Ruotuväki - Puolustusvoimat

Transcription

Ruotuväki - Puolustusvoimat
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj
Tavoitteena nolla tapaturmaa
Uusi työ- ja palvelusturvallisuusnormi tuli voimaan 1.6.
uutiset, sivu 4
puolustusvoimien uutislehti
51. vuosikerta n:o 11 (1122) 6.6.2013 verkossa > www.ruotuvaki.fi
Kuva: Henri Keränen
Hylsyt talteen
Puolustusvoimissa pyritään vihreyteen muussakin kuin naamioväreissä. Sotilaallisella toiminnalla on vahva yhteys luontoarvoihin. Puolustushallinto isännöi Suomen ensimmäistä kansainvälistä ympäristökonferenssia. Asiantuntijoita kokoontui 17 maasta luomaan tulevaisuutta ekologisemmalle maanpuolustukselle. Haasteiden samankaltaisuus ajaa pakostakin jakamaan osaamista.
uutiset, sivu 3
Uudistettu
Kenraali-
Mikä
uutiset, sivu 5
kentällä, sivut 6, 10 ja 11
vapaalla, sivu 15
taistelutapa paljasti
kyntensä Rovajärvellä
kunta 1.7.2013
ja 4.6. ylennyksiä
riskinotossa
koukuttaa?
2
ruotuväki 11/2013
pääkirjoitus
nurkka
6.6.2013
Perintönä
sirpaleet
Maanpuolustustahto yhdistää
Puolustusvoimain lippujuhlan päivää vietettiin jälleen 4.6. varuskunnissa ja muissa puolustusvoimien yksiköissä ympäri Suomea. Perinteisesti tuo marsalkka Mannerheimin syntymäpäivään sijoitettu juhla on osoittanut
suomalaisten maanpuolustustahtoa. Nykyisellä paikallaan juhlapäivä on ollut jatkosodasta lähtien, jolloin Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta hänet ylennettiin Suomen marsalkaksi ja syntymäpäivä määrättiin juhlapäiväksi. Vuosina 1919–1939 vastaavaa juhlaa
vietettiin nimellä sotaväen lippujuhlan päivä
toukokuun 16. valkoisten voitonparaatin kunniaksi.
Nyt
puolustusvoimat
vietti
samalla
95-vuotisjuhliaan. Asia ei nouse yhtä paljoa esille kuin tasavuosijuhlat viisi vuotta sitten. Satavuotisjuhlia
suunnitellaan jo. Suomalaisen puolustuksen
historia on kuitenkin paljon vanhempi. Suomalaisia joukkoja on taistellut Ruotsin kunin-
”Tarvitaan jälleen
jakautunutta kansaa
yhdistävää voimaa.”
kaan joukoissa Keski-Euroopassa jo 1600-luvulla.
* * *
Koko historiansa ajan puolustusvoimat on
osoittautunut sille annettujen tehtävien mittaiseksi. Alkuvuosien kehitystä varjostivat itsenäisyyteemme liittyvät kohtalokkaat tapahtumat. Yleinen asevelvollisuus ja varusmiespalvelus yhdistivät syvästi jakautunutta kansaa vuosien saatossa.
Asevelvollisuuden sosiaalinen merkitys on
jälleen kasvamassa, kun tuloerot ovat kasvaneet viime vuosina ja muutenkin nuoriso jakaantuu yhä jyrkemmin kahtia. Osa opiskelee, urheilee ja viettää aktiivista elämää siinä,
missä jotkut nuoret eivät oikein tunnu tekevän mitään.
Alle 25-vuotiaita on Suomessa työttöminä
lähes 35 000. Nuorison työttömyysaste on lähes 25 prosenttia ja siinä on noin prosentin
verran nousua vuoden takaisesta. Työttömänä on enemmän miehiä kuin naisia. Yksin
puolustusvoimat ei tätä syrjäytymisvaarassa
olevaa väestönosaa pelasta. Nuorisotakuuhanke on tärkeä tämän ryhmän auttamiseksi.
Sen turvin pyritään takaamaan jokaiselle alle
25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työkokeilu-, opiskelu-,
työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden sisällä työttömäksi joutumisesta. Puolustusvoimat on mukana monella tasolla tässä hankkeessa. Lomakäytäntöjä pyritään parantamaan siten, että työ- ja opintoasioita voi edistää varusmiespalveluksen aikana. Myös yhteistyötä esimerkiksi ely-keskusten kanssa lisätään.
* * *
Maanpuolustushenki on muuttunut vuosien
saatossa, paraatit vain vähän. Nuoriso on
muuttunut, mutta jälleen jakautumassa kahtia. Jakolinjoina eivät ole tällä kertaa poliittiset
suuntautumiset, kuten vuonna 1918. Nyt jaetaan ihmiset menestyjiin ja syrjäytyjiin jo nuorina. Varusmiespalvelus yhdistää, mutta ei samalla tapaa kuin talvisota. Tarvitaan nuorisotakuuta ja voimakkaita yhteisiä ponnistuksia,
jotta yhteiskuntamme koettaisiin edelleen
puolustamisen arvoiseksi – muidenkin kuin
menestyjien kesken.
tornitouhua
> jyrkivainio@hotmail.com
Pappa yskii. Yskii ensin vähän, hiljenee ja jatkaa sitten kovemmin.
Sivustavejettävä natisee, kun pappa nousee ylös. Ei ole vielä edes aamu, mutta tiedän, että pappa ei saa
enää unta. Huonoa lonkkaa ja sirpaleita särkee, hahmo on kumara
ja askel onnahtaa.
Olen nelivuotias ja sota on ihan
totta. Se on papan huonossa jalassa, mummun tavaroissa, joita ei saa
olla olemassa. Se on naapurin hullussa sotainvaliitissa, jonka pää meni rikki rintamalla. En tiedä mikä
on "rintamalla", mutta pelko on
totta.
Kotona kaupungissa pommisuojan rautaovessa lukee VÄISTÖSUOJA. Luen niin, koska haluan
enemmän kuin mitään, että pommariin mennään vain väistämään,
ei olemaan, piileksimään, odottamaan, että koko talo, Heinäpää,
kaupunki luhistuu päälle ja siellä sitä ollaan pölyn ja rakennusromun
alla kuolemassa. Koska niin käy,
kun ydinsota tulee. Jatkosota oli se
huono homma papalle, ydinsota
vaanii tehdäkseen minusta lopun.
Sota on aina kotona. Aina on puheissa joku 'sovan käyny mies',
jonka takia äänenpaino laskee
merkitseväksi ja aikuiset alkavat
käyttäytyä kireästi. Juhlissakin sota
on — itsenäisyyspäivänä, kaatuneitten muistopäivänä, puolustusvoimain lippujuhlapäivänä, varsinkin jouluna.
Minusta tulee aikuinen ajan
kanssa, kummastakin papasta,
mummustakin jättää aika. Aina
hautajaisissa, kun kannan rääpyiset
pikkukukkani arkulle, on läsnä joku juro ukkoseurue uhkean kranssin kanssa, nauhoissa katkenneen
miekan kuva. Sama porukka virittää jonkun harmaahapsisen iltahuudon peijaisten somistukseksi.
Ajan kanssa sota hiutuu ja haa-
listuu, koit ovat muodistaneet pitsillään mummun lottapuvun, kun
sen viimein vintiltä saa kaivaa. Samassa kapsäkissä on kirjekuori,
josta löytyy pino kirjeitä; papan selkeällä ja luettavalla, mummun hieman pienemmällä ja kiireisemmällä käsialalla kirjoitettuja. Ja valokuvia.
Sateisena aamuna vintin portaissa iskee ymmärrys. Piti elää yli 40vuotiaaksi, ennen kuin tajuan. Sota
ei ole tarina, se ei ole juhlapuheita
eikä marssilauluja eikä väittelyä siitä, kumpi on parempi, uusi vai vanha Tuntematon. Sota on ollut totta.
Valokuvista katsovat nuoret ihmiset. Elämänsä alussa olevat arkiset tyypit; pappa joka virnistää otsatukka laineilla pyörään nojatessaan, käsi mummun soukilla harteilla. Tansseihinko ovat menossa,
vai naapuriin kylästelemään? Mielessä arkisia pikkuasioita; juhlavia
isänmaa-asioita tuskin.
Ryhmäkuvista katsovien päiden
päälle on piirretty ristejä. Ne naamat eivät vanhene, niistä kavereista, tutuista, serkuista ei koskaan
tullut aikuisia. Mutta mitä tuli niistä, jotka jäivät henkiin? Miten selvisi takaisin elämänsyrjään voimainsa tunnossa oleva nuorukainen, jonka suunnitelmat ja ammattihaaveet olivat nojanneet tekeviin
käsiin, vahvaan varteen ja ruumiillisen työntekoon — ja joka palaa
kotiin särkyneenä, vajaakykyisenä,
vammaisena? En tiedä.
Mutta vielä meillä on kuusi tuhatta, jotka tietävät. Nyt kun heräämme, vielä ehdimme kuuntelemaan, kenties oppimaankin. Siitäkin, miten mahdottomasta selvitään.
Neena Kuukasjärvi
Toimittaja ja
Ruotuväen reserviläinen
kysymys
Edellisessä lehdessä kysyimme:
Onko puolustusvoimien tutkimustoiminnan tarpeen
hyödyttää myös muuta yhteiskuntaa?
Kyllä
mielipide
Jatkokoulutuksesta olisi tiedotettava paremmin
Peruskoulutuskauden loppupuolella alokkaat pääsevät ilmoittamaan halukkuutensa jatkokoulutuksen suhteen. Mahdollisuuksia
on valtavasti ja halukkuus otetaan
huomioon. Pelkästään yhden
komppanian sisällä tehtäviä saattaa olla lähes kymmenkunta puhumattakaan siitä, montako teh-
tävää on joukko-osaston tasolla.
Joukko-osastoa on myös mahdollista vaihtaa P-kauden jälkeen erityistehtävän perässä.
Tehtävistä informointi oli ainakin oman P-kauteni lopussa todella retuperällä. Ensimmäisiä
haastatteluja pidettiin jo parin viikon jälkeen, jolloin itse en tiennyt
eri sotilaspoliisitehtävistä vielä
mitään. Eri tehtävien pääsyvaatimuksista kerrottiin vasta tuntia
ennen lopullisen halukkuuskyselyn täyttämistä.
Minä en ainakaan haluaisi ostaa sikaa säkissä E- ja J-kausien
suhteen. Vaikka toive ei toteutuisikaan, olisi silti reilua kertoa
ajoissa ennen ensimmäistäkään
haastattelua, millaisia asioita esimerkiksi SPOL-taistelupelastaja
harjoittelee ja mikä on rooli joukkueessa. Tehtävän nimen perusteella voi aina arvailla, mutta epävarmuus ja tiedon puute vaikeuttavat mieluisaan tehtävään hakeutumista.
Ei
27%
Seuraava kysymys:
Kaipaisitko Ruotuväen verkkosivuille lisää sisältöä?
Vastaa lähettämällä tekstiviesti
RV K (kyllä) tai RV E (ei) numeroon
16308
Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen
www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi
– rtdlz
Kerro mielipiteesi! Vaikka nimimerkillä. Lähetä meille korkeintaan 1 100 merkin pituinen kirjoitus yhteystiedoillasi varustettuna.
PÄÄTOIMITTAJA
Mikko Ilkko
Puh. 0299 500 715
Fax. 0299 500 709
mikko.ilkko@mil.fi
73%
TUOTANTOSIHTEERI
Kaarina Honkalammi
Puh. 0299 500 717
kaarina.honkalammi@mil.fi
TOIMITTAJAT
Kokelas Joona Haataja
Puh. 0299 500 708
Kersantti Olli Pietiläinen
Puh. 0299 500 714
Alikersantti Eira Talka
Puh. 0299 500 739
Alikersantti Moona Veijola
Puh. 0299 500 704
Kaartinjääkäri Joonas Lehtonen
Puh. 0299 500 617
Kaartinjääkäri Olli Tuominen
Puh. 0299 500 616
toimittajat.ruotuvaki@mil.fi
GRAAFIKKO
Kaartinjääkäri Joonas Kyöstilä
graafikko.ruotuvaki@mil.fi
VALOKUVAAJAT
Kaartinjääkäri Henri Keränen
Puh. 0299 500 703
Kaartinjääkäri Lasse Perkkiö
Puh. 0299 500 618
kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi
KUSTANTAJA:
Puolustusvoimat
Seuraava numero ilmestyy
27.6.2013
TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT:
Puh. 0299 500 718
ISSN 0557-4897 (painettu)
ISSN 1458-8005 (verkkolehti)
UUTISPÄÄLLIKKÖ
Juha Heikkinen
Puh. 0299 500 716
Fax. 0299 500 709
juha.heikkinen@mil.fi
arkisin kello 8.00–16.15
ruotuvaki@mil.fi
Pirkanmaan Lehtipaino Oy
Tampere 2013
Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800
internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki
LEVIKKISIHTEERI
Kaartinjääkäri Eetu Heino
Puh. 0299 500 718
ruotuvaki@mil.fi
3
uutiset
ruotuväki 11/2013
Yhteistyö on elinehto ympäristölle
Suomi esitteli osaamistaan ympäristökonferenssissa.
Budjettileikkausten myötä on tärkeää etsiä yhteisiä ratkaisuja.
Eetu Heino
Verkostoitumista tulevaisuutta
varten
Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ympäristöpalvelutoimialan
johtaja Sara Kajanderilta innokkaimmat jo tiedustelivat, tullaanko kansallista raporttia ampumaratojen ympäristövaikutusten puhdistusteknologiasta julkaisemaan
englanniksi. Hänenkin mielestään
on tärkeä heittää verkot kansainvälisille vesille.
–Meidänkin on sekä taloudellisesti että resurssit huomioon otta-
Kuva: Henri Keränen
Ekologisuus on muutakin, kuin
brändiasia. Eri maiden asevoimat
ovat heränneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, että esimerkiksi kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot ovat ympäristölle raskaita. Jo pelkästään 120 000 maailmalla toimivaa YK:n rauhanturvaajaa tuottaa päivässä 180 tonnia
roskaa ja käyttää 10 miljoonaa litraa vettä.
Tästä ja muista ongelmista kokoonnuttiin keskustelemaan Helsingin säätytalolle kaksipäiväiseen
puolustushallintojen ympäristökonferenssiin. Tapahtumaan osallistui yli sata osanottajaa 17 eri
maasta.
– Yksi syy, miksi haluttiin järjestää konferenssi, oli näyttää, mitä
kaikkea on saatu aikaan, kun ottaa huomioon Suomen pieni koko
ja korkeatasoinen osaaminen,
puolustusministeriön erityisasiantuntija Matias Warsta kertoo.
Konferenssi ei jäänyt pelkäksi
tiedon jakamiseksi, vaan Warstan
sanoin uutta ammennettiin muiltakin.
– Suomen kannalta erityisen
kiinnostavaa tietoa saatiin muun
muassa Saksan puolustusvoimien
ampuma- ja harjoitusalueiden ympäristöhallintajärjestelmästä. Konferenssi saattoi myös yhteen eri
maiden asiantuntijoita ja tulee
edistämään tiedonvaihtoa jatkossakin, Warsta kertoo.
Hollannin ilmavoimien keinot
hallita melua ovat puolustusvoimien ympäristöylitarkastaja Teemu Pasasen mielestä kehityskelpoisia tulevaisuudessa. Lentomelu
on tavallista kansalaista eniten
koskettava, harjoitustoiminnasta
seuraava ympäristöhaitta.
New Yorkista konferenssiin saapunut Ivan Blazevic edusti YK:n ympäristöohjelmaa. Kyseinen ohjelma julkaisi taannoin tutkielman rauhanturvajoukkojen ekologisuuden edistämisestä.
en syytä erittäin tarkasti seurata
kansainvälistä tutkimusta ja kehittymistä, Kajander toteaa.
– Resurssien supistuminen on tosiasia lähes kaikissa puolustusorganisaatioissa ja toisaalta ongelmien
samankaltaisuus johtaa siihen, että
on tarkoituksenmukaista yhdistel-
lä niukkoja voimavaroja ja tavoitella sekä ratkaisuja että edunvalvontaa yhdessä, hän jatkaa.
Virallisessa avauspuheessaan
puolustusministeri Carl Haglund
painotti ympäristöongelmien merkitystä kaikilla yhteiskunnan osaalueilla, myös puolustushallinnos-
sa. Tietyt ympäristöongelmat voivat hänen mukaansa muuttua
myös turvallisuusongelmiksi, kuten puhtaan veden puute.
Puolustusvoimien terveiset konferenssiin toi logistiikkaosaston
päällikkö, prikaatikenraali Timo
Rotonen. Rotosen puheenvuoros-
sa korostui, kuinka ympäristönsuojelu on vuosikymmenten saatossa
muuttunut kiinteistöhoidon sivutuotteesta nykyiseen laajalti tiedostettuun ja aktiiviseen toimintaan.
Puolustusvoimauudistus tuo
myös ympäristönsuojelun kentälle uutta. Puolustusvoimien ympä-
Toiminta edesauttaa monimuotoisuutta
Eetu Heino
Harjoitusalueiden hoito ja käyttö
sekä tiettyjen sotilasalueiden suljettuus ovat syitä sille, että luonnon monimuotoisuus on rikas
puolustusvoimien alueilla. Harjoitusalueilla säilyy avointa niittymäistä luontoa. Toisaalta runsas
osa metsistä on yli satavuotista ja
siksi lajien kirjo on merkittävä.
Esimerkiksi Kokkolassa sijaitseva
Lohtajan harjoitusalue onkin luokiteltu merkittävältä osaltaan suojeltavaksi luontotyypiksi.
