Abstraktit

Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
Työryhmä 10 Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa
Työryhmäkoordinaattorit
Johanna Kujala, Tampereen yliopisto, johanna.kujala@uta.fi
Anna-Maija Lämsä, Jyväskylän yliopisto, anna-maija.lamsa@jyu.fi
Elina Riivari, Jyväskylän yliopisto, elina.riivari@jyu.fi
Ohjelma ja aikataulu
Työryhmä toteutetaan työpajamuodossa. Työryhmään hyväksytyn abstraktin pohjalta osallistujat
kirjoittavat enintään viiden sivun mittaisen työpaperin, joka jaetaan kaikille työryhmän osallistujille
etukäteen tutustuttavaksi. Lähetä oma työpaperisi ke 18.11. mennessä sähköpostilla työryhmän
koordinaattoreille (johanna.kujala@uta.fi, anna-maija.lamsa@jyu.fi sekä elina.riivari@jyu.fi).
Työpaperit välitetään työryhmän osallistujille torstaina 19.11.
Työpajassa kunkin paperin esittelylle on varattu aikaa noin 5 minuuttia, minkä jälkeen
keskustellaan paperin kehittämisestä valmiiksi julkaisuksi. Kunkin paperin käsittelylle on varattu
aikaa yhteensä 20 minuuttia.
Torstai 26.11.2015 klo 15.00–17.30
Ville Kiviranta & Jaana Leinonen, Lapin yliopisto: Ethics and politics of sustainable local
government leadership
Paula Alatalo, Lapin yliopisto: Väitöstutkimus: Kunnat sosiaalisen yhteiskuntavastuun toteuttajina
Suomessa
Soilikki Viljanen, Jyväskylän yliopisto: Yhteiskunnallisen yrityksen eettisen toiminnan yhteys
innovatiivisuuteen: Tutkimuksen viitekehyksen esittely
Emilia Kangas, Jyväskylän yliopisto: Tasa-arvo haasteena: Isyyden ja johtajuuden rakentuminen
mediateksteissä vuosina 1990-2015
Jenni Puroila, Johanna Kujala & Hannele Mäkelä, Tampereen yliopisto: Framing materiality in
sustainability reports
Suvi Heikkinen & Anna-Maija Lämsä, Jyväskylän yliopisto: Perhe sidosryhmänä – vastuullisuuden
näkökulma
Perjantai 27.11. klo 9-10
Esa Käyhkö, Tampereen yliopisto: Vastuu ja etiikka julkisessa hallinnossa: sosiaalisen tasa-arvon
merkitys
Johanna Kujala & Salme Näsi, Tampereen yliopisto: Yritysvastuukeskustelun kehitys Suomessa
Mika Värttö, Tampereen yliopisto: Deliberatiivisen demokratian toimintamallit organisaation
päätöksenteon tukena – työntekijät kehittämistyön voimavarana
Hallinnontutkimuksenpäivät2015
Abstrakti työryhmään Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa
VilleKivivirta,tutkijatohtori,Lapinyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta
JaanaLeinonen,yliopistolehtori,Lapinyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta
Ethicsandpoliticsofsustainablelocalgovernmentleadership
In administration research the domains of ethics and politics have often been considered as separate
things that have usually been analysed separately. For example, in local government leadership
research there has been a continuous interest in political leadership. However, although the ethical
dimensions and sustainability of management have been studied, they are not usually connected to
local government political leadership research. Furthermore, despite recent interest in compound term
called ‘ethico-politics’, where ethics and politics are seen as intertwined (see for example Pullen &
Rhodes 2015), research that analyses the interplay between ethics and politics in the public sector and
especially in local government leadership remains scarce.
The matter comes also down to how ethics and politics are conceptualised in the first place. In fact
the divine between ‘ethics’ and ‘politics’ can be seen in the whole tradition of Western thought; term
‘ethics’ derives from the Ancient Greek word ethos, which describes the character of a person, whilst
‘politics’ is derived from polis or the city-state (Parker 2003). For example, the later Latour (2013)
makes a dichotomy between the political and organizational modes of experience in the life of us
moderns, maintaining that they both have their own “felicity conditions” or ways of establishing truth.
However, he also goes on to add that all of these modes participate in what could be called the
institution of morality (ibid., 453).
Indeed, Latour is by far not the only one among contemporary philosophers and social theoreticians
who view that the strict demarcation between ethics and politics might be counterproductive when
analysing sustainable social life in contemporary societies. To proceed, we conduct a literature review
of the emerging ethico-political research stream in organisation studies. Secondly, we briefly analyse
the sustainabilities of local government political leadership and the relationship between ethicopolitical views compared with the conceptualisations of politics and ethics in more traditional
leadership research. After this, we draw preliminary insights from our small interview research in
Finnish local government context. Finally, further avenues of research are considered that could help
tying the aforementioned themes to the public HRM research agenda.
