Abstraktit - Hallinnon Tutkimuksen Seura ry

TYÖRYHMÄ OSALLISUUS JA KÄYTTÄJÄLÄHTÖISYYS 15.00 – 17.30
Aikataulu
15.00 – 15.10
Aloitus
15.10 – 15.35
Eveliina Saari ym.:Voipua vai voimaantua? Vanhuspalveluiden esimiehet
työntekijälähtöisen kehittämisen äärellä
15.35 – 16.00
Päivi Kirjavainen: Haavoittunut tarinankertoja palvelujärjestelmän kehittäjänä
16.00 – 16.25
Marjo Räsänen & Klaus af Ursin: Dialogisen johtamisen kompetenssi
lähijohtamisessa
16.25 – 16.50
Hanna-Kaisa Pernaa: Hyvinvointipalvelujen päätöksenteon tulevaisuus:
tarkastelussa käynnissä oleva Delfoi-tutkimus
16.50 – 17.15
Maarit Alikoski: Osallistumisjärjestelmällä kohti kuntien uudistuvaa
kansanvaltaisuutta
17.15 – 17.30
Lopetus
Abstrakti Hallinnon tutkimuksen päivät 26-27.11.2015, Tampere
Eveliina Saari*, Hilkka Ylisassi, Heli Heikkilä, Sari Käpykangas, Elisa Valtanen, Mervi Hasu,
Laura Seppänen
*Eveliina Saari, FT, erikoistutkija. Työterveyslaitos, PL 40, 00251 Helsinki, eveliina.saari@ttl.fi, gsm
0405261643
Työryhmä: Kunnat murroksessa
Voipua
vai
voimaantua?
kehittämisen äärellä
Vanhuspalveluiden
esimiehet
työntekijälähtöisen
Vanhuspalveluiden julkiset ja yksityiset toimijat kehittävät parhaillaan palvelujärjestelmiään
ja palveluitaan vastaamaan voimakkaasti kasvavan vanhusväestön tarpeisiin. Ylin johto
hakee ratkaisuja palvelutyön tehokkaammasta organisoinnista, organisaatiorakenteiden ja
funktioiden uudenlaisesta yhteistyöstä sekä asiakkaiden toimintakyvyn raportoinnista yhä
sujuvammin
itse
palvelutapahtuman
aikana
mm.
mobiiliratkaisuja
hyödyntäen.
Palveluhenkilöstön olisi samanaikaisesti sopeuduttava näihin muutoksiin ja huolehdittava
laadukkaasta hoitotyöstä päivittäin. Vanhuspalveluun kohdistuneissa tutkimuksissa on
tunnistettu työntekijöiden olevan tällä hetkellä kahteen suuntaan vetävän muutoksen
jännitteessä: talouden (tehokkuuden) ja hoivan (laadun) ristipaineessa (Virkki ym. 2012).
TOIMI-hankkeen kehittämismenetelmät pyrkivät auttamaan työntekijöitä löytämään ja
säilyttämään työnsä merkityksellisyyden ja ammattiylpeyden, ja tukemaan sitä ajatusta, että
työntekijä itse on oman työnsä paras kehittäjä. Tällöin hän pystyy säilyttämään
ammattilaisuutensa ja kykynsä luoda uusia arjen ratkaisuja. Kutsumme tätä
kehittämistoimijuudeksi. Hankkeessa kokeillaan ja seurataan kahden eri menetelmän käyttöä
ja tutkitaan niiden seuraamuksia ja vaikuttavuutta työntekijöiden kehittämistoimijuuteen ja
työn uudistumiseen. Tavoitteena on luoda uudenlaista työntekijälähtöistä kehittämiskulttuuria
työpaikoille ja kehittää uusia välineitä HR-toimijoille, johdolle ja työntekijöille kehittämistyön
tueksi. Hanke kohdistuu yhteiskunnallisesti haasteellisessa kehitysvaiheessa olevaan
vanhuspalveluun neljässä eri organisaatiossa.
Esityksessämme analysoimme millä tavoin päivittäisjohtamisen ja työntekijöiden kehittyvän
toimijuuden välissä operoivat esimiehet reagoivat työntekijälähtöisen kehittämiskulttuuriin.