Harjoitustoiminta itsessään voi
myös edesauttaa arvokkaiden
luontotyyppien säilymistä. Sopiva
rasitus pitää alueita aukeina, jolloin harvinaisetkin aukeita alueita
suosivat lajit saavat otollisen elinympäristön: esimerkiksi Pohjolan
ainoa
harjusinisiipipopulaatio
esiintyy Säkylän harjoitusalueen
kivääriradalla. Harjoitustoimintaa
voidaan myös suunnata luontoa
muokkaavaksi.
– Ääripään esimerkkinä pioneerit varta vasten räjäyttivät Syndalenissa puita, jotta metsään saatiin
riittävä määrä lahopuuta lajien
menestymistä varten, puolustusministeriön erityisasiantuntija Matias Warsta toteaa.
Suljetuista varuskunnista ja
muista puolustushallinnon alueis-
ta luopuminen voi olla uhka luonnon monimuotoisuuden jatkumiselle. Kun esimerkiksi Helsingin
edustalla olevia saaria myydään,
ei voida taata, että luonnon varjeleminen jatkuu. Umpeenkasvu on
myös suuri uhka monille lajeille,
jotka majailevat harjoitusalueiden
maastossa. Miten taata biodiversiteetin jatkuvuus, kun vastuu siirtyy puolustushallinnolta eteenpäin?
ristöylitarkastaja Teemu Pasanen
sanoo konferenssin olevan tärkeä
tilaisuus luoda kontakteja uusiin
maihin. Tulevassa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksessa ympäristönsuojelulle on ensi kertaa
oma sektori.
Avainpuhujien, kansanedustaja
Pekka Haaviston ja YK:n ympäristöjärjestön Ivan Blazevicin, puheissa kuului, kuinka kansainväliset operaatiot ovat hyvä foorumi
kehittää yhteistyötä ja hioa uusia
sovelluksia käytännössä. New Yorkista lentänyt Blazevic esitteli ulkomailla toimivien rauhanturvaajien toimintaa. Haavoittuvaisten
polttoainekuljetusten määrää voitaisiin leikata todella yksinkertaisin keinoin, kuten kouluttamalla
rauhanturvaajille ekologisempaa
ajotapaa.
Näinkin suoraan voidaan vihreällä ajattelulla turvata ihmishenkiä.
Venäjä väläytti Suomelle
vastatoimia
Joona Haataja
Kuva: Henri Keränen
Puolustusministeri Carl Haglund tapasi Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigun.
Venäjän puolustusministeri, armeijakenraali Sergei Shoigu antoi
ymmärtää varsin suorasanaisesti,
että Suomen Nato-jäsenyys aiheuttaisi Venäjällä vastatoimia.
Viesti oli sama, jota on aikaisemminkin kerrottu Venäjän puolustushallinnon johdolta.
– Kun perustetaan mikä tahansa
sotilasliitto ja se pyrkii laajentumaan, syntyy aina kysymys, ketä
vastaan. Jos te esitätte itsellenne
tämän kysymyksen, luulisin vastauksen olevan ilmiselvä.
Shoigu jatkoi tämän jälkeen, että Naton laajentuminen itään aiheuttaisi Venäjällä tarpeen tehdä
vastaavia toimenpiteitä.
– Jatkamme tietysti asevoimiemme uudistamista. Ja tämä
koskee kaikkia asejärjestelmiämme, myös ydinaseita. Mutta en tiedä, tarvitsevatko Suomi ja Ruotsi
kaikkea tätä, Shoigu sanoi.
Shoigu lopulta korosti, ettei Venäjä uhkaa ketään ja kehittää asevoimiaan vain puolustaakseen
omaa maataan. Hän jatkoi, että
Naton rajaton laajeneminen on
yksi askel kohti kilpavarustelua.
Shoigu tarjosi vierailullaan Suomelle mahdollisuutta siirtää vuonna
2014 rauhanturvajoukkojen kalustoa Afganistanista Suomeen Venäjän kautta. Asia jäi toistaiseksi auki.
Ministerit keskustelivat myös
Syyrian tilanteesta. Puolustusministeri Carl Haglund sanoi kertoneensa Shoigulle, ettei hyväksy Venäjän ilmatorjuntaohjuksien vientiä Syyriaan
– Hän ymmärsi kantamme, mutta tietenkin totesi heidän pitäytyvän päätöksessä viedä niitä. Suomi
lähtee siitä, ettei kummallekaan
osapuolelle tulisi viedä aseita,
Haglund kertoi.
Ministerit keskustelivat myös
Syyriassa olevista kemiallisista ja
biologisista aseista.
– Kannustin Venäjää painostamaan Syyrian presidentti Bashar
al-Assadia luopumaan näistä
aseista, jotta ne voitaisiin saattaa
tuhottaviksi esimerkiksi USA:n tai
Venäjän valvonnassa
Marraskuussa 2012 puolustusministerinä aloittanut Shoigu vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa
tässä tehtävässä. Toimiessaan yli 20
vuotta Venäjän hätätilaministerinä
hän vieraili Suomessa usein.
4
lyhyesti
VR uudistaa varusmiesten alennuksia
VR uudistaa junalippujensa
hinnastoa. Jatkossa junavuoron
kysyntä vaikuttaa lipun hintaan.
Aiemmin varusmiehet ovat saaneet alennusta 50 prosenttia, nyt
varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten vapaa-ajan matkojen
alennusprosentti vaihtelee 45:n
ja 55:n välillä.
– Jos lähtee suositumpaan
aikaan, alennusprosentti on
pienempi, VR:n henkilöliikenteen kaupallinen johtaja Lassi
Rönkkönen tiivistää.
Uudistus ei koske litteroita.
Samanlainen hinnanvaihtelu
kysynnän mukaan tulee käyttöön muissakin alennusryhmissä.
MVe
Sisu joutuu kilpailuun
autohankinnasta
Suomi kahden
ryhmän syynissä
Belgia ja Valko-Venäjä tekivät
viime viikolla ETYJ:n luottamusta ja turvallisuutta lisäävät
LTL-tarkastukset Suomessa.
Belgian tarkastusryhmä kävi
Pohjois-Suomen sotilasläänien
alueella 27.–29. toukokuuta.
– Selvänä tarkastuskohteena
oli Trombi13-harjoitus, suomalaisen yhteysupseeriryhmän
johtaja, eversti Markku Myllykangas kertoo.
Valko-Venäjä tarkasti päivän
viiveellä Etelä- ja Länsi-Suomen sotilasläänien aluetta.
Tarkastuksia voidaan tehdä
milloin vain, ja tuolloin meneillään ei saa olla sotilaallista toimintaa, josta olisi Wienin sopimuksen mukaisesti pitänyt ennalta ilmoittaa.
ETa
Kunnostusprojekti
jatkuu Sota-arkistossa
Virheistä pitää oppia
Työ- ja palvelusturvallisuustoiminnan tavoitteena on nolla tapaturmaa.
– Ei reagoida, vaan ennakoidaan, henkilöstöpäällikkö korostaa.
Olli Tuominen
Kesäkuun alussa voimaan tulleen
työ- ja palvelusturvallisuusnormin
tavoitetilana on laskea tapaturmien määrä nollaan ja ennaltaehkäistä vahinkojen syntyä. Normin
allekirjoitti 17.5. puolustusvoimain
komentaja, kenraali Ari Puheloinen.
Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraalimajuri Sakari
Honkamaa kertoo, että työ- ja palvelusturvallisuuden kehittämisen
lähtölaukauksena oli vuonna 2005
Rovajärvellä tapahtunut kranaatinheitinonnettomuus, jossa kuoli
yksi varusmies ja viisi loukkaantui
vakavasti.
Onnettomuustutkintakeskuksen loppuraportissa todetaan, että
"puolustusvoimien onnettomuuksien tutkintaa, vaaratilanteiden
analysointia ja tapaturmien tilastointia tulisi tehostaa".
– Henkilöturvallisuuden kehittämishanke vastaa juuri tähän tarpeeseen, Pääesikunnan henkilöstöosaston hankepäällikkö, everstiluutnantti Olli Ohrankämmen
taustoittaa.
Työturvallisuuslaki määrittää
puitteet turvalliseen toimintaan,
mutta se ei kaikilta osin koske
puolustusvoimia, sillä sotilaalliset
harjoitukset ja koulutus ovat sen
ulkopuolella.
– Se tarkoittaa, että asiat täytyy
hoitaa vähintään yhtä hyvin kuin
laki edellyttää, Ohrankämmen toteaa painokkaasti.
Erityisesti läheltä piti -tilanteista
pitäisi oppia ja niistä saatua tietoa
hyödyntää nykyistä paremmin.
– Henkilöstön perehdytyksestä
ja osaamisesta sekä käytössä olevan materiaalin turvallisuudesta
on myös huolehdittava, Honkamaa alleviivaa.
On kaikkien etu ilmoittaa
puutteista
Ohrankämmenen ja Honkamaan
puheessa toistuvat usein virheistä
oppiminen ja ennaltaehkäisy, jot-
– Puolustusvoimissa pyritään ennalta ehkäisemään ja estämään kaikki vahingot, tapaturmat ja onnettomuudet, puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraalimajuri Sakari Honkamaa painottaa. Hän muistuttaa, että henkilöstön sitoutuminen työ- ja palvelusturvallisuuden jatkuvaan parantamiseen on ensiarvoisen tärkeää.
ka ovat toiminnan keskeisiä tavoitteita.
– Ei reagoida, vaan ennakoidaan, kuuluu Honkamaan viesti
kentälle.
Jokaisessa joukko-osastossa on
vuoden 2015 alussa työ- ja palvelusturvallisuuspäällikkö, joko täysipäiväisenä tai oman työnsä ohessa. Kymmenen varuskuntaa ottaa
varaslähdön jo heinäkuun alussa.
Molemmat haastatellut tähdentävät, että hankkeen kannalta olennaista on luoda puolustusvoimiin
avoin ja aloitteellinen ilmoituskulttuuri.
– Henki ja toimintakulttuuri pitää luoda sellaiseksi, että on kaikkien etu ilmoittaa havaituista
puutteista, Honkamaa tähdentää.
Ei keppiä vaan
porkkanaa
Varusmiesten ja henkilökunnan
innostamiseksi on suunnitteilla
myös porkkanaa:
– On ohjeistettu, että voidaan
palkita ilmoituksia, jotka ovat johtaneet toiminnan turvallisuuden
paranemiseen, Ohrankämmen valaisee. Hän tarkentaa, että palkitseminen tapahtuu joukko-osastotasolla sen päättämällä tavalla.
– Tavoitteena on, että tämä ilmoituskäytäntö olisi yhtä itsestäänselvä kuin vaikkapa tervehtiminen, Honkamaa kiteyttää.
Poissaolot tulevat kalliiksi
Olli Tuominen
Kun ollaan jatkuvasti tekemisissä
vaarallisten välineiden, kuten ampumatarvikkeiden kanssa, on turvallisuusasioiden syytä olla korkealla tasolla. Vaikka taso onkin
jo nyt hyvä, on asiat aina mahdollista tehdä vielä vähän paremmin.
14 000-päiselle palkatulle henkilöstölle sattuu vuodessa noin
600 tapaturmaa, jotka johtavat yli
7 000 sairauspoissaolopäivään.
Kustannuksia tästä aiheutuu vuo-
sittain yli kaksi miljoonaa euroa,
joten onnistuessaan kuun alussa
voimaan tulleella normilla on
myös merkittävät taloudelliset
vaikutukset.
Varusmiespalvelustaan suorittaville tapaturmia sattuu vuoden
mittaan noin 9 000, joiden takia
palveluksesta ollaan pois keskimäärin 35 000 palvelusvuorokautta. Vuosittain noin 450 varusmiestä keskeyttää palveluksensa armeijassa sattuneen tapaturman
seurauksena.
Ritarikunta palkitsi 23 ansioitunutta
Joonas Lehtonen
Suomen kolmesta virallisesta ritarikunnasta vanhin, Vapaudenristin
ritarikunta, on myöntänyt jälleen
kunniamerkkejään. Ritarikunta
antoi ensimmäiset tunnustuksensa
vapaussodan ansioista 95 vuotta
sitten. Nykyisen ohjesäännön vahvisti Suomen marsalkka C.G.E.
Mannerheim vuonna 1944.
Vaikka toiminnan painopiste on
ollut sodan ajan ansioista palkitsemisessa, on kunniamerkkejä
myönnetty viime aikoina keskimäärin 30 vuosittain.
– Tunnustusta myönnetään pääsääntöisesti sotilaallisista ansioista
tai ansioista puolustusvoimien tai
maanpuolustuksen hyväksi. Esityksen voi tehdä viranomainen,
järjestö tai yksityinen kansalainen,
kertoo ritarikunnan hallituksen
yhteysupseeri, komentajakapteeni
Timo Ikonen.
Ritarikunnan
peruskunniamerkkejä on kymmentä eri luok-
kaa. Merkin luokka määräytyy
yleensä saajan arvon tai tehtävän
perusteella.
Tunnustusta
puolustushallintoon
Ritarikunnan kunniamerkkejä
myönnetään pääsääntöisesti kahdesti vuodessa. Merkit myöntää ritarikunnan suurmestari eli puolustusvoimien ylipäällikkö. Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä
palkitaan puolustusvoimissa, puolustusministeriössä ja rajavartiolaitoksessa ansioituneita. Muut ansioituneet palkitaan itsenäisyyspäivänä.
4.6.2013 kunniamerkki myönnettiin seuraaville henkilöille:
1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen: kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen.
1. luokan Vapaudenristi: prikaatikenraali Finn-Göran Wennström.
Kuva: Henri Keränen
Järjestämättömän aineiston
kunnostus jatkuu Sota-arkistossa 2014–2015. Vuonna 2008 alkaneen Pääesikunnan, Kansallisarkiston ja Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston (Elka) yhteistyöhankkeen arvo on
noin 8,5 miljoonaa euroa.
Elkan projektipäällikkö Sakari Nuutinen kertoo, että aineistossa on paljon esimerkiksi
sodanaikaista kirjeenvaihtoa.
Tärkeimmät aineistot on kunnostettu jo aiemmin.
Vuoden 2008 jälkeen on ehditty kunnostaa jo 12 hyllykilometriä aineistoja vuosien
1918–1945 väliltä, kun tavoitteena on kunnostaa enintään 18
hyllykilometriä.
OTu
ruotuväki 11/2013
Kuva: Lasse Perkkiö
Puolustusvoimien 150 maantiekuorma-auton hankinta kilpailutetaan puolustus- ja turvallisuushankintalain mukaisesti.
Suomalainen Sisu joutuu kilpailemaan hankinnasta eurooppalaisten valmistajien kanssa.
– PUTU-lain avulla pystymme paremmin ottamaan huomioon kaikki puolustusvoimien
vaatimukset kuin tekemällä hankinta siviilihankintana. Suorahankinta ei ollut lain mukaan
mahdollinen eikä hankintaa missään vaiheessa luvattukaan tehdä niin. Sisun vahvuutta kilpailussa on vaikea sanoa tässä vaiheessa. Sisu on periaatteessa samalla viivalla kuin kaikki muutkin, ylijohtaja Jukka Juusti puolustusministeriöstä kertoo. JHa
uutiset
Etualalla keltaisessa nauhassa 2. luokan Vapaudenristi miekkoineen rauhanajan ansioista.
2. luokan Vapaudenristi: eversti
Pekka Holopainen.
3. luokan Vapaudenristi: komentajakapteeni Timo-Pekka Ikonen,
everstiluutnantti Janne Jaakkola,
everstiluutnantti Mikko Kauppala, everstiluutnantti Harri Kautiainen, everstiluutnantti Rolf Kullberg, everstiluutnantti Kari Pohjala ja komentaja Jussi Voutilainen.
4. luokan Vapaudenristi: kapteeniluutnantti Juha Hirviniemi, tarkastaja Vuokko Jokela, luutnantti
Kari Jääskeläinen, kapteeni Jarmo
Keskitalo, kapteeni Heikki Lehtinen, kapteeni Toivo Pollock, kapteeni Aki Savinen, yliluutnantti Vesa Tornioja ja kapteeni Kai Uitto.
1. luokan Vapaudenmitali: vanhempi rajavartija Esa Siitonen ja
kersantti Samu Väyrynen.
Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali: toimistonhoitaja MarjaLeena Hyvönen.
Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali: lataamotyöntekijä Jukka
Isojärvi.
5
uutiset
ruotuväki 11/2013
Uudistettu taistelutapa näytti
kyntensä Rovajärvellä
tähtäimessä
Joona Haataja
Joonas Lehtonen
Suurin taisteluharjoitus
vuosikymmeniin
Kun vaikuttamisharjoituksen vii-
Varusmiesten taloudellista toimeentuloa auttavat päivärahojen ja tukien ohella alennukset
erilaisista hyödykkeistä.
Kuva: Combat Camera
Rovajärven ampuma-alueella napapiirin tuntumassa kävi toukokuussa melkoinen vilske, kun kaksi suurta sotaharjoitusta pidettiin
alueella runsaan kahden viikon aikana. Maavoimien vaikuttamisharjoitus 2013 kokosi alueelle
4 700 sotilasta ja taistelurupeama
huipentui Trombi13-loppusotaan,
johon osallistui 5 900 sotilasta.
Molemmissa harjoiteltiin maavoimien uudistettua taistelutapaa.
Vaikuttamisharjoituksessa ammuttiin 12 000 raskaiden aseiden
ammusta ja Trombi13:ssa harjoiteltiin taistelua maastossa.
Vaikuttamisharjoitus oli myös
hyvää mainosta puolustusvoimille, sillä siellä vieraili noin 45 eri delegaatiota ulkomaita myöten. Esimerkiksi Ruotsin tykistörykmentti kävi tutustumassa harjoitukseen.
