ELÄMÄSSÄ KIINNI!

Transcription

ELÄMÄSSÄ KIINNI!
y h t e i s k u n t a a
p a l v e l e v a
Irtonro: 2 euroa.
Ei muita kuluja, keräyksiä tms.
e r i k o i s l e h t i
Myyntiaika syysmarraskuu 2010
Nro 3/2010
KOU
LUTI
ELLÄ
LE H D E
N
T
EE
Petri ja Taru Kuusisto ovat paluumuuttajia, jotka
ovat rohkeasti etsineet paikkaansa Suomesta. Pitämällä kiinni omista oikeuksistaan he ovat onnistuneet rakentamaan elämänsä onnellisesti. Perheen
tytär aloitti tänä syksynä ammatilliset opinnot.
Petrin ja Tarun mukaan koulutus on nykyään elinehto – he ovat halunneet määrätietoisesti tukea
lapsensa koulunkäyntiä. Koulutien turvaaminen
ja polkujen avaaminen hyviin opintoihin on ohjenuorana myös Romano Mission lastensuojeluyksiköissä Päiväkummussa ja Kotimäessä. Jokaisen
nuoren kohdalla huolehditaan peruskoulun päättötodistuksesta ja jatkosuunnitelmista. Jokaisen
lapsen koulunkäynnin turvaaminen ja tukeminen
MA
Elämässä kiinni!
on tärkeää jo aivan alusta saakka. Erikoisista asioista ei ole kyse: että tuttu aikuinen on saatavilla
ja kiinnostunut lapsen koulupäivästä ja -tehtävistä, ja että lapsi saa kokea olevansa hyväksytty ja
rakastettu omana itsenään. Sen varaan minkä lapsena oppii, on aikuisena hyvä rakentaa.
Sivut 5-9 ja 16.
ROMANO BOODOS 3/2010
2
ROMANO BOODOS 3/2010
Romaninaisvangeille
räätälöidään
parempaa apua
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki
Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517
HALLITUS 2010
Leena Rauhala
Väinö Lindberg
Tina Mäkelä
Brita Lamberg
Sirpa Pöllönen
Roberg Blomerus
Jeppe Isberg
Matti Virtanen
Päivi Rask-Helin
Seppo Lusikka
puheenjohtaja, kansanedustaja
varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos
projektijohtaja
ylitarkastaja
oppisopimustoiminnan päällikkö
insinööri, amk
yrittäjä
johtaja
romanikulttuuriohjaaja
työalasihteeri (varajäsen)
Romano missio koordinoi nelivuotista
romaninaisvankien
kuntoutuksen Naisten vuoro -kehittämishanketta vuosina
2010–2013.
KESKUSTOIMISTO
toimisto@romanomissio.fi
R
Tuula Åkerlund
toiminnanjohtaja
tuula.akerlund@romanomissio.fi
Timo Jokela
talouspäällikkö
Mervi Pamukci
toimistosihteeri
mervi@romanomissio.fi
Kasvattajan tehtävä on vaativa
Aurinkoisen ja lämpimän
kesän aika on muuttumassa syksyn aikaan ja väreihin. Mennyt
kesä antoi monenlaisia yllätyksiä.
Kovat myrskyt tulivat yllättäen,
aiheuttivat muutoksia ja vaikeuksia jopa selvitä suunniteltujen
asioiden hoitamisessa. Kuitenkin
asioihin tarttumalla ja yhdessä
toimimalla vaikeistakin tilanteista
pääsee eteenpäin.
Eletyt kokemukset opettavat
luopumista, mutta myös sitä miten tärkeää on usko tulevaisuuteen. Kaikesta huolimatta!
Syksy on aikaa, jolloin eri toi-
minnat alkavat lomien jälkeen.
Monissa kodeissa koetaan innostusta, iloa ja jännitystäkin ekaluokkalaisten aloittaessa koulunkäyntiään . Ensimmäiset päivät
ja kokemukset ovatkin tärkeitä,
jotta ilo ja innostus eivät häviä
vaan kasvavat.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artiklan 18 mukaan:
”Vanhemmilla tai tapauksesta
riippuen laillisilla huoltajilla ja
holhoojilla on ensisijainen vastuu
lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä.”
Lapsella tarkoitetaan sopimuksen mukaan kaikkia alle 18-vuotiaita.
Meidän yhteiskuntamme on
kasvuympäristönä vaativa. Kasvattajia kyllä löytyy monelta
taholta. Kasvatuksellista vaikuttamista tapahtuu muun muassa
kulutus- ja viihdeteollisuuden
kautta. Lasten ja nuorten kasvua
voivat ohjata tositelevisio, olutmainokset ja internetin aikuisviihde.
Jos varsinaiset kasvattajat; isät
ja äidit ja opettajat ja ohjaajat,
laiminlyövät kasvatustehtävänsä,
jäävät lapset yksin pärjäämään
vahvojen vaikutteiden keskelle.
Kasvattajan tehtävä on mo-
nella tavalla vaativa. Ehkä juuri
siksi moni meistä aikuisista kokee
itsensä neuvottomaksi. On helpompi olla kaveri tai valmentaja.
Lapsi tarvitsee aikuiselta aikaa
ja lähellä oloa. Lasten tulee voida
tuntea, että aikuiset välittävät ja
rakastavat heitä.
Kasvatustehtävään liittyy aina
vastuu. Parhaimmillaan kasvatus
on elämän jakamista ja läsnäoloa,
jossa ei tarvitse tietää paremmin
tai suorittaa jotain. Kasvattajan
tehtävä on auttaa lasta tekemään
valintoja, vahvistaa lapsen kehittyviä valmiuksia ja itsetuntoa
Yhteiskunnassamme asiantuntijat kehittävät kasvatusmalleja.
Hyvä niin, koska kysymys on
tärkeästä tulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta. On hyvä rakentaa
luottamusta ja kumppanuutta
kasvattajien kesken. ”Koko kylä
kasvattaa” -aate luo yhteistoimintaa ja vastuuta. Kasvatus tuleekin
nähdä yhteisenä tehtävänä. Jokainen aikuinen on kasvattaja.
Kristillisessä kasvatuksessa
ydin on Jumalan luoma ihminen
ja Jumalan antama tarkoitus
elämälle. Rukous ja Jumalan Sanan edessä viipyminen antakoon
meille ymmärrystä ihmisarvon ja
ihmisen ainutlaatuisuuden kunnioittamisessa.
Syksyn avaus olkoon rohkeus
elämään!
Jumalan siunausta jokaiselle lukijalle
Leena Rauhala
SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ
Toimisto
3
Puh. (09) 351 1366
NAISTENVUORO -vankilaprojekti
Tuula Nyman
projektikoordinaattori
Puh. (09) 351 1366
GSM 044 300 7815
tuula.nyman@romanomissio.fi
PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI
Johtaja Hanna Pekonen
Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski
Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002
paivakumpu@romanomissio.fi
KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI
Johtaja Pia Valtonen
Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä
Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493
kotimaki@romanomissio.fi
ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO
Sampo 800014-80033.
Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto
Tässä numerossa
Syys saapuu ja uudet opinnot
5
Hyvä opettaja!
5
Tiivistelmä 7-9 -vuotiaan kehityksestä
6
Pikku koululainen kasvaa ja kehittyy
6
Liljankukka, puhdas lumivalkea
7
Romano Missio ry valtakunnallinen lastensuojelujärjestö
9
Romanit suomalaisissa lehdissä 100 vuotta sitten 10
Romanijärjestöt torjuvat lakialoitteen
11
omanivankien tilanteesta vankiloissa on hyvin vähän
tutkittua tietoa. Erityisesti romanitaustaisten naisten kasvava määrä
on asettanut rikosseuraamusalan uuden haasteen eteen.
Romano Missio halusi osaltaan vastata tähän haasteeseen ja käynnisti RAY:n avustamana 1.4.2010 Naisten vuoro
-projektin vuosiksi 2010–2013.
Hanke painottuu naisvankeihin, koska romaninaisvankeja
koskee sama ilmiö kuin naisvankeja yleensäkin: naiset ovat
miehiin nähden huomattavasti
pienempi ryhmä.
Vankeinhoito tai romaniyhteisökään ei pysty huomioimaan
romaninaisvankien tarpeita.
Romaninaisvankien ongelmat
eivät ole erilaisia, vaan erityisiä, siksi heidän tarpeensa tulee
huomioida kulttuurista käsin.
Prosentuaalisesti romaninaisvankien määrä on suuri
suhteessa muihin vankeihin.
Vankilat tarvitsevat romaninaisvankeja varten uusia toimintamalleja.
Hankkeessa työskentelee
vuonna 2010 projektikoordinaattori. Vuonna 2011 hankkeessa aloittaa myös palveluohjaaja, joka työskentelee
Vanajan vankilassa.
Hankkeen ohjaus- ja arviointiryhmään osallistuvat Rikosseuraamusvirasto, Kriminaalihuollontukisäätiö, Oikeusministeriö, Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin kaupunki,
Ensi- ja turvakotiliitto ja Romano Missio ry.
Tavoitteena
syrjäytymisen ehkäisy
Hankkeen päätavoitteena on
selvittää romaninaisvankien
tarpeet sekä tuottaa toimintamalli, jolla ehkäistään romaninaisvankien syvenevää syrjäytymistä ja uusintarikollisuutta.
Toisena tavoitteena on edistää rikosseuraamusalan henkilöstön romanikulttuurin tuntemusta sekä romaniyhteisön
tietämystä rikosseuraamuksiin
liittyvistä käytänteistä.
Kolmanneksi hankkeessa pyritään luomaan yhdyshenkilöverkosto romaninaisvangeille.
Hankkeen kohderyhmänä
ovat Vanajan ja Hämeenlinnan vankiloissa rangaistustaan
suorittavat naisromanivangit ja
heidän läheisensä, naisvankien
kanssa työskentelevät Rikosseuraamuslaitoksen työntekijät
sekä vapautuvien naisromanivankien ja heidän läheistensä
kanssa työskentelevät toimijat.
Hanke alkaa
romaninaisvankien
tarpeiden
kartoituksella
Hanke alkaa selvityksellä romaninaisvangeista ja heidän tarpeistaan. Selvityksen kohteena
ovat erityisesti naisten elämäntilanteet, palvelu- ja kuntoutustarpeet sekä suhteet romanikulttuuriin. Myös romaninaisvankien
lukumäärä kartoitetaan.
Selvitystä varten romaninaisvankien parissa tehdään haastattelututkimus Hämeenlinnan
ja Vanajan vankiloissa. Haastattelut nauhoitetaan, jota varten
vangilta pyydetään kirjallinen
lupa. Haastattelut tehdään
anonyymisti. Tulokset raportoidaan siten, ettei vankien henkilöllisyys paljastu myöskään
elämäntilanteesta kertovien
seikkojen perusteella.
Selvityksessä käytetään toimintatutkimuksen menetelmiä,
jotka tähtäävät uuden ymmär-
Naisten vuoro auttaa romaninaisia vankilasta parempaan elämään.
ryksen löytämiseen tutkittavasta asiasta tutkijan ja tutkittavan
yhteistyöllä.
Haastattelujen avulla selvitetään psykososiaalisten ongelmien lisäksi lastensuojelu- ja
diakoniatyön palveluiden saatavuus ja tarpeellisuus. Tutkimuksen tarkoituksena on
selvittää, onko vanki käyttänyt
avoimen tai matalankynnyksen palveluita, mitä kolmannen sektorin palveluita vanki
on käyttänyt, mitä palveluita
vanki tarvitsisi nyt ja vapautumisen jälkeen? Kartoituksella
selvitetään lisäksi perhetilanne, yhteydet sukulaisiin, yhteys
kulttuuriin, yhteydenpitotavat
Taisteluhuuto!11
Leiriterveiset Salonsaaresta!
12
Phurane Kaale -projekti
12
Vantaan kaupunki edelläkävijänä romaniasioissa
13
Romaniasiat etenevät opetushallituksessa
13
Heli Hoffren 60 v. 14.6.2010
15
Toiminnanjohtajan palsta
15
Meillä tehdään ainutlaatuista lastensuojelutyötä
15
Paluumuuttajien kivinen tie
16
sekä koulutuksen tarve.
Tutkimus käynnistyy syyskuussa 2010. Aineiston keruu
päättyy 30.11.2010.
Pysyvää toimintamallia
etsimässä
Selvityksen perusteella romaninaisvangeille rakennetaan palveluohjausmalli, joka huomioi
romaninaisvankien tarpeet.
Seuraavaksi toimintamalli koulutetaan romaniyhdyshenkilöverkostolle.
Hankkeen edetessä tuotetaan
oppaita ja koulutusmateriaalia
vankiloiden henkilökunnan ja
romaniyhteisöjen käyttöön.
Toimitusneuvosto:
Tuovi Putkonen, Malla Laiti,
Taina Cederström.
Numero 4/2010 ilmestyy joulukuun alussa.
Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava
Romano Mission toimistolla viimeistään 1.11.
Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”.
Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla
osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi.
Päätoimittaja:
Tuula Åkerlund
Julkaisija: Romano Missio ry
Lehden ulkoasu:
Valfrid Åkerlund/
Grafimus Oy
Kustantaja:
Toimitussihteeri:
Jaakko KaartinenKoutaniemi
Hankkeen loppuvaiheessa
toimintamalli kirjataan käsikirjaksi sekä rakennetaan toimintatavat, joilla malli pysyy Romano Mission palvelutuotteena.
Lopuksi selvitetään toimintamallin soveltuvuus romanimiesvangeille.
Kannen kuva:
Valfrid Åkerlund
Tilaus- ja ilmoitushinnat:
Vuosikerta 15 euroa,
jäsenille jäsenetuna.
Irtonumero 2 euroa.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ilmoitushinta 1 euro/pmm
Tuula Nyman
Projektikoordinaattori
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 c 4
00700 Helsinki
Puh: 09- 3511366, gsm
044–3007815
Faksi: 09- 3452517
tuula.nyman@romanomissio.fi
www.romanomissio.fi
Painopaikka:
Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki.
Puh: (09) 351 1366
Telefax: (09) 345 2517
Internet: www.romanomissio.fi
ISSN 1239-9779
ROMANO BOODOS 3/2010
4
Perhosen unta
Olin pieni, elämäni juuri alkamassa.
