astiasto
Elias Lönnrotin perheen astiasto.
Lounelan perhe lahjoitti museolle Elias Lönnrotin
perheelle kuuluneesta astiastosta osan, jäljellä on
iso vati ja liemikulho. Astiasto on valmistettu noin
1850-luvulla. Tuolloin Englannissa kehitettiin siirtokuvamenetelmä, joka laski hintoja. Vadin kuviointi kuvaa Liverpoolissa sijaitsevaa St George´s
Pier Head:n suolavesikylpylää mereltä päin. Maisema-aihetta kiertää kukkakuviointi. Astiaston
kuviot ovat väriltään harmaita.
2. Utarepöytä lypsyharjoitteluun
Emännän opintoihin kuului lypsämisen oppiminen. Harjoittelu käynnistettiin lypsysimulaattorilla,
jonka avulla sai hieman tuntumaa siihen, millaista
työ on.
3. Emännän apu -pesukone
1900-luvun vaihteessa pyykkiä pestiin vain muutaman kerran vuodessa: syksyllä riihitöiden päätyttyä riihipyykki, mahdollisesti joulupyykki ja helluntain aikaan talvipyykki. Kesällä pyykkiä pestiin
useammin. Pesuaineena käytettiin koivutuhkasta
valmistettua lipeää tai saippuaa, jota valmistettiin
teuraseläinten jätetalista. Ennen pesukoneiden aikaa pyykki pestiin käsin muuripadoissa ja paljuissa
pyykkilautojen ja pesukarttujen avulla. Naiset kokoontuivat pyykkipäivänä vesistöjen äärelle, saunoihin ja kaupungeissa pyykkitupiin.
Pyykinpesu oli raskasta työtä ja siksi sitä pyrittiin jo 1800-luvun lopulla keventämään erilaisilla
käsikäyttöisillä koneilla. Töpinä-niminen ”kone”
kehitettiin 1930-luvulla. Kun kampea pyöritettiin, olakkeet liikuttivat pyykkiä tynnyrimäisen
rummun sisällä. Toinen kehitelmä oli Emännän
apu -niminen pesulaite, johon 40-luvun lopulla
liitettiin myös moottori. Näillä alkeellisilla koneilla
pesutulos jäi kuitenkin aika heikoksi ja työn kevennys näennäiseksi. Emännän Apua valmisti Konevalmistamo Oy Riihimäellä.
Työtehoseurassa alettiin tutkia käsi- ja sähkökäyttöisiä pyykinpesukoneita sekä sähkökäyttöisiä
pyykinpesukoneita, jotka oli varustettu sähkölämmityslaitteella vuonna 1949. Käsikäyttöisiä laitteita olivat Emännän apu ja Veisko. Näistä Emännän
apu oli tutkimuksen mukaan kevyempi käyttää.
Emäntäkoulun opiskelijat harjoittelivat lypsämistä kumiutareiden avulla.
Emännän apu -pesukoneeseen jouduttiin vesi
kantamaan sangoilla – veden poisto hoitui kuitenkin
tynnyrin alareunassa olevan
tapin kautta. Koneen sisällä
oleva leveä puinen siipi pyöritti likapyykkiä puhtaaksi.
Siipi saatiin pyörimään
kiertämällä tynnyrin päällä
olevaa kampea.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
9
Sokeritoppaleikkuripöytä.
4. Sokeritoppaleikkuripöytä
Sokeritoppa on sokerin alkuperäinen tuotantotapa ja
puhtain sokerimuoto. Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista, joka kaadettiin tötterömäiseen
muottiin. Muotin pohjassa oli pieni reikä, josta ylimääräinen kosteus pääsi ulos. Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet. Sokeritoppien tuotanto päättyi sekä Tanskassa että Ruotsissa
vuoden 1940 tienoilla. Sokeria oli alettu hienontaa – se
oli siis samanlaista hienosokeria kuin nykyäänkin. Aina
vuoteen 1955 saakka sokeri punnittiin kaupassa vaa'alla.
Vasta vuoden 1955 jälkeen sokeria alettiin myydä kahden kilon pakkauksissa, kuten nykyäänkin.