Heti vaikuttamisharjoituksessa
järjestetyn tiedotuspäivän jälkeen
valtakunnallinen media uutisoi, että Rovajärvellä olisi ammuttu tykkitulta mökkien yli. Myöhemmin
puolustusvoimat tarkensi tietojen
olevan perättömiä.
– Harjoituksessa ammuttiin
Enijärven yli ja lentoradan alle ei
jäänyt kesämökkejä, majuri Pauli
Pukaralammi huomauttaa.
Toukokuu oli Rovajärvellä hyvin vilkas. Viimeisimpänä harjoituksena pidetty Trombi13 oli maavoimien suurin taisteluharjoitus vuosikymmeniin.
meiset ammukset oli ammuttu, alkoi alueelle lipua Trombi13:n harjoitusjoukkoja. Joukko oli jaettu
kahteen osastoon taistelemaan
toisiaan vastaan.
– Trombia ennen meillä ei ole
ollut koossa vastaavan kokoista
joukkoa pariin vuosikymmeneen
yhtenä kokonaisuutena. Trombissa harjoiteltiin yhtymätasolla ja lähes täydessä kokoonpanossa, harjoituksen johtaja, prikaatikenraali
Petri Hulkko kertoo.
Harjoituksen tarkoituksena oli
myös katsoa, miten viiden ja puolen kuukauden lyhennetty palvelusaika riittää uudistetun taistelutavan mukaiseen koulutukseen.
– Alustava johtopäätös on, että
riittää, mutta tarvitsemme enemmän maastoharjoituksia, Hulkko
alleviivaa.
Hänen mukaansa myös aurinkoinen ja lämmin sää tukivat harjoituksen läpivientiä.
– Vastaanottomäärät lääkärillä
olivat erittäin vähäisiä, Hulkko havainnollistaa.
Harjoituksessa tapahtui kolme
vakavampaa moottoripyöräonnettomuutta ja pari äkillistä sairastumista, jotka vaativat evakuointia
Lapin keskussairaalaan.
Hulkon mukaan varusmiesten
henki oli harjoituksessa erinomaisella tasolla. Myös uudistettu taistelutapa näytti kyntensä Trombissa.
– Vanhaan ei ole paluuta.
Pohjoismaille lisää koulutusyhteistyötä
Joona Haataja
Kuva: Henri Keränen
Pohjoismaiden maavoimien komentajat sopivat Helsingissä tiivistävänsä maiden välistä materiaaliyhteistyötä ja selvittävänsä yhteistyötä sotilaskoulutuksessa.
– Me perustimme maavoimien
asiantuntijatyöryhmän, joka selvittää ensi vuoden kokoukseen mennessä konkreettisia mahdollisuuksia löytää materiaalialan yhteistyötä Nordefcon määrittämissä
puitteissa, kokouksen isäntä, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi
sanoo.
Jyväsjärven mukaan materiaaliyhteistyö koskisi esimerkiksi taistelupanssarivaunujen ja ilmatorjuntakaluston ylläpitoa sekä elinkaaren jatkamista. Jyväsjärven
mukaan myös johtamisjärjestel-
Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi (toinen vasemmalta) isännöi Pohjoismaiden maavoimien komentajien kokousta Helsingissä.
mälaitteita olisi mahdollista hankkia yhdessä.
– Kyse on oikeasta ajoituksesta
ja tarpeen löytämisestä.
Varusmiehiä Ruotsiin,
komppania Norjaan
henkilökuntaan kuuluvia johtajia
esikunta- ja komentopaikkaharjoituksissa sekä varusmiehiä.
– Me voimme lähettää vaikka
kaupunkijääkäreitä koulutukseen
Ruotsiin tai se voi olla Norjassa
isompi harjoitus, johon lähtee
meiltä vaikka jalkaväkikomppania, Jyväsjärvi kertoo.
Yhteistyötä katsottiin pitkäjänteisesti 2020-luvulle saakka.
Kenraalien kanssa samaan aikaan Santahaminassa oli myös Venäjän puolustusministeri Sergei
Shoigu.
-– Sattumoisin olimme samassa
paikassa. Ei ollut mahdollista keskustella hänen kanssaan, vaikka
olisi ollut toki mielenkiintoista, Jyväsjärvi sanoo.
Suomalainen osasto ottaa tällä ja
ensi viikolla osaa Liettuassa Saber
Strike -nimiseen kansainväliseen
yhteistoimintaharjoitukseen. Toista kertaa järjestettävä harjoitus alkoi maanantaina ja päättyy perjantaina 14. kesäkuuta.
Suomalaisen osaston vanhin,
everstiluutnantti Tommi Haapala,
kertoo tavoitteen olevan kehittää
mekanisoidun jääkäripataljoonan
esikunnan kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä tarvittavaa yhteistoimintakykyä.
-– Suomen 58 osallistujasta valtaosa on upseereita Porin Prikaatista. Mukana on myös varusmiehiä sekä kuusi kadettia Merisotakoulusta, hän selvittää.
Saber Strikessä harjoitellaan
monikansallista yhteistyötä kuvitteellisessa maavoimajohtoisessa
kriisinhallintaoperaatiossa. Har-
Varusmiesliiton varapuheenjohtaja Risto Lahti, mistä varusmies saa alennusta?
– Merkittävimmät alennukset
ovat ehdottomasti julkisessa liikenteessä. Lisäksi julkisiin kohteisiin, kuten uimahallit, kuntosalit, museot ja teatterit, on alennuksia.
– Pitkällä aikavälillä näkisin,
että varusmiehet voisivat nauttia samoista eduista kuin opiskelijat. Tämä edellyttäisi kuitenkin nykyistä tiiviimpää yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa. Suomesta löytyy varmasti
paljon tahoja, jotka haluaisivat
tukea varusmiehiä alennuksin,
mutta asia on järjestelykysymys.
Tampereen joukkoliikenteen
asiakaspalvelupäällikkö Tanja
Lehtonen, mikseivät varusmiehet saa alennusta Tampereen
joukkoliikenteessä?
– Varusmiehet saavat lomamatkoja varten litteralipun varuskunnista. Muista alennuksista päätetään kunnallisen päätöksenteon kautta joukkoliikennelautakunnassa. Asia ei varmaan vaan ole noussut siellä puheeksi. En ainakaan muista, että
joku olisi esittänytkään alennusta aikoihin.
– Varusmiesten joukkoliikenteen käytöstä ei ole tarkkaa tilastoa. Toisinaan tietyillä linjoilla näkyy suuria määriä esimerkiksi kotiin tulevaa porukkaa.
Parturimestari Ari Sandberg,
miltä kuulostaa ajatus varusmiesten parturialennuksesta?
– Henkilökohtaisesti kannatan alennusta, mutta en voi puhua muiden puolesta. Vaikkapa
10 prosentin alennus parturikäynnistä on jo melkein puolet
päivärahasta. Parturihan on henkilökohtainen hygieniapalvelu:
kaljuksi vetäminen voittaa yhä
varusmiehillä muotitukat.
– Käytäntö ja mahdollisuudet
eivät asiassa ehkä kohtaa. Parturit saattavat olla jo kiinni, kun
varusmiehet vasta pääsevät lomille.
uutisia muualta
Ruotsalaisväite:
Suomen armeija on
maailman tehokkaimpia
Ruotsalaisen sotahistorioitsijan Lars Gyllenhaalin mukaan Suomen
armeija on yksi maailman kustannustehokkaimmista. Toisen maailmansodan jälkeen maiden armeijat muistuttivat pitkään toisiaan,
mutta viime vuosina ero on kasvanut Ruotsin siirtyessä asteittain
kohti ammattiarmeijaa Suomen pitäessä kiinni asevelvollisuusarmeijasta.
Gyllenhaalin mukaan Suomen ja Ruotsin varustelutasossa ei ole
suurta eroa, vaikka Ruotsi käyttää puolustukseen yli kaksi miljardia
euroa enemmän vuodessa. Joukkojen koossa on suuri ero, sillä Suomi pystyy mobilisoimaan 300 000 sotilaan armeijan, kun taas Ruotsilla vahvuus on ammattiarmeijan myötä 50 000 sotilasta.
Kauppalehti 26.5.
Omakotitalon pihalta
löytyi kranaatteja
Torniossa
Torniolaisen omakotitalon pihasta löytyi kaksi sodanaikaista kranaatinheittimen ammusta. Ensimmäinen löytyi pihatöiden yhteydessä ja toisen löysi paikalle hälytetty puolustusvoimien raivausryhmä.
Paikalta oli viety multaa useammalle pihalle, joten viranomaiset
tarkistivat kaikkien multaa noutaneiden pihat. Poliisi ja puolustusvoimat eivät kommentoi, olivatko ammukset suutareita vai käyttämättömiä.
YLE 25.5.
Koulutusyhteistyö taas koskee
Suomi etsii Baltiasta eväitä esikuntatoimintaan
Joonas Lehtonen
Mistä varusmiehen
pitäisi saada alennusta?
joitukseen kuuluu muutaman
komppanian vahvuisten joukkojen toiminnallinen osio, johon Suomi ei kuitenkaan osallistu.
– Osaston kalustoonkin kuuluu
lähinnä tietokoneita sekä muuta
esikuntatyöskentelyssä tarvittavaa
materiaalia, Haapala kuvaa harjoituksen luonnetta.
Baltiassa harjoittelee yhteensä
noin 2 000 sotilasta Baltian maista, USA:sta, Puolasta, Isosta-Britanniasta, Norjasta, Suomesta se-
kä Naton kansainvälisistä joukoista. Ruotsi on mukana tarkkailijana.
Suomi ottaa osaa Saber Strikeen nyt ensimmäistä kertaa.
Osallistuvalle joukolle se on vuoden ainoa kansainvälinen harjoitus.
– Ulkomaille suunnataan seuraavan kerran ensi vuonna, Haapala vahvistaa.
Rauma-luokan
ohjusvene valmistui
peruskorjauksesta
Peruskorjauksen läpi käynyt ohjusvene Naantali on luovutettu merivoimille. Peruskorjauksella 1990-luvun alussa valmistuneiden alusten elinkaarta pidennettiin 2020-luvulle. Peruskorjauksessa uusittiin muun muassa merenkulkujärjestelmät ja taistelunjohtojärjestelmä, johon on nyt integroitu kaikki aluksessa olevat aseet ja sensorit.
Loput Rauma-luokan ohjusveneet, Raahe, Porvoo ja Rauma, valmistuvat peruskorjauksesta kuluvan vuoden kevään ja syksyn aikana. Peruskorjaushanke alkoi syksyllä 2010 ja sen kokonaisrahoitus on noin 70 miljoonaa euroa. Urakan päätoimittajana on suomalainen Patria.
Turun Sanomat 17.5.
Toimittanut Olli Tuominen
6
YLENNYKSIÄ 4.6.
ylennyksiä lyhyesti
Ylennys ilahduttaa aina
Kapteeni Ari Hörman
Puolustusvoimien Lippujuhlan päivänä paljon uusia ylennyksiä.
Kaksi uutta henkilöä kenraalikuntaan.
Pääesikunnan logistiikkaosastolla puolustusvoimien ylieläinlääkärinä työskentelevä ympäristöterveyden dosentti Ari Hörman on ylennetty reservissä eläinlääkintäyliluutnantista kapteeniksi.
– Olen erittäin positiivisesti yllättynyt, että
ylennys osui kohdalleni. Suhtaudun siihen kiitollisuudella ja kunnioituksella, tuore kapteeni
kommentoi. Hörman ei halua lähteä arvailemaan ylennyksen syitä.
– Olen iloinen, jos olen osoittanut pätevyyteni hoitaa minulle kuuluvia tehtäviä palvelusurani aikana.
Hörman vastaa tehtävässään puolustusvoimien ympäristöterveydenhuollon toimivuudesta.
– Tehtävä on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen ja on ilo
työskennellä pätevien ja motivoituneiden asiantuntijoiden kanssa.
Moona Veijola
Lippujuhlan päivän ylennyksiä
Everstiksi: everstiluutnantit Pasi Tapio Välimäki (PE), Markku Juhani
Hutka (MAAVE), Petri Mathias
Kosonen (MAAVE), Timo Juhani
Mäki-Rautila (MAAVE), Ali Juhani Mättölä (MAAVE), Mikko Petri
Mikael Punnala (ILMAVE)
Kommodoriksi: komentaja Petri
Kalevi Heilanen (MERIVE)
Everstiluutnantiksi: majurit Marko Antti Ilari Hirsimäki (PE), Ilpo Ilmari Karvinen (PE), Jarkko Antero
Karsikas (PE), Ari Tapio Lehmuslehti (PE),Ari Juhani Mure (PE),Tatu Eero Juhani Mikkola (MPKK),
Juha Petri Ponto (MPKK), Kimmo
Olavi Kinnunen (PVTK), Juha Pekka Kurki (PVTK), Jari Markus Riihimäki (PVTK), Riku Juhana Mikkonen (KARJPR), Juha-Matti Honkela (MAAVE), Lasse Olavi Raassina (RÄJK),Tino Pentti Tapani Puhakka (SMMPA), Jouni Aatos Kalliomäki (ILMVTK), Mika Erik Hakanen (ILMASK)
Insinöörieverstiluutnantiksi: insinöörimajurit Timo Juhani Minkkinen (PE), Janne Mika Sakari Jokinen (PE), Esko Uuno Tapio Kaleva
(MAAVMATL), Kari Matti Miettinen (ILMAVE), Juho Pekka Suhonen (ILMAVMATL)
Komentajaksi: komentajakapteeni Karl Kristian Nikolai Isberg (ME-
OTu
Yliluutnantti reservissä Matti Keskinarkaus
Lippujuhlan päivänä ylennetään perinteisesti
myös aktiivisia reserviläisiä. Rovaniemeläinen
Matti Keskinarkaus on nyt yliluutnantti reservissä.
– Olen käynyt kertaamassa vuosittain neljänä
viime vuotena, kun kutsu on tullut, hän kertoo.
Aikanaan Urheilukoulussa palvellut Keskinarkaus tunnetaan nelinkertaisena hiihtosuunnistuksen maailmanmestarina. Taustasta on hyötyä kertausharjoituksissa.
– Omat lajini ovat omiaan aselajissani, jossa kartat ja pitkät etenemiset ovat arkipäivää. Painottaisin myös huippu-urheilijan tinkimätöntä asennetta. Viimeiset harjoitukset ovat olleet mielenkiintoisia ja
keskittyneet johtamiseen, joten kivahan se on komentopaikalla pyöriä enemmän rautaa rinnassa, Keskinarkaus naurahtaa.
JLe
Kuva: Lasse Perkkiö
Puolustusvoimien lippujuhlan päivää vietettiin Raaseporissa perinteisesti 4. kesäkuuta. Tasavallan
presidentti Sauli Niinistö ylensi
upseereita ja palkitsi ansiomerkein
maanpuolustustyössä kunnostautuneita kansalaisia. Kenraalikunnan sisällä prikaatikenraali Kyösti
Halonen ylennettiin kenraalimajuriksi ja prikaatikenraali VeliPekka Parkatti kenraalimajuriksi.
Kenraalikuntaan nousivat prikaatikenraaliksi ylennetty Ilkka Korkiamäki ja lippueamiraaliksi ylennetty Juha Vauhkonen. Vauhkonen on aloittanut merivoimien esikuntapäällikkönä 12.1.2013.
– Ylennys on aina ylennyksen
saajalle erittäin tärkeä huomionosoitus. Tietysti olen iloinen. Ehkä
tässä tapauksessa nyt erityisesti,
kun nostetaan kenraalikuntaan,
niin se on aivan erityinen huomionosoitus, Vauhkonen kiittelee.
– Merivoimien esikuntapäällikön tehtävä on amiraalitason tehtävä, mutta ei se aina välttämättä
tarkoita sitä, että siinä tehtävässä
ylennetään, hän lisää.
Esikuntapäällikkö johtaa Merivoimien Esikuntaa ja vastaa sen
toiminnasta, suunnittelusta, kehittämisestä ja henkilöstöstä. Vauhkosen mukaan keskeisin tehtävä
on tukea merivoimien komentajaa
merivoimien johtamisessa ja toimia hänen sijaisenaan.
– Luonnollisesti tulee myös johtaa ja valvoa merivoimien komentajan antamien käskyjen toteutumista, hän painottaa.
Tuore lippueamiraali on toiminut
aiemmin muun muassa merivoimien operatiivisella osastolla osastoesiupseerin tehtävissä, sotilasasiamiehenä Saksassa, Tsekeissä ja Slovakiassa sekä merivoimien operatiivisen osaston päällikkönä ja EU:n
pohjoismaisen taisteluosaston apulaiskomentajana. Viimeisin tehtävä
ennen nykyistä työtehtävää oli Uudenmaan Prikaatin komentajana.
ruotuväki 11/2013
Insinööriyliluutnantti Tuomas Turto
– Yksi keskeinen kriteeri tähän tehtävään on se, että on toiminut jossakin vaiheessa joukko-osaston komentajana, lippujuhlan päivänä kommodorista lippueamiraaliksi ylennetty Juha Vauhkonen kuvailee työtehtäväänsä. Hän on aloittanut vuoden alussa merivoimien esikuntapäällikkönä.