Aineistona ovat kehittämismenetelmiä, ITU-innovaattorin työkirjaa ja kehitysvuoropuhelua,
koskevat käyttökokeiluja arvioivat työpajakeskustelut. Osassa aineistoa keskusteluepisodit
tuovat esiin, kuinka päivittäisjohtamisen akuutit ongelmat tunkeutuvat esimiehen toimintaan
kehittämiselle varatussa työpajassa näkyen keskeytyksinä, työntekijöiden puheen
ohittamisina ja asiasta toiseen hyppelynä.
Esimiesten puheessa muut kehittämisen
käsikirjoitukset, kuten asiakaslähtöisyyden korostaminen, Lean-johtaminen ja organisatoriset
muutokset sekoittuvat työntekijöiden aloitteellisuutta tukevaan kannustuspuheeseen.
Menetelmien levittämisteot ja työntekijälähtöisen kulttuurin edistämisen tapa jäävät
arviointipajoissa niukoiksi tai yleiselle tasolle huolimatta kehittävän arvioinnin ryhmätöiden
ohjaavasta kysymyksenasettelusta.
Pohdimme esityksessämme millaista esimiestoimintaa ja johtamista työntekijälähtöinen
kulttuuri vaatii. Tulkitsemme esimiesten puhetta johtamisen julki- ja käyttöteorian
käsitteiden avulla. Arvioimme myös miten kehittämisinterventio voisi paremmin tukea
uudenlaista alhaalta-ylöspäin rakentavaa ja työntekijöitä voimaannuttavaa johtamista.
Lähde:
Virkki, T, Vartiainen, A. & Hänninen, R. 2012. Talouden ja hoivan ristipaineessa. Vanhustyöntekijöiden
näkemyksiä työnsä muutoksesta. Yhteiskuntapolitiikka 77 (3), 253-264.
Haavoittunut tarinankertoja palvelujärjestelmän kehittäjänä. Mielenterveyskuntoutujan osallisuus
palvelujensa kehittäjänä kokemuksellisuuden kautta
Päivi Kirjavainen, Aspa- säätiö, Vaasan yliopiston jatko-opiskelija
Tutkimuspaperini käsittelee väitöskirjatutkimustani mielenterveyskuntoutujien osallisuudesta palvelujensa
kehittäjänä. Asiakkuudesta ja osallisuudesta sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla Suomessa on 2010-luvulla
julkaistu Laitilan (2010), Valkaman (2012) ja Kivistön (2014) väitöskirjat. Näistä Laitilan väitöksen
tutkimuskohteena on mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asiakkuus. Valkaman ja Kivistön tutkimuksissa
informantteina toimivat kehitysvammaiset ihmiset. Tutkimusten yhtenä yhteisenä tuloksena nousee esille
asiakkaan äänen heikko kuuluminen palvelujärjestelmässä.
Erityisesti mielenterveyskuntoutujien omia kokemuksia saamistaan palveluista on tutkittu Kaisa Kasevan
(2011) kirjallisuuskatsauksen perusteella vähän ja niissä kokemuksia on tarkasteltu lähinnä joko paikallisen
palvelun kannalta tai laitos-/hoitopaikkakohtaisesti tai ne ovat tapaustutkimuksia. Oman tutkimukseni
tarkoitus on syventää aiempien tutkimusten tietoa ja tavoitteena on nostaa esille
mielenterveyskuntoutujien todelliset mahdollisuudet vaikuttaa nykyisen palvelujärjestelmän kehittämiseen
heidän itsensä kokemana. Palveluiden käyttäjien aidolla kuulemisella heidän omista lähtökohdistaan ja
kokemuksistaan lähtien on merkitystä todennäköisesti myös palveluiden vaikuttavuuteen ja laatuun.
Tutkimuksessa yhdistän fenomenologisen tutkimusotteen ja narratiivisen tutkimusmenetelmän.
Tarkoituksenani on kuulla kertojien vapaamuotoista tapaa kuvailla palveluja. Narratiivien analyysin taustalla
on ajatus paradigmaattisesta tiedosta, jossa narratiivit jäsentyvät sisällöllisesti. Aineistoa lähestytään
kokonaisuutena ja edellytyksenä on aineiston kerronnallinen luonne. Narratiiveilla voidaan tuoda esiin
sellaisia ”totuuksia”, joista palvelujärjestelmä on tietämätön, ja näitä paljastamalla voi tuoda valoa sokeisiin
kohtiin (vrt. Geiger & Antonacopoulou 2009, 412). Narratiivinen tutkimusote on yleistynyt 2000-luvulla
tutkimuksissa, joissa kiinnostuksen kohteena ovat jollain tapaa psyykkisesti haavoittuvien tai
haavoittuneiden ihmisten elämänkokemukset (esim. Chamberlain 2006; Fredriksson & Lindström 2002;
McAllister 2001; Meininger 2005; Rosenblatt& Wallace 2005).
