docRauhanturvaajille veteraanistatus Varus- Hämeenmaa
download 
Report Transcription
Rauhanturvaajille veteraanistatus Varus- Hämeenmaa
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Rauhanturvaajille veteraanistatus Uudistus on osa laajempaa kriisinhallinnan veteraaniohjelmaa uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 8 (1163) 23.4.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: puolustusvoimat Reserviläinen, huomio! Puolustusvoimat postittaa toukokuussa 900 000 kirjettä reserviläisille. Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen kertoo, että kirjeellä pyritään parantamaan vuorovaikutusta reservin kanssa. – Meillä on nyt uudet joukot ja uudet tehtävät, joista on saatava tieto reserviläisille. Tarvitsemme myös tietoa reservissä saadusta lisäosaamisesta tai mahdollisista rajoitteista, Peltonen kommentoi. uutiset, sivu 3 Hämeenmaa Alueelliset lähtee toukokuussa koulutuspurjehdukselle maanpuolustuskurssit keräävät avainhenkilöt Varus- uutiset, sivu 4 kentällä, sivu 10 vapaalla, sivu 15 miehet lukittujen ovien takana 2 ruotuväki 8/2015 pääkirjoitus nurkka 23.4.2015 Molemminpuoliset velvollisuudet Suomalainen mies on asevelvollinen täytettyään 18 vuotta aina sen vuoden loppuun, jolloin täyttää 60 vuotta. Yksi lyhyt osa asevelvollisuutta on varusmiespalveluksen suorittaminen, jonka aikana nuori mies tai vapaaehtoinen nainen antaa enimmillään vajaan vuoden elämästään puolustusvoimille. Velvollisuus ei kuitenkaan pääty reservin auringon noustua – silloin se vasta alkaa. Reserviläisenä olo tarkoittaa äärimmillään sitä, että kriisin iskiessä velvoitetaan saapumaan palvelukseen ja täyttämään oma tehtävä. Pahimmassa tapauksessa tämän velvollisuuden täyttäminen vaatii antamaan henkensä isänmaan puolesta. Jos tämä on reserviläisen velvollisuus isänmaata ja puolustusvoimia kohtaan, niin mikä on puolustusvoimien velvollisuus reserviläistä kohtaan? Mikä on puolustusvoimien velvollisuus reserviläistä kohtaan?” * * * * * * Reservin vänrikki Ville Simola kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla (12.4.) olevansa pettynyt ja samalla epätietoinen, koska ei ole saanut ”tornipostia” kymmenen reservivuotensa aikana. Moni jakaa Simolan tunteet. On paljon mahdollista, että kotiuduttuaan varusmiespalveluksesta reserviläinen ei enää koskaan kuule sanaakaan puolustusvoimista. Jollekulle tämä voi olla helpotus, mutta useita se harmittaa: ei tule kutsua kertausharjoituksiin, ei edes kiitosta asevelvollisuuden vuosista, kun 60 vuotta viimein tulee täyteen. Tästä syystä puolustusvoimien ilmoitus lähettää 900 000:lle reserviläiselle henkilökohtainen kirje on hyvä uutinen nimenomaan sen vastaanottajien kannalta. Kirjeen lähettäminen on puolustusvoimien kädenojennus reserviään kohtaan: sinulla on oikeus tietää oma tehtäväsi sodassa, ja sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen tehtävään. Muun muassa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuminen ja siviilielämässä hankittu osaaminen vaikuttavat tehtävään. Vänrikki Simola pitää puolustusvoimien kirjekampanjaa hyvänä asiana, mutta toivoo vuorovaikutuksen jatkuvan tulevaisuudessakin. Hän ehdottaa digitaalisuuden hyödyntämistä: verkkopalvelun kautta reserviläinen voisi esimerkiksi seurata omia kertausharjoitusvuorokausiaan ja kerätä palveluun tietoa omista liikuntasuorituksista ja hankitusta osaamisesta. Tällaisen palvelun avulla myös puolustusvoimilla olisi käytössään ajantasainen tieto reserviläisestä. Sähköinen asiointi ei ole enää mikään tulevaisuuden trendi, se on arkipäivää myös viranomaistoiminnassa. Muun muassa poliisin, veroviraston ja Kelan kanssa voi asioida sähköisesti. Reserviläisille suunnatusta sähköisestä asioinnista on puolustusvoimissa kyllä keskusteltu ja hankkeita viritelty – konkreettiset toimenpiteet ja tulokset vain puuttuvat. Reserviläiskirje on lähtöaskel vuorovaikutukseen reserviläisten kanssa. Tästä vuorovaikutuksesta on tultava