Veikko Rintamäki - Maanmittauslaitos

Sivu 1 / 7
Tenon kiinteistönomistajat ry
c/o Veikko Rintamäki
Toimitusinsinööri Esko Rantakivi
Maanmittauslaitos
Ivalo
Sähköposti: esko.rantakivi@maanmittauslaitos.fi
ASIA: MAANMITTAUSTOIMITUS, TENON KORVAUSTOIMITUS
Viite: Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten
aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukainen korvaustoimitus,
toimitusnumero 2001–827878 (MMLm/2377/33/2005), Vetsikon lohkokunnan tilat
1. Yhteenveto keskeisistä seikoista Tenon korvauslakitoimituksessa
1.1. Valtioneuvoston oikeuskansleri on 7.10.2014 antanut päätöksen koskien muiden kuin Tenojoen
kalastuspiirin jokilaaksoissa asuvien tasapuolisen kohtelun (PL 6 §) ja muiden perusoikeuksien
(PL 15 ja 18 §) toteutumista Tenon korvauslakitoimituksessa. Asiaan liittyy myös
Valtiontalouden tarkastusviraston päätös 16.1.2012, jossa todetaan Tenojoella vallitsevan
eräissä suhteissa laiton olotila (liitteet 1, 2 ja 3) mm. korvauslakitoimituksen suhteen.
1.2. Korvauslakitoimituksessa tulee korvata täysi lainmukainen korvaus vuodesta 1972 lähtien
myös niille kiinteistönomistajille ja kalastusoikeuden haltijoille, jotka eivät asu vakinaisesti
Tenojoen vesistön jokilaaksoissa.
1.3. Kalastusoikeuden omistajien saalismenetyksen kokonaisarvoa määrättäessä on otettava
huomioon kumulatiivisesti kaikki vuonna 1972 ja sen jälkeen tehtyjen kalastussääntöjen
aiheuttamat rajoitukset (Kulkki – Vitikainen 2009), minkä vuoksi kunkin lohkunnan kohdalta
toimitus on pidettävä yhtenä kokonaisuutena.
1.4. Toimituksessa katsottava, että Tenojoen kalastussopimuksen tai – säännön taikka
sivuvesisäännön tai venerekisterin aiheuttama rajoitus on huomattava, jos siitä johtuva
suhteellinen menetys eli oikeuden käyttömahdollisuus on alentunut n. 5 % tai enemmän, ja tätä
vastaavaksi merkityksellisen haitan absoluuttiseksi tasoksi Utsjoella 750 euroa. Utsjoella
palkkataso on huomattavan alhainen verrattuna muuhun Suomeen.
1.5. Niiden kalastusoikeuden omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön
jokilaaksoissa, kysymyksessä on pakkolunastukseen veroisesta tilanteesta, jolloin
korvauskynnystä ei tulisi soveltaa, koska vähäisyyskriteeristöä ei sovelleta pakkolunastukseen.
Kaikki menetykset on tältä osin korvattava täysimäärisesti.
1.6. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutuminen.
Sivu 2 / 7
2. Korvauslakitoimituksen lähtökohtia
Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten
aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki 501/91) mukainen korvaustoimitusta
(jäljempänä korvauslakitoimitus) koskeva määräys annettiin 30.4.1992, ja toimitus aloitettiin
kokouksella 26.11.2001 Utsjoella.
Toimituskokouksessa annettiin pitkä määräaika vaatimusten esittämiselle, minkä jälkeen valtiolta
on esitettyjen vaatimusten johdosta hankittu vastine ja Riista- ja kalatalouskeskukselta lausunto.
Toimituskokous on kutsuttu koolle 22.6.2015 Utsjoella, jolloin on tarkoitus suorittaa loppuun
korvauslakitoimitus niiden kalastustapojen osalta, joiden osakasluettelot ovat lainvoimaiset.
Käytännössä tämä tarkoittaa Vetsikon lohkokunnan alueen patokalastusta.
