VÄLITTÄMISELLÄ RAKENNETAAN TURVAA

Transcription

VÄLITTÄMISELLÄ RAKENNETAAN TURVAA
y h t e i s k u n t a a
p a l v e l e v a
Irtonro: 2 euroa.
Ei muita kuluja, keräyksiä tms.
e r i k o i s l e h t i
Myyntiaika syys-,
– marraskuu 2011
Nro 3/2011
Välittämisellä rakennetaan turvaa
Lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen,
kirjoittaa kansanedustaja Leena Rauhala
pääkirjoituksessaan Romano Boodoksessa.
Silloin kuin turvallista lapsuutta ei pystytä
omassa perheessä, edes läheisten ihmisten
tai ulkopuolisten auttajien tuellakaan tarjoa-
maan, lapsuutta pitää suojella lastensuojelullisilla toimenpiteillä. Kun apu annetaan oikein,
kunnioittaen perhettä ja lasta ja lapsen kulttuurista identiteettiä arvokkaasti kohdellen,
vaikeistakin lähtökohdista päästään rakentamaan kokonainen, hyvä elämä. Juuri sellai-
selle hyvän elämän matkalle saatellaan lapsia
esimerkiksi Päiväkummun lastenkodissa, jonka elämää ja toimintaa tässä lehdessä sivuilla
7-10 esitellään. Päiväkummusta aikuistunut
Dimitri sanoo sen näin: ”tuntuu ihmeelliseltä,
että minusta välitettiin niin paljon.”
ROMANO BOODOS 3/2011
2
ROMANO BOODOS 3/2011
Romanihistorian kirjoitustyö
loppusuoralla
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki
Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517
HALLITUS 2011
Leena Rauhala
Väinö Lindberg
Tina Mäkelä
Malla Laiti Sirpa Pöllönen
Roberg Blomerus
Jeppe Isberg
Matti Virtanen
Päivi Rask-Helin
Seppo Lusikka
Suomessa on tekeillä kansainvälisestikin ainutlaatuinen
romanien historiaa
valottava teos. Ensi
syksyllä ilmestyvään
kirjaan etsitään vielä
lisää vanhoja kuvia.
puheenjohtaja, kansanedustaja
varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos
projektijohtaja
erikoissuunnittelija
oppisopimustoiminnan päällikkö
insinööri, amk
yrittäjä
johtaja
romanikulttuuriohjaaja
työalasihteeri (varajäsen)
KESKUSTOIMISTO
toimisto@romanomissio.fi
Lapsella on oikeus turvalliseen lapsuuteen
V
uonna 1512 merkittiin Tukholman kaupungin asiakirjoihin
ensimmäiset maininnat maahan saapuneista romaneista. Romanit levittäytyivät
nopeasti eri puolille Ruotsin
valtakuntaa, myös sen itäosaan,
Suomeen
Vuosi 2012 on siis juhlavuosi: Romanit ovat eläneet tässä
valtakunnassa 500 vuoden
ajan. Puolen vuosituhannen
kunniaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) julkaisee
ainutlaatuisen historiateoksen, Suomen romanien historian.
Tuula Åkerlund
toiminnanjohtaja
tuula.akerlund@romanomissio.fi
Timo Jokela
talouspäällikkö
Mervi Pamukci
toimistosihteeri
mervi@romanomissio.fi
SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ
Lapsi tarvitsee turvallisen kasvuympäristön, missä rakastavat ja välittävät
vanhemmat ovat läsnä ja heillä on aikaa
lapselle. Tämä ei kuitenkaan ole kaikkien
todellisuutta. Väkivalta- ja päihdeongelmat johtavat usein rikkinäisiin perheisiin,
joissa lapsillakaan ei ole hyvä olla. Lapsen
hyvinvoinnin ja terveyden vaarantuessa
tarvitaan yhteiskunnan tukea. Lastensuojeluun kuuluu huostaanotto ja lapsen
sijoitus kodin ulkopuolelle. Suomessa oli
vuonna 2009 yli 16 000 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta, näistä noin puolet
sijaiskodeissa.
”Koko yhteiskunnassa pitäisi keskittyä
ongelmien ehkäisyyn ja niiden syiden
selvittämiseen. Paikkaamistoimenpiteille ei löydy kattoa, ellei syihin puututa,”
kirjoitti Kaisa-Mari Okkonen tilastokeskuksen hyvinvointikatsauksessa vuonna
2009. Toteamaan on helppo yhtyä. Usein
heräämme myöhään, kun on kyseessä
lasten hyvinvointi ja tulevaisuus. Lapsiperheet ja yksinhuoltajat tarvitsevat aikaisessa vaiheessa tukea niin, että mahdollisimman monet lapset voisivat asua
kotona. Jos muita vaihtoehtoja ei ole,
on lapsen turvallisuuden vuoksi tärkeää
ratkaista sijaishuolto mahdollisimman
nopeasti.
Viime keväänä uutta hallitusohjelmaa
laadittaessa puitiin myös lastensuojelukysymyksiä ja perheiden tukemista.
Ohjelmansa mukaisesti hallitus tulee
edistämään lasten, nuorten ja perheiden
palveluja sekä eri palvelujen yhteistyötä
ja saumattomuutta. Lastensuojelun näkökulmasta hallitus tulee tehostamaan
toimia huostaanottojen vähentämiseksi,
siirtämällä lastensuojelun painopistettä
ennalta ehkäisyyn, varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Hallitusohjelmassa on myös kirjattu, että lastensuojelussa korostetaan
perhekeskeisyyttä ja kehitetään perhehoitolainsäädäntöä.
Hyvien hankkeiden ja aikomusten
esteenä ovat usein riittämättömät resurssit. Kuntien sosiaalihuolto on lastensuojelulain mukaan vastuussa lastensuojelusta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.
Kuntien tiukka taloustilanne johtaa
usein siihen, että riittävää henkilöstömäärää ei pystytä palkkaamaan. Ainakin
suuremmissa kunnissa ongelmana on
edelleen, ettei huostaan otettujen sijoituksia pystytä käsittelemään lainmukai-
sessa ajassa. Suuri kysymys on siis kuntarahoituksen järjestäminen ja riittävän
henkilöstön saaminen sosiaalihuoltoon.
Tässä on päättäjille iso arvokysymys
suunniteltaessa kuntien ja valtion taloutta tuleville vuosille. Vaikka meillä olisi
rajattomat resurssit sosiaalihuollossa ja
lastensuojelussa, varsinainen ongelma ei
poistu. Jokainen huostaan otettu lapsi ja
nuori on tragedia. Ennaltaehkäisevillä,
perhekeskeisillä ja perheystävällisillä
toimilla voisimme auttaa lapsia ja perheitä, ennen kuin tilanne menee niin
pahaksi, että lapsi tai nuori joudutaan
ottamaan huostaan.
Yhteiskunnan toimien lisäksi tarvitaan laajempaakin asennemuutosta.
Nyky-yhteiskunnassa, jossa perinteisiä
arvoja väheksytään ja kristillisiä arvoja poljetaan, lisääntyy myös perheiden
ahdinko. Perheiden kasvatusvastuuta
siirretään enenevässä määrin kouluille
ja yhteiskunnalle. Kouluista ja sosiaalihuollosta ei kuitenkaan ole korvaamaan
rakastavia ja välittäviä vanhempia. Iltapäiväkerhot ja nuorisotilat eivät korvaa
kodin lämpöä ja turvaa. Isovanhempien
tärkeää roolia lasten kasvatuksessa ei
tule unohtaa – heidän läsnäolonsa ja
esirukouksensa ovat kasvatuksessa tärkeässä osassa.
Tulevaisuudessa järjestöjenkin toiminta tulee olemaan yhä tärkeämpää.
Romano Mission tehtävä lastensuojelun
ja sosiaalialan palvelujärjestönä romaaniväestön keskuudessa on tärkeä.
Sitä tulee tukea ja työmuotoja kehittää.
Yhteiskunnan taloudellinen kehitys ja
perheiden tarpeet ovat uusia haasteita,
joihin Romano Mission tulee vastata
toimintaansa kehittämällä. Painopisteen
tulee siirtyä entistä vahvemmin ennaltaehkäisevään työhön ja avopalveluihin.
Henkilökunnan koulutus ja sitoutuminen
kehittämistyöhön on ensiarvoisen tärkeää. Näin voimme varmistaa Romano
Mission hyvän ja tärkeän työn jatkuvuuden myös tulevina vuosina.
”Palvelijoittesi lapset saavat asua
turvassa, heidän lastensa lapset ovat
huomassasi.” Ps. 102:28
Toimisto
Puh. (09) 351 1366
NAISTENVUORO -vankilaprojekti
Päivi Majaniemi projektikoordinaattori
GSM 045 873 9990
paivi.majaniemi@naistenvuoro.fi
Tuula Nyman
palveluohjaaja
GSM 044 300 7815
tuula.nyman@naistenvuoro.fi
PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI
Johtaja Hanna Pekonen
Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski
Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002
paivakumpu@romanomissio.fi
Tulossa monipuolinen
historiateos
KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI
Vs. Johtaja Susan Ihanainen
Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä
Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493
kotimaki@romanomissio.fi
ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO
Sampo 800014-80033.
Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto
Tässä numerossa
Kerrankin kysytään!
4
Romanien aseman parantaminen etenee
5
Romanilapsi ja lastensuojelu
6
Kesäpäivä Päiväkummussa
8
”Jokin tässä talossa vetää puoleensa”
8
Opiskelu antoi unelmille siivet
11
Terveisiä romanivanhusten leiriltä!
12
Erityistä tukea erityiselle työlle
13
Tervetuloa neuvottelupäiville
14
Telal Khamilta gypsy-gospel-levy
14
Positiivinen syrjintä – väärä termi
15
Toiminnanjohtajan palsta
15
Diakonityö ei ole vain työtä vaan elämänasenne
16
Hyvää alkavaa syksyä!
Romano Missio ry:n
Leena Rauhala kansanedustaja
Sääntömääräinen SYYSKOKOUS pidetään
keskiviikkona 23.11.2011 klo 17.00
Malmin kirkolla, Kunnantie 1, Helsinki
Tervetuloa!
3
Romaniasiain neuvottelukunnan aloitteesta Opetus- ja kulttuuriministeriö varasi kolme
vuotta sitten määrärahan Suomen romanien historian tutkimusprojektia varten. Projektin
toteuttaa SKS ja sitä valvoo historiatoimikunta, jonka jäsenistä puolet nimesi Romaniasiain
neuvottelukunta ja toisen puolen SKS.
Projektin johtajana toimii
dosentti Panu Pulma ja historiatoimikunnan varapuheenjohtajana sosiaalineuvos Väinö
Lindberg.
Projektin tutkijat, historiantutkijat Miika Tervonen ja Tuula Rekola ja kulttuurintutkijat
Risto Blomster, Anna-Maria Viljanen ja Marko Stenroos ovat
jo esitelleet ensimmäisiä tekstiluonnoksiaan historiatoimikunnalle ja kirjoitustyö on valmis
vuoden loppuun mennessä, jol-
loin projektin rahoitus päättyy.
Pääkirjoittajien lisäksi lyhyempiä osuuksia Suomen romanien historia –teokseen kirjoittavat muun muassa romanikielen tutkija Kimmo Granqvist ja
politiikantutkija Sarita FrimanKorpela. Lisäksi kirjaan tulee
pienoisartikkeleita muun muassa Henry Hedmanilta, Raila
Halmetojalta, Janette Grönforsilta, Henna Hutulta ja Riikka
Tannerilta.
Näissä pienoisartikkeleissa
tutkaillaan esimerkiksi Romano Mission syntyvaiheita,
Romaniyhdistyksen toimintaa,
romaneille suunnattua koulutusta, lastenkotien merkitystä
ja romanikuvaa suomalaisessa
kulttuurissa.
Tulossa on siis todella monipuolinen, nimenomaan romanien omaa kokemusta ja näkökulmia tavoitteleva historiateos.
Muistot talteen!
Romanihistoriaprojekti on kerännyt tietoa tutkimusta varten
esimerkiksi haastattelemalla
vanhoja ihmisiä. Haastattelijoina ovat toimineet muiden
muassa Raila Halmetoja, Päivi
Majaniemi, Armas Flink ja Marko Stenroos.
Suomalaisen Kirjallisuusn
Seuran omassa muistitietokeruussa on saatu lähinnä pääväestöön kuuluvien muisteluksia
romaneista. Myös sukututkijoilta on saatu paljon tietoa vanhoista romanisuvuista.
Monet yksityishenkilöt ovat
luovuttaneet aineistojaan
projektin käyttöön. Nämä
aineistot ovat olleet korvaa-
mattoman tärkeitä.
Jatkossa projekti kaipaa ennen muuta vanhoja valokuvia, jotka kertovat menneiden
sukupolvien ihmisistä, töistä,
esineistä, asumisesta ja kulkuneuvoista. Kaikki kuvat palautetaan omistajilleen ja niitä
käytetään, samoin kuin muutakin yksityistä aineistoa, vain
sillä tavalla, johon luovuttaja
antaa luvan.
Jos sinulla on historiaprojektiin sopivia kuvia hallussasi, ota
asiasta yhteyttä Risto Blomsteriin, puh. 0201 131 249.
Historiateos ilmestyy
syksyllä 2012
Suomen romanien historia –
teoksen käsikirjoitukset valmistuvat siis kuluvan syksyn
aikana. Ensi kevät on varattu
kirjan toimitustyöhön. Valmiin
teoksen kustantaa Suomalaisen
Kirjallisuuden Seura.
Mikäli asiat sujuvat suunni-
Kannen kuva:
Anneli Enqvist
Numero 4/2011 ilmestyy joulukuun alussa.
Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava
Romano Mission toimistolla viimeistään 1.11.
Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”.
Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla
osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi.
Toimitussihteeri:
Jaakko KaartinenKoutaniemi
Lehden ulkoasu:
Valfrid Åkerlund/
Grafimus Oy
Julkaisija: Romano Missio ry
Päätoimittaja:
Tuula Åkerlund
Toimitusneuvosto:
Tuovi Putkonen, Malla Laiti,
Taina Cederström.