jatkuvaa, aitoa ja ennen kaikkea nykyaikaista. tornitouhua > jyrkivainio@hotmail.com Jemen taas otsikoissa Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen taistelun ja alueella toimivan Arabian niemimaan al-Qaidan (AQAP) vuoksi Jemen on pysynyt tasaisesti otsikoissa. Arabian niemimaan eteläkärjessä sijaitseva maa on kuitenkin taas kuluvan kevään aikana noussut sekä tutkijoiden että median erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Maan ajautuminen kaaoksen tilaan, presidentin maastapako sekä huthi-kapinallisten voitokas eteneminen ja naapurimaa Saudi-Arabian sotilaalliset vastatoimet lienevät kuitenkin vain ilmentymiä suuremmista alueellisista haasteista. *** Lähi-idän tapahtumia ja politiikkaa värittää jatkuva valtioiden ja hallitsijoiden välinen kilpailu vaikutusvallasta sekä alueellisesta johtajuudesta. Tämä on näkynyt niin Egyptin vallanvaihdosten tukemisessa, kannanotoissa Syyrian sisällissotaan ja sen eri osapuoliin, kuin myös suhtautumisessa Irakin viimeaikaisiin tapahtumiin Islamilaisen valtion nousu mukaan lukien. Viimeisten viikkojen aikana tämä on näkynyt yhä vahvemmin myös Jemenissä. Huthi-kapinallisten edetessä Saudi-Arabia koki tilanteessa olevan kyseessä jotain muutakin kuin naapurimaansa ajautumisen syvemmälle epävakauden tilaan. Iranin tukemiksi ja sen vaikutusvallan konkreettiseksi ilmentymäksi miellettyjen huthien valtaan pääseminen vahvistaisi Iranin jalansijaa alueella. Tämä vastakkainasettelu on aiemminkin johtanut sunni- ja shiia-muslimien välisen sektarianismin nousuun Lähi-idässä, esimerkkinä tästä Irak viimeaikaisine tapahtumineen. Saudi-Arabian kokoaman kymmenen maan koalition jatkaessa sotilaallisia iskujaan Jemenin puolelle, huolimatta YK:n lopettamiskehotuksista ja Iranin varoituksista mahdollisista seuraamuksista, nousi vanha idea arabimaiden yhteisistä joukoista jälleen esille. Aiheesta oli keskusteltu viimeeksi vuoden 2014 syksyllä etsittäessä keinoja Islamilaisen valtion kukistamiseksi Irakin ja Syyrian alueella. 1960-luvulta alkunsa saaneen idean ja vuosikymmeniä kestäneen keskustelun jälkeen vasta pelko iranilaisvaikutuksen alaisesta vahvasta toimijasta Arabian niemimaalla sai aikaan päätöksiä joukkojen rakentamisen suhteen. *** Kansainvälisen turvallisuuden näkökulmasta Jemenin konfliktin taltuttamisessa on suurilta osin kyse siitä, että estetään alueen käyttäminen terrorismin kasvualustana ja tukikohtana sekä meriliikenteen vaarantuminen Adeninlahdella. Paikallisella tasolla on kyse pitkään jatkuneen epävakauden kierteen katkaisemisesta. Mutta Jemenin tilanne näyttäytyy nyt yhä enemmän myös kamppailuna vaikutusvallasta sekä alueellisesta johtajuudesta. Arabimaat Saudi-Arabian ja Egyptin johtamina pyrkivät rajoittamaan Iranin vaikutusvallan sen nykyisiin liittolaisiin. Tällä vastakkainasettelulla on luonnollisesti vaikutuksensa myös alueen muiden ajankohtaisten konfliktien ratkaisemiseen. Olli Teirilä Kapteeni, strategian opettaja Sotataidon laitos Maanpuolustuskorkeakoulu kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Palauduitko viime viikonloppuna työ- ja palvelusviikkoa varten? sosiaalisesta mediasta 07.04. @LauriHamalaine ”Kun katsoo auringonlaskua tuntee kun aamut käy vähiin.” – Varusmies Lauri Hämäläinen tuntee jo reservin auringon lämmön. 10.04. @EeroJortikka ”Enpä uskonut että upseerikokelaanakin päivystetään. Mutta tulipahan sekin koitettua.” – Upseerikokelas Eero Jortikka joutui yllättävän tehtävän eteen. 36% 10.04. @OlliRiihitupa ”Odotan mielenkiinnolla ensi kuun kirjettä. Mikähän ihme moottorialiupseerin sodanaikainen tehtävä vois olla?” – Akaalainen Olli Riihitupa pohtii puolustusvoimien toukokuussa lähettämän kirjeen sisältöä. 14.04. @MattiLinnanahde ”Turvallisuuspolitiikka on kuin löylynheittoa. Se on parasta niiden kanssa, jotka eivät heitä jatkuvasti koko ämpärillistä kiukaalle.” – Emeritustoimittaja Matti Linnanahde vertaa turvallisuuspolitiikkaa saunomiseen. Ei Kyllä 64% Seuraava kysymys: Järjestetäänkö kertausharjoituksia riittävästi? Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 7.5.2015 PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 Fax. 0299 500 709 mikko.ilkko@mil.fi VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ Helena Immonen Puh. 0299 500 717 Fax. 0299 500 709 helena.immonen@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Joonas Immonen Puh. 0299 500 718 ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Alikersantti Aappo Jutila Puh. 0299 500 704 Alikersantti Mika Niskanen Puh. 0299 500 714 Kaartinjääkäri Joonas Koivisto Puh. 0299 500 616 Kaartinjääkäri Kalle Toivonen Puh. 0299 500 705 Kaartinjääkäri Jussi Vainikka Puh. 0299 500 617 toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Sofia Korhonen graafikko.ruotuvaki@mil.fi TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh. 0299 500 716 Fax. 0299 500 709 juha.heikkinen@mil.fi VALOKUVAAJAT Upseerikokelas Tommi Selander Kaartinjääkäri Ville Bröijer Puh. 0299 500 735 kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi arkisin kello 8.00–16.15 ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki 3 uutiset ruotuväki 8/2015 Reserviläiskirjeellä viimeistellään uudet joukot Kirjeiden lähettäminen on iso ponnistus, jolla testataan asevelvollisjärjestelmää. Puolustusvoimien operaatiopäällikkö korostaa, että reservi voi ratkaista sodan. Helena Immonen Yhteiskunnan tuki turvattava Reserviläiskirjeen tavoite on välittää reserviläisille tietoa heidän tehtävästään ja vaikuttamismahdollisuuksista, kerätä puolustusvoimille tärkeää tietoa reserviläisistä ja testata asevelvollisjärjestelmää. – Joukkojen uudelleensijoittamisessa on tehty merkittävää työtä puolustusvoimissa jo vuosien ajan. Nyt kerättävän palautteen perusteella voimme viimeistellä sijoitukset. Tämä on siis informatiivinen prosessi, jonka perusteella tiedot vaihtavat omistajaa kahteen suuntaan, Peltonen selventää. Puolustusvoimat on Peltosen mukaan yhä riippuvaisempi yhteiskunnan tuesta. Siksi on myös tärkeää, että yhä useampi reserviläinen voi kriisitilanteessa jatkaa Grafiikka: Sofia Korhonren Toukokuussa lähtee aikamoinen nippu kirjeitä matkaan, kun puolustusvoimat postittaa yhteensä noin 900 000 kirjettä reserviläisille. Tarve aktiivisempaan vuorovaikutukseen reservin kanssa tuotiin ilmi jo Siilasmaan raportissa vuonna 2010, mutta vasta puolustusvoimauudistuksen tuomat muutokset tekivät siitä välttämättömän. Puolustusvoimien operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen kertoo, että sodanajan joukkojen vahvuuden merkittävän laskun tiedettiin aiheuttavan epätietoisuutta reserviläisten keskuudessa. – Meillä on nyt uudet joukot ja uudet tehtävät, joista on saatava tieto reserviläisille. Tarvitsemme myös tietoa reservissä saadusta lisäosaamisesta tai mahdollisista rajoitteista, Peltonen toteaa. Reserviläiskirjeen valmistelu aloitettiin syksyllä 2013 Peltosen aloitteesta. Alustavien selvittelyjen jälkeen Pääesikunnan päällikön johtoryhmässä tehtiin päätös projektin jatkamisesta keväällä 2014. Lopullisen päätöksen kirjeen lähettämisestä teki puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg tänä keväänä. – Valmisteluvaiheessa varmistettiin, ettei päätöksen toimeenpanolle ole poliittisia esteitä, Peltonen kertoo. Koulutettu joukko pyritään sijoittamaan sodanajan kokoonpanoon heti varusmiespalveluksen päätyttyä. Sijoitukset purkautuvat yleensä vanhenemisen myötä. Sodanajan sijoituksia tarkastetaan kuitenkin säännöllisesti, ja muun muassa reservissä hankittu osaaminen vaikuttaa sijoituksiin. perusteita oman liikekannallepanojärjestelmämme kehittämiseen. omassa yhteiskunnallisessa tehtävässään eli kuulua ryhmään VAP – vapautettu palveluksesta yleisen tai sotilaallisen edun vuoksi. – Nykyisten kaltaisille kriiseille on tyypillistä, että yhteiskunta jatkaa toimintaansa lähes normaalisti, mikä sitoo ihmisiä yhteiskunnallisiin