Valtioneuvoston oikeuskansleri on sittemmin (2014) antanut päätöksen koskien muiden kuin
Tenojoen kalastuspiirin jokilaaksoissa asuvien tasapuolisen kohtelun (PL 6 §) ja muiden
perusoikeuksien (PL 15 ja 18 §) toteutumista mm. Tenojoen vesistön kalastuksessa. Asiaan liittyy
myös Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (2012), jossa todetaan Tenojoella vallitsevan eräissä
suhteissa laiton olotila. Asiassa on ollut kysymys mm. korvauslakitoimituksesta.
3. Tenon kiinteistönomistajat ry:n vaatimukset ja niiden perustelut
Vaatimukset
1) Tenon kiinteistönomistajat ry vaatii, että Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja
kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (laki
501/91) mukainen korvaustoimitus korvataan täysi lainmukainen korvaus vuodesta 1972 lähtien
niille kiinteistönomistajille ja kalastusoikeuden haltijoille, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen
vesistön jokilaaksoissa.
2) Tenon kiinteistönomistajat ry kohteliaimmin esittää, että maanmittauslaitos ryhtyisi osaltaan
kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta meneillään olevissa Norjan kanssa käytävissä Tenojoen
kalastussopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön (SopS 94/89) muuttamista koskevissa
neuvotteluissa toteutetaan Suomen perustuslain 6 §:ssä ilmaistua vaatimusta kansalaisten
yhdenvertaisesta kohtelusta siten, että kaikkien Tenojoella kiinteistöjä ja kalastusoikeuksia
omistavia kohdellaan yhdenvertaisella tavalla heidän asuinpaikastaan riippumatta. Kaikkien
perusoikeuksia tulee kunnioittaa, eikä kenenkään perusoikeuksia esimerkiksi omaisuuteen voida
loukata asuinpaikan perusteella. Kysymys ei tässä mielessä ole periaatteessa kalakantojen
suojeluun liittyvästä seikasta, vaan siitä, että kalastukseen oikeutettuja kohdellaan tasapuolisesti.
Valtioneuvoston oikeuskansleri on päätöksessään 7.10.2014 katsonut (liite 2, s. 11), että Tenon
korvauslakia ei voida pitää vaihtoehtona tavoiteluille kalastussäännön muutoksille.
Oikeuskanslerin päätöksestä seuraa, että vireillä olevissa Tenon kalastussopimuksen – säännön
uudistamiseen tähtäävissä neuvotteluissa ei voida enää loukata oikeudetta muualla kuin Tenon
jokilaaksoissa vakituisesti asuvien kalastusoikeuksien omistajien omaisuuden suojaa (PL 15.1
§), perusoikeutta yhdenvertaiseen kohteluun (PL 6 §) sekä perusoikeutta elinkeinovapauteen
(PL 18 §) silläkään perusteella, että menetykset korvattaisiin myöhemmin valtion varoista
Tenon korvauslain nojalla.
Muilta osin yhdistyksemme viittaa tähän asiakirjaan liitteeksi otettuun kirjelmäänsä maa- ja
metsätalousministeriölle, jossa perustellaan em. esitystämme yksityiskohtaisesti (liite 4).
Sivu 3 / 7
3) Vielä Tenon kiinteistönomistajat ry esittää, että maanmittauslaitos ryhtyisi osaltaan kaikkiin
tarvittaviin toimiin, jotta korvauslain mukaisia korvauksia voitaisiin maksaa kaikille
kalastusoikeuden omistajille heidän asuinpaikasta riippumatta myös ennen vuotta 1972
koituneista menetyksistä. Eduskunta edellytti vastauksessaan korvauslakiehdotukseen, että
valtioneuvosto selvittäisi menetyksiä ja korvausmahdollisuuksia myös ennen vuotta 1972.
Eduskunnan laki- ja talousvaliokunta on mietinnössään (LtVM 37/1990 vp) todennut, että
merkittävä osa Tenojoen kalastusrajoituksista johtuvista menetyksistä on aiheutunut ennen
vuotta 1972. Valiokunta katsoi, että kohtuus- ja oikeudenmukaisuussyyt edellyttävät, että myös
ennen vuotta 1972 syntyneet menetykset tulee korvata kalastusoikeuden haltijoille. Valiokunta
edellytti valtioneuvoston selvittävän, onko ennen vuotta 1972 syntynyt merkittävä taloudellinen
vahinko sellainen, että se kohtuusyistä olisi korvattava. Valiokunta katsoi, että vahinkojen
korvaaminen edellyttää lunastustoimituksen vireillä ollessa tehtyä hakemusta.