Tilaus- ja ilmoitushinnat:
Vuosikerta 15 euroa,
jäsenille jäsenetuna.
Irtonumero 2 euroa.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ilmoitushinta 1 euro/pmm
telmien mukaan, on kirja valmis luettavaksi syksyllä 2012.
Silloin on lukijoille tarjolla kansainvälisestikin ainutlaatuinen
teos, tieteelliseen tutkimukseen
perustuva ja romanien omalla
myötävaikutuksella laadittu
kuvaus Suomen romaniväestön
elämän vaiheista 500 vuoden
ajalta.
Vastaavaa ei ole tehty missään muualla!
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki.
Puh: (09) 351 1366
Telefax: (09) 345 2517
Internet: www.romanomissio.fi
ISSN 1239-9779
Painopaikka:
Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula
Panu Pulma
ROMANO BOODOS 3/2011
4
Baramisos kentenge – Tarinaa lapsille
Panna
kham
aprula
Dauva baramisos
rakkila dotta tiijata, ka kaale panna
nou­rude te vandruven gaavesta aro
vauro gau ta leen
naa sas iega tßeere.
Joon d÷iivude aro
tßelta. Dai rakkavena besko Tinos ta
lesko huupata.
S
arrako kham aprudiilo
ve˛˛esko paalalta ta
tßirikja d÷ambide aro
neeruno kaht. Doi tßirikjengo d÷ambiba besko Tino
aa˛tas apre. Jou phiradas
lesko jak˛a ta dikjas trystales aro tßelta. Doi ba˛˛udas
panna lesko Rainer daad, ta
Tanja pheen ta Pauli phaal.
Mari däi sas d÷eelo auri te
tßeravel sarrakiiro lako huupake. Tino diias gooli, – Däi
kai tu aa˛˛eha?
– Me aa˛˛aa daari auri,
me tßeravaa sarrakiiro tumenge. Aa˛ ˛ukkar ta
ba˛˛u panna kuti tiija,
phenjas Mari ta aulo tßeltako vuudaresko naal. Tino
phenjas. – Maan hin ˛ieliba, de mange butide tekka.
Mari tekkadas fendide
Tinos ta tßau tßundas lesko ˛eero päärnisako praal
ta phenjas. – Paarkiba mo
kamli dai. Me rikkavaa tutta. Laako me aa˛˛es apre
tussa? – Naa , naa, Mari
sanjas kutti ta tßundas lako
angus lako muijesko naal ta
phenjas ˛ukkares. – Hyss,
Hyss me rikkavaa tutta niina
mo sonako tßau. Bi ba˛˛u
panna. Tu a˛˛eha endo
˛ou bere˛ phurano ta tu
hyövyveha buut suuno. Aa˛
˛ukkar kaan ta tßu tukko
˛eero päärnisako praal ta
dik rankano suuno panna
kuti tiija.
Tino djeelo neeride lesko daad, ta Rainer daad
tßundas lesko vast Tinosko
trystales ta morradas kutti
tßaavesko ˛eero. – Tßi˛ko
hin, ame ba˛˛uvaha panna, tßeer tu menge tßi˛ka
sarrakiiro, phenjas Rainer
ta sikadas it tiija vasteha
Mariske te joi d÷alas nikki
tßeltako vuudaresko naalesta.
Tino sas lo˛ano ka jou
liijas te aa˛˛el lesko daadesko pa˛˛al, Jou tßundas
lesko jak˛a phallo ta ˛ast
suuno pherdidas les.
Baramisos tiljula aro vauro numros.
Tuula Åkerlund
Vielä
aurinko
nousee
Tämä tarina kertoo
siitä ajasta, kun romanit vielä joutuivat
kiertämään kylästä
kylään, eikä heillä
ollut omaa kotia.
He elivät teltassa.
Tarinassa kerrotaan
pikku Tinosta ja hänen perheestään.
A
amuaurinko nousi
metsän takaa ja linnut
lauloivat lähipuussa.
Siihen lintujen lauluun pieni
Tino heräsi. Hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen
teltassa. Siinä nukkui vielä
Rainer isä ja Tanja sisko ja
Pauli veli.
Mari äiti oli jo mennyt ulos
tekemään aamiaista perheelleen. Tino huusi – Äiti
missä sinä olet? –Olen täällä ulkona tekemässä teille
aamiaista. Ole nyt hiljaa ja
nuku vielä vähän aikaa, sa-
noi Mari ja tuli teltan oven
eteen. Tino sanoi – Minulla
on kylmä, anna minulle peitettä lisää.
Mari peitti paremmin Tinoa ja poika laittoi päänsä
tyynyyn ja sanoi – Kiitos
rakas äti. Minä rakastan sinua. Saanko minä nousta
ylös sinun kanssasi? Ei ei,
Mari nauroi hiukan ja laittoi sormen suunsa eteen ja
kuiskasi- Hyss, hyss, minäkin rakastan sinua kulta poikani. Mutta nuku vielä. Sinä
olet vasta kuusi vuotias ja
tarvitset paljon unta. Ole nyt
hiljaa ja laita pää tyynyyn ja
katso vielä vähän aikaa kivoja unia.
Tino meni lähemmäksi
isäänsä ta Rainer isä laittoi
kätensä Tinon ympärille ja
hieraisi vähän pojan päätä. – Hyvä on, me nukutaan
vielä, tee sinä meille hyvä
aamiainen, sanoi Rainer
ja näytti samalla kädellään
Marille, että hän menisi pois
teltan oven edestä.
Tino oli onnellinen kun hän
sai olla siinä isän vieressä.
Hän laittoi silmänsä kiinni ja
pian uni valtasi hänet.
Tarina jatkuu seuraavassa
numerossa.
Tuula Åkerlund
Kerrankin kysytään!
Minkälaisia
kulttuuripalveluita
romanit haluavat?
Romaneilta kysytään nyt ensimmäistä
kertaa kulttuuripalveluiden käytöstä ja tarpeesta. Kyselyyn vastaaminen on tärkeätä,
sillä vastausten perusteella tehdään päätöksiä esimerkiksi siitä, perustaako Suomen valtio romanikulttuurikeskuksen.
I
Toiveita luottamuksella
Helsingin yliopistossa kuudetta
vuotta opiskeleva Inka Jeskanen on palkattu tutkimusavustajaksi Ihmisoikeusliittoon.
Itsekin romanitaustainen Inka
kertoo, että kattavan tuloksen
saamiseksi on tärkeätä, että
mahdollisimman monet romanit vastaavat kyselyyn.
– Vastaukset ovat luottamuksellisia ja niitä käsitellään anonyymisti, Inka sanoo. Vastaajan
nimi ei ole mukana lomakkeissa silloinkaan kun ne lähete-
Romanien aseman
parantaminen
etenee virallisesti
Romaniasiain neuvottelukunta parantaa romaniväestön
asioita askel askelelta. Tämän vuoden
erityishuomio kohdistuu nuoriin romaneihin.
R
omaniasiain neuvottelukunnan toimintaa
on viimeisen vuoden
leimannut huolenpito
vuoden 2009 lopulla valmistuneen Suomen Romanipoliittisen
ohjelman (ROMPO) toimeenpanon käynnistämisestä. Kattava
ohjelma toimii neuvottelukunnan toiminnan ohjenuorana.
Vaikka byrokratian ja kehityksen rattaat etenevät joskus
hitaasti, myönteisiä edistysaskeleita on saavutettu ja ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä
on jo käynnistynyt tai käynnistymässä.
ROMPOn eteenpäin
vieminen on ydinasia
Teksti: Tuovi Putkonen
hmisoikeusliitto on tekemässä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa
selvitystä romanien osallisuudesta ja osallistumisesta kulttuuritoimintaan Suomessa. Kyselyllä selvitetään
Suomessa asuvien yli 15 vuotta
täyttäneiden romanien kulttuuripalvelujen käyttöä.
Selvityksen tarkoituksena on
tuottaa tietoa romanien kulttuuripalvelujen kehittämiseksi
romanien omien toiveiden ja
tarpeiden mukaan sekä edistää
romanien oikeutta omaan kulttuuriin.
ROMANO BOODOS 3/2011
Inka Jeskanen odottaa vastauksia kyselyyn romanien kulttuuripalvelujen tarpeesta Ihmisoikeusliitossa.
tään sähköpostilla.
– Vastatessaan romanit ovat
mukana kehittämässä romanien kulttuuripalveluita Suomessa.
Inka on kerännyt vastauksia
myös kentällä, esimerkiksi Itäkeskuksessa, ja kertoo romanien suhtautuneen kyselijöihin
myönteisesti.
– Kerrankin meiltä kysytään,
oli sanottu.
Ota yhteyttä ja
osallistu
Helpoiten kyselyyn pääsee osallistumaan internetissä. Sähköinen vastauslomake on ihmisoikeusliiton kotisivuilla osoitteessa http://bit.ly/kKxHlz
Kyselyyn kulttuuripalvelujen
käytöstä ja tarpeesta on myös
mahdollista vastata paperilomakkeella. Tällöin voi olla yhteydessä suoraan selvityksen
tutkimusavustajaan Inka Jeskaseen, sähköpostilla osoitteeseen
inka.jeskanen@ihmisoikeusliitto.fi. Inka vastaa myös mielellään mahdollisiin kysymyksiin
koskien lomaketta tai selvitystä.
Paperilomakkeita on mahdollista pyytää myös enemmän esimerkiksi suurempiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.
Kyselyyn odotetaan vastauksia 30.9.2011 mennessä.
Romanipoliittisen ohjelman tavoitteena on edistää romaniväestön osallisuutta ja yhdenvertaisuutta eri elämänalueilla. On
tärkeää, että asioita tehdään
yhtä aikaa usealla taholla romaniväestön aseman kohentamiseksi.
Tärkeä askel otettiin viime
joulukuussa, kun valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen
romanipolitiikan linjauksiksi.
Päätöksessä vahvistettiin romanipoliittisen ohjelman toimeenpano ja nimettiin lisäksi toimia,
joita jo viime talven aikana
tuli käynnistää. Yksi niistä oli
romanien asumistilannetta ja
asumiseen liittyviä tukitoimia
koskevan selvityksen laatiminen.
Asumisselvityksen toteuttaminen onkin käynnistynyt ja
selvityksen toteutuksessa on
mukana romaniväestön edustajia.
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä painotettiin myös
viranomaisten ja romaniväestön yhteistyörakenteiden
kehittämistä kuntatasolla ja
paikallisten romanityöryhmien
toiminnan vahvistamista. Muita
painotuksia ovat romanikielen
elvyttäminen ja aseman vahvistaminen sekä romanilasten ja
-nuorten osallistumis- ja harrastusmahdollisuuksien edistäminen.
Romanipoliittinen
ohjelma mahtui
hallitusohjelmaan
Toinen merkittävä edistysaskel romanipoliittisen ohjelman
suhteen otettiin kesäkuussa,
kun uuteen hallitusohjelmaan
sisällytettiin kirjaus ohjelman
toimeenpanon käynnistämisestä. Hallitusohjelmassa on
harvoin, jos koskaan, mainittu
romaniväestön aseman edistäminen.
Uudessa hallitusohjelmassa
todetaan, että erityisiä toimia
kohdistetaan romanien koulutustason ja työllisyyden edistämiseen, asumisongelmien
ratkaisemiseen sekä romanilasten, -nuorten ja -perheiden
osallisuuden edistämiseen. Ohjelmaan sisältyy myös kirjaus,
jonka mukaan laadittavassa
kansallisessa kielistrategiassa
kiinnitetään erityistä huomiota muun muassa romanikielen
asemaan.
Romaniasiain neuvottelukunta seuraa ja pyrkii osaltaan
vaikuttamaan siihen, että kirjaukset muuttuvat käytännön
toimiksi.
Uuteen hallitusohjelmaan
sisältyy monia muita toimia,
jotka voivat tukea romanipoliittisessa ohjelmassa esitettyjä
tavoitteita romanien osallisuuden edistämiseksi: Hallituksen
yhtenä tärkeänä tavoitteena
on köyhyyden, syrjäytymisen ja
eriarvoisuuden vähentäminen.
Hallitusohjelmaan sisältyy
lisäksi useita nuoria koskevia
toimia, joiden toimeenpanossa tulisi ottaa huomioon myös
romaninuoret. Koulutukseen ja
työllisyyteenkin liittyen käynnistetään toimia, jotka osaltaan
tukevat myös romanien mahdollisuuksia osallistua koulutukseen ja työelämään.
Hallitus ilmoittaa toimivansa
myös määrätietoisesti syrjintää
ja rasismia vastaan.
Romaniasiain neuvottelukunnan toiminnassa tärkeänä teemana tänä vuonna ovat
nuoret romanit. Tavoitteena on
vaikuttaa siihen, että valmisteilla olevassa lapsi- ja nuorisopoliittisessa kehittämisohjelmassa otetaan huomioon
myös romanilapset ja -nuoret.
Kehittämisohjelmaa esitellään
myös romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivillä lokakuussa Turussa. Romaniasiain
neuvottelukunnalla on lisäksi
tavoitteena vahvistaa omassa
toiminnassaan romaninuorten
kuulemista.
5
Kansainvälinen
yhteistyökin mukana
Kansainvälinen yhteistyö on
monin tavoin lisääntynyt neuvottelukunnan toiminnassa ja
romanien aseman kohentaminen on noussut tärkeäksi aiheeksi myös eurooppalaisessa
yhteistyössä.
Suomi on romaniasioissa
kiinnostava esimerkki ja malli
muille maille. Neuvottelukunnalta kysytään tietoa monenlaiseen kehittämiseen. Meidän
suomalaisten on myös hyvä
kuulla ja oppia muiden kokemuksista.
Eurooppalaisesta kehityksestä ja yhteistyöstä on vastaavasti
hyötyä romaniasioiden edistämisessä Suomessa.
Euroopan unionin komissio
antoi keväällä tärkeän tiedonannon kansallisten romanistrategioiden laatimiseksi jokaisessa jäsenmaassa. Näissä strategioissa on otettava erityisesti
huomioon romanien osallisuuden edistäminen koulutuksen,
työllisyyden, asumisen ja terveydenhoidon alueilla. Tiedonanto antaa tukea myös Suomen
romanipoliittisen ohjelman toimeenpanolle.
