Romanimies – rehti ja reilu

Transcription

Romanimies – rehti ja reilu
Y H T E I S K U N T A A
P A L V E L E V A
Irtonro: 2 euroa.
Ei muita kuluja, keräyksiä tms.
E R I K O I S L E H T I
Myyntiaika maaliskuu 2010
- toukokuu 2010
Romanimies
– rehti ja reilu
Tenho Palm ja Taisto Lindroos ovat romanimiehiä, jotka kouluttautumisen kautta ovat onnistuneet löytämään oman paikkansa valtaväestön joukosta. ”Jos lähtee aina tuttuun ja turvalliseen, niin siellä
saa sitten olla aina”, Tenho sanoo. Hänen tiensä on vienyt tehtävään, jossa hän auttaa muita pääsemään työelämään kiinni. Taisto
Lindroos puolestaan lähti koulunpenkille kolmikymppisenä saadakseen pysyviä töitä – koulutus ja kova yrittäminen tuottivatkin tulosta.
Taiston elämänohje on, että nyky-yhteiskunnassa romanimiehen on
oltava rehti ja reilu, ja hänen on jaksettava taistella omien asioidensa ja lastensa puolesta. Lannistua ei saa!
Sivut 8-9 ja 16.
Nro 1/2010
ROMANO BOODOS 1/2010
2
ROMANO BOODOS 1/2010
3
LAHTEEN AVATTU TOIMINTAKESKUS ROMANEILLE
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki
Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517
HALLITUS 2010
Leena Rauhala
Väinö Lindberg
Tina Mäkelä
Brita Lamberg
Sirpa Pöllönen
Roberg Blomerus
Jeppe Isberg
Matti Virtanen
Päivi Rask-Helin
Seppo Lusikka
puheenjohtaja, kansanedustaja
varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos
projektijohtaja
ylitarkastaja
oppisopimustoiminnan päällikkö
insinööri, amk
yrittäjä
johtaja
romanikulttuuriohjaaja
työalasihteeri (varajäsen)
KESKUSTOIMISTO
toimisto@romanomissio.fi
Tuula Åkerlund
EU toimii sosiaalista syrjintää vastaan
Euroopan Unioni valitsee vuo-
sittain teeman, jota edistetään muun
muassa vuoden aikana järjestettävin
tapahtumin. Vuoden 2010 teemana on
köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen
torjunta.
Lähes kaikissa EU-maissa asuu romanivähemmistö, joka on valtaväestöä heikommassa asemassa. Joissain
maissa erot eivät ole valtavan suuria,
toisaalla romanien elinolosuhteet ovat
erittäin huonot.
Tosiasia on, että Eurooppaa vuosisatoja asuttanut vähemmistö joutuu
kaikkialla syrjinnän kohteeksi. Romanit
kohtaavat usein rakenteellista syrjintää
sekä kansalaisten, että viranomaisten
taholta. Syrjintä johtaa helposti korkeaan työttömyyteen ja heikkoon elintasoon.
Vaikka Suomessa herättiin jo 1960-
luvulla keskustelemaan romanien
kurjista asuinolosuhteista ja syrjinnästä, ei ongelmia ole sosiaalipoliittisista
toimista huolimatta saatu kokonaan
kitketyksi. Olen kuitenkin tyytyväinen
siitä, että uusi valmistuva romanipoliittinen ohjelma on kattava ja sisältää
useita toimenpidesuosituksia. Ohjelman
käytännön toteutukseen on saatava
yhteiskunnan vahva tuki.
Romanien työllisyystilanne on Euroopassa huono. Uusissa EU-maissa 80
prosenttia romaneista on työttöminä.
Suomen 10000 romanista jopa puolen
arvellaan olevan työttöminä.
Huonoon työllisyystilanteeseen on
useita syitä. Monilla lapsilla ei ole
ollut mahdollisuutta saada koulutusta, joka olisi samalla mahdollistanut
työelämään pääsyn. Suomessa vielä
1990-luvun puolivälissä 40 prosenttia
romanilapsista kävi eriytettyä koulua.
Tällä hetkellä meillä Suomessa on romanilasten koulunkäynnin tukemiseen
kiinnitetty huomattavasti enemmän
huomiota verrattuna moniin muihin
EU:n jäsenvaltioihin.
Etninen tausta ja siitä syntyvät
ennakkoluulot vaikuttavat yhä nyky-
Suomessa enemmän kuin tahtoisimme
uskoakaan. Syrjintä turhauttaa nuoria.
Moni on kokenut sitä lapsesta asti.
Huonoista kokemuksista johtuen uskallus ja rohkeus saattaa murtua.
Varmaa on, että ilman yhteistä ponnistusta emme saavuta EU:n asettamaa
tavoitetta vähentää ja ennaltaehkäistä
syrjäytymistä. Meidän kaikkien on aika
uudistaa sitoumuksemme solidaarisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja suurempaan yhteiskunnalliseen
osallisuuteen ja vaikuttamiseen.
Mielestäni on hienoa, että juuri tämän uuden vuosikymmenen alussa
Euroopan Unioni yhtyy sydämemme
huokaukseen nostamalla aiheen kirkkaasti esille. Teemavuosi tuo mukanaan
mahdollisuuksia saada tukea syrjäytymistä ehkäiseviin projekteihin ja pitää
keskustelua yllä romanien asemasta
Suomessa.
Lasten ja nuorten koulutuksen tukemiseen, sekä kulttuurillisen identiteetin vahvistamiseen täytyy satsata
yhä enemmän, sillä se on tärkeä keino
syrjäytymisen ehkäisyssä. Romano Missio on EU:n tämän vuoden hankkeessa
tärkeässä roolissa, sillä teema koskettaa kaikin tavoin työtä, jota olemme jo
vuosia tehneet.
Romano Mission tarkoitukse-
na on toimia kristillisenä sosiaali- ja
lastensuojelujärjestönä ensisijaisesti
Suomen romaniväestön hyväksi. Tehtävä on vaativa ja edellyttää vahvaa ammattiosaamista ja sitoutumista työhön
lasten ja perheiden hyväksi.
Toimintamme edellyttää hyvää yhteistyötä ja jatkuvaa kehittymistä haasteiden kasvaessa. Kannustankin kaikkia
rukouksin kantamaan Romano Mission
työntekijöitä ja osallistumaan mahdollisuuksien mukaan teemavuoden aikana
järjestettäviin kampanjoihin. On Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden aika!
Toivotan sydämestäni siunattua vuotta 2010 jokaiselle sisarelleni ja veljelleni Kristuksessa.
leena rauHala
Timo Jokela
Mervi Pamukci
Tuula Nyman
toiminnanjohtaja
tuula.akerlund@romanomissio.fi
talouspäällikkö
toimistosihteeri
mervi@romanomissio.fi
sosiaaliohjaaja
Nikulan toimintakeskuksen johtokuntaan kuuluu Lahden kaupungin eri tahojen päättäjiä sekä romanityötä tekeviä romaneja.
SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ
Tuula Nyman
Uusi toimintakeskus
huolissaan syrjäytymisestä
sosiaaliohjaaja
Puh. (09) 351 1366
GSM 044 300 7815
tuula.nyman@romanomissio.fi
VANKILATYÖPROJEKTI
Puh. (09) 351 1366
PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI
Johtaja Hanna Pekonen
Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski
Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002
paivakumpu@romanomissio.fi
Lahdessa avattiin lähes vuosi sitten romanien oma toimintakeskus, Romano Tseer.
Toimintakeskuksesta
on tullut lahtelaisten
kohtaamispaikka
KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI
Johtaja Pia Valtonen
Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä
Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493
kotimaki@romanomissio.fi
ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO
Sampo 800014-80033.
Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto
K
TÄSSÄ NUMEROSSA
Yökettu tallettaa säkkiinsä romaniperheen tarinaa
4
Armo kuuluu miehellekin
4
NevoDrom tukee romaninuorten koulunkäyntiä
5
Romanit suomalaisissa lehdissä 100 vuotta sitten
6
Romanikielellä on monta tukijaa
8
Työ tekijäänsä opettaa – mutta koulutustakin tarvitaan!
9
Viljo opiskeli päihdetyöntekijäksi
9
Kiltteydestä kipeät
10
Nevo Roma - Yhteistyössä!
11
Romanikulttuuria tuntemaan!
11
“Freediba tumenge kamle kaale!”
11
Kunnat ja kodit tasoittamaan lasten koulutietä
12
Romanilasten erityisopetus tarkastelun alla
12
Isosisko valvoo
13
Romanipolitiikan kiemurat
13
Presidenttiä tapaamassa
14
Rainer Frimanille journalistipalkinto
15
Toiminnanjohtajan palsta
15
Aineistoa kerätään romanilasten rukouskirjaan
15
Rehdisti omien oikeuksien puolesta
16
ahvi lorisee ja keittiössä on päällä täysi
suhina. Romanien toimintakeskus on aina
aamuisin valmis avaamaan
ovensa päivän haasteisiin. Entinen syrjäytyneiden majapaikka on ehostettu uuteen uskoon.
Projektikoordinaattori Hellevi
Hedman-Valentin iloitsee, että
Romano Tseer -toimintakeskuksen tavoitteet alkoivat toteutua
jo remontin aikana.
”Yksi suurimmista haaveistamme oli, että saisimme nuoria
innostumaan ja motivoitumaan
koulutuksesta ja työelämästä.
Meillä oli kuusi poikaa työharjoittelussa, jotka vanhempien
työntekijöiden ohjauksessa remontoivat koko talon. Heistä
kaksi lähti suorittamaan keskeytynyttä peruskoulua loppuun”, iloitsee Hellevi HedmanValentin.
Elämä ja Valo ry. on nähnyt
tärkeäksi työmuodoksi ehkäistä romanien syrjäytymistä. Toimintakeskuksen toiminnassa
pyritään huomioimaan mahdollisuuksien mukaan eri ikäryhmät. Lapsille järjestetään
muun muassa läksyparkki-,
kielikylpy- ja kerhotoimintaa.
Vanhemmat voivat osallistua
ompelu- tai kokkikerhon toimintaan.
Toimintakeskuksessa on mahdollisuus myös kohdata ystäviä,
surffailla netissä, lukea päivän
sanomalehtiä, pelata biljardia
ja niin edelleen.
Toimintakeskus
syntyi tarpeeseen
Toimintakeskus on saanut myös
oppisopimuspaikan nuoriso- ja
vapaa-ajanohjaajalle. Lahden
kaupungin toimesta opiskelua
suorittaa Keijo Baltzar. Lahden sosiaalijohtajan Risto Kajasteen mielestä uusi paikka on
tervetullut, sillä kaupunki on
huolissaan romaniväestön syrjäytymisvaarasta.
”Huoli on ihan ilmeinen. Koulumenestys tahtoo olla jokusilla
heikko ja peruskoulu jää monelta kesken. Tästä on lyhyt tie syrjäytymiseen”, pohtii Kajaste.
Keskuksen toiminta pyrkii olemaan monipuolista: ATK-kursseja ikääntyneemmille, eri ammattialojen esittelyjä nuorille,
lapsiparkki ja pelitilaa. Ovet ovat
olleet auki myös valtaväestölle.
”Muurit kaatuvat kun ihmiset
saavat tietää vieraasta kulttuurista. On vaikea ymmärtää vierasta
kulttuuria, vaikka se on ollut keskuudessamme vuosisatoja, jos
siitä ei tiedetä mitään. Ennakkoluulot ovat voimakkaita”, tuumii
Hellevi Hedman-Valentin.
”Olen kokenut monta kertaa,
että niin metsä vastaa kuin sinne
huudetaan. Meidänkin puolelta
on parantamisen varaa. Nyt läh-
Numero2/2010 ilmestyy kesäkuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 1.5. Laita
kuoreen tunnus ”Romano Boodos”. Materiaalin
voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen
toimisto@romanomissio.fi.
Päätoimittaja:
Tuula Åkerlund
Julkaisija: Romano Missio ry
Lehden ulkoasu:
Valfrid Åkerlund/
Grafimus Oy
Kustantaja:
Toimitussihteeri:
Jaakko KaartinenKoutaniemi
Nikulan toimintakeskus tarjoaa hyvät puitteet monipuoliseen toimintaan. Rakennuksessa on kolme kerrosta. Ylimmässä kerroksessa pojat pelaavat biljardia, siellä on myös
majoitustiloja alakerroksessa on suuri saunaosasto.
detään yhdessä eteenpäin!”
Nikulan Romano Tseer – romanien talo haluaa myös säilyttää ja elvyttää romanikulttuuria. Yksi keino tähän on romaninkieliset kielikylvyt lapsille.
Kokeneemmat lupaavat myös
opettaa nuoremmille perinteisiä käsityötaitoja.
Hyvä vastaanotto
lahtelaisilta
Nikulassa pidetään säännöllisesti naisten ja nuorten iltoja. Toiminnassa Nikulassa on
mukana sekä nuorempaa että
vanhempaa väkeä. Tunnelma
on aina kotoinen.
”Saadaan olla Jumalalle kiitollisia, kun olemme saaneet
tällaisen oman toimintakeskuksen”, oli erään romanivanhuksen kommentti.
Jo toimintakeskuksen rakennusvaiheessa talkoolaisten suuri määrä osoitti, että keskus on
lahtelaisten oma juttu. Remonttia tehtiin innolla ja tunnelma
oli positiivinen.
”Olemme kauan aikaa toivoneet ja rukoilleet tällaista mahdollisuutta Lahden alueelle.
Nyt se on totta. Uskomme, että
saamme kokea mahtavia ja siunattuja hetkiä Nikulassa”, iloitsee toimintakeskuksen vetäjä
Hellevi Hedman-Valentin.
TeksTi: rainer linDeMan
valokuvaT: rainer linDeMan
ja keijo BalTZar
Nikulassa tavataan ystäviä ja vaihdetaan kuulumisia
soppalautasen tai kahvikupin ääressä.
Toimitusneuvosto:
Tuovi Putkonen, Malla Laiti,
Taina Cederström.
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki.
Tilaus- ja ilmoitushinnat:
Vuosikerta 15 euroa,
jäsenille jäsenetuna.
Irtonumero 2 euroa.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ilmoitushinta 1 euro/pmm
Puh: (09) 351 1366
Telefax: (09) 345 2517
Painopaikka:
Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula
Internet: www.romanomissio.fi
ISSN 1239-9779
ROMANO BOODOS 1/2010
4
ROMANO BOODOS 1/2010
5
Yökettu tallettaa säkkiinsä
romaniperheen tarinaa
Mitä sait säkkiisi,
Yökettu? Kirjoittanut
Helena Blomerus,
Satu Blomerus ja
Helena Korpela. Kuvittanut Irmeli Matilainen. Pieni karhu.
2009.
M
itä sait säkkiisi,
Yökettu? on viehättävä kertomus
romanityttö Míran
perheestä, arkielämästä ja suvun tarinoista. Kirjan pohja on
realistinen, mutta realismin
taittaa Miran mielikuvitusystävä Yökettu, joka kerää säkkiinsä niin perheen arkisia nykytapahtumia kuin isovanhempien
tärkeitä elämänkokemuksia.
Kirjan päähenkilö, ekaluokkalainen Mira, on kuvankaunis romanityttö. Viehättävä on
myös hänen koko perheensä,
josta kirjassa esitellään etenkin
äiti Ramona ja pikkuveli Timi
sekä isovanhemmat.
Varhaista aamuvuoroa ajava
isä Pauli on bussinkuljettaja ja
äiti Ramona kotiäiti. He elävät
tavallista suomalaista koulu-,
työ- ja perhe-elämää. Se onkin yksi kirjan perusviesteistä:
suomalainen romaniperhe elää
tavallista arkea, vaikka äidin
pukeutuminen ja vaarin hevostallit viestivät romanikulttuurin
traditioista.
Romanilapsilla on tavallisen
lapsen ilot ja huolet: Esimerkiksi Miralle lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen tuottaa vähän
vaikeuksia. Viikonloppuna mennään tapaamaan isovanhempia.
Yökettu seuraa Miran mukana
minne mennäänkin.
Kirjan maailma on kaunis:
tavallinen elämä näyttää idylliseltä, vaikka siinä ei ole mitään
kovin erityistä – tosin pääväestöön kuuluvalle lukijalle romaniperheen elämässä on eksoottista lisäväriä. Perhe on eheä
ydinperhe, jolla on läheinen
suhde edelliseen sukupolveen.
Isovanhempien tärkeä kokemus, joka on tarinan juonellinen kohokohta, liittyy talviseen
yöhön, jolloin reellä eksyksiin
ajanut romaniperhe saa turvaa
Armo kuuluu miehellekin
E
nnen aikaan miehet
perinteisine rooleineen ja tehtävineen
olivat miehiä, naiset naisia.
Nykymaailmassa odotusten
ristipaineet ripottavat miessukukuntaa. On oltava samalla kertaa karski ja miehekäs,
sekä lempeä ja hempeä pehmomies, jolla on hyvä itsetunto, luonteva supliikki ja joka
pärjää kaikessa.