RIVE)
Lääkintäkomentajaksi: lääkintäkomentajakapteeni Mikko Vilho
Tapani Lappi (SOTLK)
Majuriksi: kapteenit Aku Pekka
Antikainen (PE), Tomi Mikael
Juopperi (KAIPR), Mika Väinö
Hannukkala (KARPR), Marko Sakari Kaisto (KARPR), Kurt Makkonen (MAASK), Kalle Matti Johannes Leinonen (PORPR),Ari Johannes Keski-Rauska (PSPR), Tero
Tapio Antero Mikkonen (PSPR),
Pasi Kalervo Kallioniemi (RUK),
Jari Matti Koskinen (ILMASK),Ville Ilari Rosenlund (ILMAVE), Jani
Juhani Åkerman (ILMAVE), Timo
Juhani Heinäaho (KARLSTO),Aki
Petteri Väisänen (KARLSTO), Mika Petteri Koskinen (LENTOSK),
kapteeni Timo Toivo Antero Waris
(KARPR)
Insinöörimajuriksi: insinöörikapteenit Heikki Juhani Kasila
(PVJOHTJK), Juha Petri Rudolf
Peltonen (PVJOHTJK), Jouko Kari Vankka (MPKK), Kari Martti
Veikko Immonen (MAAVE),Timo
Tuomo Reili (ILMAVE), Pekka
Matias Lindström (ILMAVTK)
Lääkintämajuriksi: lääkintäkapteeni Kari Matti Juhani Jaakkola
(SOTLK)
Komentajakapteeniksi: kapteeniluutnantit Miikka Kristian Kaarnakoski (ISSIE), Sami Kalervo Pursiainen (SLMPA)
Insinöörikomentajakapteeniksi:
insinöörikapteeniluutnantit Simo
Juhani Uusikartano (LSHR), Juha
Olavi Reivolahti (MERIVMATL)
Lääkintäkomentajakapteeniksi:
lääkintäkapteeniluutnantti Petri Veli Johannes Kangaspunta (SOTLK)
Kapteeniksi: yliluutnantit Janne
Johannes Kastepohja (PE), Joonas
Ville Lehtonen (PE), Otto Mikko
Moilanen (PE), Mikko Sebastian
Streng (MPKK),Antti Risto Matias
Vasara (MPKK), Ville Juha Santeri
Tolvanen (SOTLK), Tomi Sakari
Aspholm (HÄMR), Lauri Tapani
Kohva (HÄMR), Juha-Matti Ilmari
Hirvonsalo (KAARTJR), Lauri
Kalle Antero Keinänen (KAART-
JR), Pasi Samuel Lepistö (KAARTJR), Toni Pauli Kristian Puranen
(KAARTJR), Juho Aleksi Suvanto
(KAARTJR), Jussi Ilmari Tapio
(KAARTJR), Antti Aleksi Alatalo
(KAIPR), Tommi Tapio Huttunen
(KAIPR), Topi Aleksi Härkönen
(KAIPR), Kimmo Sakari Kaipainen (KAIPR), Mikko Olavi Kervinen (KAIPR), Mika Johannes Nimell (KAIPR), Salla Riikka Riikonen (KAIPR), Johanna Irmeli Tervakangas (KAIPR), Jani Ilari Karinen (KARPR), Anne Maria Helena Kohonen (KARPR), Tuukka Juha Armas Palonen (KARPR), Kalle Matias Raninen (KARPR), Sanni Pauliina Simola (KARPR), Petri
Mikko Mikael Syrjäläinen (KARPR), Jaakko Juhani Tuomi (KARPR),Toni Kristian Hautaniemi (LAPITR), Lauri Urho Topias Isoaho
(MAASK), Jussi Sakari Pajunen
(MAASK), Petri Aleksi Pesonen
(MAASK), Markku Antero Saarelainen (MAASK), Karri Aapo Kinisjärvi (PIONR), Juha Petteri Niemi (PIONR), Anna Maria Puolakka (PIONR), Juha-Matti Kulppi
(PKARPR), Tuomas Ilari Mustonen (PKARPR),Aki Mikko Matias
Hugg (PORPR), Sippo Sakari Juures (PORPR), Janne Antero Kivelä
(PORPR), Ville-Matti Johannes
Koski (PORPR), Matti Samuli Kulmanen (PORPR), Lauri Olli Mukka (PORPR), Antti Tuomas Parviainen (PORPR), Toivo Samuli
Pollock (PORPR), Antti Tapio
Suikkari (PORPR), Juho Tapio Talvitie (PORPR), Seppo Kalevi Tolppi (PORPR), Jussi-Matti Tapio Kontio (PSPR), Juha Viktor Kukkola
(PSPR), Niko Aleksanteri Pekkala
(PSPR), Jari-Pekka Pelo (PSPR),
Marko Juhani Ruuskanen (PSPR),
Tony Marko Mikael Saarinen
(PSPR), Karri Petteri Sahla
(PSPR), Teemu Sakari Tuusa
(PSPR), Mikael August Wahl
(PSPR), Jaakko Matias Rahnasto
(RUK), Juho Nikolai Malinen
(RUK), Veli Markus Viinikka
(RUK), Mikko Juhani Voutilainen
(RUK), Eero Olavi Lehtonen
(TYKPR), Harri-Antero Lähde
(TYKPR), Tommi Artturi Myyryläinen (TYKPR), Matti Olavi Rantanen (TYKPR), Jyrki Heikki Vehkamäki (TYKPR), Kristian Olavi
Virta (TYKPR), Timo Tapio Korpimäki (UTJR), Janne Mikael Lampinen (UTJR), Esa Vihtori Norokorpi (UTJR), Janne Henrik Haapanen (VIESTIR), Jussi Matias Kitinoja (VIESTIR), Mika Henrik
Kuikka (UUDPR), Risto Mikael
Jäntti (ILMASK), Laura Annukka
Kaalikoski (ILMASK), Heikki Sakari Nousiainen (ILMASK), Jarkko
Tapio Tahvanainen (ILMASK),
Antti Sakar Juntunen (KARLSTO), Karri Lars Eino Karma
(KARLSTO), Juha Pekka Ensio
Nikonen (KARSLTO), Jukka Vesa
Johannes Sorsa (KARLSTO), Antti Hermanni Haataja (LAPLSTO),
Tony Mikael Hietanen (LAPLSTO), Janne Kalle Oskari Leppänen
(LAPLSTO), Timo Tapani Osmala
(LAPLSTO), Lasse Olaus Oskari
Konttinen (LENTOSK), Juha Kalevi Matias Saarimaa (LENTOSK),
Arttu Ilmari Säteri (LENTOSK),
Janne Antti Isoaho (SKLSTO),
Mikko Juhani Kankaisto (SKLSTO), Saku Hemminki Lipsonen
(SKLSTO), Tuomas Santtu Tapani
Markkinen (SKLSTO), Toni Emil
Tapani Vanhatalo (SKLSTO), Aku
Kyösti Puumalainen (MPKK), Tuomo Mika Juhani Koivukangas (PE),
Olli-Pekka Artturi Rajamäki (PE),
Mauri Tapio Rääpysjärvi (PE), Timo Pekka Virtanen (PE), Heikki
Veli Tonteri (ISSIE), Tauno Henry
Mikael Huhtamella (JPR), Marko
Patrik Horneman (KAIPR), Markku Niilo Kauppi (LAPITR), Timo
Eero Juhani Kiiski (LSHR), Marko
Olavi Haapiainen (MAAVE), Petri
Juhani Korpinen (PORPR), Jukka
Tapani Markki (PORPR), Pertti
Aukusti Sarajärvi (PSHR), Juha
Seppo Ilmari Skinnari (RUK), Mauri Juha-Erik Harjunen (RÄJK), Jarmo Tapani Poutala (TYKPR), Heikki Olavi Kivikko (VIESTIR), Sami
Tapio Juhani Niemelä (MERISK),
Petri Jari Tapani Hirvonen (IL-
Kersantti Tuomas Turton sotilasarvoon tulee
hurja hyppäys, kun hän ylenee kersantista insinööriyliluutnantiksi.
Hurjan hyppäyksen mahdollisti Turton suorittama puolustusvoimien henkilökunnalleen järjestämä sotilasjohtamisen kurssi.
– Kurssin suorittaminen oikeuttaa ylennyksen
niille, jotka ovat suorittaneet vain aliupseerikoulun ennen erikoisupseerin virkaan pääsyä, Turto kertoo.
Johtamisjärjestelmä-alan tehtäviin Turto on hankkinut osaamisen
siviilipuolen tehtävien kautta. Puolitoista vuotta Viestirykmentissä
palvellut Turto kertoo ylennyksen tuntuvan mukavalta, vaikka sotilasarvon nousu ei aiheuta muutoksia normaalissa päivätyössä.
– Nyt tulee vain tehtävään liittyvä oikea sotilasarvo, Turto toteaa.
OPi
Kapteeni Anne Kohonen
Tänä vuonna kapteenin arvon saavuttaa ennätysmäärä puolustusvoimissa palvelussuhteessa
olevia naisia: seitsemän kappaletta. Lisäksi kapteeniluutnanteiksi yleni kaksi naista.
Yksi tuoreista kapteeneista on viestialiupseerikurssin kurssin johtajana Karjalan Prikaatissa
työskentelevä yliluutnantti Anne Kohonen.
– Suoritin sotatieteiden maisterin tutkinnon vuosina 2009–2011, joten oli tiedossa, että kahden vuoden päästä on edessä ylennys, Kohonen kommentoi ylennysuutista.
Ylennys ei tule vaikuttamaan tuoreen kapteenin tehtäviin.
– Koen, että olen saavuttanut yhden palkin uralla, vaihtelevaa työtään arvostava Kohonen sanoo.
ETa
MASK), Ossi Petteri Törmänen
(ILMASK), Kari Juhani Outila
(LAPLSTO), Erkki Johannes Tuomela (LENTOSK), Jari Juhani Vainio (SKLSTO)
Insinöörikapteeniksi: insinööriyliluutnantit Tomi Tapio Löytynoja
(PE), Maiju Hannele Torvinen
(MAAVMATL), Jukka Tapani Räisänen (KAIPR), Jukka Olavi Penttinen (KARPR), Seppo Tapio Pykäläinen (KARPR), Pekka Juhani
Tiirikainen (KARPR), Jani Tapani
Muikku (PSPR), Sami Tommi Juhani Jokinen (RUK), Veli-Pekka Kantola (VIESTIR), Kalle Valtteri Vaaraniemi (ILMAVMATL), Kalle Sakari Rintala (SKLSTO)
Musiikkikapteeniksi: musiikkiyliluutnantti Jarkko Kalevi Aaltonen
(HÄMR)
Kapteeniluutnantiksi: yliluutnantit Teemu Pekka Halme (SLMPA),
Tuomas
Vilhelm
Hellsten
(SLMPA), Petri Tapio Lehtinen
(SLMPA), Jimi Nestori Lipponen
(SLMPA), Moritz Oranen (SLMPA), Eino Pereläinen (SLMPA),
Jussi Olavi Saarijärvi (SLMPA),
Maarit
Hannele
Sapman
(SLMPA), Arto Juhani Vesanen
(SLMPA), Tuukka Pekka Lehtinen
(SMMPA), Harri Lasse Sakari
Mykkänen (SMMPA), Juho Roobert Ronumäki (SMMPA), Timo
Eerikki Turtola (SMMPA), Sampo
Tuomas Sipari (UUDPR), Marko
Petteri Heinä (MERIVMATL),
Petri Juhani Vehmanen (SLMPA),
Mikko Valtteri Aspblom (SLMPA)
Insinöörikapteeniluutnantiksi: insinööriyliluutnantit Erik Kai Daniel
Kalliolevo (MERIVE), Jani-Pekka
KArtano (MERIVE), Jussi Eemeli
Poikonen (MERIVMATL), Semi
Mikael Sorvari (SLMPA), Sari Susanna Mäki (SLMPA)
Teknikkokapteeniksi: teknikkoyliluutnantit Jouni Kaarlo Könnömäki (ESHR), Pasi Tapio Mikkola
(JPR), Jari Petteri Hynninen (ILMASK)
Teknikkokapteeniluutnantiksi:
teknikkoyliluutnantit Lasse Asseri
Jokinen (MERISK), Jouni Kalevi
Ståhlberg (SMMPA)
7
reportaasi
ruotuväki 11/2013
Kuvat: Combat Camera
Vierulan risteyssiltaa hajotetaan pienempiin osiin purkuräjäytyksen jälkeen.
Silta räjähtää ammattisotilaiden käsissä
Reserviupseerikoulun henkilökunta pääsi tositoimiin.
Silta tuhottiin kahdessa päivässä työn tilaajan ehdoilla, mutta sodassa sama tapahtuisi puolessa päivässä.
Moona Veijola
Kaarramme hiekkatien risteykseen, ja siellä meidät ohjaa tien sivuun huomioliiviin pukeutunut
yliluutnantti. Risteyksessä on kyltti, jossa varoitellaan rakennustyömaasta ja kartta, johon on merkitty työmaan kiertoreitti. Kauempana kuuluu matalaa jyminää.
Olemme Vierulan risteyssillan
purkuräjäytyksen työmaalla, ja tällä kertaa työn hoitaa rakennusfirman sijasta Reserviupseerikoulun
henkilökunta. Varusmiesten ottamista mukaan harjoitukseen harkittiin, mutta työn kiireellisyys rajoitti työntekijät henkilökuntaan.
– Jos olisimme saaneet pitää tätä moottoritietä kiinni viikon, niin
sitten ehkä varusmiehet olisivat
voineet olla mukana, räjäytystyön
johtaja, yliluutnantti Timo Nikola
perustelee päätöstä.
Räjäytettävä silta on Haminan
lähellä, valtatie seitsemän yläpuolella. Suomen liikennöidyimmän
tien katkaiseminen viikoksi ei tosiaan olisi aivan läpihuutojuttu.
Lyhyemmäksikin ajaksi katkaistaessa purkuräjäytys on pioneereille
harvinainen työ.
– Tavallisesti sillat puretaan nykyään koneilla, Nikola taustoittaa.
Paperityöt kestivät, itse työ
sujuu vauhdilla
Laitamme päälle huomioliivin,
työmaakypärän, kuulosuojaimet ja
suojalasit. Sillalle päästyämme työ
on täydessä vauhdissa – itse asiassa se on aloitettu jo aiempana päi-
vänä. Reikiä dynamiitille on porattu koko eilispäivä, ja poraus jatkuu yhä.
– Työmaan suunnittelu alkoi
kuitenkin jo viime keväänä paperitöiden osalta yhteistyössä työyhteenliittymä Haminan kehän
kanssa, Nikola kertoo projektin
kulusta.
Yhteisten palaverien jälkeen
laadittiin sopimusteksti puolustusvoimien ja työyhteenliittymän välille. Ylipäätään paperityöt, kuten
viranomaisilmoitukset ja turvallisuussuunnitelmat veivät Nikolan
mukaan eniten aikaa.
– Kun varsinainen työ käynnistettiin työvälineiden kokoonkeräämiseen ja muihin valmisteluihin meni noin puoli viikkoa, hän lisää.
Aiemmalla viikolla Nikola on
räjäytyssuunnitelmansa mukaisesti merkinnyt reikien paikat siltaan.
Räjäytysviikolla pidettiin työhön
perehdyttäminen työyhteenliittymä Haminan kehän toimistolla,
jotta työhön sitoutunut henkilöstö
sai luvan työskennellä työmaa-alueella.
– Homma etenee nyt siten, että
kun saadaan suunnitelman mukaiset reiät kairattua betoniin ja liikenne poikki moottoritieltä, ruvetaan panostamaan, Nikola kuvailee.
Työn tilaaja on halunnut, että
siltaa ei räjäytetä palasiksi, vaan
sillan kansi romahdutetaan tielle
levyksi. Sen jälkeen sitä aletaan
murskata koneilla pienempiin
osiin. Vierulan risteyssilta lepää
maatukien ja kolmen tukevan välituen varassa, ja räjäytystyö on
suunniteltu niin, että maatuet räjäytetään päistä ja välituet sillan alta, alkaen keskeltä siltaa.
”Työn tilaaja on
halunnut, että siltaa
ei räjäytetä palasiksi,
vaan sillan kansi
romahdutetaan tielle
levyksi.”
hankalaksi kasaksi. Kauanko siinä
kestäisi?
– Puolisen päivää. Silloin noissa
taloissa ei olisi ikkunoita, eikä seinät kohdallaan, Nikola kuittaa viitaten sadanviidenkymmenen metrin päässä sijaitseviin omakotitaloihin.
Komea, kumea
jymähdys
opettelu purkutehtävissä.
– Pekassa on kaksi porausyksikköä. Meillä oli myös kaksi muuta
porakonetta, yliluutnantti VesaPekka Lehtomäki kertoo.
Kun reiät on panostettu vajaalla
sadalla kilolla dynamiittia ja muovailtavaa PENO:a, tukipylväiden
ympärille kääritään raskasta autonrenkaista koottua peitettä, jolla
estetään betonimurskan heitot
vaara-alueen ulkopuolelle. Peitteitä nostetaan myös roikkumaan sillan kaiteista tukipylväiden kohdalta.
Sillan alle levitetään paksu kerros soraa, jonka päälle sillan kannen on hyvä rojahtaa. Soraa levitettäessä paikalle saapuu muitakin
uteliaita katselemaan työtä, ja
muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle kävelysillalle kerääntyy
ihmisiä odottamaan räjähdystä.
Ennen pitkää meidät käsketään
kauemmas, vaara-alueen ulkopuolelle. Alkaa lasku kymmenestä
alaspäin: se kuuluu särisevänä
erään sotilaan radiopuhelimesta.
Laskun loputtua kuulua komea
jymähdys, joka saa säpsähtämään
kuulosuojaintenkin läpi. Erikoistehostemaista tulipalloa ei synny,
vain suuri pölypilvi, joka peittää alleen koko sillan. Kun pilvi laskeutuu, silta makaa maassa.
– Sehän meni harmillisesti juuri
niin kuin pitikin, Nikola naurahtaa.