Sanoista arjen teoiksi
Romanipoliittisen ohjelman
lähtökohtana on, että romanien
osallisuus ja yhdenvertaisuus
toteutuvat arjessa, paikallisella
tasolla. Romaniasiain neuvottelukunnan tavoitteena on viedä romanipoliittisen ohjelman
toimeenpanoa kuntiin. Tässä
alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla ja paikallisilla
romanityöryhmillä ja romani-
yhdistyksillä on tärkeä rooli.
Kuntaliitto järjestää lokakuussa yhteistyössä Romaniasiain neuvottelukunnan kanssa
seminaarin kuntien johtaville
viranomaisille romanipoliittisesta ohjelmasta ja paikallisten
romanityöryhmien toiminnan
kehittämisestä.
Kuntatasolle tarvitaan yhteistyörakenteita viranomaisten ja
romaniväestön vuorovaikutuksen lisäämiseksi ja ROMPOn
toimeenpanon edistämiseksi.
Paikalliset romanityöryhmät
ovat osoittautuneet hyväksi
keinoksi kohentaa romanien
asemaa. Tähän toimintaan tarvitaan lisää aktiivisia romaneja
mukaan.
Romanipoliittisessa ohjelmassa korostetaan romaniväestön oman aktiivisuuden ja
vastuunoton merkitystä. Edistystä ei saavuteta, elleivät romanit itse ole viemässä asioita
eteenpäin. Aktiivisia romaneja
tarvitaan niin suomalaisen yhteiskunnan kuin kansainvälisen
yhteistyön kehittämiseen.
Romanijärjestöt
vauhtiin!
Romaniasiain neuvottelukunta
pitää tärkeänä yhteistyön vahvistamista romanijärjestöjen
kanssa sekä romanijärjestöjen
omien toimintamahdollisuuksien parantamista, jotta ne
voisivat aktiivisesti osallistua
romaniväestölle tärkeiden tavoitteiden edistämiseen.
Viime keväällä neuvottelukunta osallistui innostavaan
järjestötapaamiseen, jossa
eri romanijärjestöt pohtivat
omaa rooliaan romanipoliittisen ohjelman toimeenpanossa.
Turun Mikaelin
kirkossa lauantaina
15.10.2011 klo 18.00
kyösti roth
elämäni
estradilla
rakkaimmat hengelliset lauluni
Esiintyjät: pelimannet ja johnny
Sisäänpääsy: 15 e sisältää
konserttikahvit. Tuotto
lyhentämättömänä Turun
seudun köyhien auttamistyöhön.
Järj. Operaatio Ruokakassi ja Mikaelinseurakunta
Romaniasiain alueellisten neuvottelukuntien
yhteiset neuvottelupäivät Turussa 18.–
19.10.2011.
Neuvottelupäivien järjestelyistä vastaavat
Lounais-Suomen alueellinen romaniasiain
neuvottelukunta ja
Lounais-Suomen aluehallintovirasto yhteistyössä valtakunnallisen
romaniasiain neuvottelukunnan kanssa.
Aivan näinä päivinä on YES4
-hankkeessa käynnistymässä
romanijärjestöille suunnattu
koulutus oman toiminnan kehittämiseksi. Sekin on yksi osa
romanipoliittisen ohjelman toimeenpanoa.
Hannele Syrjä
pääsihteeri
Romaniasiain neuvottelukunta
Operaatio
Ruokakassin
konsertti tuo valoa
syksyyn
Olet lämpimästi tervetullut
Operaatio Ruokakassi ry:n
järjestämään konserttiin
Turun Mikaelinkirkkoon la
15.10.2011 kello 18.
Konsertin tähtenä loistaa
Kyösti Roth. Pitkän linjan
hengellisen musiikin tekijä ja
Syksyn sävelen kaksinkertainen voittaja on nykyään
poliittisesti aktiivinen ihmisoikeusaktivisti. Suomalaiseen
köyhyysloukkuun jääneet
sekä eri vähemmistöt ovat
erityisesti Rothin sydämellä.
Konsertin tuotto käytetään
kokonaisuudessaan Operaatio Ruokakassin tekemään
diakonis-sosiaaliseen työhön
vähävaraisten ja syrjäytyneiden auttamiseksi. Sisäänpääsy 15 euroa, sisältää konserttikahvit.
ROMANO BOODOS 3/2011
6
ROMANO BOODOS 3/2011
7
Romanilapsi ja lastensuojelu
Romaniäidin kertomaa: Kaksivuotias poika oli hoidettavana Lastenklinikalla. Epikriisin tultua
kotiin siinä luki: ”2v. romanipoika, joka…” Seuraavalla kerralla äiti kysyi lääkäriltä; vaikuttaako
tämän lapsen hoitoon se, että hän on romani. ”Ei tietenkään, mehän hoidamme kaikkia samalla
lailla.” Äiti siihen: ”Niin minä arvelinkin, ihmettelin vain tuota mainintaa romanipoika.”
R
omaneilla on lain
takaama oikeus
omaan kieleen ja
kulttuuriin.
Romanit ovat pysyneet erillään valtaväestöstä,
koska heillä on ollut se tunne,
etteivät he riitä ja että heidän
pitäisi muuttua joksikin muuksi tullakseen hyväksytyksi. Romaniyhteisössä romani on hyväksytty sellaisenaan. Hänen
ei tarvitse koko ajan yrittää
edetäkseen. Romaniyhteisö on
riittänyt, koska siinä on ollut
henkisesti hyvä olla.
Suomessa romanit ovat asuneet 1500-luvulta lähtien.
1960-luvulle asti romanit vaelsivat kylästä toiseen. Urbanisoitumisen myötä myös romanit
saivat asuntoja ja tuolloin alkoi romanienkin kohdalla yhä
enemmän yhteiskunnan sisään
astuminen.
1970-luvulta lähtien yleinen
ilmapiiri Suomessa muuttui
pakolaisten tulon myötä avoimemmaksi. Nykyään myös
romanit kokevat tulevansa hyväksytyksi romaneina. Tietenkin valtaväestö kummeksuu
esimerkiksi romanivaatetusta,
eikä tiedä romanikulttuurin
tapoja, mutta tästä huolimatta
ollaan jo valmiimpia hyväksymään erilaisuutta.
Suurin osa Suomen kymmenestätuhannesta romanista
elää tavallista arkipäivää, niin
kuin muutkin suomalaiset.
Romanit haluavat, että heitä
kohdellaan kuin muitakin suomalaisia, koska he kokevat todellakin olevansa suomalaisia.
Heidän äidinkielensä on myös
suomi.
Romanilapset ovat yleensä
hyvin hoidettuja ja rakastettuja.
Heitä ylisuojellaan, koska vanhemmilla on kokemuksia lasten
kiusaamisesta ja syrjimisestä.
Kasvatuksen ajatellaan sujuvan
itsekseen.
Perheen kohtaaminen
lastensuojelussa
Silloin kun niihin joudutaan,
lastensuojelullisten toimenpiteiden, myös sijoituksen syyt romaniperheissä ovat samat kuin
muillakin suomalaisilla lapsilla,
muun muassa vanhempien kyvyttömyys hoitaa lasta, päihdeongelmat, erotilanteet.
Perheet, joilla on ongelmia,
ovat usein moniongelmaisia
perheitä. Heidän ongelmillaan
ei ole mitään tekemistä romanikulttuurin kanssa, vaan ongelmien juuret ovat samoissa
asioissa ja vaikeuksissa kuin
muillakin suomalaisilla.
Romanikulttuuri on yhteisökulttuuri ja siksi sijoitukseen
päädyttäessä perhe kokee erityisen paljon häpeää. He selittävät asian usein niin, etteivät
he itse olisi halunneet, vaan
”ne vaan otti lapsen”. Syyllisyys peitetään tällaiseen käytökseen.
Lapselle viestitetään samaa
ja siitä tulee usein ongelmaa
lapsen ja sijoituspaikan suhteen. Lapsen on vaikea sopeutua sijoituspaikkaan, koska lapsikin haluaa kokea sijoituksen
niin, että valtaväestön ihmiset
ottivat hänet pois kotoa. Asia
pitää kohdata ja tarpeen tullen
puhua siitä erikseen vanhempien ja lapsen kanssa. Tärkeää
on saada molemmat ymmärtämään, että sijoituspaikassakin
etsitään lapsen parasta.
Romaniperhettä kohdatessa
luottamuksellisen suhteen syntyminen saattaa kestää. Mutta
avoimuus ja ystävällinen lähestymistapa avaavat ”ovia”.
Lapsi tarvitsee
tunteiden avaamista
Lapsi on ensin tavallinen lapsi,
tavallisine ongelmineen, ja vasta sitten romanilapsi.
Jos romanilasta kohtaa sijoi-
tuspäätös, hän joutuu irralleen
romaniyhteisöstä, joka on hänen henkinen kotinsa ja taustansa. Hän kokee olevansa orpo
ja turvaton. Seurauksena voi
olla uhmakuutta ja valtaväestöä vastaan kääntymistä.
Lapselle on avattava ystävällisesti hänen tunteensa ja
kerrottava sijoituksen suunnitelmasta ja myös yhteyden
mahdollisuudesta romaneihin.
Sijoitetun lapsen kodissa
ei välttämättä ole ymmärretty koulunkäynnin merkitystä
vaikka nykyään tavalliset romanit arvostavatkin opiskelua.
Siksi lapsi tarvitsee koko koulunkäynnin merkityksen avaamista; miksi opiskellaan, mihin
tähdätään, miten se vaikuttaa
minuun, osaisinko samalla tavalla kuin muut, mitkä ovat minun erikoislahjani?
Opettaja luotettavana
aikuisena
Myös koulun tulee tiedostaa
mahdollisuutensa vaikuttaa
koulunkäynnin onnistumiseen.
Romanilapsi saattaa tarvita
tavallista enemmän opettajan
huomiota. Monelle koulu saattaa olla ensimmäinen paikka,
jossa hän on valtaväestön parissa yksin ilman perheen suo-
maa tukea. Siksi hän tarvitsee
edes yhden luotettavan aikuisen, opettajan, joka huomioi
hänet ja on kiinnostunut hänen
asioistaan.
Romaniyhteisössä arvostetaan nykyään koulunkäyntiä,
mutta vanhemmat eivät välttämättä osaa tukea konkreettisesti koulunkäynnissä. Siksi
monilta romanilapsilta puuttuu
sellainen kodin tuki, jota muut
suomalaiset lapset saavat kotoa.
Romaninuori tarvitsee erityistä tukea jatko-opintoja
suunniteltaessa. Silloin hänelle
tulee avata eri ammattien sisältöä, jotta voisi löytyä juuri hänellä olevia vahvuuksia.
Romanilapsi ansaitsee
kulttuurinsa ihailua
Murrosiässä identiteettikysymykset nousevat mieleen: kuka
minä olen, romani vai kaajeita
(valtaväestöä), missähän minä
olen ensi vuonna, saankohan
minä täällä pukeutua romanien mallin mukaisesti ja niin
edelleen.
Romanilapsi kasvaa kahden
kulttuurin välissä, siksi hänelle kehittyy kaksois-identiteetti.
Romaniyhteisössä hän on vahvoilla, koska hänet hyväksytään
sellaisenaan, mutta valtaväestön keskuudessa hän usein kokee olevansa erilainen.
Romanilapsi kokee usein
myös huonommuuden tunnetta
koulussa. Myös monella muulla
tapaa lapsi joutuu taiteilemaan
kahden kulttuurin välillä, kuten
vaatetuksen suhteen. Hän haluaa samaistua oman kulttuurinsa malliseen pukeutumiseen ja
kuitenkin hänelle ovat tärkeitä
myös valtaväestön kaverit, jotka voivat vieroksua romaniasuja.
Toisinaan romanilapsi jää
muun joukon ulkopuolelle ja
tulee kiusatuksi. Hän tarvitsee
aikuisen tukea, jotta hänelle
ei synny syrjityn identiteettiä.
Aikuisen tulee osoittaa hänelle
ihan suullisesti hyväksyntänsä
ja hänen kulttuuritaustansa
ihailu. Varsinkin nivelvaiheissa,
siirryttäessä uuteen kouluun,
uuteen luokkaan, lapsen tullessa sijoitukseen, voidaan merkittävästi vaikuttaa ehkäisevällä tavalla syrjityksi tulemisen
tunteeseen.
Lapsen kulttuuritaustan ihailu tekee hyvää niin lapselle
kuin vanhemmille. Se antaa luvan olla romani.
Malla Laiti
Erikoissuunnittelija
Tässä lehdessä esitellään elämää ja toimintaa Romano Mission
Päiväkummun lastenkodissa Hämeenkoskella. Joulun alla ilmestyvässä
Romano Boodoksen numerossa on vuorossa Kotimäen pienryhmäkoti.
P
äiväkummun lastenkoti on Romano
Missio ry:n omistama lasten ja nuorten
huoltolaitos, joka on
perustettu vuonna 1957. Päiväkumpu sijaitsee Hämeenkoskella, Hyväneulan kylässä,
30 kilometriä Lahdesta Tampereen suuntaan.
Pihapiiri ympäristöineen käsittää noin 10 hehtaarin luonnonkauniin alueen, jossa on
alueet erillisille liikunta- ja
leikkipaikoille. Pihapiirissä
on lisäksi yksi noin 65 neliön asunto ja Hämeenkosken
keskustassa lastenkodilla on
nuorten itsenäistymisasumista
varten kaksio. Kaikki kiinteistöt
ovat Romano Mission omistuksessa. Lastenkodissa on kaksi
osastoa, joista vanhempi osa
on puurakenteinen ja uudempi
osa kivirakenteinen. Itse päärakennuksen pinta-ala on noin
800 neliötä. Jokaisella lapsella
on oma huone.
