3.2.2012 - Vihdin Seurakunta

Vakka
Heikki Nieminen
n Seurakunnan tervehdys vihtiläisiin koteihin 3.2.2012
Vanhat rukoukset
heräävät
henkiin
rukoussarjassa
s. 2 ja 5
Väkivaltaa
ei tarvitse
sietää
Vihtiläinen
kala
auttaa
s. 4 Yhteisvastuu
2012 torjuu
ylivelkaantumista
s. 6 s. 7
Utön retriitissä
arki jää
kauas taakse
s. 12
Vakka n
Tervehdys seurakunnasta
Matkalaisen luottavainen
ja reipas aamurukous
Ennen moottoriajoneuvojen keksimistä Suomessa
oli voimassa kestikievari- ja hollikyytijärjestelmä.
Tämä järjestelmä luotiin 1734. Matkalaisen rukous
kertoo tästä ajasta.
Matkalaiset saattoivat luottaa siihen, että he pääsivät seuraavasta
majapaikasta uudella hevosella
eteenpäin. Valtio oli luonut niin
kutsutut kuninkaan tiet, joita jatkuvasti ylläpidettiin.
Paikalliset kestikievareiden
isännät pitivät siis tieverkoston
toiminnassa ja vastasivat myös
postitoiminnasta. Apunaan heillä
oli kruunun nimissä oikeus käyttää lähiseudun talonpoikia kohtuullista korvausta vastaan.
Kestikievareissa
oli usein levotonta
Monet talonpojat napisivat velvollisuutta vastaan, jonka mukaan äkillisen tarpeen niin vaatiessa matkalaisia varten oli tuotava hevosia ja kuskeja tarvittava
määrä. Korvauksen ei useinkaan
katsottu vastaavan sitä vaivan
määrä, joka kyydityksistä aiheutui. Lopullisesti tämä järjestelmä
romuttui vasta 1930-luvulla.
Rukouksessa pyydetään päästä
hyväntahtoisten ihmisten luokse.
Maksun antava matkalainen oli
aina majoitettava, vaikka hän olisi saapunut kestikievariin kuinka epämieluiseen aikaan tahansa.
Vastaanotto kyyditysvelvoitteineen kaikkineen ei usein ajasta ja
kestikievarista riippuen välttämättä ollut kovinkaan kaksinen.
Kestikievarit olivat levottomia
paikkoja, joissa saattoi äkkiarvaamatta joutua toisten – usein humaltuneiden – asiakkaiden uhkausten ja pahoinpitelyn kohteeksi.
Siksi rukous oli todella tarpeen:
Paimenen palsta
Naulan kantaan
Lapsuuden ajoilta ennen kouluikää on mielessäni joululahjaksi saatu pieni vasara. Vasara oli kovassa käytössä.
Sillä iskettiin nauloja pölliin tuvan lämmössä. Alkuun
oli vaikea osua naulan kantaan, mutta jo yhden joulunseudun harjoittelu sai ihmeitä aikaan. Pieni kirvesmies oli riemuissaan, kun osui naulan kantaan ja naula painui lujasti pölliin kiinni.
Tämä naulan kantaan osuminen tuli elävästi mieleen, kun sain tietää tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen keräyskohteesta. Yhteisvastuuvaroilla käynnistetään pienluottotoiminta niiden
suomalaisten tukemiseksi, jotka eivät pienten
tulojen tai luottokelpoisuuden menettämisen tähden saa lainaa välttämättömiin menoihin. On käsittämätöntä,
ettei hyvinvointi Suomessa ole tähän mennessä luotu mahdollisuutta pienluoton saamiseen. Yhteisvastuukeräyksellä isketään tällä kertaa jälleen naulan kantaan inhimillisen hädän poistamiseksi.
Yksi ihmisenä olemisen rajallisuuden muoto on siinä, että
ymmärrämme vain sellaista inhimillistä hätää, josta meillä on henkilökohtaista kokemusta. Hyvinvoiva
ei siis pysty menemään pahoinvoivan
nahan alle, mutta pahoinvointia ko-
keneelta tämä onnistuu. Empatiaa oppii parhaiten viluisena, nälkäisenä ja rahattomana.
Empatia on jumalallinen ominaisuus. Kristus on kärsinyt ja ollut kiusattu, jotta hän voisi auttaa kaikkia
kärsiviä ja kiusattuja. Joskus tuntuu siltä, ettei hätääni ymmärrä kukaan ihminen, kaikki kulkevat ohitse vähääkään välittämättä. Kristus ei kulje ohi, vaan pysähtyy auttamaan. Tällaisena Kristus näyttäytyy Raamatun todistuksen kautta.
Ihminen voi saada Kristukselta auttavaisen
sydämen laadun. Se on lahja Jumalalta, ettemme ole kylmiä ja välinpitämättömiä toisiamme
kohtaan. Jumala on rakkaus, joka antaa meille
rakastavan mielenlaadun.
Kokonainen yhteisö, seurakunta ja
ihmisten joukko voi tulla inhimillisemmäksi jäseniään kohtaan.
Kuulen pienluottotoiminnan
käynnistämisessä tällaisen inhimillisen välittämisen kaiun.
Näitä kaikuja soisi lennähtelevän ilmoille sieltä ja täältä useamminkin. Jos niin tapahtuu meillä kaikilla on toivoa ja edessämme parempi tulevaisuus.
Pekka Valkeapää, kirkkoherra
Luottamushenkilön kynästä
Aamusiunaus matkalla
Laupias Jumala ja armollinen Isä!
Sinun jumalallinen ja kaikkivaltias
hyvyytesi on minua tänä yönä ihmeellisesti suojellut ja kaikesta vaarasta ja vahingosta armollisesti varjellut.
Sinun pyhä nimesi olkoon siksi
kiitetty ikuisesti. Saman pyhän nimesi turvissa minä tänään nousen
ylös ja matkustan eteenpäin.
Johdata Herra ylhäältä minun kulkuni, varjele jalkani, että minä oikein
vaeltaisin enkä väärälle tielle eksyisi. Suojele ja varjele kotiin jääneet
omaiseni.
Anna minun hyvän ja siunatun
Seuraava Vakka
ilmestyy 30.3.2012
Paino
Salon Lehtitehdas
2
päivämatkan jälkeen saapua kunnolliseen yöpymispaikkaan, hyväntahtoisten ihmisten luokse. Anna heille
ja kaikille, joilta tänään ja tällä matkalla jotain tarvitsen, hyväntahtoinen mieli minua kohtaan.
Anna myös minulle tyytyväinen
ja kiitollinen sydän kaikessa mitä minulle tapahtuu. Kuule minua armollisesti, Jumalani, Jeesuksen Kristuksen tähden, Aamen.
Nykysuomeksi toimittanut ja
johdannolla varustanut
Pekka Tuomikoski / Kotimaadeski
Lähde: Vanhan virsikirjan Rukouskirja vuodelta 1701
Vakan toimitus
Niuhalanraitti 6b, 03400 Vihti
puh. (09) 3478 5018
www.vihdinseurakunta.fi
Päätoimittaja Pekka Valkeapää
puh. (09) 3478 5014
pekka.valkeapaa@evl.fi
Toimitus:
Outi Lähteenoja
Heikki Nieminen
puh. (09) 3478 5019
etunimi.sukunimi@evl.fi
Kustantaja
Kuvankäsittely ja taitto
Kustannus-Osakeyhtiö
Kotimaa
Ilmoitusmyynti Jaana Mehtälä
jaana.mehtala@kotimaa.fi
p. 020 754 2309, 040 509 4962
Kirkkoväärti – papin apulainen
Vuosia sitten silloinen kirkkovaltuutettu Irene Kontia
teki valtuustoaloitteen, jossa osoitti huolensa jumalanpalvelusten osallistujamäärien pienuudesta. Hän ehdotti, että kirkkovaltuutettujen tulisi aktivoitua tällä
saralla, aika harva valtuutetuista näet kävi säännöllisesti kirkossa. Silloin heräsi ajatus, että valtuutetut voisivat osallistua kirkonmenoihin muutenkin.
Niinpä perustettiin Jumalanpalvelusavustajat -ryhmä. Puheenjohtajaksi valittiin Varpu-Leena Malmgrén
ja Irene Kontian sähköpostittomana kieltäytyessä sihteeriksi allekirjoittanut. Valtuuston kokouksissa aika
ajoin oli esillä työntekijälistat, joihin saattoi varata itselleen sopivan tilaisuuden. Tavoite oli, että ainakin
pääkirkossa olisi avustajia paikalla joka arkisunnuntai.
Aluksi toiminta oli vilkasta, mutta hiipui sitten hiljalleen. Valtuuston kokoonpano muuttui, ja kukaan ei kai
aktiivisesti pitänyt avustaja-asiaa esillä.
Entisajan kirkkoväärti oli tärkein kirkon luottamustehtäviin valittu maallikko. Kun 1800-luvulla kuntalaitosta ei ollut, kirkkoväärti vastasi paitsi seurakunnan taloudesta myös monista nykyisin kunnalle kuuluvista tehtävistä.
Anoppini serkku toimi Mouhijärven seurakunnan taloudenhoitajana parinkymmenen vuoden ajan
1970–80-luvuilla. Pienen seurakunnan palkkalistoilla ei ollut juuri vakituisia maallikkotyöntekijöitä. Taloudenhoitaja huolehti, että kaikki tarvittavat työt tulivat kunnolla tehdyiksi ajallaan. Hän oli paikkakunnalla hyvin arvostettu henkilö. Suvun kesken häntä kutsuttiin Kirkkoväärtiksi.
Viime vuonna seurakunnassamme herätettiin henkiin kirkkoväärtiys. Ilahduttavaa on, että kirkkoväärtiksi saattoi hakea kuka tahansa toiminnasta kiinnostu-
nut. Sitä ei siis mitenkään sälytetty luottamusmiesten,
kirkkovaltuutettujen, kirkkoneuvoston tai johtokuntien jäsenten yksinoikeudeksi. Lisäksi tehtävään annettaan ja vaaditaan koulutus. Kirkkoväärtin tehtävän sisältö on toistaiseksi melko sama kuin jumalanpalvelusavustajankin oli. Nyt tosin olemme saaneet kirkkoherralta oikeuden avustaa pappia ehtoollisen jakamisessa tarvittaessa.
Kuten aiemminkin, olemme toivottamassa seurakuntalaisia tervetulleiksi kirkon ovella, luemme päivän
tekstejä, sytytämme kynttilöitä ja avustamme kolehdinkannossa. Olen ajatellut, että kirkkoväärtin tehtävään voisi kuulua tarpeen mukaan muutakin. Voisimme vaikkapa auttaa vaikeasti liikkuvia ehtoollisella kävijöitä kuorin portaissa ja jakaa rippikoululaisille osallistumisleimoja jumalanpalveluksen jälkeen.
Outi Huitu
3.2.2012 n
Vakka
Yhteinen maailmamme
uomen Lähetysseuran Tasaus-keräyksellä on kerätty varoja ja parannettu köyhimmistä köyhimpien asemaa jo
20 vuotta. Kiitos onnistumisesta kuuluu jokaiselle Tasaus-kampanjaan vuosien varrella osallistuneelle. Yhtä hyvin tapahtumien kuin keräysten järjestäjille,
kuin heille jotka ovat osallistuneet lahjoituksella, vapaaehtoistyöllä tai viemällä Tasaus-viestiä
eteenpäin. Yhteinen työmme on
näiden kahden vuosikymmen aikana tuottanut tulosta ja tuonut
paremman tulevaisuuden valtavalle joukolle ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Tänä vuonna esillä naisten
taloudelliset oikeudet
Vaikka paljon hyvää on saatu aikaan, maailman resurssit eivät
vieläkään jakaudu tasan. Kaikkein eniten köyhyydestä kärsivät naiset ja tytöt, jotka kehitysmaissa sukupuolensa vuoksi jäävät paitsi yhteiskunnan kehityksestä. Enemmistö maailman lukutaidottomista ja köyhistä on
naisia. Naiset tuottavat puolet
maailman ruoasta, mutta omistavat vain kaksi prosenttia maasta. Naiset tekevät yli 60 prosenttia maailman töistä, mutta saavat
tuloista vain 10 prosenttia.