Sillan varsinaiseen räjäytystyöhön kuluu kaksi päivää. Tositilanteessa silta olisi hajotettu esteeksi
vihollisjoukoille, mahdollisimman
Poraaminen ja panostaminen ovat
molemmat työläitä vaiheita. Reikiä on tehty yhteensä noin kuutisenkymmentä, puolet niistä PEKKA-pioneeriajoneuvolla. Yksi räjäytysharjoituksen tavoitteista olikin pioneeriajoneuvon käytön
Räjäytystyön johtaja, reserviupseerikoulun pioneerikomppaniassa palveleva yliluutnantti Timo Nikola suunnitteli ja johti räjäytystyön.
Reserviupseerikoulun henkilökunta porasi noin kuusikymmentä reikää räjähteille.
8
KIELLETYT ASEET
ruotuväki 11/2013
Kiellettyjä aseita
Teksti: Otso Pohjalainen
Taitto ja kuva: Joonas Kyöstilä
Sodan etiikka on vaatinut rajoittamaan
monien vaarallisten, tuhovoimaisten ja
hallitsemattomien aseiden käyttöä.
T
oista vuotta käynnissä
olevan Syyrian sisällissodan
suurimpiin kysymyksiin
kuuluu, mitä tapahtuu
hallituksen valvonnassa
olleille kemiallisille aseille.
Maaliskuun lopulla Syyrian hallitus ilmoitti
kapinallisten käyttäneen kemiallisia aseita
Aleppoon tehdyssä ohjusiskussa, joka
tappoi 26 ihmistä. Vastauksena YK ilmoitti
aloittavansa tutkinnan mahdollisesta
rikoksesta ihmisyyttä vastaan. Vain
hieman aiemmin Pohjois-Korea ilmoitti
tehneensä onnistuneen ydinkokeen ja
uhkaili iskevänsä ohjuksillaan Yhdysvaltoja
vastaan. Uutiset ovat osoitus siitä, että
vaarallisten, kansainvälisillä sopimuksilla
kiellettyjen ja rajoitettujen CBRN-aseiden
(Chemical, Biological, Radiological, and
Nuclear) käyttö on yhä taistelukenttien
uhka.
Miten voidaan neutraloida vaara tällaisten
aseiden käytöstä?
- Ylipäätään niiden käyttöä rajoitetaan
kaikilla sodan oikeussäännöillä ja
kansainvälisillä sopimuksilla, kertoo
kapteeni Ville Halonen, suojelun
erikoisosaston johtaja Pioneerirykmentin
Pioneeri- ja suojelukoulusta.
Tarve säännellä vaarallisen aseistuksen
kehitystä, tuottamista, varastointia,
käyttöä ja leviämistä on tuonut maailmaan
monenlaisia sopimuksia koskien kemiallisia
ja biologisia aseita, ydin- ja laseraseita sekä
jalkaväkimiinoja.
Kaapparilaivoja ja sinappikaasua
Poikkeuksellisen vaarallista aseistusta on
tosin rajoitettu jo aiemmin. Keskiajalla
katolinen kirkko saattoi antaa hengellisiä
rangaistuksia julmuuksien hillitsemiseksi
kaapparilaivojen kieltäminen vuonna 1856
ja sirpaloituvien, räjähtävien ja polttavien
ammusten käytön kielto käsiaseissa vuonna
1888.
Kemialliset ja biologiset aseet toimivat
siten, että aine levitetään ympäristöön,
jolloin kohde altistuu esimerkiksi
hengitysilman kautta. Oiva esimerkki
kemiallisista aseista on sinappikaasu, jota
todennäköisesti käytettiin ensimmäistä
kertaa Ypresin taistelussa vuonna
1917. Saksalaisten joukkojen ampuma
”keltaristikaasu” poltti brittien ja
ranskalaisten sotilaiden ihoa ja tuhosi
limakalvoja. Tällaisten kaasuaseiden
haitallisuus omia joukkoja kohtaan tosin
havaittiin saman tien – vaikkapa vain
tuulen kääntyessä. Kuuluisin Ypresissä
käytetyn sinappikaasun uhreista lienee
itävaltalainen korpraali Adolf Hitler,
joka väliaikaisesti sokeutui brittien ja
ranskalaisten hyökkäyksessä. Kemiallisia
aseita ovat myös hermomyrkkyjä levittävät
organofosfaatit sekä kyynelkaasu,
joka on tuttu myös varusmiesten
suojelukoulutuksesta.
Terrori-isku pernarutolla
Biologisella sodankäynnillä on pidempi
historia. Jo muinaiset assyrialaiset
kävivät sotaa myrkyttämällä vihollisen
kaivoja, ja keskiajalla ruttoon kuolleiden
ruumiita ammuttiin katapulteilla
viholliskaupunkeihin. Nykypäivän
biologisista aseista tunnetuimpia ovat
toksiinit ja mikrobit, joihin kuuluu
vaikkapa pernarutto. Sitä aiheuttaa Bacillus
anthracis –bakteeri, joka tappoi viisi
ihmistä terrori-iskuissa Yhdysvaltain postin
kautta kulkeneiden kirjeiden välityksellä.
Hankalina säilyttää ja käyttää biologisten
aseiden säilyttämisestä on kuitenkin
Nykypäivän biologisista aseista tunnetuimpia ovat
toksiinit ja mikrobit, joihin kuuluu vaikkapa pernarutto.
taistelukentillä, ja esimerkiksi pelottavan
tehokkaasta varsijousesta tuli laiton
vuonna 1139 – tosin vain kristittyjä vastaan
käytettynä. Käynnissä olleilla ristiretkillä
sillä sai yhä vapaasti niittää muslimien
sotaväkeä. Keskiajan ja renessanssin
ajattelijat edistivät sodankäynnin etiikkaa
teoriassa, mutta todellista vastakaikua
heidän ajatuksensa saivat vasta 1800-luvun
puolivälissä, sotatekniikan kehittyessä yhä
tappavammaksi. Ensimmäisiä todellisia
saavutuksia oli yksityisten sotalaivojen eli
Paavi Innocentius II
kieltää varsijousen käytön
kristittyjä vastaan
1139
luovuttu esimerkiksi Yhdysvalloissa ja
Venäjällä.
Halosen mukaan kemiallisten aseiden
käyttö kielletään kansainvälisillä
sopimuksilla totaalisesti vain sodassa, kun
esimerkiksi mellakantorjunnassa on lupa
käyttää kyynelkaasua. Biologiset aseet sen
sijaan ovat aina kiellettyjä.
Aseet perustuvat samankaltaiseen
toimintaideaan.
- CBRN-aseet koostuvat
maaliinsaattamisjärjestelmästä ja
Pariisin konferenssi kieltää
kaapparilaivojen käytön
1856
Pietarin sopimus kieltää
sirpaloituvien, räjähtävien ja
polttavien ammusten käytön
käsiaseissa
1888
Pehmeäkärkisten
Dum-dum-luotien
kielto
1899
Geneven sopimus kieltää
kemiallisen ja biologisen
sodankäynnin
1925
9
KIELLETYT ASEET
ruotuväki 11/2013
hyötykuormasta. Hyötykuorma on
esimerkiksi kemiallinen taisteluaine, ja
järjestelmänä toimii kranaatti, ohjus tai
vaikka lentokone, jolla hyötykuorma
viedään kohteeseen ja levitetään.
Biologisissa aseissa hyötykuorma on
taudinaiheuttaja ja ydinaseissa ydinräjähde.
Vuoden 1970 ydinsulkusopimuksella
onnistuttiin osittain rajoittamaan
ydinaseiden leviämistä olemassa olevien
ydinasevaltojen ulkopuolelle. Sopimuksen
myötä Kansainvälinen atomienergiajärjestö
IAEA pystyy ulottamaan tarkastuksensa ja
valvonnan kaikkiin allekirjoittajamaihin.
Kylmän sodan supervaltojen myöhemmillä
sopimusjärjestelyillä karsittiin massiiviseksi
paisunutta ydinasearsenaalia. Varsinaisia
ydinasevaltoja on tällä hetkellä seitsemän.
Agent Orange tuhosi Vietnamia
Modernien biologisten aseiden käyttö
päättyi jo ennen kuin varsinaisesti
alkoikaan, mutta kemiallisia aseita on
hyödynnetty esimerkiksi Iranin ja Irakin
välisessä sodassa, jota käytiin vuosina
1980-1988.
- Silloin käytettiin hermo- ja
sinappikaasuja siviili- ja sotilaskohteita
vastaan, Halonen sanoo.
Myös Yhdysvallat käytti Agent Orange
–kasvimyrkkyä kemiallisena aseena
Vietnamin sodassa vuosina 1962-1970.
Myrkyn aiheuttamat terveysongelmat
ja kehityshäiriöt ovat vaivanneet sekä
sotaan osallistuneita yhdysvaltalaisia että
paikallista väestöä tähän päivään saakka.
Suomessa sallitaan rypäleaseet
Suomessa julkista keskustelua herättäneellä
Ottawan sopimuksella on kielletty myös
henkilömiinojen ja Oslon sopimuksella
rypäleaseiden käyttö. Henkilömiinat kieltävä
sopimus koskee passiivisia, maastossa
kosketuksesta räjähtäviä miinoja, kun
taas rypäleaseet koostuvat niin sanotusta
kasettipommista, joka avautuessaan kylvää
pienempiä tytärpommeja ympäristöön.
Suomi on ratifioinut Ottawan sopimuksen,
joka astui maassamme voimaan viime
- Kylmän sodan aikana syntyi termi kauhun tasapaino.
Se tarkoittaa sitä, että näiden aseiden arvioitiin
aiheuttavan tuhoa myös omille.
vuonna. Sopimus velvoittaa Suomen
hävittämään jalkaväkimiinavarastonsa
vuoteen 2016 mennessä. Oslon sopimusta
Suomi ei ole toistaiseksi allekirjoittanut.
Monet varastoivat yhä kemiallisia aseita,
joskin Pariisin sopimus on velvoittanut
Halosen mukaan hävittämään nämä
varastot.
- On huomattava, että Syyria ei ole tätä
sopimusta ratifioinut.
Kemiallisten aseiden käytön kieltävässä
sopimuksessa on mukana 188 valtiota ja
biologisten aseiden kiellon piirissä noin
170. Halosen mukaan YK:lla on oikeus
aloittaa tutkinta aserajoituksia koskevien
sopimusten toteutumisesta.
Joukkojen toimintakyky säilyy
Suomessa kaikki puolustusvoimien joukot
koulutetaan toimimaan kemiallisten,
biologisten ja radioaktiivisten aseiden
vaikutuspiirissä.
- Koulutetaan suojautumaan ja jatkamaan
tehtävää. Se tekee esimerkiksi kemiallisista
aseista varsin tehottomia. Tärkein sodan
ajan keino ehkäistä näitä aseita on tehdä ne
turhiksi.
Pioneerirykmentti kouluttaa sodan ajan
suojelujoukkoja kaikille puolustushaaroille.
Suojelujoukkojen tehtävänä on esimerkiksi
suorittaa tiedustelua ja joukkojen
puhdistusta.
- Tavoitteena on joukkojen toiminnan
jatkuminen aseiden käytöstä huolimatta.
Pioneerirykmentti ylläpitää myös
Suojelun erikoisosastoa, jota voi
käyttää vaikkapa kansainvälisessä
kriisinhallinnassa.
- Toistaiseksi käyttöä ei ole ollut. Olemme
olleet osa EU:n taisteluosastoa vuonna
2008 sekä osana Naton nopean toiminnan
joukkojen (NRF) reservijoukkopoolia
vuonna 2012.
Ydinaseet ja kauhun tasapaino
Kylmän sodan aikainen vauhdikas
ydinasevarustelu toi tarpeen ehkäistä
erityisesti fissioon perustuvien ydinaseiden
leviämistä.
- Ne ovat joukkotuhoaseita, joilla on laajat,
ennakoimattomat ja tuhovoimaltaan
tavanomaisia aseita suuremmat vaikutukset.
Radioaktiiviset aineet säilyvät luonnossa
pitkään, Halonen sanoo.
Ydinaseita on käytetty vain kahdesti:
Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa
vuonna 1945, mutta kylmän sodan
kiihtyessä sekä itä- että länsiblokin
ydinaseet olisivat kyenneet tuhoamaan
maailman moninkertaisesti.
- Kylmän sodan aikana syntyi termi kauhun
tasapaino. Se tarkoittaa sitä, että näiden
aseiden arvioitiin aiheuttavan tuhoa myös
omille.
Lähteet:
Haastattelu
Ydinsulkusopimus
1970
Bioasekonventiolla pyritään
estämään bioaseiden käyttö
ennalta
1972
David ym: Sota, Helsinki 2010
www.formin.fi
Aalto ym: Sotatekniikan kehitys tekniikan aloittain, Jyväskylä 1993
www.wikipedia.org
Suomen Punainen Risti
www.yle.fi
Yleissopimus tiettyjen sellaisten tavanomaisten
aseiden käytön kielloista ja rajoituksista, joiden
voidaan katsoa aiheuttavan tarpeettoman
vakavia vammoja tai olevan vaikutuksiltaan
umpimähkäisiä
1980
Pariisin sopimus,
kemiallisten aseiden
kieltosopimus
1993
Ottawan sopimus astuu
Suomessa voimaan
2012
10
ruotuväki 11/2013
Puolustusvoimissa palvelevat kenraalit 1.7.2013
Kenraali
ARI PUHELOINEN
Puolustusvoimain
komentaja
Pääesikunta
Vara-amiraali
JUHA RANNIKKO
Pääesikunnan päällikkö
Kenraalimajuri
SAKARI HONKAMAA
Pv:n
henkilöstöpäällikkö
Kenraaliluutnantti
MIKA PELTONEN
Pv:n operaatiopäällikkö
Kenraaliluutnantti
JARMO LINDBERG
Pv:n sotatalouspäällikkö
Prikaatikenraali
JUKKA OJALA
Komentopäällikkö
Prikaatikenraali
HARRI OHRA-AHO
Tiedustelupäällikkö
Prikaatikenraali
JORMA ALA-SANKILA
Valmiuspäällikkö
Prikaatikenraali
TIMO ROTONEN
Logistiikkapäällikkö
Kontra-amiraali
KARI TAKANEN
Suunnittelupäällikkö
Prikaatikenraali
ILKKA KORKIAMÄKI
Johtamisjärjestelmäpäällikkö
Kenttäpiispa
PEKKA SÄRKIÖ
Lääkintäprikaatikenraali
SIMO SIITONEN
Pv:n ylilääkäri
Kenraalimajuri
SEPPO TOIVONEN
Erityistehtävä
Insinööriprikaatikenraali
VELI-PEKKA VALTONEN
Sotavarustepäällikkö
Maanpuolustuskorkeakoulu
Maavoimat
Merivoimat
Ilmavoimat
Lippueamiraali
VEIJO TAIPALUS
Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori
Kenraaliluutnantti
RAIMO JYVÄSJÄRVI
Maavoimien komentaja
Kontra-amiraali
VELI-JUKKA PENNALA
Merivoimien komentaja
Kenraalimajuri
LAURI PURANEN
Ilmavoimien komentaja
Lippueamiraali
JUHA VAUHKONEN
Merivoimien
esikuntapäällikkö
Prikaatikenraali
KARI SALMI
Ilmavoimien
esikuntapäällikkö
Kansainväliset
tehtävät
Kenraalimajuri
MARKKU NIKKILÄ
Sotilasedustaja EU:ssa
ja NATO:ssa
Kenraalimajuri
JUHA-PEKKA LIIKOLA
Maavoimien
esikuntapäällikkö
Prikaatikenraali
PETRI HULKKO
Maavoimien
operaatiopäällikkö
Kenraalimajuri
KYÖSTI HALONEN
Maavoimien materiaalilaitoksen johtaja
Kenraalimajuri
VELI-PEKKA PARKATTI
Itä-Suomen sotilasläänin komentaja
Kenraalimajuri
PERTTI SALMINEN
Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja
Kenraalimajuri
JUKKA HAAKSIALA
Pohjois-Suomen
sotilasläänin komentaja
Prikaatikenraali
PERTTI LAATIKAINEN
Etelä-Suomen
sotilasläänin komentaja
Prikaatikenraali
TIMO KIVINEN
Karjalan Prikaatin
komentaja
11
KENTÄLLÄ
ruotuväki 11/2013
palveluksessa
Muissa tehtävissä palvelevat kenraalit
Puolustusministeriö
Kenraaliluutnantti
ARTO RÄTY
Puolustusministeriön
kansliapäällikkö
(virkavapaalla kenraalin
virasta)
Prikaatikenraali
ESA PULKKINEN
Puolustuspoliittisen
osaston päällikkö
(virkavapaalla kenraalin
virasta)
50401(:6;03(:(9=6
Valtteri Aine, upseerikokelas
Prikaatikenraali
EERO PÖYTSIÄ
Kansallisen puolustuspolitiikan yksikkö
;604,52<=(
Oppilaskuntakokelas
02f
22
(:<057(022(
7(3=,3<:7(022(
Reserviupseerikoulu, Hamina
6\S\
26<3<;<:
Valtiotieteiden ylioppilas
Rajavartiolaitos
(Sisäasiainministeriö)
Kenraaliluutnantti
JAAKKO KAUKANEN
Rajavartiolaitoksen
päällikkö
Kontra-amiraali
MATTI MÖTTÖNEN
Rajavartiolaitoksen
apulaispäällikkö
Prikaatikenraali
MIKKO KIRJAVAINEN
Raja- ja meriosaston
päällikkö
Prikaatikenraali
PASI KOSTAMOVAARA
Henkilöstöosaston
päällikkö
Puheenjohtajuus oli
sopiva haaste
Prikaatikenraali
ILKKA LAITINEN
Euroopan rajaturvallisuusviraston pääjohtaja
FRONTEX
Olli Tuominen
ruotuvaki 40 vuotta sitten
Reikä seinässä toimii sotkuna
lappu “Sotilaskoti”, koska entinen,
oikea sotilaskoti paloi.