tehtäviin. Heitä ei voida siis käyttää sotilaallisiin tehtäviin. Vapautettuja on tämän päivän kokoonpanossa vajaa sata tuhatta. Kirjeiden lähettämisestä vastaavat maavoimien aluetoimistot, joiden tehtäviin asevelvollisten palveleminen ja reserviläisten asioiden hoitaminen kuuluu. Peltosen mukaan kyseessä on ensimmäinen ja suuri koetinkivi uusille aluetoimistoille. – Nyt testataan aidosti kykyä tällaiseen massamaiseen yhteydenpitoon. Lisäksi kirjeen lähettäminen tietojärjestelmätuettuna ja yhteistyössä kumppaneiden, muun muassa Postin kanssa, antaa myös Reservi on tärkeä Suomessa on reserviläisiä noin 900 000, joista 230 000 on sodanajan kokoonpanossa. Sodanajan joukkoon sijoitetut eivät kuitenkaan ole mikään pysyvä ryhmä, vaan sijoituksia tarkastetaan säännöllisesti. Reserviläisen sijoittamisen perusteena on varusmiespalveluksessa ja kertausharjoituksissa saatu koulutus. Sen lisäksi reservissä hankittu osaaminen, kuten siviiliammatti tai vapaaehtoiseen maanpuolustukseen osallistuminen, voi vaikuttaa henkilön sijoitukseen. – Yhä pienenevien sodanajan joukkojen kokoonpanon tulee olla muodostettu niin, että reservin osaaminen on varmuudella optimoitu, Peltonen sanoo. Peltonen korostaa reservin mer- kitystä puolustusvoimille. Hän vakuuttaa, että reservin käyttö on suunniteltu tarkkaan, vaikka jokaisella taistelijalla ei jonain tiettynä hetkenä olisikaan nimettyä tehtävää. – Reservi on usein tekijä, jolla kriisi tai sota ratkaistaan. Reservissä olo ilman sijoitustakin on tärkeä tehtävä, joka on puolustusvoimille arvokas asia. Se, että ei juuri nyt ole sijoitettuna sodanajan kokoonpanoon ei siis tarkoita sitä, ettei kutsua palvelukseen voisi tulla. Joustava valmiuden säätely mahdollistaa, että voidaan kutsua reservistä lisää henkilöitä palvelukseen. Siksi on tärkeää, että puolustusvoimilla on ajantasaiset tiedot kaikista reserviläisistä, jotta jokainen osataan tarpeen tullen sijoittaa oikeisiin tehtäviin. – Reserviläinen voi pienellä henkilökohtaisella panostuksella vaikuttaa aidosti omaan sijoitukseensa, Peltonen sanoo. Tavoite kehittää Puolustusvoimissa on varauduttu myös riskeihin, joita reserviläiskirjeeseen liittyy. Peltonen ottaa esille, että melkein miljoonan kirjeen lähettämiseen mahtuu taatusti mukaan myös virheitä. – Kirje voi mennä henkilölle, joka on voinut esimerkiksi menettää jalkansa onnettomuudessa tai peräti kuolla. Asia on valitettava, mutta mahdollinen, Peltonen selittää ja jatkaa, että tällöin tiedot henkilöstä on korjattava, ja siitä juuri kirjeissä on kyse. Tietoturvallisuudesta Peltonen ei ole huolissaan, koska yksittäisten taistelijoiden yleisluontoinen sijoitus ei ole mikään uusi tieto. Samat tiedot on tähän mennessä saanut käymällä aluetoimistossa. Puolustusvoimat odottaa saavansa reserviläisiltä palautetta kirjeen myötä. Peltosen mukaan on tärkeää, että palaute pystytään kä- sittelemään ja jalostamaan käytäntöön esimerkiksi kertausharjoitusten kehittämiseksi. – Tällä projektilla haluamme osoittaa, että puolustusvoimat on valmis kehittämään erilaisia toimintatapoja vuorovaikutuksen parantamiseksi omaan reserviinsä, Peltonen kertoo. Peltonen odottaa touko- ja kesäkuun olevan ruuhkaisinta aikaa, kun kirjeet on lähetetty ja yhteydenottoja reserviläisiltä tulee. – Haluan jo kiittää omaa henkilökuntaa ja Postia tehdystä hyvästä valmistelutyöstä. Uskon asiaan, vaikka varmasti tulee myös negatiivista palautetta. Hyödyt ovat tässä isossa projektissa kuitenkin suuremmat, Peltonen vakuuttaa. – Luottamukseni suomalaiseen puolustusjärjestelmään on vankkumaton. En epäile yhtään etteikö puolustusratkaisumme, vaikka tänä päivänä vähän harvinainen, olisi toimiva. Kari Takanen nimitettiin Pääesikunnan päälliköksi Aappo Jutila Kuva: puolustusvoimat Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen (vasemmalla) nimitettiin Pääesikunnan päälliköksi. Hän astuu virkaan ensi vuoden tammikuussa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nimitti