Rovasti Matti Kuronen tapaa mieskeskustelussa usein
siteerata Kalevalan hahmoja:
Kullervo on kaltoin kohdeltu isätön orpolapsi, jolta julma lapsuus riisti eväät kunnon elämään. Hänen elämänsä tuhoaa väkivalta.
Joukahainen haastaa veljensä Väinämöisen kilpalaulantaan. Vasta kaulaansa
myöten suohon laulettuna on
aika katsoa totuutta silmiin
ja etsiä kilpailuvietin takaa
ystävyyttä. Nykyinen maailmanmeno yltyy yltymistään
kilpalaulannaksi, jossa yhä
useampi uppoaa suohon.
Lemminkäinen on komea
mutta häikäilemätön sankari.
Kostonhalu riepottaa hänet
tuonelan virran rantamalle.
Ilmarinen – taivaankannen takoja – on monen nykymiehen esikuva. Hän takoo
ihmekonetta, joka jauhaisi
loputtomasti rahaa, uusia
tuottoisia keksintöjä ja antaisi
vastuutonta valtaa. Ilmarisen
konkurssit maksaa syytön ja
vähäväkinen rahvas.
Kalevalan
miehet joutuivat mahdottomiin tehtäviin:
takomaan sampoa, kyntämään kyistä peltoa. Miehet,
etenkin keski-iässä, ovat
nykyään samanlaisten mahdottomien tehtävien äärellä.
Vastaan vyöryvät kohtuuttomat vaatimukset työelämän
puristuksessa tai rämpiminen
työttömyyden suossa.
Väite siitä, että miehet eivät
elämäänsä ajattelisi tai tunteistaan osaisi keskustella, ei
pidä paikkaansa. Olen vuosia
ja lämpöä tuntemattomalta
perheeltä. Eri väestöryhmien
toisiinsa kohdistuvia ennakkoluuloja ei nosteta esiin, päinvastoin romaniperheen lapset
ja aikuiset elävät sopusoinnussa ympäristönsä kanssa.
Kirjan yhtenä tavoitteena on
pääväestön ja romaniväestön
suhteiden käsittely, mutta se
tehdään hyviin ihmissuhteisiin
luottaen, positiivisuutta ja normaaliutta vahvistaen.
Irmeli Matilaisen kuvitus on
kaunista ja värikylläistä, piirrosten yksityiskohdat ovat rikkaita. Teksti on eloisaa ja helposti seurattavaa. Teos sopiikin
esimerkiksi esiopetukseen katselukirjaksi ja opettajan ääneen
lukemaksi kirjaksi. Alaluokilla
se toimii myös joko yhteisenä
tai vapaavalintaisena lukumateriaalina.
Eloisan tyylin ansiosta kirja sopii myös oppilaiden ääneen lukemaksi vuoropuheluksi, sillä teksti
tarjoaa useita puherooleja.
Romanilapsille kirja on varmasti tärkeä itsetunnon ja
oman kulttuurin arvon vahvistaja. Muille lapsille kirja voi
vetänyt miesten saunaryhmää. Siellä miehet puhuvat
keskenään syvistä ja kipeistä
elämänkysymyksistä. He uskaltavat kulkea toisen rinnalla
tukien ja kuunnellen. Kukaan
ei keskeytetä toisen puhetta.
On myös lupa olla hiljaa.
Suhde isään askarruttaa
monia miehiä. Eräs viisikymppinen mies lausahti: ”Kunpa
isäni olisi edes kerran lapsena sanonut, että hyvä poika
tai toimitpa hyvin”.
Omaa edesmennyttä isääni
minä itse saan kiittää hyväksynnästä ja rohkaisusta. Kun
toin kotiin todistuksen nelosineen, isäni totesi tyynesti, että
ei se mitään, käy luokka uudelleen. Siinä se korjaantuu.
Ja näin kävi. Isättömyyden ja
osattomuuden tuskaa minulla itselläni ei ole, mutta syyllisyys kyllä kalvaa siitä miten
olen isänä osannut omia lapsiani maailmaan saatella.
Tätä
kirjoittaessani ajattelen kahden samanikäisen
ystäväni erilaista elämäntarinaa.
Toinen on romani. Hänet
hylättiin lapsena. Viina oli
vähällä viedä taitavan muusikon uran ja elämän. 25 vuotta
sitten hän kuitenkin löysi sisältään sellaisen tosimiehen,
joka pisti viinapullon syrjään.
Nyt, eläkkeen alkaessa löytyi
Mahdollisuuksia
romaninuorille!
parhaimmillaan toimia ennakkoluulojen lieventäjänä. Joka
tapauksessa se tarjoaa kiehtovan kurkistusaukon romaniperheen elämään.
Miraan ja hänen perheeseensä elämään on helppo samastua.
Kaikkien lasten elämä ei ole yhtä
harmonista kuin Miran perheessä, mutta kaikki lapset tarvitsevat
turvallisia peruskertomuksia.
koti intialaisessa kylässä, jossa hän auttaa rutiköyhiä poikia opiskelemaan.
Kun kysyin, mikä saa hänet
lähtemään tuohon työhön, hän
vastasi: ”Minua on autettu. Nyt
on minun vuoroni auttaa. Olen
sen velkaa elämälle. Olen itse
saavana osapuolena”.
Kävin eilen toisenkin ystäväni luona. Tiedustelin tunsiko hän tarinaa miehestä, joka
valitti kurkkuaan lääkärille.
Lääkäri totesi, ettei siinä ole
vikaa. Mies vastasi, että täytyy
olla. Kurkusta on valunut alas
perhe, ihmissuhteet, omakotitalo, auto ja ajokortti.
Viinanhuuruinen ja pöhnäinen ystäväni sopersi, että tarina on hänelle kyllä tuttu. Mutta
vika on kurkkua syvemmällä.
Kaikki paheni, kun isä kuoli ja
perhe hajosi. Nyt laineet huuhtovat jo kainaloihin asti.
Suomalaiset
kantavat
sielussaan lutherilaista perintöä. Martti Luther etsi koko
elämänsä ajan epätoivoisesti
armollista Jumalaa. Ääriankaran isän kasvattina se oli tuskallista. Vasta vuosien työlään
taistelun jälkeen hän lopulta
oivalsi: Jumala on armollinen.
Vaikka elämä muuten koettelisi, Jumalan armo ei väisty.
Voisiko tuo Luojan armo ja
sen synnyttämä armollisuus
itseä ja muita kohtaan avau-
Kirjan toivoisi löytävän tiensä koulujen kirjastoihin ja oppilaiden pulpettikirjaksi, mutta myös koteihin, esimerkiksi
joululahjapaketissa. Yökettu
auttaa monien perusarvojen
käsittelyssä.
pirjo sinko
opetusneuvos
opetushallitus
• NevoDrom: tukea koulunkäyntiin, projektityöntekijä Jaana
Bollström puh. 09 310 89105 ja
toiminnanjohtaja Pirjo Huuhtiainen puh. 09 310 71592.
• Työllistämiskokonaisuus yli
17-vuotiaille nuorille: nuorten
ohjaaja Eero Linnahalme puh.
09 310 89117 ja toiminnanjohtaja
Pirjo Huuhtiainen, puh. 09 310
71592.
• Ansio-kurssi: työelämän teoriaa ja käytännön harjoittelua,
Nuorisotiedotuskeskus Kompassi, puh. 09 310 80080.
• Konsultaatioapua nuorille:
nuoriso-ohjaaja Leif Berg, alueellinen romanityö, puh. 09 310
89090.
• Romaniclubi nuorille sunnuntaisin klo 12–16 Nuorisokahvila
Clubissa Lassilassa osoitteessa
Kaupintie 16, puh. 09 310 71700.
• Oppisopimuskoulutus: henkilöstösuunnittelija Lilja Kinnunen,
puh. 09 310 89128.
• Vapaaehtoistoiminta: vapaaehtoistyön koordinaattori Soili
Voipio, puh. 09 310 79484.
Jaana Bollström painottaa, että nykyaikana ei ilman koulutusta pärjää.
NevoDrom tukee
romaninuorten koulunkäyntiä
Moni vanhempi on joutunut kokemaan, kuinka nuorten kanssa keinot ovat toisinaan
vähissä. Jaana Bollström Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen NevoDromprojektista tietää, millaista apua erityisesti romaninuorille on saatavilla.
N
Aarne Laasonen on
Tapiolan seurakunnan
kappalainen.
tua jokaiselle jo ennen kuin
tuonelan virta vääjäämättömästi vetää imuunsa?
Nimittäin Jumalalle jokainen todella on kelvollinen sellaisena kuin on, rikkinäisenä,
epäonnistuneena tai väärin
tehneenäkin. Rakkaus kulkee
armollisuuden kanssa käsi
kädessä. Sillä on nykyajassa
enenevä kysyntä, myös miesten keskuudessa.
aarne laasonen
pappi ja mies, 61 v.
espoo
evoDrom-projekti on
tarkoitettu helsinkiläisille 13–16-vuotiaille romaninuorille, jotka käyvät koulua mutta
tarvitsevat ja haluavat siihen
tukea. Jaana Bollström on toiminut NevoDrom-projektissa
sen alkutaipaleelta, elokuusta
2008 lähtien.
”Autamme nuorta käymään
koulun loppuun, saamaan päättötodistuksen, löytämään jatko-opiskelupaikan tai työtä ja
tarvittaessa myös mielekkään
harrastuksen.”
NevoDrom-projektiin haetaan lähetteellä yleensä koulun
kautta. Opettaja tai vanhemmat
ovat esimerkiksi havainneet,
että läksyt jäävät nuorelta tekemättä, reppu ei kulje koulussa
mukana tai poissaoloja kertyy
huolestuttavan paljon.
Aluksi nuoren tueksi kerätään verkosto, joka kokoontuu kuukausittain. Verkostoon
kuuluvat nuoren lisäksi hänen
vanhempansa tai muu huoltaja, opettaja ja NevoDromin
edustaja. Verkostokokouksissa
suunnitellaan nuoren tulevaisuutta, tehdään tavoitteita koulunkäynnille ja kerrataan edellisessä tapaamisessa sovittujen
asioiden toteutumista.
NevoDromissa toimii myös
vertaistukiryhmä Läksyparkki
kerran viikossa, jonne nuoret
tulevat keskustelemaan muiden nuorten ja ohjaajan kanssa
koulusta ja kohtaamistaan vaikeuksista.
Bollström muistuttaa, että
vaikka etusijalla on nuori, tukea ja opastusta annetaan myös
vanhemmille.
”Pohdimme esimerkiksi, miten vanhemmat voisivat auttaa
lastaan innostumaan koulunkäynnistä. Elokuussa 2010 järjestämme perheleirin yhteistyössä Itäisen sosiaalitoimen
perhetyöntekijöiden kanssa
projektissa oleville nuorille ja
heidän vanhemmilleen. Leirille
saapuu asiantuntijoita keskustelemaan, miten pärjätä nuorten vaikeuksien kanssa. ”
Jaana tuntee
nuorten maailman
Jaana Bollström aloitti nuorisotyön vuonna 2000 Malminkartanossa Läntisen sosiaalitoimen palkkalistoilla projektissa,
jonka TE-keskus rahoitti. Sen
tarkoitus oli ehkäistä romaninuorten syrjäytymistä ja auttaa
heitä pääsemään kiinni työelämään.
Projektin päätyttyä Jaana opiskeli oppisopimuksella
nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi ja työskenteli Kannelmä-
en nuorisotalolla.
”Ajauduin alalle ensin puolivahingossa, mutta huomasin
pian, että tämä on juuri sitä mitä
haluan tehdä. Haluan auttaa romaninuoria elämässään eteenpäin ammattitaitoni avulla.”
Opetushallitus teki muutama
vuosi sitten selvityksen, jonka
mukaan koulun ja romanikodin yhteistyössä on puutteita.
Lisäksi koulutoimi ja opetushenkilöstö tuntevat romanikulttuuria ja romaniväestön
olosuhteita huonosti. Siksi on
tärkeää, että koulun ja kodin
yhteistyötä kehitetään ja vanhemmuutta tuetaan.
Selvityksen tulokset antoivat
alkusysäyksen myös NevoDromprojektille. Se on pilottihanke,
ja vaikka näillä näkymin hanke
kestää vuoden 2010 loppuun,
Bollström toivoo ja uskoo, että
jatkoa on luvassa.
Koulunkäyntiin
on panostettava
Nuorisoasiainkeskuksen Luotsitoiminta on tehnyt valtaväestön
ja Spinnu entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden nuorten
parissa NevoDromin kaltaista
toimintaa jo pitkään.
”NevoDromin suunnitteluvaiheessa sovelsimme Spinnun
mallia romaninuorille sopivak-
si, ottamalla huomioon romanikulttuurille ominaiset piirteet,
Bollström kertoo. ”
NevoDromia ryhdyttiin tekemään tutuksi käymällä lukuisissa kouluissa ja erilaisissa
tilaisuuksissa. Ensimmäiset
asiakkaat otettiin vastaan tammikuussa 2009. Tällä hetkellä
nuoria on mukana kymmenen. Kuusi on muuttanut pois
Helsingistä tai muusta syystä
joutunut keskeyttämään prosessin, mutta osa heistä loi ohjaajaan niin kiinteän suhteen,
että on yhä yhteydessä Bollströmiin.
Suurin osa nuorista on tullut
mukaan NevoDromiin koulun
kautta. Muutama on tullut myös
sosiaaliviraston kautta.
”Mielestäni romaninuoret
aikuistuvat valtaväestöä aiemmin. Aikuistuminen tuo mukanaan isoja muutoksia, sillä
sen myötä romaninuorten on
huomioitava tapakulttuuri eri
tavalla kuin nuorempana, Bollström pohtii.”
Bollström painottaa, että nykyaikana ilman koulutusta ei
pärjää. Vain koulutuksen avulla voi saada työtä ja päästä elämässä eteenpäin.
TeksTi ulla paukku
kuva jaakko kaarTinenkouTanieMi
MIKÄ IHMEEN NUORISOASIAINKESKUS?
Nuorisoasiainkeskus on Helsingin kaupungin virasto. Sen tehtävänä on järjestää nuorille tiloja,
tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksia sekä auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.
Monikulttuurisuus on tärkeä
osa nuorisoasiainkeskuksen
toimintaa. Bollström on kulttuuritulkki, joka käy kertomassa nuorisotyöntekijöille romanikulttuurista. Kulttuuritulkin tehtävä on
myös selvittää konfliktitilanteita,
joita syntyy toisinaan eri kulttuuritaustaisten nuorten välille.
”Olen ikään kuin silta kahden
kulttuurin välissä”, Bollström
kuvailee.
Nuorisoasiainkeskus on
panostanut myös romaninuorisotyöhön. NevoDromin lisäksi
toimii alueellinen romanityö. joka
ylläpitää nuorille Romaniclubia
sunnuntaisin klo 12–16 Nuorisokahvila Clubissa ja tarjoaa
työharjoittelupaikan muutamalle
romaninuorelle vuodessa.
Romanitaustaisia nuoria
työllistyy toki muihinkin nuorisoasiainkeskuksen toimipisteisiin.
Kaiken kaikkiaan romanitaustaisia nuoria on nuorisoasiankeskuksessa työharjoittelussa tai
palkkatuetussa työssä vuosittain
kymmenkunta.
Romanityöhön on palkattu
kaksi romanitaustaista henkilöä.
Useammallekin olisi Bollströmin
mukaan tarvetta.
”Olen huomannut, että romanit ovat olleet kiinnostuneita nuorisotyöstä, mikä on hieno asia.
Nuorisoasiainkeskus ottaa vastaan oppisopimusopiskelijoita,
ja toivottavasti entistä useampi
opiskelija ja sitä kautta työntekijä
olisi romani. Siitä olisi hyötyä niin
nuorisoasiainkeskukselle kuin
romaninuorillekin.”
Nuorisoasiainkeskuksessa on
mahdollista myös tunnustella
nuorisotyötä vapaaehtoistoiminnan kautta. Talot hakevat
viikonlopputoimintaan avuksi
kiinnostuneita 18 vuotta täyttäneitä aikuisia.
ROMANO BOODOS 1/2010
6
ROMANIT SUOMALAISISSA LEHDISSÄ
100 vuotta sitten
”Suomen romanit haluavat oppia lukemaan ja kirjoittamaan tullakseen tasavertaisiksi toisten ihmisten kanssa”, kerrottiin suomalaisissa lehdissä jo yli 100 vuotta sitten.
Usein kirjoituksissa myös syytettiin romaneja pahoista teoista kuulopuheiden perusteella, mutta joskus toimittajat asiallisesti ja ennakkoluulottomasti kertoivat omista
kokemuksistaan romanien parissa. Sanomalehti Vaasa. Sanomia Waasasta ja EteläPohjanmaalta julkaisi elokuun 11 päivänä vuonna 1906 artikkelin Käynti mustalaisten
koulussa. Se kertoo myös Romano Mission alkutaipaleesta. Jutun toimittajan nimeä
lehdessä ei valitettavasti mainita, vain nimimerkki Y.K.