Naisten ja tyttöjen köyhyys johtuu usein siitä, että heidän perusoikeutensa eivät toteudu. He
kohtaavat syrjintää koulutuksessa, terveydenhuollossa, työelä-
mässä ja oikeudessa hallita omaisuutta. Parantamalla naisten elämää voimme vähentää koko yhteiskunnan köyhyyttä. Koulutettujen ja terveiden naisten lapsista kasvaa koulutettuja ja terveitä yhteiskunnan jäseniä ja kumppaneita.
Mikko Yli-Rosti
Taas katkaistaan
köyhyyttä – tasaamalla
S
Katkaise
naisten köyhyys
Vuoden 2012 kampanjassa kerätään varoja Tansanian naisten oikeuksien parantamiseksi. Samalla vaikutamme asenteisiin Suomessa ja Tansaniassa nostamalla
heidän sorretun aseman ja oman
ponnistelunsa asemansa muuttamiseksi julkiseksi puheenaiheeksi vuoden aikana eri medioissa
ja tapahtumissa. Naisten oikeudet säilyvät teemana myös vuonna 2013, silloin nostamme esiin
naisten oikeuksia Aasiassa.
Vihdin seurakunnan lähetystyö järjestää taas Tasauspäivän
torin Nummelassa la 24.3., jonka
tuotto käytetään Tasaus-keräyksen hyväksi.
Tasauspäivän tori maaliskuussa
2011 keräsi Nepalin daliteille
reilut 400 euroa. Kuvassa
lähetyssihteeri Tuula Kankkunen
(vas.) sekä vapaaehtoiset SirkkaLiisa Juntunen ja Paula Jalava.
Sanansaattajien työ laajenee
Thaimaahan ja Japaniin
Jatkamme Reilun
kaupan seurakuntana
adiolähetysjärjestö Sanansaattajien työ laajenee tänä vuonna Thaimaahan
ja Japaniin. Järjestö aloittaa uusia, erityisesti naisille suunnattuja radio-ohjelmia myös Intiassa,
Kambodžassa ja Turkissa. Vuonna 2012 Sanansaattajat tukee kristillistä mediatyötä 42 kielellä. Viisivuotisstrategian mukaisesti työ
painottuu erityisesti Aasiaan.
Thainkielinen Sydänystäväohjelma vastaa viitenä päivänä viikossa kuuntelijoiden kysymyksiin Raamatun näkökulmasta. Yhteyttä rakennetaan myös
kuuntelijatapaamisten, puhelujen, tekstiviestien, kirjeiden ja kirjallisuuden avulla sekä paikallisseurakuntien kautta. Ohjelman
tuottaa FEBC.
Sanansaattajat aloittaa myös
japaninkielisen Keikon kirjelaatikko -ohjelman tukemisen. Radio-ohjelmassa vastataan esimerkiksi perheongelmiin liittyviin kysymyksiin ja rukoillaan.
eilun kaupan edistämisyhdistys myönsi Vihdin seurakunnalle Reilun kaupan
seurakunta –arvonimen keväällä
2008. Arvonimi uusitaan neljän
vuoden välein, ja viime syksynä
seurakunnassa haluttiin edelleen
edistää oikeudenmukaisuutta kehitysmaissa anomalla jatkoa arvonimen käytölle.
Suosimalla Reilua kauppaa seurakunta tukee oikeudenmukaisuutta kehitysmaissa. Reilun kaupan tuotteista viljelijät saavat takuuhinnan, joka takaa perheelle toimeentulon. Osuuskunnille maksetaan takuuhinnan lisäksi
Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu esim. koulutuksen ja terveydenhuollon kehittämiseen. Tilojen työntekijät saavat lainmukaista palkkaa ja tiloilla on hyvät ja
turvalliset työolosuhteet. Lapsityövoimaa ei käytetä ja työntekijöillä
on mahdollisuus liittyä ammattiliittoihin. Viljelijät sitoutuvat noudattamaan ympäristömääräyksiä.
R
Ohjelman merkitys oli suuri Japanin viimekeväisen tsunamin
jälkeen.
Uusia naistenohjelmia
Intiassa, Kambodžassa
ja Turkissa
Tänä vuonna Sanansaattajat alkaa tukea gujaratinkielistä Naiset toivon lähteellä -ohjelmaa Intiassa. Ohjelma kuuluu viikoittain Intiassa sekä internetin välityksellä ympäri maailmaa. Kuuntelijapalautteen mukaan moni ahdingossa elävä nainen on löytänyt ohjelman kautta toivon, ja
kokonaisia perheitä on tullut uskoon.
Sanansaattajat ryhtyy tukemaan Naiset toivon lähteellä
-ohjelmaa myös Turkissa. Arkielämän taitoja ja tulevaisuuden
toivoa välittävä ohjelma kuuluu
Istanbulissa, Ankarassa sekä internetin kautta. Kaupunkeihin
muuttaneista turkkilaisista juuri
naiset ovat usein huonosti kou-
lutettuja ja nuorina avioliittoon
pakotettuja.
Kambodžassa Sanansaattajien tuki laajenee khmerinkieliseen Toivon ilta -naistenohjelmaan, jossa koulutetut sielunhoitajat palvelevat kuuntelijoita.
Keskustelu suorassa lähetyksessä
hyödyttää sekä ohjelmaan soittajia että samankaltaisten kysymysten kanssa kamppailevia kuuntelijoita.
Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat r.y. on vuonna 1973 perustettu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö. Se on erikoistunut sähköisiä
viestimiä hyödyntävään lähetystyöhön. Sanansaattajat kustantaa kristillisiä radio-ohjelmia Aasiaan, Afrikkaan ja Eurooppaan
42 kielellä sekä tukee arabian-,
farsin- ja turkinkielistä televisiotyötä. Sanansaattajat myös lähettää työntekijöitä ulkomaisten
yhteistyökumppanien palvelukseen.
R
Arvonimen saavat seurakunnat, jotka sitoutuvat Reilun kaupan seurakuntakriteereihin, joita ovat Reilun kaupan kahvin ja
teen käyttö kaikissa seurakunnan
tilaisuuksissa ja toimipisteissä
sekä muidenkin Reilun kaupan
tuotteiden säännöllinen käyttäminen (mm. banaanit, jalkapallot, suklaa, tuoremehu), osallistuminen Reilun kaupan viikkoihin ja Reilusta kaupasta tiedottaminen.
3
Vakka n
Tervehdys seurakunnasta
Väkivalta piiloutuu kodin seinien sisälle
Suomessa kuolee vuosittain yli kaksikymmentä naista parisuhdeväkivallan seurauksena. Väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa. Se on
monimuotoista, piiloteltua ja tapahtuu usein kotona. Vihdin seurakunnassa toimii vertaistukiryhmä lähi- ja parisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille.
ka väkivalta jäisi yksittäiseksi tapaukseksi se kuitenkin jättää aina pelon ja epävarmuuden tunteen. Lapset kokevat uhan hyvin voimakkaana ja tietävät tarkkaan mitä kotona tapahtuu, vaikkeivät sitä näyttäisikään tai kertoisi. Lasten kanssa on tärkeä käsitellä asiaa, muuten he torjuvat
tunnekokemuksensa ja kärsimys
jää sisimpään. Väkivalta uhriuttaa aina myös lapsenlapset.
Lapset kärsivät
väkivallasta aina
Apua kannattaa hakea
Perheessä tapahtuvasta väkivallasta kärsivät aina myös lapset.
Väkivallan näkeminen traumatisoi lasta yhtä paljon, kuin jos hän
itse olisi uhri. Väkivaltakokemukset vaikuttavat monin tavoin lapsiin, ja aiheuttavat pahimmillaan
jopa fysiologisia muutoksia lapsen aivoissa.
Usein vanhemmat vähättelevät
lasten kokemuksia ja kodin sisäisestä väkivallasta vaietaan. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen,
eivätkä kerro mitä kotona tapahtuu. Väkivaltaa kohdanneesta tai
väkivaltaisessa ympäristössä kasvaneesta lapsesta kasvaa usein
väkivallan tekijä tai uhri. Lapsuudenkodissa opittu väkivaltainen
käyttäytymismalli siirretään herkästi omille lapsille ja noidankehä voi jatkua sukupolvelta toiselle. Väkivaltaisessa kodissa lapset
saavan vahingollisen toimintamallin, jossa tunteita ei osata käsitellä, toisia kohdellaan kaltoin
ja keneenkään ei voi luottaa. He
tottuvat pelon ilmapiiriin eivätkä
saa mallia terveestä ja turvallisesta kodista ja parisuhteesta.
Väkivalta aiheuttaa kärsimystä, surua, toivottomuutta, häpeän
ja yksinäisyyden tunteita. Vaik-
4
Väkivalta ei ole
koskaan uhrin syy
Väkivallasta 70 % on miesten aiheuttamaa. Nainenkin voi olla
väkivaltainen puolisoaan tai lapsiaan kohtaan. Väkivalta ei ole
koskaan uhrin syy. Kukaan ei
saa lyödä tai muuten vahingoittaa toista. Tekijällä on aina vastuu
siitä miten hän toimii tunteidensa
pohjalta. Aina on muita vaihtoehtoja käsitellä vaikeita asioita, toista ei saa koskaan vahingoittaa.
Väkivallalla on taipumus raaistua. Mitä aikaisemmin asiaan
puututaan, sen parempi. Apua
kannattaa aina hakea. Jos asioita
ei selvitetä, tilanteet helposti kärjistyvät. Jos epäilet lähipiirissäsi
parisuhdeväkivaltaa, voit kysyä
suoraan, joutuuko joku perheessä
pelkäämään. Kuuntele, ota todesta ja auta uhria löytämään avun
lähteille. Voitte esimerkiksi varata yhdessä ajan neuvolaan, diakoniatyöntekijälle tai Perheasiain
neuvottelukeskukseen.
Avun hakeminen on vaikeaa ja
voi mennä pitkään, ennen kuin
väkivaltaa kokenut uskaltaa tai
kykenee hakemaan apua. Väkivaltaa kokeneet tuntevat usein
häpeää ja syyllisyyttä, vaikka
heitä kohtaan on tehty väärin, he
ovat rikoksen uhreja. Syyllisyyttä, häpeää, pelkoa, vihaa ja katkeruutta on tärkeää käsitellä, jotta eheytyminen olisi mahdollista.
Väkivaltaiseen parisuhteeseen
ei kannata jäädä. Usein väkivallan jatkumisen mahdollistaa tietämättömyys erilaisista tukimuodoista ja pelko siitä ettei omaa
kertomusta uskota. Usein väkivaltaa kokenut ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Omat oikeaksi todennetut asiat muuttuvat toisen luomaksi todellisuudeksi ja oma kuva todellisuudesta vääristyy.
Perheväkivalta koetaan epäonnistumiseksi ja asiasta on vaikea
puhua läheisille. Sosiaaliset suhteet vähenevät, elämänalue kaventuu, yhteydet sukuun ja ystäviin vähenevät. Avun hakemiselle voivat olla esteenä myös taloudellinen riippuvuus, yhteinen
asunto, sekä lapset, jotka voivat
olla vallan välineenä. Myös usko
puolison lupauksiin muutokses-
Väkivaltaa kokeneelle
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy.
Sinä olet hyvän kohtelun ja rakkauden arvoinen.
Uskalla pohtia mitä sinä haluaisit elämässä. Mikä olisi sinulle
ja lapsillesi parasta tässä tilanteessa?