merivoimien komentajan, kontra-amiraali Kari Takasen Pääesikunnan päälliköksi Valtioneuvoston esityksen perusteella. Takanen aloittaa uudessa tehtävässään 1. tammikuuta 2016. Nykyinen Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko väistyy tuolloin tehtävästään. Takanen on työskennellyt merivoimien komentajana vuodesta 2013. Aiemmin hän on toiminut myös puolustusvoimien suunnit- telupäällikkönä, puolustusvoimien valmiuspäällikkönä sekä muun muassa Saaristomeren meripuolustusalueen komentajana ja puolustusvoimain komentajan adjutanttina. Kari Takanen suoritti yleisesikuntaupseerin tutkinnon silloisessa Sotakorkeakoulussa vuonna 1991. Tämän lisäksi hän on suorittanut opintoja Yhdysvalloissa. Takanen ei itse halunnut kommentoida nimitystä. Pääesikunta on puolustusvoimain komentajan johtoesikunta, joka johtaa ja valvoo valtion puo- lustusvoimille säätämien tehtävien suorittamista. Pääesikunta valmistelee myös eri puolustushaarojen ja muiden sen alaisten laitosten suorituskykyvaatimukset ja jakaa resurssit näille. Ylennys kenraalikunnassa Tasavallan presidentin esittelyssä nimitettiin myös nykyinen Pääesikunnan suunnitteluosaston apulaisosastopäällikkö, eversti Kim Mattsson kenraalin virkaan. Hän aloittaa elokuussa Pääesikunnan komentopäällikkönä. – Aion ensitöikseni perehtyä uuteen henkilöstöstrategiaan ja alan toimeenpanna sen mukaisia asioita, Mattsson toteaa Ruotuväelle. – Ihmiset ovat tärkeä voimavara muissakin kuin juhlapuheissa. Mielenkiintoisinta yli 30 vuoden urallani onkin ollut ihmisten johtaminen, hän tiivistää. Mattsson on toiminut muun muassa tasavallan presidentin adjutanttina ja useissa tehtävissä Pääesikunnassa sekä esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulussa. 4 lyhyesti Valtiolle ehdotetaan etuosto-oikeutta Turvallisuuskomitea on tehnyt selvityksen, jossa esitetään valtiolle etuosto-oikeutta tietyille maa-alueille. Selvitys tehtiin ulkomaalaisten maanomistamisesta kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. – Etuosto-oikeus rajattaisiin koskemaan yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista ja niihin liittyvien ministeriöiden strategisten tehtävien varmistamista, Turvallisuuskomitean sihteeristössä toimiva hallitusneuvos Matti Piispanen sanoo. Turvallisuuskomitea on päättänyt, että oikeusministeriö ryhtyy selvityksen perusteella jatkovalmisteluun. MNi Puolustusvoimat siirtää sotilaskoulutusta verkkoon Yhdysvaltalaiset harjoituksessa Suomessa Yhdysvaltojen asevoimien henkilöstö on harjoitellut huhtikuussa yhdessä maavoimien kanssa. Yhteistoimintaharjoitus alkoi 7. huhtikuuta ja päättyy 26. huhtikuuta. Yhdysvaltojen sotilasosastossa on mukana noin 20 henkilöä. Maavoimilta harjoitukseen osallistuu palkattua henkilöstöä. Utin jääkärirykmentin tiedottaja Pia Enroosin mukaan tavoitteena on edistää yhteistoimintakykyä ja -menetelmiä muiden maiden asevoimien kanssa. – Joukot harjoittelevat muun muassa taistelua rakennetulla alueella, Enroos kertoo. MNi Tasavallan presidentti vieraili turvakurssilla Rauhanturvaajille veteraanistatus Kriisinhallintajoukoissa palvelleet saavat virallisen veteraanin statuksen. Uudistus on osa laajempaa kriisinhallinnan veteraaniohjelmaa vuosille 2015–2019. Kalle Toivonen Puolustusministeri on hyväksynyt kansallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelman tavoitteet vuosille 2015–2019. Ohjelman myötä suomalaiset rauhanturvaajat saavat virallisen tunnustuksensa, veteraanin statuksen. Kriisinhallinta-etuliitteellä erotetaan nyt tunnustuksen saavat henkilöt Suomen sotaveteraaneista. Suomen rauhanturvaajaliiton puheenjohtajan, kenraaliluutnantti evp. Paavo Kiljusen mukaan valtion antamalla virallisella tunnustuksella ja arvonannolla on henkistä merkitystä henkilöille, jotka ovat aikoinaan tehneet päätöksen lähteä rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin vapaaehtoisesti isänmaata palvelemaan. Veteraanistatus on kuitenkin