Tutkimukseni aineisto on kerätty marraskuu 2011 ja joulukuun 2012 välisenä aikana projektissa, jonka
tavoitteena on ollut asiakaslähtöinen mielenterveyspalvelujen kehittäminen. Projektissa oli päädytty
keräämään videoituja mielenterveyskuntoutujien kokemuskertomuksia. Videon kertoja sai ohjeeksi kertoa
vapaamuotoisesti saamista mielenterveyspalveluista; palveluista, jotka hän on kokenut hyvinä ja tukevina
mutta toisaalta myös niistä palveluista joiden hän katsoo kaipaavan kehittämistä. Aineistoksi kertyi 150
kertomusta, jotka ovat kestoltaan 27 sekunnista 17 minuuttiin ja 11 sekuntiin. Yhteensä videoaineistoa on
16 tuntia ja 25 minuuttia. Tässä vaiheessa tutkimuksen tulokset ovat vasta alustavia. Kertomusten tarkempi
analyysi tullaan tekemään laadullisen aineiston käsittelyyn tarkoitetulla NVivo-ohjelmalla.
Kertomukset tuovat esille niitä merkityksiä, joista käsin mielenterveyskuntoutuja arvioi saamiensa
palvelujen vaikutusta omassa elämässään. Merkitysten tunnistaminen antaa mielenterveyspalvelujen
kehittämistyössä mukana oleville mahdollisuuden huomioida palveluiden käyttäjien osoittamaa suuntaa
kehitykselle. Kun palvelujärjestelmässä tunnistetaan ja kuullaan palvelunkäyttäjien todelliset tarpeet,
pystytään tulevaisuuden mielenterveyspalveluja tarjoamaan ja kehittämään toiminnallisesti ja
taloudellisesti vaikuttavammiksi. Metodologisesti tutkimus tuo uudenlaisen näkökulman terveys- ja
sosiaalihallinnon tutkimukseen. Ihmisten tarinoiden narratiivinen analysointi ja aidon kokemuksen
kuuleminen vahvistavat asiakaslähtöisyyttä ja palvelunkäyttäjien tarpeiden kuulemista.
DIALOGISEN JOHTAMISEN KOMPETENSSI LÄHIJOHTAMISESSA
Marjo Räsänen
ThM, Hallintotieteen lisensiaatti,
Yliopettaja, Tampereen Ammattikorkeakoulu,marjo.rasanen(at)tamk.fi
tohtoriopiskelija, Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu
Klaus af Ursin
HT, yliopistonlehtori
Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, klaus.af.ursin(at)uta.fi
Tutkimuksessa tarkastellaan dialogisen johtamisen piirteitä hoitotyön lähijohtamisessa ja
dialogiseen johtamiseen vaadittavaa kompetenssia. Dialogisen johtamisen käsite nousee myös
tarkastelun keskiöön. Siihen on liitetty monia ulottuvuuksia ja piirteitä samalla kun sen
identiteetti johtamiskirjallisuudessa on epäselvä. Se liitetään mm. luovuuteen, innovaatioiden
tuottamiseen, oppivaan organisaatioon, arvostavaan ja jaettuun johtajuuteen sekä erityisesti
transformatiiviseen johtajuuteen. Myös itse dialogin käsite on historiallisesti vanha ja
monimerkityksinen. On siis aihetta kysyä, kuinka itsenäisestä lähestymistavasta, ilmiöstä tai
johtamisammattikäytännöstä on kyse.
Empiirinen tarkastelumme lähtee siitä, että dialoginen, valmentava ja tukeva johtaminen
korostaa aktiivista ja avointa työntekijyyttä, jolla mahdollistetaan kehittämispyrkimysten
suuntaaminen luovuuden ja osaamisen johtamiseen. Edellä mainituista syistä dialogisen
johtamisen vaikuttavuutta on kuitenkin vaikea arvioida ainakaan lyhyellä tähtäyksellä. Se on
ainakin osin nähtävä investointina inhimillisen pääoman kasvattamiseen.