Oli turvatonta kaikkialla.
Käperryin itseeni ja näin unta.
Uni ja minä löimme kättä toisillemme.
Unen maailmassa näin perhosen,
joka lennähti kädelleni.
Katselin sitä ja ihailin.
Näin monenlaisia
värejä sen siivissä.
värit elämästä ja kuolemasta.
Uni jatkui.
Perhonen viestin halusi tuoda:
On maailma suuri ja ihmeellinen
ja sen ihmiset monesti kummallisia.
Mutta sinä lapsonen,
nuku lapsosen unta.
Kun heräät, huomaat
sen salaisuuden.
kuinka suurta kaikki onkin ympärilläsi.
On hyvyyttä, jumalallisuutta,
sekä pahuutta pahuuden.
Mutta nuku sinä unta ihaninta,
keskellä värien loistavien.
Uni rauhoitti sieluani,
perhosen siivet moniväriset
hyvyyttä minulle viestittävät.
ROMANO BOODOS 3/2010
Syys saapuu ja uudet opinnot
Tuulen viemää
Iloa oppimaan oppimiseen – tässä
on tarjolla opiskeluteknisiä ohjeita
koulutukseen!
Istun tuulessa, tuulen vietävänä.
Ympärillä sumuinen kangastus.
Ajatukseni harhailevat jonnekin,
missä ei päivänsädettä näy.
Huomaan katsovani sumuisen
peitetyn ikkunan pintaa.
Tuijotan sitä,
näkemättä mitään.
O
Tuulikki ”Tuittu” Roininen
nko mielessäsi
käynyt joskus, että
koulu ja opiskelu
ovat kuin tulevan
taudin sairastamista – aivopöhöä: järjenjuoksu hidastuu, silmät lasittuvat ja
aivot alkavat anella armoa
käytännön nippelitietotulvasta ja byrokraattisista
systeemeistä?
Nouhätä! Tilanne täytyy
vaan kestää, se menee
pian ohitse. Voit kuitenkin
edistää sopeutumistasi ja
vähentää aivopöhöä muutamilla vinkeillä.
Suunnitelma
Omat ja muiden
tavoitteet
Jos aiemmista koulukokemuksistasi tai muista
opinnoista on jo vierähtänyt aikaa, ”uudet” sanat
voivat tuntua hankalilta.
Älä takerru silti jokaiseen
vieraampaan sanaan,
vaan koeta poimia ne
tärkeimmät. Vähitellen
sanastosi karttuu ja asioiden ymmärtäminen
helpottuu. Aluksi kirjoittaminen voi tuntua vaikealta ja kankealta. Kun alat
enemmän kirjoittamaan,
se rutinoituu pikkuhiljaa.
Älä luovuta äläkä anna
periksi!
Selvitä, mitä sinulta odotetaan tämän koulutuksen
aikana. Yhtä tärkeää on,
että ymmärrät, mitä itse
odotat. Kun löydät tärkeitä
syitä työskentelyllesi (kaikki oppiminenkin käy työstä!) opintoihisi, motivaatiosi
kohoaa ja innostus kasvaa.
Silloin uuden oppiminenkin
tuntuu mielekkäältä.
Tuulikki ”Tuittu” Roininen
Suunnitelma auttaa sinua
hahmottamaan tilannettasi paremmin. Se auttaa
myös sinua pysymään
aikataulussa ja oikealla
polulla. Suunnitelmaa ei
tarvitse orjallisesti noudattaa, jos esimerkiksi
elämäntilanteeseen tulee
muutoksia.
”Alku aina
hankalaa – lopussa
kiitos seisoo”
Aikuisoppija on itse
paras asiantuntija
Voit joustavasti suunnitella
ja tehdä valintoja erilaisten
opintojen ja mahdollisuuksien välillä. Nykyään on
tarjolla todella laajat opintokokonaisuuksien paletit.
Sinulta odotetaan itseohjautuvuutta, oma-aloitteisuutta, kykyä vastuun
kantamiseen sekä pitkäjänteisyyttä. Et kuitenkaan ole
yksin, vaan opiskelutoverit
ja kouluttajat sekä opettajat ovat tukenasi!
Pyhä huolettomuus?
H
uolet ja murheet ovat elämän arkipäivää. Ne luovat elämään synkeää
pohjavirettä, josta moni pyrkii omin
avuin poispäin. Elämän pintaliito saattaa
kuitenkin tarjota vain hetkellisen unohduksen.
Murheiden määrä kun ei aina olekaan
vakio, vaan niillä on taipumuksena moninkertaistua. Mitä enemmän niihin keskityt,
sitä enemmän ne valtaavat elämääsi. Pikku
murheistakin tulee hetkessä suuria. Eikä
edes elämän pituuttakaan murehtiminen
pysty lisäämään. Päinvastoin.
Jeesuksen puhe pureutuu syvälle ajan
kiireisen ihmisen todellisuuteen. Murehtimisen taidon ihminen kyllä osaa. Liiaksikin.
Tarina kertoo vanhasta mummosta, joka
raskaan risukuormansa kanssa pääsi hevoskyytiin. Noustuaan rattaille hän kantoi
koko matkan taakkaa selässään, eikä osannut sitä laskea alas.
Monesti me olemme juuri niin kiinni huolissamme, ettemme edes tunnista niitä, saati sitten että osaisimme niistä luopua. Liian
usein huolten taakkaa kannetaan hiljaa
yksinäisyyden ympäröimänä, kun lähellä on
niitä, joiden kanssa asioita voisi jakaa.
Usko on luottamusta. Jeesus kehotti kat-
5
somaan taivaan lintuja ja kedon kukkia.
Hän kehotti oppimaan niistä pyhää huolettomuutta. Jumalan huolenpito nimittäin on
todellista. Ihmistä ei ole jätetty yksin huoliensa ja murheidensa keskelle.
Kaiken saa sittenkin jättää parempiin
käsiin. Mutta ensin tulee etsiä Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan. Siten arki huolineenkin saa toisenlaisen merkityksen. Olisikohan tässä meillä vielä kilvoittelemista?
Jouni Lehikoinen
Jouni Lehikoinen on Turun Mikaelinseurakunnan
kirkkoherra
Ota oppimisen
haaste vastaan
Oppiminen ei ole helppoa,
se vaatii aina työtä, eikä
tapahdu itsestään. Kun
olet työskennellyt ahkerasti, saat palkinnoksi
oppimiskokemuksen! Se
tuottaa riemua ja tuo sisältöä elämääsi. Ryhmällä
on yhteinen tavoite ja
jokaisella on vastuu tavoitteen saavuttamisesta.
Oppimiseen iloa ja intoa
sekä menestystä ammatinvalintaan!
Katja Ärling
Hyvä opettaja!
O
petus on inhimillistä
toimintaa, jonka tarkoituksena on edellytysten luominen
ihmisen monipuoliselle kehitykselle ja kasvulle. Opettamisessa, joka on kasvattajan ja
kasvatettavan välistä vuorovaikutusta, on olennaista virikkeiden tarjonta ja säätely,
joiden avulla muun muassa
tietoja, taitoja ja uusia asioita
välitetään.
Nykyään on puhuttu paljon
koulujen piilo-opetussuunnitelmasta: Miten opettajan
tulisi työssään olla enemmän
ihmisenä läsnä toiselle, ottaa
henkilökohtaista vastuuta oppilaista.
Hyvän opettajan pitäisi osata laittaa itseään enemmän
likoon, keskustella kodinkin
kanssa. Tähän liittyy suurelta
osin sydämen sivistys, jota ei
opita kasvatustieteen tenttikirjoista. Tällainen vastuullisuus tekee ihmisestä hyvän
opettajan.
Opettajalla on oikeus ja
velvollisuus kehittää kaikkia
inhimillisiä lahjojaan, välittää
niitä myös oppilaille ja pitää
huolta toisista ihmisistä.
Hyviä opettajia
tarvitaan
Enemmän kuin koskaan
tarvitsemme hyviä opettajia lapsille. Hyvän
opettajan määritelmään
liittyy taustalla oleva
ihmiskäsityskin.
Eräs tapaus elämästä pihayhteisössä pitää sisällään ajatuksia nyt hyvin pinnalla olevasta aiheesta; eettisyydestä.
Juuri nyt on kaavailtu tämännimistä uutta oppiainettakin
kouluihin.
Pihalla pidettiin lapsien
viihdyttämiseksi toiminnallinen päivä, missä pelattiin ja
leikittiin ja oltiin muutenkin
lasten ehdoilla. Aktiviteettien
jälkeen grillattiin makkaraa
ja paistettiin lettuja. Kaikki
sujui niin hienosti kuin oli tarkoituskin.
Mutta paikalla oli muutamia
lapsia, jotka eivät asuneetkaan samassa taloyhtiössä.
Niinpä he kirjaimellisesti katselivat päältä muiden täyttäessään vatsansa. Surullista
mutta totta – eräs lapsi sanoi
näin: ”Periaatteessa voisin
antaa omastani puolet, mutta
se olis sit väärin, ja siitä tulis
sanomista”.
Sama lapsi oli saanut kolme kuukautta aikaisemmin
hymypatsaan ja
stipendin koulusta, perusteluina
rehti ja
rei-
lu käytös. Lapsi siis todella
kuvitteli toimivansa oikein.
Rehellinen opettaja
Tapauksessa oli moraalin perustana sopimusteoria, jonka
lähtökohtana on jossain yhteisössä sovitut normit yhteistoiminnalle ja käyttäytymiselle.
Kasvattajat ja ympäristö olivat jo tehneet vaikutuksensa
tämän nuoren ihmisen oikeustajun kehittymiselle.
Jotenkin mieleen tulevat
äärimmäiset tilanteet epäonnistuneista solidariteeteista,
kun jonkin asian tai ideologian oikeaksi kokeminen voi
aikaansaada ikäviä asioita,
hyvällä omallatunnolla kuorrutettuna.
Hyvä opettaja ja kasvattaja
ottaa kantaa tällaiseen itsekkyyteen ja sen oikeuttamiseen. Väärin on aina väärin,
oli sitten kyseessä oma tai
vieras. Hyvä opettaja on ehdottoman rehellinen ja oikeudenmukainen.
Arviointia opetuksessa olisi hyvä miettiä
näistä eettisistä näkökulmista! Toivottavasti sellaiset opettajat eivät ole
koulumaailmassa vain positiivisia poikkeuksia, vaan
saisimme jokainen kohdata
koulutuspoluillamme juuri
heitä.
Katja Ärling
ROMANO BOODOS 3/2010
6
Liika tieto, ohjeet ja
neuvot voivat olla
joskus haitaksi, jos
niiden takia menee
pää pyörälle ja luottamus äitinä tai isänä oloon murenee.
Mutta usein tieto
rauhoittaa ja lisää
ymmärrystä.
T
ässä kirjoituksessa kerrotaan ekatokaluokkalaisen
lapsen kasvusta ja
kehityksestä. Katso,
mitä lapsesi ikäkaudesta kerrotaan: mikä sille on tyypillistä, mitä lapselta voi odottaa ja
kuinka voit tukea lapsen kehitystä?
Huomaat samalla, miten
synnynnäinen temperamentti
ja vuorovaikutuskokemukset
muovaavat lapsen ja nuoren
persoonallisuutta. Jokainen
lapsi ja nuori on yksilö.
Kuvaus lapsen ja nuoren kehityksen eri vaiheista on yleistä
Pikku koululainen kasvaa ja kehittyy
tietoa eikä se sellaisenaan kuvaa ketään yksittäistä lasta tai
nuorta. Hän voi olla ihan normaalisti kehittynyt, vaikka ei
olisi juuri sellainen kuin tekstissä kerrotaan.
Tiivistelmä
7-9 -vuotiaan
kehityksestä
K
oulun alkaminen on
uusi iso asia lapselle
ja koko perheelle.
Lapsi on seesteinen, innokas ja nopea oppimaan
uutta. Hän on entistä itsenäisempi, mutta toisaalta
myös vanhempaan takertuva ja uhmakas ja kaipaa
erityistä tukea uusissa
haasteissaan.
Tunteet saattavat ailahdella ja niitä voi olla vaikea
hallita.
Koululainen on innostunut tekemään sopivan kokoisia tehtäviä ja askareita
itsenäisesti ja viemään ne
loppuun. Hänelle on tärkeää saada kiitosta ja onnistumisen kokemuksia.
Vapaa leikki ja omaehtoinen touhuilu ovat koulun
rinnalla yhä tärkeitä.
Kaverit merkitsevät entistä enemmän. Erilaiset leikit
ja pelit sekä tavaroiden
vaihto ovat mieluisia.
Sääntöleikit ja säännöistä neuvottelu ja sopiminen ovat tärkeitä. Pelissä
7–9-vuotias
Eka–tokaluokkalainen lapsi on
usein seesteinen, sopeutuva,
yhteistyökykyinen, innokas ja
nopea oppimaan uutta. Hän
häviäminen voi vielä olla
vaikeaa. Lapsi pohtii erilaisia sääntöjä ja hänellä on
melko hyvä kuva oikean ja
väärän erosta.
Tytöt ja pojat ovat vielä
kavereita keskenään. Ensimmäisten kouluvuosien
aikana tyttöjen ja poikien
väliset kaverisuhteet usein
vaihtuvat oman sukupuolen kavereihin.
Ryhmään kuulumisella,
hyväksytyksi tulemisella ja
kavereiden mielipiteillä on
suuri merkitys.
Opettaja on tärkeä auktoriteetti, jopa ihailun kohde. Lapsi voi alkaa arvostella vanhempiaan, vaikka
vanhemmat ovat hänelle
hyvin tärkeitä.
Lapsi pystyy parhaiten
ajattelemaan asioita, joita
voi itse nähdä, tuntea tai
käsitellä. Ajattelu on vielä
konkreettista.
Ajantaju laajenee. Lapsi pystyy jo paremmin
hahmottamaan, mikä on
mahdollista ja mikä ei.
Mielikuvitus ja uskomukset
voivat kuitenkin sekoittua
yhä tosiasioihin.
Pituuskasvussa on tilapäinen spurtti 6–8 vuoden
iässä. Lapsi on pitkäraajai-
voi kuitenkin olla ajoittain vanhempaan takertuva, uhmakas
ja tarvita vanhemman erityistä huomiota ja tukea uusissa
haasteissa. Välillä lapsi haluaa
olla iso ja itsenäinen, välillä
nen, ”varsamainen”.