vain pieni osa kriisinhallinnan veteraaninohjelmaa. Ohjelman tavoitteena on luoda kokonaisvaltaisesti kattava tukiverkosto rauhanturvaajille. Ohjelma mahdollistaa sen, että tukea on saatavilla sekä omaisille että kriisinhallitsijoille niin kriisinhallintatehtävien aikana kuin ennen ja jälkeen palveluksen. Ohjelmassa on mukana poikkihallinnollisesti useita tahoja. Rauhanturvaajaliiton ja puolustusvoimien lisäksi uudistuksen merkittävinä toimijoina ovat ohjelman osana olevan uuden sotilastapaturmalain valmistellut sosiaali- ja terveysministeriö sekä korvausasioista vastaava valtiokonttori. Veteraaniohjelman tavoitteet hyväksyi virallisesti puolustusministeri Carl Haglund. – Tämän ohjelman tärkein tavoite on varmistaa avun saanti sitä tarvitseville. Fyysistä ja psyykkistä tukea ja hoitoa tarvitsevien on saatava sitä mahdollisimman nopeasti, ilman voimia vievää byrokratiaa ja luukulta toiselle juoksuttamista, Haglund sanoo. Suomalaisia rauhanturvaajia Afganistanissa. Tällä hetkellä suomalaisia palvelee kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa noin 500. Veteraaniohjelma toteutuu vaiheittain – Veteraaniohjelman ensimmäisessä vaiheessa perustettiin Libanoniin sosiaalikuraattorin tehtävä neuvomaan rauhanturvaajia käytännön asioissa. Hänellä on ollut jo nyt hyvin paljon asiakkaita, mitä voi pitää merkkinä onnistumisesta, Paavo Kiljunen kertoo. Veteraaniohjelman tavoitteet täyttynevät vuosien 2015 ja 2019 välillä vaiheittain. Uudistettu kriisinhallinnan tapaturma- ja ammattitautilaki on suunniteltu pantavan täytäntöön vuoden 2016 alusta. Kriisinhallintaveteraani- kortti jaetaan suunnitellusti vuonna 2016 kaikille rauhanturvatehtävissä palvelleille. Kriisinhallintaveteraanikortti merkitsee oikeutta erikseen neuvoteltaviin etuuksiin sekä ennen kaikkea tunnustusta kriisinhallitsijoiden tekemästä työstä. – Veteraaniksi tavataan nimittää henkilöä, jolla on huomattava määrä kokemusta joltain alalta. Kriisinhallintatehtävissä palvelleilla on Suomen puolustuksenkin kannalta arvokasta kokemusta ja osaamista, joka halutaan nyt kriisinhallintaveteraaninimikkeellä tunnustaa, Carl Haglund tiivistää. Palvelusolosuhteet ovat koventuneet vuosien aikana Suezille lähetettiin vuonna 1956 ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat kriisinhallintatehtäviin. Veteraaniohjelman toteutuminen osuu siis hyvin yhteen suomalaisten kriisinhallintajoukkojen 60vuotisjuhlavuoden kanssa. Vanhempi osastoupseeri, everstiluutnantti Mika Peltoniemi puolustusministeriöstä kertoo olosuhteiden hieman muuttuneen niiden 60 vuoden aikana, kun Suomi on ollut mukana rauhanturvatoiminnassa. – Koventuneiden palvelusolosuhteiden myötä kriisinhallintajou- kot tarvitsevat tätä uudistusta ja myös ansaitsevat tämän. Operaatiot ovat koventuneet ja kokemukset ovat erilaisia, Peltoniemi kertoo. Suomi on viimeinen rauhanturvaoperaatioihin osallistunut Pohjoismaa, jossa koventuneet palvelusolosuhteet huomioidaan antamalla kriisinhallintahenkilöstölle veteraanistatus. – Suomi on jälkijunassa kansainvälisestä kehityksestä. Taustalla saattaa olla keskustelua siitä, että rinnastammeko me nyt kriisinhallintaveteraaneja sotiemme veteraaneihin. Sotaveteraanien arvostuksesta uudistus ei todellakaan ole pois, Peltoniemi sanoo. Hämeenmaa valittiin koulutuspurjehdukselle Mika M. Niskanen Merisotakoulun koulutuspurjehdus järjestetään tänä vuonna miinalaiva Hämeenmaalla. Kuuden viikon purjehdus käynnistyy 3. toukokuuta ja päättyy 15. kesäkuuta. Viimeksi koulutuspurjehdus järjestettiin Hämeenmaalla vuonna 2011. Merisotakoulun merenkulun pääopettaja, komentajakapteeni Jarmo Heikkilä kertoo, että valintaan vaikutti Hämeenmaan suuri koko ja soveltuvuus Atlantin olosuhteisiin. Hämeenmaa on sen sisaralus Uusimaan ohella merivoimien suurin laiva 77 metrin pituudellaan ja 11,5 metrin leveydellään. – Laivan taistelujärjestelmä tukee myös erittäin hyvin kadettien koulutusta purjehduksella, Heikkilä