Key words: Political leadership; ethics; sustainability; local government
HALLINNON TUTKIMUKSEN PÄIVÄT, 26.-27.11.2015, TAMPERE
Työryhmä 10: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatiossa
Väitöstutkimus: Kunnat sosiaalisen yhteiskuntavastuun toteuttajina
Suomessa
HM, KM Paula Sanna Maria Alatalo
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto
Abstrakti
Yhteiskuntavastuu organisaation arvoja ja eettisyyttä kuvastavana ilmiönä ja käsitteenä on lyönyt
vauhdilla itsensä läpi Suomen yrityselämässä. Vuosituhannen alun talousteorioihin perustuvat käsitykset yhteiskuntavastuusta ovat korvautuneet ajatuksilla poikkitieteellisestä ja moniulotteisesta ilmiöstä, jota tulee tarkastella sitä perinteisesti kuvanneet ulottuvuudet (taloudellinen, sosiaalinen, ympäristö) huomioiden holistisesti. Käsillä olevaa väitöstutkimusta raamittaa ajatus yhteiskunnallisen toimintaympäristön kompleksisuudesta, joka ohjaa vastuuilmiön tarkastelua alkaen perinteisistä järjestelmäsidonnaista oletuksista systeemiteoreettiseen ja edelleen tulkinnalliseen, kontekstin merkitys
huomioivaan relativistiseen syväanalyysiin.
Valmisteilla olevassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan kuntien roolia sosiaalisen yhteiskuntavastuun
toteuttajana maassamme. Tutkimuksessa analysoidaan erityisesti kuntien johdon, luottamushenkilöiden ja henkilöstön edustajien kokemuksia siitä, mikä on kuntien merkitys sosiaalisen henkilöstövastuun rakentumisessa ja millä tavoin kunnat toiminnassaan edesauttavat sen toteutumista. Tavoitteena
on kohderyhmien vastuupuheen kautta selvittää, koetaanko kuntien toiminta yhteiskunnallisesti vastuulliseksi tai voidaanko sitä luonnehtia jopa sille vastakkaiseksi. Esimerkkinä kunnissa tuotannollisista ja taloudellisista syistä toteutettavat henkilöstön irtisanomiset voivat olla toisaalta keino toteuttaa yhteiskunnallista vastuuta (taloudellinen merkitys), mutta toisaalta ne voidaan paikallisesta tai
alueellisesta näkökulmasta nähdä mm. sosiaalinen ulottuvuus huomioiden jopa yhteiskuntavastuun
vastaisena ratkaisuna. Samalla, kun analysoidaan, millä tavoin käsitys henkilöstöön kohdistuvasta
vastuusta rakentuu tutkittavien kokemuksissa, on tutkimuksella mahdollista lisätä tietoa ja ymmärrystä henkilöstöön kohdistuvasta yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta kunta-alalla, sekä kerätä kokemuksia hyvistä menettelytavoista, joilla vastuun toteutumista voitaisiin erityisesti meneillään olevassa yhteiskunnallisessa murrostilanteessa edistää.
Henkilöstövastuuta tarkastelevaa tutkimusaineistoa on lähestyttävä ilmiön kompleksinen luonne huomioiden tulkinnallisesti. Vaikka sosiaalisen yhteiskuntavastuun ilmiön tarkastelu on ollut kansainvälisesti erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana varsin laaja-alaista ja eri tutkimustraditioiden näkökulmia integroivaa, ei sen yhteiskunnallisesti merkitykselliseen ilmiön syväanalyysiin ole päästy
tulkinnallisuuden jäätyä lähes poikkeuksetta tarkastelun ulkopuolelle. Käsillä olevassa väitöstutkimuksessa hyödynnetään tutkimusmenetelmänä Jonathan A. Smithin kehittämää tulkinnallista fenomenologista analyysiä (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA), koska se huomioi erityisen
hyvin tutkittavan ilmiön kompleksisen luonteen, johon ei itseisarvona liity objektiivisuuden vaatimusta.