Päiväkummun lastenkodissa
on 14 hoitopaikkaa ja hoidettavien lasten ikä 0–21 vuoden väliltä. Lastenkoti toimii kristilliseettisin periaattein. Päiväkumpu antaa turvaa ja suojaa sitä
vaille jääneille lapsille ja vastaa lähinnä sellaisten lasten ja
nuorten tarpeisiin, joita ei voida
tai joita ei ole tarkoituksenmukaista hoitaa perhehoidossa tai
muunlaisin tukitoimin. Päiväkummussa kasvaa romanilasten ohella pääväestöön kuulu-
via lapsia.
Päiväkummun lastenkodin
erityisenä vahvuutena on romanikulttuurin tuntemus. Kasvatuksen tavoitteena on tukea
romanilasten ja -nuorten kulttuuri-identiteettiä ja kehittää
sosiaalisuutta, jotta heistä kasvaisi vastuuntuntoisia ja itsenäisiä aikuisia, jotka luontevasti integroituvat suomalaiseen
yhteiskuntaan. Perhe- ja sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja
hoitaminen on tärkeä osa lap-
sen sosiaalista kasvatusta.
Työn tavoitteisiin pyritään
luomalla mahdollisimman lämpimät ja pysyvät ihmissuhteet,
asettamalla turvalliset ja pysyvät rajat sekä ylläpitämällä
yhteyksiä vanhempiin. Vanhemmat ovat alusta alkaen mukana
yhteistyössä ja molemminpuolisia vierailuja tehdään mahdollisuuksien mukaan.
Päiväkummun lastenkodissa
voidaan toteuttaa myös tuettua
perhehoitoa lyhyinä jaksoina.
ROMANO BOODOS 3/2011
8
ROMANO BOODOS 3/2011
Kesäaikaan Päiväkummun johtaja Hanna Pekonen käy töissä
moottoripyörällä, ja etenkin talon
pikkupojat luovat ihailevia katseita vauhdikkaaseen hoitajaansa.
”Jokin tässä
talossa vetää
puoleensa”
Kesäpäivä Päiväkummussa
P
äiväkummun lastenkoti heräilee
uuteen päivään. Kello seitsemältä
yöhoitaja on tehnyt aamiaisen valmiiksi ja aamuvuorolaiset aloittavat päivän
kahvikupin ääressä. Samalla suunnitellaan
päivän ohjelma; raportoidaan kuka lapsista on kotilomalla, onko kenenkään omaisia tulossa käymään, onko kenelläkään
lapsista harrastuksiin vientiä tai muuta
erityisohjelmaa.
Ensimmäiset ”huomenta” -huudahdukset kuuluvat jo pienten huoneista, isommat sen sijaan katselevat uniaan vielä
jonkin aikaa. Viimeiset kesälomapäivät
ovat meneillään, joten nyt nautitaan kiireettömistä aamuista.
Päiväkummun arjessa ei hiljaista hetkeä
ole ja suuri, kaunis piha-alue on loistava
temmellyskenttä energian purkamiseen.
Kypärät päähän ja pyöräilemään – pieninkin asukas oppi juuri tämän taidon ja
”mopo” käynnistyy heti, kun ulkoilu alkaa.
Trampoliinilla pompitaan, keinupalloa pelataan, hypitään narua ja syödään marjoja
pensaista.
Kello 11 on keittäjä tehnyt ruuan valmiiksi ja lounaan jälkeen on rauhoittumisen aika. Pienet nukkuvat päiväunet
ja isommat vetäytyvät huoneisiinsa
lueskelemaan tai puuhailemaan omia
juttujaan.
Lepohetken jälkeen on välipalan aika
ja iltavuoroon tulleet työntekijät ottavat
ohjakset käsiinsä. Lämpimän kesän
aikana on uinti ollut lähes päivittäinen
ohjelmanumero, ja rantaan otetaan
suunta tänäänkin.
Päivällisen jälkeen riittää tenavilla
vielä virtaa ja sitä lähdetään purkamaan
Launeen Perhepuistoon. Kello 19 palataan Päiväkumpuun: ensin suihkuun,
sitten iltapala ja pää tyynyyn.
Pienemmät ovat päivän touhuista
niin väsyneitä, että iltasadun loppuhuipentuma jää monelta kuulematta, kun
uni vie voiton. Isommat lapset katsovat
vielä tunnin verran televisiota ja sen
jälkeen he vetäytyvät huoneisiinsa lueskelemaan tai kuuntelemaan musiikkia.
Yövuorolaisen aloittaessa työvuoronsa on Päiväkummussa jo hiljaisuus ja
hyvillä yöunilla valmistaudutaan uuden
päivän touhuihin.
D
H
Sijaishuollon ja
romanikulttuurin
osaamista
Kun johtajan paikka Päiväkummussa avautui, hänet kutsuttiin
virkaan. Paluu tuttuun taloon
oli mieluinen.
”Jokin tässä talossa vetää
puoleensa. Ymmärtääkseni
olemme valtakunnallisesti ainoa sijaishuoltopaikka, jolla
on tässä mittakaavassa romanikulttuurin osaamista. Meillä
on tietoa sekä taitoa huomioida lasten tarpeet myös heidän
kulttuuriinsa liittyen. Kulttuu-
Lastenkodista
onnelliseen
aikuisuuteen
Dimitri on hyvä esimerkki
nuoresta, joka on tiukasti
kiinni elämässä siitä huolimatta, että hän on kasvanut
lähes koko elämänsä eri laitoksissa. Muutaman muun
sijoituspaikan ohella Romano
Mission omistamat Kotimäki
ja Päiväkumpu ovat molemmat olleet Dimitrin ”koteja”
matkalla aikuisuuteen.
Päiväkummun johtaja Hanna Pekonen
kohtaa työssään iloja
ja murheita. Jokainen päivä on erilainen, eikä koskaan
tiedä mitä huominen
tuo tullessaan. Hyvän
henkilökunnan ansiosta hän ei kanna
työtaakkaansa yksin.
anna Pekonen on
ollut Päiväkummun johtajana
noin puolitoista
vuotta. Talo on hänelle tuttu jo lapsuudesta.
”Asuin lapsuuteni Hämeenkoskella ja äitini haki usein Päiväkummun lapsia meille leikkimään. Myös koulukavereissani
oli päiväkumpulaisia”, Hanna
kertoo.
Valmistuttuaan vuonna 1998
sosiaalikasvattajaksi Hanna
työskenteli perhepäivähoitajana, päiväkodeissa ja Lahden
kaupungin lastenkodissa ja turvakodissa.
Vuosina 2004–2006 Hanna
toimi ohjaajana Päiväkummussa. Sitten hän siirtyi johtajaksi
Romano Mission omistamaan
pienryhmäkotiin Lahteen. Käytännön tarjoamaa oppia Hanna
ammensi myös parin vuoden
ajan Lahden kaupungin lastensuojelussa avohuollon sosiaaliohjaajana ja -työntekijänä, ja
samaan aikaan hän pätevöityi
opistotason koulutuksessa sosionomiksi (AMK).
9
rin tuntemus on oleellinen tekijä myös yhteistyössä lasten
vanhempien kanssa”, hän toteaa.
”Henkilökuntamme on pääosin valtaväestöä, mutta romanikulttuurikoulutuksessa he
ovat saaneet tarvittavaa tietoa
työhönsä. Eikä kaikkea tarvitse
tietää, sillä romanityöntekijöiltä voi aina kysyä, jos jokin asia
askarruttaa, ja lapsetkin ovat
usein mitä parhaita kulttuurinsa
asiantuntijoita”, Hanna jatkaa.
Ammattitaitoinen
ja sitoutunut
henkilökunta
Hanna toivoo, että hän voisi
palkata entistä enemmän romanityöntekijöitä.
”Haluan kannustaa romaneja alan koulutukseen ja erityisesti AMK-koulutukseen. Laki
antaa vaatimuksensa henkilöstön suhteen, mutta kuntien
lastensuojelun sijaishuollon
palvelun kilpailuttaminen tuo
omat lisävaatimuksensa työntekijöiden koulutustason suhteen. Vaikka henkilöllä olisi
loistava tieto sekä taito lasten ja nuorten ohjaamiseen ja
hoitamiseen, niin vakituiseen
työhön on ensisijaisesti pal-
kattava AMK-tutkinnon suorittaneita sosiaali- ja terveysalan
ammattilaisia. Muuten meillä
ei ole mahdollisuuksia pärjätä
sijaishuollon palvelujen kilpailuttamisessa”, hän toteaa.
”Pitkäaikainen ja sitoutunut
henkilökuntamme on vastannut
nykyisiin koulutusvaatimuksiin
hankkimalla täydennyskoulutusta. Yhdeksän työntekijäämme suoritti työn ohessa
oppisopimuksella kaksi vuotta
kestävän lasten ja nuorten erityisammattitutkinnon ja kaksi
henkilöä opiskelee parhaillaan
työn ohessa ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.”
Päiväkummussa pyritään
pitämään hyvää huolta työntekijöistä. Henkilökunnan toiveiden kuuleminen työvuorojen
suunnittelussa, työnohjaus,
henkilökuntapalaverit, koulutus, yhteiset virkistyspäivät ja
ilmaiset uimahalli- ja kuntosaliliput antavat voimia vaativaan työhön.
Päiväkummun
onnelliset lapset
Tällä hetkellä Päiväkumpu
on 14-paikkainen lastenkoti.
Nykysuuntaus tähtää perhesijoituksiin ja pienempiin sijais-
huoltoyksiköihin, mutta Hanna
ei näe Päiväkummun kokoa esteeksi tasokkaan ja yksilöllisen
hoidon sekä ohjauksen antamiseksi lapsille.
”Meidän laitoksemme muodostuu kahdesta osastosta, joita yhdistävät yhteiset ruokailutilat. Käytännössä lapsimäärä
jakautuu kahteen ryhmään
ikäjakauman mukaisesti. Tällä hetkellä talossamme asuu
11 lasta, joiden lisäksi meillä
on avohuollon tukitoimenpiteenä sijoitettu viikonloppulapsia kahdesta perheestä.
Yksi nuoristamme on siirtynyt
jälkihuoltoon, ja hän asuu itsenäistymisasunnossa Hämeenkoskella”, Hanna kertoo nykytilanteesta.
Talosta aikuisiksi kasvaneiden lasten vierailut Päiväkummussa ovat aina suuri ilonaihe.
”Moni heistä on aikoinaan
tullut taloon pienenä ja kasvanut hoidossamme aikuisuuteen
asti. On ihanaa, että he eivät ole
unohtaneet meitä, vaan pitävät
yhteyttä ja käyvät muistelemassa menneitä ja kertomassa
miten heidän elämänsä on asettunut uomiinsa. Työntekijöitä
on myös pyydetty vierailulle ja
erilaisiin perhejuhliin”, Hanna
kertoo.
imitri on 19-vuotias kokiksi opiskeleva nuorukainen, joka parhaillaan
sisustaa ensimmäistä omaa kotiaan.
Armeijakin on suoritettu, joten aikuisuus on
alkanut. Nuoren miehen elämässä on ollut
vastamäkeä enemmän kuin monella ikätoverilla yhteensä, mutta kaikesta on selvitty.
Dimitrillä on aina ollut yhteys ja hyvät välit
äitinsä kanssa, mutta normaalia kotia äiti ei
ole kyennyt pojalleen tarjoamaan. Dimitristä
tuli lastenkotien lapsi. Kodin perusturvan
puuttuminen vie nuoren helposti väärille teille, mutta Dimitrin kohdalla lastenkodissa onnistuttiin luomaan pohja vastuuntuntoiseen
aikuisuuteen.
”Olen ollut useassa laitoksessa. Päiväkummussa asuin kuusi vuotta. Se oli kaikista paikoista paras. Vaikka siellä oli lapsia paljon, se
oli jostain syystä kodinomaisin. Jos en olisi
ollut siellä noita vuosia, niin enpä tiedä missä
olisin tällä hetkellä”, Dimitri toteaa.
Nämä aikuiset eivät hylkää
”Olin 7-vuotias, kun menin Päiväkumpuun.
Viiteen vuoteen minulla ei ollut kotia, jonne
olisin päässyt edes lomalle, mutta henkilökunta vei minua koteihinsa ja niin minäkin
pääsin laitoksesta välillä oikeaan kotiin
samalla lailla kuin muutkin lapset. Vieläkin
minusta tuntuu ihmeelliseltä, että minusta
välitettiin niin paljon. Edelleen olen viikoittain
yhteydessä Päiväkummun Hannaan, joten
huolenpito jatkuu edelleen”, Dimitri kiittelee.
Dimitri toteaa, ettei hän ollut mikään helppo lapsi, kiukkupuuskat olivat joskus varsinaisia pyörremyrskyjä.
”Kyllä minä osasin kapinoida, mutta
varmaan sekin kertoo siitä, että koin oloni
turvalliseksi. Tiesin, että nämä aikuiset eivät
minua hylkää, vaikka purkaisin kiukkuni kunnon raivareilla. Joskus syytin henkilökuntaa
siitä, että en saanut asua omassa kodissa,
vaikka tiesin kyllä, että ei se heidän vikansa
ollut. Mutta mihin muuhun olisin kaatanut
pahan oloni”, hän muistelee.
”Kerran lähdettiin karkuunkin. Meitä oli viisi
lasta ja lähdimme polkupyörillä kiitämään.
Karkumatka jäi lyhyeksi, kun jo puolen kilometrin jälkeen meidät tavoitettiin ja komennettiin takaisin. Kiltisti tottelimme”, Dimitri
naureskelee.
Mahdollisuudet aukenivat
Dimitri antaa kiitosta sille, että Päiväkummussa järjestettiin lapsille paljon toimintaa.
”Kävimme muun muassa Ahvenanmaalla
Rikkinäisestä lapsuudestaan huolimatta Dimitri on pärjännyt elämässään hienosti.
ja Ruotsin risteilyllä. Kesällä pulahdimme
uimassa kaksikin kertaa päivässä, pelasin
sählyä sekä jalkapalloa, kävin judossa ja
hakkasin rumpuja Päiväkummun alakerrassa.
Sähly on edelleen jonkin verran harrastuksissani mukana, mutta kitaran ja rumpujen
ääressä viihdyn parhaiten.”