Käynti mustalaisten koulussa
Vaasa, elokuun 11.
päivänä vuonna 1906
Käydessäni Seinäjoella poikkesin siellä parhaillaan pidettävään mustalaisten kouluun.
Koulua pidetään entisessä
kauppias Koskisen talossa, Joupin kylässä, ja se on se ensimmäinen laatuaan maassamme.
Heti talon luo tultua huomaa
sen ympäristöineen olevan
mustalaisten leiripaikkana. Yltympäri juoksentelee paljaspäisiä ja avojalkaisia mustakiharaisia lapsia, jotka valittavalla
äänellä pyytävät ohikulkijoilta
viittä penniä. Pyysin erästä
mustalaispoikaa opastamaan
minua heidän opettajansa luo.
Kouluhuoneessa tapasin kurssien johtajan, mustalaislähetyksen sihteerin, herra Johnssonin. Hän kertoi kurssien
syntyneen Mustalaislähetyksen
aloitteesta, joskin yksityisetkin
olivat yritystä vapaaehtoisilla
lahjoilla avustaneet. Yksinpä
asiaan innostuneet mustalaiset
itsekin olivat markkinapaikoissa keränneet varoja tarkoitusta
varten ja mustalaisnaiset olivat
tuoneet pitsejään ja käsitöitään,
joita oli koetettu saada myydyiksi ja rahat käytetty koulun
ylläpitämiseksi.
Opetusvälineet lainaksi
Seinäjoen kansakoululta
Aikomus oli ollut pitää kurssi
Ilmajoella, vaan voittamattomien esteiden takia oli se täytynyt muuttaa Seinäjoelle, mistä
saatiin huoneisto 50 markan
vuokraa vastaan koko kurssin
ajalta, joka on puolitoista kuukautta. Kansakoulusta oli saatu lainaksi välttämättömimmät
opetusvälineet, kuten pöydät ja
taulut.
Koulussa on nykyään 40 oppilasta, nuoria ja vanhoja sekaisin. Kouluun pyrkijöitä oli
ollut enemmänkin, vaan tilan
ahtauden vuoksi ei enempää
voitu ottaa. Opetusaineita oli
pääasiallisesti neljä, nimittäin
sisäluku, jonka opettamiselle
pääpaino pannaan, uskonto,
laskento ja maantieto. Oppilaat
on jaettu kahteen huoneeseen,
paitsi sisälukutunneilla, jolloin
oppilaat ovat neljässä osassa.
Opetusta annetaan pitkin päivää, keskimäärin 6 – 7 tuntia
päivässä.
Kysymykseeni kuinka oppilaat ovat tarkkaavaisia ja jaksavatko he istua koko tuntia
rauhassa paikallaan, vastasi
herra Johnson, että yleensä on
oppilaissa huomattavissa ahkeruutta, todellista tiedonhalua,
joskin tietysti poikkeuksiakin
löytyy, sillä tunnilla voi tapahtua veitsien ja kellojen vaihtoa
sekä kovaäänistä puhelua, mikä
kurssien alussa oli hyvinkin tavallista, vaan on se vähentynyt
päivä päivältä.
Vanhemmat eritoten
olivat kovapäisiä
Alkoi sitten heidän sisälukutuntinsa ja olin sitä tilaisuudessa
kuulemaan. Oli hauskaa nähdä
vanhoja miehiä ja naisia rinnan
pienten lasten kanssa ahkerassa tavauksessa. Näki selvään,
että siinä todella tahdottiin
oppia, tahdottiin päästä ylös
alennustilasta samanvertaisiksi toisten ihmisten kanssa. Opetustyö näytti vaativan ääretöntä
kärsivällisyyttä ja neuvokkuutta
opettajalta, sillä näistä neljäs-
täkymmenestä ainoastaan neljä
osasi tyydyttävästi sisältä lukea
ja useat oppilaat, vanhemmat
eritoten, olivat kovapäisiä.
Tunnin loputtua kutsuivat
opettajat minut huoneeseen,
missä eräs mustalaisnainen
tarjoili meille kaakaota. Täällä opettajat kertoivat minulle
hauskoja kokemuksiaan mustalaisten parissa olostaan. He
näet asuivatkin heidän keskuudessaan, mikä onkin tarpeellista, jotta oppilaat oppisivat
siveellisiä tapoja ja säädyllistä
elämää. Eräs opettajista, neiti
Johansson, kertoi toimineensa
paljon opettajana, vaan ei vielä koskaan ollut tavannut niin
kiitollisia oppilaita ja tuntenut
sellaista tyydytystä työstään
kuin näiden keskuudessa. Hän
sanoi päättäneensä antautua
kokonaan sille alalle, samoin
kuin herra Johnsson.
Herra Johnsson kertoi heidän
ensi kesäksi aikovan senaatilta
pyytää Alavuden reservikasarmia koulutushuoneeksi, ja
jos valtio myöntää tarpeellisen kannatuksen, saavat he
jonkun vuoden kuluttua täydellisen kansakoulun jostakin
Etelä-Pohjanmaan kunnasta,
jota mustalaiset itsekin tuntuvat hartaasti toivovan. Nykyään, sanoi hän heidän kaikkien
opettajien tekevän työtä ilman
minkäänlaista palkkaa, pelkästä uhrautuvaisuudesta ja asiaan innostuksesta.
Lauluja
mustalaiskielellä
Johtui sitten keskustelu mustalaisten kieleen ja kertoivat
opettajat vastaisilla kursseilla
tultavan kiinnittämään huo-
ROMANO BOODOS 1/2010
miota heidän kieleensä. Muutoin kertoi herra Johnsson, joka
heidän kieltänsä taitaa, kuinka
suuria vaikeuksia hänellä oli
tätä kieltä opetellessaan. Mustalaiset kun eivät soisi syrjäisten heidän kieltänsä taitavan.
Nyttemmin sanoi hän saaneensa käännetyksi laulun Mustalaiseks´ olen syntynyt, heidän
kielelleen.
Lopuksi olin tilaisuudessa
kuulemaan mustalaisten lauluja heidän omalla kielellään. Se
hetki ei mielestäni heti haihdu.
Kuulla noita surullisia, tunteikkaita säveliä, jotka näitä sorrettuja ja halveksittuja ihmisiä
niin monena viluisena yönä oli
nuotiovalkean ääressä innostuttanut ja lämmittänyt. Se oli
mielestäni jotakin toista kuin
koulutettujen laulajien ulkomaiset aariat. Sanoja en ymmärtänyt, vaan sävelen surumielisyys oli sentään tuttu, sillä
suomalainen ymmärtää niin
hyvin surullisia säveleitä…
Sanottuani hyvästit ystävälliselle isäntäväelleni, lähdin koululta tyytyväisenä näkemiini ja
kuulemiini. Olisi hyvin suotavaa, että valtio avustaisi mustalaisten sivistystyötä, sillä heissä
näyttää todella heränneen tiedon ja opin halu. Y.K.
R
omano Mission nimi oli alkujaan Mustalaislähetys. Sen
perustaja, vielä Johnsson-nimellä tunnettu Oskari Jalkio järjesti
ensimmäisen Romanikurssin
Seinäjoellä vuonna 1906. Opettajina toimivat Anders Oskar
Johnssonin lisäksi hänen tuleva vaimonsa Helmi Johansson,
Betty Saaristo ja kauppias Hilma
Kala, joka vuokrasi talon koulutilaksi.
Kurssilaisten muonituksesta
Seinäjoellä huolehtivat neidit
Anna Lahtinen ja Sofia Schwartz,
joka valmistui sittemmin kansakoulunopettajaksi Sortavalan
seminaarista, sekä romanirouva Ina Palmroth, joka miehensä Oton kanssa auttoi Jalkiota
tutustumaan romanikulttuuriin.
Näitä kursseja pidettiin kaikkiaan
neljä kertaa. Seinäjoen kurssia
seurasivat Romanikurssi Virroilla
vuonna 1907, Hiitolassa vuonna
1908 ja Kuivaniemellä vuonna
1916. Enempää kursseja ei pystytty järjestämään rahan ja tilojen
puutteen takia.
ROMANIEN KOULUTUKSEN URANUURTAJAT
A
nders Oskar Johnsson (vuodesta 1922 Oskari Jalkio) syntyi
19.5.1882 Pohjanmaan ruotsinkielisellä alueella Teerijärvellä kristillisessä kodissa. Hänessä heräsi halu
lähteä lähetyssaarnaajaksi Kiinaan jo
nuoruusvuosina. Passia oli kuitenkin
vaikea saada ja nälkäinen romanipoika havahdutti hänet näkemään, että
kotimaassakin on hänelle lähetystyötä riittämiin.
Vuonna 1904 Oskari Jalkio tutustui
Otto ja Ina Palmrothiin, joiden kanssa hän aloitti romanityön.
Vapaakirkkoon liittynyt Oskari
Oskari Jalkio
Sofia Schwartz
Jalkio rupesi pitämään romaneille
kokouksia markkinoilla ja vähitellen
syntyi ajatus Mustalaislähetyksen
perustamisesta. Se tapahtui Tampereella 1.-4.6. vuonna 1905.
Paltamon pappilassa Jalkio tapasi
nuoren Sofia Schwartzin (myöh.
Santamo). Kuivaniemellä PohjoisPohjanmaalla 1887 syntynyt Sofia
kirjoitti tapaamisen jälkeen Jalkiolle
ja pyysi, että Mustalaislähetys ottaisi
hänet hoiviinsa, jotta hän voisi jatkaa
koulunkäyntiään.
Lähetyksen työntekijät Tilli Sutinen
ja Hilma Kala ottivat Sofian huomaansa ja hän valmistui Sortavalan
seminaarista kansakoulunopettajaksi
vuonna 1911. Romanitaustansa takia
hänen oli kuitenkin vaikea löytää
vakituista työtä, ja hän joutui tyyty-
Ensimmäinen romanikurssi
Seinäjoiella 1906.
mään koko elämänsä ajan sijais- ja
koevuosiopettajan tehtäviin.
lähteet: vaasa-lehti, armas
viita: Mustalaisväestön hyväksi,
Biografiakeskus, sks
Tuovi puTkonen
7
Romanikielellä on monta tukijaa
Suomen romanikielen aseman turvaamiseksi ja parantamiseksi on käynnissä
monia eri toimenpiteitä. Tarkastelen
tässä kirjoituksessani mitä viime vuoden
aikana on romanikielen hyväksi tehty.
V
arsinaisia romaniasioiden toimijoita valtiohallinnossa ovat
valtakunnallinen romaniasian neuvottelukunta
sekä alueelliset romaniasiain
neuvottelukunnat. Lisäksi muun
muassa opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä ja
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sekä romanikielen lautakunta toimivat romanikielen
puolesta.
Kieliasia
nousussa
Valtakunnallinen romaniasiain neuvottelukunta on viime
vuoden mittaan ottanut kantaa
romanikielen asemaan erilaisissa kuulemistilaisuuksissa ja
lausunnoissaan. Tuoreen romanipoliittisen ohjelman valmistelussa romanikielen asema
on ollut yksi kuulemisten aihe.
8.12.2009 peruspalveluministeri Paula Risikolle luovutetussa
ohjelmassa on esitetty toimenpide-ehdotuksia kielen opetuksesta ja tutkimuksesta.
Romaniasiain neuvottelukunta on myös nostanut kielen ja
kulttuurin asemaa järjestämällä 8.4.2009 romanien kansainvälisen romanikulttuuripäivän,
jossa osa puheista esitettiin romanikielellä.
Romaniasiain neuvottelukunta yhdessä Yleisradion kanssa
on käynyt keskusteluja ja tehnyt aloitteen romanikielisestä
ohjelmatuotannosta TV:ssä ja
radiossa.
Romanien kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia on tuettu
myös tuottamalla romanikielistä materiaalia kuten hammashoito-opas, jossa osa tekstistä
on romanikielellä.
Myös alueellisilla romaniasiain neuvottelukunnilla on
ollut osuutensa kielen ja kulttuurioikeuksien turvaamiseksi.
Alueellisten neuvottelukuntien
suunnittelijat ovat useissa koulutustilanteissa kuntien viranomaisille ja ammattiryhmille
painottanut romanikielen opetuksen merkityksestä etenkin
lapsen identiteetin vahvistamisen ja kielitaidon säilymisen
kannalta.
Koulujen tilanteessa
parannettavaa
Romanikielen opetukseen,
romanikielisen oppimateriaalin tuottamiseen ja romanikielen opettajien koulutukseen
on kohdistettu Suomen muihin
kieliin verrattuna hämmästyttävän vähän voimavaroja. Osittain tästä johtuen romanikielen
opetusjärjestelmässä onkin todettavissa selkeitä puutteita.
Syynä ovat olleet vuoden
2000 jälkeen aloitetut koulutoimeen kohdistuneet leikkaukset, jotka käytännössä näkyvät
eniten juuri vähemmistölasten
ja romanikielen opetuksen vähentymisenä kunnissa.
Suurimmassa osassa maata
romanikielen opetusta ei ole
saatavilla edes perusopetustasolla, vaikka kunnassa asuisikin riittävä määrä perusopetusikäisiä romanilapsia ja vaikka
laki mahdollistaa opetuksen
järjestämisen.
Lisäksi romanivanhemmat ja
-lapset tuntevat huonosti omat
kielelliset oikeutensa, eivätkä
useinkaan osaa vaatia kielenopetusta.
Romanikielen opetus on vakiintunut Suomessa vain harvoissa paikoissa. Suurin osa
romanikielen perusopetuksesta tapahtuu Etelä-Suomessa.
Vaarana on, ettei romanilasten
kielellinen yhdenvertaisuus ja
alueellinen tasa-arvo toteudu.
Opetushallitus on myöntänyt
romanikielen opetukseen koulutuksen järjestäjille valtionavustusta, jos oppilasryhmään
on lukukauden alkaessa kuulunut vähintään neljä oppilasta.
Valtionavustuksen piirissä
olevien kuntien määrää lisättiin
kahden eri haun avulla, tammikuussa ja huhtikuussa. Kuntien
lukumäärä lisääntyi 10:llä, joten yhteensä kuntia on valtionavustuksen piirissä 24.
Vuoden 2010 alusta on hyväksytty muutos oppilaiden
vähimmäismäärään kielenopetuksessa. Uuden säädöksen
mukaan jo kahdelle lapselle
voidaan järjestää romanikielen
opetusta.
Koulutusta kehitetään
Kuntien kehittämissuunnitelmien yleisimpiä painopistealueita ovat romanioppilaan
kohtaaminen, romanikodin ja
koulun yhteistyön kehittäminen
ja romanioppilaiden oppimisen
edistäminen, esimerkiksi läksykerhot. Monilla paikkakunnilla
on myös romanikielen oppimisen edistäminen noussut painopistealueeksi. Opetushallitus
on järjestänyt kuntien tueksi
kolme kaksipäiväistä koulutustilaisuutta Tampereella ja Helsingissä, jonka sisällöt on koh-
Artikkeli julkaistaan
jatkosarjana, josta ensimmäinen osa ilmestyi
joulukuun numerossa
otsikolla ”onko Suomen
romani uhanalainen”.
Henry Hedman toimii
romanikielen tutkijana
Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksessa.
distettu romanikieleen.
Opetushallituksen täydennyskoulutusrahoituksella on käynnistetty Opetusalan koulutuskeskus OPEKON koordinoima
ROMANO – menetelmiä romanikielen opettajille 2009-2011.
Hankkeen tavoitteena on lisätä
romanikielen opettajien tietoutta oppimaan oppimisesta, opetusmenetelmistä sekä romanikielen erityispiirteistä.
Koulutuskokonaisuuksien
avulla pyritään aktivoimaan
romanikielen opetusta sekä tukemaan opettajien ja ohjaajien
romanikielentaitoa ja edelleen
opettamista lapsille ja nuorille.
Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä on toteuttanut läänien kanssa yhteistyön
kolmen romanikielisen kielipesän pilottitoiminnasta.
Kielipesien haku valmisteltiin alueellisten romaniasiainneuvottelukuntien kautta,
ja se tuotti kolme hakemusta.
Mikkelin, Oulun ja Savonlinnan
kielipesien toiminta rahoitettiin
Opetushallituksesta koeluonteisesti.
Kielipesätoimintaa päätettiin
laajentaa ja alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien
kautta pyydettiin uusia hakemuksia tälle vuodelle. Hakemuksia tuli yhteensä 8 kpl eri
puolilta Suomea. Opetushallitus
tekee parhaansa näiden kielipesien rahoittamisessa.
Ylioppilastutkinnosta puuttuu edelleen mahdollisuus suorittaa romanikieli äidinkielenä.
Opetushallitus on ollut asian
takia yhteydessä opetusministeriöön.
Julkista käyttöä
varaa lisätä
Romanikielen julkista käyttöä
on pyritty lisäämään 1990luvulta lähtien. Niinpä kielen
käyttöalat ovat laajentuneet
koskemaan muun muassa romanikielisiä jumalanpalveluksia ja kokouksia sekä lisääntyvää käyttöä mediassa romaniradion välityksellä.