Onko ystäväpiirissä tai sukulaisissa joku, jolle voisit puhua? Joku jolla on tilaa kuunnella, ei neuvoa?
Löytyisikö omasta seurakunnasta diakoni, perhetyöntekijä tai
pappi johon voisit ottaa yhteyttä?
Voit ottaa yhteyttä perheasiain neuvottelukeskukseen, neuvolaan, perheneuvolaan tai diakoniatyöntekijään. Voit puhua luottamuksellisesti, työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus.
Sinulla on oikeus apuun ja hyvään elämään. Sinä olet arvokas
ja tärkeä.
Lähteet: Ewalds 2005, Kujala 2005,
Ann-Mari Hintikan luento 3/2011.
Pirkko Orakoski,
Päivi Tapaninen,
Susanne Vuorinen
Leipää ja suolaa
Sydän
Sydän on kenties tunnetuimpia symboleja kautta maailman. Ensinnäkin se merkitsee elämän keskeistä lähdettä, keskusta, jota ilman ihminen kuolee ja veri lakkaa kiertämästä. Konkreettisen merkityksen lisäksi sydämeen on liitetty paljon henkisiä ominaisuuksia. Ennen kaikkea sydän on rakkauden, niin kärsivän kuin romantiikkaa hehkuvan rakkauden, symboli. Sanastossa
ja kielikuvissa sydän esiintyy usein: sydän tuskaa täynnä, äidin sydän, sydämenasia, sydämensivistys, sydämetön, sydämistyä, sydämellinen.
Sydämen on myös ajateltu olevan ihmisen moraalisten ja henkisten kykyjen ja ominaisuuksien keskus.
”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”, sanotaan sananlaskussa. Sydämestä ajatellaan kumpuavan niin hyvien ja
pahojen ajatusten kuin tekojenkin.
Sydän esiintyy Raamatussa noin tuhat kertaa erilaisissa yhteyksissä ja merkityksissä. Ennen kaikkea sydän on Raamatussa ihmisen sisin, mutta siellä puhutaan myös Jumalan sydämestä, hänen syvimmästä olemuksestaan.
Kristillisen käsityksen mukaan sydämessään ihminen joko luottaa Jumalaan tai ei luota. Sydämessään
ihminen tutkiskelee syntyjä syviä, mutta mikään ei ole
Jumalalta salassa. Sananlaskujen kirjassa sanotaan:
”Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin.” Sydän on myös Kristuksen asuinpaikka ihmisessä.
Hautamuistomerkeissä sydän on paljon harvinaisempi symboli kuin äkkiseltään luulisi. Sitä kuitenkin käytetään sekä uskonnollisessa että maallisessa merkityksessä. Sydän voi esiintyä yhdessä ristin tai ankkurin kanssa eli symboloida uskon ja toivon kanssa rakkautta. Sydän voi liittyä myös enkeliin, minkä voi tulkita Jumalan läsnäolona sydämessä.
Niin ikään sydän voi olla pariskunnan romanttisen tai
ikuisen rakkauden vertaus esimerkiksi silloin, kun sydämiä on kaksi tai koko hautakivi on sydämen muotoinen.
Matti Karppinen
L
ähi- ja parisuhdeväkivalta
on maailmanlaajuinen ongelma, jota esiintyy kaikissa
kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja ikäryhmissä. Suomessa siihen on havahduttu vasta 1960-luvulla. Ensin kiinnitettiin huomiota lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, sitten naisiin kohdistuvaan
ja nyt on havahduttu myös miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan.
Lähi- ja parisuhdeväkivalta on
piiloteltua ja usein kotona tapahtuvaa. Tästä syystä väkivaltaa ei
tunnisteta ja myös keinot puuttua
ovat vielä vähäiset. Lähi- ja parisuhdeväkivalta on moniulotteista. Se voi olla fyysistä, henkistä,
seksuaalista, hengellistä, omaisuuteen kohdistuvaa tai taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista.
Väkivalta tähtää pelottelemiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vahingoittamiseen. Se
voi olla esim. haukkumista, tönimistä, solvaamista, lyömistä, tavaroiden heittelyä ja uhkaamista, myös laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ovat väkivaltaa. Väkivaltaan liittyy aina pelon ja uhan ilmapiiri. Se on vallan väärinkäyttöä. Sen avulla väkivallan käyttäjä kontrolloi toista ihmistä; ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Lähi- ja parisuhde väkivalta
on usein jatkuvaa ja pahenevaa.
Siihen liittyy paljon häpeää, syyllisyyttä, salailua ja vaikenemista.
ta ja toivo paremmasta tulevaisuudesta estävät avun hakemista.
Vaalitaan menneen elämän hyviä muistoja. Useiden tutkimusten mukaan irrottautuminen väkivaltaisesta suhteesta on edellytys selviytymiselle. Irtautuminen väkivaltaisesta parisuhteesta
ei ole helppoa. Monesti se on pitkä ja monitasoinen prosessi, jossa on kyse isosta elämänmuutoksesta. On rakennettava pala palalta uutta minäkuvaa, itsetuntoa
ja koko elämää.
Vihdin seurakunnassa on nyt
kolmena vuonna toiminut lähi- ja
parisuhdeväkivaltaa kokeneiden
naisten vertaistukiryhmä. Ryhmä
on tarkoitettu naisille, jotka ovat
kokeneet väkivaltaa omassa lähitai parisuhteessaan. Tukiryhmässä annetaan tietoa väkivallasta ja
erilaisista avunsaamisen mahdollisuuksista, vahvistetaan itsetuntemusta, minäkuvaa ja uskallusta omaa elämää koskevissa kysymyksissä. Ryhmässä tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, saa tukea ja rohkaisua muilta samassa tilanteessa olevilta. Vertaistukiryhmää ohjaavat diakonit Päivi Tapaninen ja Pirkko Orakoski. Kevään 2012 vertaistukiryhmä on alkanut tammikuun lopulla. Diakoniatyöntekijöihin voi ottaa apua tarvitessa yhteyttä koska vain, yhteystiedot löytyvät tämän lehden ilmoitussivuilta sekä
seurakunnan nettisivuilta www.
vihdinseurakunta.fi.
Olli Seppälä
Kirjoittaja on Kotimaa24:n päätoimittaja
ja Kotimaan kulttuuritoimittaja
3.2.2012 n
Rukouskirja
muokkasi elämäntapaa
V
anha virsikirja oli kotien
ainut käyttökirja. Virsien
lisäksi nahkakantiset painokset sisälsivät paljon muutakin.
Kalenteriosio, ajantieto, pyhimysluettelo ja hyödylliset taivaankappaleiden liikkeet ovat
vain muutamia esimerkkejä rikkaan virsikirjan annista. Kirkkohistoriallinen osuus oli niin ikään
laaja, mutta se keskittyi enimmäkseen raamatunhistoriaan.
Kirja levisi laajalle, sitä siteerattiin ja siitä veisattiin ahkerasti. Ja siitä rukoiltiin totisia rukouksia elämän pyörteissä. Vanhan virsikirjan Rukouskirjassa on
paljon unohdettuja, nykyihmisen näkökulmasta mielenkiintoisia katkelmia. Eräs näistä on
Tuomarin Rukous. Siinä tuomari
rukoilee ennen istunnon alkua
itselleen viisautta ja Jumalan johdatusta.
Sävy rukouksessa on hyvin
köyhää suosiva, ja syrjäytettyjen
asia suorastaan hengellistetään.
Virsikirjassa tuntui
piipputupakan tuoksu
Rukouskirjan teemat heijastelevat omaa aikaansa. Suomen henkinen ilmasto oli 1700-luvulla
puhdasoppisuuden, työn ja kuolemanpelon kyllästämä. Pula- ja
sota-ajat – muun muassa isonvihan aika – koettelivat maatamme.
Näissä vaikeissa vaiheissa Rukouskirja on varmasti ollut kovassa käytössä monissa perheissä. Minä löysin hankkimastani
vanhasta piipputupakalta tuoksuvasta virsikirjasta monia koskettavia tuntoja. Nykyihmiselle
”käännettynä” niistä toivottavas-
Lapsen ruumissaatto, Albert Edelfelt
ti voi henkiä vanhan ajan tunnelmaa.
Tutkiessani eri versioita vuonna 1701 hyväksytystä virsikirjasta olen tullut huomaamaan, että
Rukouskirja eli aikojen saatossa
aivan omaa elämäänsä.
Vaikka virsikirja säilyi lähes
200 vuotta samana, muuttui Rukouskirja ajan tarpeiden mukaan.
Vuodesta 1701 eteenpäin Rukouskirjan osuus paisui koko ajan. Rukousten määrä kasvoi ja aiheet
monipuolistuivat. Vuonna 1886,
kun lähes parisataavuotinen virsikirja vaihtui uuteen, Rukouskirja säilytti ainakin uudessa ohjepainoksessa oman jyhkeän luonteensa ja asemansa. Rukouksia oli
enemmän kuin koskaan.
Maalaukset
ammensivat aiheita
Rukoukset ja virret ovat myös
kulttuurihistoriaa. Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä ja monista suomalaisista maalauksista
voi löytää hyviä esimerkkejä siitä, kuinka monipuolisesti virsikirjaa ja Rukouskirjaa käytettiin.
Myös almanakan käyttö oli
yleistä nimenomaan virsikirjojen
liiteosioiden pohjalta, olihan siellä ”ikuinen kalenteri”. Vaikka almanakkojen painaminen monopolisoitiin, saivat virsikirjantekijät edelleen painaa omia kalentereitaan. Niistäkin luovuttiin vasta
1880-luvulla, kun vanha virsikirja
jäi lopullisesti historiaan.
Ennen kaikkea vanha virsikirja kaikkine liitteineen oli siis
”kodin ainoa käyttökirja”, suureen ja mahtipontiseen Raamattuun kun ei tavallisella kansalla
olisi ollut varaakaan.
Rukoukset hiipuivat
pois virsikirjasta
Te e m a n a S e u r a k u n t a
hengellisenä kotina
VANJÄRVI
su 5.2. klo 14.00 Vanjärven seurojentalo,
Vanjärventie 480
Matti Helimäki, Henri Hersta
Kinkerit 2012
Vuoden 1701 virsikirja on kenties vaikuttavin kirja
koko Suomen historiassa heti Raamatun jälkeen.
Sen sisältö kesti käytössä aina 1880-luvun lopulle asti, siis melkein 200 vuotta. Suomalaiset maalaukset kertovat myös rukousten rikkaasta käytöstä,
historioitsija Pekka Tuomikoski kirjoittaa.
Vakka
Aika muuttui lopullisesti vanhan virsikirjan jäädessä historiaan. Vähitellen virsikirjasta tuli nimenomaan virsikirja sanan
varsinaisessa merkityksessä, sillä vuoden 1938 uuteen virsikirjaan rukouksellinen aineisto liittyi löyhemmin kuin vanhan virsikirjan kansanpainokseen.
Kirjojen ostamisen ja suomenkielisen kirjallisuuden laajentumisen aikakaudella oli tästä
eteenpäin varaa painaa omia erillisiä rukouskirjojakin. Näin Virsikirjan ja rukouskirjan parisataavuotinen taival päättyi huomaamattomasti.
Toki nykyisenkin virsikirjan liiteosiossa on joitakin rukouksia,
mutta ei yhtä itsestään selvästi
kuin vanhassa virsikirjassa. Nykyajan virsikirjojen takaosien rukoukset liittyvät leimallisemmin
kirkollisiin erityistilanteisiin.
Vanhaan aikaan huomioitiin se,
että näitä rukouksia luettiin ääneen kodin ainoasta kirjasta, vanhasta virsikirjasta, jokapäiväisen
hengellisen elämän virvoituksena.