Soilikki Viljanen
YHTEISKUNNALLISEN
YRITYKSEN
EETTISEN
INNOVATIIVISUUTEEN: tutkimuksen viitekehyksen esittely
ABSTRAKTI HT 2015
TOIMINNAN
YHTEYS
Tausta
Väitöstutkimus yhteiskunnallisen yrityksen merkityksellisen perustehtävän ja toiminnan eettisyyden
suhteesta innovatiivisuuteen on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tarve aiheen tutkimiseen on ilmaistu
usealta taholta, mm. työ- ja elinkeinoministeriöstä, Sitrasta, FinSern-tutkimusverkostosta, Boardman
osaamisverkostosta sekä Arvoliitosta ja yhteiskunnallisista yrityksistä. Tutkimuksen tavoitteena on saada
tietoa siitä, voisiko yhteiskunnallinen yritys olla uusi yritysmuoto, jolla ratkaistaan yhteiskunnallisia
ongelmia, lisätään työllisyyttä, parannetaan työelämää, työhyvinvointia ja johtamista sekä rakennetaan uutta
arvoperusteista liiketoimintaa Suomeen. Yhteiskunnalliset yritykset, joiden kanssa aiheesta on keskusteltu,
odottavat tutkimukselta menetelmiä siihen, miten eettiset periaatteet viedään käytäntöön ja kirkastetaan
kilpailueduksi. Lisäksi toivotaan keskeisten käsitteiden selkeyttämistä.
Tarkoitus
Tämä väitöstutkimus osallistuu yhteiskunnallisia yrityksiä koskevaan keskusteluun tarkoituksena tuottaa
uutta tutkimustietoa ja lisätä ymmärrystä eettisen toiminnan yhteydestä innovatiivisuuteen ja erityisesti
eettisten periaatteiden käytäntöön viennistä, johtajuuden roolista osana eettisyyttä, siitä, miten eettisyys
mahdollistaa innovatiivisuutta sekä siitä, millaista innovatiivisuutta yhteiskunnalliset yritykset tarvitsevat.
Tutkimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi suoritetaan empiirinen tutkimus, jonka tavoitteena on saada
selville, edesauttavatko eettinen toiminta sekä innovaatiot yhteiskunnallisten yritysten menestystä ja kasvua
selvittämällä a) sitä, miten eettiset periaatteet on viety käytäntöön, b) millaiset johtajuuden käytännöt tukevat
eettisiä periaatteita, c) millaisia uusia yhteiskunnallisia innovaatioita eettinen toiminta tuottaa, d) millaisia
uusia innovaatioita yhteiskunnallinen yritys tarvitsee menestyäkseen sekä mahdollistaako yhteiskunnallinen
yritys innovatiivisuudelle hyvät puitteet. Tällä tiedolla on merkitystä, jotta saadaan näkyväksi, miten
eettisyys ja innovatiivisuus toteutuvat sekä ovat institutionalisoituneet yhteiskunnallisten yritysten toimintaan
Suomessa. Tässä tutkimuksessa näkökulma rajataan yhteiskunnallisten yritysten toimitusjohtajaan,
henkilöstöön ja asiakkaaseen.
Teoriaviitekehys
Tutkimuksessa sovellettavat teoriat ovat instituutioteoria, etiikan teoriat sekä innovaatioteoria.
Menetelmä
Tutkimukseen valitaan 5 yhteiskunnallista yritystä mahdollisimman monelta toimialalta. Valintaperusteet
ovat a) yritys täyttää yhteiskunnallisen yrityksen tunnusmerkit: yhteiskunnallisen hyvän edistämisen missio
sekä voitto käytetään merkittävissä määrin (yli 50%) yrityksen mission toteuttamiseen ja b) yritykset
harjoittavat menestyvää liiketoimintaa. Tutkimus toteutetaan monimenetelmällisesti (mixed methods).
Aineistoa hankitaan sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä. Laadullinen tutkimus toteutetaan
instrumentaalisena tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa haastatellaan henkilökohtaisesti yhteensä n. 30
tapausyrityksen toimitusjohtajaa, henkilöstöä sekä asiakasta. Lisäksi aineistonkeruumenetelmänä käytetään
dokumenttiaineistoa. Analyysitavaksi valitaan sisällönanalyysi, joka etenee aineiston luennan ja ryhmittelyn
kautta aiheittain (teemoittain) suoritettavaan analyysiin, ja toisaalta aineistoa tyyppiluokkiin eritellen.
Määrällinen tutkimusosio koostuu Webropol-kyselytutkimuksesta sidosryhmien avainhenkilöille. Kyselyn
tavoitteena on täydentää haastatteluaineistoa. Kyselytutkimuksessa hyödynnetään aiemmin testattuja
mittaristoja. Aineiston analysointimenetelminä käytetään tilastollisia menetelmiä.