Hampaat vaihtuvat maitohampaista pysyviin hampaisiin n. 12 ikävuoteen
asti.
Unen tarve vaihtelee,
keskimäärin tarve on 10
t vrk:ssa. Lapsi tarvitsee
riittävästi unta oppiakseen
ja jaksaakseen uusissa
haasteissa.
Ensiluokkalaisista n.
joka 10. kastelee öisin tai
päivisin, asia kannattaa
ottaa puheeksi neuvolassa
tai kouluterveydenhoitajan
kanssa. Asia saattaa nolottaa lasta.
Lapsi on liikunnallisesti
taitava ja aktiivinen. Tässä
iässä ollaan usein huimapäisiä ja uhkarohkeita.
Lapsi pyöräilee, kiipeilee,
juoksee, hyppii, heittää ja
ottaa kiinni palloa, tekee
kuperkeikan, hiihtää, luistelee ja opettelee uimista.
Sorminäppäryys kehittyy
ja antaa valmiuksia piirtämiseen, kirjoittamiseen,
askarteluun tai soittimen
soittamiseen.
Pikku koululainen tekee
monia asioita miellyttääkseen vanhempiaan. Hän ei
aina osaa arvioida omaa
jaksamistaan ja kykyjään.
taas käpertyä vanhemman syliin.
Jokainen lapsi kehittyy
omaan, yksilölliseen tahtiinsa,
joten alla mainitut iät ja kehitysvaiheet ovat suuntaa antavia. Vasemmasta valikosta pääset lukemaan lisää 7-9 -vuotiaan kasvusta ja kehityksestä.
Persoonallisuuden ja
tunne-elämän kehitys
Lapsen tunteet voivat ailahdella ja niitä on ajoittain vaikea
hallita. Pelästyminen saa lapsen ehkä itkemään, pettyminen paiskomaan tai potkimaan
ja suuttuminen tappelemaan.
Tunteet ovat sallittuja, mutta
toisten ihmisten ja tavaroiden
vahingoittaminen ei ole. Vanhempi voi auttaa lasta tunnistamaan erilaisia tunteita mm.
sanoittamalla niitä: ”Sinä taidat
olla tosi pettynyt.”
Nyt harjoitellaan oma-aloitteista oppimista ja työn tekemistä. On ihanaa olla jossakin
osaava ja taitava! Lapsi on innostunut tekemään erilaisia
askareita. Hänelle voi luottaa
sopivan kokoisia tehtäviä, jotka hän voi viedä itsenäisesti
loppuun, tai joissa hän harjoittelee asioistaan huolehtimista.
Tehtäviä voivat olla esim. pölyjen pyyhkiminen, astioiden laittaminen tiskikoneeseen, suihkussa käyminen itsekseen tai
jumppakassin pakkaaminen.
Lapsi tarvitsee onnistumisen
kokemuksia, mahdollisuuksia tehdä työtehtäviä loppuun
saakka, kiitosta ja kannustusta.
Epäonnistumisiakin on tärkeää
oppia sietämään. Ne kasvattavat lasta tuntemaan itseään ja
ottamaan vastaan väistämättömiä elämän pettymyksiä.
Jos lapsi kuitenkin kokee liian
usein epäonnistumisia ja pettymyksiä ja häntä niistä moititaan, hän tuntee itsensä muita
huonommaksi ja riittämättömäksi. Se vie ilon opiskelusta
ja työnteosta. Sopivat haasteet
innostavat lasta ja antavat tilaa
oma-aloitteisuudella ja luovuudelle. Epäonnistumiset voidaan
nähdä haasteina. Lapsi ei lannistu niistä niin helposti, jos
hän useimmiten suhtautuu itseensä myönteisesti.
Lapsen elämään pitäisi vielä kuulua paljon leikkimistä ja
huoletonta omaehtoista touhuilua. Lapsi tarvitsee sopivasti leikin ja työnteon vaihtelua.
Luonnossa liikkuminen, mielikuvitus ja satumaailmat ovat
älyllisen oppimisen rinnalla
tärkeitä asioita. Lapsi on huumorintajuinen ja nauttii loruista, lauluista ja arvoituksista.
Sosiaalisten taitojen
kehitys
Monet lapset ovat ennen kouluikää päivähoidossa, esikoulussa
tai jossakin kerhossa tai harrastuksessa. Niinpä useimmat
ekaluokkalaiset ovat jo harjoitelleet vuorovaikutustaitoja
muiden lasten kanssa ja heillä
on sellaisia sosiaalisia taitoja,
joita tarvitaan ryhmässä.
Lapsi, joka ei ole ennen kouluikää ollut missään lapsiryhmässä, voi tarvita aluksi tukea.
Koulussa lapsen pitäisi pystyä
mm. kuulumaan ryhmään ja
sietämään sitä, että opettaja
huomioi kaikkia luokan lapsia.
Kouluiässä kavereista tulee
ROMANO BOODOS 3/2010
entistä tärkeämpiä. Lapset touhuavat mielellään keskenään.
Silti koululainen tarvitsee vielä
paljon aikuisen turvaa ja aikaa.
Erilaiset leikit ja pelit ja tavaroiden vaihto ovat usein suosittua tekemistä kavereiden kanssa. Ensimmäisinä kouluvuosina
tytöt ja pojat voivat vielä leikkiä
yhdessä, ystävyyssuhteet eri
sukupuolten välillä voivat olla
tiiviitäkin.
Alakouluvuosien aikana tyttöjen ja poikien ryhmät ja touhut alkavat kuitenkin erota
toisistaan. Pojat leikkivät mielellään suurissa porukoissa,
kun taas tytöillä on usein joku
paras kaveri, jonka kanssa he
haluavat olla.
Ryhmään kuulumisella ja
hyväksytyksi tulemisella ikätovereiden joukossa on kouluikäisille suuri merkitys. Lapsi
voi haluta pukeutua kuten kaverinsa. Hän ihailee tai inhoaa
samoja asioita kuin kaverinsa.
Kavereiden mielipiteillä on yhä
suurempi merkitys.
Lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita, hänen
empatiakykynsä kehittyy. Pikku
koululaisen käytös voi kuitenkin ajoittain olla itsekästä tai
jopa hyökkäävää. Lapsen empatiakyky näkyy mm. hoivaa-
misena: hän haluaa ehkä lemmikkieläimen ja hoitaa eläimiä,
vauvoja ja pikkulapsia.
Ekaluokkalaiselle on
syntynyt omatunto
Ennen kuin lapselle kehittyy
selkeä omatunto, hän joutuu
toimimaan muiden käskyjen,
komentojen, kehotusten ja ohjeiden varassa. N. 6–7 vuoden
iässä aikuisen valvonta ja ohjeet alkavat elää lapsen omana
sisäisenä oppaana, omatuntona. Lapsi voi itse säädellä
toimintaansa eri tavoin kuin
ennen. Tämä antaa hänelle uudenlaista itsenäisyyden tunnetta ja vahvistaa itsetuntoa.
Alussa lapsen omatunto on
usein jyrkkä ja vaativa. Lapsi
on tässä ikävaiheessa herkkä
kritiikille ja vähättelylle. Hän
voi puolustautua voimakkaasti,
jos häntä arvostellaan tai hän
ei saa riittävästi hyväksyntää ja
kiitosta.
Omatunnon lisäksi lapselle
kehittyy niin sanottu minäihanne, mielikuva siitä, millainen hän haluaisi olla. Lapsi voi
nostaa tärkeitä aikuisia esikuvikseen ja samastumiskohteikseen. Kun lapsi on vähemmän
riippuvainen aikuisten ohjauksesta, hän kehittää omaa arvos-
7
telukykyään. Tämä on arvokas
kyky.
Pikku koululaisten leikeissä ja peleissä on usein tarkat
säännöt. Kaikki säännöt eivät
ole ehdottomia, vaan niistä voidaan yhdessä sopia ja muuttaakin niitä. Aina ei ole kuitenkaan
helppoa löytää yhteisymmärrystä siitä, mikä on oikeudenmukaista. Pelissä häviäminen
on vielä vaikeaa. Lapsi haluaisi
olla paras kaikessa.
Lapsi pyrkii hahmottamaan
ja ymmärtämään erilaisia
sääntöjä. Tämä voi näkyä esim.
siten, että hän kantelee ystäviensä kielletyistä puuhista. Kantelulla lapsi ei useinkaan halua
hankaluuksia ystävälleen, vaan
vahvistusta sille, onko hän ymmärtänyt säännön oikein ja
kuinka aikuinen asiaan suhtautuu. Kantelevalle lapselle
voi vastata esim.: ”Hienoa, että
sinä jo tiedät tuon säännön. Elina taitaa sitä vielä harjoitella.
Teko tuntui sinusta epäreilulta.”
(VÄLIOTS) Selvät säännöt
ovat turvallisia
Koska lapsi tässä iässä on
valppaana säännöille, hän huomauttaa herkästi aikuisellekin,
jos tämä toimii sääntöjen vastaisesti, esim. jättää turvavyön
kiinnittämättä. Tietynlainen
”sääntökartta” antaa lapselle
turvallisuutta ja varmuutta.
Lapsi ei kuitenkaan pysty
yleistämään sääntöjä eri tilanteisiin ja ympäristöihin. Esim.
jos lasta on kielletty heittelemästä palloa kotona olohuoneessa, hän ei välttämättä pysty soveltamaan samaa sääntöä
mummolan olohuoneeseen.
Vanhemmalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, sillä
lapsi ei aina tahallaan uhmaa
sääntöjä.
Lapsella on melko hyvä kuva
oikeasta ja väärästä. Kun hän
arvioi tekojen pahuutta, hän
kiinnittää yleensä huomiota
teon tarkoitukseen. Hänestä on
esim. pahempi asia rikkoa yksi
astia pikkuleipiä pihistäessä
kuin monta astiaa vahingossa
tiskatessa.
Opettaja on ensimmäisinä
kouluvuosina yleensä lapselle
tärkeä auktoriteetti. Lapsi ei
useinkaan arvostele opettajaa,
kouluaineita tai opetusmenetelmiä. Hän haluaa aikuisen
kiitosta ja hyväksyntää. Opiskelua motivoi halu toimia mieliksi
tärkeille aikuisille, opettajalle
ja vanhemmille.
Lapsi voi vertailla vanhempiaan ja opettajaansa, ja ainakin
välillä opettajan eduksi: ”Mutta meidän ope on sanonut…!”
Vanhemmat ovat edelleen lapsen tärkeimmät aikuiset, mutta
he eivät ole enää hänen ainoita
auktoriteettejaan. Onkin melko
tavallista, että lapsi arvostelee
vanhempiaan eri tavoin kuin
varhaislapsuudessa. Hän ei kuitenkaan siedä sitä, että kukaan
muu arvostelee heitä.
Lähde: Mannerheimin
lastensuojeluliiton
vanhempainnettisivu
Liljankukka,
puhdas lumivalkea
O
len syntynyt Järvenpäässä 50-luvun puolen välin
jälkeen. Isäni oli puuseppä ja rakennusmies, äiti
karjanhoitaja. Meitä on
kuusi lasta, kaksi poikaa
ja neljä tyttöä.
Elämämme oli silloin
hyvin köyhää, vaikka
asuimmekin omassa, isän
rakentamassa talossa.
Tilaa oli vähän, kaksi
huonetta ja keittiö. Vesi
kannettiin kaivosta ja
taloa lämmitettiin puilla
ja koksilla.
Kouluun menin 60-luvun alussa ja kuljimme
viiden kilometrin matkan
kouluun kävellen, pyöräillen ja hiihtäen. Rahaa
oli vähän, aina ei ollut
leipää eikä maitoakaan.
Tiedän, miltä tuntuu lähteä aamulla kouluun, kun
ei ole mitään syötävää.
Vaatteita oli vain yhdet
ja ne pestiin lauantaisin
saunan yhteydessä.
Naapurissamme
oli kaupungin vuokratalo,
jossa asukkaat vaihtuivat usein. Ollessani noin
10-vuotias taloon muutti
romanimies kahden pojan kanssa. Toinen pojista
tuli luokalleni, hän oli
meitä muutaman vuoden
vanhempi.
Luokkamme oli iso,
meitä oli 42 koululaista.
Pitkät oppilaat istuivat
takana ja lyhyet edessä.
Istuin takarivissä naapurin romanipojan vieressä.
Hän ei osannut lukea
eikä laskea, mutta hän oli
todella hyvä laulamaan.
Hän lauloi isossa luokassa kovaan ääneen Liljankukkaa.
Naisopettajamme kannusti poikaa laulamaan
ja esiintymään. Opettaja
järjesti koulussa laulukilpailut, jotka tämä
poika voitti ylivoimaisesti,
vaikka oli muitakin hyviä
laulajia. Palkintona oli
piirustusvälineitä ja erilaisia värejä.
Poika oli niin onnellinen ja me kaikki taputimme innoissamme!
Ihailen opettajan tapaa,
jolla hän kannusti ja tuki
poikaa tuomalla esille
hänen vahvuutensa. Yksikin kannustava ja innos-
tava aikuinen on jokaiselle lapselle ja nuorelle
korvaamattoman tärkeä.
Aikuinen, joka uskoo, että
minä osaan ja minusta
tulee jotakin hyvää. Tuki
ja kannustus on arvokkainta mitä me aikuiset
voimme antaa niin omille
kuin muidenkin lapsille
ja nuorille.
Tapasin kaikki sisarukseni viime heinäkuussa ja muistelimme
lapsuuden köyhyyttä
ja koulunkäyntiä. Olen
kiitollinen, että saamme
kaikki sisarukset olla
vielä yhdessä ja olemme
köyhistä oloista ja puutteesta huolimatta selvinneet elämään.
Siinäkin oli ratkaisevaa se, että äiti kannusti
meitä käymään koulua ja
hankkimaan hyvä koulutus. Äidilläni oli unelma,
että lapsilla olisi parempi
elämä ja hyvä koulutus.
Hän olisi itsekin halunnut
käydä koulua, mutta koulu oli keskeytetty sodan
vuoksi. Hän oli käynyt
vain supistetun kansakoulun.
