Nro 4/2013 - Romano Missio

y h t e i s k u n t a a
p a l v e l e v a
Irtonro: 2 euroa.
Ei muita kuluja, keräyksiä tms.
e r i k o i s l e h t i
Myyntiaika joulukuu 2013 helmikuu 2014
Nro 4/2013
Deulengo englos jakkes phenjas:
Soske tumen darude buut?
Me aanaa baro lohiba
phuujako praal kaan aavela.
Enkeli taivaan lausui näin:
Miks’ hämmästyitte säikähtäin.
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.
Rom. käännös Tuula Åkerlund
ROMANO BOODOS 4/2013
2
ROMANO BOODOS 4/2013
3
Holokaustin melkein unohdettujen uhrien muistolle
Tammikuun 25. päivänä 1945 puna-armeijan
sotilaat valloittavat
Ausschwitzin (Oszwiecim) tuhoamisleirin.
Sotilaita kohtaa kammottava näky. He löytävät melkein luurangoiksi laihtuneita, nälkäkuoleman partaalla
olevia vankeja, joista
monen rikos on ollut
heidän ei-arjalainen
syntyperänsä. Tätä
päivää vietetään holokaustin uhrien muistopäivänä.
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki
Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517
HALLITUS 2013
Aikaa ja välittämistä
On
taas se aika vuodesta, jolloin pimeimmät hetket alkavat jäädä taakse
ja joulun aika lähestyy. Lumen tuo valoa
ja valkeutta pimeyden keskelle. Lapset
availevat adventtikalenterin luukkuja ja
odottavat niistä viimeistä, jossa Jeesuslapsen vanhemmat katsovat seimessä
makaavaa pienokaista ja idän viisaat
tuovat hänelle lahjojaan.
Ostettuja tai peräti itse tehtyjä lahjoja saattavat saada myös sukujen lapset,
muistona idän viisaiden sekä Jumalan
itsensä antamien lahjojen merkityksestä. Joulu muistuttaa meitä juuri tästä
koko historian suurimmasta lahjasta,
siitä kuinka Jumala antoi oman poikansa
lahjaksi maailmaan, pelastajaksi.
Suvun kesken vietetty joulu on myös
hieno merkki siitä, kuinka Jumala on
luonut meidät yhteyteen toistemme ja
itsensä kanssa. Parasta yhteyden vaalimista on juuri kohtaaminen rauhassa
ja kasvokkain. Samalla maailma kuitenkin muuttuu vauhdilla. Erilaisia teknisiä
välineitä on kehitetty yhteydenpidon
helpottamiseksi. Uusi tekniikka, viimeisimpänä sosiaalinen media ja mobiililaitteet toisaalta helpottavat elämää ja
yhteydenpitoa, mutta toisaalta voivat
myös vähentää aivan tavallista kanssakäymistä toistemme kanssa.
Nykyiset nuoret ovat saattaneet jo
aivan pienestä tottua tietotekniikan
käyttämiseen, ja heitä kutsutaankin ”diginatiiveiksi”. Eräs näistä, viikon ajan
tet-harjoittelussa eduskunnassa ollut
ysiluokkalainen Hanna Haapalinna kuvailee kokemuksiaan tekniikasta: ”Ennen ei ollut päivänselvää vain soittaa
kaverilleen ja kysyä missä hän on ja mitä
tämä tekee. Yhteydenotto ja sen pitäminen oli paljon haastavampaa. – Nykyisin
koulussa yleisesti kaikki kirjalliset esitelmät tehdään tietokoneilla ja monet
oppitunnit vietämme koneiden ääressä.”
Viime kuussa julkaistu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ”Uusi oppiminen”
-julkaisu painottaa myös koulujen käyttöön tulevaa uutta tekniikkaa. Tietokoneiden käyttö on hyvä lisä opetuksessa,
mutta sen laatuun vaikuttaa moni muukin asia, joihin on kiinnitettävä huomiota. Tärkein on opettajien ammattitaito ja
suhtautuminen oppimiseen.
Uusi Oppiminen -julkaisun mukaan on
tärkeää, että opettajat näkevät lahjakkuuden ja hyvät oppimistulokset työn ja
vaivannäön tuloksena, ei synnynnäisenä ominaisuutena. Silloin mahdollisuus
kehittyä on auki kaikille lapsille. Lapset
tarvitsevat ympäristön, jossa kaikilla on
oikeus yrittää ja onnistua, mutta myös
epäonnistuminen kuuluu oppimiseen
eikä se ole merkki huonoudesta.
Opetuksen on oltava yksilöllistä, jotta lapsille kehittyisi eettistä herkkyyttä,
ja vanhemmat on otettava aktiivisesti
mukaan koulun työhön. Tällainen avoin
kouluympäristö antaa lapsille oikeanlaisen itsetunnon, ja sellaista kohti on koulujamme kehitettävä.
Tekniikan
mahdollisuudet ovat painotuksena myös syksyllä julkaistussa
valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa.
Toisaalta palvelut tehostuvat ja tuovat
säästöjä, toisaalta arkipäiväiset kohtaamiset vähenevät kun asiakaspalvelijan
tilalla onkin automaatti. Kauempana
keskuksista asuvat pääsevät internetin
avulla helpommin osallistumaan. Toisaalta huonojen verkkoyhteyksien alueilla asuvat ja ne, jotka eivät voi käyttää
tekniikkaa joutuvat entistä heikompaan
asemaan, jos esimerkiksi henkilökohtainen palvelu tulee automatisoitumisen
myötä hankalammin saatavaksi.
Tekniikan maailman ulkopuolelle jäävät uhkaavat ajautua syrjään, kun yhä
suurempi osa kansalaisista käyttää digitaalisia palveluja. Tet-harjoittelijallani
on hyvä esimerkki siitä, kuinka uutta
helppokäyttöisempää tekniikkaa voi
kuka tahansa oppia käyttämään: ”On välillä outoa ajatella kuinka hyvin isoäitini
osaa käyttää hänen uudenaikaista puhelintaan. Viestittelen ja soittelen lähes
joka päivä hänen kanssaan. On mukava pitää yhteyttä säännöllisesti häneen,
vaikka emme kovin kaukana toisistamme asukaan.”
Teknologinen kehitys, sosiaalinen
media ja muut ovat nykyisin suuren mielenkiinnon kohteena, ja niihin laitetaan
turhankin suuria odotuksia. Kuitenkin
perinteinen, kasvokkainen kohtaaminen, yhteisöllisyys ja yhteys toisiimme
ovat niitä asioita, jotka eniten tuovat hyvinvointia.
Joulun sanoma on hyvin yhteisöllinen,
ja sen äärelle pysähtyminen muistuttaa
meitä siitä, mikä todella on tärkeää. Ei
unohdeta joulun varsinaista sanomaa,
Jumalan rakkautta. ”Jos vain Joulun
Lapsi saa sydämessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on.” Annetaan lähimmäisillemme lahjaksi parastamme,
aikaa ja välittämistä.
Leena Rauhala
kansanedustaja
Leena Rauhala
Väinö Lindberg
Tina Mäkelä
Malla Laiti Sirpa Pöllönen
Jeppe Isberg
Matti Virtanen
Päivi Rask-Helin
Satu Nyman Helena Räsänen puheenjohtaja, kansanedustaja
varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos
projektijohtaja
erikoissuunnittelija
oppisopimustoiminnan päällikkö
yrittäjä
johtaja
romanikulttuuriohjaaja
lähihoitaja
vanhustyön päällikkö, varajäsen
KESKUSTOIMISTO
toimisto@romanomissio.fi
Tuula Åkerlund
toiminnanjohtaja
tuula.akerlund@romanomissio.fi
Mervi Pamukci
toimistosihteeri
mervi@romanomissio.fi
SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ
Toimisto
Alida Friman
Puh. (09) 351 1366
U
hreista muistamme parhaiten kuusi miljoonaa
juutalaista, mutta harvoin me muistamme uhrien joukosta 600 000 romania, joiden
lukumäärä perustuu arvioihin,
koska hyvin harvat Euroopan
romaniväestöstä olivat ylhäällä
missään väestörekisterissä.
Romaniuhrien lukumäärä on
vain kymmenen prosenttia juutalaisten uhrien lukumäärästä,
mutta lukumäärä on suuri verrattuna maailman silloisen romaniväestön lukumäärään.
NAISTENVUORO -vankilaprojekti
Inka Jeskanen projektikoordinaattori
GSM 045 873 9990
inka.jeskanen@naistenvuoro.fi
Tuula Nyman
palveluohjaaja
GSM 044 300 7815
tuula.nyman@naistenvuoro.fi
PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI
Johtaja Hanna Pekonen
Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski
Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002
paivakumpu@romanomissio.fi
KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI
Vs. Johtaja Susan Ihanainen
Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä
Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493
kotimaki@romanomissio.fi
Markkinatoreilta
kaasukammioihin
ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO
Koska harvoilla romaneilla oli
vakinainen asunto, heidän pidättämisensä oli vaikeaa. Ei
voitu tavoittaa heitä kirjeitse
Danske Bank 800014-80033.
Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto
Natsien uhreina kuolleiden romanien muistomerkki avattiin Berliinissä lokakuussa 2012. «Musta
vesi» on kolmas suuri Holokaustin uhrien muistomerkki Saksan pääkaupungissa. Kuva Rolf Krahl.
romaneilta ei onnistuttu takavarikoimaan muuta omaisuutta kuin kultakorut, jotka sulatettiin ja jotka päätyivät natsien
pankkiholveihin tallennettuihin
kultaharkkoihin.
Enemmistö romaneista keskitysleireille tuotaessa päätyi
kaasukammioihin. Osa pantiin
raskaaseen pakkotyöhön, mut-
Tammikuun 25. päivänä
monet sytyttävät kynttilän
vainojen uhreille.