Isyyden ja johtajuuden rakentuminen mediateksteissä vuosina 1990-2015
Kangas Emilia, Tohtorikoulutettava, KTM, emilia.kangas@jyu.fi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Yleinen ilmapiiri on ottanut viimeisten vuosikymmenten aikana askeleita aikaisempaa
osallistuvampaa ja läsnä olevampaa isyyttä kohti. Kun taas johtajuus ideaaliin liitetään yhä edelleen
usein perinteinen maskuliinisuus. Maskuliiniseen johtajuuden representaatioon kuuluvat
olennaisesti mm. pitkät työpäivät ja täydellinen sitoutuminen työhön, nämä vaateet ovat ristiriidassa
läsnä olevan ja hoivaavan isyyden kanssa. Miesjohtajien isyyskokemukset ovat jo kuitenkin
löytäneet tiensä mediateksteihin. Miesjohtajien isyyttä ei kuitenkaan rakenneta samoista
lähtökohdista kuin naisjohtajien äitiyttä. Isyys on organisaatiokontekstissa monella tapaa
näkymättömämpää kuin äitiys. Isyyden näkymättömyys heikentää sekä naisten tasa-arvoisia
mahdollisuuksia työelämässä että miesten mahdollisuuksia hahmottaa omat oikeutensa isinä ja
tasavertaisina vanhempina myös työelämän kontekstissa. Johtaja ideaalien ja representaatioiden
esiin tuominen ja tutkiminen onkin tärkeää, koska johtajilla on paljon vaikutusvaltaa yritysten
käytäntöihin niiden laatijoina ja esikuvina. Johtajat ovat myös käytännössä vastuussa ihmisten
työhyvinvoinnista ja sekä vastuullisesta työ-perhesuhteiden johtamisesta.
Mediatekstit rakentavat sosiaalista maailmaa. Joukkoviestimet tekevät valintoja siitä, miten
ympäristössä tapahtuvia asioita esitetään. Representaatiot eivät vain heijasta yhteiskunnallisia
arvoja ja ymmärryksiä vaan osallistuvat niiden muotoutumiseen ja kierrättämiseen. Mediatekstit
ovatkin hedelmällisiä resursseja sukupuolen ja johtajuuden rakentumisen analysointiin. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää miten johtajuutta, työelämää ja vanhemmuutta yhdistetään
mediassa kun toimijoina ovat miehet. Tutkimukseni tarkoituksena on avata ja purkaa median
tarjoamia isyysrepresentaatioita johtaja isistä. Olen kiinnostunut siitä, miten johtajuuskeskusteluissa
konstruoidaan isyyttä. Aion tutkimuksessani tarkastella isyyden ja johtajuuden suhdetta niin
valtamediassa kuin business lehdissäkin. Olen tutkimuksessani kiinnostunut isyyden ja johtajuuden
diskurssista mediassa yleisesti sekä erilaisten joukkoviestimien välisistä eroista. Tutkimusaineistoksi olen kerännyt media-aineiston, jota aion analysoida diskurssianalyysin avulla.
Tutkimusaineistoni koostuu seuraavista lehdistä: Helsingin sanomat, Kauppalehti ja Talouselämä.
Aikajakso on 1990-2015. Aineisto on kerätty systemaattisesti käyttämällä sähköisiä arkistoja: HS
Arkisto (Helsingin sanomat), Talentumin Lehtiarkisto (Talouselämä) ja Suomen media-arkisto
(Kauppalehti).
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
Työryhmän nimi: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa
Jenni Puroila, Johanna Kujala & Hannele Mäkelä
Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu
Framing materiality in sustainability reports
Abstract
This study aims to increase our understanding of materiality in the context of sustainability
reporting and corporate sustainability. The study builds on the normative assumption that
companies are held accountable over their social, environmental and economic impacts
caused by their operations to a wide group of stakeholders. Sustainability reporting covers
both the process through which social and environmental impacts and concerns can be
recognized and consequently managed and controlled, and a tool for communicating how
companies take care for the impacts of their actions.
While materiality is a fairly new concept in the field of sustainability reporting, it is a central
element in distinguishing the most important sustainability information from the insignificant
immaterial information. In sustainability reporting, the concept of materiality addresses what
is important to a wider group of stakeholders and society in general. If a report contains a lot
of immaterial information, the quality of the report will be affected, material information will
be lost and the communicative effectiveness and the clarity of the report will be diminished.
The purpose of the study is to examine how materiality disclosures in sustainability reports
and language used therein both shape and reflect what is considered as material in corporate
sustainability. The empirical data consists of materiality disclosures collected from 29
sustainability reports. The reporting organizations are listed in Global100 index as the most
sustainable companies in the world and have published a sustainability report in accordance
with the GRI G4 Sustainability Reporting Guidelines. The focus in the analysis is on the
ways by which the materiality disclosures join in constituting what is considered as material
in corporate sustainability.
The data is analyzed through frame analysis. Frames create boundaries in perception, and
limit attention to specific issues. Frames provide interpretation schema through which
phenomenon is understood. In other words, different frames can offer distinctly different
perceptions of the issue and how it is understood. In this study, frames define the point of
view through which something is considered material. The purpose of the frame analysis is to
explore the shared, culturally constructed frames reflected in the materiality processes. The
ideas and concepts based on theories related to sustainability reporting are interwoven in the
analysis and identified frames are further assessed through the theoretical lens.