Tahdon tuoda nämä rukoukset nykyihmisen saataville elävänä todisteena entisajan suomalaisten savupirttien rikkaasta
rukouselämästä.
Pekka Tuomikoski / Kotimaadeski
Kirjoittaja on liminkalainen vapaa
tietokirjailija-toimittaja (TM). Suurin osa hänen kirjoittamistaan kirjoista ja artikkeleista koskettavat jollain tavalla historiaa, teologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa tai kansanperinnettä.
Vakan sivuilla ilmestyy tänä vuonna Pekka Tuomikosken nykysuomeksi muokkaamia vanhoja rukouksia niiden merkitystä valottavine selityksineen.
HUHMARNUMMEN KOULUKINKERIT
ma 6.2. klo 10.00 Huhmarnummen koulu,
Pihtisillantie 109
Sampo Luukkonen, Ulla Eho-Saario
SELKI
ti 7.2. klo 18.30 Pirjo ja Seppo Ali-Mattila,
Toukolankuja 60
Matti Hanhisuanto, Pirkko Kela
JOKIKUNTA
ti 14.2. klo 18.30 Mari ja Simo Havukorpi,
Lapinsuontie 6
Maria Kiviniemi, Ulla Eho-Saario
TERVALAMMEN KOULUKINKERIT
Kalevalanpäivänä ti 28.2. klo 9.10
Tervalammen koulu, Tervalammentie 408
Kari Tuovinen, Henri Hersta
HERRAKUNTA
ke 29.2. klo 18.30 Herrakuntatalo, Kauppilantie 21
Jari Hiekkanen, Pirkko Kela
NUMMELAN, HIIDENRANNAN JA ENÄRANNAN
YHTEINEN
su 4.3. klo 15.00 Marika ja Pentti Aspila,
Ruutitie 14
Tuula Kiiski, Henri Hersta
KIRKONKYLÄ
ke 7.3. klo 18.30 Kirkonkylän seurakuntatalo,
Niuhalanraitti 6b
Tuula Kiiski, Pirkko Kela
HAIMOO
to 8.3. klo 18.30 Else Silvasti, Haimoonraitti 243
Sampo Luukkonen, kanttori
OJAKKALA
su 11.3. klo 14.00 Ojakkalan kerhohuone,
Kenttätie 2
Pekka Valkeapää, Ulla Eho-Saario
OLKKALA JA MOKSI
ke 14.3. klo 18.30 Riuttarannan leirikeskus,
Moksintie 365
Antti Hirsto, Pirkko Kela
Kinkerit
Kinkerit, lukukinkerit tai lukuset
ovat olleet alun perin kirkon pitämiä kristinopin kuulustelutilaisuuksia. Kinkerit kehittyivät aikoinaan keskiajan papiston ripitysmatkoista. Lukukinkereiden
pitäminen kirjattiin vuoden 1686
kirkkolakiin. Vanhempien, isäntien, palkollisten ja muun työväen sekä lukuiässä olevien lasten
tuli kokoontua lukupiireittäin.
Ennen oppivelvollisuuden tuloa voimaan lukukinkereillä oli
lukutaidon ja katekismuksen tuntemisen kuulustelutilaisuuksina
erittäin huomattava kansansivistyksellinen vaikutus. Kinkerit olivat osa kirkon kasteopetusta, kristillistä kasvatusta. Kinkereiden merkityksen ovat korvanneet kunnallinen kouluopetus ja
seurakunnallinen rippikoulutoi-
minta, jotka vastaavat nykyisin
sivistystyöstä ja kristinopin juurruttamisesta.
Nykyisin kinkerit ovat teemallisen keskustelu- ja opetushetken lisäksi eräänlaisia seurakunnan vuosikokouksia, joissa esitellään kyläläisille uudet seurakunnan työntekijät, kerrotaan seurakunnan työstä ja sovitaan kylän
kerho- ja pyhäkoulutoiminnasta. Kinkereitä pidetään kodeissa,
kouluilla ja seurakuntataloissa.
Kaupungeista kinkeritoiminta on hiipunut. Silti Suomessa järjestetään kinkereitä vuosittain runsaat 3000. Kinkereillä käy
vuosittain noin 65 000 suomalaista. Lukuun eivät sisälly koululaiskinkerit.
(Luvut vuodelta 2007)
Lähde: evl.fi/sanasto
5
Vakka n
Tervehdys seurakunnasta
Vihtiläinen kala auttaa
M
ies astelee varmoin askelin lumista polkua pitkin rannasta verkonlaskupaikalle järvenselälle. Samalla
hän toteaa lunta sataneen runsain
mitoin parin päivän aikana. – Jää
taitaa olla nyt noin 15 cm paksua.
Ojakkalalaisella Auvo Suomalaisella on harrastus, josta on ollut
iloa monelle lähimmäiselle ympäri Vihtiä.
Vihtiläinen kalastaja
Jo pienenä poikana Auvo aloitti
kalastamisen sisarustensa kanssa kymmenlapsisen perheen kuopuksena. Tuolloin maatilanpoika
oli mukana verkkokalastamassa,
kun kerimäkeläisen kotimaatilan
pirtin pöytään piti saada kalaruokaa heinänteosta palaaville parille kymmenelle työmiehelle.
Viimeiset vuodet Auvo on nyt
asustellut Ritva-vaimonsa kanssa
eteläisessä Vihdissä, Poikkipuoliaisen järven lähellä. Vesi on tuttu
elementti eläkkeelle siirtyneelle. –
Uitua tulee jopa neljä kertaa viikossa – uimahallilla tosin, Auvo
naurahtaa ja jatkaa: - Mutta järvellä tulee käytyä melkein joka
toinen päivä kalastamisen vuoksi. Auvo onkin naapureineen mukana hankkeessa, jolla Poikkipuoliaisen ja parin muun läheisen järven vesiä suojellaan mm.
hoitokalastuksella. Vaikka järvellä on totuttu käyttämään järeämpääkin kalustoa, niin perinteisiä
onkia löytyy vajasta kaksi kappaletta – Kesäisin veneestä onkiminen on mukavaa, Auvo muistelee kirpeiden pakkasten keskellä. - Tosin kesän alussa soutuvene täytyy hakea ensin järven toisesta päästä. Vaikka vene oli ollut
talvipukeillaan omassa rannassa,
Tapaninpäivän myrsky nappasi
veneen omasta rannasta talvipukeilta ja lennätti sen vastakkaisen
rannan pöpelikköön. Siellä valkoinen vene nyt odottaa kevättä,
puuhun sidottuna.
Lahjaksi saatua,
lahjaksi annettua
– Suomalainen kala on terveellistä, elämäntapakalastaja muistuttaa. Perheen pöytään kalaa katetaan useamman kerran viikossa.
Kesäisin savustuskalaa tehdään
Taivaalta leijailee valkoisia höytyviä, harson kappaleita. Järvimaisema avautuu valkoisen eri sävyissä.
Aurinko välkehtii lumessa. Postikorttimaisema on valmis. Poikkipuoliainen 24.1.2012.
jopa kerran viikossa isännän
omassa savustuslaatikossa. Rinteellä kasvaa myös paljon katajaa,
joiden oksista saa hyvää tuoksua
ja makua savustettavaan kalaan.
Kun kalastaminen on sekä harrastus, että vesistön huoltamista, kalaa tulee järvestä sen verran paljon, että siitä riittää muillekin. Vuosien ajan Auvo on vienyt osan kalasaaliistaan ystävilleen, tuttavilleen ja lähimmäisilleen. Hän onkin tutustunut eläkeläisjärjestöjen kautta vanhuksiin, jotka ottavat ilomielin vastaan kalaisia tervehdyksiä. Auvon kierros lähtee Ojakkalasta,
mutta ulottuu Nummelan lisäksi
jopa Vihdin kirkonkylälle.
Kalaa myös seurakunnalle
Vuoden 2011 marraskuussa kaksi
– Eihän sitä voi rahalla mitata, kuinka paljon iloa tällainen rakkaan
harrastuksen tuloksien jakaminen lähimmäisille antaa, Auvo Suomalainen toteaa kotipihallaan Poikkipuoliaisen näkyessä taustalla.
6
aiemmin toisilleen tuntematonta
ihmistä alkoi jutella kunnan vanhusneuvoston kokouksen päätteeksi. Toisella oli kalaa yllin kyllin ja toisella oli valtavasti suita
ruokittavana. Ei ole tarkkaa tietoa, kumpi idean lopulta keksi, mutta jo joulukuussa saatiin
syödä vihtiläistä haukea Sanaa ja
Soppaa –tapahtumassa Nummelan seurakuntakeskuksessa. Diakonian järjestämässä juhlassa oli
tarjolla Auvon seurakunnalle toimittamista kaloista tehtyä kala-
keittoa. – Idea syntyi yksinkertaisesti ”kalajutuista”. Mahtavaa, että saamme syödä juuri vihtiläistä
haukea. Kiitokset kuuluvat viitseliäälle Auvolle, diakonissa Eija Nurmio kiittelee.
Seuraavan kerran seurakunta järjestää maaliskuussa Kaiken kansan Kalajuhlan ja saa jälleen Auvolta apua. Tälläkään kertaa kateus ei vie kaloja järvestä,
vaan puhdas auttamisenhalu.
kuvat ja teksti Outi Lähteenoja
Seurakunta järjestää kaikelle
kansalle juhlaa, kuten
joulukuussa Kaiken kansan
Puurojuhlan. Maaliskuisessa
Kaiken kansan Kalajuhlassa
riisipuuron sijasta tarjoillaan
vihtiläistä kalaa ja tuotto menee
Yhteisvastuukeräykselle.
Mistä olikaan kyse…
n Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys, suurin suomalainen lajissaan. Keräys
auttaa hädänalaisia syntyperään,
uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja
kehitysmaissa.
n Vihdin seurakunta järjestää
vuosittain useita yhteisvastuutapahtumia, joihin voi osallistua
kuka tahansa.
n Poikkipuoliainen on vajaan 200
hehtaarin laajuinen matalarantainen järvi Etelä-Vihdissä.
n Auvo Suomalainen on kuntouimista ja kalastamista harrastava eläkeläinen Vihdin Ojakkalasta.
n PoTeHu ry on Poikkipuoliaisen, Tervalammen ja Huhmarjärven vesiensuojeluyhdistys, joka
on toiminut v. 1997 lähtien.
n Nuottaus on hoitokalastusta,
jolloin vesistöstä poistetaan valikoidusti pienempiä kaloja rehevöitymisen ja sinileväongelman
estämiseksi ja arvokalojen määrän lisäämiseksi.
Vihtiläiselle kalalle
paremmat olot
PoTeHu ry on käynnistänyt
hankkeen alueen vesistöjen suojelemiseksi. Yhdistyksen tavoitteena on puhdistaa vesistöt mm.
nuottauksella. Syksyisin toteutettavalla nuottauksella saadaan
muutamassa työpäivässä ylös järvestä runsaasti pikkukalaa. Valikoiva kalastus, nuottaus on tärkeää vesistölle, jotta suuremmat kalat saavat enemmän kasvutilaa.
Nuottauksen yhteydessä pinnalle nousee myös suurempia kaloja,
jolloin seurakunta on saanut uljaita haukia tarjottavakseen. Alkutalvella jäällä tullaan kokeilemaan erilaisia kalastustapoja, jolloin jälleen seurakuntamme saa
kiittää lahjoituksena tulevista kaloista aktiivista Auvo Suomalaista kumppaneineen.
Kalamiehen vinkit
ruuanlaittoon
n Kalakeittoa tehdessä maidon
voi korvata vaikkapa ruohosipulijuustolla, jolloin keittoa ei tarvitse suurustaa.
n Savustuksessa kalalle lisää makua ja väriä tuovat sokeripalat.
Suomalaisten perheessä savustuspöntössä mausteena ovat lisäksi leppälastut ja katajien oksat.