toteaa. Viime keväänä purjehdus järjestettiin Uusimaalla. Tätä aikaisemmin vastuun jakoi miinalaiva Pohjanmaa, joka on kuitenkin nykyisin asetettu myyntiin ja poistuu käytöstä tämän vuoden aikana. Purjehduskoulutus suuntautuu tänä vuonna Itämerelle, Pohjanmerelle, Atlantille ja Välimerelle. Laiva pysähtyy huoltokäynneillä Santa Cruzissa, Livornossa ja Gdyniassa. Purjehduksen lopuksi laiva osallistuu kansainväliseen Baltops-harjoitukseen Itämerellä. Purjehduksella on mukana 82. ja 84. merikadettikurssin kadetit, täydennyskoulutettavia aliupseereita, varusmiehiä, aluksen henkilöstö sekä Merisotakoulun opettajia. Laivalla on jatkuvasti noin sata henkeä, mutta määrä vaihtelee kolmen etapin välillä. – Kolmannen etapin alusta lähtien laiva on aivan täynnä, ainoastaan päällikön yläpunkka taitaa olla tyhjänä, Heikkilä sanoo. Valtava merkitys oppimisen kannalta Heikkilän mukaan purjehdus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuu- Kuva: Ville Bröijer Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjesti 16.–19. huhtikuuta lukiolaisille suunnatun turvakurssin, jossa tutustuttiin viranomaisten toimintaan sekä harjoiteltiin arjen kriisitilanteiden taitoja. – Kysyntä näille kursseille tuli kouluista. Etenkin naispuoliset lukiolaiset, joita oli lähes 80 prosenttia kurssilaisista, halusivat saada tuntumaa varusmiespalvelun olosuhteisiin, MPK:n toiminnanjohtaja Pertti Laatikainen kertoo. Oman tunnustuksensa kursseille antoi tasavallan presidentin Sauli Niinistön tutustumisvierailu, joka toi Laatikaisen mukaan lukiolaisten tekemiseen silminnähden lisää säpinää. KTo ruotuväki 8/2015 Kuva: puolustusvoimat Puolustusvoimien uusi PVMoodle koulutusportaali on otettu vaiheittain käyttöön osaksi sotilaskolutusta. Kaikki 15 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset voivat käyttää PVMoodlea. Alustaa käyttää tällä hetkellä noin 17 000 ihmistä. Pääesikunnan kolutusosaston projektiassistentti, kaartinjääkäri Esa-Pekka Pirhonen näkee monipuolisuuden PVMoodlen vahvuutena. – PVMoodle mahdollistaa erilaisia oppimisympäristöjä. Suunnitteilla on esimerkiksi mahdollisuus tehdä tenttejä sotilaan käsikirjan pohjalta. JKo uutiset Komentajakapteeni Jarmo Heikkilä kertoo, että tulevina vuosina koulutuspurjehdus järjestetään joko Hämeenmaalla ja Uusimaalla. Vuoro vaihtuu joko vuosittain tai kahden vuoden välein. den harjoitella todenmukaisissa olosuhteissa. Koulutus on käynnissä vuorokauden jokaisena tuntina. Vanhemman vuosikurssin kadetit keskittyvät purjehduksella opettelemaan ase- ja johtamisjärjestelmää sekä kulkemista avomerellä. Nuoremmat kadetit puolestaan omaksuvat merenkulun alkeita ja merimiestaitoja. Henkilökunnan koulutuksen päämääränä on kehittää muun muassa merenkulkutaitoja ja koulutustaidollisia valmiuksia. Varusmiesten ohjelmaan kuuluu koulutussuunnitelmien mukaiset asiat. Purjehdukseen on valmistauduttu suunnittelemalla reitti ja analysoimalla merialueet ja toimintaympäristö. Tämän lisäksi omia tehtäviä on opiskeltu teoriassa. – Odotan purjehdukselta hienoja elämyksiä ja kokemuksia. Tietysti opiskelijoiden kannalta odotan hyviä oppimistuloksia, Heikkilä toteaa. 5 uutiset ruotuväki 8/2015 Valtanen: Neuvostoliitto tarjosi kouluttajia Suomeen tähtäimessä Kuka päättää, miten pinkka tehdään? Mika M. Niskanen Toisilla kasarmeilla pinkat taitellaan preussilaisen millintarkasti, toisilla se vain ohimennen viikataan kaappiin roikkumaan. Erot käytäntöjen välillä muuten niin säännönmukaisessa ympäristössä herättävät kysymyksiä varusmiesten keskuudessa. Majuri Ville Kostian Pääesikunnan koulutusosastolta valaisee hivenen käytäntöjen taustoja. Kuva: Ville Bröijer Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Jaakko Valtanen kertoo Neuvostoliiton tarjonneen Kylmän sodan aikana tehtyjen sotamateriaalihankintojen yhteydessä Suomeen omia kouluttajiaan. Valtanen korostaa, ettei tarjouksiin suostuttu, vaan Suomi lähetti aina omat sotamateriaalin