Kotona sokeri leikattiin sokerileikkurin avulla pienemmiksi paloiksi. Sokerileikkuripöytä oli monikäyttöinen, se toimi samalla pöytänä ja leikkurin ”varastona”.
5. Perunajauhomylly
Perunajauhon valmistus aloitettiin pesemällä perunat
hyvin. Sen jälkeen ne jauhettiin tai raastettiin ja liuotettiin kylmässä vedessä. Tällöin perunatärkkelys irtosi ja
painui astian pohjalle, mutta ei liuennut veteen. Vettä
vaihdettiin ja pidettiin pohjalle päätynyt tärkkelys astiassa. Muutaman sekoittamisen, seisottamisen ja vedenvaihdon jälkeen astian pohjalta löytyi kova sakka,
joka kuivattiin. Kuivata ei saanut liian kuumassa, ettei se
kypsynyt. Kuivattu kakku jauhettiin jauhoksi perunajauhomyllyllä. Myllyt olivat usein itse valmistettuja.
6. Vuoden 1843 kangaspuut
Kankaat vaatteita ja muita kodintekstiilejä varten valmistettiin kotona kangaspuilla. Tärkein vaatekangas oli
villasta kudottu ja huopamaiseksi vanutettu sarka. Kudottava kangas muodostuu kahdesta lankaryhmästä:
pitkittäisestä loimesta ja poikittaisesta kuteesta. Kan-
Perunajauhomylly.
10
gaspuissa loimi kierretään takaosassa
olevalle loimitukille. Loimen päät pujotetaan niisien läpi, jotka nostavat ja laskevat kunkin langan halutun sidoksen
mukaan. Niidet on kiinnitetty niisivarsiin ja niitä ohjataan polkusten avulla.
Kudottaessa kude on kiedottu sukkulaan, jota kuljetetaan loimilankojen
välistä. Jokaisen kerroksen jälkeen kude
kiristetään luhan avulla oikeaan kireyteen. Valmis kangas kierretään kangastukille työn etenemisen mukaan.
Kangaspuut vuodelta 1843.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
Veivattava
jäätelökone.
7. Veivattava jäätelökone
Suomen ensimmäiset jäätelökokeilut ovat tiettävästi 1900-luvun alusta,
jolloin käsin veivattiin puukiuluisia,
suolalla ja jäällä toimivia jäätelökoneita. 1922 Suomeen perustettiin
ensimmäinen jäätelönvalmistuslaitos, jonka perusti italialainen Magin
perhe. Sittemmin jäätelöä on Suomessa valmistettu ja valmistetaan
edelleen useissa tehtaissa.
Jäätelöä valmistettiin seuraavalla tavalla: ensin keitettiin kermaa ja
keltuaisia, vaniljatankoja ja sokeria.
Sen jälkeen keitetty massa kaadettiin metalliseen lieriöön, joka asetettiin puisen ämpärin sisään. Lieriö oli
huomattavasti ämpäriä pienempi ja
kun se pantiin paikoilleen keskelle
ämpäriä, jäi niiden väliin reilu viiden
sentin rako. Sinne kaadettiin vuoron
perään jäitä ja suolaa. Suola sulatti
jäätä ja pakkasi sen tiiviimmin lieriön
reunoja vasten. Puuämpäri oli harva
ja sulamisvesi valui ulos. Lieriöstä tuli
ämpärin läpi veivi, jolla sitten veivattiin ja veivattiin, että saatiin lieriön
sisällä olevat lavat pyörittämän ja
jäähdyttämään jäätelömassaa. Veivaamisessa meni aikaa tunnin verran.
Perusjäätelöohje
Vaniljajäätelö / Kermajäätelö
1-2 tl vaniljasokeria tai vanilliinisokeria
4 dl maitoa
3 ½ dl kermaa
6 munankeltuaista
1-2 dl sokeria
8. Koulun alkuperäinen
urkuharmoni
1800-luvun jälkipuoliskolla urkuharmonit ja niiden valmistus yleistyivät
Suomessa nopeasti. Harmonien
pieni koko, helppo soitettavuus,
monipuoliset käyttömahdollisuudet ja edullinen hinta tekivät niistä
suositun soittimen pieniin kirkkoihin, kouluihin ja erilaisiin kokoontumistiloihin. Kodeissa harmoni usein
korvasi kalliimman pianon.
