Veikko Rintamäki - kirje MMM:lle 200615

Sivu 1 / 6
Tenon kiinteistönomistajat ry
c/o Veikko Rintamäki
Maa- ja metsätalousministeriö
PL 30
00023 VALTIONEUVOSTO
Sähköposti: kirjaamo@mmm.fi
NORJAN KANSSA KÄYTÄVÄT TENOJOEN KALASTUSSOPIMUSNEUVOTTELUT
1. Yhteenveto neuvoteltavien Tenojoen kalastusjärjestelyjen keskeisistä seikoista
1.1. Neuvoteltavan uuden Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön päätavoitteeksi ja tarkoitukseksi
tulee asettaa, nykyiseen tapaan, suojella ja ylläpitää Tenojoen vesistössä lohikalojen ja
sisävesikalojen luonnonkantoja siten, että luonnon monimuotoisuus ja tuotanto säilytetään.
Tämä edellyttää sitä, että kalastusjärjestelyt saatetaan entistä parempaan yksityiskohtaiseen
hallintoon.
1.2. Oikeuskanslerin päätös (7.10.2014) ja Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (16.1.2012)
edellyttävät Tenojoen vireillä olevilta kalastussopimusneuvotteluilta uutta muotoa ja sitä, että
kiinteistön- ja kalastusoikeuksien omistajien perusoikeudet omaisuuden suojasta (PL 15.1 §) ja
elinkeinovapaudesta (PL 18 §) turvataan yhdenvertaisella tavalla (PL 6 §) asuinpaikasta
riippumatta.
1.3. Jos valtio haluaa turvata lisäksi Tenojoen vesistössä yleistä kalastusmahdollisuutta (tavallisille
turisteille ja niille paikkakuntalaisille, jotka eivät ole kalastusoikeuksien omistajia) taikka ottaa
jollakin tavoin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräykset huomioon, tulee kaiken
tämän tapahtua valtion omistamien vesien alueilla ja kustannuksella. Valtio ei voi enää em.
oikeuskanslerin päätöksen jälkeen vastata sitoumuksistaan yksityisten kalastusoikeuksien
kustannuksella rajoittamalla niitä muiden tahojen hyväksi.
1.4. Yksityisten vesialueiden (yhteisen kalaveden osakaskunnat ja vesipalstat), valtion vesien sekä
erityisperusteisten kalastusetuuksien osalta kalastusjärjestelyjä tulee yksityiskohtaisesti
selkiyttää. Myös niiden paikkakuntalaisten, jotka eivät omista kalastusoikeuksia Tenojoen
vesistössä, kalastus tulee ottaa uuteen tarkasteluun.
1.5. Kun suuri osa kiinteistöstä Tenojoella on ulkopaikkakuntalaisten hallussa, myös nämä tahot
tulee olla edustettuina Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa ja valtuuskunnan asiantuntijoina.
1.6. Norjan valtioon nähden tulee jatkossa selkeästi ja yksilöiden määritellä Suomen puoleisella
Tenojoen vesistön alueella kalastukseen oikeutetut tahot, mikä
mahdollistaa
tarkoituksenmukaisen neuvottelutuloksen kalastussopimuksesta ja – säännöstä.
1.7. Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutuminen.
Sivu 2 / 6
2. Lähtökohtia
Norjan valtion vuonna 2010 tekemästä esityksestä käynnistettiin pitkään keskeytyksessä olleet
Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön (SopS 94/1989, jäljempänä Tenon kalastussopimus)
uusimista tarkoittavat neuvottelut Suomen ja Norjan valtioiden välillä. Valtioneuvosto asetti
3.5.2012 valtuuskunnan Tenojoen kalastussopimuksen uusimisesta käytäviin neuvotteluihin.
Tenon kalastussopimuksen neuvotteluissa on suomalaisen osapuolen keskeisenä periaatteena aina
ollut se, että niille intressipiireille varataan tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa
käytävän sopimuksen ja säännön sisältöön ja muotoon, joilla on perustuslain omaisuuden suojan
turvaama oikeus kalastaa Tenojoen vesistön alueella (ks. esimerkiksi HE 281/1978).
Valtioneuvostolla on, asettaessaan 3.5.2014 Suomen valtuuskunnan neuvottelemaan Norjan kanssa
Tenojoen kalastussopimuksesta, ollut pyrkimyksenä ottaa valtuuskunnan kokoonpanossa huomioon
Tenojoen lohen ja lohenkalastuksen merkitys eri kalastusoikeuksien haltijoille. Tämä ei kuitenkaan
ole tapahtunut täysin.