En koskaan unohda
Liljankukkaa enkä tuota
poikaa. Tänään muistin
tuon Liljankukan ja pojan, tehdessäni oppisopimusta eräälle nuorelle
romaninaiselle. Hän oli jo
opiskellut lähihoitajaksi
ja halusi jatkaa ammattitutkintoon.
Neljän lapsen äitinä ja
kasvattajana tiedän, että
aina ei ole helppoa nähdä lapsessa ja nuoressa
pelkästään hyvää, mutta
kannustus ja tuki hyvään
ovat mahdollisuus parempaan elämään.
Sirpa Pöllönen
oppisopimustoiminnan
päällikkö
Romano Mission
hallituksen jäsen
ROMANO BOODOS 3/2010
8
ROMANO BOODOS 3/2010
9
Romano Missio ry valtakunnallinen lastensuojelujärjestö
Kotimäen
pienryhmäkoti
Romano Missiolla on toiminnassa kaksi lastensuojeluyksikköä,
Päiväkummun lastenkoti Hämeenkosken Hyväneulassa ja Kotimäen pienryhmäkoti Sipoon Martinkylässä. Molemmat yksiköt
sijaitsevat kauniissa maalaisympäristössä.
L
astensuojelutyön
tavoitteena on lasten edun mukainen hoito, kasvatus
ja kuntoutus sekä
myönteiset ja läheiset ihmissuhteet. Jokaiselle lapselle
nimetään oma hoitaja, joka
vastaa lapsen asioista sekä
yhteistyöstä perheen, viranomaisten ja muiden lapsen
kasvatukseen liittyvien tahojen kanssa.
Ammattitaitoinen henki-
Päiväkummun
lastenkoti
Päiväkummun paikkaluku pienenee neljääntoista uuden lastensuojelulain mukaisesti vuoden 2011 alusta (16 paikkaa
vuoden 2010 loppuun saakka).
Käytännössä lapsimäärä jakaantuu kahteen hoitoryhmään
lasten ikäjakauman mukaisesti.
Päiväkumpuun on tällä hetkellä sijoitettuna 11 lasta ja yksi
jälkihuollossa oleva nuori asuu
itsenäistymisasunnossa Hämeenkoskella.
Lisäksi Päiväkumpuun on avohuollon tukitoimena sijoitettu
viikonloppulapsia kolmesta eri
lökunta, joilla on vuosien
kokemus perheiden kanssa
työskentelystä, hoitaa ja kasvattaa kristilliseen arvomaailmaan pohjautuen. Hoitohenkilökunnassa on myös romanityöntekijöitä. Romanilapsia
tuetaan niin, että he voivat
saada tietoa omaan kulttuuriin liittyvistä asioista.
Alussa pidetään hoitoneuvottelu, jossa on mukana sosiaalityöntekijä, omahoitaja,
vanhemmat ja lastensuojelu-
Kotimäen pienryhmäkoti sijaitsee rauhallisella Martinkylän
alueella, Sipoossa, noin viisi
kilometriä Keravan keskustasta ja neljä kilometriä Nikkilän
keskustasta. Lähimpään peruskoulun ala-asteelle on matkaa
noin neljä kilometriä.
Kiinteistön yhteydessä toimii
vuokralla kunnallinen päiväkoti. Tilat ovat siistit ja asianmukaiset. Rakennus sijaitsee noin
neljän hehtaarin tontilla.
Kotimäen paikkaluku on 10.
Kotimäkeen on tällä hetkellä
sijoitettuna 6 lasta. 3 ala-asteikäistä ja 3 yläasteikäistä lasta.
yksikön johtaja. Neuvotteluissa sovitaan käytännön asioista,
kuten talon tavoista ja vierailuista. Vanhempien asiantuntemusta lastensa huoltajina
kuullaan, kun lasta ja nuorta
hoidetaan ja kasvatetaan.
Päiväkummun ja Kotimäen kodit pidetään kodikkaina ja turvallisina paikkoina
lapselle ja nuorelle luomalla
mahdollisimman lämpimät
ja pysyvät ihmissuhteet sekä
asettamalla turvalliset rajat.
perheestä, yhteensä neljä lasta.
Päiväkummussa asuu sekä
romani- että valtaväestön lapsia. Päiväkummun lastenkodin
pihapiiri käsittää noin 10 hehtaarin luonnonkauniin alueen,
jossa on puita, marjapensaita,
istutuksia ja alueet erillisille
liikunta- ja leikkipaikoille. Lähimetsässä sijaitsee myös lasten suosima riihi, jossa asustaa
Einari-tonttu.
Molemmissa yksiköissä on
myös erillinen asunto, jota on
tarpeen mukaan käytetty muun
muassa vanhempien vierailuihin, itsenäistymisasuntona,
perhesijoituksissa sekä työntekijöiden asuntona.
Päiväkummun
lasten ja aikuisten
mietteitä
”Einari- tontuu asuu riihellä mettässä. Einari syö
rusinoita ja omppua. Einari on jouluna kotona.”
Poika 3v.
”Kummussa on hyviä autoja, siis henkilökunnalla.”
Poika 11v.
”Tykkään Päiväkummun
idyllisestä ympäristöstä
sekä hyvästä työilmapiiristä.”
Työntekijä 20 vuotta Päiväkummussa
”Tykkään olla töissä Päiväkummussa. Työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista.
Päivät eivät ole samanlaisia.”
Työntekijä, 8 vuotta Päiväkummussa
”Päiväkummussa on hyvä
henki. Tykkään lapsista ja
työkavereista. Päiväkummussa on hyvä vastaanotto
töihin tullessa. Tykkään olla
lasten kanssa pihalla ja
käydä metsäretkellä.”
Työntekijä 3 vuotta Päiväkummussa.
”On mukavaa, kun entiset, pois lähteneet nuoret
käyvät Päiväkummussa
ja soittelevat kertoakseen
kuulumisiaan. Tykkään
lapsista, hyvästä ruoasta ja
työkavereista.”
Työntekijä 11 vuotta Päiväkummussa.
”Välillä on tylsää, kun on
ikävä äitiä ja isää.”
Tyttö 7v.
”Kotilomat on kivoja.”
Poika 11v.
Hanna Pekonen, johtaja
041-441 6350, 03-7641 501
Päiväkummun lastenkoti
Mieholantie 158
16800 HÄMEENKOSKI
Kotimäen lasten ja
aikuisten terveisiä
kesästä
”Hyvä kesä! ja paljon rauhallisempi kuin ennen.
Kesällä olen käynyt kuntosalilla ja uimassa, olen
alkanut treenaamaan kunnolla. Olen käynyt ajamassa carting-autoilla ja kerran kävin ohjaajan kanssa
Helsingissä. Oli muuten tosi
hieno paikka.
Lomailtiin koko Kotimäen porukan kanssa
Porvoon saaristossa viikon,
siellä oli mukavaa. Pelattiin
Unoa ja sulkapalloa ohjaajan kanssa ja saatiin ohjata
pikavenettä.”
Aleksi, 15 v.
”On ollut hyvä kesä, koska on päästy lomille ja oltiin siellä saaressa mökillä
ja on kivaa, kun täällä on
pari kivaa työntekijää.”
Natja, 11v.
”On ollut kiva kesä. Sain
akvaarion ja oli tosi kivaa,
kun oltiin siellä mökillä.
Ollaan uitu tosi paljon.”
P-Raineri, 12 v.
”Ollaan uitu tosi paljon ja
siellä mökillä oli kivaa.”
Benkku, 8 v.
”Kivoja asioita: Punkanharjun romanikielenleiri,
musiikki, vieraat Kotimä-
essä ja eri tapahtumiin
osallistuminen. Mökilläolo ja saunominen ja grillaaminen.”
I-Rainer 17 v.
”Uusi lapsi tuli Kotimäkeen juhannusviikolla.”
”Lämmin kesä – ollaan
saatu viettää päivät ulkona yhdessä, rannalla,
pelaten lentopalloa ja
sulkapalloa.”
”Viikko Porvoon saaristossa intensiivisesti lasten
kanssa (yhdessäoloa).
Siellä on aikaa lapsille
ihan eri tavalla ja lapsista
löytyy ihan uusia puolia.”
”Kalastusta, uimista,
saunan lämmitystä, grillausta ja iltahartaudet ja
raamatunluku.”
”Mukavaa yhdessäoloa.”
”Pari lasta vietti juhannuksen Virossa ohjaajan
kanssa.”
Pia Valtonen, johtaja
p. 050-407 4985, 09-351 1366
Kotimäen pienryhmäkoti
Kotimäentie 213
04150 MARTINKYLÄ
ROMANO BOODOS 3/2010
10
Romanit suomalaisissa lehdissä
100 vuotta sitten
Mustalainen
vai romani?
Vielä noin 10 vuotta sitten Suomessa käytettiin yleisesti sanaa
mustalainen. Viime vuosina
on tullut tavaksi puhua romaneista, ja mustalainen-sanaa
vieroksutaan, vaikka monien
mielestä sanassa ei ole mitään
vikaa, ja se esiintyy edelleen
käsitteissä mustalaismusiikki,
mustalaisromantiikka, mustalaisorkesteri jne.
Romani-sanan käyttöönottoa vaadittiin Suomessa jo yli
100 vuotta sitten, todistavat
vanhat sanomalehdet. Oheinen artikkeli lienee julkaistu
useammissa sanomalehdissä
vuonna 1907, ainakin Laatokka-lehdessä ja turkulaisessa
Uusi Aura-lehdessä osastossa
’Pieniä tietoja’. Kuinka laajaa
mustalainen-sanan vastustaminen oli romanien piirissä, siitä
ei ole tietoa. Vain pieni joukko
romaneja oli 1900-luvun alussa luku- ja kirjoitustaitoisia, joten suuria yleistyksiä ei voi varmaankaan tehdä Kiertolaisen
kannanoton pohjalta.
Mustalaislähetyksen äänenkannattaja Kiertolainen oli nykyinen Romano Boodos-lehti.
Mustalaislähetys sai vuosituhannen vaihteessa nimen Romano Missio.
Laatokka nro 13, 31.1.1907
ja Uusi Aura nro 13, 29.1.1907:
”Välttäkäämme nimeä mustalainen, sanoo Mustalaislähetyksen äänenkannattaja
Kiertolainen. Se koskee kuin
puukolla leikattaisiin, kun
kuulee mainittavan nimen
mustalainen, sanovat romanit usein. Välttäkäämme siis
tuota vihattua nimeä! Käyt-
täkäämme sen sijaan nimeä
romani (huom. ei romaani!).
Romanit nimittävät itseänsä tällä nimellä. Tätä nimeä
voimme käyttää sitä paremmin, kun se on niin ikivanhakin ja merkitykseltään niin
kaunis. Se johtuu sanskriittisanasta dom, romanisanasta
rom eli mies, ihminen.
Paitsi nimeä ’romani’
voimme käyttää’ myös nimeä
’kaalo’ (musta, mustalainen). ’Romani’ on se puhdas,
tahraamaton, ja isiltä peritty
ikivanha nimi, mutta ’kaalo’
(monikko kaale, kaaleita) on
se tahrattu, saatu ja romanien olemusta kuvaava nimi.
Se vastaa nimeä mustalainen,
ainoastaan sillä erotuksella,
että kaalonimen kuuleminen
ei koske kipeää romaneihin,
kun mustalaisnimi sen sijaan
koskee.
Esimerkiksi laulussa mustalaiseks olen syntynyt romanikielellä ei ole käytetty romaninimeä, vaan kaalo. Se ei ole mikään valitettava asia romanien
mielestä, että hän syntyi romaniksi, siitä hän päinvastoin on
ylpeä, mutta sitä hän suree ja
valittaa, että hän syntyi mustalaiseksi, kaaloksi.
Lapsi, joka
puhui liian hyvin suomea
Huhuilla on siivet, jotka kantavat nopeammin kuin kukaan
arvaakaan maasta maahan ja
kaupungista toiseen. Vuonna
1904 ei ollut kännyköitä, tuskin
oli puhelimiakaan, mutta huhut
kulkivat silti ja saivat matkan
varrella mitä mielikuvituksellisimpia vivahteita.
”Jos et ole kiltisti, niin mus-
talainen vie sinut”, pääväestö
usein pelotteli lapsiaan ja kylvi
herkkiin lapsenmieliin hurjaa
pelkoa ja epäluuloa romaneita
kohtaan.
Kun Viipuriin saapui ulkomaalainen esiintyvä romaniseurue, jonka mukana oli suomea puhuva pikkutyttö, huhut
kantautuivat poliisienkin korviin. Viipurin poliisit päättivät
ottaa selvää lapsenryöstöpuheiden todenperäisyydestä, ja
näin siitä tapahtumasarjasta
kirjoitettiin Viipurin Sanomissa
vuonna 1904:
Viipurin Sanomat,
keskiviikkona toukokuun 18 pnä
1904
”Yleisenä huhuna on kaupungissa kierrellyt nykyään puhe,
että täällä viime päivinä oleskelleella mustalaisseurueella
olisi mukanaan suomalaista
syntyperää oleva tyttölapsi, ja
että se olisi sama lapsi, joka
noin 8 eli 10 vuotta takaperin
oli kadonnut joltain henkilöltä
Kirvun pitäjässä. Viime lauantaina oli asia tutkittavana täkäläisessä etsivässä osastossa,
mihin oli tuotu mainitun mustalaisseurueen johtaja, Bakun
kaupungista kotoisin oleva Wasili Mikolowitsch Kusmin, Helsingörin kaupungista kotoisin
oleva mustalainen voimistelija
Karl Jansson ja tämän vaimo
Serbian alamainen Maria sekä
kysymyksessä oleva tyttö.
Johtaja Wasili Kusminin kertomuksen mukaan oli Jansson
vaimonsa ja tyttärensä kanssa
yhtynyt seurueeseen noin kahdeksan vuotta sitten Pietarissa,
jota ennen hän ei heitä tuntenut, vaan sittemmin ovat olleet
hänen johtonsa alla. Kokemuksesta hän on tuntenut heidät
kunnon ihmisiksi, joten luulee
tytön olevan heidän.