Sinustako kalastaja?
Suomessa Jokamiehenoikeudet
antavat mahdollisuuden nauttia
luonnosta ilman maksua tai maanomistajan lupaa. Saat mm. poimia
marjoja ja sieniä, hiihtää, pyöräillä tai telttailla luonnossa, kunhan
se ei aiheuta häiriötä tai vahinkoa
esim. istutuksille ja kotirauhalle.
Vesialueilla saa veneillä, uida, peseytyä ja kulkea jäällä sekä onkia
ja pilkkiä. Ilman lupaa ei saa tehdä
avotulta, ajaa maastossa moottoriajoneuvolla, metsästää tai kalastaa.
Lisätietoa www.kalastusluvat.
net. ja www.ymparisto.fi
3.2.2012 n
Vakka
"Eihän meillä ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa"
Yhteisvastuukeräys haastaa pikavipit
"Eihän meillä ole kuin viisi leipää ja kaksi kalaa."
(Matt.14:17). Tämä opetuslasten sana Jeesukselle
Matteuksen evankeliumissa viitoittaa tiemme tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen äärelle.
K
oska vain, kenen tahansa
kohdalle, voi tulla äkillinen
taloudellinen hätä sairauden, onnettomuuden, kuoleman
tai minkä tahansa koettelemuksen
takia. Jos pesukone hajoaa eikä
sukanvarresta löydy rahaa selvitä
yllättävästä hädästä, mikä kävisi
neuvoksi? Jääkö tiukassa tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin ottaa korkeakorkoinen ja usein huonomaineinen ns. pikavippi?
Vuoden 2012 Yhteisvastuukeräys tuo keskellemme toivoa, jolla monen hätää voidaan lievittää.
Uskomme ja luotamme, että tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen avulla käy kuin evankeliumin ruokkimisihmeessä; moni tulee autetuksi.
Kotimaan kohteena
inhimilliset pienlainat
suomalaisille
Suomessa Takuu-Säätiö käynnistää vuoden 2012 Yhteisvastuuvaroin pienluottohankkeen, jonka tavoitteena on ehkäistä ylivelkaantumista. Halpakorkoisia
pienluottoja voivat hakea talou-
dellisessa ahdingossa olevat ihmiset, joilla ansiotulojen puuttuminen tai menetetyt luottotiedot estävät muiden luottojen saamisen.
Hanke toteutetaan aluksi muutamilla paikkakunnilla, joissa
muodostetaan verkosto sosiaalitoimen, ulosoton, päihde- ja mielenterveystyön, järjestöjen ja diakonian kesken. Hankkeen ideana
on laajentaa luototus myöhemmin myös muille paikkakunnille. Tämä ns. sosiaalisen luototuksen mahdollisuus haastaa pikavippitoiminnan, jossa vuosikorko voi usein olla aivan huikeissa lukemissa.
Taloudenhallinnan ryhmät
Ugandassa auttavat Kirkon
Ulkomaanavun kautta
Ulkomaankohteessa tämän vuoden Yhteisvastuuvaroin tuetaan
ruohonjuuritason ryhmämuotoista pienrahoitustoimintaa eli
kylien säästö- ja lainaryhmiä
(Village Savings and Loan Associations). Säästö- ja lainaryhmät
ovat itsenäisiä, jäsentensä hallinnoimia pienkassoja, joiden toi-
minta perustuu säästämiseen.
Niitä voisi verrata eräänlaisiin
osuuskuntiin, jotka ovat tutumpia meille suomalaisille. Yhteisvastuuvaroja ei anneta niin sanotuksi siemenrahaksi, vaan varat käytetään taloudenhallinnan
koulutuksen laajentamiseen, jotta
yhä useammat ihmiset pääsisivät
säästö- ja lainatoiminnan piiriin.
Miten sinä
voit auttaa?
Miten sitten Sinä ja Ystäväsi voisit antaa viisi leipääsi ja kaksi
kalaasi yhteiseen hankkeeseen?
Haastamme Sinut mukaan mm.
seuraavilla tavoilla!
Tapahtumia ja
keräysaikataulua:
LÄHDE MATKAAN Yv-avauk-
sessa Vihdin kirkossa su 5.2. klo
10 ja Nummelan kirkossa 5.2. klo
12 – kirkkokahvit ja kerääjien lähettäminen: voit kuitata listan tai
lippaan omalle kotikadullesi!
KERÄÄ KAUPPOJEN OVILLA
yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja nuorten kanssa ma 6.2.–la 11.2.2012: Ilmoittaudu mukaan soittamalla kirkkoherranvirastoon, p. 09 3478 5048.
VEISAA VIRSIÄ YV:n hyväksi
Virsimaratonissa Vihdin kirkossa
su 12.2. klo 13–19. Miksi et laulaisi muulloinkin kuin kauneimmissa
joululauluissa? Tähän sinulle tarjoutuu tilaisuus myös hiljaisella viikolla ti 3.4. klo 19 Vihdin kirkossa.
Vantaan Kamarikuoro esittää silloin Jukka Kankaisen Luukas-passion. Kankaisen Luukas- passiossa
kuulijat pääsevät osallistumaan toteutukseen virsiä veisaamalla. Ohjelmia passioon myydään 10 euron
hintaan, ja tuotto menee lyhentämättömänä YV-keräyksen hyväksi.
Tule kokemaan pääsiäisen tapahtumia Vihdin kirkkoon – samalla tuet
tärkeää asiaa.
Naapurikylälläkin kuitattiin
viisi listaa ja kaksi lipasta! Voitko
lähteä kinkereiltä ilman omaa listaa? KINKEREILLÄ herätellään
meitä kaikkia tänä vuonna Yhteiseen vastuuseen. Kuittaa lista tai
lipas kinkeripapiltasi!
KOULULAINEN TAI OPE:
kouluilla kerätään myös tänä
vuonna Yhteisvastuukeräyksen
hyväksi. Mitäpä jos jättäisin yhden energiajuomapurkin ostamasta ja laittaisin kaksi euroa Yhteisvastuukeräykseen? Me seurakunnan työntekijät kerromme lisää kouluilla.
Tämä ei ole
kalajuttu:
Sokerina pohjalla on tulossa KAIKEN KANSAN KALAJUHLA
Nummelan seurakuntakeskuksessa lauantaina 10.3. klo 11 – 15.
Tilaisuus avataan kirkkosalissa
klo 11, jolloin kirkkoherra Pekka
Valkeapää kertoo kalajuttuja ja
Hannu Kiiski soittaa sellolla jonkun kalamiehen kappaleen, lieneekö ”Yö meren rannalla”… Tule
katsomaan ja kuuntelemaan!
Tilaisuudessa vihtiläisestä kalasta valmistettu maukas kalakeitto Yhteisvastuun hyväksi,
pika-arpajaiset ja lapsille teeman
mukaisesti ongintaa! Lisäksi kuulemme ruokailun ohessa Hyvinkään seurakunnan diakonin Päivi
Lammelan terveisiä Ugandasta.
Et voine olla osallistumatta!
Yhdessä keräten viidestä leivästä ja kahdesta kalasta tulee tämän
päivän ruokkimisihme!
Sampo Luukkonen ja yhteisvastuutiimi
Hetkiä historiassa
Monta sukupolvea
seurakunnan palveluksessa
V
Suntio VIlhelm Konstantin Halén sai 75-vuotispäivänään
v. 1929 Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin. Vihdin
seurakuntaa monessa polvessa palvelleista Halén-suvun
lukkareista ja kirkonpalvelijoista tiettävästi ensimmäinen oli
lukkari Tuomas Henrikinpoika Halleen, joka nimitettiin
virkaansa v. 1723. – Vihdin museo.
ihtiläisen Halenin suvun
jäsenet ovat entisinä aikoina palvelleet Vihdin seurakunnassa lukkarin, haudankaivajan ja kellonsoittajan tehtävissä monen sukupolven ajan.
Pitkä perinne alkoi jo 1700-luvulla Pyhän Birgitan kirkon ollessa
vihtiläisten temppelinä Vihdinniemellä. Tiettävästi ensimmäinen Vihdin seurakunnan palveluksessa ollut Halenin suvun jäsen oli Tuomas Henrikinpoika
Halleen (1688–1756), joka nimitettiin lukkariksi 14.8.1723. Sukunimi kirjoitettiin silloin kahdella l-kirjaimella. Hänen poikansa
Henrik Halleen (1710–1789) toimi vuodesta 1736 isänsä apulaisena ja hänet nimitettiin lukkariksi vuonna 1753. Pyhän Birgitan
kirkko oli käytössä vuoteen 1772
asti, jolloin Kustaankirkko valmistui Hartanmäelle. Sven Adolf
Halen (1830–1900) toimi kellonsoittajana Kustaan kirkossa. Hänen poikansa Vilhelm Konstantin Halen (1854–1935) toimi urkujenpolkijana ja suntiona vuodesta 1870 alkaen.
Mitali uskollisesta
palveluksesta
Vihdin seurakuntaa uskollisesti
palvellut Vilhelm Konstantin Halen sai 75-vuotispäivänään vuonna 1929 vastaanottaa Suomen valkoisen ruusun 1. luokan mitalin.
Hänen veljensä Kalle Fredrik Halen toimi kellonsoittajana ja haudankaivajana. Vilhelm Kostantin Halenin poika Vilhelm Bernhard Halen s. 1887 toimi urkujenpolkijana vuoteen 1919 asti. Karl
Fredrik Halenin poika Yrjö Fredrik Halen (1907–1979) toimi kellonsoittajana ja haudankaivajana
vuosina 1928–1968 ja suntiona
vuosina 1958–1968. Hänen puolisonsa Ida Maria Halen toimi vuosina 1952–1969 kirkon siivoojana.
Vilhelm Konstantin Halenin poika Johan Emil Murto(v:een 1915
Halen) (1889–1957) toimi suntiona vuosina 1935–1956.
Muistokirjoitus kertoo
tunnollisuudesta
Vuonna 1928 kuolleen Karl
Fredrik Halenin muistokirjoi-
tus kertoo Halenin suvun tunnollisuudesta: ”Haudat ovat aina olleet täsmällisesti ja ajallaan
kaivettuja, sillä silloin kun miesväki ei ole tehtäviltään hautausmaalle joutanut, ovat perheen
naisjäsenet ottaneet kaivamiseen osaa. Nytkin on monta
vuotta haudan kaivaminen ollut
vainajan vaimon tehtävänä, sillä ankara jalkakipu vaivasi Halenia jo pitkät ajat ja hän kykeni
ainoastaan kellonsoitosta huoltapitämään. Reippaasti on vaimo aina astellut kelistä ja ilmasta huolimatta pitkän taipaleen
hautausmaalle saadakseen haudat ajallaan kaivetuiksi. Täsmällisyys on heille niin ominaista,
että nytkin ennen kuin kellonsoittaja-isä ummisti silmänsä
ikuiseen uneen, iloitsi hän siitä,
että poika oli palannut sotapalveluksestaan juuri ennen kotiin
voidakseen keskeytymättä jatkaa isän työtä”.
Mikko Yli-Rosti
7
Vakka n
Tervehdys seurakunnasta
Solmuja parisuhteessa – parineuvonta
J
os parisuhteenne on tilanteessa, jossa omat voimavarat ja keinot tuntuvat loppuvan kesken, voitte hakea tukea
kriisin selvittämiseen Solmuja
parisuhteessa neuvonnasta.
Työskentelyn rakenne on kehitetty niin selkeäksi ja turvalliseksi, että kriisissä olevia pareja voi auttaa ilman terapiakoulutusta.