Tässä numerossa
Holokaustin melkein unohdettujen muistolle
3
Juulako evankeliumos
4
Omalla kielellä
4
Aktiivinen kansalainen – romanit kunnissa
5
4. Kansainvälinen romaninaisten konferenssi
5
Tunnetta ja taitoa Savoy’ssa
6
Itsenäisyyspäivän viettoa
7
Romaninainen vaikuttajana
7
Romanien hyvinvointi tutkittavana
7
Turussa pohdittiin romanilasten koulunkäyntiä
8
Tulevaisuus on romaninuorten käsissä
9
Romano Mission lastensuojeluyksiköt
11
Toiminnanjohtajan palsta
11
Erilailla eläkkeellä
12
ja pyytää SS:n kuultavaksi. SSmiehet löysivät heitä enimmäkseen markkinatoreilta, teiden
varsilta ja joskus myös SS:n onnistui pidättää koko romanileiri. Keskitysleireille toimitetuilta
ta tuskin kukaan romaneista
siitäkään elävänä selvisi. Kaikki
eivät kestäneet keskitysleireille
kuljetustakaan, vaan menehtyivät sen aikana. Lisäksi taudit ja
kidutukset verottivat SS;n van-
gitsemien ja keskitysleireille
toimittamien romanien lukumäärää.
SS-upseeri Heinrich Himmler
Suomen vierailullaan vuonna
1942 ehdotti,että Suomi luovuttaisi kaikki Suomen juutalaiset ja romanit Kansallissosialistisen Saksan tuhoamisleireille. Osa suomalaisista
poliitikoista, muun muassa
Mannerheim,Tanner ja Fagerholm asettuivat äänekkäästi
vastustamaan luovutusta, eikä
Suomi taipunut Himmlerin ehdotukseen.
Näitä poliitikkoja Suomen 10
000 romania saa kiittää olemassaolostaan. Lapin sodassa ,kun Suomi taisteli entistä
aseveljeänsä Saksaa vastaan,
yhtään Suomen juutalaista ja
romania ei joutunut sotavankeuteen Saksaan. Heidän kohtalona olisi ollut tuhoamisleireille joutuminen.
Numero 1/2014 ilmestyy maaliskuun alussa.
Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava
Romano Mission toimistolla viimeistään 1.2.
Laita kuoreen tunnus ”Romano Boodos”.
Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla
osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi.
Toimitussihteeri:
Jaakko Kaartinen
Julkaisija: Romano Missio ry
Toimitusneuvosto:
Tuovi Putkonen, Malla Laiti,
Taina Cederström, Päivi Majaniemi
Päätoimittaja:
Tuula Åkerlund
Lehden ulkoasu:
Valfrid Åkerlund/
Grafimus Oy
Näitä uhreja ei saa
unohtaa
Paitsi Adolf Hitler,SS ja Gestapo,
tästä joukkomurhasta suurimpia vastuunkantajia ovat myös
Saksan vasallivaltion Kroatian
diktaattori Ante Pavelic ja hänen
johtamansa fasistinen puolue
Ustasja, jonka pahamaineiset
rotuopit laati kroatialainen kirjailija Mile Budak. Suuri osa romaniuhreista, arviolta 200000800 000,oli kotoisin Kroatiasta.
Myös toinen Saksan vasallivaltio Slovakia, jonka johtajana
toisen maailmansodan aikana
toimi katolilainen pappi Jozef
Tiso, toimitti maan romaneja
tuhoamisleireille. Saksan miehitettyä Unkarin vuonna 1944
myöskin maan romaniväestö
sai kokea ankaran suoneniskun.
Moniko romani selvisi hengissä keskitysleireistä? Ainakin yksi
Tilaus- ja ilmoitushinnat:
Vuosikerta 15 euroa,
jäsenille jäsenetuna.
Irtonumero 2 euroa.
Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Ilmoitushinta 1 euro/pmm
Painopaikka:
Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula
Kansikuvassa romanialainen
romaniäiti lapsineen.
(kuva V. Å.)
nuori Slovakiasta kotoisin oleva
romanityttö Miranda, nyt jo iäkäs vanhus, joka hiljattain vieraili maassamme, jäi kertomaan
jälkipolville keskitysleirikokemuksistaan. Onko hän ainoa,
joka on jäänyt kertomaan? Niiden lukumäärää harvat tietävät.
Kirjallista aineistoa on jäänyt
hyvin vähän, koska valtaosa
esimerkiksi Balkanin romaniväestöstä oli luku- ja kirjoitustaidottomia. Kenties osa Euroopan romanilauluista on nähnyt
päivänvalon toisen maailmansodan rotuvainoissa.
Tammikuun 25. päivänä monet sytyttävät kynttilän vainojen uhreille. Toivottavasti kaikki Suomen romanit sytyttävät
kynttilän niiden 600 000, kenties miljoonan tai kahdenkin
romanin ja kaikkien muiden
rotuvainojen uhrien muistolle.
KIRJOITTAJA: Liisa Kylmälä
Tilaukset ja osoitteenmuutokset:
Romano Missio ry.
Vilppulantie 2 C 4
00700 Helsinki.
Puh: (09) 351 1366
Telefax: (09) 345 2517
Internet: www.romanomissio.fi
ISSN 1239-9779
ROMANO BOODOS 4/2013
4
Juulako evankeliumos
Jesusesko
föddiba
Lukas 2:1-20
1. Dola tiija keisaros Augustus diias biȟiba, te hilo vollako boliba mote te tšuuven
aro skattiba.
2. Dauva skattibosko
tšuuviba sas vaaguno ta
staudas ka Quirinius sas
Syyriako themmesko Rai.
3. Saare džeene te rannimen aro skattibosko
džinniba, sakkaiek pesko
iego fooros.
4. Jakkes niina Joosef
džeelo Galileata, Nasaretesko foorosta apre aro
Judea aro Davidesko fooros, so khaarna Betlehem,
ka jou khunjudiilo aro Davidesko ȟleȟta.
5. Jou džeelo doori it lesko angrustime Maria, koon
venditas kentos.
6. Ka joon aahte doori,
jakkes aulo Marijako föddibosko tiija.
7. Ta joi föddidas tšaaves,
lako vaaguno. Joi faȟadas
kentos ta rigadas les aro
stanja aro krumbos dooleske, te leen ne aahdas
stedos aro lotiboskotšeer.
8. Aro doi stedos auri rassako tiija sas bakrengiire,
koone vallade bakren.
9. Jakkes lengo naal sterjudas Raiesko englos ta
Raijesko pattiba sas trystal leen. Bakrengiire traȟte,
10. bi englos phenjas lenge: ”Ma darren! Me phu-
Omalla
kielellä
Romanikieli
Mo džesko tšimb
Kaalengo tšimb hin iego
tšimb.
Douva hin fuortano, merknila
buut.
Douva hin aro džii.
Romanikieli on iloinen kieli.
Kaalengo tšimb hin loȟani
tšimb.
Me rakkavaa douva, ka me
aaȟȟaa tšiȟko džintaha.
Jos romanikieli olisi
väri, e olisi kirkkaan
vihreä.
Romanikieli on kuin
kukka, punainen
ruusu.
Ka me byrjydom te sikjuvaa
romani tšimb,
me na issadom,
sar baro doolesko angouviba aaȟȟelas aro
mango dživiba,
sar merknavitiko saaka
dotta velas
mange. Me na
aavadom, sar
romani tšimb
džumilas maan.
Ke kaalengo tšimb aaȟȟelas
ranglos, douva
aaȟȟelas dželti. Douva
aaȟȟelas klaarako dželeni.
Romanikieli pitää
kulttuuria yllä.
Kaalengo tšimb hin sar
luludža, looli roosa.
Kaalengo tšimb rikkila kulttures praal.
Minun kieleni on
hylätty, kadotettu
kieli, harva kantaa
sitä mukanaan.
Mango tšimb hin mekkime
tšimb – naa buut na
byördila douva lassa.
Romanikieli on
lämmin kieli. Se
on melankolinen,
surumielinen kieli,
se herättää vanhat
muistot.
Kaalengo tšimb hin tatti tšimb.
Douva hin
melankoligo, mulani
džintakiiri
douva džangila phurane minsibi.
Kaalengo tšimb hin riȟki,
brokati tšimb.
Douva hin pirani tšimb.
Loole Roosi
Vanajan vankila
Romanikieli on vahva, kirjava kieli.
Se on rakas kieli.
Loole Roosi
Vanajan vankila
Ka mango tšai
džeelo butti aro
Romano Missio, ame rakkadam buut romano kulttuuresta ta mango
kentibosta, ka
me sommas
niijales mango
naartengo neer.
Daala rakkibi džangade
mango
džintakiiriba.
Sydämeni kieli
Kun aloin
opiskella romanikieltä, en
arvannut, kuinka suuri sen
vaikutus olisi
elämääni, kuinka merkityksellinen asia siitä
tulisi minulle.
En aavistanut,
kuinka romanikieli lumoaisi
minut.
Kun tyttäreni
meni töihin
Romano Missioon, puhuimme
dooles, so Rai menge phukadas.”
16. Joon dzeene hastibossa ta laȟte Maria ta Josef
ta kentos, koon paȟȟudas
aro krumbos.
17. Ka joon dikne dauva,
joon rakkade, so lenge
kentosta sas phenlo.
18. Saare koon ȟunle bakrengiirengo laave, aaȟte
undrimen.
19. Bi Maria garadas saare
aro lako džii, so sas staudas, ta joi tenkadas douva.
20. Bakrengiire aune paalal
ta paarkade ta baarides
paarkade Deeveles dotta,
so joon sas ȟunle ta dikne.
Saare sas jakkes sar lenge
sas rakkade.
käännös:
Henry Hedman
Romano Missio ry:n Naisten vuoro -romaninaisvankien kuntouttamisprojektissa opetellaan
myös romanikieltä. Näissä kirjoituksissa naiset
kertovat, mitä romanikieli merkitsee heille.
Kaalengo tšimb
Puhun sitä, kun olen
hyvällä mielellä.
kavaa tumenge loȟibosko
boodos, baro loȟiba hilo
folkenge.