Voimistelija Karl Jansson ja
tämän vaimo kertoivat tutustuneensa toisiinsa Rigan kaupungissa noin 13 vuotta takaperin, ja siitä asti he ovat eläneet yhdessä, ja että heillä on
ollut 3 lasta, joista vain nuorin
Valentina on elossa. Tämä on
heidän vakuutuksensa mukaan
syntynyt Ostromin kaupungissa Bikowin kuverementissa 11
vuotta takaperin, ja on kaiken
ikänsä ollut heidän seurassaaan.
Tytön suhteen he kertovat
olleen samanlaista epäilystä jo
tätä ennen Düneburgissa, Turussa, Tampereella ja Oulussa.
Syyksi epäilyksiin arvelevat ainoastaan sen, että tyttö puhuu
hyvin suomea, jota on oppinut
heidän oleskellessaan Suomessa. Muita kieliä tyttö on oppinut
muissa maissa.
Tyttö itse ei osannut antaa
mitään muuta selkoa itsestään,
kuin että Jansson on hänen
isänsä ja sen vaimo Maria hänen äitinsä. Näiden selitysten
nojalla tyttö jäi edelleenkin
heidän huostaansa, kun poliisikaan ei ollut voinut löytää ketään, jolta olisi lapsi kadonnut
ja olisi tuntenut tämän tytön
nyt omaksensa. Muutakaan pätevää todistusta epäluulolle ei
löydetty.
Polkupyöräilijä ja mustalaiset
Yleisönosastot lienevät yhtä
vanhoja kuin sanomalehdet.
Mikkelin Sanomien lukija kimmastui vuonna 1897 luettuaan
polkupyöräilevän herrasmiehen hätävarjelun liioittelusta.
Voi vain kuvitella tuon Savonlinnassa ylpeänä uuden ajan
ihmeellä polkeneen ’herran’,
jolla oli mukanaan koirankarkoittimena ammoniakkirevolveri. Varmaankin polkupyörän
kehityksen alkutaipaleella pohdittiin niitäkin vaaroja, jotka
vinhaan kulkevan vekottimen
käyttäjällä on vihaisista koirista.
Polkupyöräilevästä herrasta julkaistu artikkeli näyttää
kuvanneen ammoniakkiaseen
käytön mustalaisia vastaan
jonkinlaisena urotyönä, ja siitä
valveutunut lukija on kauhistunut vuonna 1897. Kirjoittajan
kaltaisista oikeudenmukaisuutta vaativista sanan säilän käyttäjistä olisi tarvetta nykyisinkin.
Mikkeli, keskiviikkona 11 p. elokuuta 1897
”Mikkelin sanomien 88
n:ossa olevassa kirjoituksessa
”Polkupyöräilijä ja mustalaiset”
kerrotaan Rantasalmen maantiellä Savonlinnan lähellä tapahtuneen sen kumman, että
kaksi mustalaista aikoi pysäyttää erästä polkupyörällä
matkustavaa ”herraa”, pyytäen häneltä almua, mutta tämä
otti ammoniakkirevolverinsa,
jolla häiritseviä koiria karkotetaan, ja antoi toiselle roikaleelle sievoisen ruiskeen nenän
alle. Mustalainen alkoi tehdä
epäilyttäviä ”muoto-opillisia
virheitä”, virnistellä ilkeästi
naamaansa, syleksiä ja kirota mölytä sekaan, pyyhkien ja
hangaten suunsa seutuja kuten
tuskainen ainakin. Toinen mustalainen arveli veikkonsa vähintäänkin kuoleman napsun
saaneen ja loikkasi kiireemmän
kautta tiepuoleen, vaan polkupyöräilijä jatkoi tyytyväisenä
matkaansa.
Mustalaisten käytös ei kyllä yleensä kiitosta ansaitse,
sen kai jokainen myöntänee,
mutta, ellemme ota lukuun
käsitettä kerjäämisen kiellosta, joka näkyy vielä olevan
jokseenkin hämärä omillekin
kansalaisillemme, niin heidän
rikoksensa puheena olevassa
tilaisuudessa näyttää olleen
siinä, että he olivat – mustalaisia. Uskallamme näet epäillä josko ja mistä tuo ”herra”
sai edes sen vakuutuksen,
ettei mustalaisilla saattanut
olla hänelle ehkä muutakin
sanomista kuin rahan mankuminen; ja jos niinkin, niin voisi
kai siinäkin löytyä helpottavia
”asianhaaroja”. Olkoon tämä
miten hyvänsä, mutta kaikesta
päättäen on mustalaista kohdannut liika kova rangaistus,
jota emme voi nimittää muuksi
kuin äärimmäiseksi raakalaistyöksi. Ellei mustalaisraukka
ole tullut ikipäivikseen umpisokeaksi tuosta kohtelusta,
niin saa hän kiittää ihmeellistä sattumaa pelastumisestaan,
sillä ammoniakki ammuttuna
vasten kasvoja voipi niin onnettomasti vaikuttaa.
Kansan halveksiminen ja
vaino mustalaisia kohtaan on
ennestäänkin hyvin tunnettu,
ja tämä tapaus on omiansa sitä
kiihottamaan ellei sen tekijä
saa ansaittua muistutusta teostaan.
Tuoreessa muistossa on meillä tapaus Rantasalmelta, jossa
joukko kyläkunnan nuoria miehiä ryhtyivät huvikseen häätämään pois johonkin taloon
yöpynyttä mustalaisjoukkoa
keskellä yötä kovalla talvipakkasella, josta oli seurauksena,
että äskettäin synnyttänyt vaimo lapsineen sai raskaita vammoja terveydellensä ja iäkäs
mustalaisvanhus sai surmansa
väkivaltaisessa kohtelusta ja
pakkasen vaikutuksesta. Ellemme väärin muista, tuomittiin
tämän urheilun harjoittajista
kaksi henkilöä elinkautiseen
kuritushuonevankeuteen ja
muut, vähemmän syylliset pääsivät helpommalla rangaistuksella.
Inhimillisyyden nimessä panemme jyrkän vastalauseen
’herran’ menettelyä vastaan,
ja teemme sen kaksin kerroin
siitä syystä, että hän sanojensa
mukaan omistaa ’herran’ nimityksen.”
Vanhoja sanomalehtiä selaili
Tuovi Putkonen
ROMANO BOODOS 3/2010
11
Romanijärjestöt torjuvat
kerjäämisen kieltävän
lakialoitteen
S
uomen romanijärjestöt antoivat kesäkuussa yhteisen julkilausuman lakialoitteesta,
joka tähtää kerjäämisen kriminalisoimiseen.
Romanijärjestöjen mukaan
kokoomuksen helsinkiläisen
kansanedustajan Juha Hakolan
lakialoite järjestyslain muuttamiseksi on EU-lainsäädännön
vastainen.
Julkilausuman allekirjoittivat
Elämä ja Valo ry, Kromana ry,
Nevo Roma ry, Romanitaiteen
keskus ry, Romano Missio ry,
Suomen Romaniyhdistys ry,
Suomen Romanifoorumi Fintiko Romano Forum FRF:n jäsenyhdistykset jaSuomen Romanitaiteilijoiden Verkosto (SRV).
Julkilausumassa todetaan,
että Suomen romanijärjestöt eivät hyväksy kerjäämisen
kieltävää lakialoitetta, jonka
lähtökohtana on järjestyslain
muuttaminen. Lakimuutosaloite liittyy pääosin Suomeen
tulleisiin kadulla kerjääviin romanialaisiin tai romanitaustaisiin köyhyyssiirtolaisiin ja se on
luonteeltaan syrjivä. Voimassa oleva järjestyslainsäädäntö antaa jo nyt poliisille
riittävät oikeudet puuttua rikolliseen ja/tai yleisesti häiritsevään toimintaan. Kerjäläiset
eivät käytä Suomen sosiaalipalveluja kuin poikkeustapauksissa. He elättävät itsensä muun
muassa kerjäämällä, romuja
keräämisellä, musisoimalla ja
keräämällä tyhjiä pulloja. Kerjäämisen taustalla
laaja köyhyysongelma
Suomen romanijärjestöjen näkemyksen mukaan romaneita
koskettavat kerjäläiskysymykset ovat osa laajaa eurooppalaista köyhyysilmiötä, johon tu-
Kuva: Kukka Ranta
lee etsiä yhteisiä kansainvälisiä
ratkaisukeinoja.
Euroopan unionin piirissä on
luotava yhteinen romanipolitiikan strategia ja perustamalla
EU:n jäsenmaille yhteinen romaniväestön asemaa koskeva
kehittämisrahasto, jonka integraatiotavoitteiden toimeenpanoa seurataan EU tasoisesti.
Jäsenvaltioiden ja romanitahojen yhteistyötä on lisäksi vahvistettava kansallisella tasolla,
sekä EU:n Komission piirissä
toimivan Euroopan Romanien Integraatio foorumin työn
kautta.
Romanijärjestöt muistuttavat, että joka kuudes EU:n
kansalainen (80 milj. ihmistä)
elää köyhyysrajan alapuolella.
Myös Suomessa tuloerot ovat
voimakkaassa kasvussa. EU:n
alueella elää pääväestön lisäksi 12–15 miljoonaa romania.
Heistä suurin osa elää myös
köyhyysrajan alapuolella.
Romanikerjäläisten liikkeellelähtö eri puolille Eurooppaa
on osoitus romanien epätoivoisesta tilanteesta lähtömaissa. Köyhyysongelman
ratkaisuissa kuultava
romaneja
Suomen romanijärjestöt muistuttavat, että eurooppalainen
köyhyys on tuonut tullessaan
romaneihin suuntautuvia huolestuttavia ilmiöitä. Euroopan Unionin romaniasioiden toisessa huippukokouksessa Espanjan Cordobassa (2010) EU:n ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien komissaarit Vivianne
Reding ja Laszlo Andor totesivat, että Euroopan romaneihin
kohdistuu rotusyrjintää ja he
kokevat usein vakavaa rakenteellista syrjintää, köyhyyttä ja
sosiaalista syrjäytymistä.
Komissaarit haastoivat EU
jäsenmaita käyttämään tehokkaammin hyödyksi rakennerahastojen ja Euroopan sosiaalirahaston muodostamia mahdollisuuksia romanien aseman
kehittämisessä sekä lähtömaissa että vastaanottavissa maissa. Sekä EU:n että Euroopan
neuvoston vahvistamat Euroopan romaniväestön asemaa
koskevat suositukset edellyttävät, että romaneita kuullaan heitä itseään koskevassa
kehittämistyössä ja lainsäädännöllisten uudistusten yhteydessä. Suomen romanijärjestöt edellyttävät, että sisäasiainministeri Anne Holmlundin äskettäin
asettama, kerjäämisen kieltäjää lakialoitetta käsittelevä
työryhmä kuulee työnsä yhteydessä romanijärjestöjä, ja
niiden riippumattomia asiantuntijatahoja, kuten Euroopan
neuvoston romaneita koskeva
yleissuositus edellyttää.
Yleissuosituksen mukaan
tällaisen kuulemisen tulee toteutua säännönmukaisesti
kaikessa Euroopan romaneita
koskevassa viranomaisten hallintotyössä kuin myös eduskunnan lainsäädäntötyössä. Romanit ovat
tasaveroisia
kansalaisia
EU:n yhteisten päätösasiakirjojen mukaan Euroopan romanien enemmistöstä on EU:n
laajentumisten myötä tullut
Euroopan unionin kansalaisia,
joilla on unionin kansalaisille
kuuluva oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden
alueella.
EU on kehottanut jäsen- ja
ehdokasvaltioita tiukentamaan
kansallista lainsäädäntöään ja
hallintotoimiaan, joilla torjutaan nimenomaisesti romanivihaa ja kielletään rotuun perustuva suoranainen tai välillinen
syrjintä ja suvaitsemattomuus
kaikilla julkisen elämän aloilla ja romanialkuperää oleville
siirtolaisille on tarpeen varmistaa tasavertaiset sosiaaliset ja
poliittiset oikeudet.
Suomen romanijärjestöt edellyttävät Euroopan romanien yhdenvertaisuuden toteutumiseksi
Suomen valtiolta ja sen hallitukselta konkreettisia toimenpiteitä ja ehdotuksia kansallisella ja
EU:n tasolla niin, että riittävät
perusoikeudet ja ihmisoikeudet taataan kaikissa EU:n jäsenmaissa. Perusoikeuksille ja
yhdenvertaisuudelle tarvitaan
myös riittävä seurantajärjestelmä EU:n tasolla sekä kansallisilla tasoilla jäsenmaissa.
Taisteluhuuto!
S
uomessa on järkytytty ennenäkemättömästä ilmiöstä – Romanian
romanikerjäläisistä, jotka
ovat ilmestyneet erityisesti pääkaupunkiseudun
katukuvaan. Ensi alkuun
ilmiön arveltiin olevan
hetkellisen ja poistuvan
ikäänkuin itsestään.
Toisin kävi. Modernin
orjuuden asteella elävät
ihmiset eivät voi haihtua
ilmaan, vaikka monet niin
toivovatkin.
Euroopan Unioni on
unohtanut sen suurimman kansallisen vähemmistön, romanien
luonnolliset oikeudet tulla
kohdelluksi tasaveroisesti
muiden kansalaisten rinnalla.
EU maiden alueella
arvioidaan olevan 10–12
miljoona romania. Nyt
on tapahtunut se, mitä
oli odotettavissa jo siinä
vaiheessa kun Romania
ja Bulgaria liittyivät suureen eurooppalaiseen
yhteyteen.
Euroopan Unionin jäseneksi pääsy vaatii sen
kaikkien, siis jokaisen jäsenvaltion hyväksyminen.
Yksikin EU:n jäsenvaltio
olisi voinut estää nyt
kaikkien nähtävissä olevan yleiseurooppalaisen
katastrofin leviämisen.
Samassa yhteydessä olisi
ollut todelliset mahdollisuudet vaatia Romaniaa
ja myös Bulgariaa hoitamaan sisäiset ihmisoikeusongelmansa eurooppalaiselle sivistysvaltiolle
kuuluvalla tavalla.
Ihmisoikeusjärjestö
Amnesty arvioi, että romanien syrjintä ja ihmisoikeusloukkaukset ovat
jopa lisääntyneet EU:n
jäsenmaissa.
Euroopan romanien
tasavertainen kohtelu
tarkoittaa samoja asioita,
joiden kanssa Suomenkin
romanit ovat perinteisesti
joutuneet taistelemaan.