Radio Suomi lähettää nykyisin
sunnuntaisin uutisohjelmaa Romanihelmet − Romano Miritz 15
minuuttia kerrallaan. Kyseistä
uutisaineistoa kerätään ja taltioidaan jatkuvasti Kotimaisten
kielten tutkimuskeskukseen.
Tutkija Henry Hedman
Materiaalia on tarkoitus tutkia
ja käyttää hyödyksi etenkin sanastonkehitystyössä.
Romanijärjestöt pitävät yllä
romanikieltä. Lisäksi kenttätyö
romanien parissa mahdollistaa
kielen käytön eri romaneille
suunnattujen tapahtumien, kuten leirien ja vanhusten virkistystoiminnan kautta.
Romanijärjestöt ovat tukeneet kielellisiä oikeuksia muun
muassa julkaisemalla romanikielisiä lehtikirjoituksia. Myös
kesäleireillä on romanikieli ollut esillä.
Uutta romanikielistä kirjallista materiaalia ei viime vuoden
aikana ilmestynyt.
Armas Baltzar on laatinut
lukemistoa lapsille ja aikuisille
Mustalais-Hermanni -nimisen
kirjaseen. Opetushallituksen romaniväestön koulutusryhmä on
tehnyt päätöksen kirjan kääntämisestä romaniksi. Käännöstyö on aloitettu ja valmistuu
vuoden 2010 aikana.
Tekeillä on myös Tinosko
ho˛˛os, opettajien opas, joka
on tarkoitettu varhaiskasvatukseen. Lisäksi Viljo Koiviston
laatimaa Romani-Suomi-sanakirjan tuottaminen on aloitettu
2009 aikana.
Viime vuoden aikana on romanikielelle käännetty muun
muassa osia vähemmistövaltuutetun sekä lapsivaltuutetun
internet-sivuista.
Kirkkohallitus on tuottanut
romanikielisen Katekismuksen,
piispa Huovisen kommentein,
joka julkaistaan vuonna 2010.
Tuula Lindin elämää käsittelevä kirja ilmestyi vuoden 2009
aikana. Se ei varsinaisesti käsittele romanikieltä, mutta luo
kuvan Lindin omakohtaisesta
kokemuksesta romanilastenkodissa ja siitä, kuinka oman
kielen ja kulttuurin puute vaikeutti myöhemmin sopeutumista romaniyhteisöön.
Romanikieltä
tutkitaan
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on kaksi romanikielen tutkijaa. Romanikielen tutkimus etenee ja tuottaa
muun muassa kielioppia ja sanastoa koskevaa monipuolista
tietoa. Viime vuonna käynnistyi
muu muassa romanikielen uudissanakirjahanke.
Lisäksi tutkimuskeskuksessa
toimii romanikielen lautakunta,
jonka tehtävänä on huoltaa romanikieltä. Lautakunnan työn
tuloksena laadittiin romanikielen kielipoliittinen ohjelma joka
luovutettiin opetusministeri
Henna Virkkuselle 21.10.2009.
Suomen tulee laajentaa ja
selkeyttää alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan ratifiointia romanikielen osalta.
Uusi kielilaki toteutuessaan
velvoittaisi kuntia nykyistä
vahvemmin järjestämään romanikielen kouluopetusta sekä
Yleisradiota ottamaan romanit
ohjelmatarjonnassaan riittävässä määrin huomioon.
HenrY HeDMan
tutkija
kotimaisten kielten
tutkimuslaitos
ROMANO BOODOS 1/2010
8
ROMANO BOODOS 1/2010
9
TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA – mutta koulutustakin tarvitaan!
”Vaaksa-projektissa pyrin erityisesti
auttamaan romaniväestöä pääsemään
työelämään kiinni ja
olen saanutkin paljon
hyvää palautetta projektin toimivuudesta”,
sanoo Tenho Palm.
Tenho Palm toimii
Mikkelin kaupungin hallinnoimassa
Vaaksa-hankkeessa
työtoiminnan ohjaajana ja kannustaa
omalla esimerkillään
romaneja kouluttautumaan ja hakeutumaan työelämään.
K
irpeä tammikuun pakkanen saattelee minua,
kun suunnistan kulkuni Mikkelin Tupalaan,
missä asuu Tenho Palm. Tenho
on malliesimerkki romanimiehestä, joka on onnistunut luomaan itselleen hyvän työuran ja
tehnyt sen omilla ansioillaan.
Olen usein pannut merkille,
että romaneilla on tapana tavatessaan toisia romaneja, joita
eivät ennestään tunne, kysellä
ensimmäiseksi, että kenenkä
poikia tai tyttöjä sitä ollaan.
Niinpä minäkin, vaikken romani olekaan, aloitan haastattelun
kysymällä Tenholta samaisen
kysymyksen.
”No Feijan ja Kirstin poikahan
minä”, vastaa Tenho, ja paimentaa samalla olohuoneen lattialla
leikkivää Aleksi-poikaa.
Lapsuus ja nuoruus
Mikkelissä
”Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Mikkelissä ja kävin armeijankin täällä Savon prikaatissa
Karkialammella 1980-luvun
loppupuolella”, Tenho kertoo.
”Halusin peruskoulun jälkeen
aloittaa automaalarin ammattiopinnot, mutta vanhempani
pitivät valintaani liian vaarallisena maalauksessa käytettävien erilaisten myrkyllisten
aineiden ja kittipölyn vuoksi,
joten jouduin luopumaan siitä
ajatuksesta. Pääsin kuitenkin
Mikkelin kaupungin Saksalassa sijaitsevaan toimintakeskukseen töihin tekemään puutöitä
ja mietin samalla, mihin ryhtyisin seuraavaksi”.
Elämä kuljetti Tenhoa Loviisaan. Loviisassa Tenholla oli perhe, johon kuului kaksi poikaa.
”Loviisassa tein töitä Terästuote Oy:ssä, jossa toimin autonkuljettajana toimittaen erilaisia metalliosia muun muassa
Ahlströmin tehtaille ja muuallekin eri puolilla Loviisaa, Kotkaa ja Porvoota. Neljä vuotta
kului mukavasti Loviisassa ja
lähialueilla autoa ajellen, mutta sitten palasin taas Mikkeliin
ja tapasin Sarin, joka toimii sairaanhoitajana Mikkelin keskussairaalassa”, sanoo Tenho.
”Tein aluksi kaikenlaisia ly-
hyitä työrupeamia täällä Mikkelissä kunnes sain paikan
työhön valmennuskeskuksesta,
Savosetistä. Tarkoituksenani
oli tehdä siellä vain kahden
kuukauden harjoittelujakso
työntekijänä, mutta päädyinkin
auton pesupuolen vastaavaksi
ohjaajaksi.”
Ohjattavina oli useita kehitysvammaisia ja kuntouttavassa
työtoiminnassa mukana olevia.
Se työ veikin sitten viisi vuotta
Tenhon elämästä, mutta opetti
paljon.
”Opin toimimaan erilaisten
ihmisten kanssa ja kasvattihan se kärsivällisyyttä. Pomottaminen ei ole koskaan ollut
johtamistyylini vaan olen aina
halunnut olla avuksi ihmisille
ja koen suurta tyydytystä siitä,
jos voin auttaa jotakin ongelmien kanssa painivaa. Työ on aina
tiimityötä ja ihmisten rinnalla
kulkemista.”
Homma toimii
sata-nolla
Savosetissä työntekijät pesivät,
imuroivat ja vahasivat autoja ja
työn tulokset olivat todella hyviä. Monet pesulan asiakkaista
kehuivat, että Tenho sai työntekijät yltämään hyviin työtuloksiin ja muutenkin hänellä oli
luontainen kyky saada kontakti
mitä erilaisimpiin vammaisiin.
Kaikenlaisia hassuja kommelluksiakin sattui työssä, mutta Tenho oli hyvin pidetty niin
työntekijöiden kuin asiakkaiden
keskuudessa.
”Viihdyin oikein hyvin Savosetissä ja pidin työstäni. Se
vaati keskittymistä ja erilaisten
vammaisten ihmisten kanssa
toimeen tulemista. Esimerkiksi puheen tuottaminen oli joillekin todella vaikeata, mutta
opin pian ymmärtämään hyvin
joidenkin vammaisten kovinkin
epäselvää puhetta, niin että
jouduin välillä olemaan tulkkina toisille”, sanoo Tenho.
”Usein jo puolesta sanasta
ymmärsin, mitä milloinkin haluttiin sanoa. Rajat piti kuitenkin asettaa, jotta kaikki toimisi
halutulla tavalla – tai ”sata-nolla”, niin kuin Tenho sen usein
ilmaisi, jos homma toimi!
Vaaksa-projektissa
kulttuuritulkkina
Työ Savosetissä ei kuitenkaan
ollut vakinainen ja niinpä Tenho siirtyi Mikkelin kaupungin
hallinnoimaan Vaaksa -projektiin, jota rahoittaa Euroopan
sosiaalirahasto.
Tenhon nykyinen esimies
Pekka Patama kävi usein pesettämässä autoaan Savosetissä ja pani merkille ystävällisen
ja sosiaalisen Tenhon, joka sai
tulosta aikaiseksi. Niinpä Pekka
päätti pyytää Tenhoa Vaaksaan
romanitutoriksi, joka voisi saada houkuteltua myös romaneja
tähän välityömarkkinoilla toimivaan projektiin.
Vaaksa-hankkeessa tarjotaan
työskentelymahdollisuuksia
sekä työhön sijoittumista edistäviä ja työssä selviytymistä tukevia palveluja pitkäaikaistyöttömille ja henkilöille joiden on
vaikea työllistyä. Vaaksa-hanke
pyrkii myös lähentämään työnantajia ja työntekijöitä niin, että
työt löytävät tekijänsä helpommin. Hankkeen mottona onkin
”ensin työ ja sille tekijät”.
Uutta ovat muun muassa
vaaksabussit, jotka kuljettavat
ja hakevat työntekijöitä kulloiseenkin työpisteeseen.
Erittäin mielenkiintoiselta
kuulostaa esimerkiksi vaaksabussi, jolla työntekijät viedään
vanhainkotiin, jossa sitten vanhuksille tehdään pieniä palveluksia, kuten ulkoilutetaan,
syötetään, laitetaan tukkaa tai
leikataan kynsiä. Siis sellaisia
pieniä yksinkertaisia ja arkisia
toimia, jotka kuitenkin avun
saajalle voivat olla hyvinkin
merkityksellisiä.
Koulutusta
käytännön tueksi
”Samalla kun käyn töissä, teen
näyttötutkintona työnohjaajan
ammattitutkintoa, jotta saan
myös teoreettisen pohjan sille
työlle, jota olen kuitenkin tässä
jo useamman vuoden tosiasiallisesti tehnyt”, Tenho kertoo.
Koulutuksessa oli mukana
myös kaksi muuta romania,
mutta jostain syystä he eivät
jaksaneet jatkaa koulutusta
loppuun asti.
”Koulutus tuo ajankohtaista
tietoa alasta ja tukee muutenkin arjen työskentelyä”, Tenho
toteaa.
”Usein kun mietin, mitä tekisin jossakin tilanteessa tai miten auttaisin jotain ihmistä, ratkaisen asian omalla tavallani ja
kysyn sitten joltakin kokeneemmalta työtoveriltani, mitä mieltä hän on asiasta. Hyvin usein
sattuu, että oma ratkaisuni on
ollut aivan sama kuin mihin yhdessä pohtien päädymme.”
Tenho on luonteeltaan hyvin
avoin, sosiaalinen ja sopeutuvainen. Hänen kanssaan on
helppo keskustella eikä häntä
tarvitse juurikaan houkutella
puhumaan. Tenho ei ole kokenut ulkopuolisuutta valtaväestön joukossa vaan on mennyt
rohkeasti mukaan ja luonut
itselleen ansiokkaan työuran ja
löytänyt myös vaimonsa valtaväestön piiristä.
”Vaaksa-projektissa pyrin
erityisesti auttamaan romaniväestöä pääsemään työelämään
kiinni ja olen saanutkin paljon
hyvää palautetta projektin toimivuudesta. Olen myös muiden
käytettävissä, mutta erityisesti
lähellä sydäntäni ovat tietysti
romanit, joihin itsekin kuulun”,
Tenho miettii.
”Olen sitä mieltä, että romanien tulisi sopeutua valtaväestön ryhmiin, eikä heille tulisi
järjestää omia koulutusryhmiään, jotka eristävät heitä liikaa
muusta yhteiskunnasta. Jos lähtee aina tuttuun ja turvalliseen,
niin siellä saa sitten olla aina”,
toteaa Tenho painokkaasti.
Liikunnalla
akkuja lataamaan
Utelen vielä Tenholta miten hän
lataa omia akkujaan ja mitkä
ovat hänen harrastuksiaan.
”Pelaan lentopalloa ja sählyä
ja saan niistä virtaa ja energiaa
päivän töihin. Lisäksi käyn Aleksi-pojan kanssa ulkoilemassa ja
katselemme erityisesti autoja ja
rekkoja”.
Näitä autoja ja rekkoja löytyykin Aleksin huoneesta niin
paljon, että selvääkin selvempää on, mistä perheen miehet
ovat kiinnostuneita!
Talvinen ilta Tupalassa alkaa
olla lopuillaan ja pieni Aleksipoika kaipaa jo unten maille, joten jätän Tenhon nukuttamaan
poikaansa ja suuntaan kulkuni
Mikkelin Pitkäjärvelle, jossa minuakin jo odotellaan kotiin.
TeksTi: krisTiina vollar
kuvaT: Helena valenTin
Tenhoa kuunnellessani
mieleeni tulevat omat kokemukseni ROM-EQUAL
-hankkeesta, jossa olin
mukana Itä-Suomen aluekoordinaattorina.
Olen sitä mieltä, että
romanien koulutus- ja
työllisyystoiminta on mielestäni Mikkelissä edennyt
varsin hyvin, koska siellä
viranomaiset tekevät
yhteistyötä ja asioihin
on paneuduttu. Mikkelin
hankkeista olisi hyvä muidenkin ottaa esimerkkiä,
jotta saataisiin romanien
koulutus- ja työllisyysaste
nousemaan.
ROM-EQUAL -projektissa huomasin kuitenkin,
että romanit tarvitsevat
erityistukea koulutuksessa, ainakin ihan siinä alkuvaiheessa, jotta keskeytyksiltä vältyttäisiin. Usein
koulutus saattaa jäädä
kesken, mikäli siinä ei
osata antaa tukea oikeaan
aikaan ja oikealla tavalla.
Ainakin alkuun olisi
hyvä, että romaneilla on
oma opiskeluryhmänsä,
jos he kokevat turvattomuutta isossa koulutusryhmässä, jossa on myös
valtaväestön opiskelijoita.
Tässä olen siis hieman eri
mieltä Tenhon kanssa. Toisaalta Tenhon malli tuntuu
toimivan, koska hän pystyy antamaan romanina
romaneille niin intensiivisen tuen, että suurin osa
heistä pysyy matkassa
mukana.
Tenho itse on malliesimerkki siitä, miten voi
kouluttautua ja tehdä työtä romanina valtaväestön
keskuudessa!
krisTiina vollar
Tenho ei ole kokenut ulkopuolisuutts valtaväestön joukossa vaan on mennyt rohkeasti mukaan ja luonut itselleen ansiokkaan työuran.
VILJO OPISKELI PÄIHDETYÖNTEKIJÄKSI
Opiskelu antoi
uusia näkymiä
elämään
V
iljo Tamminen, 42, saa
syystäkin olla itsestään ylpeä, sillä hän
valmistui Ylivieskassa
sijaitsevasta Raudaskylän Kristillisestä opistosta päihdetyöntekijäksi tammikuussa 2010.
Viljo aloitti opiskelut vuonna
2007, ja sai ne hyvin arvosanoin päätökseen.
Pohjois-Suomen alueellisen
romaniasiain neuvottelukunnan suunnittelija Leena Mämmi kävi kysymässä tuoreelta
päihdetyöntekijältä, miltä nyt
tuntuu?
Mistä sait ajatuksen lähteä
opiskelemaan?
Olin mukana NOSTE -hankkeessa, joka oli tarkoitettu työttömille, ja jonka kautta etsittiin
polkuja työllistymiselle. Armas
Lindberg kannusti lähtemään
opiskelemaan, ja sitä kautta
motivoiduin itsekin.
Miltä opiskelu maittoi?
Opiskelu oli mielenkiintoista.
Ei se enää tunnu yhtään raskaaltakaan – vaikka aluksi olikin vaikeaa, kun tuli niin paljon
uutta asiaa. Opiskeluun kuului
muun muassa psykologiaa,
kristillistä päihdetyötä ja lääkehoitoa. Peruskouluopinnoista
oli aikaa jo kymmenisen vuotta,
joten opiskeluun virittäytyminen vei oman aikansa.
Opiskelu oli myös haastavaa
siitä syystä, että se oli aika lailla
etäopiskelua. Lähijaksoja opinnoissa oli 1–2 kertaa kuussa.