11. Da diives hin tumenge
föddadiilo Phirjiboskiiro aro
Davidesko fooros. Jou hin
Kristos, Rai.
12. Dauva hin sar merknos
tumenge: tume laȟȟena
kentos, koon paȟȟula
faȟȟimen aro krumbos.”
13. It tiija sas trystal englos baro deulengohuupa,
koone baarides paarkade
Deeveles ta phenle:
”Deeveles hin patti aro
utsibi,
freediba komujen aro
them,
koonen jou pirila.”
15. Ka engli sas džeene
paalal aro deulos, bakrengiire phenle maȟkar peen:
”Džaha menge aro Betlehem! Doori ame dikkaha
douva, so hin staudas,
paljon romanikulttuurista ja
lapsuudestani,
kun olin kesäisin sukulaisteni
luona. Nämä
keskustelut
herättivät mielenkiintoni
Sitten kuulin,
että yliopistossa olisi
mahdollisuus
opiskella romanikieltä. Rohkaisin mieleni
ja lähdin tälle
ihmeelliselle
Taala me
hunjom, te aro
Universiteetos
aaȟȟelas vojiba te sikjuvel
romani tšimb.
Me džorjadom
mo džinta ta
džeijom aro
dai undravitiko laȟȟibosko
džaaben.
Sar me kamjudom aro douva
tšimb!
Me laȟtom romani tšimbata
rankjiba, buut
rankane laave,
tši pinsardo
, me sikjudum lokkes
ta loȟanes.
Ke romani
tšimb aaȟȟelas
ranglos, douva
aaȟȟelas mange ȟoolesko
looli. Ke douva aaȟȟelas
luludža, douva
aaȟȟelas ”mo
violetos, kaalo
jakkakiiro”
. Me som
sikjudom
romani tšimb
džaribosko
džintaha. Sikjiba hin aaȟtas
baro loȟiboske
mange, ta hin
niina panna.
Douva hin
anjas buut
neve saaki,
buut barvilba,
aro mango
dživiba. Romani tšimb
hin mange sar
kuȟ miritš,
dooles me som
laȟtom.
Me kammaa te
daa moi iego
dielos romani tšimbako
spaartimeske,
jakkes te romani tšimb
džiivelas panna….
löytöretkelle.
Miten miellyinkään tähän
kieleen!
Löysin romanikielestä
kauneutta,
paljon kauniita sanoja,
jotain tuttua…
opin helposti
ja iloisesti.
Jos romanikieli olisi
väri, se olisi
minulle syvän
punainen. Jos
se olisi kukka,
se olisi ”orvokkini, tum-
masilmä..”
Olen opiskellut romanikieltä
intomielellä.
Opiskelu on
ollut suureksi
iloksi minulle
ja on yhäkin.
Se on antanut
paljon uusia
asioita, paljon rikkautta
elämääni.
Romanikieli
on minulle
arvokas helmi, jonka olen
löytänyt.
Haluan antaa
oman panokseni romanikielen säilyttämiseksi, jotta
romanikieli
eläisi edelleen….
Seija Roth
Seija Roth
Seija Roth ei osannut
aikaisemmin romanikieltä.
Nyt hän on opiskellut vuoden
verran romanikieltä Helsingin
yliopistossa. Oman kielen
opiskelu on avannut hänelle
uuden maailman.
Seija haluaa tällä kirjoituksella
rohkaista muita romaneita
tulemaan mukaan opetukseen.
Opettajana toimivaan Henry
Hedmaniin voi ottaa yhteyttä.
ROMANO BOODOS 4/2013
5
Aktiivinen kansalainen – romanit kunnissa
Romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäivät pidettiin lokakuun 17.-18. Vantaalla.
Neuvottelupäivien järjestelyistä vastasi Etelä-Suomen alueellinen
romaniasiain neuvottelukunta ja Vantaan
kaupunki.
V
uoden 2013 neuvottelupäivien teemaksi oli
valittu Aktiivinen kansalainen – romanit kunnissa.
Neuvottelupäiville haluttiin
koota laajasti yhteen kuntien
edustajia, romaniasiain neuvottelukuntien ja paikallisromanityöryhmien jäseniä sekä
romanijärjestöjen toimijoita
keskustelemaan niistä käytännön toimista ja keinoista, joilla
yhteistyönä voidaan edistää romaniasioita erityisesti kuntatasolla. Osallistujia saapuikin
runsaasti eri puolelta Suomea.
Neuvottelupäivien aikana
painotettiin erityisesti kuntatasolla tehtävän työn tärkeyttä romanipoliittisen ohjelman
toteutumisessa. Romanityö
tulee sitoa kuntaan ja tärkei-
tä elementtejä ovat osallisuus,
yhteistyö, tiedonkulku ja ongelmien esiin nostaminen. Jotta tavoitteisiin päästäisiin, valtiovallan pitäisi selkeästi tukea
kuntatasolla tehtävää työtä.
Olisi myös tärkeää saada
hyväksi havaitut toimet ja käytännöt Suomessa laajempaan
käyttöön.
Ministeritason vieraita
Neuvottelupäivien ohjelma oli
monipuolinen ja puheenvuorojen pitäjiksi oli saatu monia
kiireisiä päättäjiä ministeriöistä. Neuvottelupäivät avasi Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen. Etelä-Suomen aluehallintovaraston ylijohtaja Anneli
Taina selosti romaniasioiden
polkuja aluehallintovirastossa,
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen käsitteli romanit ja kunnat -aihetta.
Vantaan kaupungin toimialajohtajille suunnattua kyselyä romaniasioista selosti
apulaiskaupunginjohtaja Heidi
Nygren. EU:n ajankohtaiskatsauksen romanikysymyksissä
piti sosiaalineuvos Viveca Arhennius sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Sosiaalineuvos Väinö Lindberg kertoi kokemuksistaan
romani-kunnanvaltuutettuna.
Opetushallituksen valtionavustushankkeen tuloksista kertoi
pääjohtaja Aulis Pitkälä
Nuorisotakuun mahdollisuuksista romaninuorille selosti ministeri Lauri Ihalainen.
Romanien osallistumista yhteiskuntaan käsitteli erikoissuunnittelija Malla Laiti EteläSuomen aluehallintovirastosta.
Ministeri Lauri Ihalainen selosti nuorisotakuun mahdollisuuksista romaninuorille.
Ministeri Henna Virkkusen puheenvuoron käytti valtiosihteeri Sari Raassina valtiovarainministeriöstä.
Paarkiba Esa Ellalalle
Romaniasian neuvottelukunnan myöntämä vuoden 2013
”Paarkiba”-tunnustuspalkinto luovutettiin neuvottelupäivillä sosiaalineuvos Esa
Ellalalle pitkäaikaisesta ja
monipuolisesta romaniasoiden edistämistyöstään omalla
toimialueella.
Romaniasiain neuvottelukuntien neuvottelupäiville Tikkurilaan saapui
osallistujia runsaasti eri puolelta Suomea.
KIRJOTTAJA: Tuula Åkerlund
Toimintaa tänään, tasa-arvoa huomenna
4. Kansainvälinen romaninaisten konferenssi
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä
toimivat romaniasiain
neuvottelukunta, tasaarvoasiain neuvottelukunta, Euroopan
neuvosto ja Hanasaari
– ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus
järjestivät neljännen
kansainvälisen romaninaisten konferenssin
Espoon Hanasaaressa
16.–17.9.
V
uodesta 2003 lähtien
järjestetyt romaninaisten konferenssit ovat
tarjonneet romaninaisille mahdollisuuden tuoda kansainväliseen keskusteluun heidän
elämäänsä vaikuttavia asioita
ja ongelmia. Konferenssit ovat
kehittäneet tiedonkulkua romaninaisten kesken, ja tarjonneet
foorumin hyvien käytäntöjen
vaihtamiseen. Konferenssit
ovat myös edistäneet hallitusten tietoisuutta romaninaisten
asemasta.
Osallistujia oli yhteensä lähes
200. Puolet edusti romaninaisia
36 eri maasta ja yli kahtakymmentä eri kansalaisjärjestöä.
Suomalaisia osanottajia oli noin
70, joista suuri osa suomalaisia
romaninaisia. Euroopan unioni,
Euroopan neuvoston toimielimet ja ETYJ lähettivät konferenssiin tarkkailijajäseniään ja
muun muassa Amnesty International ja European Women’s
Lobby osallistuivat konferenssiin tarkkailijajäseninä.
Ohjelma romaninaisilta
itseltään
Työskentely tapahtui kolmessa
työryhmässä, joiden aihepiirit
oli muodostettu laajan kyselyn
avulla. Kysely kohdistettiin romaninaisille ja romaninaisten
järjestöille. Tavoitteena oli saada
tietoa siitä, mitkä aihepiirit romaninaiset itse kokevat erityisen
tärkeiksi ja mitä he itse haluaisivat konferenssissa käsiteltävän.
Romaninaisten ihmisoikeudet ja voimaannuttaminen
kulkivat aihepiirien punaisena
lankana. Työryhmien teemoina
olivat romanityttöjen ja -naisten osallistuminen koulutukseen, romaninaisten oikeuksi-
en ja tasa-arvon edistäminen
ja romaninaisten aktiivinen
kansalaisuus ja poliittinen vaikuttaminen.
Konferenssin yhtenä tärkeänä tavoitteena oli kiinnittää
huomiota romaninaisiin poliittisesti aktiivisina toimijoina,
joilla on annettavaa politiikan
tekemiseen sekä kansallisella
että kansainvälisellä tasolla.
Konferenssin pyrkimyksenä
oli myös tukea ja vahvistaa romaninaisjärjestöjen ja muiden
tasa-arvo-organisaatioiden
verkostoitumista.
edistymistäkin, se ei valitettavasti näy arjessa. Romaninaiset ilmaisivat myös syvän huolensa Euroopassa kasvavasta
romanivastaisuudesta. Sillä on
vaikutusta erityisesti romaninaisten ja -tyttöjen elämään.