Kelvolliset mahdollisuudet asumiseen ja koulutukseen, johon liittyy
oman, romanikielen vaaliminen ja kehittäminen,
ovat maassamme saaneet
merkittävästi pontta
viime vuosikymmenien
aikana. Mutta se ei ole
tapahtunut itsestään,
vaan on vaatinut rankkaa
valistustyötä romanien
itsensä ja romaniasiaan
vihkiytyneiden valkolaisten taholta, ennen kuin
enemmistökansalaiset
tulivat tietoiseksi romanien arkipäivän traagisesta
todellisuudesta.
Mitä on tehtävissä
tämän todennäköisesti
Euroopan suurimman
ja näillä näkymin pitkäaikaisimman ongelman
ratkaisemiseksi?
Etelä-Euroopan romanien syrjäytymiskierteen
lopettamiseksi eivät yksittäisten kansalaisten
ja asiaan vihkiytyneiden
paikallisten kansalaisjärjestöjen toimet yksin riitä.
Ongelmatiikan ratkaisun
avaimet ovat itse asiassa
niiden hallussa, jotka
ovat sen syntymiseen
myötävaikuttaneet.
Ensikädessä päärooli
kuuluu yksittäisille eurooppalaisille valtioille.
Mutta paikallisten ongelmien ryöstäydyttyä yli
rajojen, ainoa joka voi
ja jonka velvollisuus on
ryhtyä pikaisiin toimiin
eurooppalaisen romaniongelman hoitamiseksi,
on EU:n komissio, jolla on
valta, vastuu ja todelliset
mahdollisuudet sen hoitamiseksi.
Valitettavasti useiden
suomalaisten poliitikkojen käsitykset siitä, miten
eurooppalainen romanikysymys on hoidettava,
ovat suomalaisten perustuslaki- ja ihmisoikeusasiantuntijoiden mukaan
jopa Suomen perustuslain
vastaisia. Onhan päivänselvää, ettei ihmisoikeuksia ja kansalaisten
tasavertaisuuskysymyksiä
edistetä tai ratkaista kerjäämisen kieltämisellä.
Sen sijaan, että puoskaroidaan ihmisten universaaleilla oikeuksilla
inhimilliseen ja kunnialliseen elämään, olisi
suomalaisilla poliitikoilla
todellinen mahdollisuus
painostaa EU:ta ryhtymään toimiin, joilla
saataisiin kansallisvaltiot
ryhtymään vihdoinkin
toimenpiteisiin, joihin
niiden olisi pitänyt ryhtyä
jo vuosisatoja sitten.
On käsittämätöntä, että
maanosamme suurimman, monimiljoonaisen
vähemmistökansanosan
on hengissä pysyäkseen
kerjättävä olemassaololleen armoa ja oikeutta
yhdenvertaiseen kohteluun enemmistökansalaisten rinnalla.
Yrjö Tähtelä
ROMANO BOODOS 3/2010
12
Leiriterveiset Salonsaaresta!
ROMANO BOODOS 3/2010
Vantaan kaupunki
edelläkävijänä
romaniasioissa
Vantaalla on saatu
pitkään hyötyä toimivasta yhteistyöstä
romaniasioiden hoitamisessa kaupungin ja muiden viranomaisten kesken.
R
S
uomen Romaniyhdistys
järjesti kesäkuussa romanivanhuksille leirin Vääksyn Salonsaaressa.
Leiri alkoi ihan kivasti, vaikkakin pientä alkukankeutta oli
ilmassa. Leirin alkupäivinä kaikki tapaavat hakevat omaa paikkaansa, ja päivittävät päällimmäisiä kuulumisiaan, ennen kuin
rohkenevat olemaan vapaasti.
Toimintaa leirille oli järjestetty mukavasti. Oli bingoa, joka oli
ehdoton suosikki ja piha-olympialaiset, johon leiriläiset lähtivät yllättävällä innolla mukaan.
Ihanaa oli nähdä miten vaikeasti
liikkuvatkin vanhukset olivat ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa olympialaisiin.
Kuutamolla-pelikin oli loppujen lopuksi vanhusten mieleen,
kunhan tarinan kerronta pääsi
vauhtiin. Hauskoja palkintoja
jaettiin tietenkin kaikista kilpailuista.
Monipuolista ohjelmaa
ja yhdessäoloa
ja vanhoille kanssanne oli ilo
lomailla.
Vaikka toimintaa oli järjestetty
kaikille päiville, jäi vanhuksille
silti omaa aikaa. Illat menivät
mukavasti ”juorutessa” vanhojen tuttujen kanssa. Jalkahoitoa
ja hierontaakin saatiin järjestettyä.
Kävimme myös läheisessä
kartanossa juomassa kahvit.
Kartanossa toimii kuivakukkayritys, josta sai ostaa kuivakukka-tuotteita.
Juhlimme myös kahdet 80 vuotis- ja yhdet 90- vuotisjuhlat
mansikkakakun kera. Myös leirin konkari palkittiin perinteen
mukaisesti lahjalla. Pienet läksiäislahjat annettiin myös leirin
työntekijöille.
Kaiken kaikkiaan kesän leiri
meni mukavasti ja sääkin suosi
meitä koko ajan. Kiitokset kaikille leirin osallistujille, uusille
Kiitokset
vapaaehtoisille ja
työntekijöille
Kaikki leirin työntekijät ovat
vapaaehtoisia työntekijöitä,
muutama oli ollut meidän
kanssamme ennenkin. Minusta on hieno asia, että he ovat
halukkaita viettämään oman
lomansa leiriläisiä passaamalla.
Isot kiitokset kuuluvat myös
Salonsaaren työntekijöille, jotka olivat kaikessa mukana ja
osasivat innostaa jokaista leiriläistä leikkeihin.
Hauskoja muistoja riittää
koko vuodelle. Tervetuloa ensi
vuonna uudelleen!
Sari Berg
projektivastaava SRY
Phurane Kaale –projekti parantaa
romanivanhusten asemaa
De patti phuuridenge
- douva hin godjiba –
Anna kunnia vanhuksille - se on viisautta
P
hurane Kaale -projekti on romanivanhuksille suunnattujen kulttuurisensitiivisten palvelujen
ohjaus-, käyttö- ja kehittämisprojekti. Vuosina 2009–2011
toteutettava projekti on Rahaautomaattiyhdistyksen tukema.
Vanhat -projektin (2005–
2008) tulosten mukaan romanivanhukset kuuluvat edelleen
sosiaalisesti ja taloudellisesti
heikoimmin toimeentulevaan
väestönosaan.
Monet romanivanhukset kokevat yksinäisyyttä ja tyhjyyttä
elämässään. Vanhuksilla ei ole
kokemusta liikunnan, harrastusten ja ruokavalion merkityksestä elämänlaatua lisäävinä
tekijöinä. Kuntoutus ja valistus
eivät tavoita heitä.
Romanivanhukset eivät käytä virkistykseen eivätkä harrastukseen tarkoitettuja julkisia palveluja juuri lainkaan.
Myöskään kolmannen sektorin
palvelut eivät tavoita romanivanhuksia.
Tavoitteena turvallinen
ja kulttuurin huomioiva
vanhuus
Romanivanhukset kaipaavat
erityistoimia, jotta he uskaltautuisivat ja osaisivat hakeutua
yleisten palvelujen piiriin.
Toisaalta vanhuspalvelujen
tarjoajat kaipaavat kipeästi tietoa ja opastusta erilaisten kulttuurien huomioimisessa.
Tietoa tarvitaan, jotta voidaan tarjota vähemmistöön
kuuluville romanivanhuksille
turvallinen ja kulttuuria huomioiva vanhuus niin kotona kuin
laitoshoidossakin.
omanikielen opetusta
on voitu antaa Suomen kouluissa vuoden
1995 perustuslakiuudistuksesta alkaen. Vantaa
lienee ensimmäinen kaupunki,
joka on järjestänyt opetusta romanikielessä lakiuudistuksen
alkuajoista asti.
Hyvin järjestetty romanikielen opetus ja opetukseen
osallistuvien romanioppilaiden paljous ovatkin aina olleet
ylpeydenaiheita kaupungille.
Vantaan sivistysvirasto panostaa lisäksi romanioppilaiden
perusopetuksen tukemiseen
Opetushallituksen myöntämän
projektirahoituksen keinoin.
Suomen Romaniyhdystys
ry:n uudet toimitilat
Herttoniemi
Linnanrakentajantie 6,
(huone 26)
00880 Helsinki
Puh. 045-329 6226,
045-329 6225 puhelinaika: klo 9–13
Unto Jääpuro
hallituksen varapuheenjohtaja
0400-917 056
Tiina Pirttilahti
Projektivastaava Phurane
Kaale- projekti
puh. 044 088 1003
tiina.sry@gmail.com
sry@suomenromaniyhdistys.fi
Phurane kaale -projektin tavoitteena on tukea romanivanhusten itsenäistä ja mielekästä
kotona asumista, ohjata romanivanhuksia vanhuspalvelujen
käyttäjiksi, valistaa romanivanhuksia hyvän terveyden ja kun-
13
non merkityksestä ja tavoittaa
romanivanhusten omaishoitajat sekä tarjota koulutusta ja
neuvontaa vanhuspalvelujen
tarjoajille.
Phurane kaale –projektissa
järjestetään kerhotoimintaa.
Voit tilata maksuttomat oppaat
Suomen Romaniyhdistys ry:ltä
Romanivanhusten palvelukartoitus:
lyhyt opas romanien historiasta ja kulttuurista sekä kartoituksen tulokset
Vanhinta ei unohdeta:
selkokielinen opas omaishoidon palveluista sekä vinkkejä
kotihoitoon ja virkistykseen
Voit pyytää myös Suomen Romaniyhdistyksestä luennoitsijoita kertomaan romanivanhusten elämästä ja tarpeista.
Aktiivinen
romaniasioiden
johtoryhmä
Vantaan kaupungilla on vuodesta 1993 alkaen ollut roma-
niasioiden johtoryhmä. Johtoryhmä on koostunut Vantaan
Romaniyhdistyksen aktiiveista,
evl.-seurakuntien yhteistyöntekijöistä, poliisin ja työvoimatoimiston edustajista sekä kaupungin toimijoista; erityisesti
sosiaali- ja terveystoimen, sivistystoimen sekä VAV asunnot
Oy:n edustajista.
Arvostetun ja kokeneen romaniaktiivin Rosa Åkerlundin mukaan romaniasioiden
kehittäminen alkoi Vantaalla
jo vuonna 1992, kun silloinen
lääninhallitus ehdotti Vantaan
kaupungille romaniasioiden yhdyshenkilötoimintaa. Vantaan
romaniasioiden johtoryhmä sai
alkunsa siitä ja Vantaan romanien sekä virkamiesten yhteistyö aloitettiin.
Alusta alkaen romanien oma
osallisuus, siltojen rakentaminen, romanikulttuurin erityispiirteiden huomioiminen ja ymmärtäminen ovat olleet tärkeitä
tavoitteita toiminnassa.
Yhdenvertaisuuden
toteuttamista
Viime vuoden maaliskuussa
kaupunginhallitus päätti päivittää johtoryhmän kokoonpanoa
ja tällöin myös ryhmän nimeksi
määräytyi Vantaan kaupungin
Laaja-alainen
yhteistyö
Vantaan paikallisromanityöryhmä näkyy myös erilaisissa Vantaan tapahtumissa. Lauluyhtye Suora Lähestys
esiintyi toukokuussa pidetyssä Vantaan kaupunkijuhlassa.
paikallisromanityöryhmä.
Kun kaupunginhallitus perusti paikallisromanityöryhmän, korostettiin että erityiselle romaniasioita käsittelevälle
yhteistyöelimelle on Vantaalla
selkeä tarve.
Vantaalla ensinnäkin asuu
paljon romaneja. Romanikulttuurissa on kuitenkin monia
erityispiirteitä, jotka jäävät
usein huomiotta kaupungin
päätöksenteossa, suunnittelussa ja palveluiden toteuttamisessa. Romanien syrjintä ja syrjäytyminen ovat vakavia inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia.
”Yhdenvertaisuuden ja tasaarvon toteutuminen on Vantaalle tärkeä arvo. Siksi Vantaalla
halutaan panostaa romaniväestön hyvinvoinnin edistämiseen”,
toteaa Vantaan paikallisroma-
nityöryhmän puheenjohtaja ja
kaupungin Vapaa-aika- ja asukaspalveluiden toimialajohtaja
Heidi Nygren.
Kokouksissa käsitellään pääasiassa varhaiskasvatuksen,
perusopetuksen, ammatillisen
koulutuksen, työnsaannin, nuorison vapaa-aikaan ja asumiseen liittyviä kysymyksiä. Myös
Vantaan romaniprojektit ovat
esillä.
Moniammatillinen, eri hallintokuntien ja vantaalaisten
romanien muodostama Vantaan paikallisromanityöryhmä
kokoontuu neljä–viisi kertaa
vuodessa.
Mertsi Lindgren
projektiassistentti
Vantaan kaupunki
Vantaan kaupungin
paikallisromanityöryhmään kuuluvat
puheenjohtajana Heidi
Nygren, toimialan johtaja, sihteeri Hannele
Lautiola, monikulttuurisuusasiat, sihteeri
Mertsi Lindgren, projektiassistentti, varapuheenjohtaja Teea
Markkula, sivistystoimi/
varhaiskasvatus, Taina
Saarenpää, nuorisotoimi, Arja Torkkeli,
sosiaali- ja terveystoimi, Hanna-Mari Sarlin,
sivistystoimi/perusopetus, Iiris Lehtonen, kulttuuritoimi, Marja-Leena
Metsä, vuokra-asuntopäällikkö, maankäyttö
ja ympäristö/yrityspalvelut, Tarja Tammilehto-Koli, Vantaan
työvoima- ja elinkeinotoimisto, Lea Karhinen,
Vantaan seurakuntayhtymä, Eija Miettinen,
Vantaan seurakuntayhtymä, Malla Laiti,
Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Jarmo
Ojala, Itä-Uudenmaan
poliisi, Satu Blomerus,
Opetushallitus, Rosa
Åkerlund, Vantaan romaniyhdistys, Maritta
Korp, Vantaan romaniyhdistys.