Sotilaskodin yksin hoitava Helmi
Heikkurinen on tyypillinen sotilaskotisisar: “Mitäs minä, kunhan
pojat...”
Ruokalan kylkiäisenä toimivalla sotilaskodilla on myös aukiolon
suhteen omat rajoituksensa: kun
keittiö tarjoaa 160:lle rankin tykkimiehelle päiväksi polttoainetta,
sotilaskodin on luonnollisesti oltava kiinni.
Rankin sääkomennuskunta –
tykkimies Ruottu Hyvinkäältä,
tykkimies Seppo Seppänen Kuo-
piosta ja korpraali Otto Turpeinen
Helsingistä – vakuuttaa kuitenin
kilvan sotilaskodin iloja.
–Sotku on sotku vaikka millaisissa oloissa. Miten täällä muuten
esimerkiksi kotiväelle kuulumiset
kertoisi, jos ei sotilaskodin puhelin
pelaisi. Ja kyllä kahvikupponenkin
maistuu, kun säätiedot on saatu
matkaan joka kolmas tunti.
Säämiehet ovat sinänsä saaneet
järjestää olonsa. Pitkien päivystysvuorojen iloksi on omaa radiota,
omaa matkatelevisiota...
Kuva: Ruotuväki
Sotilaskoti – vaikka vain luukku
seinässä – on Varusmiehen Paras
Tawara.
Rankin linnakkeella Kotkan
edustalla tykkimiehet ovat joutuneet nappaamaan kahvinsa ja
munkkinsa jo kolme vuotta ruokalan seinässä olevasta luukusta. Silti
kaikki ovat kilpaa tyytyväisiä.
–Kyllä sotilaskoti on täällä ainoa
ilo. Muuten olo linnakkeella olisi
peräti köyhää, vakuuttaa Rankissa säämiehenä toimiva tykkimies
Mattijuhani Ruottu.
Rankin linnakkeen ruokalan
seinässä seisoo kauniisti tekstattu
Sotilaskotisisar Helmi Heikkurinen
myöntää, että kunnon sotilaskodin
puutteesta on hänellekin haittansa:
pullat joudutaan tuomaan Kotkasta
ja merimatkan aikana niistä haihtuu
mukava lämpimäisen maku.
eteenpain
Meritaistelun tutkija haistelee tulevaa
Reserviupseerikoulun oppilaskunnan puheenjohtajan pesti oli
luonnollinen valinta oululaiselle
upseerikokelas Valtteri Aineelle.
Vuoden 2011 Suomen Lukiolaisten Liittoa puheenjohtajana
luotsannut Aine kertoo, että
tausta valtakunnallisen järjestön
puheenjohtajana vaikutti halukkuuteen hakeutua myös oppilaskunnan puheenjohtajaksi.
- Tuntui, että tämä olisi sellainen
sopiva haaste, jonka pystyisin hoitamaan, hän toteaa.
- Toimiminen valtakunnallisen
järjestön puheenjohtajana antoi
helpon mahdollisuuden antaa
näytöt puheenjohtajan valitsevalle
edustajistolle, Aine pohtii.
Palvelukseen Aine astui Suomenlahden Meripuolustusalueella
Upinniemessä heinäkuussa 2012.
Aliupseerikurssin jälkeen hän
pääsi reserviupseerikurssille kiväärilinjalle. Toimittuaan oppilaskunnan puheenjohtajana kurssin
ajan, hän palasi tammikuun saapumiserän jalkaväkikouluttajaksi
Upinniemeen uuden saapumiserän peruskoulutuskauden
lopulla. Nyt Aine toimii kuntatehtävien ohella tulevien upseerikokelaiden kouluttajana Reserviupseerikoulun
kärkikomppaniassa
huoltolinjalla.
Olli Pietiläinen
Komentaja Pasi Lintuaho siirtyy
sotatekniikan laitokselta Maanpuolustuskorkeakoululta vanhemmaksi tutkijaesiupseeriksi Merisotakoulun Meritaistelukeskukseen.
jälkeen toimin Materiaaliosaston
apulaisosastopäällikkönä ja Sotatekniikan laitoksella Maanpuolustuskorkeakoulun sotatalouden
pääopettajana.
Siirrosta Meritaistelukeskukseen
on kulunut vasta vähän aikaa, joten
kovin pitkälle meneviä tavoitteita
en ole vielä osannut jatkon suhteen asettaa. Erityisesti NATO:n
osaamiskeskukseen siirtyminen on
vienyt alussa paljon aikaani.
Vanhasta tehtävästä jään erityisesti kaipaamaan Maanpuolustuskorkeakoulun ja oman laitoksen
henkilöstöä. Heidän parissa viisi vuotta vierähti
todella nopeasti.
Kuva: Henri Keränen
Toimin uudessa tehtävässä vanhempana
tutkijaesiupseerina ja
johdan pinta- ja vedenalaiseen
sodankäyntiin keskittyneitä tutkijaryhmiä. Toimin tehtävän ohella
Suomen edustajana Saksassa yhdessä NATO:n osaamiskeskuksessa noin 16-18 viikkoa vuodessa.
Meritaistelukeskuksen tehtävänä
on merellisen taistelutilan mallintaminen ja merivoimien operatii-
visen konseptin täytäntöönpanon
tukeminen. Johdan työssä mahdollisten tulevien meritaistelualusten
tutkimusta sekä taistelujärjestelmien mallinnusta. Tietoa käytetään Merivoimien suorityskyvyn
kehittämisessä.
Teknispainotteisen koulutuksen
ja kokemukseni on ilmeisesti nähty olleen riittäviä tehtävään määrättäessä. Vahvuuksikseni koen
kokemukseni suorituskykyjen suunnittelusta ja rakentamisesta, niin
teoriassa kuin käytännössä.
Esiupseeri- ja yleisesikuntaupseerikurssilta valmistumisen jälkeen siirryin työskentelemään
Merivoimien esikuntaan. Tämän
Oppilaskunta järjestää tapahtumat
Komentaja Pasi Lintuaho pääsee
Merisotakoululla hyödyntämään
pitkää kokemustaan sotatekniikasta.
Reserviupseerikoulun oppilaskunnan voi ajatella vastaavan varusmiesten edunvalvojana muissa
varuskunnissa toimivia varusmiestoimikuntia, joskin oppilaskunnan
toimenkuva on huomattavasti monipuolisempi.
- Oppilaskuntaan hallitusvastuuseen haluavat hakevat tehtävään hakemuksella, minkä jälkeen
edustajat valitsevat hallituksen,
Aine selventää.
Hallitukseen kuuluvat puheenjohtajan lisäksi pääsihteeri ja 12
jaostovirkailijaa, joiden työtä puheenjohtaja koordinoi.
- Puheenjohtajan tärkein tehtä-
vä on seurata koko palettia ja varmistaa, että homma toimii, Aine
alleviivaa.
Reserviupseerikoulussa oppilaskunta järjestää kaikki kurssin
yhteiset tapahtumat, jotka huipentuvat kurssin lopussa pidettävään
kurssijuhlaan.
- Oli hienoa päästä toteuttamaan tapahtumia isolle massalle,
Aine kertaa.
Käytännön työ puheenjohtajana oli Aineelle tuttua jo Suomen Lukiolaisten Liitosta, mutta
oman säväyksensä tehtävään toi
armeijaympäristö. Oppilaskunnan
puheenjohtajalle lankeaa useita
edustustehtäviä, haastatteluja ja
puheita, joiden avulla pääsee kehittämään muun muassa omia
esiintymistaitojaan. Tärkeä osa
puheenjohtajuutta on luonnollisesti oppilaskunnan kokouksien
johtaminen.
Vaikka armeijan organisaatiossa toimiva oppilaskunta on ympäristönä ja organisaationa hyvin
erilainen kuin Suomen Lukiolaisten Liitto, näkee Aine molempien
johtamisessa yhteisiä piirteitä.
- Yhteistä molemmille on tiivis
oma porukka, jonka asiaa ajat,
Aine pohdiskelee.
Töitä riittää kurssin päätyttyäkin
Kaikkien oppilaskuntakokelaiden työ ei suinkaan pääty samana
päivänä, kun oma reserviupseerikurssi päättyy. Aineen tehtävänä
on yhdessä upseerikokelas AnnaKaisa Salon kanssa pitää huoli
uuden kurssin oppilaskuntalaisten
perehdyttämisestä.
- Neljä ensimmäistä viikkoa
ohjaamme ja näytämme, miten
homma täällä toimii, Aine
tiivistää.
Sen lisäksi he hoitavat oman
kurssinsa viimeiset asiat, kuten
kurssikirjojen lähettämiset kuntoon, jotta uusi oppilaskunta pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.
12
kentällä
ruotuväki 11/2013
Kartat ja maalit suoraan näytölle
Sanomalaitteet jäävät museoon 30 vuoden jälkeen, tilalle tulee tablet-mallinen päätelaite.
Varusmiesten mukaan uusi tulenjohdon pääte kaipaa kuitenkin vielä kehittelyä.
Joona Haataja
Laitteen näyttö on pieni, joten
kosketuskynän käyttäminen vaatii
tarkkuutta. Rytköstä huolestuttaa,
miten helppokäyttöinen laite on
talvella paksujen hanskojen kanssa. Kosketusnäytön rinnalla päätelaitteessa on myös fyysinen näppäimistö.
Laitteessa on kaksi erillistä akkua, joten sitä ei tarvitse sammuttaa akunvaihdon ajaksi toisin kuin
sanomalaitetta.
Tietokoneella voi luonnollisesti
tehdä paljon muutakin kuin pelkästään viestittää. Laite myös piirtää maalin, varmuusetäisyydet ja
ampumaviivat suoraan kartalle sekä näyttää vihollisten sijainnin, tilannekuvan ja oman ryhmityksen.
Komppanian päällikkö voi myös
lähettää partiolle sähköposteja ja
marssireittejä.
Panasonic CF-U1 Toughbook
Tulenjohtopartion viestimies, oppilas Olli Rytkönen käynnistää
tablettia muistuttavan MATI-taistelujohtojärjestelmän päätelaitteen. Pieneen näyttöön ilmestyy
Windowsin logo ja pian näkyviin
tulee työpöytä, josta hän avaa
kartta- ja tulenjohtosovelluksen.
Pian tietokoneen GPS paikantaa
partion sijainnin, minkä jälkeen
epäsuoran tulen maalien sijainnit
voidaan viestittää tykistölle, joka
avaa tulen.
Näin helposti toimii uudistetun
taistelutavan mukana tuoma tablet-mallinen tietokone - ainakin
teoriassa. Varusmiesten mukaan
laitteessa on hyvät puolensa, mutta myös kehitettävää. Vielä viime
vuonna tulenjohdossa viestitykseen käytettiin painavia ja vanhanaikaisia 80-luvun alussa valmistettuja sanomalaitteita.
– Kyllähän se sanlaan verrattuna
mietityttää, että kestääkö tuo. Sanlallahan olisi voinut vaikka lyödä
jotakuta ja se olisi silti toiminut, kokelas Inka Kukkonen Kainuun Tykistörykmentistä miettii.
• Kosketusnäyttö: 5,6 tuuman LCD
• Käyttöjärjestelmä: Windows 7
Professional
• Suoritin: Intel Atom Z530, 1.6 GHz
• Akun kesto: Valmistajan mukaan
jopa 9 tuntia
• Paino: 1,06 kg
• Keskusmuisti/RAM: 2GB DDR2
• Kovalevy: 64 GB
• Sisältää muun muassa MATI-ohjelmiston (Maavoimien tietojärjestelmä) ja tulenjohtosovelluksen
Mitäpä jos tekniikka
pettää?
Laite on jo varusmiesten
käytössä
Kuva: Joona Haataja
Kainuun Prikaatissa uudet MATIpäätelaitteet tulivat varusmiesten
käyttöön tämän vuoden alussa.
– Toisaalta tuo painaa paljon vähemmän. Sen kanssa viestimies
pysyy paljon paremmin perässä.
Sitä on siinä mielessä mukavampi
kantaa mukana. Ja sen kanssa saa
olla miten tumpelo tahansa, sillä
sen tulikomennon saa valmiiden
syöttökenttien ansiosta väkisinkin
oikein ja oikeaan järjestykseen,
Kukkonen jatkaa.
MATI-päätelaitteella tulenjohtajien työ helpottuu huomattavasti. Ohjelma piirtää tablet-mallisen laitteen kartalle esimerkiksi maalit ja oman sijainnin.
huomio!
Luutnantti Joonas Kauppisen mukaan tekniikan pettäminen tai
akun loppuminen ei estä tulenjohtoa. Tykistön ja kranaatinheittimistön tulta tilaavat tulikomennot viestitetään tuolloin perinteisesti puheella ja radiolla. Tällöin
maalit mitataan manuaalisesti tulenjohtotasolla, eli millimetripaperilla.
MATI-päätelaitteet otetaan hiljalleen käyttöön kaikkialla maavoimissa, sillä sanomalaitteet ovat
tulossa elinkaarensa päähän. Valmistajan mukaan laite on erittäin
vahvistettu ja kestää pudottamisen
1,8 metrin korkeudesta. Lisäksi se
on pölyn- ja vedenkestävä.
Tuliasemissa eli tykeillä ja kranaatinheittimillä sanomalaitteiden
tilalle tulee myös moderni läppäriä muistuttava päätelaite.
verkossa
Anna panoksesi verkkojournalismille
Olli Pietiläinen
Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon.
Lopputyöstä hyötyä lukijoille
Ruotuväen verkkokyselyn suunnitellut Mari Hienonen hyödyntää
kyselyn tuloksia opinnäytetyössään, jonka hän tekee ammattikorkeakoulu Metropolian mediatuottajan koulutusohjelmaan.
– Kyselyssä lähdetään tutkimaan,
Kuva: Joonas Kyöstilä
Kuva: Henri Keränen
Alikersantti näyttää suunnan!
Ruotuväen verkkopalveluiden kehittämiseen tähtäävä kysely on parhaillaan käynnissä verkossa. Tässä
tehtävässä tarvitsemme teitä, hyvät
lukijat. Osallistu ja auta tuomaan
uutta virtaa Ruotuväen verkkotarjontaan. Kysely kestää 28.6. saakka.
Vastaajille on luvassa palkintoina
puolustusvoimiin liittyvää tavaraa,
kuten kääntölapioita.
Journalismi elää uusilla tavoilla:
verkossa tarjottava sisältö on nykyaikaisen lehden elinehto. Jo nyt
Ruotuväkeä voi seurata osoitteessa
www.facebook.com/ruotuvaki.
Ruotuväen päätoimittaja Mikko
Ilkon mukaan Facebook uutena
vuorovaikutteisena kanavana on
toiminut sujuvasti. Samalla lehdessä laajennetaan ajattelua isompien
sähköisten uudistusten pohdintaan.
– Uutisten tuoreus verkossa tuo
merkittävää lisäarvoa lehden lukijoille. Myös uutisvinkkien kautta
lehden uutisointi pysyisi kiinnostavana ja lukijat saisivat vaikuttaa
artikkeleihin, joita tehdään, Hienonen kertoo.
Vastaamalla kyselyyn voit paitsi voittaa palkintoja, pääset lukijana rakentamaan sinua paremmin palvelevaa verkkotarjontaa.
mitä verkkopalveluja käyttäjät kaipaavat lehden rinnalle ja kuinka
olemassa olevia verkkopalveluja
tulisi kehittää vastaamaan paremmin käyttäjien tarpeita.
Halutaanko uutisia puolustusvoimista lukea bitteinä vai paperilla? Sen päättävät lukijat.
– Myös monet eri lehtien printtilukijat ovat sitä mieltä, että ajat
ovat muuttuneet. Ipad ja muut
tabletit ovat niitä, joille sisältöä kehitetään. Toisaalta jotkut varmaan
kysyvät, että aiotaanko painettu
lehti kokonaan lopettaa, Hienonen arvuuttelee.
Hän kuitenkin tyrmää ajatuksen
paperilehden näivettymisestä saman tien.
– Verkko ja painettu lehti voivat
täydentää toisiaan, Hienonen
summaa.
Esimerkkinä vuorovaikutteisesta verkkotarjonnasta Hienonen
mainitsee verkon monipuoliset
keskustelumahdollisuudet ja esimerkiksi uutisten helpot jakamismahdollisuudet.
Uutta toimittajakokemusta
Verkko tarkoittaisi myös varusmiestoimittajille nopeampaa sykliä toimittajan työssä. Käytännön
lehtityö verkkoa varten poikkeaa
printistä.
– Se toimisi kuitenkin muiden
lehtien tapaan. Tämä auttaisi valmentamaan tulevaan toimitustyöhön, Ilkko veikkaa.
Vaikka sisältöä käytetään Hienosen lopputyössä, lopulliset hyödyt kyselyn tuloksista kokevat lukijat. Ilkon mukaan lehti voi olla
edelleen tukemassa puolustusvoimien strategisia tavoitteita ja viestintää, vaikka toimiikin itsenäisenä.
– Palkkiona lukijalle on parempi, kiinnostavampi ja keskustelevampi verkkotarjonta, Ilkko päättää.
Vastaa osoitteessa
> www.bit.ly/tuunaaruotuvaki
13
vapaalla
ruotuväki 11/2013
Kuvat: Sebastian Lindroos
Kersantti Pavel Titovin mukaan telinevoimistelijalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä. – Välillä on paikat jumissa ja ei tekisi mieli millään lähteä treeneihin, mutta se on vain pakko. Jos treenit jäävät välistä, alkaa yleensä kehitys laskea, hän perustelee.