”Minusta oli hienoa, että pääsin harrastamaan muiden nuorten kanssa. Kieltämättä
aina vähän jännitti, miten minuun suhtaudutaan, kun menin uuteen porukkaan, mutta
harvoin sain ikäviä huomautuksia siitä, että
oli lastenkodin mustalainen.”
Dimitrin ammattivalintaankin taitaa olla
pieni osuus Päiväkummulla.
”Keittäjät olivat todella mukavia, tulin heidän kanssaan hyvin toimeen ja usein katselin
heidän touhujaan samalla kun rupattelimme.
Kokkaaminen alkoi kiinnostaa ja tässä sitä
ollaan”, sanoo Dimitri, joka haaveilee joskus
tulevaisuudessa olevansa tasokkaan liharavintolan omistaja.
”Olen Suomen mustalainen”
Dimitri ei ole koskaan peitellyt syntyperäänsä. Ulkonäön puolesta häntä voisi luulla vaikkapa espanjalaisten vanhempien jälkikasvuksi, mutta väärät olettamukset hän korjaa
välittömästi.
”Kerron aina ylpeänä, että ole Suomen
mustalainen. Kunnioitan kulttuuriamme ja
tapojamme, vaikka en arjessa pukeudukaan
romanien tavoin. Haluaisin kovasti oppia
romanikielen, mutta ainakaan vielä ei ole tilaisuutta tullut”, Dimitri toteaa.
Romanikulttuurin tunteminen normaalissa
perhe-elämässä jäi Dimitriltä lapsena kokematta ja ensimmäinen kerta, kun hän muutti
äidin luo, oli hänelle lähes shokki.
”Vaikka tiesin romanikulttuurista paljon,
minulle oli lähes kriisin paikka, kun muutin
kotiin, jossa äitini lisäksi asui hänen uusi
miehensä. En yksinkertaisesti tiennyt miten
minun pitää toimia arjen eri asioissa. Toivoisinkin, että laitoksessa asuvia romanilapsia,
jotka harvoin pääsevät kotiin lomille, ennakkoon valmisteltaisiin kotiin muuttoon. Voisi
olla vaikka romanitukiperhe, jossa voisi vierailla ja rauhassa kysellä kaikki mieltä askarruttavat asiat”, Dimitri pohtii.
Tällä hetkellä Dimitrin ja äidin välit ovat
hyvät.
”Äitini on minulle hyvin tärkeä ihminen ja
hän on ylpeä minusta, kun olen pärjännyt
näinkin hyvin elämässäni.”
Tekstit: Anneli Enqvist
ROMANO BOODOS 3/2011
10
Päiväkummun oma Seija
Seija Valentin on
nähnyt lukuisten lasten kasvavan aikuisiksi Päiväkummun
lastenkodissa. Hän
on työskennellyt talossa jo 33 vuotta.
Vuosien aikana on
moni asia muuttunut,
mutta Seija on ja pysyy, sillä Päiväkumpu
on hänen elämäntyönsä kutsumus.
K
un Seija vuonna 1978 tuli
Päiväkummun lastenkotiin
kesätöihin, ei hän olisi uskonut, että matkasta tulee näin
pitkä.
”Olin miettinyt muun muassa
kampaajan alaa, mutta ensikosketus tähän taloon vei mennessään. Kouluttauduin lähikasvat-
tajaksi enkä ole hetkeäkään katunut päätöstäni”, Seija kertoo.
Kun Seija aloitti Päiväkummussa, oli talossa lapsia 30. Nyt
Päiväkumpu on 14-paikkainen
lastenkoti.
”Oli se aikoinaan melkoista
vilskettä. Nythän lapsilla on kaikilla omat huoneet, mutta silloin
oli useampi samassa huoneessa. Henkilökunnan määrä ei ollut
merkittävästi suurempi, joten yksilölliseen hoitoon ei ollut resursseja samalla lailla kuin nykyisin.
Uudet säädökset suuntasivat
pienempiin lapsimääriin, mikä on
hyvä asia”, hän toteaa.
Muutosten
vuosikymmenet
Seija muistelee, että 30 vuotta
sitten yhteistyö lasten vanhempien kanssa oli vähäistä, eikä lapsilla ollut mahdollisuutta päästä
kotilomille.
”Nykyisin meillä on tiivistä
yhteistyötä vanhempien kanssa. Lapset ovat puhelinyhte-
ydessä vanhempiinsa säännöllisesti ja monella on onni
päästä viettämään lomia kotiin.
Vanhemmat myös vierailevat
Päiväkummussa. Meillä on pihapiirissä vierastalo, jossa perhe voi viettää vaikka yhteisen
viikonlopun.”
”Nykyisin kiirettä arkeen tuovat erilaiset kuljetustehtävät.
Lapsia viedään vanhempien luo,
terapiaan, päiväkerhoon ja harrastuksiin. Pyrimme antamaan
lapsille mahdollisuudet saada
kokemuksia yhtä lailla kuin kotona asuvat ikätoverit saavat.”
On myös jotain, minkä perään
Seija haikailee.
”Kaipaan ulkopuolisten vierailuja, joita aikoinaan oli paljon.
Meillä kävi vieraita, jotka kokivat
tekevänsä arjen lähetystyötä,
kun he tulivat tervehtimään lapsia. Pihapiirissämme oli tuolloin
perunapelto ja esimerkiksi Keravan seurakuntanuoret olivat
täällä perunatalkoissa. Musiikkivieraitakin poikkesi usein”, Seija
muistelee.
Kannattaa opiskella! Ole oma itsesi!
rohkaisee oululainen
Katja Huusko-Ahlgren.
K
Seija Valentin on jaksanut
jakaa Päiväkummin lasten
ilot ja surut jo yli 30 vuoden ajan.
kon kesälomallakin tulee huono
omatunto, kun jättää ”lapsensa”
niin pitkäksi aikaa”, hän nauraa.
Teksti: Anneli Enqvist
Poimi parhaat leikkivinkit!
L
eikki kattaa suuren osan lapsen maailmaa ja
värittää kaikkia lapsen toimia. Leikki on keskeistä toimintaa lapsuuden kehitysvaiheissa.
Omaan itseensä ja ympäröivään maailmaan tutustuminen on valtava haaste lapselle. Siinä paras
väline on leikki.
Samantyyppisiä leikkejä ja leluja on hyvinkin
erilaisissa yhteisöissä. Leikki on lapsille ominaista ja tarpeellista, eli hän millaisessa ympäristössä
tahansa.
Tutustumis-, vuorovaikutus- ja nimileikkien tarkoituksena on saada ryhmän jäsenet tutustumaan
toisiinsa. Näiden leikkien avulla voidaan lähestyä
uusia asioita, joihin ryhmän on tarkoitus paneutua.
Leikit vahvistavat ryhmän yhteishenkeä, poistavat
pelkoja ja auttavat keräämään rohkeutta. Leikit
sulattaat jään ja kohottavat tunnelmaa.
Minä olen... ja minä pidän...
Yksi leikkijöistä sanoo nimensä ja jonkin asian,
joka kuvaa häntä, esimerkiksi sen, mitä hän vihaa
tai rakastaa, mikä on hänen mieliruokansa tai suosikkieläimensä – teema voidaan valita etukäteen.
Seuraava sanoo edellisen etunimen ja hänen valintansa sekä lisää perään omansa; kolmas toistaa
edellisten nimet ja symbolit ja lisää omansa jne. Esimerkiksi: ”Sinun nimesi on Antti ja sinä pidät porkkanoista. Sinun nimesi on Sari ja rakastat suklaata.
Minun nimeni on Kaija ja pidän kaalilaatikosta.”
Nenäliinan pudotus
Leikinohjaaja pudottaa nenäliinan. Kun nenäliina on ilmassa kaikkien pitää nauraa kovaa. Heti
kun nenäliina koskettaa maata, nauru lakkaa.
Nenäliinaa voidaan pudottaa muutaman kerran.
tään, esimerkiksi mieliharrastuksensa. Voidaan
sopia aihe, josta esineen saanut kertoo, tai annetaan leikkijöiden kertoa mistä he haluavat. Leikkiä jatketaan kunnes kaikki ovat saaneet vuoron.
Ketjuloru
Tämä leikki kehittää yhteistyötä ja sosiaalisuutta. Yksi leikkijöistä aloittaa sanomalla, että hän
on jokin tai joku, joka etsii tärkeää asiaa. Esim.
”Olen balettitanssija ja etsin tanssikenkääni.”
Seuraava jatkaa ”Olen tanssikenkä ja etsin jalkaa”, josta kolmas jatkaa ”Olen jalka ja etsin
jalkapalloa”. Näin jatketaan. Jos joku ei keksi
sopivaa sanaa, voivat kaikki pohtia sitä yhdessä.
Viisi tuolia oikealle
Leikkijät istuvat piirissä tuoleilla. Leikinohjaaja
seisoo piirin keskellä ja sanoo jonkin ominaisuuden, ulkonäköön liittyvän asian tai kokemuksen ja
lisäksi liikkumisohjeen, esimerkiksi: ”Jos sinulla
on vaatteissasi valkoista, siirry istumaan kaksi tuolia vasemmalle”. Jos tuoli on varattu, leikkijä istuu
tuolissa istuvan syliin. Sylikkäin voi mennä kuinka
monta leikkijää tahansa. Jos tyhjiä tuoleja alkaa
olla paljon, niitä voidaan leikin kuluessa ottaa pois.
Syy ja seuraukset
Leikkijät muodostavat piirin. Ensimmäinen leikkijä keksii yksinkertaisen lauseen, kuten”Minulla
on nälkä.” Seuraava leikkijä kertoo, miksi. Esimerkiksi: ”Koska jääkaappi on tyhjä.” Kolmas
leikkijä jatkaa seuraavalla selityksellä ”...koska
olemme palanneet lomalta.” Seuraava leikkijä
keksii uuden alun ja toiset kaksi jatkavat, kunnes syiden ja seurausten ketjussa on kolme tasoa.
Tutustu minuun
Ensivaikutelma
Tätä leikkiä voidaan käyttää sekä nimien oppimiseen että tutustumiseen. Leikkijät istuvat ympyrässä. Leikinohjaaja antaa pienen esineen, esimerkiksi avaimenrenkaan, kiertää ihmiseltä toiselle, kunnes hän sanoo ”stop”. Se, jonka kädessä
avaimenrengas on, kertoo nimensä ja jotain itses-
Jokaiselle leikkijälle annetaan kaksi lappua. Toiseen kirjoitetaan oma nimi ja toiseen vertauskuvallinen ensivaikutelma vieressä istuvasta henkilöstä, esim. ”Hän on ylväs kuin kuningatar”, ”villi
kuin kissa” jne. Laput sekoitetaan, kukin ottaa nimilapun ja ensivaikutelmakuvauksen ja lukee ne
11
Opiskelu antoi unelmille siivet
Siunauksellisuus asuu
tässä talossa
Romano Mission ylläpitämässä
Päiväkummussa on enemmistö
romanilapsia. Henkilökunnassa
puolestaan vallitsee selkeä romanivähemmistö.
”Täällä työskentelevät ovat
kiinnostuneita romanikulttuurista
ja arvostavat sekä välittävät sen
arvoja lapsille. Työyhteisössämme on hyvä henki. Olen usein
miettinyt, että siunauksellisuus
asuu tässä talossa”, Seija sanoo.
Seija Valentinin kohdalla voi
täydestä sydämestä todeta, että
hän tekee kutsumustyötä. Seijalla tulee työmatkaa Lahdesta
Hämeenkoskelle 30 kilometriä
suuntaansa ja matkan hän tekee
linja-autolla. Aamuvuoroon lähtö
tapahtuu jo reilusti ennen kello
kuutta.
Aina ei iltavuoron jälkeen edes
ehdi bussiin ja silloin on ainoa
vaihtoehto yöpyä Päiväkummussa.
”Kyllä tämä varmaan kutsumus on. Olisin toki saanut töitä
Lahdestakin, mutta enhän minä
tätä paikkaa voi jättää. Neljän vii-
ROMANO BOODOS 3/2011
peräkkäin. Esim. ”Kun ensi kerran tapasin Mauno
Mattilan, mieleeni tuli: Hän on komea kuin kameli.”
Hauska tutustumiskilpailu
Leikkijät muodostavat noin viiden hengen ryhmiä.
Ryhmäläiset seisovat rivissä. Leikinjohtaja määrää, millaiseen järjestykseen he rivissä asettautuvat: esim. aakkosjärjestyksen, kengännumeron,
pituuden tai iän mukaan. Ryhmän voi myös käskeä
muodostamaan erilaisia patsaita, eri kirjaimia jne.
Ryhmät voivat miettiä toisilleen tutustumistehtäviä.
Ryhmille annetaan nopeus- ja nokkeluuspisteitä.
Sinipunaraitaiset sukat
Leikkijät istuvat piirissä. Leikinohjaaja mainitsee
jollekin henkilölle tyypillisen asian, esim. sinipunaraitaiset sukat, jolloin sellaiset omistava huutaa:
”Minä” ja sanoo oman nimensä. Seuraavaksi tämä
leikkijä sanoo jotakin erikoista jostakin toisesta.
Sähkösanoma
Leikkijät asettuvat jonoon kyljittäin, käsistä kiinni
pitäen. Ensimmäinen lähettää kädenpuristusviestin
seuraavalle jne. Kun viesti saavuttaa jonossa viimeisenä olevan hän irrottaa käsiotteen, juoksee jonon
ensimmäiseksi ja lähettää uuden viestin jne. Leikki
päättyy, kun ollaan alkuperäisessä järjestyksessä.
Lankakeräleikki
Leikkijät istuvat piirissä ja heittelevät lankakerää
ristiin rastiin. Ensimmäinen heittäjä sitoo langanpään sormeensa, heittää kerän seuraavalle ja
sanoo: ”Minä olen Marja, kuka sinä olet?”. Tämä
ottaa langasta kiinni ja heittää kerän edelleen
haluamalleen henkilölle. Kerää heitellään, kunnes lanka kulkee ristiin rastiin leikkijöiden välillä.