Sain Armas Lindgrenin lisäksi
apua seurakunnan ystäviltä, ja
vaikka välillä tuntui, ettei opintoja jaksa suorittaa, kun aina
ei kaikkea ymmärtänyt, auttoi
ystävien tuki ja kannustaminen
kuitenkin saattamaan opinnot
hienosti loppuun.
Huomaan, että opiskelu avarsi omaa maailmankatsomustani, se kehitti minua ihmisenä.
Ymmärrän, ettei kaikki ole niin
mustavalkoista, ja osaan pohtia
asioita eri näkökulmista.
Mitä hyviä muistoja opiskeluun liittyi?
Paras muisto oli ”luokkaretki” Helsinkiin, jossa kävimme
tutustumassa erilaisiin päihdehuollon paikkoihin. Tutustumiskäyntien myötä opin ymmärtä-
Huomaan, että opiskelu avarsi omaa maailmankatsomustani, se kehitti minua ihmisenä, sanoo Viljo Tamminen.
mään päihdehuoltoa paremmin
sekä myös yhteiskunnallista
järjestelmää.
Opiskelun kautta sain myös
uusia ystäviä. Luokalla oli lisäkseni kolme muuta romanimiestä, loput olivat valtaväestöä.
Meillä oli hyvä luokkahenki ja
olimme yhtä porukkaa. Opettajamme Raudaskylällä oli äärettömän hyvä ja kannusti meitä
kaikkia aina. Opettajalta saatu
tuki oli erittäin kallisarvoista.
Mikä oli opinnoissa haastavaa?
Vaikeinta oli varmastikin
näyttösuunnitelmien teko ja
toki näyttöjen suorittaminen
asetti oman haasteensa, koska
tein niitä 300 kilometrin päässä
kotoa. Etäopiskelun myötä piti
itse ottaa itseä niskasta kiinni,
ja se saattoi joskus tuntua uuvuttavalta.
Millaisia terveisiä haluaisit sanoa nuorille ja varsinkin aikuisille, jotka pohtivat
opinpolulle lähtemistä?
Opiskelu todellakin kannattaa
aina! Opinnot eivät katso ikää,
tai sitä, onko hyvä luku- ja kirjoitustaito. Itse sain aina apua
ja tukea, kunhan vain uskalsin
sanoa ääneen, etten aina kaikkea ymmärrä.
On tärkeää, että tekee päätöksen lähteä rohkeasti opiskelemaan. Tänä päivänä ei
tulevaisuutta rakenneta, jos
ammatti puuttuu. Kun huomaa
pärjäävänsä opinnoissa, itsetunto kasvaa ja omanarvontunne nousee. Jokainen ihminen
osaa jos vain haluaa!
Miltä tulevaisuus näyttää töiden suhteen?
Paikassa, jossa suoritin näyttöjä, olen tehnyt vapaaehtoistyötä. Työhaastatteluissakin
olen ollut, ja nyt parhaillaan
jännitämme saanko työpaikan.
Itse olen hyvin positiivisella
mielellä töiden suhteen.
leena MÄMMi
ROMANO BOODOS 1/2010
10
Kiltteydestä kipeät
Moni on kiltisti kestänyt ahdinkonsa,
sinnitellyt, kenties
vain salaa ihmetellyt
oloaan. Viime vuosina on eri tahoilla
alettu puhua myös
kiltteyden ongelmista. Monille se näyttää olevan suuri helpotus. Monenlaiset
ahdingot ja ongelmat
ovat saaneet nimen
ja sen myötä voi saada oikeaa apua.
V
uosia sitten tulin eräässä seminaarissa maininneeksi vain ohimennen omasta kiltteydestäni. Monet kuulijat tarttuivatkin
yllättäen teemaan pontevasti
vaatien minua kertomaan, miten
liiallisesta kiltteydestä voisi oppia
pois. Silloin en osannut vielä paljoa sanoa, mutta ymmärsin, että
kiltteyden käsittelylle on selvä
tarve ja tilaus.
Käsitykseni vahvistui sitä mukaa, mitä enemmän aiheesta
puhuin ja kuuntelin monenlaisten kilttien elämän kokemuksia
ja sisimmän tuntoja. Pian materiaalia kertyi vaikkapa päivän tai viikonlopun mittaisiin
tapahtumiin.
Aloin myös kuulla pyyntöjä
kirjasta. Monen selkeän johdatuksen siivittämänä tartuin
haasteeseen ja syksyllä 2003 ilmestyi kirja Kiltteydestä kipeät.
NÄMÄ OVAT
KILTTEYDEN
KIPUJA
• Riittämättömyys
• Kelpaamattomuus
• Suorittaminen
• Miellyttäminen
• Epäaitous
• Tahdottomuus
• Alistuminen
• Eittömyys
• Tunteettomuus
• Peitetyt tunteet
• Näkymättömyys
• Yksinäisyys
• Avoimuuden puute
• Väsyminen
• Armottomuus
• Vaativuus
• Toisille eläminen
Anna-Liisa Valtavaara &
Kirjapaja Oy 2003 Kirjasta Kiltteydestä kipeät
Kirjankin saama jatkuva suosio
ja runsas palaute kertovat siitä,
että kiltteys taitaa olla yksi vakavista kansantaudeistamme.
Lapset suojautuvat
kiltteyteen
Mistä on kyse? Kiltteyden nimissä monilta on kadonnut tai vääristynyt oma aito minuus. Kiltti
ei uskalla ilmaista omaa tahtoaan ja tarpeitaan, vaan hän on
aina toisten tahdon ja toiveitten
toteuttaja. Hän on toisten miellyttäjä, jopa mielistelijä.
Kiltti pyrkii elämään niin,
ettei ole muille vaivaksi, vaan
on mieluummin aina iloksi ja
hyödyksi. Toisaalta hän touhuaa ja ahertaa kaikkialla taukoamatta, mutta yrittää silti olla
näkymätön, hajuton, mauton ja
väritön, niin kuin moni asian
ilmaisee.
Näin ollen kiltti ei myöskään
voi ilmaista tunteitaan, ei iloaan eikä suruaan, ei pettymyksiään, pelkojaan tai vihaansa.
Hän kätkee ne sisimpäänsä ja
rakentaa suojakseen kauniin,
mutta epäaidon ulkokuoren.
Tämän rakennelman koossapitäminen vie voimia ja levollisen
ilon elämästä.
Kiltti voi olla hyvinkin puhelias, mutta hänen on vaikea puhua todellisesta itsestään, siitä,
mitä hänelle oikeasti kuuluu
tai miltä hänestä tuntuu, koska
hän on oppinut mitätöimään
tunteensa ja omat tarpeensa.
Avoimuus ja aito yhteys on hänelle tällöin aika mahdotonta.
Kilttiydestä kärsivä on saattanut aikanaan lapsuudessa sisäistää senkin valheen, ettei kukaan
ole kiinnostunutkaan hänen ajatuksistaan ja asioistaan.
Kiireen, välinpitämättömyyden tai pelon ilmapiirissä lapsi
helposti suojautuu ja sulkeutuu
kiltteyteen, toisaalta hän yrittää
tulla huomatuksi ja hyväksytyksi juuri olemalla mahdollisimman toisten mieliksi.
Liika kiltteys
uuvuttaa loppuun
Kiltti on siis ahkera suorittaja ja
epäaito miellyttäjä, rakkauden
ostaja, alistuja, helposti johdateltava ja hyväksikäytettävä.
Hän ei tunnista rajojaan eikä
osaa tai uskalla sanoa koskaan
ei. Siksi hän lopulta helposti väsyy, palaa loppuun, sairastuu,
masentuu tai hakee helpotusta
erilaisista riippuvuuksista.
Ulospäin hän näyttää tyyneltä
viilipytyltä tai jopa oikein lempeältä, mutta sisimmässään
hän piilottaa kasvavaa suurten
tunteiden varastoa. Tästä syystä kiltit saattavatkin olla melko
vihaisia ihmisiä, usein tosin piilovihaisia, minkä toipumassa
olevat kiltit myöntävät auliisti
itsekin.
Loputon syyllisyyden, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunne ovat kilteille tuttuja, suuresta suorittamisesta
huolimatta. Hylätyksi tulemisen
pelko on ajanut monet väärään
kiltteyteen ja se myös estää luopumasta kiltin kaavusta.
Jumala ei vaadi
kiltteyttä
Kiltin ihmiskuva on vääristynyt.
Mutta kiltteydellä näyttää olevan myös yllättävän suuri Jumala-kuvaa ja Jumala-suhdetta vääristävä vaikutus. Ansiosidonnaiseen ajatteluun tottunut
kiltti tekee muita helpommin
uskosta suorituskokoelman,
josta ilo ja rauha puuttuvat.
Hylkäämisen pelko värittää
helposti uskoakin.
Jos on aina tottunut ansaitsemaan, suorittamaan ja miellyttämään tullakseen hyväksytyksi
ja saadakseen jotain ihmisiltä,
on vaikea käsittää ja uskoa, että
Jumala hyväksyy ihmisen ilman
omia ansioita, että häntä ei tarvitse lepyttää eikä miellyttää.
Armo on kristinuskon ydinajatus, ja se tarkoittaa nimenomaan ihmiseen kohdistuvaa
rakkautta, jota ei voi kukaan
ansaita, mutta jonka voi ottaa
lahjana vastaan.
Ihminen kelpaa Jumalalle
Jeesuksen sovitustyön tähden.
Siihen saa turvata kaikkein tuhmin – eikä kilteimmälläkään ole
muuta mahdollisuutta tai edes
etumatkaa Jumalan läheisyyteen. Vain Jeesus yhdistää ihmisen ja Jumalan.
kansa, että oppii niitä edes tunnistamaan, saati sitten ilmaisemaan. Mutta jokaisessa ne kyllä
ovat, käyttöä varten annetut.
Monet ovat kokeneet suureksi
avuksi sen, että opettelee sanomaan ”ei” silloin, kun sisin niin
kuiskaa. Aina se ei ole mahdollista, mutta aika usein lopulta on –
jopa ilman syyllisyyttä. Kaikkeen
ei tarvitse kenenkään suostua,
kaikkea ei tarvitse jaksaa.
Kannattaa opetella olemaan
itselleen armollinen, aina ei tarvitse olla täydellinen, voi tehdä
virheitäkin. Vain se, joka arvostaa itseään ja on armollinen
itselleen, voi aidosti suhtautua
niin toisiinkin.
Kiltillä on paljon
anteeksiannettavaa
Avuksi on sekin, että opettelee
olemaan itse toisten avun tarpeessa ja antaa toisten auttaa itseään eikä vain elä toisia varten,
aina itsensä kustannuksella.
Kiltteyden oppeja kannattaa
soveltaa vihdoin itseensä ja kysellä, mikä tekisi minut itseni
tyytyväiseksi. Koska kiltin elämässä on niin paljon kätkettyä
vihaa, hänellä on myös paljon
anteeksi annettavaa – niille,
jotka ovat edesauttaneet kiltteyden syntymistä, pitäneet sitä
yllä ja hyväksikäyttäneet sitä.
Kyseessä on siis pitkä anteeksiannon prosessi, jonka tulisi
edetä sen myötä, kun tutustuu
oman kiltteytensä syövereihin
ja yrittää niistä irrottautua.
Monet ovat kokeneet anteeksiannon kaikkein syvimmin vapauttavaksi asiaksi, joka mahdollistaa
uuden ja oman tavan elää.
Vähintään yhtä tärkeää on
antaa anteeksi itselleen kaikki
ROMANO BOODOS 1/2010
OLE KILTTI
ITSELLESI!
ROMANIKULTTUURIA
TUNTEMAAN!
Tunnista ja myönnä
muutostarpeesi.
Uskalla ja päätä
muuttua.
• Älä rupea tuhmaksi!
• Opettele sisäistä rehellisyyttä - kuuntele
itseäsi!
• Tutustu ja totuttele
tunteisiin!
• Opettele puhumaan!
• Opettele sanomaan EI!
• Rakenna ja suojele
omia rajojasi!
• Etsi itsellesi rohkaisija!
• Uskalla epäonnistua!
• Tarvitse toisten apua!
• Arvosta itseäsi!
• Ilahduta itseäsi!
• Etene pienin - mutta
rohkein askelin!
• Ole itsellesi armollinen!
• Anna anteeksi kiltistäjillesi - ja itsellesi!
• Uskalla olla aito SINÄ
- niin olet parhaimmillasi!
Anna-Liisa Valtavaara, Kiltteydestä kipeät, Kirjapaja 2003,
pokkarina 2005
se, mihin on kiltteytensä vuoksi
suostunut.
lisää asiasta voi lukea annaliisa valtavaaran kirjoista
kiltteydestä kipeät (kirjapaja
2003) ja oikein kiltit (2007).
11
Sarjassa esitellään romanikulttuuria ja -tapoja.
R
omanikulttuurin ja
-identiteetin säilyminen on todistus
sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta vaikeuksien keskellä. Suomi on
tänään monikulttuurinen
ja kansainvälinen maa.
On hienoa, että vähitellen romanit ovat saaneet
Suomessa hyväksyntää ja
heidän kulttuurinsa säilymiseen myös panostetaan.
Romanikulttuurin ymmärtämiseksi on tärkeää
tiedostaa, että kulttuuri rakentuu perheen, suvun ja
yhteisön ympärille. Kaikkia vähemmistökulttuureja yhdistävät eräät seikat,
kuten yhteenkuuluvuuden
tunne, me-henki ja solidaarisuus yhteisön muita
jäseniä kohtaan. Kulttuurissa korostuvat myös voimakkaasti ihmissuhteet,
tavat ja vanhat perinteet.
Aito ja oikea romanikulttuuri painottaa hyviä
käytöstapoja ja kaikkien
ihmisten kanssa toimeen
tulemista. Vanhempien ihmisten kunnioittaminen on
romanikulttuurin perusta.
Suurin osa tavoista ja säädöksistä on jollain tavalla
sidoksissa vanhempien ihmisten kunnioittamiseen.
Perinteinen romaniperhe on ollut suurperhe.
Perheeseen kuuluivat vanhempien ja lasten lisäksi
usein isovanhemmat, sedät
ja tädit, toisinaan serkutkin. Romaniperheessä korostetaan miehen asemaa,
mutta naiset tuntevat myös
arvonsa ja heillä on valtaa
perheen sisällä todella paljon. Voitaisiin sanoa, että
mies on perheen pää ja
nainen on sen sydän.
Romanikulttuuriin kuuluu tarkkoja puhtauteen
ja häveliäisyyteen liittyviä
tapoja. Kiertävää elämää
viettäessään heidän on ollut pakko pyrkiä huolehtimaan puhtaudesta niin
hyvin kuin mahdollista.
Toisaalta tavat ovat ylläpitäneet sisäistä järjestystä
ja yhtenäisyyttä. Puhtauteen liittyvät tavat toimivat myös elämän ohjeina.
Romanien tapakulttuuri korostaa yhtenäisyyttä.
Vaatetus ilmentää romaniväestön omaleimaisuutta ja kulttuuria. Näkyvin
ulkoinen tunnusmerkki on
romaninaisen perinteinen
puku. Ei ole samantekevää miten romaninainen
pukeutuu, sillä hänen on
otettava huomioon perin-
teiset tavat ja myös toisten
heimoon kuuluvien mielipiteet.
Romanit ovat syvästi uskonnollisia. Heidän
keskuudessaan on todennäköisesti aina ollut usko
suureen Jumalaan ja tuonpuoleiseen elämään.
Oman näkökulmansa
romanikulttuurin tarkasteluun tuo myös se tosiasia, että kulttuuri elää
muun yhteiskunnan tavoin
voimakasta murroksen
ja muutoksen aikaa. Perinteinen elämäntapa on
alkanut muuttua ympäröivän maailman muutosten
myötä. Paikoilleen asettuminen vuosisatojen kiertämisen sijaan on sekin vaatinut opettelemista.
Romanien omaleimainen elämäntapa on tapa
olla olemassa ja säilyä.
Vuodesta 2000 alkaen
romanien asema historiallisena, perinteisenä vähemmistönä Suomessa on
turvattu perustuslaissa.
Tähän rikkaaseen kulttuuriin kuuluu nykyään myös
halu ja mahdollisuus kouluttautua, tehdä työtä yhteisten päämäärien eteen
ja elää yhteisten sääntöjen
mukaan.
YHTEISTYÖSSÄ!
Anna-Liisa Valtavaara
Teologi, kouluttaja,
kirjailija
Kansan Raamattuseuran julistustyöntekijä
saavo froojiba kaalengo ma˛kar
hin drouvo te passel. Soske hin
jakkes?
Mango d÷intata, meen kaalen
mote samlaven it ˛astes ta tßetanes rakkaven daala fanubonna ta
tiijata kai kaale kaan aa˛˛ena aro
Europe. Va˛ka kaan hin meen
daari panna tßi˛kas, mengo
aa˛˛ibi vojuvena paruven niina
˛ast. Me hin pu˛dom, so Deevel
kammelas meen te tßeeren. Ame
na laha te bristaven, sar narvale
aa˛˛ibi fintiko themmesko kaalen
sas kutti bere˛˛engo de˛˛engo
paalal. Kaale aa˛te daari it narvale, sar doola vaure themmengo kaalen hin panna.