Konferenssissa annettiin julkilausuma, jossa todettiin, että
romaninaisten on kehitettävä
vertaistukea ja edistettävä keskustelua heidän kohtaamistaan
haasteista ja ongelmista sekä
voimaannutettava toisiaan ja
omaa liikettään. Romaninaisaktivistit haluavat vahvistua ja
yhdistää voimavaransa yhteisen äänen luomiseksi.
Konferenssissa perustettiin
työryhmä, joka alkaa valmistella Euroopan laajuista romaninaisverkoston luomista.
Suomea työryhmässä edustaa
romaniasian neuvottelukunnan
pääsihteeri, ylitarkastaja Sarita
Friman-Korpela.
KIRJOITTAJA: Tuula Åkerlund
Eurooppalainen
romaninaisten
verkosto valmisteilla
Romaninaisten asema ei ollut
esillä vuonna 2011 valmistuneissa EU:n kansallisissa romanistrategioissa – romaninaisten
ääni ei pääse riittävällä tavalla
kuuluviin kansallisella tai paikallisella tasolla. Lisäksi monet
hallitukset eivät ole ottaneet
konkreettisia askelia romaninaisten aseman parantamiseksi.
Vaikka lainsäädännössä romaninaisten asemassa on tapahtunut viime vuosien aikana
Konferenssissa annettiin julkilausuma, jossa todettiin, että romaninaisten on kehitettävä vertaistukea
ja edistettävä keskustelua heidän kohtaamistaan
haasteista ja ongelmista sekä voimaannutettava
toisiaan ja omaa liikettään.
ROMANO BOODOS 4/2013
6
ROMANO BOODOS 4/2013
7
Itsenäisyyspäivän viettoa
Loolo dŽii
E
–Tunnetta ja taitoa Savoy´ssa
eva-Leenalla ja minulla
oli tilaisuus osallistua 96.
Itsenäisyyspäivän viettoon Helsingin Hietaniemen
hautausmaalla ja sen lähellä
sijaitsevassa Mestaritalli - ravintolassa. Kutsun olivat lähettäneet romaniorganisaatiot:
Romano Missio ry ja Romaniasiain neuvottelukunta ja opetushallituksen romaniväestön
koulutusryhmä.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi
10 vuotta siitä, kun Hietaniemen hautausmaalla paljastettiin Sodissa 1939-1945 kaatuneille ja menehtyneille romaneille muistomerkki. Toimin
tämän muistomerkkitoimikunnan puheenjohtajana vuosina 2002-2003. Toimikunta
keräsi varat tähän romanien
muistomerkkiin. Sen toteutti
maamme eturivin kuvanveistäjä Heikki Häiväoja. Muistomerkki paljastettiin juhlallisesti syksyllä 2003.
Saavuimme hieman ennen
kello 10.00 Hietaniemen hautausmaan portille. Satoi lumensekaista vettä, joten kalossit ja
sateensuojat olivat tarpeen.
Paikalla oli runsaasti armeijan
autoja ja sotilaita, mutta myös
siviilejä, joiden joukossa monia
romaninaisia ja -miehiä.
Tämä joukko valmistautui
laskemaan seppeleet Hietaniemen sankariristille ja Suomen marsalkka Mannerheimin
haudalle. Siirryimme marssien
hautausmaan portilta Sankariaukiolle ensin sotilaat ja sitten
me muut. Sotilaat, käytännössä
Etelä-Suomen alueen joukkoosastojen ja vastaavien komentajat, laskivat prikaatikenraali
Pertti Laatikaisen johdolla seppeleet Sankariristille ja Suomen marsalkka Mannerheimin
haudalle. Komentajiston seppeleenlaskun jälkeen romanidelegaatio laski seppeleen Suomen marsalkka Mannerheimin
hautapaadelle ja siirtyi sen
jälkeen romanimuistomerkille.
Sama delegaatio laski seppeleen romanisankarivainajien
muistomerkille. Muistomerkillä
lausuttiin lyhyet muistosanat
ja laulettiin virsi, jonka jälkeen
siirryttiin läheiseen Mestarital-
li-ravintolaan viettämään Itsenäisyysjuhlaa ja muistomerkin
paljastamisen 10-vuotisjuhlaa.
Minua oli pyydetty pitämään
juhlapuhe lounaalla. Pidin lyhyen puheen, jossa muistelin 10
vuotta sitten tehtyä keräystyötä.
Sosiaalineuvos Väinö Lindberg
kiteytti omassa puheessaan
muistomerkin merkityksen romaneille lyhyesti: ”Muistomerkki on myös tasa-arvon merkki.
Se muistuttaa meitä kaikkia siitä, että me, romanit annoimme
samanlaisen kalliin uhrin kuin
valtaväestökin Suomen itsenäisyyden puolesta.”
Hyvän, maukkaan lounaan
jälkeen Taito Lehmusta EteläSuomen Romaniasiain neuvottelukunnasta kiitti puhujia
ja muita esiintyjiä hyvin toteutetusta juhlasta ja toivotti kaikille läsnäolijoille hyvää
Itsenäisyyspäivää. Tämä 96.
Itsenäisyyspäivän vietto kunniakäynteineen ja juhlineen jäi
Eeva-Leenan ja minun mieleeni
lopuksi ikää.
Jaakko Valve
Romaninainen vaikuttajana
Loolo dzii -romanimusiikin konsertti pidettiin Savoy-teatterissa
syyskuun 16, maanantai-iltana. Konsertti oli osa Romaniasiain neuvottelukunnan ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan sekä Euroopan
neuvoston romaniyksikön järjestämää neljättä kansainvälistä romaninaisten konferenssia, joka pidettiin, Espoon Hanasaaren suomalais-ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa.
K
onsertin järjesti
Romano Missio
ry ja tuottajana
päävastuun kantoi Sibelius Akatemiassa opiskeleva Anette Åkerlund. Konsertin
juonsivat Mertsi Lindgren ja
Laura Hedman. Konserttiyleisön joukossa oli monia kymmeniä romaninaisia, jotka
osallistuivat kansainväliseen
romaninaistenkonferenssiin.
Konsertin juonsi sujuvalla englannilla Laura Hedman. Anette
Åkerlundin lisäksi konsertissa
esiintyivät Miritza Lundberg,
Dimitri Keiski, lauluyhtye Suora
lähetys. Soittoryhmään kuului
alan ammattilaisia; piano Anette Åkerlund ja Johanna Pitkänen, kitara, Mertsi Lindgren,
Anssi Salminen, viulu Miritza
, Tero Hyväluoma, basso, Dile
Kolanen, flamencokitara, Otso
Paasivirta, taiteilijanimeltään
Otso Krunasta, cajonisti-perkussionisti, Sami Rönkä sekä
flamencotanssijat ja palmerat,
Tove Djupsjöbacka ja Sari Pikkarainen. Sielukkaat ja väliin
R
Tove Djupsjöbacka ja Sari
Pikkarainen toivat flamencotanssillaan konserttiin tunnelmaa entisestään kohottavan
visuaalisen lisäsävyn. Kuvassa
Tove Djupsjöbacka.
Dimitri Keiski, Miritsa Lundberg ja Anette Åkerlund
irrottelivat yhdessä ja erikseen kansainvälisen romanimusiikin pyörteissä. Konsertin moniulotteinen
ohjema olikin merkittävä osa sisältörikkaasta kokonaisuudesta. Se tarjosi jokaiselle jotakin.
tuliset musiikkiesitykset sytytti
yleisön raikuviin aplodeihin.
Konserttista sai paljon hyvää
palautetta.
Helsingin sanomissa toimittaja Mari Koponen kommentoi
konserttia seuraavasti:
”Mustalaismusiikin konserteissa on aina sitä jotakin. Romanien musiikkiperinne on
maasta riippumatta hurjan ri-
kasta, ja tunnetta riittää aina
niin lavalla kuin yleisössäkin.
Aina sattuu ja tapahtuu. Pönötyskulttuuriin tottunut kiittää.
Viihdyttävä ja tasokas oli myös
tämänkertainen konsertti.
Illan ehdotonta huippua olivat viulisti Miritza Lundbergin
soittamat klassistyyliset mustalaislaulut. Puhki kuluneet
kappaleet eivät kuulostaisi sa-
malta kenen tahansa klassisen
viulistin soittamana. Lundberg
sen sijaan puhaltaa niihin aivan
omanlaistaan tulisuutta, saundia ja virtuositeettia. Yleisökin
hurjistui.
Lisää eloa soittoon toi illan
notkea ja mahdottoman taitava bändi. Pääesiintyjäksi oli
kutsuttu ruotsinsuomalaista Dimitri Keiskiä, joka voitti Ruotsin True Talent -kisan
2011. Konsertin tuottaja Anette
Åkerlund esitteli tummankarheaa flamencolauluaan, jonka
aateloivat ytimiin osuneella
tanssillaan Tove Djupsjöbacka
ja Sari Pikkarainen. Ehdottomasti upeinta oli kuitenkin
Åkerlundin laulama vanha suo-
malainen mustalaislaulu, joka
oli selvästikin laulajan ominta
maailmaa.
Voiko tämän kauniimpaa musiikkia ollakaan? Siinä meillä
musiikinlaji, jonka pitäisi päästä muitta mutkitta Unescon
aineettoman perinnön listalle,
sinne fadon ja flamencon rinnalle.
Lauluyhtye Suora lähetys
hurmasi kuplivalla yhteispelillään, ja illan kruununa eri maiden mustalaislauluja lauloivat
vielä harvinaisen sydämeen
käyvästi Anette Åkerlund ja Miritza Lundberg.
Uskomattoman taitavaa! Tällaisia taiteilijoita Suomen mustalaismusiikki tarvitsee.” n
omaninainen on ollut
tärkeä kulttuuriperinteen siirtäjä ja ylläpitäjä
kautta vuosisatojen.
Vaalimallaan perinteellä hän
on osoittanut selvästi ja ylpeänä, mihin ryhmään hän on kuulunut.