Romaniasiat etenevät opetushallituksessa
K
esäkuun alussa Opetushallitus teki myönteisiä valtionavustuspäätöksiä romanioppilaiden perusopetuksen tukemiseen sekä jo toiminnassa
mukana oleville että toimintansa aloittaville kunnille. Yhteensä romanioppilaiden perusopetusta kehittää tänä vuonna 31
kuntaa. Toiminnan suuntaviivat lähtevät aina paikallisista
tarpeista ja siksi kehittämisen
sisällöt voivat olla hyvinkin erilaisia eri paikkakunnilla.
Perusopetuksen kehittämistoimien pitää kunnissa tähdätä siihen, että romanioppilaat
löytäisivät paremmin paikkansa peruskoulussa, saisivat
päättötodistuksen ja jatkaisivat
perusopetuksesta toisen asteen
koulutukseen.
Monissa kehittämiskunnissa
opettajien täydennyskoulutus on
nostettu painopistealueeksi. Jotkut opettajat kertovatkin melko
avoimesti haluavansa lisätietoa
romanikulttuurista ja tiedon
kautta osaamista kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseen.
Usein juuri kodin ja koulun
yhteistyö on myönteisessä mielessä joutunut ravistelun koh-
teeksi. Romanilasten huoltajilla pitää olla luonteva yhteys
koulun henkilöstöön ja tietysti
päinvastoin. Valtionavustuksen turvin on ollut mahdollista
myös kouluttaa vanhempia hyvään vanhemmuuteen, muun
muassa vastuuseen siitä, että
lapset ovat koulussa, ihan jokaisena koulupäivänä.
Kouluopetuksessa
pitää huomioida
romanikieli
Romanioppilaiden perusopetuksen tukemisen keinoksi on
joissakin kunnissa valittu romanitaustaisen toimintaa organisoivan henkilön palkkaaminen. Kunnassa ollaan tällaisissa tapauksissa yleensä hyvin
motivoituneita panostamaan
romanioppilaiden peruskoulun
käyntiin.
Valtionavustus toimiikin lähinnä asioiden vauhdittajana ja
lisänä kunnan oman panostuksen ohessa. Olivatpa kehittämisen keinot millaisia tahansa,
pääasia on, että koulunkäynnin
merkityksen ydin kirkastuu jokaisen mielessä.
Valtionavustuksilla on ollut
mahdollista tukea myös romanikielen opetusta perusopetuksessa. Kuntien kehittämisryhmissä, joihin tyypillisimmillään
kuuluu sekä opetustoimen henkilöstöä että romanitaustaisia
toimijoita (sekä romaniyhdistysaktiiveja että romanioppilaiden vanhempia) on usein
keskusteltu romanikielen opettamisen tärkeydestä.
Keskusteluissa on päädytty
monenlaisiin lopputuloksiin
romanikielen merkityksestä
lapsille. Joillakin paikkakunnilla romanivanhemmat eivät ole
pitäneet romanikielen opetusta
ensisijaisena tukimuotona. Toisaalla taas on nähty kielenoppimisen yhteys romani-identiteettiin ja sitä kautta oppilaan
parempaan itsetuntoon.
Kuntien on mahdollista tämän vuoden alusta hakea Opetushallituksesta valtionavustusta romanikielen opetukseen
kahta viikkotuntia kohden, jos
opetusryhmässä on vähintään
kaksi oppilasta.
Leirit ja seminaarit
Suomen romanikieli on osa suomalaista kulttuuriperintöä, jota
meidän kaikkien on vaalittava.
Tänä vuonna Opetushallitus
järjesti kaksi romanikielen kesäkoulua. Ensimmäinen pidettiin kesä-heinäkuun vaihteessa
perinteisesti Itä-Karjalan kansanopistolla Punkaharjulla.
Romanikielen opetuksesta
aikuisille vastasi pitkän linjan
kouluttaja Henry Hedman. Ryhmässä oli myös runsaasti lapsia,
joiden romanikielen opinnoista
vastasi Hellevi Hedman-Valentin avustajanaan romanikielen
opettaja Armas Hagert.
Toinen romanikielen kesäkoulu pidettiin Voionmaan
opistolla Ylöjärvellä elokuun
alussa. Tämä kesäkoulu oli
suunniteltu samalle viikolle
kuin romanikielen opettajien
Romano-koulutusjakso. Tällä
kertaa Romano-jakson teemoja
olivat mm. ”Miten lapsi oppii?”
ja ”Millaisia oppijoita on?”
Yhdessä pohdittiin myös sadutusta, joka on mainiosti myös
romanilapsille soveltuva menetelmä. Sadutuksessa todella
kohdataan lapsi ja kuunnellaan
häntä. Romano-jakson jälkeen
hankkeeseen sitoutuneet koulutettavat saivat vielä kahden
päivän tehokuurin Henry Hed-
manin opetusta romanikielessä.
Romanikielisten kielipesien
toiminta on ainakin osittain
ollut tauolla kesällä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen
ryhtyi viime vuonna Opetushallituksen organisoiman romanikielipesätoiminnan suojelijaksi.
Toiminta alkoi koeluontoisesti
kolmella paikkakunnalla: Oulussa, Mikkelissä ja Savonlinnassa.
Koska tulokset olivat hyviä,
toiminta jatkui ja tänä vuonna
pystyttiin rahoittamaan kielipesät yhteensä kahdeksalla paikkakunnalla eri puolilla Suomea.
Kielipesät toimivat ilman ikärajoituksia. Vetäjän ei tarvitse olla
romanikielen opettaja, vaan romanikieltä taitava henkilö.
Kielipesässä ei opiskella romania, vaan keskustellaan romaniksi. Pesä on myös paikka,
jossa romanien on mahdollista
siirtää romanikulttuuria sukupolvelta toiselle. Kunhan sen
tekee romaniksi.
Opetushallitus on järjestänyt
useita ns. romanivanhempien
seminaareja eri kaupungeissa.
Yhteistyössä on voimaa!
Susanna Rajala
ROMANO BOODOS 3/2010
14
Aune Alatalo
in memoriam
Romano Mission toiminta-ajatuksena on
toimia valtakunnallisena lastensuojelun,
sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön
keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja
eri järjestöjen kanssa.
Lastensuojelutyö
■ Ylläpitää 16-paikkaista lastenkotia
Hämeenkoskella ja 10-paikkaista
pienryhmäkotia Martinkylässä.
Sosiaali- ja diakoniatyö
■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-,
työllisyys-, koulutus- sekä muissa
sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot
viranomaisille sekä luennot.
■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille
suunnatut jumalanpalvelukset – myös
romanikieliset.
Projektit
Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla.
■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti.
■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden
ROMANO MISSIO
Tunnus 5007555
00003 VASTAUSLÄHETYS
VALOISAMPI HUOMEN -konsertti
UUTUU
Romaniväestö ja muu yleisö ovat jo pitkään odottaneet suomalaisen
romanimusiikin laajempaa esiinmarssia yleisen kulttuuritarjonnan rinnalle. Menneiden vuosien romanitaiteilijat viihdemusiikin puolella ovat toki
monille jo tuttuja, mutta alkuperäinen suomalainen romanikansan lauluperinne on jäänyt paljolti vain romanikotien seinien sisäpuolelle.
Nyt tilanteeseen on tulossa radikaalisti parannusta, sillä romanit ovat
alkaneet tuoda esiin kulttuurinsa musiikkiperintöä jonka anti huokuu suuria
tunteita ja romanikansan elämän vaiheita. Sibeliusakatemian kansanmusiikkiosastolla opiskeleva Anette Åkerlund on panostanut asiaan ja
koonnut ympärilleen laulajia ja muusikoita jotka liittävät saumattomasti
musiikin eri lajeja flamencosta ja bluesista vanhoihin romanilaulelmiin.
Tällä DVD-levyllä kuullaan myös muutama hengellinen romanilaulu joita
esittävät yhtyeet Suoralähetys, sekä Telal Kham.
Vaikka suunnitelmissa ei alkujaan ollutkaan konsertin taltiointi, päätettiin se kuitenkin toteuttaa konsertin ainutlaatuisuuden tähden. Tästä johtuen kuvan ja äänen laatu ovat kotivideon tasoisia, mutta se ei kuitenkaan
estä välittymästä romanimusiikin voimakasta tunnetta ja elämyksellisyyttä.
VALOISAMPI
HUOMEN
-konsertti
ROMANO MISSIO RY
Esiintyjinä:
Timi Keiski
Anette & Co.
Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden
(4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa)
❏
❏
❏
Kestotilaus (laskutus vuoden välein)
(jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää
jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran)
Olen uusi tilaaja
Liityn Romano Mission jäseneksi
Lehden saaja_________________________________
Romaninuoret esittävät
hengellisiä
ja perinteisiä
romanilauluja
Kulttuurikeskus Stoassa.
RM DVD-102
RM DVD-101
❏
Levyn myynnistä saatava tuotto käytetään romaninuorten
opiskelua tukevan stipendirahaston hyväksi.
15 €
Levyn myynnistä saatava tuotto
käytetään romaninuorten opiskelua
tukevan stipendirahaston hyväksi.
Telal Kham
Palvelukortti
Piia Alatalo
Nyt saatavana molemmat
Valoisampi huomen -konsertit DVD-videona.
Suoralähetys
ROMANO MISSIO RY
kin muistoista, mutta myös niistä
hyvistä muistoista, joita meidän
jokaisen tulisi myös vaalia. Hänen sydäntään lämmitti nähdä ja
keskustella niiden lasten kanssa,
joita oli 60-luvulla hoitanut. Heitä
kaikkia äiti kantoi koko elämänsä
sydämessään ja ajatuksissaan.
!
DET
Stipendirahasto
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
lämmin sydän, jonka hyvyydestä
saivat osansa eritoten lapset, riippumatta etnisestä taustasta. Hän
kulki jalat tukevasti maanpinnalla, vaikka antoikin ajatuksen
lentää.
Äiti oli erittäin onnellinen saadessaan osallistua huhtikuussa
Lapsuus lastenkodissa -seminaariin, jossa hän puhui osin kipeistä-
Romano Missio ry:n syyskokous pidetään Malmin kirkolla
torstaina 25.11. klo 17.00. Järjestön jäsenet tervetuloa!
Julkaisutoiminta
R
Ä
itini, sosiaalikasvattaja
Aune Alatalo, ent. Koponen, matkasi taivaankotiin 24.7.2010.
Hän työskenteli 60-luvulla
useamman vuoden ajan Kotimäen lastenkodissa ja lyhyen ajan Tiukulan lastenkodin
johtajana. Täältä hän siirtyi
Helsingin kaupungille töihin.
Naimisiin mentyä tie kulki Satakuntaan. Äiti oli perustamassa Nakkilan päiväkotia ja toimi
siellä yli kymmenen vuoden
ajan johtajana.
Sukujuurilleen Savoon hän
palasi ryhtyessään Nilsiän päiväkodin johtajaksi, jossa työskenteli eläke-ikään saakka.
Eläkkeelle jäätyään äiti nautti
mökin rauhasta, käsitöistä ja
lapsenlapsistaan.
Äitini sydäntä lähellä romanit olivat aina ja heidän puoliaan hän piti. Hänellä oli suuri
Romaninuorten konsertti Kulttuurikeskus Stoassa
VALOISAMPI HUOMEN
-konsertti II
20 €
Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen
Nimi____________________________________________
Lähosoite________________________________________
Postitoimipaikka_________________________________
Päiväys ____________________/­­_______20___________
Paikkakunta_____________________________________
Leif Lindeman
Romanos
Anette Åkerlund
Telal Kham
Räppi Veljet
Alida Friman
Hyväntekeväisyyskonsertti
Temppeliaukion
kirkossa
Konsertti
Temppeliaukion kirkossa.
Mukana mm.
Leif Lindeman, Anette,
Romanos ym.
Tuotteet voi tilata Romano Missiosta Puh. 09 - 351 1366
(Levyjen hintoihin lisätään postituskulut)
Myynnistä saatavilla tuloilla tuetaan nuorten opintostipendirahastoa.
Romano Missiolla myynnissä
Allekirjoitus_____________________________________
Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15)
l Romaniukin satureppu
- 57 s. satu- ja tarinakirja: Inga
Angersaari, 17 euroa
l Onnittelu- ja
suruadresseja
kukka-aiheisia, 10 euroa
l Tie omana, keppi turvana
- 135 s. mustalaisista muistettua:
Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup.
julkaisu, 20 euroa
l Tartu käteeni: Väinö Lindberg,
cd 16,50 euroa
l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa
omano Mission keskustoimisto järjesti
Heli Marjatta Hoffrenille 60-vuotisjuhlapäivän. Halusimme järjestää
päivän, josta jäisi hyvät muistot
ja lämmin mieli.
Uskon meidän tavoitteessamme onnistuneen, kun katselin
Heliä laulujen, lahjojen ja puheiden lomassa. Hänen ruskettuneita kasvojaan kaunisti vieno hymy, kun hän sai osakseen
jakamatonta huomiota.
Keväällä kyselin Heliltä,
miten hän oli ajatellut kuuskymppisensä viettää. Heli
vastasi, ettei mitenkään. Lupasin silloin, että 14.6. on
sitten sinun 60-vuotisjuhlasi,
joten kutsu itse vieraat, niin
me järjestämme muun. Heli
oli aivan ihmeissään, mitä
minulleko, että oikeastiko järjestetään?
Heli kutsui itse vieraansa, joita saapui yllättävän paljon paikalle. Tuula Åkerlund järjesti
Helille pienen yllätysnumeron.
Erno Enhrot, joka on Helin kasvunkumppani lapsuudesta sekä
Köpi Roth saapuivat soittovehkeineen.
Heli oli aivan töpinöissään,
että mitähän se Erno taas hänelle järjestää. Liekö jäänyt
lapsuudesta sellainen tunne
Helille, että Erno keksii aina jo-
kokea. Heli arvostaa sitä mitä
toinen sanoo tai tekee hänelle
ja se on palkitsevaa puolin ja
toisin.
Heli, en pitänyt sinulle puhetta juhlapäivänäsi, mutta uskon,
että tiedät lämpimät ja rakastavat ajatukseni sinua kohtaan.