Tutkimuksessamme dialogisuutta tarkastellaan ajattelemisen ja tekemisen taitona, joka kehittää
sekä lähijohtajien että hoitotyöntekijöiden kompetenssia. Artikkelissa tarkastellaan hoitotyön
lähijohtajien käsityksiä dialogisesta johtamisesta.
Tutkimustehtävinä ovat seuraavat: 1) Tunnistaako hoitotyön lähijohtaja ja miten dialogisen
johtamisen strategioita osana omaa johtamiskompetenssiaan? 2) Mitä dialoginen lähijohtaminen
on hoitotyössä? 3) Millaista kompetenssia dialoginen johtaminen edellyttää?
Kvalitatiivinen aineisto kerättiin terveydenhuollon ( n=10 ) lähijohtajien ryhmäkeskusteluilla
(Focus Group) ja keskustelujen vuorovaikutusta havainnoimalla huhti-toukokuussa 2015.
Analyysimenetelmänä on sisällön analyysi.
Tutkimuksen tavoitteena on asemoida dialogista johtamista eri johtamisnäkökulmien kentässä ja
tuottaa tietoa dialogiseksi määrittyvien johtamisulottuvuuksien kompetenssista (hoitotyön)
lähijohtamisessa. Saadun tiedon avulla voidaan vahvistaa uuden sukupolven johtajien
kehittymistä laaja-alaisempaan ja eri näkökulmia tasapuolisesti huomiovaan johtajuuteen.
Abstrakti: Hallinnon Tutkimuksen päivät 25.–27.11.2015 Tampere
Työryhmä 6: osallisuus ja käyttäjälähtöisyys
Hyvinvointipalvelujen päätöksenteon tulevaisuus: tarkastelussa käynnissä oleva Delfoitutkimus
Hanna-Kaisa Pernaa, tohtorikoulutettava
Vaasan yliopisto, fil. tdk., sosiaali- ja terveyshallintotiede
Tutkimuksen taustalla on käsitys deliberatiivisen demokratian kasvavasta roolista julkisen
toiminnan ohjauksessa. Kansainvälisesti tarkasteltuna julkisten palvelujen modernisoitumisprosessissa on tapahtumassa huomattava muutos kohti palvelujen käyttäjien näkemysten
huomioimista niiden suunnittelussa sekä kansalaisten osallistumista hyvinvointipalveluja
koskevaan päätöksentekoon. Palvelujen käyttäjiltä saatavan tiedon merkitykseen ja kansalaisten osallistumiseen ollaan havahtumassa myös Suomessa, mikä on huomattavissa myös palvelujen uudelleen suunnitteluun liittyvässä dokumentoinnissa ja lainsäädännön uudistuksissa:
mm. Sosiaali- ja terveysministeriön strategiassa ”Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020” (2011)
muotoillaan asiakaskeskeisyyden kehittäminen palvelujen lähtökohdaksi strategisena valintana, jolla pyritään palvelujen painopisteen siirtämiseen ennaltaehkäisevän työn lisäämiseen ja
palvelujen saatavuuden parantamiseen. Palvelujen uudistaminen toteutetaan siten, että ”käyttäjät ovat aktiivisesti mukana niiden kehittämisessä”.
Delfoi-menetelmän avulla tehtävän tutkimuksen tarkoituksena on kerätä asiantuntijoiden (poliitikot, viranhaltijat, palvelujen käyttäjät) käsityksiä siitä, minkälaisia todellisia mahdollisuuksia ja esteitä liittyy kuntalaisten suoraan vaikuttamiseen hyvinvointipalvelujen päätöksenteossa.
Päätöksenteon osallisuuden teeman lähestymistavaksi on valittu Yrjö Engeströmin toimintajärjestelmän rakennemalli, joka ilmentää toimintajärjestelmän osatekijöiden vuorovaikutusta
suhteessa toisiinsa. Engeströmin jaottelua käyttäen keskustelussa fokusoidaan nykyisen toimintajärjestelmän osiin ja ristiriitoihin, joita suoran demokratian kehittämiseen nykyisessä
toimintajärjestelmässä liittyy. Jaottelun tuella on tarkoitus luoda kokonaiskuva keskustelevan
demokratian tulevaisuuden vaihtoehdoista kun sitä tarkastellaan kolmesta näkökulmasta ja
niiden muodostamista ristiriidoista. Paneelikeskustelun ja erilaisten arviointipyyntöjen avulla
rakennetaan kuva hyvinvointipalvelujen kunnallisen päätöksenteon nykytilasta ja tulevaisuuden skenaarioista osallisuuden lisäämisen kontekstissa.