Suomalainen romaninainen
on tahtonainen, hän omaa selviytyjäluonteen. Siitä saamme
kiittää vahvoja esiäitejämme.
He ovat olleet mallejamme, esikuviamme. Romaninaisen on
täytynyt vuosikymmenien varrella kehittää oma selviytymisstrategiansa. Hän on aina ollut
voimakas ja vahva persoona
naisellisella tavalla. Olosuhteet
ovat kasvattaneet hänestä sellaisen.
Romaninainen on aina osallistunut elannon hankintaan,
kauppaamalla, tekemällä käsitöitä, tarttumalla työhön kuin
työhön ja siinä ohella hän on
vielä kasvattanut lapsensa.
Vaikeat olosuhteet eivät ole
lannistaneet häntä. Isoäitimme
ovat joutuneet kiertämään, aikoinaan elämään puutteellisissa ja kurjissa oloissa huolehtien
suuresta perheestä ylväänä ja
samalla nöyränä.
Vielä niinkin myöhään kuin
60- ja 70-luvuilla romanit taistelivat Pohjoismaissa, ns. hyvinvointivaltioissa, sellaisista
perusoikeuksista kuin asunto
ja riittävä toimeentulo.
Tulevaisuus rakentuu
tämän päivän
muutoksista
Romaniäidit ovat tärkeitä tulevaisuuden vaikuttajia. Äidit
siirtävät arvonsa ja asenteensa
lapsilleen.
Romaninaisena meidän tulisi tiedostaa vastuumme esimerkin antajina lapsillemme.
Romaninaisten on tärkeää
löytää kätkössä olevat voimavarat, vahvuudet, resurssit
ja huomata niistä kumpuava
voima. Niitä voimavaroja me
tarvitsemme itse mutta myös
kipeästi koko romaniyhteisö.
Terve oman arvonsa tuntemus
tekee meistä tasapainoisia ja
myönteisesti elämään suhtautuvia ihmisiä.
Minä ja sinä voimme sytyttää kipinän ja yhdessä siihen
puhaltamalla saada siitä liekin
aikaiseksi. Me naiset voimme
olla siis kipinästä kasvavan tulen sytyttäjiä, silloin kun tiedostamme oikein mahdollisuutemme vaikuttaa lapsiemme ja sitä
kautta koko romaniyhteisön
tulevaisuuteen.
Romaninaiset voivat olla
tämän totuuden edessä välittämättä siitä, mutta laiminlyömällä asemansa takaaman
hyödyn, naiset kieltäytyvät
katsomasta totuutta silmiin ja
ottamasta vastuun ympäristöstään. Monien naisten ongelmat
johtuvat juuri siitä, ettei tiedosteta omaa roolia muutoksen
tekijänä ja mahdollisuuksiaan
vaikuttaa myönteistä kehitystä
perheessään.
Tarpeet ja toiveet
Jokainen meistä kaipaa huomiota ja hyväksyntää. Aikuinen tekee samalla lailla kuin
lapsi, jos hän ei saa hyväksyntää, huomiota hyvällä,
niin sitten huomio herätetään
”pahalla”. Saatamme alkaa
motkottaa, vaatia ja moittia
lähellä olevia ihmisiämme. Samalla karkotamme viimeisetkin ystävämme viereltämme.
Katkeran ihmisen vierellä on
ahdistavaa olla.
Ihmisen elämää on verrattu
usein puutarhaan, jossa jokainen toimii itse puutarhurina.
Riippuu itsestä kuinka kauniina
se kukoistaa nyt ja tulevaisuudessa. Puutarhaa pitää hoitaa
ja antaa oikeita ravinteita että
se voi hyvin ja kaunistaa ympäristönsä. Kun tiedostamme tämän, meistä jokainen voi vaalita ja hoitaa niitä ihmissuhteita,
jotka vaikuttavat meidän lähipiiriimme ja omaan elämäämme.
Isoäitimme ovat jättäneet
meille nykyajan romaninaisille
upean perinnön. Vaalitaan sitä!
Tuula Åkerlund
Romanien hyvinvointi
tutkittavana
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
THL toteutti lokakuussa 2013 Romanien hyvinvointi –esitutkimuksen. Sen tulosten
avulla suunnitellaan laajaa romanien hyvinvoinnin
tilannekatsausta.
R
omanien hyvinvoinnin
tilannekatsaus kuuluu
Romanipoliittisen ohjelmaan kirjattuihin toimiin ja
sillä tähdätään romanien
elinolojen ja hyvinvoinnin
parantamiseen. Tutkimukseen kuuluu yksilöllinen
haastattelu ja terveystarkastus.
Lokakuussa toteutettiin
esitutkimukseen osallistui 28 henkilöä. Nuorin
oli 18-vuotias ja vanhin
87. Osallistujat olivat
sitä mieltä, että he saivat
hyödyllistä tietoa omasta
terveydestänsä ja hyvää
henkilökohtaista palvelua
tutkimushoitajilta, joilla oli
aikaa kuunnella jokaisen
omia kokemuksia ja antaa
myös ennalta ehkäisevää
terveysneuvontaa.
Romanien lukumäärä
on Suomessa niin pieni, että koko väestön
tutkimuksiin osuu hyvin
harvoin romaneja. Tietoa
romanien hyvinvoinnista,
sosiaali- ja terveyspalveluiden käytöstä ja elintavoista kuitenkin tarvitaan,
jotta toimenpiteitä osattaisiin suunnitella oikein.
Tutkimuksen onnistumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että romanit suunnittelevat itse
tutkimuksen sisältöä ja
toteutusta. Esitutkimuksella oli ohjausryhmä, jonka tehtävänä oli huolehtia
siitä, että romanikulttuurin
näkemyksiä kunnioitetaan
tutkimuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos noudattaa
erittäin hyvää eettistä
tutkimuskäytäntöä paitsi
tietojen luottamuksellisuuden suhteen, myös
siinä, miten tulokset
aikanaan tullaan raportoimaan. Jotkut saattavat
suhtautua epäluuloisesti
tutkimusta kohtaan, sillä
siinä käsitellään kulttuuri-
vähemmistön terveydentilaa. Sellaisia tutkimuksia
on historian saatossa
voitu väärinkäyttää.
Toisaalta on muistettava myös uudemmat
tutkimukset, joista on
seurannut parannuksia,
esimerkkeinä vuoden
1970 väestölaskennassa
havaitut epäkohdat romanien asumisolosuhteissa,
joita ryhdyttiin tutkimuksen tulosten innoittamana
parantamaan erityislainsäädännöllä, tai Opetushallituksen perusopetuksen tilannekatsaukset, joiden perusteella on voitu
kehittää romanioppilaiden
koulutusmahdollisuuksia.
Romanit ovat olleet osa
suomalaista yhteiskuntaa
jo vuosisatoja, mutta he
kohtaavat silti syrjintää
jokapäiväisessä elämässään. Myös syrjinnän
vastainen työ vaatii kattavaa tietoa romaniväestön
jokapäiväiseen elämään
vaikuttavista asioista,
kuten elinolosuhteista,
hyvinvoinnista ja palveluiden käytöstä. Romanien
elinolojen parantaminen
vaatii siis aktiivista yhteistyötä päättäjien, tutkijoiden ja romaniväestön
välillä.
”Voisin suositella
äidilleni”, sanoi eräs esitutkimuksen osallistuja.
Myönteisten kokemusten
siivittämänä THL hakee
nyt jatkorahoitusta laajaa
romanien hyvinvoinnin
tilannekatsausta varten,
joka tullaan toteuttamaan
aikaisintaan vuosina
2015–2016. Tutkimus on
toteutettava valtakunnallisesti eri puolella Suomea
yhteistyössä paikallisten
romanitoimijoiden kanssa, jotta osallistumaan
saadaan koko Suomen
romaniväestöä edustava
otos. Siihen tarvitaan
kaikkien Suomen romanijärjestöjen, yhdistysten ja
yksittäisten kansalaisten
apua.
Anneli WeistePaakkanen
Tutkija työskentelee
projektikoordinaattorina
Suomen romanien
hyvinvoinnin
tilannekatsauksen
suunnitteluhankkeessa
Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksella.
ROMANO BOODOS 4/2013
8
ROMANO BOODOS 4/2013
Sivistystoimen ja
Ohjaamon edustus
paikalla
Hyvä olisi puhaltaa yhteiseen
hiileen lastemme kouluttautumisen suhteen, ei olla vastavirrassa, vaan laskea yhteistä
elämän koskea. Tällöin se on
kaikille osapuolille helpompaa.
Leiripäivään osallistuneille
romanimiehille onkin annettava
näin lehden välityksellä erityismaininta. He olivat innokkaita
ja heidän kannanottonsa olivat
perusteltuja. He saivat aikaan
rakentavaa keskustelua, johon
läsnäolijoiden oli helppo ottaa
kantaa tai kommentoida. Naiset
osallistuivat siinä missä miehetkin keskusteluun. On hyvä, että
koulunkäyntiasiasta käydään
avointa vuoropuhelua, se on
alku liikkeelle lähtemiseen.
Erityisluokan opettaja ja
opinto-ohjaaja Hanna AromaaKoskinen on työskennellyt
Samppalinnan koulussa jo kolmenkymmenen vuoden ajan.
Hanna kertoi, että Samppalinnan koulussa on ollut romanioppilaita jo kolmannen sukupolven ajan. Samppalinnan
koulu on keskitetyn palvelun
koulu, sama kuin entinen erityiskoulu nimeltään.
Aromaa-Koskinen oli tehnyt
esityksen, jonka välityksellä
hän toi terveiset leiriläisille
Samppalinnan koulun opettajilta. Tarkoitus oli, että leiriläisistä kouluikäiset lapset olisivat kertoneet mitä kuva esittää
ja Hanna puolestaan kertoisi,
mitä kuvien kautta halutaan
viestittää vanhemmille.