Kahdeksan tapaamiskertaa
sisältävä Solmuja parisuhteessa -työskentely on tarkoitettu
kriisissä oleville pariskunnille,
myös vaikeissa kriiseissä oleville sekä vakavasti eroa pohtiville. Solmuja parisuhteessa –menetelmä on syntynyt Kataja ry:n
ja Kirkkohallituksen Perheasioiden pitkän kehitystyön ja testauksen tuloksena.
Solmuja parisuhteessa –työskentelyn tavoitteena on lisätä
ymmärrystä puolisoiden välillä
ja auttaa kumpaakin ymmärtämään myös toisen näkökannalta
Virsimaraton
jatkuu
Vihdin seurakunnan virsimaraton jatkuu sunnuntaina 12.2.
klo 13 alkaen. Maraton kestää tuttuun tapaan kuusi tuntia, joten viimeinen virsi päättyy klo 19. Virsiä lauletaan 45
minuuttia kerrallaan, ja sitten
pidetään vartin tankkaustauko. Laulukuntoa ovat turvaamassa diakonian vapaaehtoiset, jotka myyvät kirkon sivusalissa kahvia ja pullaa Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Maratonin ideana on laulaa jokaisesta virrestä kaksi
ensimmäistä säkeistöä ja sitten jatkaa seuraavaan virteen.
Tuleva maratonpätkä sisältää
monta vähän käytettyä, vieraampaa melodiaa, joten maratonmatkalle sisältyy paljon
haasteita sekä virsien vetäjälle
että lauluun osallistuville.
Virsimaraton on mielenkiintoinen tapa tutustua aivan uudella tavalla virsikirjaan. Jumalanpalveluksissa virsivalintoja sitovat pyhän aihe ja
kulloinkin luettavat Raamatuntekstit. Maratonilla lauletaan kaikki virret, ja silloin
niistä muodostuu aivan erilainen kokonaiskäsitys, vaikkakin laulettavia säkeistöjä onkin vain kaksi.
Maraton järjestetään nyt kolmatta kertaa Vihdin kirkossa, viime vuonna maratonilla päästiin virteen 270. Maratonia ovat vetämässä kanttorit Henri Hersta, Ulla Eho-Saario ja Pirkko Kela. Tervetuloa
laulamaan virsikirjaa tutuksi!
Ulla Eho-Saario
8
mistä solmutilanteessa on kysymys. Miten solmu on syntynyt,
mitä tunteita ja millaisia käsittelemättömiä asioita siihen liittyy? Kun molemmat ymmärtävät, mistä on kysymys, on selkeämpää miettiä sitä, mitä kumpikin tahtoo tässä tilanteessa ja
millainen toiminta auttaa pääsemään päämäärään. Lisäksi tavoitteena on opetella vuorovaikutustaitoja sekä ristiriitojen ratkaisutaitoja
Solmuja parisuhteessa –työskentelyssä tapaatte neuvojat
kahdeksan kertaa. Jokaisella tapaamisella on sovittu teema.
Vihdin seurakunnassa diakonit Pirkko Orakoski ja Päivi Tapaninen ovat kouluttautuneet
Solmu-parisuhdeneuvojiksi.
Heihin voi olla yhteydessä Pirkko 0400 362 707 tai pirkko.orakoski@evl.fi ja Päivi 040 353 2241
tai paivi.tapaninen@evl.fi
Sydämellistä ystävänpäivää 14.2.
O
len aina suhtautunut vastahakoisesti kaikkeen
amerikkalaiseen hömpötykseen, jota meille yritetään kaupata. Ystävänpäivän
eli St.Valentine´s Dayn kohdalla olen kuitenkin antanut periksi. Ystävät eivät ole koskaan kaupallista hömpötystä, vaan elämän
tukipilareita. Olen onnellinen ystävistäni ja ystävänpäivänä aion
heitä erityisesti muistaa.
Suomessa on vuodesta 1987
lähtien vietetty ystävänpäivää
helmikuun 14. päivänä. Meille ystävänpäivä on tullut Amerikasta, mutta ystävänpäivän
juuret ovatkin Euroopassa, eivät
Amerikassa, niin kuin virheellisesti luulin.
Pyhä Valentinus
Pyhän Valentinuksen päivän alkuperästä on paljon erilaisia käsityksiä. Päivän taustalla on pyhimystaru, itse asiassa useitakin.
Useimmat Valentinus-legendat
kertovat 200-luvulla eläneestä
piispa Valentinuksesta, joka koki marttyyrikuoleman 14. helmikuuta vuonna 269. Yhden pyhimystarinan mukaan naimisissa olevia miehiä pidettiin huonompina sotilaina kuin naimattomia, koska heillä oli taistelussakin aina mielessä perheen hyvinvointi. Niinpä nuoret miehet,
jotka halusivat naimisiin, mutta
eivät halunneet menettää mainettaan urheina sotureina, menivät
salaa avioliittoon. Piispa Valentinus suostui heidän vihkijäkseen,
minkä takia keisari tuomitsi hänet kuolemaan.
Toisen tarinan mukaan Valentinuksesta tuli rakastavaisten nimikkopyhimys siksi, että hän
neuvoi Rooman nuorukaisia jäämään mieluummin rakkaittensa
luo kuin lähtemään sotaan. Tästä roomalaiset sotapäälliköt eivät
Hyvä ystävä on kuin aspiriini – se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin nastarengas - se ei petä.
Hyvä ystävä on kuin kaatosade – se piristää.
Hyvä ystävä on kuin kesä – se on aina toivottu.
Hyvä ystävä on kuin koti – siitä ei voi koskaan luopua.
pitäneet ja Valentinus sai kuolemanrangaistuksen. Myöhemmin
pyhästä Valentinuksesta tuli rakastavaisten suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja.
Salaisuuksia ja ihailua
Englannissa kuningas Henrik VII
julisti helmikuun 14. päivän viralliseksi juhlapäiväksi jo vuonna 1537. Monet Valentinen päivään liittyvät tavat ja uskomukset ovatkin kotoisin Englannista.
Leikiteltiin esimerkiksi ajatuksella, että aamulla ensimmäiseksi vastaantuleva on valentine, ”se
oikea”. Onneksi kuitenkin oli lupa pitää silmät kiinni kunnes vastaantulija oli mieluinen. Jopa lintujen uskottiin etsivän parin itselleen tuona päivänä.
Päivän tunnus, rakkautta, ystävyyttä ja ihailua kuvaava punainen sydän, oli ja on yhä suosittu
aihe ystävänpäivän korteissa. Alkuperäisten käsintehtyjen korttien koristeluun käytettiin taidokkaasti kukkia, sulkia, simpukankuoria, satiininauhoja ja pitsejä.
Ensimmäiset painetut Valentinen
päivän kortit tulivat myytiin Englannissa 1800-luvun alussa.
Vähitellen Valentinen päivän
vietto levisi myös Yhdysvaltoihin. Siellä siitä on muodostunut
suosittu ja merkittävä juhlapäivä. Silloin muun muassa askarrellaan ystäville kortteja ja leivotaan sydämen muotoisia pikkuleipiä. Tärkein kortti runoineen
lähetetään ihailun kohteelle.
Viereisellä sivulla näet pari vinkkiä siitä, minkälaisia kortteja voit
itse ystävillesi tehdä. Hyvää ystävänpäivää!
Lastenohjaaja Jaana Mäkinen
3.2.2012 n
Vakka
Kirkkoniemen katit
MUISTA
YSTÄVÄÄ
Ystävänpäivä merkittiin Suomen kalenteriin vuonna 1987. Se
on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Ystävänpäivä muistuttaa meitä siitä, että ystävyyttä on hoidettava ja pidettävä yllä. Mikset siis muistaisi ystävääsi tänä
vuonna vaikka itse tehdyllä kortilla? Kaupastakin tietysti saa valmiita,
mutta omin käsin askarreltu – vaikkei
se olisi niin viimeisen päälle – kertoo
ystävälle, että hän on tärkeä sinulle.
Augustinus
Mitä ei voi ostaa
rahalla?
P
ohjois-Afrikassa eli 300-luvulla pieni vilkas poika,
jonka nimi oli Augustinus. Hän
oli perheen vanhin lapsi ja siksi hänen vanhempansa veivät
hänet kouluun. Augustinusta
ei koulun käynti kiinnostanut.
Hänestä leikkiminen oli paljon
hauskempaa.
Nuorena hänet lähetettiin
Karthagon kaupungin hienoimpaan kouluun. Vielä tuolloinkin hän mieluiten huvitteli
sirkuksessa tai teatterissa. Augustinuksen äiti Monica oli kovasti huolissaan villin poikan-
sa tulevaisuudesta. Hän rukoili usein Jumalaa poikansa puolesta. Jumala varmaan kuuli äidin rukoukset, sillä aikuisena
Augustinuksesta tuli piispa ja
kirkon tärkeä opettaja. Hän oli
huomannut, että rahalla ei voinut ostaa rauhaa eikä rakkautta. Tärkeintä oli uskoa Jumalaan ja saada lapsena leikkiä!
Eräässä kirjassaan hän näet
kirjoittaa: Joka saa lapsena leikkiä vapaasti, tekee kyllä aikuisena työnsä kunnolla!
Kuva ja teksti: Tarja Rae
Teijo Kemppainen
Enkelipoika
9
Vakka n
Tervehdys seurakunnasta
Tervetuloa mukaan Vihdin seurakunnan toimintaan!
Messut,
Jumalanpalvelukset
Messu Vihdin kirkossa joka sunnuntai klo 10
Messu Nummelan kirkossa joka
sunnuntai klo 12
Messu Vihtijärven kappelissa su
12.2. ja 18.3. klo 10
Vauvakirkko
vuonna 2011 kastetuille ja heidän
läheisilleen
Vihdin kirkossa su 5.2. klo 16. Kahvitilaisuus srk-talossa kirkkohetken
jälkeen.
Talvisodan päättymisen muistohartaus, seppeltenlasku sankarihaudoille Vihdin kirkossa ti 13.3. klo 11.
Juhla srk-talossa hartauden jälkeen.
Perhemessu
Vihdin kirkossa su 25.3. klo 10.
Messun jälkeen lounas srk-talossa.
Tuomasmessu
Nummelan kirkossa su 25.3. klo 18.
Aikuisille
Miesten vapaaillat Riuttarannassa
Torstaisin klo 18. Saunomista, iltapala ja yhdessäoloa vaihtelevien aiheiden tiimoilla.
to 16.2. Mitä sinulle kuuluu?
ke 29.2. (keskiviikko) Kanttori Henri
Hersta soittaa ja laulattaa
to 15.3. Vierailija Erkki Hakkarainen
to 29.3. Vierailija pappi Jari Hiekkanen
to 19.4. Tietokilpailu Raamatun aiheista
to 26.4. Maria ja Osmo
to 10.5. Mukavaa yhdessä oloa
to 24.5. Messu, Sampo Luukkonen
Kimppakyyditys Nummelan srkkeskus, Kappelitie 5 klo 17.30, kirkonkylän srk-talon pääty, Niuhalanraitti 6b klo 17.40
Tiedustelut Maria Hanhikorpi p.
0400 235 691, Osmo Vapalahti p.
040 578 0328
Miesten liikuntaillat
torstaisin klo 17–18
9.2. Lumikenkäkävely, kokoontuminen klo 16.45 Päivölän edessä
8.3. Vesijumppa, kokoontuminen
klo 16.45 uimahallin kahviossa
22.3. Liikuntaa, kokoontuminen klo
16.45 uimahallin edessä
12.4. Kuntopiiri, kokoontuminen
klo 16.45 uimahallin edessä
3.5. Vesijuoksu/uinti, kokoontuminen klo 16.45 uimahallin kahviossa
31.5. Keilailu, kokoontuminen klo
16.45 uimahallin edessä
Mukana illoissa liikunnanohjaaja
Sami Hakala-Bergman p. 044 767
4851, Osmo Vapalahti p. 040 578
0328, Maria Hanhikorpi p. 0400 235
961
Naisten saunaillat
Saunomista, iltapalaa ja leppoisaa
yhdessäoloa. Yhteislähtö Nummelan seurakuntakeskuksen diakonian
parkkipaikalta klo 17.15 ja kirkonkylän seurakuntatalolta klo 17.30.
ti 6.3., ti 24.4., ti 15.5.