Kaan hin tiija te manjaves Deevel ta te pu˛˛es lesta, so meen
mote te tßeeren, ta sar ame lahas
te jelpaven vaure kaalen, koonen
liidavena buut. Deevel mo del
menge fiiniba ta mo Jou tßalavel
amengo d÷iiben jakkes, te ame
dikkahas vaure komujengo naalal, naaka d÷iivahas endo menge
kokareske. Me kammaa amenge
saarengo tatto ta maalano d÷inta
kajo vaure komuja!
Tuula Åkerlund
Lastensuojeluasioita
näköalapaikalta
40 vuotta
Etelä-Suomen lääninhallituksen lastensuojelun
asiantuntija, lääninsosiaalitarkastaja Kristiina Hehku
hoiti lastensuojeluasioita
lääninhallituksessa 40 vuoden ajan. Hehku jäi eläkkeelle helmikuussa. Siihen
liittyen lääninhallitus järjesti yhteistyökumppaneille
eli kuntien sosiaalitoimelle,
järjestöille sekä yksityisille
palveluntuottajille seminaarin, jossa juhlittiin Kristiina
Hehkun saamaa sosiaalineuvoksen arvonimeä.
Hengellisen romanimusiikin, Sanan ja
rukouksen ilta
Nevo Roma
Nevo Roma ry on toiminut
vuodesta 1999. Järjestön toiminta-ajatus on ollut perustamisestaan lähtien tuoda romanitaidetta ja -kulttuuria esille
erilaisin tapahtumin. Järjestön
hallituksen jäsenet kuuluvat
kaikki romaniväestöön.
Järjestön tähän saakka
näyttävin toiminta tapahtui
vuonna 2000 osallistumalla
Helsingin kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Teemavuoteen liittyen järjestettiin
Kumpulassa kuuden konsertin sarja taidenäyttelyineen
ja tehtiin konserteista CD tallenne yhteistyössä Helsingin
ammattikorkeakoulun medianomiopiskelijoiden kanssa.
Nevo Roma ry on ollut toteuttamassa kulttuuritapahtumia sekä useita Romanikulttuurinäyttelyitä. Yhdistys on
toiminut myös Romanitaiteen
keskus ry:n kanssa läheises-
S
iigo tiija mango d÷inta hin
buut var aa˛tas doola
vauro themmesko kaale,
koon tingavena aka diives daari mengo them. Ame d÷aanaha,
sar narvalo aa˛˛ibonna joon
aavena daari. Iidako-Europako
themmengo kaalengo d÷iviba hin
horttas drouvo ta narvalo. Leen
na tßi veera elle horttibi.
Hin buut themmi, kai petßki na
dena siila kaalenge, va˛ka gaaje hatßavena kaalengo gaave ta
dena dummo lenge. Gaaje hiistavena kaalen ta jaagavena leen
sakko diives. Siiva rikkavena
kaalen aro kriatuuresko veera.
Me hin staudom buut themmi
ta dikjom savo kaalengo aa˛˛ibi
hin aro lengo beska gaave. Leen
hin narvale beska d÷urpi aro
ve˛˛engo duural. Doola d÷urpi
peeravena teele. D÷urpengo
gulva aa˛˛ela phuu. Kaale meerena doori aro ˛ieliba ta bok.
Buut var me hin undradom soske Deevel hin diijas menge, Fintiko themmesko kaalenge, jakke
tßi˛ka aa˛˛ibi. Meen hin rankane tßeere, hin ˛aabe ta siiva
aa˛˛ena tßi˛ka menge, ke ame
kokares d÷iivaha rankanes. Aja-
”ETTÄ HE YHTÄ OLISIVAT”
Opettele
sanomaan ei!
Mikä neuvoksi? Monen elämässä väärä kiltteys on kovin syvässä ja kaiken kattavaa, joten
muutos ei valitettavasti tapahdu kovin nopeasti. Mutta suurikin muutos on mahdollinen.
Kannattaa aluksi miettiä yksi
tai muutama asia, jossa haluaisi toimia toisin kuin ennen.
Kiltteyden vastakohta ei ole
tuhmuus, joten sellaiseksi ei
kannata ryhtyä. Oikea suunta
on sisäinen rehellisyys, itsensä
ja tunteidensa kuunteleminen,
aitouden etsiminen. Se, että
olisin oma itseni, arvokas ja
ainutlaatuinen persoona, joksi
Jumala minut loi.
Jos oma tahto ja tunteet ovat
kovin hukassa, voi kestää ai-
Freediba tumenge kamle kaale!
Torstai 11.3.2010 klo 18 alkaen
Mikael Agricolan kirkko, Tehtaankatu 23, Helsinki
sä yhteistyössä muun muassa
Romanimusiikin festivaalien
talkoojoukoissa.
Vuonna 2007 Nevo Roma ry
teki yhteistyössä Suomen Romaniyhdistyksen (SRY) kanssa
Raha-automaattiyhdistyksen
rahoittaman “Vanhat”-projektiin liittyvän oppaan romani-omaishoitajille. Opas
julkaistiin kesäkuussa 2008.
Nevo Roma ry on toteuttanut
myös selvitystyön koskien
Mustalaislähetyksen (vuodesta 1997 Romano Missio) lastenkodeissa vuosina 1960–80
olleiden 16 romanin sijoittumisesta romaniyhteisöön ja
suomalaiseen yhteiskuntaan
Kirkkohallituksen diakonian
ja yhteiskuntatyön yksikön tukemana.
2009 maaliskuussa Nevo
Roma ry järjesti yhteistyössä
Romano Mission ja Suomen
Romaniyhdistyksen kanssa ro-
Juhlaan osallistuu piispa Eero Huovinen.
Juhlan alussa Katekismuksen romanikielelle
kääntäneen tutkija Henry Hedmanin puheenvuoro
sekä seurakuntien romanileirioppaan valmistelutyöryhmän haastattelu
Puheenvuoron pitävät lisäksi:
manivanhusten virkistyspäivät
Helsingissä.
Nevo Roma ry tulee jatkossa keskittymään edelleen niin
yhteiskunnallisiin kuin romanitaiteeseen ja -kulttuuriin
liittyviin asioihin sekä enenevässä määrin osallistumaan
myös aktiivisesti tutkimus- ja
julkaisutoimintaan. Myös verkostoitumiseen liittyvät hankkeet tulevat jatkossa olemaan
osa yhdistyksen toimintaa.
Nevo Roma ry:n toimintaa
ovat tukeneet Opetusministeriö, Kirkkohallitus sekä Ragnar Ekbergs stiftelse – Ragnar
Ekbergin säätiö.
• toiminnanjohtaja Miranda Vuolasranta, Suomen
Romanifoorumi
• tuomiorovasti Matti Poutiainen, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta
• seurakunnan johtaja Klaus Korhonen, Helsingin
Saalem-seurakunta
• evankelista Henry Valerius, Helluntaiherätys
Musiikista vastaa lauluyhtye Suoralähetys.
Juontajina toimivat pastori Sami Puumala Kirkkohallituksesta ja toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund
Romano Missiosta.
Kirkkojuhlan jälkeen iltatee ja -kahvitarjoilu.
Lämpimästi tervetuloa!
Järjestäjät: Kirkkohallitus, Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin tuomiokirkkoseurakunta ja Helsingin Saalem-seurakunta
Lisätietoja: ihmisoikeussihteeri Kati Jääskeläinen, Kirkkohallitus, puh. 09 1802 210 / 050 324 3173
ROMANO BOODOS 1/2010
12
Kunnat ja kodit tasoittamaan lasten koulutietä
K
unnille on tarjolla valtion rahaa romanilasten
koulunkäynnin tukemiseen. Ylimääräisellä rahalla
voidaan saada aikaan monenlaista hyvää.
Opetushallituksessa tehtiin
puolitoista vuotta sitten ensimmäiset päätökset valtionavustuksista romanilasten perusopetuksen tukemiseen. Rahoitus oli koulutuksen järjestäjien
eli kuntien haettavissa.
Kunnissa, jotka ensimmäisinä hakivat avustusta, oli usein
kohtalaisen suuri romaniväestö. Kuntien koulutoimella saattoi myös monessa tapauksessa
olla ainakin hieman yhteistyötä
paikallisten romanijärjestöjen
tai muuten vain aktiivisten romanivanhempien kanssa.
Valtionavustuksen saamisen
ehtona on, että kunta sitoutuu
tekemään suunnitelman, jossa
valitut toimenpiteet romanilasten perusopetuksen tukemiseen
vakinaistetaan kunnan ja koulujen toimintaan. Tällä hetkellä
noin kolme neljäsosaa kaikista
perusopetusikäisistä romanioppilaista kuuluu tuen piiriin.
Valtionavustuksia on tarkoitus jakaa koulutuksen järjestäjille edelleen. Toivottavasti vielä
ainakin ne kunnat, joissa asuu
merkittävä määrä romaneja,
ryhtyvät hakijoiksi.
Opettajille tietoutta
romanikulttuurista
Olen jo aiemmin käsitellyt Romano Boodoksessa muutamien
kuntien toimenpiteitä romanioppilaittensa tukemisessa. Joudun säännöllisesti eri tilanteissa vastaamaan, millaisia oikein
ovat ne toimet, joita kunta koh-
dentaa romanioppilaisiinsa.
Toimien kirjo eri kunnissa on
valtava. Tärkeää onkin se, että
kunnan suunnitelma tehdään
yhdessä: työhön kaivataan asialle omistautuneita opettajia ja
koulunkäyntiavustajia, aktiivisia romanivanhempia ja muita
-romanitoimijoita, koulutoimen
ehdoton siunaus kehittämistoimille ja mahdollisesti asiantuntijoita esimerkiksi sosiaali- tai
nuorisotoimesta. Kuntien suunnitelmissa tulee näkyä paikalliset piirteet ja tarpeet.
Monet romanioppilaista eivät
kaipaa minkäänlaisia tukitoimia. Koulu sujuu, poissaoloja
ei ole ja päättötodistus tulee takuuvarmasti. Silloin toimet kannattaakin suunnata niitä tarvitsevien oppilaiden tukemiseen,
romanikotien koulutietouden
lisäämiseen tai vaikkapa opettajien täydennyskoulutukseen.
Opettajat tarvitsevatkin perustietoa romanilasten kulttuurista. Monet ovat hyvin kiinnostuneita asiasta, kun tilaisuus
tiedonhankkimiseen tarjoutuu.
Uskon, että jos kunta valitsee
opettajiensa täydennyskoulutuksen teemaksi romanioppilaiden kohtaamisen tai ryhtyy
kehittämään kodin ja koulun
yhteistyötä, tulokset näkyvät
monen vuoden ajan.
Perheet tukemaan
koulunkäyntiä
Rahoituksen turvin on ollut
mahdollista tukea läksyjentekoa vaikka koko perheen voimin. Läksyjenteko on ensiarvoisen tärkeää, mutta kaikkein
tärkeintä on opettaa peruskoululaiselle, että perhe tukee koulunkäyntiä.
ROMANO BOODOS 1/2010
13
ISOSISKO VALVOO
Turkulainen Anneli Palmroth
nauttii työstään vartijana.
T
Esimerkiksi Kouvolassa vanhempien rooli kehittämisessä
on koettu niin suureksi, että
paikkakunnalle suunnitellaan
niin sanottua romanivanhempien iltakoulua. Vanhemmille
tarjotaan tällaisessa iltakoulussa kerran viikossa tilaisuus
perehtyä opettajan johdolla
keskeisiin asioihin eri oppiaineissa ja päivittää tietojaan
koulunkäyntiin liittyvissä asioissa yleensä.
Vanhemmat, jotka näin paljon paneutuvat lastensa koulunkäyntiin, pystyvät varmasti
tukemaan lastaan ja ennen
muuta antamaan lapsilleen sen
selkeän viestin, että peruskoulun suorittaminen on tärkeää.
Ja ehkäpä joukosta löytyy myös
vanhempia, jotka saavat kipinän jatkaa omaa opiskeluaan.
Lasten koulumenestys
yhteinen tavoite
Olivatpa romanilasten koulunkäynnin tukemiseen valitut
toimenpiteet millaisia hyvänsä, toiminnan parasta antia
on mielestäni se, että kuntien
omiin verkostoihin on monilla
paikkakunnilla muodostunut
hienoja työporukoita. On ollut
mukava todistaa kuinka yhteen hiileen puhaltavat sekä
romanilasten vanhemmat,
opettajat ja koulunkäyntiavustajat.
Olen myös huomannut, että
romanioppilaiden koulunkäynti on monen rehtorin sydämellä.
Usein kehittäminen on syntynyt
vanhalle perustalle, ehkä yksittäisen opettajan tai paikallisen
romanihenkilön pitkälliselle
työrupeamalle, joka rahoituksen turvin saa vihdoin näkyvyyttä.
Mitä läheisemmin romaniperheet ovat kehittämistoiminnassa mukana, sitä selvemmiksi
yhteiset tavoitteet tulevat.
Se, että romanilapset pärjäävät peruskoulussa, saavat
päättötodistuksen ja pääsevät
jatko-opintoihin, onkin yhteinen tavoite niin romaniperheille, opettajille ja koulunkäyntiavustajille kuin kunnan
opetustoimen virkamiehille
– ja tietysti myös valtionavustukset myöntäneelle Opetushallitukselle.
susanna rajala
erityisasiantuntija
opetushallituksen
romaniväestön koulutusryhmä
Romanilasten erityisopetus tarkastelun alla
H
elmikuussa julkaisussa
sisäasianministeriön
selvityksessä todetaan,
että romanilapset joutuvat erityisopetuksen piiriin huomattavasti useammin kuin valtaväestöön kuuluvat.
Opetushallituksen vuonna
2004 tekemän selvityksen mukaan peräti puolet kaikista peruskoulua käyvistä romanilapsista sai osa-aikaista erityisopetusta ja joka viides oli siirretty
erityisopetukseen. Valtaväestön
kohdalla erityisopetukseen siirto koski vain 8 prosenttia oppilaista.
Erityisluokkasiirroista tehty
Erityisluokka elämänkulussa selvitys, joka on toteutettu osana Yhdenvertaisuus EtuSijalle
-hanketta, suosittaa tarkastelemaan romanilasten ja -nuorten
tuen tarpeen määrittelyä koulussa aina tilannekohtaisesti ja
yksilöllisesti.
Tutkimuksen perusteella on
syytä epäillä, että erityisope-
tuksen piiriin otetaan romanilapsia, jotka pärjäisivät myös
tavallisessa opetuksessa. Osa
selvitystä varten haastatelluista romaneista olikin kokenut
oman erityisluokkasiirtonsa
syynä olleen ainakin osittain
romanitaustan.
Vaikka erityisopetuksesta on todellisessa tarpeessa apua, sitä ei saisi tarjota
”kulttuurisena vaihtoehtona”
oppilaiden romanitaustan
takia. Erityisopetuksesta ja
helpotetuista opetussuunnitelmista on tutkimusten mukaan vaikea palata takaisin
yleisen opetuksen piiriin ja se
vaikeuttaa myös työelämänpolulla etenemistä.
Opetushallituksessa on jo
käynnistetty niin kutsuttu perusopetusprojekti, jossa on järjestetty muun muassa seminaareja koulujen henkilöstölle sekä
romanioppilaiden vanhemmille.
Lisäksi osana perusopetuksen
laadun kehittämisohjelmaa
käynnistyi vuonna 2008 romanilasten perusopetuksen tukeminen -kehittämistoiminta,
jossa on tällä hetkellä mukana
jo kolme neljästä perusopetusikäisestä romanioppilaasta.
Myös juuri julkaistussa Suomen ensimmäisessä romanipoliittisessa ohjelmassa yksi painopistealueista on romanilasten ja –nuorten koulutukseen
osallistumisen vahvistaminen,
ja toimintalinjauksena suositetaan lisättävän romanilasten ja
-nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta perusopetuksessa
ja toisen asteen koulutuksessa.
Anna-Maija Niemi, Reetta
Mietola ja Jenni Helakorpi: Erityisluokka elämänkulussa
Selvitys peruskoulussa erityisluokalla opiskelleiden vammaisten, romaniväestöön kuuluvien
maahanmuuttajataustaisten
nuorten aikuisten koulutus- ja
työelämäkokemuksista.
iukkailmeinen mutta
sydämeltään lempeä
Anneli Palmroth on turvallisuusvalvoja. Tuttujen kesken
hänet tunnetaan Nunnuna.
”Sain lempinimen jo lapsena,
syystä, että minulla piti aina
olla unirätti, josta hain turvaa”,
Anneli naurahtaa.
Anneli Palmrothin ensimmäinen, monivuotinen työura päiväkodissa alkoi 16-vuotiaana
harjoittelun kautta. Kasvavan
nuoren elämässä kannustaminen on tärkeä asia tulevaisuutta ajatellen.