Ajoissa olemisen
taitoa oppimaan
Lasten kouluun lähteminen
ajoissa; tämä riippuu perheen
elämätyylistä ja tavoista, eikä
sillä ole suoranaista yhteyttä
romanikulttuuriin, vaikkei sitä
voi kokonaisuudessaan poiskaan sulkea. Romanien koulutushistoria vielä suhteellisen
9
lyhyt, eikä kaikissa kohdin ole
ehkä sisäistetty koulunkäyntiin
liittyviä velvollisuuksia.
Nyt on aika muuttua: katsoa
ajan kelloon, joka menee eteenpäin ja meidänkin on mentävä
tässä aikakäsityksessä eteenpäin. Enää emme voi vedota
historiaan ja sieltä kumpuavaan aikakäsitteeseen.
Jos lapsi ei ole ajoissa päiväkodissa, jää hän aamusta alkaen
paitsi aamupiireistä ynnä muusta tärkeästä opillisesta. Ja lapsi
oppii pienestä pitäen arkipäivän
rytmin: kun ”ajoissa lähteminen”
opitaan jo päiväkodissa, on koulun lukujärjestystä helppo noudattaa. Tässä vaiheessa lapset
eivät ole yksin toimijoita eivätkä
päättäjiä, vaan me vanhemmat.
Me voimme antaa joko hiljaisen
kannustuksen tai vähättelyn lastemme koulun käynnin suhteen.
Hyvät tavat kunniaan
Sääntöjen noudattaminen; perheen toimintatavoilla on merki-
tystä tässäkin asiassa. Millaisen
mallin tai ”hiljaisen hyväksymisen” annamme sille, ettei sovittuja tai olemassa olevia sääntöjä noudateta? On tapauksia,
että vaikka vanhemmat itse
kuinka olisivat niin sanotusti
sääntöjä noudattavia, ei lapsia
ole saatu samaan malliin. Mutta toivoa saattaa, että viimeistään itse aikuistuessaan nuoret
ottavat kotoa saamansa mallit
käyttöönsä.
Kielenkäyttö ja kunnioitus
kaikkia vanhempia kohtaan;
romanikodeissa opitaan kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja kaikkia aikuisia kohdellaan sivistyneesti. Näin ei
kuitenkaan aina käyttäydytä.
Tähän on vaikuttanut osaltaan
nykypäivänä se, että romanilapset viettävät paljon aikaa
pääväestön lapsien ja nuorten
kanssa. Halu samaistua tai kokea yhdenvertaisuutta näinkin
ikävässä asiassa on todellista.
Lisäksi vaikuttaa myös se, että
meiltä on poisnukkunut paljon
vanhempaa romaniväestöä, joten romanikotien perhemalli on
muuttunut pääväestön mallin
suuntaan.
Koululiikunta; liikunta ei ole
saanut kauheasti innostusta
etenkään yläkoululaisilta romaninuorilta. Tähän on pääsääntöisesti syynä vaatteiden
vaihto. Yläkoulussa olevat romanityöt eivät pääsääntöisesti
halua vaihtaa liikuntavaatteita,
eivätkä siten pysty kunnolla
osallistumaan koulun liikuntatunneille.
Tässä on erityisesti huomioitava, että joidenkin romaninuorten kohdalla ei ole
ongelmaa vaatteiden vaihdon
suhteen. Myöskään kulttuurillista rasitetta liikuntavaatteiden vaihdolle ei ole. Se on
nuoren oma valinta ja vaikka
perhe ei tukisikaan liikunnallisuutteen, voi nuori käyttää
omaa tahtoaan.
KIRJOITTAJA: Tuula Nyman
Tulevaisuus on
romaninuorten
käsissä
Turussa pohdittiin romanilasten koulunkäyntiä
Opetushallituksen perusopetuksen tuen kehittämishankkeen myötä Turun sivistystoimi kokosi yhdessä eri
toimijoiden kanssa paikallisia romaneita keskustelemaan, miten saada romaninuoret jatkokoulutukseen?
T
urun romaneita oli
koolla Sinapin leirikeskuksessa 21.9.
pohtimassa miten saada Turun seudun romaninuoria
lähtemään jatkokoulutukseen.
Leiripäivän tarkoitus oli saada
niitä vanhempia koolle, jotka
eivät vielä ole havahtuneet siihen, että romanilasten koulunkäyntiin pitää panostaa koko
perheen voimin.
Paikalle oli kuitenkin vain
saapuneet ne vanhemmat, jotka ovat aktiivisia ja kiinnostuneita lastensa ja nuorten
koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Paikallinen toimija Voitto
Friman harmitteli, että juuri
ne romaniperheet, joita pitäisi
saavuttaa, eivät sitoudu eivätkä
ole yhteistyöhaluisia.
Turussa ja
opetushallituksessa
aktiivisuutta
Turun kaupunki on mukana
Opetushallituksen romanioppilaiden perusopetuksen tuen
kehittämistoiminnassa. Opetushallitus teki jo vuosituhannen alussa selvityksen romanioppilaiden tilanteesta. Selvitys
osoitti silloin monia koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, jotka tarvitsivat lisähuomiota korjaantuakseen.
Sinapin leirikeskuksessa oli
romanilasten koulunkäyntiä
pohtimassa muun muassa Katariinan koulun rehtori Jorma
Kauppila, joka kirjasi ylös päivän keskusteluita. Jorma on
Samppalinnan koulun entinen
pitkäaikainen rehtori ja hänellä on vuosikymmeniä kestänyt
ystävyys Turun romaneiden
kanssa. Kauppila toimii Opetushallituksen hankeen hanke
koordinaattorina, jossa myös
Voitto Friman on mukana.
Opetushallitus käynnisti myöhemmin erillisen hankkeen
sekä vuonna 2008 valtakunnallisen kehittämistoiminnan, jota
varten kunnille myönnettiin
erillistä valtionavustusta. Romanioppilaiden perusopetuksen tilannekatsaus 2010–2011
(Opetushallitus 2011:26) osoitti,
että suurimmalla osalla romanioppilaista koulu sujuu nykyään
hyvin, mutta osalla on edelleen
vakavia ongelmia. Romanikotien ja koulujen välinen yhteistyö sujui sekä perheiden että
rehtoreiden mukaan hienosti.
Vanhemmilla vastuu
Voitto Friman toimii koulunkäyntiavustajana Samppalinnan koulussa. Friman uskoo,
että vanhempien on ensin itse
sisäistettävä lasten koulun
käynnin velvoitteet ja vaatimukset. Vain sitä kautta he voivat tukea ja kannustaa lapsia ja
nuoria koulunkäynnissä.
”Vaikka itsellä olisi huono koulutausta, se ei tarkoita, että lasten pitäisi mennä samaa latua.
Vanhempien pitää ohjeistaa ja
Kuvassa keskusteupäivään osallistuneita erityisasiantuntijoita.
käytännössä osoittaa, että kaaleetkin voivat muuttua koulunkäynnin suhteen”, sanoo Voitto.
Voitto ja hänen puolisonsa Tanja ovat siinä suhteessa laittaneet
puheet käytäntöön. Heidän kaksi
aikuista tytärtään ovat suorittaneet ammattitutkinnot ja ovat
työelämässä tänä päivänä. Tanja
kertoo, että erilaisia vaiheita ja
haasteita oli tyttöjen ammattikouluun lähtemisessä ja tutkintojen
loppuun suorittamisessa.
”Kyllä siihen tarvittiin vanhempien päättäväisyyttä ja sitoutumista.”
Romaninuoret: Nähkää teissä oleva mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen miten
seuraavaa historiaa
kaaleista kirjoitetaan.
Sen on aika muuttua.
O
lin itse päivässä mukana teemalla ”Miten
romaninuoret saadaan
jatkokoulutuksen piiriin?” Tämä
kysymys oli erityisesti noussut
Turun romanilasten koulutaustasta. Turussa romanilapset
maninuoret lopettavat koulunkäynnin kesken tai eivät lähde
jatkokoulutukseen. Menee
niin paljon hyvää hukkaan.
Romaninuoret ovat älykkäitä!
Heillä on jo lapsuudesta asti
opitut eriasteiset sosiaaliset
taidot. He osaavat kohdata
toisen ihmisen. Monet ovat
huippuhyviä matematiikassa,
liikunnassa, kuvaamataidossa,
vieraissa kielissä, musiikissa,
käsitöissä, rimpsua voisi jatkaa koko oppiaineluettelon
verran.
Kun kaikki ”luontainen oppiminen” saadaan täydennettyä
kouluaineilla, ovat asiakaspal-
On sääli, että liian monet
romaninuoret lopettavat
koulunkäynnin kesken tai
eivät lähde jatkokoulutukseen.
eivät ole paljoa jatkokouluttautuneet ja monet ovat käyneet
Samppalinnan erityiskoulua.
Päivän mittaan nousi kovastikin
pohdiskelua siitä, että olisivatko
kaikki ne sadat romanilapset oikeasti tarvinneet erityiskoulua?
On sääli, että liian monet ro-
velualan ynnä muiden ihmissuhdealan työpaikat romaninuorten
vallattavissa.
Tukea nivelvaiheisiin
Romanivanhempien olisi hyvissä ajoin tutustuttava lastensa
Turun romaneita ja Turun kaupungin sivistystoimen väkeä oli koolla Sinapin
leirikeskuksessa 21.9. pohtimassa miten saada Turun seudun romaninuoria
lähtemään jatkokoulutukseen.
koulumaailmaan ja olla mukana koulun eri toiminnoissa,
vanhempainilloista alkaen.
Romaninuoret tarvitsevat erityistä tukea nivel-vaiheisiin.
Ensimmäinen nivelvaihe
on esikoulusta ensimmäiselle luokalle. Tullessaan
oikeaan kouluun, opettajalla
suuri merkitys miten kohtaa
romanilapsen. Erityiskohtelua ei tarvita, mutta huomioimista ja kannustamista kyllä.
Toisena seuraa alakoulusta
yläkouluun siirtyminen, ja
sitten sekä kahdeksas ja
yhdeksäs luokka ovat erityisen tärkeitä romanilapsen
kohdalla.