Lanka keritään takaisin käymällä heittelykierros
takaperin nimien kanssa. Leikki vaatii ryhmältä
yhteistoimintaa, jottei lanka sotkeudu ja kerä pysyy koossa.
Lähde: Mannerheimin
lastensuojeluliiton sivut
atja Huusko-Ahlgren on 35-vuotias
koulunkäyntiavustaja Oulusta. Alun
perin Lahdesta kotoisin oleva Katja muutti Ouluun vuonna 1995. Pienenä tyttönä Katja opiskeli Mukkulan
peruskoulussa.
– Olin vielä 1. - 2. luokilla aivan kuin kuka tahansa reipas,
iloinen koululainen – keskiverto
oppilas. Mutta sitten mustalaisuuteni nousi luokassa negatiiviseksi asiaksi. Minut syrjäytettiin porukasta pikku hiljaa
ja niin minusta tuli hiljainen,
ujo ja yksinäinen koululainen.
Koulukiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen rauhoittui yläasteella, kun rupesin ottamaan
itse paikkani joukosta, mutta
silti se jätti pitkäksi aikaa esillä
olemisen kammon, Katja kertoo.
Peruskoulun jälkeen Katja
ehti käydä vuoden lukiota Lahdessa ennen Ouluun muuttoa.
– Haaveilin joskus sairaanhoitajan ammatista. Tiesin haluavani tehdä töitä lasten kanssa ja erityisesti lastenkoti oli
minun haave työpaikka, Katja
muistelee.
– Mutta vasta seurakunnan
pyhäkoulutoiminnan kautta,
26-vuotiaana, vapauduin liiasta arkuudesta niin, että pystyin puhumaan pikku porukan
edessä ilman sisäistä paniikkia. Hyvien ystävien kannusten
siivittämänä rohkenin lopulta
lähteä opiskelemaan.
Koulunkäyntiavustajaksi Katja opiskeli Oulussa työvoimapoliittisessa koulutuksessa.
– Opiskelut olivat tosi työläitä kirjallisten tehtävien takia,
mutta loppua kohden helpotti
ja nyt asenteenikin on jo positiivisempi tulevia tehtäviä kohtaan.
Valmistuttuaan keväällä 2007 Katja sai kesäloman
jälkeen heti töitä Heinätorin
erityiskoulusta, jossa hän on
työskennellyt siitä lähtien. Työsuhde vakinaistettiin elokuussa
2011.
Opiskelu ei koskaan
ole turhaa
Parasta koulunkäyntiavustajan
työssä on, että työ on vaihtelevaa: yksikään päivä tai viikko ei
ole samanlainen vaikka lukkarit ovatkin olemassa.
– Työssä saa toteuttaa itseään
oppilaan ohjauksessa sekä työn
suunnittelussa. Käsityötunnit ja
lapsen kohtaaminen ja kuunteleminen tekevät päivistä antoi-
sia. Tunne siitä, että olet ollut
avuksi opettajalle sekä erityisesti jollekin lapselle, on mukava, Katja sanoo.
Jos voisi muuttaa peruskoulua jollain tavoin, Katja lahjoittaisi jokaiseen luokkaan oman
koulunkäyntiavustajan varmistamaan, ettei kukaan hiljainen
ja kiltti oppilas jää huomioimatta ja oppimatta. Toisaalta sekin
pitäisi varmistaa, että vilkas ja
äänekäs oppilas saa huomion
minkä tarvitsee ilman negatiivista palautetta.
Katja myös hidastaisi kiivaaseen tahtiin etenevän yleisopetuksen tahtia.
Vauhtia kuitenkin riittää Katjankin elämässä. Hän opiskelee
tällä hetkellä työn ohessa lasten- ja nuorten erityisohjaajaksi Oulun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Miksi toinen tutkinto?
– Haluan oppia lisää lapsen
ja nuoren kohtaamisesta vaikeissakin tilanteissa sekä saada kokonaiskuvaa koko perheen tukemisesta. Opiskelu ei
ole koskaan turhaa, enkä voi
koskaan tietää mihin kaikkeen
nykyinen opiskelu tulevaisuudessa vaikuttaa, Katja selittää.
– Tuleva ammattitutkinto
antaa myös mahdollisuuden
lapsuuden haaveeni toteuttamiseen: työskentelyyn lastenkodin työntekijänä, vaikka
tulevaisuuden suunnitelmiini
ei kuulukaan tällä hetkellä työpaikan vaihtaminen.
Katjan mukaan opiskelu työn
ohessa vaatii perheelliseltä romaninaiselta päättäväisyyttä,
sitoutumista ja sovittelua. Myös
Katjan tytär Melina on tukenut
häntä opinnoissa auttamalla
ruuanlaitossa ja kotitöissä.
Asenteella yli
ennakkoluulojen
Vapaa-ajallaan Katja harrastaa
ompelua aina silloin kuin aika
riittää. Näppärän ompelijan
käsissä syntyy hienoja röijyjä ja
verhoja. Katja osallistuu myös
Oulun vapaakirkon pyhäkoulutoimintaan ja Pohjois-Suomen
Romanit ry:n toimintaan.
Monet ihmiset ovat tukeneet
ja kannustaneet häntä opiskelussa mutta aivan erityisesti
hän mainitsee nimeltä kolme
henkilöä
– Pia Heikura jaksoi ensimmäisten opiskelujen suhteen
jankuttaa, että pärjään kyllä:
Hän jankutti niin kauan, että
hain koulunkäyntiavustajakoulutukseen. Myös ystäväni Senja ja Sari ovat aina jaksaneet
kuunnella ja kannustaa jaksamisessa. Nykyisessä opiskelussani siskoni Birgitan sinnikkyys koulutukseen hakemisessa kannusti minua uskomaan,
että tämä tutkinto on minulle
tarkoitettu. Mutta uskon kuitenkin, että todellisen voiman ja
kannustuksen saan Jumalalta.
Katja myöntää joskus törmänneensä romaneihin kohdistuviin negatiivisiin asenteisiin
opiskelutovereiden ja kollegoiden taholta. Mutta oma asenne
ja kärsivällisyys ennakkoluulojen kaatamiseen ovat auttaneet ja tuottanut paljon tulosta. Moni on tullut jälkeenpäin
myöntämään aiemmat väärät
ennakkoluulonsa ja myöntänyt
olevansa ainakin osittain väärässä.
Katja on pyrkinyt siihen, ettei lähde samalla mitalla mätkimään takaisin, vaan omalla
esimerkillä todistaa väärät ennakkoluulot turhiksi.
Katjan terveiset omia uravalintojaan pohtiville romaninuorille ja aikuisille ovat seuraavat:
Me osaamme ja pärjäämme siinä missä kuka hyvänsä valtaväestöstä.
– Jos tuntuu, ettei tietopohja
riitä, nostaisin vielä suuremmaksi vahvuudeksi opiskeluissa ja työelämässä sosiaaliset
taidot ja tunneälyn, jonka me
omaamme luontaisesti.
Henna Huttu
Katja Huusko-Ahlgren ja Satu Blomerus
romanikielen koulutuksessa.
Koulutusta elämän ammatteihin
Aikuisena opiskelemaan!
NÄYTÄ OSAAMISESI - SUORITA TUTKINTO
• Romanikulttuurin ohjaajan
ammattitutkinto
Tutkinto syventää romanikysymysten kanssa työskentelevien henkilöiden osaamista
ja tarjoaa ammattinimikkeen esim. kunnan
tai järjestön romanityössä työskenteleville.
• Romanikulttuurin ohjaajan
erikoisammattitutkinto
Tutkinto on keino syventää ja osoittaa
romaneihin liittyvän asiantuntijuuden, romanikielen, hankkeistamisen ja erilaisten
tuotantojen osaamisen taitoja.
Tutkintoon valmistavan koulutuksen voi suorittaa joko aikuisten oppisopimuskoulutuksena
tai monimuoto-opiskeluna.
Oppisopimuskoulutuksen aloittaminen edellyttää tutkinnon opiskeluun sopivaa työsuhdetta ja
työnantajan halua oppisopimuksen tekemiseen. Seurakuntaopiston oppisopimuspalvelut vastaa
kaikista oppisopimuksen järjestämiseen liittyvistä asioista.
Koulutukset alkavat tammikuussa 2012. Jatkuva haku. Oppisopimuskoulutus koulutus on maksutonta. Monimuotokoulutus maksaa 300 euroa. Molempien tutkintojen tutkintomaksu on 58 euroa.
Lisätietoja
Lehtori Anna-Leena Klemetti-Falenius, puh. 040 832 2467
Oppisopimuspäällikkö Kaisa Harjunpää, puh. 044 712 4970
etunimi.sukunimi@seurakuntaopisto.fi
Haku koulutukseen
www.seurakuntaopisto.fi > Hakeminen
puh. 044 358 8966
Seurakuntaopisto | Järvenpääntie 640 | 04400 Järvenpää | opintotoimisto@seurakuntaopisto.fi
ROMANO BOODOS 3/2011
12
ROMANO BOODOS 3/2011
13
Erityistä tukea
erityiselle työlle
Terveisiä valtakunnalliselta romanivanhusten leiriltä!
Suomen Romaniyhdistys ry järjesti jo perinteeksi muodostuneen vuosittaisen valtakunnallisen
romanivanhusten leirin Raha-automaattiyhdistyksen tukemana Lomakotien Liiton Salonsaaren
Lomakylässä, Asikkalassa. Tänä vuonna leiri pidettiin 13–18.6. Osallistujia oli kaikista lääneistä,
yhteensä 34 vanhusta. Tässä muutaman leiriläisen ajatuksia leiristä ja omasta elämästä.
Vieno Palm, 85
vuotta
Helsinkiläinen Vieno Palm on
asunut jo jonkin aikaa PohjoisHaagassa palvelutalossa, Helsingissä. ison osan elämästään
hän on elänyt Ruotsissa.
Kunnioitettavasta korkeasta
iästään huolimatta Vieno on
hyvässä kunnossa ja ajoi muun
muassa autoakin vielä tänä keväänä; omaa autoa hänellä ei
tällä hetkellä ole. Näkö on vielä
hyvä, kuulo jonkin verran huonontunut veritulpan tuoman
tinnityksen vuoksi.
Vieno kertoi, että hän nuoruudessaan oli töissä Uusi
Suomi -lehdessä viiden vuoden ajan, ottaen vastaan tilauksia ja laittaen ”rataosuuksia” lehteen. Hän sanoi itsensä irti lehden palveluksesta
vuonna 1963 muuttaessaan
Ruotsiin.
Vieno osallistui nyt ensimmäisen kerran Suomen Romaniyhdistyksen järjestämälle leirille. Hän on viimeisen vuoden
ajan käynyt saman yhdistyksen
Phurane Kaale -projektin vanhusten viikoittaisessa kerhossa Kontulassa, josta kautta sai
myös tietää tästä tämän kesän
leiristä.
Vieno piti leiriä onnistuneena
ja miellyttävänä tapana tavata
muita omanikäisiään ja toivoo,
että jos vain mahdollista, haluaisi hän osallistua toisenkin
kerran romanivanhusten leirille.
Leirillä tulee mieleen mustalaiselämä ja yhdessä oleminen.
Ne ajat ovat Vienon mielestä
taakse jääneitä, koska nykyään
elämä on helpompaa, mutta
samalla toisten huomioiminen
vähentynyt.
Vieno Lindgren
”Vilen-Vieno”, 81
vuotta
Joutsenolainen Vieno Lindgren
on asunut Joutsenossa jo 42
vuotta.
Vieno muistaa lapsuudestaan kuinka perheessä lapsetkin kehräsivät, karstasivat,
kutoivat villapaitoja ja loukuttivat pellavia. Isä teki kesäisin
aitoja lehmille. Koulua tuli
käytyä vain yksi vuosi. Nuorena tyttönä sota-aikana hän oli
vähän aikaa palvelijana päävä-
Aili Lindeman, 75
S
Hulda Lindgren, 75
Vieno Palm, 85
estön perheessä.
Vieno Lindgren on tunnettu
hyvästä romanikielen taidostaan, jota hän on jakanut myös
lapsilleen. Puhumisen lisäksi
Vieno osaa paljon romanikielisiä lauluja. Hän onkin sitä
mieltä, että romanikieli säilyisi
paremmin, jos romanit viettäisivät enemmän aikaa toistensa
kanssa: lapsille pitäisi opettaa
kieltä.
Vieno on ollut Suomen Romaniyhdistyksen leireillä kahdesti aikaisemmin ja viihtynyt
hyvin, niin kuin tänäkin vuonna. Vieno sanookin, etteihän
sitä muualla juuri vanhoja
ihmisiä tapaakaan kuin näillä
leireillä.
Vieno laittaa terveiset nuoremmalle polvelle: ”Älkää
unohtako romanikieltä ja
-kulttuuria, älkääkä hyvää
käytöstä.”
Hulda Lindgren, 75
vuotta
Hyvinkääläinen Hulda Lindgren on kotoisin Oulusta. Samalla kylällä asuu sukulaisia ja
siellä tuleekin kyläiltyä useasti.
Hulda on ollut mukana useamman kerran romanivanhusten leirillä ja se kuuluukin
kesän kohokohtiin, jota aina
odottaa ilolla.
Hulda muistelee, että lapsena
tuli vietettyä paljon aikaa veljen
perheen lapsia katsoessa silloisessa Kuopion läänissä. Koulua
ei tullut käytyä ollenkaan, mutta Hulda on huolehtinut siitä,
että omat lapset kävivät koulunsa. Hulda ompeli ahkerasti ja taitavasti romaninaisten
vaatteita vielä jokin aikaan sitten, niin omiksi kuin muidenkin
naisten tarpeiksi.
Romanikielen Hulda oppi
Lindström, 75
Vieno Lindgren ”Vilen-Vieno”, 81
vanhemmiltaan ja kieltä tuli
puhuttua paljon kotonakin vielä
miehen eläessä. Omat lapset eivät koskaan olleet kielestä niin
innostuneita.
Huldan terveiset nuoremmalle polvelle – Älkää unohtako
vanhuksianne!