Yhteystiedot: hanna-kaisa.pernaa@uva.fi, p. 029 449 8236
Maarit Alikoski, HTK
Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta
1
Osallistumisjärjestelmällä kohti kuntien uudistuvaa kansanvaltaisuutta
Pro gradu –tutkielma 2015
Kunta ihmisten elinympäristönä, elinvoiman sekä osallisuuden ja vaikuttamisen perinteisenä
kivijalkana on tällä hetkellä vahvassa ristiaallokossa. Näin siitäkin huolimatta, että kuntien
uudistamisen läpäisevä teema on asukkaiden osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet heitä itseään
koskevissa asioissa.
Pro gradu -tutkielman tehtävänä oli ratkaista millä kuntakoosta riippumattomalla, yleisesti
sovellettavissa olevalla ja tasa-arvoon perustuvalla osallistumisjärjestelmä -mallilla kuntademokratian
kehittäminen edustuksellisen järjestelmän ja suoran osallistumisen muodostamassa kokonaisuudessa
voidaan ratkaista siten, että kunnan asukkaiden osallisuus ja vaikuttaminen on osa kunnan
perustoimintaa. Tutkielmassa tarkastellaan kunnallisen itsehallinnon rakenteen, toimintaedellytysten
kehityksen ja kuntien toimintaympäristön muutosta, kuntademokratian kehittämistarvetta sekä myös
innovaatiotoiminnan mahdollisuuksia tässä kentässä.
Tutkielma osoittaa, että kuntien toimintaan käytännössä sovellettavissa oleva osallistumisjärjestelmä
syntyy tieteenfilosofisiin taustaoletuksiin perustuen poliittisen ja kasvatusfilosofisen ajattelun sekä
keskeisten osallistuvan ja deliberatiivisen demokratiateorioiden yhdistämisestä ja toiminnallistamisesta
osana kuntasysteemiä. Tutkielmassa luotua mallia testattiin Rovaniemen kaupungin poliittisen ja
ammatillisen johdon haastattelututkimuksella.
Luotu osallistumisjärjestelmä -malli perustuu: 1) Avoimen tietoon ja avoimeen hallintoon. 2) Ihmisten
yhteiskunnallistumisen taipumusta, sosiaalista optimismia ja ihmisenä kasvua vahvistavaan
kuntademokratian eettiseen perustan vahvistamiseen. 3) Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten
systeemiseen edistämiseen. 3) Yhteisölliseen kuntastrategian suunnitteluun ja sen osallistuvaan
toimeenpanoon. 4) Yhteisten asioiden valmistelun ja päätöksenteon asukaslähtöisyyteen ja suoraan
osallistumiseen perustuvaan uudistamiseen.
Paras tulos saavutetaan, kun demokratian kehittäminen kuntien edustuksellisen järjestelmän ja suoran
osallistumisen muodostamassa kokonaisuudessa toteutetaan ajattelun, rakenteen ja toiminnan
muodostamassa kokonaisuudessa. Kestävän uudistumisen perusta on ihmisen uudistuminen.
Osallistuva ja vaikuttava kansalaislähtöinen demokratia edellyttää kunnan tavan toimia linjaavaa
osallistumisjärjestelmää. Kuntademokratiaa on kehitettävä samanaikaisesti edustuksellisen
järjestelmän ja suoran osallistumisen muodostamassa kokonaisuudessa. Osallistumisjärjestelmän
tulee olla asukkaiden osallisuutta ja vaikuttamista kokoava, hyvin ja ketterästi toimivaa järjestelmä,
joka integroituu osaksi kunnan perustoimintaa. Kunnan ja demokratian uudistumisen tulee perustua
Maarit Alikoski, HTK
Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta
2
avoimeen, saatavilla ja saavutettavissa olevaan oikeelliseen, oikea-aikaiseen, selkeään ja
ymmärrettävään tietoon. Hyvän demokratian yhteiset, operationalisoitavat työvälineet ovat: avoin tieto
ja luottamus, demokratiakasvatus, koulutus, viestintä ja arviointi. Tämä on osallistumisjärjestelmä
-mallin ydin käsitteellisesti ja käytännössä.
Avainsanat: demokratia, tieto, dialogi, osallisuus, vaikuttaminen, Jean-Jaques Rousseau, John
Dewey, Jürgen Habermas, Carole Pateman, Hannah Arendt