Tällä hetkellä tilanne on ilmeisesti se, että Tenojoen kalastusta koskevan valtiosopimuksen ja siihen
liittyvän kalastussäännön lopulliseen muotoon tarkoitetun tekstin laatimista ei ole edes aloitettu.
Monet perustavaa laatua olevat lähtökohdat lienevät auki.
Lisäksi asiaan liittyy Valtioneuvoston oikeuskanslerin antama päätös (2014) koskien muiden kuin
Tenojoen kalastuspiirin jokilaaksoissa vakituisesti asuvien henkilöiden kannalta tasapuolisen
kohtelun (PL 6 §) ja muiden perusoikeuksien (PL 15 ja 18 §) toteutumista Tenojoen vesistön
kalastuksessa. Asiaan liittyy myös Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (2012), jossa todetaan
Tenojoella vallitsevan eräissä suhteissa laiton olotila (liite 1).
Oikeuskanslerin päätös (7.10.2014) ja Valtiontalouden tarkastusviraston päätös (16.1.2012)
edellyttävät Tenojoen kalastussopimusneuvotteluilta uutta muotoa ja sitä, että kiinteistön- ja
kalastusoikeuksien omistajien perusoikeudet turvataan yhdenvertaisella tavalla asuinpaikasta
riippumatta.
3. Eri intressiryhmien osallistuminen kalastussopimusneuvotteluihin
Vireillä olevissa Tenon kalastussopimusneuvotteluissa Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa on
jäseniä maa- ja metsätalousministeriöstä, Lapin ELY-keskuksesta, ulkoasiainministeriöstä,
saamelaiskärjiltä, Utsjoen yhteisen vesialueen osakaskunnista sekä Saamelaismatkailu ja -yrittäjät
ry:stä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nykyisin LUKE) on tutkinut (2012) maanomistusoloja
Tenojoen jokilaaksoissa otsikolla ”Tenojoen lohenkalastuksen omistajat”. Tutkimuksessa ilmeni,
että Utsjoen kunnassa oli noin 2 100 tilaa, joista 1 650 tilalla oli kalastusoikeutta. Paikkakuntalaiset
omistivat noin 600 tilaa, perikunnat 210 ja ulkopaikkakuntalaiset ”jokivarren perilliset” 290 tilaa.
Ulkopaikkakuntalaisilla loma-asukkailla oli 480 tilaa. Tenojokivarren osakastiloista
yhteisomistuksessa (oy, ry, valtio, kunta, seurakunta) oli noin 100 tilaa.
Edellä selostetusta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuksesta ilmenee, että
ulkopaikkakuntalaiset omistivat jo vuonna 2012 yhteensä 770 tilaa (n. 47 %) yhteensä 1650 tilasta.
Tiloja siirtyy kiihtyvällä tahdilla ulkopaikkakuntalaisten omistukseen kauppojen vuoksi ja siksi, että
alun perin paikkakuntalaisia kalastusoikeuksien omistajia muuttaa pois Tenojoen vesistön
Sivu 3 / 6
jokilaaksoissa. Kun suuri osa kiinteistöstä on ulkopaikkakuntalaisten hallussa, luonnollista olisi, että
myös nämä tahot olisivat edustettuina Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa.
Kalastusoikeutta on Suomessa perustuslakivaliokunnan (Pev) käytännössä vakiintuneesti arvioitu
etenkin perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan kannalta (PeVL 58/2014 vp). Vesialueen
omistusoikeuteen sisältyvä kalastusoikeus nauttii peruslain (PL 15 §) turvaamaa omaisuudensuojaa.
Lisäksi kalastusta ja siihen liittyviä kalastusmatkailun elinkeinomuotoja harjoittavien näkökulmasta
sääntelyllä on liityntä perustuslain 18 §:n 1 momentissa turvattuun elinkeinovapauteen.
Kalastuslainsäädännössä
on
valtiosääntöoikeudellisesti
kysymys
etenkin
mainittujen
perusoikeuksien yhteensovittamisesta. Lisäksi Tenojoen kalastussopimuksen sääntelyssä on otettava
huomioon perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntely.
Suomessa perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan vesialueen omistusoikeus
kattaa myös kalastusoikeuden, ja kalastusoikeus nauttii perustuslain takaamaa omaisuudensuojaa.
Valiokunta on aiemmin katsonut muun muassa, että kalastusoikeudella ymmärretään suojattua
valtaa harjoittaa kalastusta määrätyllä vesialueella. Kalastusoikeuteen on katsottu kuuluvan myös
oikeus vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeuden järjestää vesialueen
käyttö ja hoito (PeVL 8/2012 vp).