”Minun elämässäni on ollut
muutamia henkilöitä, jotka ovat
vahvistaneet ja innostaneet näkemään tulevaisuuteen myös
hieman erilaisin silmin. Erityisesti muistan lämmöllä Nakkilan sosiaalitoimen johtajan Raili
Aallon ja Lääkäri Ulla Mäki-Pirtin oikeisiin paikkoihin osuneet
tuen ja kannustamisen sanat.”
Pitkän työrupeaman lomassa
Annelin mieli teki kokeilla siipiään turvallisuusvalvojan vaativissa tehtävissä. Jo lapsuudessa
ja nuoruudessa häntä kiinnosti
poliisin työ.
Kannustuksien saattelemana Anneli suuntasi vakituisesta työstä kohti koulunpenkkiä
Kuopioon asti.
”Vuoden ajan istuin päivisin
koulun penkillä imien itseeni
kaiken opetettavan tiedon turvallisuusalasta. Iltaisin suuntasin hanttihommiin mediamyynnin puolelle, saadakseni opiskelurahaa.”
Opiskeltuaan turvallisuusvalvonnan asiantuntijaksi Anneli löysi itsensä pääkaupungin
vilinästä Securitaksen leivissä.
Alun keikkatöiden jälkeen hän
sai oman kohteen, jossa palveluvuosia kertyi useita.
”Helsingin ajoissa oli paljon
toimintaa ja vaarallisia tilanteita,
vaikka perustyö onkin jokseenkin
rauhallista. Mieleeni tulee monia
niin koomisia kuin uhkaaviakin
tilanteita, joissa on saanut sekä
itkien nauraa että sydän vavahtaen olla tiukkana.”
”Muutama vuosi sitten muutin Turkuun ja toimin täälläkin
Securitaksen yhtenä vartijana.
Kohteita minulla on muutama, jotka jaan eri vuorolaisten
kanssa.”
Romanitaustasta
hyötyä työssä
Nainen ei vastaa ihan tyypillistä
ensikuvaa vartijasta. Mukaan
kun lisää etnisyyden – romani
– saattaa tarjolla olla jo monelle
ratkaisematon yhtälö.
Anneli kuitenkin haluaa hiihtää latua ylpeänä etnisyydestään
Anneli Palmroth valvontaonitorinsa ääressä
ja ammatistaan ja näin antaa
esimerkkiä kanssasisarilleen
”Rakastan työtäni. Sen hyviä
puolia ovat sosiaalisuus ja itsenäisyys ja toisaalta sille vaihtelevaisuutta antavat haasteelliset asiakkaat, jotka tulisi saada
tyytyväisiksi. Monissa tiukissa
tilanteissa uhkatekijä kuvittelee, että naisvartija on joukon
heikoin lenkki. Useasti kuitenkin tilanteen loputtua tekijä
ymmärtää arvioineensa heikoimman lenkin väärin. Mutta
työ ei tietenkään ole jatkuvaa
kulkemista tilanteesta toiseen.”
”Olen myös vahvasti romani,
vaikkei minusta tummuudestani huolimatta heti uskoisi.
Tuon asian esille työpaikoillani
ja monella on kyllä jäänyt suu
auki. Haluan näyttää, että romaneistakin on!” Anneli sanoo.
”Koen myös, että etnisyyteni ja siihen liittyvät tekijät
ovat minulle hyviä työvälineitä.
Osaan ja pystyn tarvittaessa lähestymään monia asioita erilaisista lähtökohdista.”
Kohti rohkeaa
ennakkoluulottomuutta
Suvaitsevaisuus on sanana helpompi lausua kuin arkielämän
keskellä käytännössä toteuttaa.
Millaista on hyvä suvaitsevaisuus ja rohkea ennakkoluulottomuus?
”Haluaisin, että niin romanikulttuuri kuin valtakulttuuri
uskaltaisivat katsoa itseään
syvälle silmiin – nähdä menneisyyden ja ymmärtää tulevaisuuden. Molemminpuolista
lähestymistä tarvitaan”, Anneli
Palmroth miettii.
”Tässä hyvinä edesauttajina on romanien ammatillinen
moninaisuus. Uskon, että ihminen on sisäisesti todellinen
mustalainen, vaikka ei ulkoinen habitus sitä huutaisikaan
– romanius on identiteetti, ei
vaate.”
”Suhteessa pääväestöön toivoisin romanien saavan mahdollisuuden näyttää osaamisensa ja kykynsä.”
Haastattelun jälkeen vartija lähtee työhönsä yövuoroon
valvomaan kohdettaan. Vartioimalla hän suo rauhaisan
yöunen kohteen omistajille ja
työntekijöille.
On hienoa nähdä kuinka moneen meistä romaneista on.
TeksTi ja kuva
MerTsi ÄrlinG
Romanipolitiikan
kiemurat
J
oulun alla valmistui
suurella joukolla tehty
ja perusteellisesti mietitty Suomen romanipoliittinen ohjelma. Sen mukaisesti
asioita tullaan hoitamaan,
ellei joku esitä ja vaadi muuta.
Ohjelmassa tavoite on
suuri: Vuonna 2017 Suomi
on Euroopan paras maa
romaniasioissa. Minä tosin
vierastan tällaista kilpailua. Jokaisessa maassa on
aina toiselle annettavaa ja
opittavaa. Vertailu ei ole hedelmällistä, vaikka se onkin
muodissa.
Tätä romanipoliittista ohjelmaa olisi syytä kehua paljon, mutta keskityn asioihin,
joiden soisin olevan toisin.
Ohjelmassa suhtaudutaan
historialliseen kehitykseen
vähätellen. Siinä sanotaan
esimerkiksi, että aikaisemmin on ollut erilaisia projekteja ja hallinnollinen lähestymistapa on korostunut.
Kuitenkin 30–40 vuodessa
on asuntoasioissa tapahtunut huima kehitys, työasiat ja työvoimakoulutus on
tullut itsestään selvyydeksi,
nuoria opiskelee yliopistossa saakka, koulussa on romanikielen opetusta ja niin
edelleen. Kaikissa asioissa
on opeteltu yhteistyötä ja
tarvittu asenteen muutosta sekä viranomaisten että
romanien keskuudessa.
Kehittyäkseen asiat tarvitsevat taustansa. Tästä on
hyvä jatkaa ja töitä tosiaan
riittää.
Oma kieli on osa kansanryhmän identiteetin perusta
– suomalaiselle suomen kieli ja romanille romanikieli.
Siksi on keskeistä, että romanikieli on mukana kouluopetuksessa ja myös työvoimaopetuksessa. Se rakentaa
motivaatiota ja identiteettiä.
Romanien hoitama romanikielen opetus on tehnyt
romaneista toimijoita eikä
vain toiminnan kohteita
koulussa. Minä uskon tämän olleen suuri käänne.
Yksi kanto kaskessa on pula
opettajista, mutta tämä on
ratkaistava kehittämällä
askel askeleelta opettajien
pätevyyttä. Uusia, innostuneita romanikielen opettajia
on löydettävä. Tämä toiminta ei ole edistynyt siten kuin
1990-luvun alussa toivottiin.
Uudessa romanipoliittisessa
ohjelmassakin kieli on sivuraiteella. Suuri vahinko.
Romanien oman ohjelma-ajan toteutuminen radiossa ja televisiossa ei ole
edistynyt. Vaikka radiolakia
uudistettiin, on suppea15
minuutin radio-ohjelma vii-
kossa jäänyt ainoaksi yli 15
vuoden aikana. Uudessa romanipoliittisessa ohjelmassa puhutaan ohjelma-ajasta
hyvin epämääräisesti. Kummallista. Romaninuoria on
koulutettava toimittajan tehtäviin ja heille on annettava
ohjelma-aikaa. Tämä olisi
parasta ja konkreettista syrjinnän vastaista toimintaa.
Olenko aivan väärällä asialla ja mitä ajattelevat työskentelyssä mukana olleet
romanit? Tätä kyselen.
Uudessa ohjelmapaperissa
luvataan myös kehittää romanijärjestöjen valmiuksia
– mitähän se tarkoittaa? – ja
vastuuta annetaan monessa
asiassa. Minusta ykkösasia
on antaa kunnon toimintaresurssit ja toiseksi tulee
luoda romanivastuunkantajille oma etäopetustyyppinen, yliopistotasoinen yhteiskuntatiedon ja hallinnon
koulutusohjelma. Osallistujien yläikärajaksi voisi laittaa
35 tai 40 vuotta. Sellaisesta
nousisi uutta ajattelua.
Yleisesti ottaen romanipoliittinen ohjelma on vaikealukuinen, mutta toivottavasti se ei säikytä ketään
romania. Toimenpiteissä
käytetään sanoja kehitetään,
vahvistetaan, edistetään,
selvitetään edellytyksiä tai
mahdollisuuksia, tehostetaan, tuetaan, turvataan,
kiinnitetään huomiota, laajennetaan, luodaan menettelytapoja, kohdennetaan,
otetaan huomioon, puretaan
ennakkoasenteita, kannustetaan ja jopa toteutetaan
voimavaraistamisen pilottihanke. Kaikki on viranomaiskieltä eikä kerro, mitä
todella tapahtuu. Ohjelma
kutsuu kuitenkin töihin monia tahoja ja ennen kaikkea
romaneja, esittämään konkreettisia vaatimuksia.
Yhden virheen haluan
korjata. Ensimmäisessä
neuvottelukunnassa oli mukana romanijäsenenä Viljo
Mäntyniemi. Romaniasian
neuvottelukunnan 40-vuotisjuhlassa 1996 hän oli mukana arvostettuna ikäihmisenä ja kertoi muun muassa,
miten jo silloin kierrettiin
maakunnissa ja lääninhallituksissa mustalaisasioissa,
kuten silloin sanottiin.
”Uppre Roma” sanoi Voitto Ahlgren ja sitä kannattaa
toistaa: ”Ylös romanit!”
paavo lounela
ROMANO BOODOS 1/2010
14
LAPSUUS LASTENKODISSA
-SEMINAARI HELSINGISSÄ
Romano Mission
toimintamuodot
Romano Mission toiminta-ajatuksena on
toimia valtakunnallisena lastensuojelun,
sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön
keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja
eri järjestöjen kanssa.
Lastensuojelutyö
■ Ylläpitää 16-paikkaista lastenkotia
Hämeenkoskella ja 10-paikkaista
pienryhmäkotia Martinkylässä.
Presidenttiä tapaamassa
Sosiaali- ja diakoniatyö
Kansainvälisen Minority Rights Group Internationalin Suomen jaoston edustajia kävi tammikuun 21 päivä tapaamassa presidentti Tarja Halosta. Tilaisuudessa
presidentille luovutettiin jaoston tekemä tuore julkaisu
– Suomen kansalliset vähemmistöt – kulttuurien ja kielten rikkautta (2009).
Julkaisu pyrkii antamaan tietoa vähemmistöistämme
ja hälventämään ennakkoluuloja heitä kohtaan. Julkaisu
on suunnattu erityisesti Suomen kouluille, etenkin opettajille ja lukion oppilaille.
(MRG Finland) on perustettu vuonna 1991 Rovaniemellä. Sen toiminnassa on ollut kaiken aikaa mukana sekä
vähemmistöjen omia aktiiveja että suomalaisen valtaväestön ihmisoikeusaktivisteja ja tutkijoita.
■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-,
työllisyys-, koulutus- sekä muissa
sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot
viranomaisille sekä luennot.
■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille
suunnatut jumalanpalvelukset – myös
romanikieliset.
Projektit
Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla.
■ Naisten vuoro (2010–2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti.
Identiteetin kehitykselle on tärkeää niin kielteisten kuin myönteistenkin lapsuuden kokemusten muistaminen ja niiden
käsitteleminen.
7.4. klo. 12.30–16.00 Malmitalon auditoriossa, Helsingissä
järjestettävässä seminaarissa
halutaan antaa ääni lastenkodissa kasvaneille, henkilökunnalle, vastuullisille virkamiehille
ja poliitikoille.
Seminaari peilaa vähemmistöpolitiikan historiaa ja kartoittaa
tämän päivän tilannetta – missä
määrin romanit ovat edelleen
politiikan kohteita, eivätkä toimijoita.
Seminaarissa esitellään Tuula
Lindin ja Riikka Tannerin kirjoittama Tuula Lindin elämästä
kertova Käheä-ääninen tyttö
-kirja, ja Janette Grönforsin
tekemä selvitys Ai tää lastenkodin lapsi.
Tervetuloa keskustelemaan!
Tarkempi ohjelma löytyy maaliskuun alusta lähtien Romano
Mission kotisivuilta: www.romanomissio.fi
Julkaisutoiminta
!
Romaniväestö ja muu yleisö ovat jo pitkään odottaneet suomalaisen
romanimusiikin laajempaa esiinmarssia yleisen kulttuuritarjonnan rinnalle. Menneiden vuosien romanitaiteilijat viihdemusiikin puolella ovat toki
monille jo tuttuja, mutta alkuperäinen suomalainen romanikansan lauluperinne on jäänyt paljolti vain romanikotien seinien sisäpuolelle.
Nyt tilanteeseen on tulossa radikaalisti parannusta, sillä romanit ovat
alkaneet tuoda esiin kulttuurinsa musiikkiperintöä jonka anti huokuu suuria
tunteita ja romanikansan elämän vaiheita. Sibeliusakatemian kansanmusiikkiosastolla opiskeleva Anette Åkerlund on panostanut asiaan ja
koonnut ympärilleen laulajia ja muusikoita jotka liittävät saumattomasti
musiikin eri lajeja flamencosta ja bluesista vanhoihin romanilaulelmiin.
Tällä DVD-levyllä kuullaan myös muutama hengellinen romanilaulu joita
esittävät yhtyeet Suoralähetys, sekä Telal Kham.
Vaikka suunnitelmissa ei alkujaan ollutkaan konsertin taltiointi, päätettiin se kuitenkin toteuttaa konsertin ainutlaatuisuuden tähden. Tästä johtuen kuvan ja äänen laatu ovat kotivideon tasoisia, mutta se ei kuitenkaan
estä välittymästä romanimusiikin voimakasta tunnetta ja elämyksellisyyttä.
ROMANO MISSIO RY
ROMANO MISSIO RY
Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden
Levyn myynnistä saatava tuotto käytetään romaninuorten
opiskelua tukevan stipendirahaston hyväksi.
15 €
Levyn myynnistä saatava tuotto
käytetään romaninuorten opiskelua
tukevan stipendirahaston hyväksi.
Esiintyjinä:
Timi Keiski
Anette & Co.
Romaninuoret esittävät
hengellisiä
ja perinteisiä
romanilauluja
Kulttuurikeskus Stoassa.
RM DVD-102
Telal Kham
(4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa)
❏
❏
❏
VALOISAMPI
HUOMEN
-konsertti
Suoralähetys
PALVELUKORTTI
❏
U
Nyt saatavana molemmat
Valoisampi huomen -konsertit DVD-videona.
RM DVD-101
ROMANO MISSIO
Tunnus 5007555
00003 VASTAUSLÄHETYS
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
■ Myöntää pienehköjä stipendejä
kannustukseksi koulutusta hankkiville
romaninuorille.
U
U
UT
VALOISAMPI HUOMEN -konsertti
Stipendirahasto
T
DE
VALOISAMPI HUOMEN -konsertti ll
■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden
Romaninuorten konsertti Kulttuurikeskus Stoassa
VALOISAMPI HUOMEN
-konsertti II
20 €
Esiintyjinä mm:
Leif Lindeman
Romanos
Telal Kham
Alida Friman
Hyväntekeväisyyskonsertti
Temppeliaukion
kirkossa
Konsertti
Temppeliaukion kirkossa.
Mukana mm.
Leif Lindeman, Anette,
Romanos ym.
TUOTTEET VOI TILATA ROMANO MISSIOSTA PUH. 09 - 351 1366
(Levyjen hintoihin lisätään postituskulut)
Kestotilaus (laskutus vuoden välein)
Olen uusi tilaaja
Liityn Romano Mission jäseneksi
Myynnistä saatavilla tuloilla tuetaan nuorten opintostipendirahastoa.
(jäsenmaksu 16 euroa/vuosi, sisältää
jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran)
LEHDEN SAAJA ________________________________
ROMANO MISSIOLLA MYYNNISSÄ
AINEISTOA KERÄTÄÄN
ROMANILASTEN RUKOUSKIRJAAN
R
itä rukouksia lapsuudessanne rukoiltiin? Onko teillä
omia lempirukouksia?
Teemme opinnäytetyönämme rukouskirjaa romanilapsille, johon rukoukset tulevat
sekä suomeksi että romaniksi.
Tavoitteenamme on tehdä
laadukas lapsen käteen sopiva kirja, johon on koottu romaneille läheisiä rukouksia.
Rukouskirjan myötä haluamme olla mukana säilyttämässä romanien ainutlaatuista
kieli- ja kulttuuriperinnettä
sekä tukea lasten hengellistä
kasvua.