9. Bertta Ervilän (opettajana
1906–1956) käsityöohjekirja
Koulun alkuperäinen urkuharmoni.
1900-luvun alussa Suomen taiteen
kansallisromanttisena kautena löydettiin uudelleen kansan käsityö,
taito joka oli opittu isiltä ja äideiltä.
Taiteilijoiden innoittamina alettiin
kopioida ja säilyttää perinteisiä malleja.
Bertta Ervilä oli Elias Lönnrotin
emännyyskoulun käsityön opettajana viidenkymmenen vuoden ajan
vuosina 1906–1956. Hän kokosi
ohjeistaan käsityöohjekirjan, jonka
avulla taidot siirtyivät uusille sukupolville.
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
Bertta Ervilän käsityöohjekirja.
11
Hinta 12,90 € Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5507, ISSN 1799-5507 (Painettu), ISSN 1799-554X (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2013
10. Maiju Gebhardin
suunnittelema kuivauskaappi
Maaseudun emännän työpäivä oli
pitkä, yleensä 12–13-tuntinen, ja työmäärä valtava. Työn raskautta havainnollistettiin laskemalla, että päivän
askareita toimittaessaan emäntä käveli
jopa 20 km päivässä, ja jos hän teki sitä
30 vuotta, hän tuli kävelleeksi viisi kertaa maapallon ympäri! Lisäksi sodan
poikkeusolot lisäsivät naistyövoiman
tarvetta.
Maiju Gebhard oli vuonna 1943 Työtehoseuraan perustetun kotitalousosaston johtaja yli kahden vuosikymmenen ajan. Työtehoseuraan tultuaan
Gebhard ryhtyi kohentamaan astianpesutyötä. Tiskaaminen oli kotitalouden päivittäin toistuvia töitä, ja sen
keventämistä pidettiin yhtenä tärkeimmistä tavoitteista. Gebhard arvioi
naisen tiskaavan elämänsä aikana: "10
vuotta kahdeksantuntista työpäivää
yhteen menoon - kesät, talvet, arjet,
pyhät". Astiankuivauskaapin idean
Gebhard sai Ruotsissa opiskellessaan.
Siellä aiemmin tiskauksen yhteydessä
Alkuperäinen Maiju Gebhardin suunnittelema kuivauskaappi.
astiat nostettiin pöydällä olevaan puiseen telineeseen
ja sieltä edelleen kuivattiin ja nostettiin kaappiin. Gebhardin uutuus oli kuivausritilöiden ja ovien asentaminen kaappiin.
Lähtötilanteena omaperäiseen kehittelyyn oli Suomessa sotien jälkeen vallinnut kova raaka-ainepula.
Kun astioiden kuivausteline sijoitettiin kaappiin pois
työpöydältä, vapautui työpöytä parempaan käyttöön. Keksintö säästi
myös perheenäitien työtä ja aikaa,
kun yksi työvaihe astianpesussa jäi
pois. Astiankuivauskaappien teollinen
valmistus alkoi Enso-Gutzeit Oy:n toimesta vuonna 1948; tätä ennen kaapin
mallipiirustuksia oli mahdollista tilata
Työtehoseurasta. Nykyään astiankuivauskaappi kuuluu lähes jokaiseen
suomalaiseen talouteen.
LOPUKSI
Hankkeen avulla saatiin asetettua esille korvaamattoman arvokas esineistö,
joka kertoo erityisesti naisten työn
historiasta, mutta myös koulutuksen
historiasta. Museo avautui yleisölle
2014, TTS Työtehoseuran 90-vuotis
juhlavuonna.
Kunnostettu Männistön mökki talviasussaan.
TTS - TYÖTEHOSEURA
PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200
Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari
Taitto: Kaija Laaksonen
TTS , Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland
tel. +358 9 2904 1200
www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi
12
TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)