Vaatimusten perustelut
Tenojoen korvauslain valmistelun voidaan katsoa alkaneen oikeuskanslerin valtioneuvostolle
lähettämän kirjeen 21.2.1979 (N:o 9950) johdosta. Oikeuskansleri kiinnitti valtioneuvoston
huomiota niihin Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön tosiasiallisiin vaikutuksiin, jotka
loukkaavat Tenojoen kalastuspiirin ulkopuolella asuvien (ns. muualla asuvat) kalastusoikeuden
omistajien perusoikeuksia. Oikeuskansleri pyysi valtioneuvostoa ryhtymään asian vaatimiin
toimiin. Myös eduskunta on todennut vastauksessaan hallituksen esitykseen (HE 97/1972 vp)
Tenojoen kalastussopimuksen muuttamisesta, että sopimukseen perustuvat järjestelyt saattavat
loukata yksityisille kuuluvia oikeuksia.
Valtiontalouden tarkastusvirasto pitää päätöksessään (2012) kansalaisten oikeusturvan (ja valtion
maksuvelvollisuuden) kannalta kohtuuttomana sitä, että Tenojoen korvauslain mukaisia korvauksia
ei ole maksettu vielä lainkaan, vaikka tätä tarkoittava laki on tullut voimaan jo 1.4.1991.
Korvauksia on maksamatta korkoineen jo 43 vuoden ajalta (liite 1).
Tenon korvauslakiin johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) on korostettu, että
kalastussopimuksen ja säännötä johtuvista korvauskysymyksistä on erotettava järjestely, jolla valtio
palauttaa osakaskunnille osan kalastuslupien myyntituloja.
Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten
aiheuttamien menetysten korvaamisesta annetun lain (501/1991) 1 §:n 1 momentin mukaan jos
Norjan kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä vuonna 1989 tehdyssä
sopimuksessa (SopS 94/89) tai siihen liittyvässä kalastussäännössä oleva määräys estää
kalastusoikeuden haltijaa käyttämästä hänelle kuuluvaa kalastusoikeutta tai huomattavasti rajoittaa
tämän oikeuden käyttömahdollisuuksia, suoritetaan kalastusoikeuden haltijalle tällaisesta
menetyksestä täysi korvaus.
Hallituksen esityksen (HE 28/1990 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lain 1 §:ssä
säädetään, minkälaisista rajoituksista on maksettava korvauksia. Periaatteena on, että jos Tenojoen
kalastussopimuksen tai siihen liittyvän säännön jokin määräys estää tai huomattavasti rajoittaa
kalastusoikeuden haltijaa käyttämästä hänelle kuuluvaa oikeutta, on menetyksestä maksettava täysi
korvaus.
Hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) mainitaan esimerkkeinä sellaisista rajoituksista, jotka
estävät kokonaan ainakin erityisperusteisten kalastusoikeuksien käyttämisen Levajoen
Sivu 4 / 7
pohjoispuolella olevaa Tenojoen osaa koskeva nuottauskielto, poikkipadon rakentamiskielto sekä
kielto asettaa kudottuja pyydyksiä sivujokien suun kohdalle. Huomattavaa rajoitusta saattaa
hallituksen esityksen mukaan merkitä myös tilakohtaisten pato- ja verkko-oikeuksien käytön
lukumääräinen rajoittaminen.
Hallituksen esityksessä (HE 28/1990 vp) todetaan edelleen, että oikeudesta luopuminen, vaikkakin
kalakantojen hoidon vuoksi esimerkiksi kalastussäännön määräyksen mukaisesti, edellyttää
korvauksen maksamista.
Eduskunnan laki- ja talousvaliokunta on korvauslakiin johtaneen hallituksen esityksen johdosta
antamassaan mietinnössään (LtVM 37/1990 vp) katsonut, että osa kalastussopimuksen rajoituksista
on vaikeuttanut merkittävästi kalastusoikeuksien käyttöä ja tehnyt jopa näiden käytön osaksi
mahdottomaksi.
Perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989) kannan mukaan (s. 6) Tenon säädettyjen
kalastusrajoituksen vuoksi muualla asuvat eivät voi käyttää kalastusoikeuksiaan (omaisuuttaan)
normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla, joten tätä testiä ei tarvita enää muualla asuvien
osalta. Perustuslakivaliokunta toteaa myös (s. 6), että voimassa oleva kalastussopimus ja – sääntö
johtavat muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien omistamisen merkityksettömyyteen, mikä
viittaa omaisuuden pakkolunastuksen veroiseen tilanteeseen.
Perutuslakivaliokunta (PeVL 13/1989) piti voimassa olevan kalastussopimuksen ja – säännön
eduskuntakäsittelyn yhteydessä tärkeänä sitä, että mm. ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuksien
omistajien asema järjestetään kohtuulliseksi. Norjan kanssa solmitusta Tenon kalastussopimusta ja
siihen liitetystä kalastussäännöstä johtuvat menetykset tuli korvata valtion varoista (s. 8), millä
osaltaan pyritään järjestämään muualla asuvien asemaa.
Tenojoen kalastussopimuksella ja -säännöllä on puututtu tiloille kuuluvien kalastusoikeuksien
käyttömahdollisuuksiin ja muualla asuvien osalta estetty ne kokonaan (Kulkki – Vitikainen 2009),
mikä viittaa pakkolunastuksen vertaiseen toimeen.
Tenon kiinteistönomistajat ry toteaa, että niiden kiinteistöjen ja kalastusoikeuksien omistajien
osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksoissa, Tenojoen kalastussääntöä
koskevan sopimuksen ja kalastussäännön määräykset estävät kokonaan kalastusoikeuksien
käyttämistä. Heidän osaltaan kaikki menetykset tulee korvata täysimääräisesti korkoineen. Heidät
luetaan oikeuksiensa puolesta Tenon kalastuksessa kalastusoikeuksia vailla oleviin
ulkopaikkakuntalaisiin ja ulkomaalaisiin urheilukalastajiin. Muualla asuvien kalastusoikeuksien
omistajille ei ole jäänyt lainkaan käyttömahdollisuuksia kalastusoikeuksien käytölle.
Näiltä osin on kuitenkin huomattava, että niiden muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien,
jotka ovat perineet oikeudet suoraan paikkakunnalla vakituisesti asuvilta, oman veneen ja
verkkopyydyksen käytön rajoituksia on lievennetty eräiltä osin vuoden 1982 sopimuksella ja
säännöllä.
Lunastuskorvaukselle maksettava korko on tarkoitettu vastaamaan sitä tuottoa, minkä korvauksen
saaja menettää, kun hänellä ei ole käytössään lunastettavaa omaisuutta eikä lopullista
lunastuskorvausta ole maksettu.
Tenojoen korvausmenettelyn toimituksessa menetyksille on maksettava lunastuslain (603/1977) 95
§:n 1 momentin tarkoittama korko (6 %), koska korvauslain 2 §:n sanamuoto viittaa materiaaliseen
Sivu 5 / 7
osaan korvauksesta. Korvauksen määrä ratkaistaan lunastuslain mukaan. Se, että Tenojoen
korvauslaista erikoislakina puuttuu määräys korosta, ei merkitse sitä, että korkoa menetyksille ei
tulisi maksaa. Korkolaki yleislakina tulee tältä osin sovellettavaksi, joka määrää koron
maksettavaksi myös tässä tapauksessa.
Lunastukseen liittyvän oikeusperiaatteen mukaan luovuttajan (tässä: kalastusoikeuden omistajan)
varallisuusasema ei lunastuksen johdosta saa heikentyä ja koska korvauksen saaja menettää joka
vuosi myös korolle muutoin saamansa tuoton, on tästä syytä perusteltua, että korkoa laskettaessa
määrätään korolle korko.