Telinesalin kasvatti
Telinevoimistelu on rankkaa ja haastavaa, mutta juuri siksi se antaa paljon kersantti Pavel Titoville.
Moona Veijola
Temppuja, vauhtia, voimaa, notkeutta ja taitoa. Niin harrastustaan
kuvailee jyväskyläläinen kersantti
Pavel Titov.
Ilmasotakoulussa viestilinjalla
palvelevalle Titoville telinevoimistelu on kuitenkin paljon muutakin
kuin harrastus: telinesalista löytyvät niin kaverit kuin toiveammattikin. Nuorten SM-kullan jo saavuttaneen Titovin tavoitteet ovat
korkealla, mutta menneisyyttäkin
on ehtinyt kertyä. Hän aloitti telinevoimistelun 14 vuotta sitten, 6vuotiaana.
– Tykkäsin himassa tehdä kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä, ja yksi porukoiden tuttu on vanha telinevoimistelija ja katsoi, että tällä
pojalla olisi hyvät ominaisuudet
telinevoimisteluun, että viekää sinne. Sitten näin tehtiin, Titov kertoo
harrastuksensa alkutaipaleesta.
Venäjällä kuria, Suomessa
karkkia
Samalla tekemisen meiningillä, jolla Titov aloitti telinevoimistelun,
hän on sitä myös jatkanut. 10-vuotiaana Venäjältä Suomeen muuttanut kersantti ehti oppia venäläiseen kuriin, ja siltä pohjalta on ollut
hyvä jatkaa myös Suomessa, vaikka treenikulttuuri onkin varsin erilainen.
– Siellä meillä oli ihan kunnon
kuri, mentiin kovalla vauhdilla
eteenpäin ja kehityttiin. Kun muutin tänne, täällä oli aika löysää ja
tupavisa
1. Mikä on väkiluvultaan maailman
pienin itsenäinen valtio?
2. Kuinka monta hevosvoimaa on yksi
kilowatti?
3. Minkä niminen on Skandien vuoriston korkein huippu?
4. Missä videopelissä Gordon Freeman
debytoi?
5. Missä yhtyeessä Chris Cornell laulaa?
6. Millä koodinimellä Windows Vista
tunnettiin?
7. Ketkä suomalaiset isä ja poika ovat
IIHF Hockey Hall of Famessa?
8. Mihin autoon Lada 1200 perustui?
9. Mikä on Tsekin pääkaupunki?
10. Minkä maan lippu on kuvassa?
vastaukset
tarjottiin karkkia, kun teki jotain,
Titov vertaa naurahtaen.
Kurin lisäksi selkeä ero venäläisen ja suomalaisen telinevoimistelun välillä on koulutuksen laadussa. Venäjältä tulee maailman parhaita telinevoimistelijoita, ja se näkyy. Myös palkassa.
– Pietarissa jätkät, jotka edustivat omaa seuraa, saivat noin tonnin kuussa, Titov antaa esimerkin.
Suomessa kansallisesti kilpaillen ei
voi itseään elättää, vaan kansainväliselle tasolle on päästävä. Siellä
Vaikka lippujuhlan päivänä kersantiksi ylennetyn Pavel Titovin tavoitteet
ovat korkealla telinevoimistelun suhteen, hän on kevään yhteishaussa hakenut opiskelemaan myös liiketaloutta ja liikuntaa.
Titovin tavoitteetkin ovat, olympiajoukkuepaikassa. Mutta pitääkö sitä varten palata Venäjälle?
– Ihan turha minun sinne on
lähteä, siellä on kuitenkin niin hyvä taso, etten tiedä, pärjäisinkö
siellä niin hyvin, kersantti pohtii.
Yksilölaji ei ole
yksinäinen
Tavoitteiden lisäksi Titovin on pitänyt telinevoimistelun parissa
silkka motivaatio.
– Aina miettii seurauksia, jos ei
käy treeneissä. Sitä vain pakottaa
itsensä, että pakko sinne on mennä. Onneksi sitten, kun menee
treeneihin ja rupeaa jotain tekemään, innostuu, hän kertoo.
Mikä vauhdikkaiden temppujen
tekemisessä jaksaa sitten innostaa?
– Telinevoimistelu on haastavaa
ja monipuolista, ja siinä opitaan
koko ajan uutta ja kehitetään itseä, ryhmänjohtaja perustelee.
Hyvin samalla tavalla voisi kuvailla myös varusmiespalvelusta.
Eipä ihme, että Titov on viihtynyt
miehistön ryhmänjohtajana Tikkakoskella. Palvelusta on helpottanut hyvä kunto ja se, että harjoitusvapaille on päässyt. Niin varusmiespalveluksessa kuin telinevoimistelussa tärkeää on hyvä porukka, jossa hommia tehdään. Vaikka
telinevoimistelu on yksilölaji, ei
treenaaminen ole yksinäistä.
– Kun sitä on niin pitkään harrastanut, niin kyllä me ollaan yhtä
isoa perhettä, Titov kiteyttää.
1. Vatikaanivaltio, 2. 1,34, 3. Galdhøpiggen, 4. Half Life, 5. Soundgarden, 6. Longhorn, 7. Kalevi
ja Teppo Numminen, 8. Fiat 124, 9. Praha, 10. Armenia
14
vapaalla
kirjat
ruotuväki 11/2013
museo
Miehittäjän morsiamet
Kirjoittaja Pauliina Salminen
Kustantaja Atena Kustannus
Julkaisuvuosi 2013
antaa laajan kuvan jatkosodan
Itä-Karjalasta. Kuvaukset oikeusasioiden ja sosiaalihuollon
järjestelyistä sotaoloissa avaavat
ajan sekavuutta meille muillekin. Tulevaisuudesta ei ollut tietoa, joten ihmiset ottivat sen
mahdollisuuden, minkä voivat.
Kirja on onnistunut kannanotto karjalaisnaisten ja heidän
lastensa puolesta. Byrokratian
hitauden vuoksi liian moni jäi ilman elatustukea. Kirja herättää
myös pohtimaan, onko suomalaissotilaiden rajan taa jääneillä
lapsilla oikeutta perintöön.
Rakkaus ja sota linkittyvät
kiinnostavasti toisiinsa, kun kirja
on rakennettu rakkauden – ja sodan – vaiheiden mukaan. Koskettavat tarinat ja kohtalot verevöittävät Itä-Karjalan puutteellisten
olojen kuvausta.
Moona Veijola
Viettelyn jalo taito
Kirjoittaja Henrik Fexeus
Kustantaja Atena Kustannus
Julkaisuvuosi 2013
Tätä kirjaa lukiessa tuntuu siltä,
että monella taitaa olla sosiaalisissa taidoissa petrattavaa. Flirtti on taito, joka on hyvä hallita,
aikoi sitten hurmata ihmisryhmän tai yhden ainoan kanssaeläjän. Tämän tietää ruotsalainen mentalisti, kirjailija ja tvtähti Henrik Fexeus, joka on julkaissut jälleen uuden mielten
hallintaa käsittelevän oppaan.
Kirjan nimi on siinä mielessä
harhaanjohtava, että opus käsittelee viettelyn sijasta enemmänkin ihmisiin tutustumista, flirttailua ja hyvän vaikutuksen tekemistä muihin. Teos lähtee liikkeelle oman ulkoisen olemuksen
kohentamisesta ja itsetunnon
kasvatuksesta ja siirtyy askel askeleelta uusien ihmisten lähestymisen ja elekielen käytön kautta
miellyttävän kommunikaation
saloihin. Lopussa on muutama
intiimimpi vinkki romantiikkaa
elämäänsä kaipaavalle.
Fexeuksen taidonnäyte ei sovi ryppyotsaisille eikä besserwissereille, mutta se saattaa lisätä
hetkellistä kiinnostusta kokeilla
muutamaa sivuilla esiteltyä hurmauskikkaa. Näinä sosiaalisen
kömpelyyden ja samalla ristiriitaisesti ulkoisen hurmaavuuden
kulta-aikoina vinkit menevät
varmasti kuin kuumille kiville.
Onhan se hyvä välillä miettiä,
miten olla toista miellyttävä ja
huomaavainen
seuralainen
(ryhtymättä kuitenkaan kynnysmatoksi). Turhan usein kiinnitetään huomiota lähinnä siihen,
miten toisten tulisi miellyttää itseä.
Eira Talka
Kuva: Sirkka Ojala
Sota on poikkeustila, mutta silloinkin ihmiset ovat ihmisiä. He
suuttuvat, nauravat, itkevät, ystävystyvät ja tietysti myös rakastuvat. Rakkaudesta – mutta
myös petoksista – kertoo Miehittäjän morsiamet.
Pauliina Salminen lähti seuraamaan aunuslaisen Annan
ja Väinön tarinaa, ja kohtasi
matkalla monia muitakin kertomuksia ajasta. Osa niistä päättyi
hyvin, osa taas surullisemmin.
Jatkosodan Itä-Karjala oli paikka, jossa kohtasivat suomalaiset
sotilaat ja karjalaiset naiset. Jotkut rakastivat, jotkut pettivät –
kansalaisuudesta riippumatta.
Vaikka kirja käsittelee kauniiden sota-ajan rakkaustarinoiden
lisäksi myös isyyden kiistämisiä,
raiskauksia ja valehtelua, se on
kirjoitettu tyylikkäästi. Tarvetta
kohun etsintään ei ole. Veteraanien tekemän työn arvoa ei vähennä se, että heistä kerrotaan
totuudenmukaisesti, kertomatta
jättäminen taas loukkaisi yksin
jääneitä karjalaisnaisia ja heidän
lapsiaan.
Yksittäisten, kirjeillä kerrottujen kertomusten lisäksi kirja
Museo Militarian avajaisissa nauhaa leikkasivat museonjohtaja Jaakko Martikainen (vas.), vara-amiraali Juha Rannikko ja Museoyhdistyksen puheenjohtaja Esko Hasila.
Kolme aselajia saman katon alle
Museo Militarian, uunituoreen
Suomen tykistö-, pioneeri- ja viestimuseon, avajaisia vietettiin perjantaina 17. toukokuuta. Kolme
aselajimuseota Hämeenlinnassa
yhdistänyt museo on nyt yleisölle
avoin, vaikka museointityö jatkuu
vielä syksyyn asti.
– Sisänäyttely päärakennuksen
kolmessa kerroksessa on valmis
kesäkuun puoleen väliin mennessä. Ulkonäyttely on valmis syyskuun loppuun mennessä, kun
tuomme kesän aikana raskaat koneet ja kalustot Pioneerimuseon
entisestä ulkonäyttelytilasta Miehikkälästä, Museo Militarian johtaja Jaakko Martikainen selvittää
näyttelyiden tilaa.
Kiire luo haasteita
Tykistömuseon, Pioneerimuseon
ja Viestimuseon yhdistäminen Hämeenlinnan Linnan kasarmeille
toteutettiin tiiviillä aikataululla. Se
vaatikin melkoisesti museon työntekijöiltä.
– Projekti oli melko nopea sillä
tavalla, että projektisuunnitelma
hyväksyttiin viime vuonna juhannusviikolla ja museo on projektisuunnitelman mukaisessa kunnossa tämän vuoden loppuun mennessä. Eli äärimmäisen tiukka aikataulu, Martikainen kuvaa.
Nopeudella haetaan kustannustehokkuutta, jotta museo saataisiin edullisesti siihen kuntoon kuin
on suunniteltu. Kuinka haastavaa
museomateriaalin
siirtäminen
Miehikkälästä ja Riihimäeltä Hämeen-linnaan sitten oli?
– Se on ollut haastavaa juuri kireästä aikataulusta johtuen. Tulee
yllätyksiä, ja sitten asiat pitää saada yllätyksien jälkeenkin toimimaan. Hyvin haastavaa tämä oli
myös siksi, että tässä yhdistetään
kolme aselajikulttuuria, jotka pitää
kaikki saada esille ja käsitellä tasapuolisesti, Martikainen selostaa.
Murskaavia yllätyksiä vuoden
aikana ei ole tullut vastaan, mutta
täysipainoisen museotoiminnan
pyörittäminen ja näyttelyiden ko-
koaminen samaan aikaan on työlästä.
– Samaa henkilökuntaa käytetään ensinnäkin normaalin museon
pyörittämiseen ja sitten itse projektiin, Martikainen muistuttaa.
Rudimental:
Home
aimo annoksen mustaa soulia.Yhtyeen tuotannon voisikin luokitella ”liquid funkiksi”, jossa yökerhojen tanssirytmit sekoittuvat tunnelmallisempaan musiikkiin.
Rudimental toimii tanssihallissa
ja puutarhassa. Rentoutumisen ja
energian suhde on kohdillaan. Albumi toimii, halusi sitten lätyltä
molempia tai vain toista. Käytetyissä sampleissa on vanhan maailman tuntua. Puhaltimia ja kitaraa
ei ole säästelty, kun taas kanttiaaltoiset syntetisaattorit ovat jääneet
tukevaksi aselajiksi.
Vierailevat laulajat ovat vahvoja esittäjiä ja muistuttavat soulin
kulta-ajoista. Radiossa kohtuullisen paljon soittoa saanut Not Giving In onkin kuin Curtis Mayfield
olisi noussut haudastaan ja editoinut hittejään tietokoneella. Joukosta löytyy myös Spoonsin kaltai-
Vetonaulaa haetaan, mutta
nähtävää riittää
Museo Militaria esittelee aselajien
historiaa monipuolisen esineistön
avulla, vaikka varsinainen museon
vetonaula onkin vielä hakusessa.
”Meillä on tykki,
jonka lavetilla
marsalkka
Mannerheim
saatettiin hautaan.”
– Kesäkuun puolessa välissä, kun
museo on siinä tilassa, kuin haluan
sisänäyttelyn olevan, pystyn sanomaan, mikä on se juttu, josta alamme puhua. Nyt olemme olleet pik-
kuisen neutraaleja vielä tässä vaiheessa, Martikainen selvittää. Paljon nähtävää museosta löytyy silti
ilman myyntipuheitakin.
– Meillä on tykki, jonka lavetilla
marsalkka Mannerheim saatettiin
hautaan. Sitten meillä on erittäin
mielenkiintoinen saksalainen viestiväline, jolla purettiin salattuja sanomia sekä todella arvokkaita pioneeripuolen pienoismalleja, Martikainen kuvailee museon tarjontaa.
Militariasta saa opastusta suomeksi, englanniksi ja vähän saksaksi. Kielitaitoisten, kolmea eri aselajia tuntevien oppaiden löytäminen
on yksi Militarian loppuvuoden
suurimpia haasteita.
Haasteita tai ei, Martikainen kokee museotyön olevan varsin arvokasta niin puolustusvoimien
kuin yhteiskunnan kannalta.
– Tämähän on keskeisintä
maanpuolustustyötä, joka saavuttaa niin suomalaisen kuin ulkomaalaisen yleisön vauvasta vaariin,
hän kiteyttää.
Moona Veijola
levyt
Alice in Chains:
The Devil Put
Dinosaurus Here
Capitol Records
Alice in Chainsin diskografia on itsessään yksi kehityskertomus.
Glam-yhtyeestä kasvoi dinosaurusmaisen suuri aikansa rockin perikuva jonka ura näytti päättyvän
laulaja Layne Staleyn kuolemaan.
Hirmuliskot eivät suinkaan fossiloituneet, vaan palasivat vuonna
2005 mestariteoksellaan Black Gives Way to Blue muistamaan edesmennyttä laulajaansa. Kymmenen
vuotta kuoleman jälkeen The Devil Put Dinosaurs Here jatkaa surutyötä kohti itsenäistä elämää.
Levyn aavemainen avausraita
Hollow lunastaa paikkansa yhty-
een klassikkona. William DuVallin ja Jerry Cantrellin harmoniset
stemmalaulut eivät häpeä tippaakaan yli 20 vuotta vanhalle klassikkoalbumi Dirtille. Akustisen kitaran vetämät Scalpel ja Voices sen
sijaan voisivat löytyä Jar of Flies EP:ltä, joka vuonna 1993 esitteli
yhtyeen vähemmän säröisen puolen. Lupaan, että jokainen kappale jää vuorollaan soimaan päähän.
Moitittavaa löytyy lähinnä albumin teknisestä toteutuksesta. Levyn dynamiikka on trendin mukaisesti kompressoitu rajusti, luoden vaikutelman yleisesti suuremmasta
äänenvoimakkuudesta.
Ominaisuus ei ole yhtä vahvasti
läsnä, kuin edellisellä albumilla,
mutta varsinkin rauhallisempiin
kappaleisiin toivoisi ilmavuutta sovitukseen. On tietysti makuasia
kokeeko sen negatiiviseksi asiak-
Warner Music
si. Massiivisen tunnelman voi toinen nähdä bonuksena.
Alice in Chainsin peruselementit eivät ole juurikaan muuttuneet
pitkän ja mutkaisen uran aikana.
Siitä huolimatta The Devil Put Dinosaurs Here ei ole tippaakaan
ummehtunut, vaikka resepti on
monta nykytähteäkin vanhempi.
Hyvä kokki osaa tuoda klassikkoruokaan aina jotain uutta, miksei
siis levyynkin?
Eetu Heino
Drum and bass nousi 90-luvulla
tunnetuksi elektronisen musiikin
genreksi, joka tunnettiin alusta alkaen monimutkaisista rytmeistään
ja järeistä bassolinjoistaan.Alkunsa tuplanopeudella soitetuista
Dubreggae-singleistä saanut genre kehittyi klubien suosikiksi. Samoilla kulmilla syntyi sillä välin
myös jazzahtavampi trip hopina
tunnettu suuntaus, jossa pääpaino
oli hypnoottisessa tunnelmassa.