In the frame analysis, we use a framework called “signature matrix”, and complement it with
additional frame amplification elements to highlight the contradictions between the frames.
As a result of the analysis, five different frames were identified from the data: (1) Risk
management frame, (2) Business opportunity frame, (3) Accountability frame, (4) Unified
strategy frame, and (5) Stakeholder interest frame. In the final paper, we will explain the
theoretical framework, data collection and analysis as well as the findings of the study in
more detail. We will conclude the paper by discussing the theoretical and practical
contributions of the study.
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
Työryhmän nimi: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa
Suvi Heikkinen & Anna-Maija Lämsä
Jyväskylän yliopisto
Avoin yliopisto/Kauppakorkeakoulu
Perhe sidosryhmänä - vastuullisuuden näkökulma
Työn ja muun elämän rajapinnat ovat laajentuneet elämänalueiden monimuotoistuessa, mutta samalla
rajoista on tullut epämääräisempiä. Kansainväliselle komennukselle lähtevät työntekijät – ekspatriaatit –
muuttavat toimintaympäristöään niin työn kun muun elämän osalta, ja usein ekspatriaattiprosessissa on
osallisena myös perhe. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perhe on yksi yleisimmistä
syistä komennuksen epäonnistumiselle. Lisäksi perheen merkitys on havaittu tärkeäksi
ekspatriaattipäätöstä tehtäessä. Kuitenkin organisaatioiden vastuullisuuden näkökulmasta perheen
roolin tunnistaminen ekspatriaattiprosessissa on ollut vähäistä. Aikaisempi tutkimus on piirtänyt
organisaation ja ekspatriaatin välistä suhdetta kaksisuuntaisena ja huomiotta on jäänyt ekspatriaatin
ympärillä oleva toimintaympäristö.
Tässä tutkimuksessa ehdotamme teoreettista viitekehystä ymmärtämään perheen roolia yhtenä
tärkeänä organisaation sidosryhmänä ekspatriaattiprosessissa. Teoreettisessa viitekehyksessä
hyödynnämme sidosryhmien merkittävyyttä koskevaa teoriaa (theory of stakeholder salience) (Mitchell
ym., 1997). Vastuullisuusteoriana sovellamme Senin (1985) kyvykkyyksien teoriaa (capabilities theory).
Sidosryhmien merkittävyyttä koskeva teoria (Mitchell ym. 1997) antaa mahdollisuuden perustella sitä,
miksi perhe on sidosryhmä ekspatriaatin työnantajayritykselle sekä luonnehtia sitä, millainen
sidosryhmä on kyseessä. Teoria kuvaa sidosryhmäsuhdetta mutta ei perustele suhdetta eettisestä
näkökulmasta. Sen sijaan että perheen ja yrityksen suhde määrittyisi vain välineellisenä hyötysuhteena
Senin (1985) teoria tarjoaa syvemmän eettisen näkökulman suhteeseen. Senin lähestymistapa
perustuu inhimilliseen toimijuuteen. Ihmisillä on oltava mahdollisuuksia elää toiveidensa mukaista
elämää. Hobsonin (2011) mukaan yksi kyvykkyystekijä on tasapainoinen työ-perhesuhde, jonka
toimivuus tuottaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Ekspatriaattiyrityksen henkilöstöjohtamisen
näkökulmasta Senin (1985) teoria viittaa ajatukseen, että ollakseen sosiaalisesti vastuullinen yrityksen
pitää luoda mahdollisuuksia ekspatriaatin perheelle saavuttaa hyvinvointia ja elämänlaatua
muuttuneessa elin- ja toimintaympäristössä. Edellä mainittujen kahden teoriaviitekehyksen perusteella
esitämme kuusi propositiota empiiristä tutkimusta varten. Teemme näkyväksi ja lisäämme ymmärrystä
perheen ja yrityksen sosiaalisesti vastuullisesta suhteesta ekspatriaattiprosessissa.
Lähteet:
Hobson, B. (2011), ‘The Agency Gap in Work-Life Balance: Applying Sen’s Capabilities
Framework within European Contexts’, Social Politics, 18(2), 147–167.
Mitchell, R.K., Agle, B.R., and Wood, D.J. (1997), ‘Toward a Theory of Stakeholder
Identification and Salience: Defining the Principle of Who and What Really Counts’,
Academy of Management Review, 22(4), 853–886.
Sen, A.K. (1985), Commodities and Capabilities, Oxford: Elsevier.