Nuorten aikuisten illat
Nummelan srk-keskuksen perhekerhotiloissa keskiviikkoisin klo 1820. Lastenhoito on järjestetty alustajallisina iltoina.
8.2. Vapaata yhdessäoloa
15.2. Armolahjat – Aino Rossi
22.2. Koulujen hiihtoloma – ei iltaa
29.2. Avaamme Vanhan testamentin – Erkki Koskenniemi (Sley)
7.3. Vapaata yhdessäoloa
14.3. Keskeneräinen – haavoittumi-
10
sen armo – Matti Helimäki
21.3. Vapaata yhdessäoloa
28.3. Kristitty ja seksuaalisuus –
Heikki Lindfors
KYLÄKERHOT YM.
Kultaisen iän kerhot
Nummelan srk-keskuksessa keskiviikkoisin klo 13 kahden viikon välein, seuraavan kerran 15.2.
Kirkonkylän srk-talossa keskiviikkoisin klo 13 kerran kuussa, seuraavan
kerran 15.2.
Ojakkalan kyläkerho
kerhotilassa, Kenttätie 2, joka toinen maanantai klo 10–12, seuraavan kerran 6.2.
Selin kyläkerho
monitoimitalossa joka kuukauden
4. torstai klo 13–14.30 (ruokailu klo
12), seuraavan kerran 23.2. Otalampelaisille on taksikuljetus kerhoon,
kulj. asioissa yhteys Liisa Ali-Mattilaan p. 0400 798 229
Vihtijärven diakoniaillat n. kerran
kuussa, seuraava ilta Eeva Mäntylällä, Suntiontie 12, klo 19.
SIMSALABIM-kerho nuorille kehitysvammaisille (13–30 v.)
Nummelan seurakuntakeskuksen
nuorisosalissa Sankarlassa kerran
kuussa, seuraavan kerran 29.2. klo
16–17.30
Tervetuloa iloiseen joukkoomme!
Tiedustelut ja ilmoittautuminen:
Sirkku Peltoniemi p. 040 176 1356
tai sirkku.peltoniemi@evl.fi
Suurella sydämellä -pelikerho
Nummelan srk-keskuksessa, Pysäkki-kahvilassa seuraavan kerran ma
6.2. klo 12.30.
kirkonkylän srk-talossa seuraavan
kerran ma 13.2. klo 15.
Tule pelailemaan lauta- ym. pelejä
ja viihtymään mukavassa seurassa!
RAAMATTUPIIRIT YM.
Ilosanomapiiri Vihtijärven kappelissa keskiviikkoisin klo 18, seuraavat kerrat 29.2. ja 7.3. Vetäjinä Riitta
Vuolteenaho ja Liisa Valtonen.
Rukous- ja raamattupiiri Nummelan
srk-keskuksessa tiistaisin kio 18.
Kirkonkylän avoin raamattupiiri srktalossa tiistaisin klo 18.30 kahden
viikon välein, seuraava 7.2.
Kirkonkylän rukousryhmä srk-talossa tiistaisin klo 18.30 kahden viikon
välein, seuraava 14.2.
Terveisiä Israelista! Nummelan
srk-keskuksessa la 11.2. klo 14
Pastori Rafi Shimon Israelista sekä
Israelissa työskennellyt Anja Kolehmainen. Mukana myös Mieskööri ja
lähetyssihteeri Tuula Kankkunen.
Rauhanyhdistyksen seurat
kirkonkylän srk-talossa su 12.2. klo
16 ja Nummelan srk-keskuksessa
18.3. klo 16.
Hernerokkamyyjäiset
Kirkonkylän srk-talossa ja Nummelan srk-keskuksessa
laskiaistiistaina 21.2. klo 11–13
Osta mukaan (oma astia) tai syö paikan päällä (lounas 5 €) Tuotto lähetystyölle.
Romanileiri
Riuttarannan leirikeskuksessa 1.–
2.3. Leiri alkaa torstaina klo 10 ja
päättyy perjantaina klo 14. Tule mukaan yksin tai perheen kanssa. Tervetuloa! Lisätietoja ja ilmoittautumiset 17.2. mennessä diakoni Pirkko Orakoski 0400 362 707 tai diakoni Päivi Tapaninen 040 353 2241
Sururyhmä läheisensä menettäneille alkaa 1.3. kokoontuen kevään
aikana yhteensä 8 kertaa. Ryhmästä vastaavat pastori Jari Hiekkanen
ja diakonissa Maria-Liisa Pakalén. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: päivystävä pappi 09 3478 5016, Jari
040 700 8907, Maria-Liisa 040 1899
349.
Naisten hemmotteluvuorokausi
Riuttarannassa 16.–17.3.
Alkaa perjantaina klo 18 ja päättyy
lauantaina klo 13
Vuorokauden hinta 20 € + hoidot á
12 €. Mahdollista olla myös vain illan, jolloin hinta 10 €/ilta + hoidot
Ilmoittautumiset p. 09 3478 5048
arkisin klo 9–15 pe 9.3. mennessä.
Vauvakirkko
vuonna 2011 kastetuille ja
heidän läheisilleen
Ikoninäyttelyt
Nummelan seurakuntakeskuksen
vitriineissä 27.3.–20.4.
Lohjan ortodoksiseurakunnan Nummelassa kokoontuvien piirien töitä.
”Lepoa, hiljaisuutta ja virkistystä
ruskan keskellä”
Ruskaretki Pyhätunturin Kairosmajalle 1.–8.9. Kairosmaja tarjoaa
opastettuja retkiä päivittäin (8–12
km) ja siitä selviää keskimääräisellä kunnolla varustettu kulkija. Mahdollisuus myös muutamaan pidempään tunturiretkeen viikon aikana.
Lisäksi iltaohjelmaa Kairosmajan
tunturikappelissa.
Majoitusvaihtoehdot: 2–4h/huone: Rantamaja, rivitaloyksiö tai Tervahovi 364 € – 469 € täysihoidolla +bussikuljetuksen kustannukset
ruokailuineen.
Ilmoittautumiset p. 09 3478 5048
arkisin klo 9–15 31.3. mennessä. Jos
olet tulossa matkakaverin kanssa,
esitä toive yhteisestä huoneesta ilmoittautumisen yhteydessä.
Tarkempia tietoja: Kirsti Suutari p.
0500 861 843 kirsti.suutari@evl.fi
tai Kari Tuovinen 040 146 0480 kari.tuovinen@evl.fi
www.kairosmaja.fi
Pysäkki-kahvila avoinna ti, to ja pe
klo 12–15
Diakoniakahvila, Nummelan seurakuntakeskus, Kappelitie 5. Tuotto Yhteisvastuulle ja lähetystyölle.
Helmikuussa Leena Kähkösen taidenäyttely "Näkymiä ja tunnelmia".
Avajaiset pe 3.2. klo 12–15.
Olkkari-kahvila joka maanantai
klo 12–15.
Vihdin kirkonkylän seurakuntatalo,
Niuhalanraitti 6b, Vihti.
Diakoniatyöntekijöiden puhelinpäivystysajat ajantilausta varten:
Kirkonkylän toimisto p. 3478 5040
ti 9–11 Maria-Liisa Pakalén tai suoraan p. 040 189 9349
to 13–15 Päivi Tapaninen, p. 040
3532 241 tai 09 3478 5041
pe 9–11 Sirkku Peltoniemi, p. 040
1761356
Osmo Vapalahti, p. 040 578 0328
Nummelan toimisto
ma 13–15 Maria Hanhikorpi, p. 347
87745 tai 0400 235 691
ti 9–11 Eija Nurmio, p. 347 87747 tai
040 530 6452
ke 13–15 Pirkko Orakoski, p. 347
87748 tai 0400 362707
Lapsille ja
perheille
www.siivensuojassa.net
KERHOHAUT
Haku seurakunnan koululaisten ILTAPÄIVÄKERHOIHIN kaudelle 2012–
2013 alkaa 30.1.2012 ja päättyy
27.2.2012.
Kerhoihin haetaan vain sähköisesti, lisätiedot ja hakulomake ilmestyy sivuillemme www.siivensuojassa.net ma 30.1. klo 8.
Haku seurakunnan PÄIVÄKERHOIHIN kaudelle 2012–2013 alkaa 28.2.
2012 ja päättyy 23.3.2012.
Kerhoihin haetaan vain sähköisesti,
lisätiedot hakulomake ilmestyy sivuillemme www.siivensuojassa.net
ti 28.2. klo 8.
Vihdin kirkossa
su 5.2.2012 klo 16
Kahvitilaisuus
seurakuntatalossa
kirkkohetken jälkeen.
Vauvakirkkoa järjestämässä
Irene Öhman, Satu Tolonen, Marika
Korva, Pirkko Kela, Maria Kiviniemi
ja Kari Tuovinen.
Tervetuloa!
VAUVAKIRKKO
vuonna 2011 kastetuille ja heidän
läheisilleen
Vihdin kirkossa su 5.2. klo 16. Kahvitilaisuus srk-talossa kirkkohetken
jälkeen.
HIIHTOLOMALLA
Perhekahvila
Nummelan seurakuntakeskuksessa
ke 22.2. ja to 23.2. klo 9–15
Tule mukaan leikkimään, laulamaan
ja askartelemaan!
Lapsiparkki 3.–7.-vuotiaille
pe 24.2. klo 10–14
2 €/tunti, tuotto Yhteisvastuukeräyksen hyväksi
Ilmoittautumiset 20.2. mennessä:
Merja Ahonvala p. 040 356 9215
Pyhäkoulut sunnuntaisin klo 12
Nummelan seurakuntakeskuksessa
Selin pyhäkoulun kevätkausi 15.1.–
25.3. Monitoimitalolla, Selintie 529.
Koululaisille
www.sankarla.fi
Retki Huimalaan talvilomalla ti
21.2. Retken hinta 25 €
Ilmoittaudu pian p. 09 3478 5048 tai
paivi.putkonen-hegazi@evl.fi
Perinteinen leiri
PELIT
4.–7.-luokkalaisille
9.–11.3. Riuttarannassa, uudella
puolella. Ota mukaan suosikkipelisi!
Leirin hinta 25 €
Ilmoittaudu 17.2. mennessä p. 09
3478 5048 tai paivi.putkonen-hegazi@evl.fi Ole nopea, leiri täyttyy nopeasti!
DONKKIS BIG NIGHT
1.–6.-luokkalaisille
Otalammen koululla 13.2., 12.3.,
16.4. klo 18–20
Illoissa mm. erilaisia toimintapisteitä, musiikkia, kilpailuja, Raamattuopetusta, arvontaa ja kavereita. Tule mukaan!
Perhemessu
Vihdin kirkossa
su 25.3. klo 10
Messun jälkeen seuriksella jatkot.
Tervetuloa koko perhe!
Koululaisten kerhoja kokoontuu
kokoontuu eri puolilla pitäjää. Katso tarkemmat tiedot ww.sankarla.fi
lisätietoja ja vapaita kerhopaikkoja voi kysellä Maaritilta, maarit.tampio@evl.fi
Musiikki
Pianotaiteilija Olli Hautalan
Bach-lauantaisarja jatkuu Nummelan srk-keskuksessa kevään ajan.
Seuraavat konsertit 18.2. ja 17.3. klo
16.
Konsertti Vihdin kirkossa su 4.3. klo
18. Seeli Toivio, sello, Lily-Marlene
Puusepp, harppu.