Tenon kiinteistönomistajat ry katsoo, että vaikka lain 1 §:n 1 momentissa määrätään maksettavaksi
korvauksia Tenojoen kalastussopimuksen ja – säännön aiheuttamista menetyksistä, selvää on, että
vastaavalla tavalla täysi korvaus on maksettava myös niistä menetyksistä, jotka aiheutuvat ns.
Tenon sivuvesisäännön (Tenojoen kalastuspiirin sivuvesistöjen kalastussäännöstä annettu asetus,
405/1990) määräyksistä kalastusoikeuden haltijalle. Asetusta sovelletaan Suomen ja Norjan välisen
1 päivänä maaliskuuta 1989 Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä tehdyn
sopimuksen (SopS 94/89) 2 ja 6 artiklan mukaisesti Tenojoen kalastuspiirin sivuvesistöihin (1 §).
Astus jää voimaan uuden kalastuslain (379/2015) 133 §:n nojalla.
Samalla tavoin Tenojoella sovellettavasta venerekisterimääräyksistä johtuvista menetyksistä tulee
maksaa asianomaisille tahoille täysi korvaus. Kalastussäännön 8 §:n 2 momentin mukaan
kalastettaessa veneestä saa käyttää vain Tenojoen vesistön jokilaaksoissa vakinaisesti asuvien
henkilöiden tai kalastussäännön 3 §:n D-kohdassa tarkoitettujen henkilöiden omistamia veneitä.
Kalastussäännön 8 §:n 3 momentin mukaan Lapin lääninhallitus (nyttemmin Lapin ELY-keskus) ja
Finnmarkin fylkesmann vahvistavat yhteisesti tämän määräyksen soveltamista koskevat tarkemmat
säännöt (venerekisterin). Muualla asuvat eivät voi käyttää kalastuksessa omistamiaan veneitä, vaan
joutuvat vuokraamaan sen, ja useissa tapauksissa veneellä kalastettaessa on lisäksi käytettävä
palkattua paikallista soutajaa. Mainituista ylimääräistä kulueristä tulee toimituksessa maksaa
kalastusoikeuksien omistajille täysi korvaus.
Myös muualla asuvien korkeammat kalastuskorttimaksut tulee korvattavaksi korvauslain ja
yhdenvertaisuussäännöstön (PL 6 §) nojalla.
Mitä korvauslain 1 §:n 2 momentin mukaan 1 momentissa säädetään, koskee vastaavasti Norjan
kanssa Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä vuonna 1972 tehdyssä sopimuksessa
(SopS 48/72) ja siihen liittyvässä kalastussäännössä sekä niiden muuttamisesta vuonna 1979 ja
1982 tehdyissä sopimuksissa (SopS 20/79 ja 66/82) ja niihin liittyvissä kalastussäännöissä olevista
määräyksistä johtuneita menetyksiä.
Hallituksen esityksen (HE 28/1990 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vuosien 1972–1989
menetyksiä koskevat korvaukset olisivat luonteeltaan kertakorvauksia. Myös vuoden 1989
kalastussopimuksen ja – säännön aiheuttamat menetykset korvataan kertakorvauksena. Jollei jotakin
haittaa tai vahinkoa voida ennakoida riittävän tarkasti, on mahdollista maksaa menetyksistä
myöhemmin lisäkorvaus.
Kuitenkin vain osa kielloista ja rajoituksista olisivat sellaisia, että niiden aiheuttamat menetykset
tulevat korvattaviksi. Lain 1 §:n 3 momentin mukaan korvausta ei kuitenkaan suoriteta pyydysten
rakennetta, käyttöaikaa tai käyttötapaa koskevista rajoituksista, jos kalastusoikeuden haltija voi tai
on voinut rajoituksesta huolimatta käyttää omaisuuttaan normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä
tavalla.
Sivu 6 / 7
Vuoden 1991 laissa on sovellettu klassista omaisuudensuojakriteeriä ”normaalista, kohtuullisesta ja
järkevästä käytöstä”. Kriteerin kehittäjänä pidetään Kaarlo Kairaa. Hallituksen jätettyä
tammikuussa 1946 eduskunnalle esityksen laiksi tuotantokomiteoista ja esityksen tultua
perustuslakivaliokuntaan, pyysi valiokunta professori Kaarlo Kairalta asiassa lausuntoa (Hidén LM
2002 s. 1181).