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
Työryhmä: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa
Esa Käyhkö, HT
Ilmarinkatu 28 A 26, 33500 Tampere
Puhelin: 040 1912138, sähköposti: esako@saunalahti.fi
Ehdotus työpaperiksi:
Vastuu ja etiikka julkisessa hallinnossa: sosiaalisen tasa-arvon merkitys
Työpaperissani tutkin vastuun ja etiikan suhdetta julkisessa hallinnossa byrokratian ja demokratian näkökulmista. Kun byrokraattinen johtamismalli korostaa tehokkuutta, lojaliteettia, hierarkiaa ja ylhäältä
alaspäin suuntautuvaa tarkastelutapaa, demokraattinen johtamismalli luottaa julkisten ongelmien ratkaisussa yhteiseen johtajuuteen (public leadership), joka korostaa sitoutumista julkisiin arvoihin, kuten
julkiseen intressiin ja sosiaaliseen tasa-arvoon. Vastuun ja etiikan kannalta kysymys on demokraattisten
ja byrokraattisten arvojen yhteensovittamisesta. Kansalaisen rooli julkisen hallinnon eri toimintojen
suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa nähdään tulevaisuudessa täysin toisenlaisena vuorovaikutussuhteena kuin mitä nykyinen julkisen hallinnon johtamisoppi korostaa. Julkisessa hallinnossa kansalaisvaikuttamisen näkeminen asiakontribuutiona (substantial contribution) ja toisaalla organisaatioiden
jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omassa työssään kulkevat käsi kädessä. Tätä vuorovaikutussuhdetta voidaan lähestyä julkisen etiikan (public ethics) käsitteen kautta. Samalla hyveiden, kuten
luottamuksen näkeminen keskeisenä organisaation voimavarana korostuu instrumentaalisen johtamisen
sijasta.
Vastuun ja etiikan korostaminen julkisen hallinnon kehittämisessä on erityisen ajankohtaista niin henkilöstön tasa-arvoisen kohtelun kuin johtamisen tarkoituksen suhteen. Julkisen etiikan ja luottamuksen
näkökulmasta kysymys on henkilöstön ammatillisen identiteetin ja kunniallisen kansalaisen roolin yhteensovittamisesta. Nykyisessä julkisen hallinnon henkilöstö- ja kehittämispolitiikassa sosiaalinen tasaarvo (social equity) tulisi asettaa perushyveeksi talouden ja tehokkuuden rinnalla.
Pohdin vastuun ja etiikan suhdetta World Values Surveyn (http://www.worldvaluessurvey.org) kuudennen haastattelukierroksen (2010–2014) tulosten perusteella. Tutkin sosiaalisen tasa-arvon yksilöllisiä
preferenssejä neljän kysymyksen kautta: (1) työn merkitys ihmisten elämälle, (2) kilpailun merkitys
työssä ja uusien ajatusten kehittämisessä, (3) rehellisyyden merkitys ja (4) vapaus valita ja määrätä
omasta elämästään. Pohdin työpaperissani miten sosiaalinen tasa-arvo toteutuu maamme julkisessa hallinnossa yleismaailmalliseen tilanteeseen verrattuna ja suhteessa ihmisten keskinäiseen luottamukseen.
Lisäksi tuon esille demokraattisen hallinnon näkökohtia ja julkisen intressin käsitteen merkitystä kansalaisyhteiskunnassa.
Hallinnon tutkimuksen päivät 2015
Työryhmän nimi: Vastuullisuus ja eettisyys organisaatioissa
Johanna Kujala & Salme Näsi
Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu
Yritysvastuukeskustelun kehitys Suomessa ja maailmalla
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda katsaus yritysvastuukeskustelun kehitykseen Suomessa ja
maailmalla. Tutkimuksessa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä tutkimuksia ja
käytäntöjä 1950-luvulta tähän päivään. Yritysvastuukeskustelun kehityksessä tunnistetaan seitsemän
vaihetta, jotka vievät keskustelua eteenpäin ja auttavat jäsentämään ymmärrystämme siitä, miten
yritysvastuukeskustelu on syntynyt ja kehittynyt.
Modernin yritysvastuukeskustelun voi sanoa käynnistyneen 1950-luvulla (Carroll, 1999). Vuonna 1953
Howard R. Bowen kirjoittaman klassikkoteoksen ”Social Responsibilities of the Businessman” mukaan
yhteiskunnallinen vastuullisuus tarkoittaa sitä, että liike-elämässä tulee tehdä päätöksiä, jotka ovat
yhteiskunnan arvojen ja tavoitteiden mukaisia. 1960-luvulla tutkimuksessa vahvistui näkökulma siitä,
että yrityksillä on ja tulee olla taloudellisten ja laillisten vastuiden lisäksi myös yhteiskunnallisia vastuita
(McGuire, 1963; Walton, 1967). Myös yritysten ympäristövastuun tunnistamisessa otettiin ensiaskeleita
(Carson, 1962). Yritysvastuun vastaisia argumentteja esitettiin esimerkiksi Albert Carrin (1968)
artikkelissa ”Is business bluffing ethical?” ja Milton Friedmanin (1970) artikkelissa ”The social
responsibility of business is to increase its profits”.