Kun perustuslain omaisuuden suojaan (PL 15 §) kuuluvaan kalastusoikeuteen sisältyy oikeus
vesialueen kalakannan taloudelliseen hyväksikäyttöön ja oikeus järjestää vesialueen käyttö ja hoito,
perusteltua on, että myös muualla kuin Tenojoen vesistössä vakinaisesti asuvien kalastusoikeuksien
haltijoiden edustus on Suomen neuvotteluvaltuuskunnassa. Myös perustuslain 6 §:n
yhdenvertaisuussääntely edellyttää tätä.
Kalastusoikeus voi perustua myös kiinteistölle kuuluvaan erityiseen etuuteen tai erityiseen
oikeuteen (erityisperusteiset kalastusetuudet). Erityisperusteiset kalastusoikeudet nauttivat peruslain
(PL 15 §) turvaamaa omaisuudensuojaa.
Tenojoen vesistössä suuri osa (lähes 100 %) kalastusoikeuksista on erityisperusteisia eli oikeus
perustuu muuhun kuin vesialueen omistukseen. Maaoikeutena toimiva Lapin käräjäoikeus on
katsonut tuomiossaan (2014), että talolla voi olla erityisperusteisia kalastusoikeuksia myös oman
lohkokunnan alueella talon perustamisasiakirjojen ja ylimuistoisen nautinnan perusteella. Uutta
tuomiossa on, että patopyydysten ja seisovien verkkojen lisäksi erityisperusteiset kalastusoikeudet
voivat kohdistua myös kulkutuksella (ajoverkolla) ja nuotalla harjoitettavaan kalastukseen. Tältä
osin tuomio on lainvoimainen.
Edellä selostettuun nähden Utsjoen yhteisen kalaveden osakaskuntien (kalastuskuntien)
hallinnoitaviksi ei käytännössä jää mitään verkkokalastusmuotoja Tenojoen lohenkalastuksessa, ja
vieheellä ja vavalla harjoitettavan kalastuksen järjestämisenkin valtio on edustanut
valtiosopimuksessa itselleen. Utsjoen yhteisen vesialueen osakaskuntien edustajat eivät edusta
Tenojoen kalastussopimusneuvotteluissa erityisperusteisten kalastusoikeuksien haltijoita, joiden
edut ja asema eivät välttämättä ole yhteneväiset yhteisen vesialueen osakaskuntien intressien
kanssa.
Erityisperusteisten
kalastusoikeuksien
haltijoiden
edustajat
tulee
kutsua
neuvotteluvaltuuskuntaan, muussa tapauksessa Tenojoen kalastusten kalastuspaikkojen haltijoiden
tosiasiallista edustusta ei ole lainkaan neuvottelukunnassa.
4. Tenon kalastussopimuksen määräystenmukaiset jatkoneuvottelut
Sivu 4 / 6
Valtioneuvoston oikeuskansleri lähetti 21.2.1979 valtioneuvostolle kirjeen, jossa se pyysi
valtioneuvostoa selvittämään, loukataanko vuoden 1979 Tenon kalastussopimuksella ja siihen
liittyneellä kalastussäännöllä (SopS 19/79) muualla kuin Tenojoen vesistön jokilaaksoissa
vakituisesti asuvien (muualla asuvien) perusoikeuksia (HM 5 § yhdenvertaisuus ja HM 6.1 §
omaisuuden suoja).
Vuoden 1989 Tenon kalastussopimus ja kalastussääntö hyväksyttiin lailla (1197/89), joka säädettiin
perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989) kannan
mukaan (s. 6) säädettyjen kalastusrajoituksen vuoksi muualla asuvat eivät voi käyttää
kalastusoikeuksiaan (omaisuuttaan) normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla.
Perustuslakivaliokunta toteaa myös (s. 6), että voimassa oleva kalastussopimus ja – sääntö johtavat
muualla asuvien kalastusoikeuksia omistavien omistamisen merkityksettömyyteen.
Perutuslakivaliokunta (PeVL 13/1989) piti voimassa olevan kalastussopimuksen ja – säännön
eduskuntakäsittelyn yhteydessä tärkeänä sitä, että mm. ulkopaikkakuntalaisten kalastusoikeuksien
omistajien asema järjestetään kohtuulliseksi. Norjan kanssa solmitusta Tenon kalastussopimusta ja
siihen liitetystä kalastussäännöstä johtuvat menetykset tuli korvata valtion varoista (s. 8).
Tenojoen kalastussopimuksella ja -säännöllä on puututtu tiloille kuuluvien kalastusoikeuksien
käyttömahdollisuuksiin ja muualla asuvien osalta estetty ne kokonaan (Kulkki – Vitikainen 2009).
Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten
aiheuttamien menetysten korvaamisesta annettiin laki vuonna 1991 (Tenon korvauslaki, 501/91),
joka tuli voimaan 1.4.1991. Lain tarkoittama korvauslakitoimitus on vireillä, mutta yhtään
korvausta ei ole maksettu sen nojalla. Epäselväksi on jäänyt, onko muiden kuin paikkakunnalla
asuvien osalta toimituskorvausten käsittelyä edes aloitettu.
Jos korvauslakimenettelyssä korvauskynnys (omavastuu) tulee toimituksessa olemaan korkea,
merkittävä osa kalastusoikeuksien käyttömahdollisuuksien menettäjistä ja tappionkärsijöistä tulee
jäämään korvauksitta. Korvauslain vaikuttavuutta vesittää myös se, että korvausten määrittäminen
on hankalaa, koska luotettavia kiinteistö- ja kalastuspaikkakohtaisia saalistilastoja ei ole aiemman
puutteellisen viranomaistoiminnan vuoksi käytettävissä korvauksia määritettäessä.
Valtioneuvoston oikeuskansleri on päätöksessään 7.10.2014 katsonut (liite 2, s. 11), että Tenon
korvauslakia ei voida pitää vaihtoehtona tavoiteluille kalastussäännön muutoksille. Oikeuskanslerin
päätöksestä seuraa, että nyt vireillä olevissa Tenon kalastussopimuksen – säännön uudistamiseen
tähtäävissä neuvotteluissa ei voida enää loukata oikeudetta muualla kuin Tenon jokilaaksoissa
vakituisesti asuvien kalastusoikeuksien omistajien omaisuuden suojaa (PL 15.1 §), perusoikeutta
yhdenvertaiseen kohteluun (PL 6 §) sekä perusoikeutta elinkeinovapauteen (PL 18 §) silläkään
perusteella, että menetykset korvataan sitten myöhemmin valtion varoista Tenon korvauslain
nojalla.
Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) päätöksessä 16.1.2012 pidetään Tenojoen nykyistä
tilannetta sekä kansalaisten että valtion maksuvelvollisuuden näkökulmasta kohtuuttomana (liite 1).
Päätöksessä tällä tarkoitetaan sitä, että vireillä olevissa Tenojoen kalastusneuvotteluissa ei voida
enää muualla kuin Tenojoella vakinaisesti asuvien kalastusoikeuksia omistavien asemaa säännellä
poikkeavaksi muista oikeuksia ja kiinteistöjä omistavien asemasta sillä tavoin, että valtiolle koituisi
korvausvelvollisuutta tämän johdosta. Valtioneuvoston oikeuskansleri (OKV) on päätöksessään
25.1.2014 pitänyt nykyistä tilannetta Tenojoella jopa lainvastaisena (liite 3).
Sivu 5 / 6
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien
toteutuminen.
Tenojoen kalastussopimuksen ja säännön (SopS 94/1989) päätavoitteena ja tarkoituksena on
voimassa olevassa järjestelyssä suojella ja ylläpitää Tenojoen vesistössä anadromisten lohikalojen
(lohi, meritaimen ja merinieriä) ja sisävesikalojen luonnonkantoja siten, että luonnon
monimuotoisuus ja tuotanto säilytetään (1 art.).
Voimassa olevan valtiosopimuksen edellä mainittu päätavoite on asetettava myös uuden
valtiosopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön tarkoitukseksi ja tavoitteeksi, mikä edellyttää
sitä, että kalastusjärjestelyt saatetaan entistä parempaan yksityiskohtaiseen hallintoon. Nykyistä
varsin epämääräisin perustein luotua säännöstä ei voida enää jatkossa soveltaa.
Esimerkiksi porotiloille on annettu epämääräisellä tavalla verkkokalastusoikeuksia porotiloille,
jotka itse sääntelevät kalastuspainetta näillä vesillä välittämättä Tenon kalastussäännön rajoituksista
muilta kuin kalastusaikojen suhteen. Tässä yhteydessä käytännössä on eräissä tapauksissa Tenojoen
kalastussopimuksen ja tarkoituksen vastaisesti tulkittu porotilojen oikeutta virheellisesti siten, että
porotilallisella olisi oikeus määrätä Tenojoen pääuomassa siitä, kuka tässä vedessä kalastaa ja millä
kalastusvolyymillä. Lisäksi monissa tapauksissa kysymys on henkilösidonnaisesta veden
käyttöoikeudesta, ei omistusoikeudesta tai ylimuistoisesta nautintaoikeudesta (Rummukainen –
Salila 2011).