Työelämäharjoittelut ja eri
ammatteihin tutustuminen
yläasteen aikana ovat erityisen tärkeät, jotta saadaan
kiinnostus ja motivaatio päälle. Tässä vaiheessa erityisesti
opinto-ohjaajien olisi hyvä olla
yhteydessä romanikotiin, jotta
yhteen hiileen puhaltaminen
tuottaa tulosta.
Romaneiden keskuudessa
puhutaan, kuinka meillä on
alhainen itsetunto luonnos-
taan. Romaninuorten itsetuntoa on pönkitettävä oikeassa
suhteessa koko lapsuus- ja
nuoruusiän.
Romaninuorten on aika alkaa tähtäämään korkeammalle saavutuksissaan ja toiveissaan. Vain taivas on rajana
eri mahdollisuuksille. Nähkää
teissä oleva mahdollisuus olla
vaikuttamassa siihen, miten
seuraavaa historiaa kaaleista
kirjoitetaan!
KIRJOITTAJA: Tuula Nyman
ROMANO BOODOS 4/2013
10
Romaninainen vankilassa – keinoja tukemiseen
Romano Mission
toimintamuodot
Romano Mission toiminta-ajatuksena on
toimia valtakunnallisena lastensuojelun,
sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii
yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien,
valtion ja eri järjestöjen kanssa.
Lastensuojelutyö
■ Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia
Hämeenkoskella ja 7-paikkaista
pienryhmäkotia Martinkylässä.
Sosiaali- ja diakoniatyö
■ Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-,
työllisyys-, koulutus- sekä muissa
sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot
viranomaisille sekä luennot.
■ Hengellinen toiminta: mm. romaneille
suunnatut jumalanpalvelukset – myös
romanikieliset.
Projektit
Naisten vuoro -projekti on ollut vuosina 2010−2013 naisvangeille suunnattu hanke. Projektia on hallinnoinut Romano Missio ry. ja rahoittanut Raha-automaattiyhdistys.
Projektin aikana tehtiin romaninaisvankeja koskeva selvitys, johon haastateltiin vankilassa
olevia romaninaisia. Tämän lisäksi romanityöntekijän toimintamallista vankilassa on tehty
käsikirja. Muun muassa näitä kahta kirjallista tuotosta esitellään projektin loppuseminaarissa 15.1.2014 Malmitalolla. Seminaari on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille.
Romaninainen vankilassa – keinoja tukemiseen
Naisten vuoro -projektin loppuseminaari
Malmitalo, pieni Sali, Ala-Malmin tori 1, 00700 Hki
15.1.2014 kello 9.00−15.00
09.00–9.30 Seminaarin avaus. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet,
Romano Mission toiminnanjohtaja Tuula Åkerlund
9.30−9.55 Naisten vuoro –projekti
9.55−10.15 Rikosseuraamuslaitoksen näkökulmia. Erityisasiantuntija Ulla Knuuti
10.15–10.45 Naisvangit ja romaninaisvangit. Johtaja Kaisa Tammi-Moilanen
10.45–11.45 Lounas (omakustanne)
11.45–12.15 Selvitys romaninaisvangeista Suomessa.
Projektikoordinaattori Inka Jeskanen
12.15−13.00 Romanityöntekijän toimintamalli vankilassa.
Palveluohjaaja Tuula Nyman
13.00−13.15 Kahvitauko
13.15–14.45 Akvaariopaneeli
Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla.
■ Naisten vuoro (2010–2013):
naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti.
14.45−15.00 Seminaarin yhteenveto ja loppusanat
Julkaisutoiminta
Ilmoittautuminen: viimeistään 18.12.2013 sähköpostiosoitteeseen
seminaari@naistenvuoro.fi
Lisätietoja: projektikoordinaattori Inka Jeskanen, inka.jeskanen@naistenvuoro.fi
ja palveluohjaaja Tuula Nyman, tuula.nyman@naistenvuoro.
■ Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden.
Lämpimästi tervetuloa! Tilaisuus alkaa aamukahvilla kello 8.30.
ROMANO BOODOS 4/2013
11
Romano Mission lastensuojeluyksiköt
R
omano Missio ylläpitää
kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen
Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen
Kotimäen pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat kotina
huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille
0–21-vuotiaille lapsille.
Molemmissa yksikössä on
erikoistuttu romanilasten
kasvattamiseen ja perheiden
tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat erinomaisesti myös
monikulttuuristen ja valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat
yksiköt tarjoavat avohuollon
tukitoimena viikonloppuhoitoa
lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille.
Lasten- ja pienryhmäkotien
hoito- ja kasvatustavoitteet
noudattavat lastensuojelussa
säädettyjä lakeja ja asetuksia.
Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön tavoitteena on
antaa lapselle ja nuorelle sellainen arvomaailma ja kasvun
tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa
yhteiskunnassa.
Lasten kasvua tuetaan yksi-
löllisesti ja jokaiselle lapselle
tehdään henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi
sekä turvalliset rajat. Perhe- ja
sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat tärkeä
osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät
tiivistä yhteistyötä koulujen
kanssa, jotta lapsen yksilölliset
erityistarpeet osattaisiin ottaa
huomioon.
Jokaiselle lapselle pyritään
löytämään mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän lisäksi
lasten kanssa osallistutaan erilaisiin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja
kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin.
Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa
yksiköissä. Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain musiikkiterapeutti.
Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia,
työhönsä sitoutuneita ohjaajia,
joilla on myös vuosien kokemus
perheiden kanssa työskentelys-
tä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun muassa
romanikulttuurista, psykiatriasta, perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta.
Henkilöstön työhyvinvointia
tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella,
kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee
henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä
kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien koulutusten
lisäksi suurin osa ohjaajista on
suorittanut lasten- ja nuorten
erityisammattitutkinnon sekä
vuoden kestäneen omaohjaajakoulutuksen.
Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä
Päiväkummun
lastenkodista
Kotimäen
Pienryhmä­kodista
Hanna Pekonen,
johtaja
p.041-441 6350
paivakumpu@phnet.fi
Susan Ihanainen,
vs. johtaja
p.050-407 4985
kotimaki@romanomisso.fi
Romano Mission
keskustoimistolta
Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja
p.09-351 1366
tuula.akerlund@romanomissio.fi
Stipendirahasto
“ALUSSA
Tartu tilaisuuteen ja lähde lukemaan Raamattua
säännöllisesti Hetkinen-oppaan matkassa.
Vai antaisitko lukuoppaan joululahjaksi?
Lue lisää www.rll.fi ja tilaa Hetkinen.
Ja nuorille oma opas Liftari!
Palvelukortti
❏
Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden
(4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa)
❏
❏
❏
Kestotilaus (laskutus vuoden välein)
(jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää
jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran)
Olen uusi tilaaja
Liityn Romano Mission jäseneksi
Lehden saaja_________________________________
Jumala loi...” 1. Moos. 1:1
oli Sana.” Joh. 1:1
www.rll.fi
www.liftari.fi
Aikuisille Hetkinen Raamatun lukemiseen
26 € vuosi, 23 € kesto (4 nroa/vuosi)
Nuorille Liftari matkalla Raamattuun
20 € vuosi, 19 € kesto (3 nroa/vuosi)
Tilaukset p. 045 1223 664 ma, ti, to klo 10–15
tilaukset@rll.fi tai www.rll.fi
Julkaisija: Raamatunlukijain Liitto (RLL)
Romano Missiolla myynnissä
Lähiosoite_______________________________________
postitoimipaikka_________________________________
Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen
Nimi____________________________________________
Lähosoite________________________________________
Postitoimipaikka_________________________________
Päiväys ____________________/­­_______20___________
Paikkakunta_____________________________________
Allekirjoitus_____________________________________
Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15)
Toiminnanjohtajan palsta
Starttaamme Raamatun alkulehdiltä 1.1.2014!
ROMANO MISSIO
Tunnus 5007555
00003 VASTAUSLÄHETYS
Vastaanottaja
maksaa
postimaksun
■ Myöntää pienehköjä stipendejä
kannustukseksi koulutusta hankkiville
romaninuorille.
l Tie omana, keppi turvana
- 135 s. mustalaisista muistettua:
Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup.
julkaisu, 20 euroa
l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa
l Onnittelu- ja
suruadresseja
kukka-aiheisia, 10 euroa
l Tartu käteeni: Väinö Lindberg,
cd 16,50 euroa
l Romani ja päihdehuollon
palvelut
Opas päihdehuollon ammattilaisille
5 euroa
Kaikista myyntiartikkeleistamme
perimme lähetettäessä lisäksi postikulut
Sydämen joulu
J
oulu on kaikista juhlistamme
varmasti se, jota odotamme
eniten ja johon valmistaudumme huolellisimmin. Joulu on
siksi harvinaisen iloinen juhla.
On värejä, makuja ja hajuja, jotka liittyvät jouluun ja tuovat sen
mieleen.
Me aikuiset muistelemme usein
lapsuuden jouluja. Aistimme
aina uudelleen joulutunnelman,
hartauden, pakettien tutkimisen,
kääreiden sisälle kurkistelemisen,
kuusen koristelemisen, jouluateriat ja yhdessä olemisen ja tekemisen.
Viritymme jälleen tänä vuonna
joulutunnelmaan. Joulun lapsi on
tullut maailmaan. Hän on tullut
meidän sydämiimme ja mieliimme! Hän tahtoo tuoda elämänvalon synkän ja pimeän vuodenajan
keskelle. Jumala muistaa sinut
ja minut. Se on joulun keskeinen
sanoma. Meitä ei ole jätetty yksin,
vaan Jumala on jatkuvasti ajatel-
lut meitä ja tullut luoksemme. Jeesus tuli maailmaan, Jumala tulee
hänessä luoksemme. Joulunsanomaan liittyy myös anteeksiantamus. ”Minä en sinun syntejäsi
muista, sanoo Herra. ”Meillä on
uusi alku ja uusi alkamisen mahdollisuus.