Kirkkokuoro harjoittelee torstaisin
klo 18.30. Seuraava harjoitus Vihdin
kirkossa to 9.2. klo 18.30. Lisätietoja:
kanttori Henri Hersta 040 4855 985.
Päiväkuoro harjoittelee Nummelan srk-keskuksessa n. kahden viikon välein. Seuraava harjoitus to
9.2. klo 10. Lisätietoja: kanttori Ulla
Eho-Saario p. 040 7474 600.
Produktiokuoroa johtaa kanttori
Pirkko Kela p. 0400-219151.
Uudet laulajat ovat tervetulleita
mukaan kuoroihin!
AU
3.2.2012 n
V
Vakka
Ä
I
L
N
I
E
T
N
H
I
A
A
AUTT
T ii v is t e lt y e h d
Kaiken
kansan
otus
KALA UHLA
la 10.3.
klo 11-15
Nummelan seurakuntakeskus, Kappelitie 5
Maistuva vihtiläinen kalakeittoja kahvitarjoilu
aikuiset 3 €
7–15 v. 1 € alle 7 v. ilmaiseksi
Tuotto Yhteisvastuulle
www.yhteisvastuu.fi
Lisäksi ohjelmassa
Diakoni Päivi Lammela tuo matkaterveisiä
Ugandasta kuvien kera
Pika-arpajaiset
Lapsille ongintaa
www.vihdinseurakunta.fi
”Lepoa, hiljaisuutta ja virkistystä
ruskan keskellä”
Ruskaretki
Pyhätunturin Kairosmajalle
1.–8.9.2012
RIIHITIE 4
03400 VIHTI
J. MYRSKYLÄ
Lisätietoja viereisellä sivulla.
90 vuotta luotettua hautauspalvelua
VIHDIN HAUTAUSTOIMISTO JA
KUKKAPALVELU KAUHANEN KY
hautausjärjestelyt - pitopalvelu
kukkasidonta - hautakivet - perunkirjoitukset
Pisteenkaari 4, Nummela (09) 222 6615
www.hautauspalvelut.net
Nurmijärventie 28, Vihti kk (09) 224 7371
www.kukkapalvelut.net
Suomen Hautaustoimistojen Liitto Ry:n jäsen
ILMOITUSMYYNTI
Jaana Mehtälä
020 754 2309, 040 509 4962
jaana.mehtala@kotimaa.fi
11
Vakka n
Tervehdys seurakunnasta
Seurakunta hengellisenä kotina
Retriitti Utön ulkoluodolla
Hiljaisuuden viljelyä tapahtuu mitä erilaisimmissa ympäristöissä.
Puitteet eivät toki ole
ainoa merkityksellinen
näkökulma, mutta ne
ovat omalta osaltaan
tukemassa hiljaisuuteen virittymistä.
O
len itse saanut olla retriiteissä sekä osallistujana
että ohjaajana monenlaisissa paikoissa. On ollut hyvinkin vaatimattomia ja pelkistettyjä leirikeskuksia, pieniä ja kodikkaita yhteisöjä, tasokkaita hiljaisuuden keskuksia tai nyt viimeisimpänä majakkasaari kaukana
ulkosaaristossa.
Ensimmäinen vierailuni Utön
saarelle tapahtui tuttavaperheen
muutettua sinne ”vuorotteluvapaalle”. Ehkä eniten minua puhuttelivat saarelaisten elämänta-
pa ja -rytmi, kiireettömyys, yksinkertaisuus ja läsnäolo. Tuli
tunne, että he tiesivät, keitä olivat ja mistä kotoisin. Elämä ”tässä ja nyt” oli heille arkea. Pappi käy saarella kaksi kertaa vuodessa, mutta kotiseutuyhdistyksen 100 vuotta vanha rukoushuone on aina auki. Majakan kirkko
taas on ainutlaatuinen elämys!
Saari valloitti minut. Iski kuin
ensirakkaus – sillä seurauksella, että vierailin siellä samana
vuonna useampaankin kertaan.
Syksyllä sitten vein ensimmäi-
”Seurakunta levon,
hiljentymisen
ja rauhan
kokemisen
paikkana”
Nummelan seurakuntakeskuksessa
ti 13.3.2012 klo 18.
Vesper, alustus ja keskustelua
teekupin äärellä.
Tervetuloa jakamaan aiheesta
ja rakentumaan itse.
Vetäjinä Vihdin seurakunnanhiljaisuuden retriittien ohjaajat
Laestadius-elokuva sai
ensiesityksensä Suomessa
L
ars Levi Laestadiuksen vähemmän tunnettu puoli
luonnontieteilijänä nousee
esiin vastavalmistuneessa dokumenttielokuvassa Arktiset tulet.
45 minuutin mittainen elokuva
kertoo kiinnostavasti tositarinan:
Ranskan kuningas Ludvig Filip
I lähetti retkikunnan tutkimusmatkalle Lappiin vuosina 1838–
39 ja Karesuvannon kirkkoherrana Laestadius pyydettiin retkikunnan oppaaksi Norjan Altasta
Karesuvantoon.
Kirkkoherran kasvi- ja kansatieteellinen tietämys sekä paikallistuntemus olivat tutkijoille suureksi avuksi, ja hänet palkittiin
ansioistaan Ranskan kunnialegioonan ristillä vuonna 1841.
Arktisissa tulissa tutkijoiden
patikkamatka näytellään. Laestadiuksen roolissa on Markku Köngäs ja ranskalaista tutkimusmatkailija Xavier Marmieria esittää
Samuel Chazalmartin. Kertojanääni selostaa historiallisen retken
taustaa ja kulkua miesten taitta-
Laestadius keräsi, kuivatti ja myi arviolta noin 30 000 kasvia. Laestadiuksen prässäämiä
kasveja on tallessa Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa, vielä enemmän Ruotsissa ja Ranskassa. Hän oli myös taitava kasvipiirtäjä ja oli pitkään Svensk botanik -teoksen pääpiirtäjä.
essa jalan tunturimaastoa. Vuoropuhelua ei ole nimeksikään,
mutta matkakumppaneiden yhteys välittyy sanoittakin.
Kuvaukset on tehty oikeilla paikoilla Versailles’n palatsin ullakkoa
ja Kautokeinon soita myöten. Lapin ruskaluonto hehkuu kuvissa.
Pohjoisen kulttuuri-instituutin
tuottama elokuva on tehty Lapin taide- ja kulttuurialan oppilaitosten yhteistyönä. Sen ohjaaja on kulttuurin opiskelija GrettaGaroliina Sammalniemi.
Laestadiuksesta kertovan dokumentin idea syntyi professori
Juha Pentikäisen ja ohjaaja-professori Hannu Kahakorven keskusteluissa. Elokuvaksi idean
toteuttivat opiskelijat ja opettajat kolmesta pohjoisen oppilaitoksesta, Ammattiopisto Lappiasta, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta ja Lapin yliopistosta.
Toteutukseen osallistuivat myös
Saamelaisalueen koulutuskeskus
ja Versailles’n yliopisto.
Suomen kantaesitys oli torstaina 19.1. Helsingissä, mutta en-
sen retkikunnan seurakuntamatkalle Utöön. Vähitellen alkoi itää
ajatus hiljaisuuden retriitistä saarella. Keväällä 2008 toteutui ensimmäinen hiljaisuuden retriittini Utössä. Keskellä ulkomerta
jokaisella retriittiin osallistuvalla on omat syynsä retriittipaikkaa valitessaan. Minulle ohjaajana on tärkeää, että ympäristö on
itselleni jotenkin tuttu, läheinen
tai merkittävä. Olen itse ”sinut”
sen kanssa. En myöskään yhtään
ihmettele, miksi Jeesus vei oppilaansa syrjään ”venematkan”
päähän järvelle: meri hiljentää ja
puhuttelee. Runsaan neljän tunnin laivamatka Utöön irrottaa
arjen vyöryvistä asioista. Ja saari ottaa meidät vastaan kuin aina
sinne rantautuneet ystävällisesti,
hienotunteisesti ja omilla edellytyksillään.
Saarella on tilaa ja avaruutta. Siellä ei ole mitään turhaa tai
tarpeetonta. jonkun mielestä jotain voi puuttua, mutta onko sekään välttämätöntä? Rukoushetkien rytmi on ehkä toinen kuin
mantereella, mutta rukoushuoneen pelkistetyssä kauneudessa
ja sen avoimissa ovissa on tunto Pyhästä.
Kävelymatkat paikasta toiseen
ovat ruumiille hyvää harjoitusta ja kilvoitusta – oli sadetta tai
tuulta, matkaan on lähdettävä.
Keväällä parasta musiikkia ovat
muuttolintujen konsertit. Lintuja
voi seurata hiljaisuudessa paljain
silmin tai kiikaroiden. Tarpeellista on vähän tai yksi ainoa – sitä
voi saaressa opetella. Moni tulee
mukaan yhä uudelleen. On myös
niitä, jotka ovat retriitin jälkeen
saaneet muitakin yhteyksiä saareen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eräs osallistuja vertasi
ulkosaariston meriluontoa Lapin
tunturien jylhyyteen. Molemmissa konkretisoituu ihmisen pienuus Luojansa edessä. Kun majakan kirkas valo pyyhkäisee yli pimeän taivaanrannan ja kohisevan
meren, tulee mieleen vanha hengellinen laulu: ”Risti viittaa ajan
yössä tietä kotihin, jos ei valoa se
loisi korpeen eksyisin.”
Hidas matka läpi ahtojäiden ja
jäälauttojen asettaa kiireen oikeisiin mittasuhteisiin. Parhaimmillaan se toimii johdantona retriittiin ja muistuttaa vielä paluumatkallakin Pauli Välimäen sanoin:
”Et voi mitata matkaasi metreillä
vaan löytämisen syvyydellä. Syvintä matkanteossa on pysähtyminen, matka syvälle elämän sydämeen.”
Eija Nurmio
Hiljaisuuden
retriitit
2012
“Yhdessä Marian kanssa”
pe-su 23.-25.3. Riuttaranta
Kirsti Suutari, Tuulikki Vuorela
pe-su 13.-15.4. Riuttaranta
Eija Nurmio, Sirkku Timisjärvi
pe-ma 30.3.-2.4. Utö
Eija Nurmio, Merja Seppä-Heikka
Talkooretriitti “Rukoile ja tee työtä”
ke-to 25.-26.4. Riuttaranta
Kirsti Suutari, Kari Tuovinen
Erityisesti srk:n vapaaehtoisille
Hinnat
Riuttaranta 50 €
Utö190 €
Tiedustelut ja
Ilmoittautuminen
Eija Nurmio
Kirsti Suutari
p. 040 5306 452
p. 0500 861 843
kirsti.suutari@evl.fi eija.nurmio@evl.fi
5
si-iltansa elokuva sai jo marraskuussa ranskankielisellä nimellä
Les Feux Arctiques Laestadiuksen juhlavuoden tapahtumassa
Ranskan Versailles’ssa.
Elokuvaa esitetään maaliskuussa Enontekiöllä, Rovaniemellä,
Torniossa ja Kemissä. Se on tulossa DVD-levitykseen, ja tekijät
neuvottelevat myös esityksestä
Ylen kanavilla. Elokuvan tekemisestä löytyy netistä paljon lisätietoa hakusanalla ”Arktiset tulet”. Elokuvalla on sivusto myös
Facebookissa.
Ohjaaja Gretta-Garoliina Sammalniemeä haastateltiin Kotimaa-lehdessä 26.1.
Tuija Tiihonen / Kotimaa
Vihdin kirkkoherranvirasto ja seurakuntatalo n Niuhalanraitti 6b, 03400 Vihti n p. (09) 3478 500 n Faksi (09) 3478 5011 n
Nummelan seurakuntakeskus ja kirkko n Kappelitie 5, 03100 Nummela n p. (09) 34787755 (vahtimestarit)
www.vihdinseurakunta.fi n
12