Iita ’Jatta’
Lindström, 75
vuotta
Iita Lindström on alun perin
Lappeenrannasta Kuusankosken kautta Lahteen muuttanut,
jossa asuu suurin osa hänen
lapsistaankin edelleen. Leiri on
Iitalle myös kesän kohokohtiin
lukeutuva tapahtuma ja tervetullutta piristävää vaihtelua arkeen. Tämä kerta olikin Iitalle
jo kolmas kerta Suomen Romaniyhdistyksen romanivanhusten leirillä.
Romanikielen Iita oppi kotona jo lapsena ja omista lapsista
nuorin puhuu hänen mukaansa
parhaiten sitä. Oma väki pitää
yhteyttä, käy ja soittelee ja se
on tietenkin mukavaa.
Aili Lindeman, 75
vuotta
Aili Lindeman muistelee kuinka
he asuivat isän rakentamassa
hirsitalossa Alajärvellä. Isä keräsi hirsimökin rakennusaineet
hirsi kerallaan rakentaessaan
perheelleen mökin, kertoo Aili.
Aili muutti Ruotsiin vuonna
1974 seitsemän pienen lapsensa kanssa. Viimeiset viisi vuotta hän on asunut Motalassa ja
ennen sitä 32 vuotta Sundsvallissa, jossa asui silloin muitakin
Ailin sukulaisia.
Kaikki lapset asuvat edelleen
Ruotsissa.
Aili muistelee kuinka hän
ruotsin kielen kurssin käytyään
ja kieltä muutenkin paremmin
oppiessaan sai vakituisen työpaikan Timron kunnassa vanhustenkodin keittiöltä. Siellä
hän olikin kauan töissä, 10
vuotta.
Aili seuraa edelleen ahkerasti maailman menoa. Molemmat
kielet, niin suomi kuin ruotsi,
ovat hänellä hyvin hallussa,
niin kirjallisesti kuin suullisestikin. Lapsille tuli puhuttua aina
suomea kotona. Romanikieli on
valitettavasti paljon unohtunut.
Yksi lapsista sitä puhuu hyvin
ja viime vuonna kuollut vanhin
poika oli kieltä hyvin puhuva.
Leiri oli Ailille ainutlaatuinen
viikko nähdä omanikäisiä muita romaneita.
Teksti: Janette Grönfors
uomessa on perinteisten vähemmistöjen lisäksi myös
uusia ryhmiä, jotka eroavat merkittävästi valtaväestöstä niin kielen kuin
kulttuurinkin suhteen.
Kieli ja kulttuuri muodostavat lapsen kodin ja
henkisen turvan. Tämä
on laajeneva haaste
myös lastensuojelulle.
Lastensuojelulain 4 §,
joka käsittelee lastensuojelun keskeisiä periaatteita, toteaa selkeästi, että
lapsen etua arvioitaessa
on kiinnitettävä huomiota
kielelliseen, kulttuuriseen
ja uskonnolliseen taustaan. Tälle antaa tukensa
myös Lapsen Oikeuksien
Sopimus.
Tällä tavalla eriytyneitä
hoitopaikkoja on Romano Mission lastenkotien
lisäksi ollut ruotsinkielinen koulukoti Lagmansgården ja Folkhälsanin
kansainvälinen lastenkoti.
Erikoistumista monikulttuuriseen ja monikieliseen lastensuojeluun on
kehittänyt muun muassa
järjestö Yhteiset Lapsemme. Yksityisissä ammatillisissa perhekodeissa
on joitakin ruotsinkielisiä
mutta ratkaisuja esimerkiksi Ahvenenmaalla on
haettu aina Ruotsista
asti.
Tulevaisuudessa näille
erikoistuneille hoitoyksiköille on lisääntyvä tarve.
Joissakin kunnissa kuten
Kotkassa on ratkaisua
etsitty myös sijaisperheistä, joka onkin joustava tapa vastata joidenkin
vähemmistöjen tarpeisiin.
Sijaisperhe hoitomuo-
tona ei kuitenkaan toimi
kaikissa kulttuureissa ja
esimerkiksi romaanien
keskuudessa se ei ole
saanut jalansijaa.
Vähemmistöjen tarpeita
huomioon ottavien hoitopaikkojen tulevaisuus
on selkeästi riippuvainen
yhteiskunnan tuesta.
Tarve vaihtelee vuosittain ja erityisosaaminen
vaatii pitkäjänteisyyttä ja
omien etnisten ryhmien
hyödyntämistä muun muassa henkilöstössä. On
selvää, että käyttöasteen
vaihdellessa ei maksajaa
tahdo löytyä. Toiminnan
onkin monipuolistuttava
ehkäisevän lastensuojelun ja perhetyön suuntaan, jotta löydetään
kokonaisuuksia, jotka
ovat myös taloudellisesti
perusteltavissa. Tällaisille
pienimuotoisille kielen,
kulttuurin tai uskonnon
huomioon ottaville ”osaamiskeskuksille”, voisi
hyvinkin olla tilausta.
Yksin tai erillään toiminen ei kuitenkaan
takaa tulevaisuutta. Laaja
verkostoituminen ja hallinnon järkiperäistäminen
esimerkiksi yhteisellä
katto-organisaatiolla voisi auttaa kustannusten
rajaamisessa. Verkostoituminen auttaisi myös
kulttuurien kohtaamisessa. Järkevää olisi myös
hyödyntää jo olemassa
olevien yksiköiden osaamista, kokemusta on
kuitenkin jo kymmeniltä
vuosilta.
Seppo Sauro
toiminnanjohtaja
Lastensuojelun Keskusliitto
ROMANO BOODOS 3/2011
14
Romano Mission
toimintamuodot
Romano Mission toiminta-ajatuksena on
toimia valtakunnallisena lastensuojelun,
sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii
yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien,
valtion ja eri järjestöjen kanssa.
Lastensuojelutyö
■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia
Hämeenkoskella ja 10-paikkaista
pienryhmäkotia Martinkylässä.
Sosiaali- ja diakoniatyö
■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-,
työllisyys-, koulutus- sekä muissa
sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot
viranomaisille sekä luennot.
■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille
suunnatut jumalanpalvelukset – myös
romanikieliset.
Projektit
Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla.
■ Naisten vuoro (2010–2013):
naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti.
Tervetuloa neuvottelupäiville
Turku kutsuu romaniasiain
neuvottelukuntien neuvottelupäiville lokakuussa
V
uosittaiset romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivät pidetään
tänä vuonna Turussa 18.-19.10.
Kokouspaikka on hotelli Scandic Julia.
Järjestäjinä ovat Lounais-Suomen aluehallintovirasto ja Alueellinen romaniasiain neuvottelukunta yhteistyössä valtakunnallisen
romaniasiain neuvottelukunnan kanssa.
Tänä vuonna neuvottelupäivillä tarkastellaan romaniasioiden edistämistä useasta
näkökulmasta. Pohjan romaniasioiden
edistämiselle antaa pääministeri Kataisen
uuden hallituksen ohjelma, johon sisältyy
kirjaus Romanipoliittisen ohjelman toimeenpanosta.
Kirjauksen mukaan erityisiä toimia
kohdistetaan romanien koulutustason ja
työllisyyden edistämiseen, asumisongelmien ratkaisemiseen sekä romanilasten,
-nuorten ja -perheiden osallisuuden edis-
tämiseen. Hallitusohjelmaan sisältyy lisäksi
useita muita kirjauksia, jotka ovat tärkeitä
romaniväestön osallisuuden edistämisen
kannalta ja jotka liittyvät romanipoliittisen
ohjelman tavoitteisiin.
Neuvottelupäivien tavoitteena on koota
laajasti yhteen romaniasiain neuvottelukuntien jäseniä, paikallisten romanityöryhmien
toimijoita - niin viranomais- ja yhteistyötahoja kuin romanejakin - sekä romanijärjestöjä keskustelemaan niistä ajankohtaisista
käytännön toimista, joita neuvottelukuntien, romanien ja viranomaisten yhteistyönä
on tarpeen viedä eteenpäin valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.
Neuvottelupäivien ohjelma varmistuu
elokuun lopulla. Lisätietoja antaa ja ilmoittautumisia ottaa vastaan 23.9. mennessä
erikoissuunnittelija Tuula Lindberg LounaisSuomen Alueellisessa romaniasiain neuvottelukunnassa, tuula.lindberg@avi.
fi, tai puhelimella 050 302 3935.
Sasto aven! Tervetuloa
neuvottelupäiville Turkuun!
Julkaisutoiminta
■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden.
Stipendirahasto
Telal Khamilta gypsy-gospel-levy
ROMANO MISSIO
Tunnus 5007555
00003 VASTAUSLÄHETYS
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
■ Myöntää pienehköjä stipendejä
kannustukseksi koulutusta hankkiville
romaninuorille.
Palvelukortti
❏
Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden
(4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa)
❏
❏
❏
Kestotilaus (laskutus vuoden välein)
(jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää
jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran)
T
elal Kham –Auringon Alla -ryhmä
perustettiin noin kymmenen vuotta
sitten. Se esittää kulttuurisidonnaista
hengellistä romanimusiikkia, jota voisi hyvin
kutsua gypsy-gospeliksi. Nykyisellään
ryhmä koostuu kolmesta sen jäsenestä,
Miriam Schwartzista, Milaja Lindroosista
sekä Leif Åkerlundista.
Laulujen sanoitukset ovat eri romanikielen murteilla sekä suomeksi. Laulut
kumpuavat uskosta Jumalaan, ilosta ja
surusta sekä unelmista, joihin on helppo
samaistua siksi, että ne kuuluvat jokaisen
ihmisen elämään.
Telal Kham on tullut tunnetuksi sekä
Suomessa, että eri puolella Eurooppaa
järjestetyissä tapahtumissa vuosien varrella.
Yhtye on uskonut vahvasti live-musiikin
tuoman tunnelman voimaan. Viime vuosina yhä useammat kuulijat ovat kuitenkin
kyselleet äänitettä mukaan otettavaksi.
Tuore Aven Romalen -äänite on vastaus
tälle toiveelle. Äänitteen hinta on 15 e/kpl
ja sitä voi tilata sähköpostitse osoitteesta
miriam.schwartz@hdl.fi
Olen uusi tilaaja
Liityn Romano Mission jäseneksi
Lehden saaja_________________________________
Romano Missiolla myynnissä
Lähiosoite_______________________________________
postitoimipaikka_________________________________
Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen
Nimi____________________________________________
Lähosoite________________________________________
Postitoimipaikka_________________________________
Päiväys ____________________/­­_______20___________
Paikkakunta_____________________________________
Allekirjoitus_____________________________________
Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15)
l Tie omana, keppi turvana
- 135 s. mustalaisista muistettua:
Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup.
julkaisu, 20 euroa
l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa
l Onnittelu- ja
suruadresseja
kukka-aiheisia, 10 euroa
l Tartu käteeni: Väinö Lindberg,
cd 16,50 euroa
l Romani ja päihdehuollon
palvelut
Opas päihdehuollon ammattilaisille
5 euroa
Kaikista myyntiartikkeleistamme
perimme lähetettäessä lisäksi postikulut
ROMANO BOODOS 3/2011
15
Positiivinen syrjintä – väärä termi
V
ähemmistöoikeuksien
ryhmän Suomen jaosto (Minority Rights
Group Finland) hyväksyi
vuosikokouksessaan 10.6.
seuraavan julkilausuman:
Minority Rights Group Internationalin (MRG) Suomen jaosto tervehtii tyydytyksellä
sitä, että perussuomalaisten
puolueen puheenjohtaja ja
eduskuntaryhmä tuomitsevat
rasismin ja suoranaisen syrjinnän. Samalla kuitenkin valitamme sitä, että eduskuntaryhmän lausuma otti käyttöön
virheellisen termin ”positiivinen syrjintä”. Tällä termillä
eduskuntaryhmä ymmärtää
vähemmistöryhmien tai niiden
jäsenten etuoikeutettua kohtelua enemmistön ja sen jäsenten
kustannuksella. Kokoomusnuoret hyväksyivät lausuman,
jossa he vaativat vähemmistöjen positiivisen erityiskohtelun
lopettamista. Heidän mukaansa ihmisyksilöitä tulee kohdella
yksilöinä eikä erilaisten ryhmien jäseninä.
Perussuomalaisten ja kokoomusnuorten mielestä Suomi
tarjoaa vähemmistöryhmille
etuoikeutetun kohtelun - siitä termi ”positiivinen syrjintä”. Vähemmistökysymysten
asiantuntijajärjestönä Suomen
MRG tietää varsin hyvin, että
eurooppalaisessa vertailussa
Suomi kohtelee melko hyvin
ns. vanhoja etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjään, mutta
mistään ”positiivisesta syrjinnästä” ei ole kyse. Ne erityistoimenpiteet, joihin Suomi on
ryhtynyt vähemmistöjen hyväksi, tähtäävät tosiasialliseen
tasa-arvoon sekä vähemmistökulttuurien ja -kielten elinvoimaisuuden turvaamiseen.
Niillä ei pyritä vähemmistöjen
etuoikeutettuun asemaan – jos
sellainen olisi näköpiirissä, erityistoimenpiteistä tulee luopua.
Julkisessa keskustelussa ei tule
käyttää termiä ”positiivinen
syrjintä” vaan tulee puhua positiivisesta erityiskohtelusta.
Professori Tuomas Ojanen
kirjoittaa Helsingin Sanomissa 9.6.11: ”Monikulttuurisessa
yhteiskunnassa, jossa erilaisuus on arvo sinänsä, positiivinen erityiskohtelu ilmenee
myös pyrkimyksenä suojata
maan kulttuurinen monimuotoisuus. Tästä on kysymys,
kun suhteellisuusperiaatteen
rajoissa turvataan esimerkiksi tiettyjen ryhmien oikeudet
omaan kieleen ja kulttuuriin.”
Käsiteltäessä maahanmuuttajien kohtelua on täysin virheellistä puhua positiivisesta
syrjinnästä. Maahanmuuttajan
uuden kotimaan oman edun
mukaista on huolehtia siitä,
että maahanmuuttaja oppii
maan valtakieltä ja saa tarvittavat valmiudet voidakseen
pärjätä työmarkkinoilla. Se
voi vaatia paljonkin kohdennettua opetusta ja koulutusta.