1970-luvulla insituutiot, kuten OECD ja YK, tulivat mukaan yritysvastuukeskusteluun ja huolta kannettiin
erityisesti monikansallisten yritysten toiminnasta. OECD antoi vuonna 1976 ohjeet monikansallisille
yrityksille, YK laati ehdotuksen transnationaalisten yritysten käyttäytymissäännöiksi ja ILO julkaisi
vuonna 1977 lausuman monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikan periaatteista. Akateemisessa
tutkimuksessa syntyi uusia empiirisen tutkimuksen kohteita kuten hyväntekeväisyys ja yritysten
yhteiskuntasuhteet, hyödyn maksimointi ja moniarvoiset tavoitteet sekä yritysten yhteiskunnallisen
tuloksen mittaaminen. Myös yritysvastuuraportointi otti ensiaskeliaan 1970-luvulla.
1980-lukua voi luonnehtia empiirisen tutkimuksen ajaksi. Tutkimusteemoja olivat esimerkiksi ”corporate
social responsiveness”, ”corporate social performance” ja ”public policy”. Myös yritysetiikan teemat
nousivat vahvoina esille ja keskustelu laajeni eettisiin pohdintoihin ja eettiseen päätöksentekoon.
Vuonna 1984 R. Edward Freeman julkaisi teoksensa ”Strategic Management: A Stakeholder
Approach”, joka toi sidosryhmänäkökulman vahvasti osaksi yritysvastuukeskustelua. Yritysvastuuseen
liittyvät käytännön tehtävät lisääntyivät ja yrityksissä syntyi uusia nimikkeitä kuten ympäristöjohtaja tai
yhteiskuntasuhdejohtaja.
1990-luku oli mallintamisen, raportoinnin ja sertifioinnin aikaa. Elkington jäsensi yritysvastuun alueet
”triplle bottom line” -ajattelun avulla taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun alle (Elkington,
1994). Global Reporting Initiative syntyi ja edisti merkittävästi yritysvastuun raportointia erityisesti
suurissa yrityksissä. Muita suosiota saavuttaneita malleja olivat AA1000, SAI ja SA8000. Kaikille näille
malleille on yhteistä pyrkimys yritysvastuun konkretisointiin ja todentamiseen.
Suomessa Esa Kaitila oli jo 1940-luvun lopussa tutkinut teollisuuden sosiaalitoimintaa
yhteiskunnallisena ilmiönä ja listannut patruuna-ajan suomalaisten yritysten yhteiskuntavastuutoimia ja
niiden yleisyyttä vuonna 1946. Näihin toimiin kuului Kaitilan mukaan asuntojen, työvaatteiden ja
ruokailun järjestäminen, elintarvikkeiden hankinta ja varastointi, lääkäripalvelujen ja neuvolatoiminnan
tarjoaminen sekä liikunta-, urheilu- ja kulttuuriharrastusten tukeminen (Kaitila 1947). 1960-luvulla
suomalaisessa tutkimuksessa käytiin keskustelua yrityksen tehtävästä yhteiskunnassa (Honko &
Lehtovuori, 1966; Honko, 1969).
1970-luvulla keskustelu laajeni myös Suomessa. Leo Ahlstedt ja Iiro Jahnukainen julkaisivat vuonna
1971 teoksen ”Yritysorganisaation yhteistoiminnan ohjausjärjestelmänä”, jonka keskeisenä sanomana
on, että yritysten on toiminnassaan huomioitava myös sidosryhmät. Elinkeinoelämän Valtuuskunta
pohti julkaisussaan ”Yrityksen yhteiskunnalliset vaikutukset” vuonna 1976 laskentatoimen ja
tilinpäätösmenetelmien roolia yritysvastuukeskustelussa. Vuonna 1979 julkaistussa teoksessa ”Yritys ja
yhteiskunta” Pertti Kettunen esitti, että ”yritys ei ole irrallinen, muusta yhteiskunnasta erillinen ilmiö,
vaan oleellinen osa sitä arvojen ja käsitysten järjestelmää, jossa elämme”.
”Vastuun rautaisen lain” mukaan ne, jotka käyttävät valtaa niin, että ympäröivä yhteiskunta ei hyväksy
sitä, tulevat menettämään tämän vallan (Davis & Blomstrom, 1966).
Lähteet
Bowen, H. R. (1953). Social Responsibilities of the Businessman. New York: Harper & Row.
Carson, R. (1962). The Silent Spring.
Davis, K & Blomstrom, R. L. (1966). Business and its environment.
Honko, J. (1969). Liiketaloustiede.
Honko, J. & Lehtovuori (1966). Suomalaista liiketaloustiedettä.
Kaitila, E. (1947). Teollisuuden sosiaalitoiminta yhteiskunnallisena ilmiönä. Taloudellinen
Tutkimuskeskus, Sarja A, Nide 5.