Omaisuuden normaalin, kohtuullisen ja järkevän omaisuuden käytön kriteerin osalta on kuitenkin
syytä todeta, että 2000 luvulle tultaessa perustuslakivaliokunta näyttää kokonaan luopuneen
kriteerin käytöstä ja arvioi nykyisin myös omaisuudensuojan rajoituksia perusoikeuksien yleisten
rajoitusedellytysten pohjalta. Valiokunta on soveltanut viimeksi sanottua kriteeriä lausunnossaan
5/2000 vp (Länsineva 2009 s. 5).
Omaisuuden normaalia, kohtuullista ja järkevää käyttöä tulee tulkita nimenomaan omistajan
näkökulmasta, koska omaisuudensuojalla on sekä perusoikeus- että myös ihmisoikeusulottuvuus.
Käytön normaalisuutta arvioitaessa tässä yhteydessä on kysymys yhdenvertaisuudesta.
Perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa tulkintakäytännössä korvauslain säätämisen aikaan (1990)
pidettiin kalastuksesta pidättäytymiseen velvoittamista omaisuuden normaalin käytön estämistä ja
siten rinnastettavissa pakkolunastukseen (PeVL 5/1981 vp.), mikä tulee korostetusti esille myös nyt
esillä olevassa korvaustoimituksessa (Laaksonen 1998 s. 151–152).
Omaisuuden kohtuullista käyttöä arvioitaessa on esitetty sen merkitsevän mahdollisuutta omistajan
kannalta kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen maataan, rakennuksiaan ja muita
omaisuusosia suhteessa omaisuuden hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja muihin samassa
asemassa oleviin. Kohtuullisuudessa on kyse aina konkreettisista reaalimaailman ilmiöistä, joita voi
joskus olla vaikea hahmottaa abstraktisesti etukäteen lakia säädettäessä. (Laaksonen 1998 s. 152–
153)
Omaisuuden järkevää käyttöä on sen hoitaminen huolellisen miehen tavoin kohtuullista hyötyä
tuottavalla, tavanomaisella ja edullisella tavalla. Toisaalta sitä tulee
arvioida
omaisuudensuojanormin tavoitteiden kannalta. Etusijalla on silloin ne omistajan
yksityisoikeudelliset intressit (Laaksonen 1998 s. 152–153).
Kalastusoikeuden omistajien oikeuksia kalastukseen on Tenojoella monista syistä rajoitettu, ei
pelkästään aina kalakantojen hoidon vuoksi. Jos rajoitus estää tai huomattavasti vaikeuttaa
kalastusoikeuden omistajan kalastusmuodon tavanomaista, järkevää ja kohtuullista käyttöä, on tästä
johtuvista menetyksistä maksettava korvaus. Lisäksi on huomattava, että tämä koskee lain
säännöksen (1.3 §) mukaan ainoastaan pyydysten rakennetta, käyttöaikaa tai käyttötapaa koskevia
rajoituksia. Muilta osin tätä vaatimusta ei sisälly lakiin, joten niiltä osin on maksettava täysi
korvaus.
Kirjallisuudessa (mm. Laaksonen) on katsottu, että korvausjärjestelmä käynnistyy yleensä vasta,
kun kiinteän omaisuuden käyttö estyy tai huomattavasti vaikeutuu. Puhutaan eräänlaisesta
korvauskynnyksestä ja omavastuusta, jolloin kiinteistönomistajalla on tietty velvollisuus sietää
korvauksetta yhteiskunnan puuttumista oikeuksien käyttämiselle. Korvauskynnys tarkoittaa
korvausvelvollisuuden käsillä olon tutkimista.
Tenojoen kalastussääntelyssä mainittua kaavamaisuutta monimutkaistaa se, että monessa
tapauksessa kalastusoikeuksia rajoitetaan yhdeltä ryhmältä, jotta toinen oikeuksien ryhmä voisi
kalastaa edelleen samalla tasolla kuin ennenkin. Utsjoen tilanteessa (v. 1925 isojakoasetus)
kalastuksen tuotto otettiin heinänkasvun heikkouden vuoksi tilojen verollepanossa ja jyvityksessä
Sivu 7 / 7
huomioon. Tuolloin puutteellisen viranomaistoiminnan vuoksi monet talot saivat isojaossa osuuksia
yhteisiin vesiin liian vähän (Kulkki – Vitikainen 2009).