Norjan valtioon nähden tulee jatkossa selkeästi ja yksilöiden määritellä Suomen puoleisella
Tenojoen vesistön alueella kalastukseen oikeutetut tahot, mikä mahdollistaa tarkoituksenmukaisen
neuvottelutuloksen kalastussopimuksesta ja – säännöstä.
Jotta Norjan kanssa tehtävän valtiosopimuksen em. päätarkoitus voidaan saavuttaa, yksityisten
vesialueiden (yhteisen kalaveden osakaskunnat ja vesipalstat), valtion vesien
sekä
erityisperusteisten kalastusetuuksien osalta kalastusjärjestelyjä tulee yksityiskohtaisesti selkiyttää.
Myös niiden paikkakuntalaisten, jotka eivät omista kalastusoikeuksia Tenojoen vesistössä, kalastus
tulee ottaa uuteen tarkasteluun, kuten myös ns. yleinen kalastusmahdollisuus Tenojoen vesistön
alueella. Jos uusissa järjestelyissä tulevat erilaiset kiintiöt sovellettaviksi, tulee kaikkia
kiinteistönomistajia asuinpaikasta riippumatta kohdella tältäkin osin yhdenvertaisella tavalla.
Jos valtio haluaa turvata lisäksi Tenojoen vesistössä yleistä kalastusmahdollisuutta (tavallisille
turisteille ja niille paikkakuntalaisille, jotka eivät ole kalastusoikeuksien omistajia) taikka ottaa
jollakin tavoin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräykset huomioon, tulee kaiken tämän
tapahtua valtion omistamien vesien alueilla ja kustannuksella, jolloin tulee lisäksi ottaa huomioon
se, että valtion vesien kalastusmahdollisuuksia rajoittavat jo eri kiinteistöille vahvistetut
erityisperusteiset kalastusetuudet ja porotiloille annetut kalastusmahdollisuudet. Valtio ei voi enää
em. oikeuskanslerin päätöksen 7.10.2014 jälkeen vastata sitoumuksistaan yksityisten
kalastusoikeuksien kustannuksella rajoittamalla niitä muiden tahojen hyväksi (liite 2).
5. Tenon kiinteistönomistajat ry:n vaatimukset
5.1. Tenojoen uuden kalastusjärjestelyn tulee turvata yksityisten kalastusoikeuksien omistajien
perusoikeudet asuinpaikasta riippumatta yhdenvertaisella tavalla.
5.2. Norjan kanssa Tenojoen kalastussopimuksesta neuvottelemaan asetettuun Suomen
valtuuskuntaan tulee ottaa jäseneksi Tenon kiinteistönomistajat ry nimisen rekisteröidyn
Sivu 6 / 6
yhdistyksen esittämä edustaja, jotta myös ulkopaikkakuntalaisten kiinteistönomistajien ja
kalastusoikeuksien omistajien näkökohdat ja intressit tulevat asianmukaisesti edustetuiksi ja
huomioon otetuksi neuvottelutyössä.
5.3. Lisäksi neuvotteluvaltuuskunnan pysyväksi
kiinteistönomistajat ry:n esittämä edustaja.
asiantuntijaksi
tulee
nimetä
Tenon
Vaatimuksemme edistävät osaltaan perustuslakivaliokunnan (PeVL 13/1989 vp) edellytystä siitä,
että Tenojoen kalastuksessa ja kalastuksen järjestelyissä myös muiden kuin paikkakuntalaisten
kalastusoikeuksien omistajien asema on järjestettävä kohtuulliseksi.
Tenon kiinteistönomistajat ry nimisen rekisteröidyn yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomessa
Tenojoen vesistön alueella kiinteätä omaisuutta omistavan, kalastusoikeuksien haltijoiden ja
erityisperusteisten kalastusetuuksien haltijoiden etuja, oikeuksia ja asemaa. Yhdistyksen
varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä asuinpaikasta riippumatta jokainen, joka omistaa Tenojoen
vesistön alueella kiinteätä omaisuutta, joka on kalastusoikeuksien haltija Tenojoen vesistön alueella
tai joka on erityisperusteisten kalastusetuuksien haltija Tenojoen vesistön alueella. Yhdistyksen
kotipaikka on Utsjoki.
Utsjoella 20.6.2015
Tenon kiinteistönomistajat ry – rekisteröity yhdistys, Utsjoki
Veikko Rintamäki
puheenjohtaja
LIITTEET
1. Valtiontalouden tarkastusviraston päätös 16.1.2012 (245/34/2011)
2. Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 7.10.2014 (Dnro OKV/1/21/2012)
3. Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 25.1.2014 (Dnro OKV/465/1/2011)