Walton, C. C. (1967). Corporate social responsibilities.
9.10.2015
Deliberatiivisen demokratian toimintamallit organisaation päätöksenteon tukena – työntekijät
kehittämistyön voimavarana
Mikko Värttö,
tohtoriopiskelija, valtio-oppi, Tampereen yliopisto
Tutkimuksessani tarkastelen deliberatiivisen demokratian toimintamalleja, kuten organisaatioraateja
sosiaalisen vastuullisuuden vahvistamisen välineenä. Deliberatiivisen demokratian menetelmät
edustavat vaihtoehtoa perinteisille työpaikkademokratian muodoille, kuten erilaisille työntekijöiden
kuuntelu- ja yhteistoimintamenettelyille, sillä niissä työntekijät nähdään tasavertaisina osapuolina
ratkaisuista käytävissä keskusteluissa. Deliberaation etuna on, että sen kautta organisaation
inhimilliset resurssit saadaan tehokkaampaan käyttöön, mikä mahdollistaa parempien ratkaisujen
tekemisen. Erityisesti deliberaatio tarjoaa välineen kompleksisuuden hallintaan sekä
erilaisten ”ilkeiden ongelmien” ratkaisuun.
Deliberatiivisen demokratian toimintamalleja on järjestetty jonkin verran organisaatiossa tehtävän
päätöksenteon yhteydessä viime vuosien aikana. Tutkimustuloksia kokeiluista on kuitenkin olemassa
vasta vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa deliberatiivisen demokratian
toimintamalleista työntekijöiden osallistamisen välineenä. Erityisenä tutkimustehtävänäni on
selvittää,
millaisia
vaikutuksia
deliberatiivisen
demokratian
toimintamalleilla
on
organisaatiouudistuksen yhteydessä. Tutkimukseni hypoteesina on, että erilaisten konkreettisten
tulosten, kuten uusien tuotteiden, palveluiden tai työtapojen lisäksi deliberaatiolla voi olla myös itse
deliberaatioprosessista johtuva vaikutus. Tämä viittaa deliberaation ”voimaallistavaan”
vaikutukseen, joka on seurausta osallistujien kokemuksesta toisten kanssa käydystä vuoropuhelusta,
uuden tiedon omaksumisesta sekä ongelmien ratkaisusta. Esimerkiksi työntekijöiden osallistuminen
omien työtehtävien sekä työyhteisön toiminnan kehittämiseen saattaa levittää tietoa ja muokata
ymmärrystä käsiteltävistä asioista. Tämä voi lisätä ymmärrystä omista näkemyksistä poikkeaville
näkökulmille, vahvistaa organisaatiouudistusten hyväksyntää sekä kasvattaa luottamusta
organisaatiossa. Toisaalta mikäli työntekijät kokevat, että heidän osallistumisellaan ei ole ollut aitoa
vaikutusta, voivat deliberaation vaikutukset osoittautua myös päinvastaisiksi.
Tutkimukseni ensimmäisessä osassa luonnostelen teoreettiseen aineistoon pohjautuen
deliberatiivisen demokratian roolia sosiaalisen vastuullisuuden kehittämisessä ja teen lyhyen
katsauksen aikaisemmin toteutetuista tapaustutkimuksista ja niiden tuloksista. Toisessa osassa
tarkastelen deliberatiivisen demokratian toimintamallien vaikuttavuutta empiirisen aineiston avulla.
Tutkimustapauksenani on Suomen Setlementtiliiton vuoden 2015 aikana toteuttama lapsi- ja
nuorisotyön rakenneuudistus. Rakenneuudistuksen toteuttamisessa hyödynnettiin deliberatiivisen
demokratian toimintamalleja, erityisesti kansalaisraatimenetelmää järjestämällä kullakin
kohdealueella ns. kehittämispäiviä, joissa paikalliset työntekijät pääsivät keskustelemaan alueella
jatkossa toteutettavan lapsi- ja nuorisotyön organisoimisesta. Olen kirjoittanut raportin
kehittämispäivistä keväällä 2015 ja tutkimukseni pohjautuu osittain tämän raportin tuloksille.
Lopullista tutkimustani varten laajennan raportin käsittelyä ja kerään lisäaineistoa kehittämispäivistä
ja lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistuksen edistymisestä haastattelemalla kehittämispäivien
osallistujia, järjestäjiä sekä organisaation johtoon kuuluvia henkilöitä. Analysoin aineiston
kokonaisuudessaan sisällönanalyysin avulla. Lisäksi hyödynnän myös vertailevaa tutkimusta
selvittääkseni eri muuttujien vaikutusta siihen, millä tavoin rakenneuudistuksen lopputulokseen
suhtaudutaan eri alueilla.