Samalla maahanmuuttajalle
tulee tarjota mahdollisuus oppia äidinkieltään sekä turvata
vapausoikeudet, mm. uskonnonvapaus.
Sellaisen maahanmuuttajan,
joka tulee erilaisesta kulttuuripiiristä, onnistunut kotouttaminen uuteen kotimaahansa ei
ole helppo tehtävä. Jos hän ei
saa riittäviä valmiuksia pärjätäkseen uudessa kotimaassaan
tai jos häntä vaaditaan unoh-
tamaan oma kielensä, kulttuurinsa ja uskontonsa, vaara
hänen syrjäytymisestään työttömäksi ja/tai tyytymättömäksi
asukkaaksi kasvaa suureksi.
Suomen maahanmuuttajien tilanne on hyvän ja huonon vä-
limaastossa mutta ei voida sanoa, että Suomi olisi onnistunut
hyvin maahanmuuttajien kotouttamisessa. Perussuomalaisten ja kokoomusnuorten oppeja seuraamalla Suomi ajautuisi
suuriin vaikeuksiin.
Toiminnanjohtajan palsta
Lastensuojelussa huomioitava lapsen kulttuuritausta
R
omano Missio on
105 vuotta vanha
valtakunnallinen
romanijärjestö. Tärkein
työmuotomme on 1950-luvulta alkaen ollut lastensuojelutyö. Hyvällä syyllä
voimme sanoa, että järjestömme on ainutlaatuinen
koko Suomessa. Olemme
erikoistuneet romanilasten
kasvattamiseen ja heidän
perheidensä tukemiseen.
Suomessa jatkuvasti
kasvava lasten ja nuorten
pahoinvointi puhuu karua
kieltään. Lastensuojelun
kokonaistilanne on kestämätön. Romanijärjestönä
olemme nähneet myös
romaniperheiden lisääntyneen ahdistuksen. Romanilasten huostaanotot
ovat viime vuosien aikana
kasvaneet huolestuttavasti.
Huostaanoton syynä ovat
yleisesti olleet päihteet,
huumeet, väkivalta tai vanhempien ero. Vaikka näissä
perheissä vanhemmuus
on yleensä hukassa, vanhemmat antavat harvoin
vapaaehtoisesti lapsensa
sijaiskotiin. Romanivanhemmat kokevat, että lapset riistetään heiltä.
Romanikulttuurissa suvun ja perheen merkitys
on vahva. Monesti lähipiiri
saattaa tuottaa lisäpaineita
lastensuojelulle sekä sijoituspaikalle. Lastensuojelun
ammattilaistenkin keskuudessa romanikulttuurin
tuntemus on vähäistä ja
joskus jopa vääristynyttä.
Tällaisissa tapauksissa
meihin otetaan usein yhteyttä ja kysytään, miten eri
tilanteissa tulisi toimia.
Tämän Romano Boodos
–lehden kolumnisti, lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sau-
ro muistuttaa kirjoituksessaan, että lastensuojelulain
4 § käsittelee lastensuojelun keskeisiä periaatteita;
lapsen etua arvioitaessa
on kiinnitettävä huomiota
lapsen kulttuurilliseen taustaan. Se on välttämätön
osa lapsen oikeusturvaa,
lasten oikeutta omaan
kulttuuri-identiteettiin.
Ikävä kyllä, romanilapsen
kohdalla tämä monesti laiminlyödään ja romanilapsi
saatetaan sijoittaa kotiin,
jossa ei tunneta tarpeeksi
tai ollenkaan romanikulttuuria. Myöhemmin kun
nuori palaa oman sukunsa
pariin, hän kokee sielläkin
itsensä ulkopuoliseksi.
Tästä on monesti ikävät
seuraukset.
Romano Mission lastensuojeluyksiköt tarjoavat
romanilapsille turvallista
sijoituspaikkaa, jossa
he kasvavat luontevasti
omaan identiteettiinsä romanina ja suomalaisina.
Romano Mission lastensuojeluyksiköissä on vankkaa romanikulttuurin tuntemusta, ammattitaitoisten
työntekijöiden joukossa
on myös romaniohjaajia.
Nautimme luottamusta
erityisesti romanilasten
kasvatustehtävässä romanien sekä lastensuojeluviranomaisten keskuudessa.
Lasten vanhempien kanssa
tehdään paljon yhteistyötä
ja pyrimme tukemaan vanhemmuutta. Lasten koulukäynnin sujuminen on yksi
tärkeimmistä tavoitteistamme. Myös lyhytaikainen
perheen tukiasuminen on
mahdollista molemmissa
yksiköissämme.
Tässä numerossa esittelemme keskiaukeamalla
erityisesti Hämeenkoskella
sijaitsevan Päiväkummun lastenkodin elämää. Seuraavassa numerossa kurkistamme
Sipoon Martinkylässä olevan
Kotimäen pienryhmäkodin
arkeen.
Yhteistyöterveisin:
toiminnanjohtaja
ROMANO BOODOS 3/2011
16
Diakonityö ei ole
vain työtä vaan
elämänasenne
Kaunis ja lämmin
kesäinen sunnuntai avautui suurelle
juhlakansalle, jotka
olivat tulleet juhlimaan ja iloitsemaan
Mertsin ja hänen
perheensä kanssa
yhdessä hänen kirkollista virkaanvihkimistään.
J
oulukuussa 2010
Mertsi Ärling valmistui diakonissaksi
Porin diakonia-ammattikorkeakoulusta.
Hänen virkaanvihkimistään juhlittiin 5.6. Turussa,
Mikaelin seurakuntakodin juhlasalissa. Virallinen vihkiminen
suoritettiin aiemmin päivällä
Keski-Porin kirkossa piispa
Kaarlo Kallialan siunauksella.
Päivä oli mitä mahtavin juhlimiseen; aurinko paistoi, luonto oli vihreän vehreä ja mieli
oli iloinen. Olivathan takana
useiden vuosien opiskelut ja
valmistuminen kutsumusammattiin diakoniatyöntekijäksi.
Juhlakansa oli värikästä kauniissa asuissaan. Juhlijoita oli
niin pääväestöstä kuin tietenkin romaneista. Onnittelemaan
olivat tulleet vuosien varsilta
niin työtovereita, ystäviä sekä
sukulaisia.
Terveydenhuollon
koulutuspolkua
diakonissaksi
Heti valmistuttuaan Mertsi oli
saanut työn Turun Mikaelinseurakunnasta ja hoitaa siellä vs.
johtavan diakoniatyöntekijän
virkaa.
Pekka Larkela, diakonissa
itsekin, loi onnittelutervehdyksensä yhteydessä valaisevan
historiikin diakoniatyön sekä
diakonissan työn historiasta.
Erityisesti hän kannusti Mertsiä elämään kutsumuksensa
arvon mukaisesti, niin kuin diakoniatyöntekijälle sopii – unohtamatta kuitenkaan sitä, että
me olemme vajavaisia ihmisiä
ja vain näin me voimme toisia
vajavaisia ymmärtää, oman
heikkoutemme kautta.
Jumalan armo, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi armahtaa meitä kaikkia.
”Alkuun luulin, että sairaan-
hoidon osaaminen jää nyt työssäni taka-alalle, mutta koska
ihminen on aina kokonaisuus,
olen saanut huomata, että kaikista opiskeluistani ja muusta oppimisesta on hyötyä. Nyt
vain konkreettinen hoitaminen
on muuttunut ohjaamiseksi ja
neuvonnaksi,” sanoi Mertsi.
Hyvä johtaja ja
työntekijä
Operaatio Ruokakassin työstä
moni tuntee ja tietää Mertsi Ärlingin ympäri Suomea. Reilun
kolme vuotta sitten perustetun
eri seurakuntien ja avustusjärjestöjen yhteistyö rukkanen on
Mertsin näyn ja työn hedelmää.
”Alkuun toimin Operaatiossa
koordinaattorina, mutta jossakin vaiheessa minun ylennettiin
toiminnanjohtajaksi. Palkka
pysyi kuitenkin samana: tasan
nolla euroa. Operaatio Ruokakassissa tehtävän työn perusta
ei ole palkkaan perustuvassa
tuloksessa, vaan sydämen motivaatiossa.”
Juhlassa Operaatio Ruokakassin puheenjohtaja Pertti
Verho toikin esille Mertsin kyvyt toimia vaativissa ja isoissa
projekteissa organisoijana ja
koordinaattorina. Hän painotti
erityisesti sitä, että Mertsi on
ennen kaikkea tekijä ja toimija,
ei vain johtaja. Hän tarttuu työhön kuin työhön ripeästi eikä
aikaile.
Samaan kiireeseen eivät
toiset aina ehdi, mutta Mertsi
organisaattorina antaa ohjeita
ja näin homma pelaa. Hän saa
mukaansa mitä erilaisimpia ihmisiä. Ja Mertsiä lainatakseni:
”Hyvä johtaja ei ole koskaan
pomo vaan johtaja, joka on tarvittaessa valmis, heikoimman
lenkin katketessa, laittamaan
kätensä alimmaiseksi.”
Ihmisessä kauneinta
on hänen laupeutensa
– Jumala
Romanitaustaisen henkilön juhlissa kun ollaan, tärkeäksi nousee aina myös musiikin osuus,
sillä niissä kerrotaan kaikki
se, mitä sanoiksi ei välttämättä osata pukea. Näiden juhlien
laulut olivat päivänsankarin itsensä toivomia lauluja, joilla on
ollut oma merkityksensä hänelle elämän eri tilanteissa.
”Musiikki itsessään mutta
erityisesti laulujen sanomat
ovat olleet minulle aina erityi-
sen tärkeitä. Laulujen välittämä
viesti ja tunne ovat rukouksia,
kun sanat ovat loppuneet. Erityisen rakkaaksi minulle on tullut Hilja Aaltosen tekemä laulu,
Kysytkö palvelushintaa, jonka
hyvä ystäväni Markku Järvenpää minulle lauloi.”
Juhlassa Käytetyissä puheenvuoroissa tuli selkeästi yhtenäisesti esille, kuinka Mertsistä
huokuu sydämen lähimmäisenrakkaus ja halu auttaa jokaista
avuntarvitsijaa niiden kykyjen
ja resurssien mukaan, jotka sillä hetkellä on käytettävissä.
Mertsin tädin mies, Kyösti
Blomerus, oli kerännyt Mertsin
elämän varrelta historiikkia
ja toi esille sen, miten elämän
eväät ja lähtökohdat eivät kaikkien kohdalla ole aina runsaat
tai edes kohtalaiset. Ja siitä
huolimatta Mertsi on pyrkinyt
elämässään eteenpäin.
Hän suoritti kesken jääneen
peruskoulun loppuun vasta
aikuisena ja jatkoi siitä ylioppilaaksi ja luki itselleen ammatillisen perustutkinnon. Tämän jälkeen aloitti työt ja siinä
ohella kouluttautui ensihoitajasairaanhoitajaksi. Ja nyt hän
valmistui Porin diakoniammattikorkeakoulusta Diakonissaksi
ja on siinä sivussa suorittanut
muita lyhyempiä tutkintoja.
”Suuri haaveeni on vielä valmistua joskus teologiksi, ehkäpä jopa diakonipapiksi, ja olenkin jo nelisen vuotta lukenut
teologiaa Helsingin avoimessa
yliopistossa. Takana ovat jo perus- ja aineopinnot, joten matkaa tähän tavoitteeseen ei ole
enää paljon”, Mertsi naurahtaa.
Väinö Lindberg on Mertsin
pitkäaikainen ystävä, tukija,
vanhempi veli sekä ”neuvonantaja”. Vanhemman veljen
oikeudella Väinö joskus moittiikin Mertsiä siitä, että ”älä hyvä
mies mene aina 100 lasissa, hiljennä vähän”.
Juhlapuheen lopulla Väinö
muistutti Mertsiä: ”Älä unohda,
mistä olet lähtöisin ja sitä, että
olet ”mustalaispoika.”
Eikä Mertsi ole sitä koskaan
tahtonut unohtaakaan. Tässäkin juhlassa sisälle tuoduissa
lipputangoissa liehuivat kaksi
tärkeää lippua: Suomen lippu
ja romanien lippu.
Siunauksen kautta
elämään
Erityistä kiitosta täytyy myös
antaa juhlien maukkaille tarjoiluille, jotka oli omin käsin
valmistanut Mertsin ja Katjan
pitkäaikainen ystävä, kannustaja ja naapuri Marjukka Laiho.
Juhlapöytä oli valmistujaislahja
Mertsille ja pöytä oli, niin kuin
odottaa sopii, katettu runsailla antimilla. Tarjoilemisesta ja
esillepanosta huolehtivat Mertsin vapaaehtoistiimi Operaatio
Ruokakassista ja tädit.
Juhlan lopussa vietettiin tärkeä ja juhlallinen hetki. Mertsin
toivomuksesta koko hänen perheensä polvistui juhlayleisön
edessä ja paikalla olleet pastorit siunasivat heidät diakoniatyön arvokkaaseen tehtävään.
”Tämä hetki oli koko juhlan
kohokohta. Jumala, joka on
kutsun työhön minulle antanut,
ei ole sitä antanut vain minulle,
vaan koko perheelleni.”
Yksi elämän vaihe on ohi ja
elämä jatkuu. Onnittelut kuuluvat myös Mertsin puolisolle
Katjalle. Katja on saanut olla
aika lailla ruorissa kotirintamalla. Hän on hoitanut ”eksoottisia” kotitöitä, kuten Katja
usein muistaa mainita, sekä
kuskannut lapsia harrastusten
pariin.
Katja on tukenut Mertsiä niin
opinnoissa kuin elämän vaikeissakin tilanteissa. Hän on
ollut neuvonantaja, varoittaja,
vauhdin pysäyttäjä, mutta ennen kaikkea vaimo ja rukoilija.
Teksti: Tuula Lindberg
ROMANO BOODOS 3/2011
17