Näiden genrejen syntysijoilta
saapuu myös Drum and bass -nelikko Rudimental, joka saattaa nämä kaksi sukulaista jälleen yhteen
ja vielä kaupan päälle lisää sekaan
sia chill out-raitoja ja viidakkorummuilla säestettyjä balladeja,
kuten Powerless.
Raikkaat samplet synnyttävät
villien rumpukomppien kanssa värikkään mosaiikin. Rudimentalin
soidessa tekisi mieli vetää juoksukengät jalkaan ja juosta kunnes ei
tunne jalkojaan. Karvan alle tunnin mittainen Home jättää kehon
täyteen tarmoa ja hymyn suupieliin.
Eetu Heino
15
VAPAALLA
ruotuväki 11/2013
Elämyksiä ja endorfiineja
Teksti: Eira Talka, Joonas Lehtonen
Kuvitus: Lasse Perkkiö
Taitto: Joonas Kyöstilä
Äärimmäisyys, kärjistää huippuunsa, mennä äärimmäisyyksiin. Englannin sanan extreme käännökset kuvaavat hyvin
suosittujen ääriurheilulajien maailmaa. Ruotuväen toimittajakaksikko osallistui extremejuoksukilpailuun ja selvitti, mikä
oman terveyden ja jopa hengen riskeeraamisessa urheillessa
kiehtoo ja koukuttaa.
Extreme Run on leikkimielinen yhdeksän kilometrin mäkinen juoksurata, jonka varrelle on sijoiteltu 18
estettä virtaavasta joesta ylitettäviin
autonromuihin. Osallistun kilpailuun
noin 4000 muun ääriurheilun ja juoksun yhdistämisestä kiinnostuneen
joukossa kaverin yllyttämänä. Hän
tietää, että minut on helppo houkutella kohtaamaan tämänkaltaisia
haasteita. Tämä ei ole ensimmäinen
eikä varmasti viimeinen muiden mielestä hulluutta vaativa tempaus, johon otan osaa.
Extreme- eli ääriurheilulla tarkoitettiin alkujaan loukkaantumis- tai
jopa kuolemanriskin sisältäviä lajeja,
mutta käsite on hiljalleen laajentunut
kattamaan kaikkia tavallisuudesta
poikkeavia urheilun ja liikunnan
muotoja.
- Eri ihmisille extreme voi tarkoittaa eri asioita. Yhdelle ensimmäinen
laskuvarjohyppy on varmasti samanlainen kokemus kuin kokeneelle eri-
koisosaajalle hyppääminen 10 kilometristä, pohtii urheilupsykologian
tutkija Niilo Konttinen Kilpa- ja
huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta.
Onko näin? Kysyimme asiaa Timo
Toivoselta, joka teki huhtikuussa laskuvarjohypyn Suomen korkeusennätyksen hyppäämällä 9302 metrin
korkeudesta. Ääriurheilun harrastaja
ei kuitenkaan edes haluaisi määritellä
termiä tarkemmin.
- Itse kartan koko extreme-sanan
käyttöä, koska se on varsin harhaanjohtava. Kukaan ei puhu autoilusta
extremenä, vaikka siinä kuolee ja
loukkaantuu vakavasti valtavat määrät ihmisiä päivittäin, Toivonen vertaa.
- Joissain harrastuksissa vaan on
mahdollista kokea elämyksiä normaalia enemmän. Mutta ei näitä lajeja harrasteta pelkästään “kiksien”
takia. Ne ovat myös viihdyttäviä ja
fyysisesti haastavia kuten muukin
urheilu, hän jatkaa.
Pelkonsa voi voittaa hakeutumalla
olosuhteisiin, joissa voi kokea jotain
extremeä.
Armeijan tarjoamiin koettelemuksiin verrattuna Extreme Run on
huvia. Itsensä sotkeminen mutaan
tai naarmuuntuminen eivät herätä
erityisiä inhon tunteita, eikä varsinaista itsensä ylittämisen kokemusta synny. Ylämäki- ja maastojuoksu
ovat sinänsä rankkaa treeniä, ja esimerkiksi köysikiipeily ja kivisessä
joessa kahlaaminen herättävät kyllä
lievää huolen tunnetta. Pyrin esteillä olemaan kiinnittämättä huomiota
muiden reaktioihin, kuten kanssajuoksijoiden kiljaisuihin kylmän joen
ylityksessä. Keskityn omaan suoritukseeni.
Extremen harrastajia yhdistää
halu etsiä ja kokea uusia ja vahvoja
elämyksiä.
“En suoraan sanottuna muista
tarkasti tuntemuksiani eri esteillä
edes heti niiden jälkeen.”
- Tämä elämyshakuisuus on eräs
persoonallisuutemme piirteistä, jonka ilmeneminen vaihtelee henkilöstä
toiseen. Ihmisellä on luontainen tarve oppia uusia asioita kokemuksen
kautta, ja tässä mielessä extremen
harrastaminen voidaan luokitella
korostuneeksi tarpeeksi hakea uusia
kokemuksia, Konttinen pohdiskelee.
Elämysten ja oppien hakeminen
äärilajeista vaatii harrastajilta vahvaa
omien rajojensa tuntemusta.
- Näiden lajien parissa olevat hallitsevat pelon tunnetta, tehden sitä
kautta suoritukset turvalliseksi itselleen, Toivonen sanoo.
Myös arkajalasta voi kuitenkin tulla ääri-ihminen. Pelkonsa voi voittaa
hakeutumalla olosuhteisiin, joissa voi
kokea jotain extremeä. Tosin nämä
kokemukset ovat yksilöllisiä, eivätkä
seuraukset ole aina ennustettavissa.
- Esimerkiksi armeija on ympäristö, joka tuo henkilön eteen erilaisia
haasteita. Jos henkilö sitten kykeneekin vastaamaan haasteeseen, ja siten
kokemaan mielihyvää, voi kynnys
kokea vieläkin haastavampia juttuja
alentua merkittävästi, hän mainitsee.
Huomaan juostessani, että armeija on tuonut fyysisiin suorituksiini
välinpitämättömyyttä siitä, saanko
mustelmia tai naarmuja. Tärkeintä
on suoriutuminen. En suoraan sanottuna muista tarkasti tuntemuksiani
eri esteillä edes heti niiden jälkeen.
Samanlaisia kokemuksia minulla on
armeijan harjoituksistakin. Suoritukset intissä saattavat olla pelottavia ja
sisältää mahdollisia vaaran aiheuttajia, mutta niistä selviää kunnialla vain
tekemällä.
Mikä extreme-lajeissa sitten on parasta?
- Kiehtovia ovat elämykset ja kyky
tehdä hallitusti vaativia asioita, joihin
kaikki eivät pysty, Toivonen kuvailee.
Konttinen huomauttaa, että hallittu
riski ja hullunrohkeus ovat eri asioita.
Mutta turtuuko elämyksiin ja etenkin
hallittuun riskinottoon joskus?
- Vaativan suorituksen aikana aivomme erittävät suuria määriä endorfiineja,
jotka ovat oopiumin kaltaisia aineita,
Konttinen selittää.
Huumeen tavoin myös extremeen
voi siis jäädä koukkuun. Mielihyvän
saavuttaminen vaatii aina hieman suuremman endorfiiniannoksen - ja voimakkaamman extreme-kokemuksen.
Mielihyvän lisäksi ääriurheilun hyödyt voivat ulottua laajallekin. Niin
kuin armeijataustasta voi olla hyötyä
extreme-lajeissa, saattaa myös extremelajien harrastaminen helpottaa elämää
intissä.
- Ihmiset, jotka ovat tottuneita stressaaviin tilanteisiin ja säilyttävät toimintakykynsä kiperissäkin tilanteissa,
selviävät helpommin arkielämän haasteista niin siviilissä kuin armeijassakin,
Toivonen tiivistää.
Extreme Runin rankkuutta syö se, että
siihen ei liity valvomista, näläntunnetta,
henkistä painetta, outoa ympäristöä,
erityistä taitoa tai teknistä osaamista
vaativia tekoja ja suoranaista kuolemanpelkoa. Kumpuilevassa ja mäkisessä maastossa juoksuvauhtini hiipuu
kuitenkin välillä olemattomiin, joten
hämmästyn sitä, miten hyvin sijoitun
osanottajien joukossa. Olen lopulta yhdeksän kilometrin matkalla hupisarjassa
sijalla 67. Osallistujia sarjassa on 1805.
16
takakansi
ruotuväki 11/2013
potretti
Koulutus jatkuu reservissä
Olli Pietiläinen
MPK:n koulutusvastuu
kasvaa
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli MPK:n konttoritilat
ovat avarat, mutta Niemen työhuoneessa on hieman ahtaampaa. Ajasta puolustusvoimissa
muistuttaa pöydällä komeileva
Pääesikunnan muki.
Niemen mukaan tällä hetkellä
eletään juuri mielenkiintoisia aikoja puolustusvoimauudistuksen
vuoksi. Se tulee konkreettisesti
vaikuttamaan myös MPK:n työhön.
– Tiettyjä joukko-osastoja lakkautetaan ja se käytännössä merkitsee, että puolustusvoimien tukimahdollisuudet heikkenevät niissä paikoissa. Tällöin yksi suuri kysymys on, että miten turvataan vapaaehtoisen maanpuolustuskou-
Kuvat: Henri Keränen
Maaliskuun alusta maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutusjohtajana aloittanut Juha Niemi on leppoisa, jämerä mies. Ei
uskoisi, että tämä mies on toiminut aikaisemmin tiukkana varusmiesten koulutuksen kaitsijana,
eli osastoesiupseerina Pääesikunnan asevelvollisuusosastolla.
Maanpuolustuskorkeakoulun
kehittämispäällikön tehtävän ja
ulkomaankomennuksen jälkeen
Niemi on jälleen palannut kouluttamisen pariin. Nyt vapaaehtoisuus on Niemelle ykkösasia.
– Kun tulee tänne ja näkee
kuinka innokkaasti väki tekee, ja
kuinka paljon he ovat valmiita
uhraamaan, niin se vie mukanaan, Niemi kertoo.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen päätehtävä on sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvien valmiuksien kehittäminen.
Noin kaksi kolmasosaa kurssitarjonnasta liittyy sotilaalliseen toimintaan ja yksi kolmasosa varautumiseen ja turvallisuuteen.
– Itsestänihän tietenkin sotilaana tuntuu, että vielä toistaiseksi vahvuusalueeni on nimenomaan täällä sotilaallisella puolella, kuittaa Niemi.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen koulutusjohtaja Juha Niemen työ ei rajoitu pelkästään työpöydän ääreen, sillä koulutuskäynneillä käydään ympäri maata. Niemi kertoo, että kalenterista löytyy varaus niin Porvooseen kuin Lohtajalle saakka.
lutuksen edellytykset koko Suomessa jatkossakin, kysyy Niemi.
Hän näkee, että uudistusten
myötä MPK:n maanpuolustuskoulutuksen alueellisen koulutuksen merkitys kasvaa.
– Tämä on meille myös suuri
mahdollisuus. Puolustusvoimien
vähentäessä joukkoja tietyistä
maakunnista, tarve koulutukseen
ja tietoon kuitenkin edelleen säilyy. MPK:lla on mahdollisuus laissa määritetyn tehtävän mukaisesti vastata tähän tarpeeseen, kuvaa Niemi.
Reservin
kouluttamisessa
MPK:n vaikutus tuntuu tulevaisuudessakin vahvana. Puolustusvoimat on varannut MPK:lta tilattavaan koulutukseen rahaa myös
tuleviksi vuosiksi. Tämä on Nie-
men mukaan MPK:lle näytön
paikka.
– Meidän pitää varmistua siitä,
että ne koulutustilaisuudet, jotka
puolustusvoimat meiltä tilaa,
ovat korkealaatuisia ja toteuttavat puolustusvoimien peräänkuuluttamaa valmiutta.
moin tehdään myös täällä vapaaehtoispuolella, lausahtaa Niemi.
Rauhanturvaajien opit ovat
avuksi
”Miten turvataan
vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen edellytykset
koko Suomessa
jatkossakin?”
Kokeneiden kouluttajien tiedot
ovat Niemen mukaan reserviläiskoulutuksessa erityinen vahvuus.
– Rauhanturvaajathan ovat perinteisesti vapaaehtoispuolella harvinaisen hyviä kouluttajia. Samalla
tavalla kuin puolustusvoimat hakee sieltä oppia ja kokemuksia kehittääkseen omaa toimintaansa, sa-
Reserviläinen, joka on sitoutunut pitämään kaupunkitaisteluharjoitusta, pystyy Niemen mukaan menemään yksityiskohdissa paljon pidemmälle koulutuksessa. Kun luodit viuhuvat kaupunkiolosuhteissa, kokemus ja
asiantuntevuus ovat tärkeitä.
Pelkkä näköeste ei riitä suojaamaan tulitukselta.
– Kokenut reserviläinen, varsinkin jos hän on taustaltaan rakennusinsinööri, pystyy esimerkiksi menemään paljon syvemmälle siinä, mitä nämä rakenteet
ovat ja suojaavatko ne, Niemi sanoo koputtaen työpöydän viereistä betonipylvästä merkitsevästi.
– Vaikka olen asutuskeskustaistelun veteraani, opin itsekin
aina koulutuksessa uutta.
Niemen mukaan kotiutumisen
aikaan on vasta asevelvollisuuden peruskurssi käyty. Aktiivisuudella sota-ajan sijoitukseen
voi tämän jälkeen vaikuttaa, sekä
saada kertauspäiviä ja reservin
ylennyksiä.
– Jatkossa puolustusvoimain
poiminta
komentajan linjausten mukaisesti omaehtoisuuden merkitys kasvaa. Olemalla aktiivinen on mahdollista vaikuttaa siihen, saako sijoituksia jatkossa, sekä millaisia
sijoituksia saa, kuvaa Niemi.
Juha Niemi
• Ikä:
55 vuotta
• Asuinpaikka:
Helsinki
• Ammatti:
Koulutuspäällikkö, MPK
• Koulutus:
Yleisesikuntaupseeri
• Sotilasarvo:
Everstiluutnantti evp.
• ”Vapaaehtoisuudessa on voimaa.”
kalenteri
Kesäkuu 2013
Suomen suosituimmat piknik-konsertit
Eetu Heino
Kesäkuun MILjazz-tapahtumat
Kuva: Iiro Hirvimäki
Tänäkin kesänä MILjazz saapuu
puistoihin viihdyttämään ihmisiä
jazzin, rockin ja iskelmän merkeissä. Puolustusvoimien soittokunnat
esiintyvät kuudella paikkakunnalla
kesäkuussa. Mukana on nyt Vaasa
uutena paikkakuntana.
Loistavien vierailijoiden maustama MILjazz on kerännyt vuodesta
toiseen sankoin joukoin hyväntuulista kuuntelijakuntaa nauttimaan
hyvästä musiikista ja kesäisestä
säästä. Tapahtuman historia ulottuukin 17 vuoden päähän. Kesäkuussa kuullaan muun muassa saksofonisti Jukka Perkoa ja Laura
Voutilaista.
– MILjazz sai alkunsa vuonna
1996 yksittäisestä kaupunkikonser-
tista. Suosiota saavutettuaan MILjazz laajeni valtakunnalliseksi, intendentti Markus Virtala tietää.
Kesäloman jälkeen soittokunnat
palaavat elokuussa esittämään toisen puolikkaan MILjazz-sarjasta
muihin kaupunkeihin. Konsertit
ovat ilmaisia koko perheelle.
MILjazz saapuu svengaamaan kahdelletoista paikkakunnalle tänä kesänä. Luvassa on niin jazzklassikoita kuin tuoreinta poppiakin.
La 8.6. Mikkeli, Vanhan kasarmialueen
tykkipuisto, klo 18.00
Su 9.6. Hämeenlinna, Linnanpuisto, klo
14.00
To 13.6. Vaasa, Sisäsatama, klo 18.00
Pe 14.6. Lappeenranta, Rakuunamäki,
klo 18.00
Su 16.6. Jyväskylä, Lounaispuisto, klo
14.00
> www.miljazz.fi
Satama soi
Lahti 12.6. ja 10.7.
Lahden satamassa Vesijärven
rannalla on luvassa rytmimusiikkia, kun lavalle astuu puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan
viihdeorkesteri kera Mikael
Konttisen. Konsertti järjestetään
kahdesti, keskiviikkona 12.6. klo
18.00 ja keskiviikkona 10.7. klo
18.00.
Kesä13
6.–8.6.
Musiikkimajuri Petri Junnan johtama Karjalan Soittokunta esittää viihdettä Ilomantsissa,
Kontiolahdella ja Lieksassa.
Solisteina ovat Pave Maijanen ja
Teija Kontio. Konserttien ajankohdat ovat seuraavat: torstai
6.6. klo 18.00, Ilomantsin urheiluhalli, perjantai 7.6. klo 18.00,
Kontiolahden jäähalli, lauantai
8.6. klo 18.00, Lieksan jäähalli.
Meri-5-ottelun ja
purjehduksen sotilaiden
PM-kisat 2013
Upinniemi ja Suomenlinna
15.–20.6.
Suomi järjestää nyt vuorollaan
pohjoismaiset mestaruuskilpailut
meri-5-ottelussa ja purjehduksessa. Kilpailut ovat Upinniemessä
ja Suomenlinnassa.
Kotiuttaminen
20.6.
347 päivää palvelleet ja viime
heinäkuussa palvelukseen astuneet ja 165 päivää palvelleet
viime tammikuussa palvelukseen
astuneet varusmiehet kotiutuvat
20. päivä kesäkuuta. Samalla
upseerikokelaat ylennetään
reservin vänrikeiksi.