Olet tärkeä ja ainutlaatuinen
omana itsenäsi. Olet selättänyt
vaikean sairauden, ja osasit ja
l Romani ja päihdehuollon
palvelut
Opas päihdehuollon ammattilaisille
5 euroa
Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut
jaksoit kääntää kaikesta huolimatta tappiot voitoksi, sellainen
sinä Heli olet.
Kiva, että käyt aina silloin tällöin tervehtimässä meitä keskustoimistolla, olemme sinun
läheisiäsi, sinun perheesi.
Rakkaudella Helille
Tuula Nyman ja koko
keskustoimiston väki.
Romano Missiolle lämpimät kiitokset syntymäpäiväjuhlani järjestämisestä.
Tuula oli leiponut ihanan kakun. Juhla oli rento ja lämminhenkinen.
Kiitos kauniista lauluista,
puheista ja lahjoista ja
kiitos kaikille ystävilleni,
jotka saapuivat paikalle.
Heli Hoffren
tain kujeita? Mutta kun miehet
aloittivat laulunsa, hiljeni Helikin. Erno piti kauniin ja koskettavan puheen Helille ja lauloi
monia eri serenadeja lapsuuden ystävälleen. Sanotaan nyt
lukijoille, että kyllä sillä Ernolla oli virne silmäkulmassa, kun
hän Helille puhetta piti.
Helille pidetyissä puheissa
oli sama ajatus kaikilla. Heli on
selviytyjä ja hän omaa vahvan
persoonan, jonka avulla hän on
selvinnyt. Myös Helin lämminsydämisyyttä ja aitoutta ylistettiin. Heli välittää ystävistään ja
osoittaa sen sanoin ja teoin, sen
on allekirjoittanutkin saanut
Toiminnanjohtajan palsta
Esiintyjinä mm:
Lähiosoite_______________________________________
postitoimipaikka_________________________________
15
Heli Hoffren 60 v. 14.6.2010
VALOISAMPI HUOMEN -konsertti ll
Romano Mission
toimintamuodot
■ Myöntää pienehköjä stipendejä
kannustukseksi koulutusta hankkiville
romaninuorille.
ROMANO BOODOS 3/2010
Meillä tehdään
ainutlaatuista lastensuojelutyötä
Olemme saaneet nauttia harvinaisen lämpimästä kesästä, mutta nyt kesä
alkaa vaihtua syksyksi.
Pidimme keskustoimiston heinäkuussa suljettuna 3 viikkoa kesälomien
vuoksi. Elokuu on ollut
melko rauhallista. Vähitellen asiakkaat ja lehden ostajat ovat alkaneet
käydä toimistolla asioimassa.
Vaikka vierailijoita ei
ole ollut paljon, yhteydenottoja sähköpostitse ja
puhelimitse on tullut runsaasti. Meiltä pyydetään
monenlaisia lausuntoja ja
viranomaisyhteydenottoja. Olemme avustaneet eri
viranomaisia paljon – ohjeita kysellään ja pyydetään neuvotteluihin.
Tiukentuneen taloustilanteemme vuoksi olemme joutuneet toistaiseksi
luopumaan sosiaalioh-
jaajan toimesta. Hänen
tehtäviinsä kuului nimenomaan sosiaali- ja diakoniatyö.
Koska meillä on paljon
varsinaiseen lastensuojelutyöhön ynnä muuhun
järjestön aktiivitoimintaan kuuluvia tehtäviä,
joudumme väkisinkin rajaamaan työtämme. Ohjaamme asiakkaitamme
nykyään toisille toimijoille, mutta silti siihen kuluu
yllättävän paljon aikaa ja
energiaa.
Lastensuojelutyö on
edelleenkin toimintamme
kivijalka ja siihen olemme
pyrkineet keskittymään
entistä vahvemmin.
Taloudellinen taantuma
on ajanut myös monia romaniperheitä suuriin vaikeuksiin ja ne heijastuvat
erityisesti lasten elämään.
Vaikeudet kasaantuvat ja
samanaikaisesti kunnat
tekevät säästöbudjetteja.
Kaikesta tingitään, mistä
voidaan.
Huolestuttavasti lasten
huostaanotot lisääntyvät.
Nykyinen lastensuojelulain pykälässä 50 velvoitetaan sijoittajakuntia ottamaan huomioon
lapsen kulttuuritaustan
sijaishuoltopaikan valintaa tehtäessä. Kuitenkin
suurin osa romanilapsista sijoitetaan muualle kuin Romano Mission
lastensuojeluyksiköihin.
Monessa tapauksessa
vanhemmat ovat toivoneet, että lapsi sijoitettaisiin meille.
On käsittämätöntä, että
romanilapset sijoitetaan
paikkoihin, joissa romanikulttuurin tietämys on
lähes olematon ja lapsen
identiteetti jää ilman tu-
kea. Käytäntö on osoittanut,
että myöhemmin romaninuori etsii juuriaan, mutta
monesti hän eksyy ”väärään” seuraan.
On tärkeää, että työntekijät tuntevat romanikulttuuria ja osaavat työskennellä
romaniperheiden kanssa.
Romanityöntekijät ovat
myös ehdottoman tarpeellisia, silloin kun sijaiskodissa
on romanilapsia.
Romano Mission
ylläpitämissä Kotimäen pienryhmäkodissa ja Päiväkummun lastenkodissa on edelleen vapaita sijoituspaikkoja. Lastensuojelukotimme
ovat valtakunnallisesti
katsottuna ainutlaatuisia.
Olemme nimenomaan erikoistuneet romanilasten
kasvattamiseen ja heidän
perheidensä tukemiseen.
Henkilöstömme koostuu
ammattilaisista moniosaajista, romani- sekä pääväestöön kuuluvista kasvattajista. Olemme panostaneet
erityisesti lapsen terveen
itsetunnon tukemiseen
sekä omien juuriensa tiedostamiseen ja sitä kautta
tasapainoiseen kehitykseen.
Koulunkäynti on myös
ykkösasioitamme. Emme
halua, että yksikään nuori
lähtee meiltä ilman päättötodistusta ja jatkosuunnitelmia. Paikallisten koulujen kanssa on tehty hienoa
yhteistyötä ja räätälöity
tarvittaessa erityisjärjestelyjä, että lapsen ja nuoren
koulunkäynti on saatu sujumaan.
Romano Mission lastensuojeluyksiköissä pidetään
huolta lapsen oikeudesta
turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja
monipuoliseen kehitykseen
sekä erityiseen suojeluun.
Tuula Åkerlund
ROMANO BOODOS 3/2010
16
”Meillä on kaikilla
lupa tehdä valitus
ja hakea itsellemme
oikeutta silloin, kun
meitä on kohdeltu
väärin, kuulumme
sitten romaneihin tai
pääväestöön”, kauhajokelainen Petri
Kuusisto sanoo. Viimeksi kuluneet puolitoista vuotta ovat
saaneet hänet entistä vakuuttuneemmaksi asiasta.
H
allintokantelun
teko aluehallintovirastoon tuli ajankohtaiseksi Perille
ja hänen puolisolleen Tarulle, kun he tunsivat
saaneensa epäasiallista kohtelua sosiaalitoimistossa.
Kuusiston perhe oli muuttanut neljän Ruotsissa vietetyn
vuoden jälkeen takaisin kotipaikkakunnalleen Kauhajoelle,
kun heille tarjoutui mahdollisuus ostaa Tarun vanhempien
omakotitalo. Asiaan vaikutti sekin, että Taru ja Petri halusivat
antaa lapsilleen mahdollisuuden käydä koulua Suomessa.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt
suunnitelmien mukaan, koska
työllistyminen vanhassa kotikaupungissa osoittautui hankalaksi.
”Työsuhteemme Ruotsissa
loppuivat maaliskuussa, minkä
jälkeen muutimme Kauhajoelle. Elimme Ruotsista saaduilla
palkoillamme huhtikuun, mutta
toukokuussa rahamme loppuivat. Olimme hakeneet Kelasta
tukea, mutta päätökset viipyivät”, kertoo Petri.
Perheen oli pakko mennä
sosiaalitoimistoon hakemaan
toimeentulotukea. Sosiaalitoimiston kanta oli järkytys. Perhe ei saanut toimeentulotukea,
koska sosiaalitoimi epäili perheen pimittävän tulojaan ja varallisuuttaan.
Taru ja Petri loukkaantuivat
epäilyistä.
Taru yritti selittää sosiaalitoimistossa, että nuorisotyöntekijän ja vanhusten kotipalvelutyöntekijän palkat Ruotsissakin
ovat niin pienet, että perheessä,
jossa kotona asuu kaksi lasta,
ei jää säästöjä. Heitä ei kuitenkaan uskottu.
Kantelu puri
Toimeentulotuki on tarkoitettu
väliaikaiseksi ratkaisuksi perheen tilanteisiin, joissa hakijan
tai hänen perheensä tulot tai
varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.
Kuusiston perheessä näin oli
käynyt. He kokivat tuleensa
huonosti kohdelluiksi.
”Sosiaaliasiamiestä täytyy
kiittää. Hän on auttanut ja antanut neuvoja kantelun tekemiseen aluehallintovirastoon.
Taru ja Petri Kuusisto toivovat, että heidän kokemuksistaan on rohkaisua ja apua muillekin.
Paluumuuttajien kivinen tie
Me emme tiedä lakipykälistä,
mutta sosiaaliasiamies tietää ja
asiat ovat selvinneet”, kertovat
Petri ja Taru.
Kantelun käsittely kesti
aluehallintovirastossa vuoden,
mutta Kuusistot olivat kärsivällisiä, ja odottaminen maksoi
vaivan.
”Jos oikeutta ei saa, aluehallintovirastoon kannattaa tehdä
kantelu. Joka kunnassa tulee
toimia lakipykälien mukaan.
Asiat eivät voi korjaantua kunnassa, mikäli väärinkäytökset
eivät mene aluehallintoviraston
tietoon”, Petri vakuuttaa.
”Asioita ei kannata vain jättää omaan tietoon. Tarvitaan
kuitenkin pitkäjännitteisyyttä,
että jaksaa viedä asian loppuun”, Taru vahvistaa.
Perheen kantelu tosiaan
tuotti tulosta. Aluehallintoviraston päätöksessä todetaan,
että perheen saama kohtelu ei
ollut sosiaalihuollon asiakkaan
asemasta ja oikeuksista annetun lain hengen mukainen,
eikä kielteinen toimeentulotukipäätös noudattanut lakia toimeentulotuesta ja hallintolakia.
Lapsiperheen toimeentulo olisi
tullut turvata, sanotaan päätöksessä.
Kantelun ansiosta aluehallintovirasto kiinnittää huomi-
ota, että Kauhajoella ja koko
Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän alueella
toimeentulotukihakemukset
käsitellään jatkossa asianmukaisesti.
Ennakkoluuloja
ilmassa
Taru työllistyi viime vuoden
elokuun alussa.
”Olin iloinen, kun sain työpaikan. Ajattelin, miten voi ollakin
niin hyvä tuuri, että vaikka
asumme pienellä paikkakunnalla, eikä avoimia työpaikkoja
täällä ole pilvin pimein, sain
työn, jota haluan tehdä.
Taru pääsi töihin vanhusten
kotipalveluun.
”Olin niin onnellinen, kun
palkka juoksi. Pärjäsimme taloudellisesti, eikä enää tarvinnut
mennä sosiaalitoimen luukulle.
Sinne ei kukaan mene mielellään, vaan ennemmin tekee
työtä.”
Petrin työllistyminen ei ole ollut yhtä helppoa. Hän työskenteli Ruotsissa muuttofirmassa,
kaupassa ja viimeksi nuorisotyöntekijänä.
”Seinäjoen suunnalta minulle
luvattiin töitä muuttofirmasta.
Sanoin puhelimessa, että älkää
sitten peljästykö, kun tulen pai-
kalle. Kuulun vähemmistöön.
Saman tien työnantaja sanoi
hänelle, että valitettavasti juuri huudettiin toimistosta, että
paikkaan on jo valittu toinen”,
kertoo Petri.
Taru jatkaa, että monta asiaa
on heille luvattu, mutta kun on
käynyt ilmi, että Petri on romani, tilanne onkin muuttunut siinä paikassa.
”Esimerkiksi
luvattua
vuokra-asuntoa emme saaneetkaan kerran, kun ilmestyimme katsomaan asuntoa.
Rasismiin törmää useammin,
kun on valtaväestöön kuuluva sukunimi. Puhelimessa
kukaan ei arvaa, että olemme
romaniperhe.”
Taru ja Petri ovat huomanneet, että monesti työnantajat olisivat valmiita ottamaan
heidät töihin, mutta paine romanin syrjäyttämiseen tulee
firmojen asiakkailta. Samoin
moni olisi valmis ottamaan
vuokralle, mutta vuokrattavan
asunnon naapureilla on ennakkoluuloja.
”Tässä meidän on hyvä asua.
Meidät tunnetaan hyvin, koska
Tarun vanhemmat asuivat tässä talossa”, sanoo Petri.
”Ihan normaalia elämää me
vietämme. Ajattelemme usein,
että ihmisten pitäisi tulla asu-
maan meille viikoksi, niin he näkisivät, että emme ole erilaisempia kuin muutkaan”, jatkaa Taru.
Koulutus nykypäivää
Lasten koulunkäynti on Tarulle
ja Petrille tärkeää. Petri kertoo, että häntä koulunkäynti ei
aikoinaan oikein kiinnostanut,
eikä peruskoulun jälkeistä koulutusta tullut hankittua. Ammatillinen koulutus on kuitenkin
nykypäivänä elinehto.
”Tytärtämme haukuttiin
mustalaiseksi koulussa muutettuamme takaisin Kauhajoelle.
Meille ehdotettiin, että lapsemme siirtyisi kotiopetukseen”,
kertoo Petri.
”Olemme kuitenkin sitä mieltä, että lapsemme täytyy saada
olla yhteiskunnassa mukana
siinä missä muutkin lapset”,
painottavat molemmat vanhemmat.
”Perheen tytär vaihtoi koulua, ja aloitti tänä syksynä
ammatilliset opinnot. Teemme
kaikkemme, että lapsemme
saavat hyvän koulutuksen. Se
on elinehto nykypäivänä”, sanovat Petri ja Taru.
Teksti:
Marja Haapasalo-Koivu
Kuva: Hannu Koivu
ROMANO BOODOS 3/2010
17