Mitä joulu kertoo ihmisistä, mitä
Jumalasta? Kaikkivaltias Jumala
tulee ihmiseksi tähän maailmaan
– mitä tuo tapahtuma kertoo meistä ihmisistä?
Seimi kertoo suunnattoman
suuresta ihmisarvosta. Jumala ei
ole katsonut meitä niin huonoiksi,
etteikö hän olisi voinut tulla ihmiseksi keskuuteemme. Jeesuksen
maailmaan tulo muistuttaa katoamattomasta ihmisolemuksestamme. Jumala on luonut meidät
ikuisuutta varten.
Eniten seimi kertoo meille kuitenkin Jumalasta. Hänen rakkaudestaan ihmiseen ja luomaansa
maailmaa kohtaan. Joulu on sitä,
että avaamme sydämemme Jeesukselle Vapahtajalle. Jumalan
Poika on tullut maailmaan. Sielu
kohtaa Vapahtajansa. Jeesus on
Jumalan vastaus kaipaukseesi ja
rukoukseesi. Hän on syntynyt Vapahtajaksi.
Istutaan alas ja hiljennytään
hetkeksi; suljetaan silmätkin ja
annetaan Joulutunnelman tulvia
mieleemme. Joulun lapsi tuo siinä hiljaisuudessa sydämiin oman
rauhansa. Elämä etenee ja meidän
pitää löytää siinä oma paikkamme!
Tänään meidän paikkamme on
nauttia Jumalan tulemisesta ihmiseksi, myös meissä ja meidän keskellämme. Unohdetaan joulun aikana arkiaskareet. Jätetään huolemme ja murheemme tuonnemmaksi, ne kyllä hoituvat ajallaan
ja tavallaan! Hetken lepo ja arjen
kiireistä vapaana oleminen tekee
ihmeitä ihmismielelle. Se auttaa meitä ammentamaan voimaa
menneestä. Jouluna nautitaan
vain Jumalan
ja läheisten läheisyydestä.
Jumalan joululahja on arvokkain lahja,
mitä ihminen
voi saada. Se on myös lahja, joka
voi tehdä sinut onnelliseksi ”sillä
kaikkein korkein on ajatellut sinua
ja hän tuntee sinut sisintäsi myöten. Hän antaa sinulle sen, mitä sinun sielusi kaikkein eniten kaipaa
ja tarvitsee: rakkautta.
Vahvistakoon Jumala meitä
Kristuksen armolla. Nauttikaamme tästä siunatusta ja armorikkaasta juhlasta!”
ROMANO BOODOS 4/2013
12
Erilailla
eläkkeellä
Kun lähtö tästä ajasta tulee,
minulle on ihan
sama, missä maassa olen. Koti on
taivaassa, Rauha
Palojärvi sanoo.
olemaan yhteydessä ystäviinsä
ja sukulaisiinsa.
”Tietokonetta oppii käyttämään vanhempanakin, jos vain
tahtoa löytyy,” Rauha nauraa.
Rauhaa ja paloa
Rauhalle on myös tärkeää osallistuminen viikoittain Aurinkorannikon Turistikirkon toimintaan. Hän kertoo, että seurakunnassa on lämmin ilmapiiri
ja monenlaista toimintaa. Joku
seurakunnan naisista hakee
hänet tilaisuuksiin ja saattaa
takaisin kotiin.
”Ja olen oikein iloinen tästä
ajasta, kun Jani Lindroos on ollut täällä pastorina perhe mukanaan. He käyvät usein luonani. Joskus saattaa olla hetki
yksinäistä, mutta enhän minä
oikeasti ole yksin, vaan Jeesus
Kristus on kanssani!” Rauha
sanoo ja antaa pontta sanoilleen napauttamalla lusikalla
pöytään.
”Minusta on avartavaa kokea
muutakin elämää ja maailmaa
kuin vain Suomi ja sen romanikulttuuri. Ja kun lähtö tästä
ajasta tulee, minulle on ihan
sama, missä maassa olen. Koti
on taivaassa,” Rauha toteaa.
Jouluksi Rauha tilaa jo ajoissa espanjalaiselta kauppiaalta suomalaistyylisen kinkun.
Muutkin jouluruuat kuten lohi,
laatikot, rosolli ja riisipuuro
valmistuvat Rauhan käsissä
kätevästi.
Rauhan täyttämiä pyöreitä
vuosia juhlittiin viime huhtikuussa Turistikirkossa. Kahdeksankymppistä Rauhaa katsellessa ei voi kuin ihmetellä
sitä sitkeyttä, rauhaa ja paloa,
mitä mummosta nimenkin perusteella löytyy. Sisäisen näkökyvyn avulla hän on päässyt
näkemään ja kokemaan enemmän kuin moni näkevä.
Pienikokoinen mummo aivan
kuin kasvaa silmissä kuunnellessa tämän avointa ja rohkeaa
asennetta elämään.
KIRJOITTAJA: Sanna Hedman
Rauha Palojärvi, 80, on viettänyt Espanjan Aurinkorannikolla jo
pitkälti toista kymmentä talvea tuhansien suomalaisten eläkeläisten tavoin. Rauha poikkeaa valtavirrasta siinä, että hän on
romani ja asuu yksin, vaikka on täysin sokea.
K
ipinä ulkomaille lähtöön syttyi, kun Rauha kävi ensimmäisen
kerran Espanjassa.
”Ennen päätöstä lähteä matkalle näin useamman kerran
unta, että olin lentokoneessa
ja sitten kävelin jossakin ulkomailla,” Rauha kertoo hymyssä
suin.
”Kerroin tästä seurakuntani
pastorille Ruotsissa, joka innosti minua lähtemään ryhmän
kanssa Espanjan matkalle. Joulukuussa 1995 vietin sitten kaksi viikkoa Espanjassa. Maa tuntui heti omalta. Takaisin Ruotsiin päästyäni sanoin asuntoni
irti. Muutkin asiat loksahtivat
paikoilleen, aivan kuin olisin
kulkenut edellä valmistetuissa
askelissa.”
kulaisen kuolema saivat Rauhan miettimään syvästi tuonpuoleisuutta. Hän tuli uskoon
vuonna 1990. Elämä muuttui.
Rauha koki saaneensa sydämeensä rauhan.
Espanjassa Rauha on viettänyt vuodesta 1995 lähtien
suurimman osan talvista. Kesät hän viettää Suomessa. Rauhalla on perustautina astma,
mutta se ei vaivaa häntä etelän
lämmössä ja kosteudessa lainkaan niin paljon kuin Suomessa. Säännöllistä lääkitystä ei
edes tarvitse, ja lämmin ilmasto muutoinkin miellyttää Rauhaa. Mukavalta tuntuu myös
Suomea leppoisampi yleinen
ilmapiiri.
Espanjaan
Ruotsin kautta
Monet ihmettelevät, kuinka
Rauha viihtyy Espanjassa, sillä
yleensä romanit kaipaavat muita romaneja ympärilleen.
”Minä en ole kovin sukusidonnainen. Minulla on neljä
lasta, joista nuorin on käynyt
usein luonani Espanjassa. Joitakin ystäviä on myös vieraillut
täällä. Ja aina löytyy suomalaisia, jotka auttavat minua kauppareissuilla ja asuntoasioissa.
Viimeiset kaksi vuotta avustajanani on ollut Heta Hautamäki. Tapasimme Hetan kanssa
täällä Fuengirolassa ja ystävystyimme,” Rauha kertoo.
”Olen kotoisin Ivalosta. Omat
isovanhempani asuivat kau-
Rauha on syntynyt 9.4.1933
Oulaisissa, mutta hän muutti 1960–luvulla työn perässä
Ruotsiin siinä virrassa, missä
sadattuhannet muutkin suomalaiset. Töitä löytyi jo viikon
sisällä erään hotellin keittiöltä.
Rauha oli menettänyt verkkokalvon rappeutuman takia
näkökyvyn toisesta silmästä jo
lapsena. Vuonna 1974 sokeutui
yllättäen toinenkin silmä. Se oli
kova kriisi. Rauhasta tuntui,
että näkökentän lisäksi pimeni
koko elämä.
Monenlaiset vaikeudet ja su-
Tietokonemummo
kana Kannuksessa. Kaipasin
Suomessa usein mummolaan.
Täällä Rauhan luona käyminen on minulle kuin mummolakäynti. Tapaamme monta
kertaa viikossa ja soittelemme
päivittäin. Autan Rauhaa kauppa- ja lääkärikäynneillä, mutta
ruuan hän valmistaa aivan itse
ja tekeekin todella maistuvaa
ruokaa,” Heta kertoo hymyillen.
Rauha on näkövammastaan
huolimatta taitava kutomaan.
Sukat, lapaset ja villatakit valmistuvat Rauhan käsissä näppärästi. Lanka sujahtaa neulansilmään vähintään yhtä nopeasti kuin näkevälläkin.
”Olen tehnyt hyväntekeväisyystyötä muun muassa Marokkoon kutomalla lastenkoteihin
monenlaisia käsitöitä,” Rauha
valaisee.
Hän on käynytkin Afrikan
puolella sekä eri puolilla Espanjaa. Paikallisille suomalaisille hän on tuttu näky toreilla
ja kaduilla.
Ruuanlaiton ja kutomisen
ohessa Rauha sivistää itseään lukemalla toinen toistaan
isompia opuksia. Lukeminen
tapahtuu tietokoneen puhesyntetisaattorin avulla. Viimeisin
kirja, jonka Rauha kuunteli, oli
yli tuhatsivuinen opus Venäjän
tsaarinajasta. Kirjat hän saa
Näkövammaisten Keskusliiton
kautta. Modernilla mummolla
on tietokoneessa myös Skype,
jonka avulla hän pystyy kuuntelemaan Suomen uutiset ja
Avustaja Heta Hautamäelle Rauha on kuin oma mummu.
ROMANO BOODOS 4/2013
13