Idean opinnäytetyöllemme
saimme vuonna 2007 Limingassa seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden keskustelutilaisuudessa,
jossa oli aiheena ”Romanit
seurakunnassa”.
Tilaisuudessa oli mukana muun muassa romanikulttuurin ohjaaja Henry
Lindgren ja Oulun lääninhallituksen romaniasioiden
suunnittelija Henna Huttu.
He kertoivat romanien historiasta sekä nykypäivän
tilanteesta Suomessa. Huttu
sanoi, että romanikielelle on
käännetty vähän hengellistä
ainer Friman sai Keskustan
Lehtimiesten Peitsi-palkinnon
näkemyksellisen journalismin edistämisestä.
Keskustan Lehtimiehet ry. luovutti 90-vuotisseminaarissaan
4.12.2009 Peitsi-palkinnot kolumnisti Rainer Frimanille ja toimittaja Asta Heickellille. Peitsi-palkinto
myönnetään näkemyksellisen journalismin edistämisestä.
Kolumnisti Rainer Frimania kiitellään palkintoperusteluissa siitä,
että hän on rohkeasti ja itseään
säästämättä tehnyt työtä totuuden
eteen. Humanisti Friman on kolumneissaan ja jutuissaan uskaltanut
tarttua aiheisiin, joista muut vaikenevat, käsittelevät ne sitten politiikkaa tai vaikka romaniheimoa.
”Friman kulkee siis peitsi tanassa, eikä ollenkaan tuulimyllyjä päin.
Hänen sanansa osuvat ja uppoavat”,
perusteluissa todetaan.
Laulajanakin ansioitunut Friman
on toiminut pitkään muun muassa
Satakunnan Kansan, Suomenmaan
ja Lallin kolumnistina, minkä lisäksi hän on tehnyt radio-ohjelmia ja
kirjoja.
Keskustan Lehtimiehet on 90vuotias aatteellinen journalistiyhdistys.
TuoMas koivunieMi
(uutinen on julkaistu
verkko-apilassa 4.12.2009)
M
Toiminnanjohtajan palsta
Mennyttä ja tulevaa!
saaneet viettää
alku vuoden kunnon talven
merkeissä. Lunta on tullut
ennätysmäisesti vuosikymmeniin ja paukkupakkaset
ovat koetelleet kotiemme
lämpöeristeitä ja hyydyttäneet autoja aamupakkaseen.
Mieluummin minä valitsen
kunnon talven kuin vetisen,
loskaisen nollakelin.
Lapsia ei pakkanen ihme kyllä säikäytä. Päiväkummun lastenkodissa ja Kotimäen pienryhmäkodissa ulkoillaan lähes
päivittäin. Kun on tarpeeksi
lämmintä päällä, niin ulkoleikit
sujuvat, pulkkamäki, hiihtäminen ja luistelu on kivaa.
Lastensuojelutyö on vaativaa työtä. Työn kehittäminen
ja henkilöstön monipuolinen
ammatillisuus on välttämätöntä tämän päivän kasvatustehtävässä. Päiväkummussa saimme viettää joulukuussa valmistujaisjuhlaa, 11
työntekijää suorittivat lasten
ja nuorten erityisohjaajan
ammattitutkinnon. Koulutus
antaa uusia välineitä kasvatustehtävään ja auttaa jaksamaan työssä.
Kovien pakkasten lisäksi
puhaltavat muutoksen tuulet.
Päiväkummun pitkäaikainen
johtaja Helge Haapakoski
siirtyi toisiin tehtäviin ja vuo-
Lähiosoite ______________________________________
postitoimipaikka ________________________________
LEHDEN MAKSAJA, ellei sama kuin edellinen
Nimi ___________________________________________
Lähosoite_______________________________________
Postitoimipaikka ________________________________
Päiväys ____________________/_______20 __________
Paikkakunta ____________________________________
Allekirjoitus ____________________________________
Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15)
● ROMANIUKIN SATUREPPU
- 57 s. satu- ja tarinakirja: Inga
Angersaari, 17 euroa
● ONNITTELU- JA
SURUADRESSEJA
kukka-aiheisia, 10 euroa
● TIE OMANA, KEPPI TURVANA
- 135 s. mustalaisista muistettua:
Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup.
julkaisu, 20 euroa
● TARTU KÄTEENI: Väinö Lindberg,
cd 16,50 euroa
● SURUADRESSEJA KUKKAAIHEISIA, 10 euroa
● ROMANI JA PÄIHDEHUOLLON
PALVELUT
Opas päihdehuollon ammattilaisille
5 euroa
Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut
15
Rainer Frimanille
journalistipalkinto
Olemme
Anette Åkerlund
Räppi Veljet
ROMANO BOODOS 1/2010
kirjallisuutta.
Tästä kehittyi idea, että
teemme yhteistyössä romanien kanssa opinnäytetyön
rukous- ja laulukirjan romanilapsille, jossa rukoukset
ja laulut ovat sekä romanikielellä että suomeksi.
Toivomme, että lähetätte meille rukouksia, joita
voimme laittaa rukouskirjaan. Toivomme saavamme
vanhoja tuttuja, vähemmän
käytettyjä ja myös itse sepitettyjä uusia rukouksia. Ne
kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Jos haluatte, voisitte myös
kertoa, että mitä rukous on
teille merkinnyt.
Rukouskirja tulee lisäksi
sisältämään perusrukoukset
kuten Isä meidän, Herran
siunaus ja Levolle lasken
Luojani. Kirjaan voisi tulla
myös muutama iltarukous,
ruokarukous, kerhorukous
sekä pari laulua, joissa on
rukoussisältö. Toiveenamme
olisi saada kirjaan mukaan
myös Jouluevankeliumi sekä
lasten evankeliumi.
Toivon mukaan kirja olisi
käytössä erilaisissa romanien hengellisissä tilaisuuksissa ja perhejuhlissa ja näin tukisi perheiden hengellisyyttä.
Toivomme, että esimerkiksi
den alusta lastenkodin johtoon astui sosionomi Hanna
Pekonen. Hanna on päiväkumpulaisille ennestään
tuttu työntekijä. Hän on
aikaisemmin työskennellyt
Romano Mission lastensuojeluyksiköissä ja tuntee hyvin myös romanikulttuuria.
Toivotamme Hannan sydämellisesti tervetulleeksi Päiväkumpuun.
Romano Mission syys-
kokous valitsi hallitukseen 3
uutta jäsentä. Tamperelainen perhehoitokumppanit
oy:n johtaja Matti Virtasella
on monipuolista lastensuojelutyökokemusta vuosien
varrelta. Kirkkohallituksessa työskentelevä työalasihteeri Seppo Lusikka on ollut
mukana monissa romaniprojekteissa ja nuori romanimies, insinööri Robert
Blomerus tuo uuttaa virettä hallituksen kokoonpanoon. Hän on erikoistunut
tuotantotalouteen. Robert
on edesmenneen romaniaktivistin Aleka Stobinin
poika. Hienoa, että olemme
saaneet hallitukseen lisää
monipuolisia osaajia ja ammattilaisia.
Kevään
Päiväkummussa vietettiin valmistujaisjuhlaa.
aikana osallistumme ja järjestämme eri-
seurakunnat voisivat lahjoittaa rukouskirjoja romaniperheisiin ja sitä käytettäisiin
erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa.
Ideaamme romanilasten
rukouskirjasta on pidetty
uraauurtavana ja todella tärkeänä. Vastaavanlaista kirjaa
tai projektia ei ole tehty aikaisemmin. Olemme saaneet
innostuneen vastaanoton ja
kokeneet hyvää yhteistyötä
monilta tahoilta.
Oulun lääninhallituksen
romaniasian neuvottelukunta, Romano Missio, Kirkko
ja romanit -työryhmä ovat
auttaneet meitä eteenpäin.
Useat yksittäiset henkilöt
ovat olleet meille korvaamattomana apuna. Projektissamme tarvitsemme vielä paljon
laisia tapahtumia ja seminaaria. Maaliskuussa osallistumme Pelastakaa Lapset
ry:n järjestämään rasismin
vastaiseen kampanjaan ja
samassa kuussa myös Punaisen Ristin järjestämään
koko perheen tapahtumaan.
Huhtikuussa järjestämme
Malmitalolla Lapsuus lastenkodissa -seminaarin. Seminaarissa esitellään mm.
Janette Grönforsin tekemä
selvitys – Ai tää lastenkodinlapsi ja Tuula Lindin ja
Riikka Tannerin kirjoittama
Käheä-ääninen tyttö -kirja.
Kirja kertoo Tuula Lindin
suvun tarinaa ja lapsuudenkokemuksia lastenkodissa.
Seminaarissa halutaan rakentavassa hengessä käsitellä mennyttä ja katsoa yhdessä tämän päivän haasteita ja mahdollisuuksia.
Olen
viime aikoina pohtinut työyhteisön kehittämistarpeita ja muutospaineita.
– Miten luodaan sujuvammat ihmissuhdetaidot, toimivampi ajankäyttö, tuloksellinen tiimityö, turvallinen
stressinhallinta – ne ovat
taitoja, joita työyhteisössä
tarvitaan. Tarkoituksenani
on kartoittaa työntekijöiden kanssa oman työmme
mielekkyyttä ja samalla ne
yhteistyötä eri henkilöiden
kanssa niin kääntämisessä,
kuvituksessa kuin kirjan ulkoasun suunnittelussakin.
Nyt tarvitsemme myös teidän apuanne, jotta saamme
kerättyä rukouksia, joita romanit ovat perinteisesti käyttäneet.
Lämmin kiitos teille kaikille
jo etukäteen!
Yhteistyöterveisin oulun
Diakonia-ammattikorkeakoulun
sosionomi(amk)diakoniopiskelijat
saija Taimisto ja Minna pudas
rukoukset voi lähettää
kirjeitse, puhelimitse tai
sähköpostilla seuraaviin
yhteystietoihin:
minna.pudas@student.diak.fi
p.040-7269266/ Minna
tekijät, jotka syövät työyhteisön toimivuutta ja tuhoavat
työilmapiiriä. Toimivan työyhteisön tärkein inhimillinen voimavara on ihmisten
väliset suhteet. Tarvitaan kykyä katsoa asioita monesta
perspektiivistä, työtovereiden, asiakkaiden ym. kannalta. Hyvässä johtamisessa
juuri korostuu vastuuttava
ja valmentava johtamisote.
Kannustava palaute, toimiva sisäinen tiedonkulku sekä
työntekijöiden osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien vaaliminen ovat hyvän
esimiehen taitoja. Opittavaa
siis riittää…
Mennään yhdessä kohti
kevättä!
Tuula ÅkerlunD
ROMANO BOODOS 1/2010
16
Rehdisti omien
oikeuksien puolesta
”Tärkeintä on uskoa
asiaansa ja jaksaa
ponnistella omien ja
lastensa oikeuksien puolesta”, sanoo
Taisto Lindroos, 43,
Kauhajoen Myrskykujalta. Hän työskentelee Kauhajoella
kehitysvammahuollossa hoitoapulaisena. Paikkaansa hän
ei ole löytänyt ilman
omaa sinnikkyyttään.
T
valintaansa hoitoapulaiseksi.
Taistolla ei ollut pienintäkään
kokemusta tästä työstä, mutta
hän uskoi itseensä ja otti haasteen vastaan syksyllä 2003.
”Työ vaatii suvaitsevaisuutta, pitkää pinnaa ja loputonta
kärsivällisyyttä, mutta tunsin
viihtyväni jo ensimmäisen kuukauden aikana. Eikä ole hermot
kertaakaan pettäneet.”
Taisto kertoo, että hänen
työsuhdettaan hoitoapulaisena
ketjutettiin useita kertoja, eikä
hän ollut kenenkään sijainen.
Siitä huolimatta hänelle tarjottiin vain määräaikaista työsuhdetta.
Taisto otti asian puheeksi
ylimmän esimiehensä kanssa
ja vaati toistaiseksi voimassa
olevaa työsuhdetta. Rohkeus
kannatti, koska Taisto sai vakituisen työpaikan, jossa hänen
tavoitteensa nyt on olla eläkeikään saakka.
aisto on syntyisin nelilapsisesta perheestä,
joka asui Taiston ollessa kouluikäinen viisikuusi vuotta Ruotsissa. Perheen
palattua Kauhajoelle Taisto jätti
koulun kesken, jotta saisi työtä Ammatti ja työ
tai edes jostain rahaa elämistä
on kaikkien etu
varten.
Taisto ei kuitenkaan tyytynyt Taisto on ollut avoliitossa 23
tähän, vaan halusi elämältä vuotta valtaväestöön kuuluvan
enemmän.
puolisonsa kanssa. Perheen
Hänet työllistettiin monta ker- kaksi lasta, tyttö ja poika, ovat
taa työllistämistuella muun mu- jo muuttaneet pois kotoa ja
assa puutarha- ja
molemmilla on
keittiötöihin, jopa
Romanimiehen lapsi.
haudankaivajan
Taisto myöntää
apulaiseksi. Tuen on oltava rehti
omien lastensa
loppuessa työ- ja reilu ja häsaaneen kasvaa
suhteita ei kuipumpulissa. Kun
tenkaan enää jat- nen on jaksethe perustivat
kettu. Näin kävi tava taistella
omat perheet,
esimerkiksi puolion hoitaomien asioiden- Taisto
toista vuotta kesnut lastensa asitäneen Romano sa ja lastensa
oita virastoissa
finitiko -projektin puolesta.
ja tukenut heiloputtua.
dän opiskeluaan.
Työnantaja oli
Hän kokee, että
tyytyväinen Taiston työpanok- ilman vanhempien apua lapseen, mutta kotikaupunki ei set eivät olisi osanneet eivätkä
jatkanut hyvin sujunutta työ- jaksaneet huolehtia oikeuksissuhdetta yläasteen keittiöllä.
taan.
Isä tuntee ansaittua ylpeyttä
pojastaan,
jolla on jo 21-vuotiRohkeus on
aana sekä autonasentajan että
kannattanut
hitsaajan ammattitutkinnot.
Työpaikan löytääkseen Taisto
Ongelmitta koulunkäynti ei
suoritti kymppiluokan kansan- ole sujunut. Suurimpana vaikeopistossa kolmekymppisenä ja
kurssitti itsensä työvoimakoulutuksella hevoshoitajaksi ja
muurariksi sekä suoritti yhdeksän kuukauden monialakoulutuksen. Lisäksi hän on hankkinut hierojan koulutuksen, tosin
Kun viranomaiset
ilman näyttötutkintoa.
ja koulujen henkilöViimein onni potkaisi, kun
kunta oppivat tuntelehdessä oli paikka avoinna kemaan minut, omien
hitysvammahuoltoon. Toimintaja lasten asioiden
keskuksen vastaava ohjaaja oli
hoitaminen helpotnähnyt Taiston usein kaupungiltui, Taisto Lindroos
la lastensa kanssa ja tuki hänen
kertoo.
utena on ollut romanitaustasta
johtuva koulukiusaaminen, joten isän tuki on ollut enemmän
kuin tarpeen. Perheen tytär
opiskelee parturi-kampaajaksi.
Hänen tavoitteenaan on oma
yritys.
että paikka oli varattu tyttärentyttärelle.
Taisto kertoo myös, että kolme asuntokauppaa on kaatunut, koska myyjät ovat peruneet
suullisen kaupan naapureidensa painostuksesta.
Syrjintään
törmää yhä
Lapset tarvitsevat
isän tukea
Kauhajoella asuu väkilukuun
suhteutettuna toiseksi eniten
romaneja Suomessa, mutta
Taisto sanoo törmäävänsä syrjintään tämän tästä.
Hänen tyttärensä viedessä
ensimmäistä kertaa lastaan
hoitoon, perhepäivähoitaja ilmoitti yllättäen paikkojen olevan täynnä, Taisto sanoo. Soitto
kaupungille kuitenkin vahvisti,
Taisto on tätä nykyä romaniasiain toimikunnan varapuheenjohtaja Kauhajoella. Hän haluaa
painottaa luottamustoimessaan
erityisesti nuorten koulutusta,
joka on hänestä paras ja halvin
keino estää syrjäytyminen.
Kyse ei kuitenkaan ole oman
kulttuurin hylkäämisestä.
”Olen iän myötä omaksunut
jopa enemmän romanikulttuu-
rin tapoja kuin nuorena. Koska
molemmat lapseni pukeutuvat
romanikulttuurin mukaisesti,
minäkään en enää kulje farkuissa. Haluan kunnioittaa lapsiani, koska hekin kunnioittavat
minua.”
Taisto Lindroosin elämänohje on, että nyky-yhteiskunnassa
romanimiehen on oltava rehti
ja reilu ja hänen on jaksettava
taistella omien asioittensa ja
lastensa puolesta.
”Lannistua ei saa, eikä lapsia
saa jättää oman onnensa nojaan. Kun he perustavat oman
perheensä, he tarvitsevat usein
tukea päivittäin.”
Teksti
Marja Haapasalo-Koivu
Kuvat Hannu Koivu
ROMANO BOODOS 1/2010
17