Edellä mainituista syistä ja sen takia, että korvauskynnyksen kynnysarvon määrittäminen
puutteellisen saalistilastoinnin vuoksi on hankalaa, korvauskynnys ei Tenojoella voi olla korkea.
Viranomaisen asiana olisi ollut järjestää asianmukainen saalitilastointijärjestelmä Tenojoen
kalastussopimuksen säätämisen yhteydessä jo vuodesta 1972 lähtien, kuten Norjassa on tehty.
Yksityinen kalastusoikeuksien omistajan tappioksi ei voi tulla puutteellisen viranomaistoiminnan
aiheuttamat epävarmuustekijät korvaustoimituksessa.
Kalastusoikeuden omistajien saalismenetyksen kokonaisarvoa määrättäessä on otettava huomioon
kumulatiivisesti kaikki vuonna 1972 ja sen jälkeen tehtyjen kalastussääntöjen aiheuttamat
rajoitukset (Kulkki – Vitikainen 2009), minkä vuoksi ainakin kunkin lohkunnan kohdalta toimitus
on pidettävä yhtenä kokonaisuutena. Sitä ei voida jakaa osiin (koskien esimerkiksi vain
patokalastusta), kuten nyt ollaan tekemässä Utsjoen kokouksen 22.6.2015 kutsun mukaan, jolloin
kumulatiivisen vaikutuksen etu menetetään. Ehkä kumulatiivisia vaikutuksia määritettäessä
taloittain tulee ottaa huomioon menetykset yli lohkokuntien rajojen, koska monilla taloilla on
vahvistettuja kalastusoikeuksia usean lohkokunnan alueella.
Toimituksessa katsottava, että Tenojoen kalastussopimuksen tai – säännön taikka sivuvesisäännön
tai venerekisterin aiheuttama rajoitus on huomattava, jos siitä johtuva suhteellinen menetys eli
oikeuden käyttömahdollisuus on alentunut n. 5 % tai enemmän ja tätä vastaavaksi merkityksellisen
haitan absoluuttiseksi tasoksi Utsjoella 750 euroa. Utsjoella palkkataso on huomattavan alhainen
verrattuna muuhun Suomeen.
Sen sijaan niiden kalastusoikeuden omistajien osalta, jotka eivät asu vakinaisesti Tenojoen vesistön
jokilaaksoissa, kysymyksessä on pakkolunastukseen veroisesta tilanteesta, jolloin korvauskynnystä
ei tulisi soveltaa, koska vähäisyyskriteeristöä ei sovelleta pakkolunastukseen. Kaikki menetykset on
tältä osin korvattava täysimäärisesti.
Tenon kiinteistönomistajat ry nimisen rekisteröidyn yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomessa
Tenojoen vesistön alueella kiinteätä omaisuutta omistavan, kalastusoikeuksien haltijoiden ja
erityisperusteisten kalastusetuuksien haltijoiden etuja, oikeuksia ja asemaa. Yhdistyksen
varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä asuinpaikasta riippumatta jokainen, joka omistaa Tenojoen
vesistön alueella kiinteätä omaisuutta, joka on kalastusoikeuksien haltija Tenojoen vesistön alueella
tai joka on erityisperusteisten kalastusetuuksien haltija Tenojoen vesistön alueella. Yhdistyksen
kotipaikka on Utsjoki.
Utsjoella 19.6.2015
Tenon kiinteistönomistajat ry – rekisteröity yhdistys, Utsjoki
Veikko Rintamäki
puheenjohtaja
LIITTEET
1.
2.
3.
4.
Valtiontalouden tarkastusviraston päätös 16.1.2012 (245/34/2011)
Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 7.10.2014 (Dnro OKV/1/21/2012)
Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 25.1.2014 (Dnro OKV/465/1/2011)
Tenon kiinteistönomistajat ry:n kirje maa- ja metsätalousministeriölle