tulevat käsittelijät koulutettavaksi Neuvostoliittoon. – Tälläkin tavalla torjuttiin Neuvostoliiton pyrkimykset vaikuttaa puolustusvoimiin, Valtanen kertoo. Vuosina 1983–90 puolustusvoimien komentajana toiminut Valtanen käsitteli aihetta Suomen sotahistorialliselle seuralle pitämässään esitelmässä "Yya-Suomi idän ja lännen ristivedossa". Yya-sopimus oli Kylmän sodan aikainen Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta. Puolueettomuuteen pyrkinyt Suomi teki sotamateriaalihankintoja Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton lisäksi myös länsimaista. Valtanen kertoo, että kolmannes hankinnoista pyrittiin suuntaamaan kotimaahan, kolmannes Neuvostoliittoon ja kolmannes länsimaihin. – Täten puolustusvoimat saivat tarvitsemaansa materiaalia sekä idästä että lännestä. Kalle Toivonen Kenraali Jaakko Valtasen mukaan Suomen ja Neuvostoliiton Yya-sopimusta kadehdittiin avoimesti osassa Varsovan liittoon kuuluneissa maissa. – He pitivät Suomen sopimusta omaa täydellistä liittosuhdettaan parempana, Valtanen toteaa. Sopimus herätti ristiriitoja Suomi ja Neuvostoliitto solmivat Yya-sopimuksen 6. huhtikuuta 1948. Allekirjoittajina toimivat Suomen pääministeri Mauno Pekkala ja Neuvostoliiton ulko- ja varapääministeri Vjatšeslav Molotov. Sopimuksen olennaisin sisältö oli Suomen sitoumuksessa torjua alueensa kautta Neuvostoliittoon suuntautuva hyökkäys mahdolli- si molemmille osapuolille hyödyllisen vuorovaikutuksen, Valtanen toteaa. Valtasen mielestä sopimuksen suurin ongelma oli, että Neuvostoliitto piti sitä liittosopimuksena, mutta Suomi ei liittosopimusta halunnut. – Sopimuksella oli hyvin pitkälle meneviä ulkopoliittisia vaikutuksia sekä itään että länteen, hän toteaa. sesti Neuvostoliiton avustamana. Apu ei olisi kuitenkaan ollut automaattista vaan siitä olisi sovittu erikseen. Suomen itsemääräämisoikeuden ja kansainvälisen aseman kannalta sopimus oli vaikea ja ristiriitoja herättävä. Siitä oli kuitenkin myös hyötyä. – Sopimus rauhoitti sotien rikkomat suhteet naapuriimme ja mahdollisti vuosikymmenien ajak- Puolustusyhteistyö puhuttaa Materiaalihankinnoista ei ole keskusteltu Suomen ja Ruotsin puolustusministerit Carl Haglund ja Peter Hultqvist ovat yhtä mieltä maiden välisen puolustusyhteistyön tärkeydestä. Ministerit jakoivat näkemyksiään puolustuspoliittisessa ministerivuoropuhelussa maaliskuun lopulla Espoon Hanasaaressa. – Tällä hetkellä suomalais-ruotsalaisesta yhteistyöstä on aihetta keskustella enemmän kuin yleensä, Haglund sanoi viitaten tällä hetkellä vallitsevaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist kertoi maansa arvostavan maiden välistä yhteistyötä. Kehityskohteista nousivat esiin muun muassa informaationvaihdon ja Maiden välisistä yhteisistä materiaalihankinnosta ei ole Haglundin mukaan vielä juuri keskusteltu, mutta Nordefcon puitteissa asiaa voidaan kuitenkin pitää konkreettisena. – Mahdollisella samankaltaisella materiaalilla olisi suuri merkitys, Haglund totesi. Sekä Haglund että Hultqvist korostavat, että suomalais-ruotsalaisen puolustusyhteistyön kanssa ollaan vakavissaan. Aiemmin tänä vuonna julkaistu raportti yhteistyön syventämisestä keskittyy rauhan ajan toimintaan, mutta ministerit eivät poissulje myöskään mahdollista kriisiajan yhteistyötä. Kuva: puolustusministeriö/Tiina Takala Jussi Vainikka Puolustusministerit korostavat, että Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön kanssa ollaan tosissaan. koulutusyhteistyön lisääminen. – Välillämme on pitkä yhteistyö kansainvälisissä operaatioissa, ja tavoitteena on kehittää koulutusja harjoitusyhteistyötämme, Hultqvist kertoi. EU:n on vaikea vastata ukrainalaisten toiveisiin Joonas Koivisto Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa järjesti seminaarin Euroopan unionin strategiasta ja toiminnasta Ukrainan kriisissä. Esiin nousseita teemoja olivat asevoimien tuen puute EU:lta ja ukrainalaisten kokemukset konfliktista. Seminaarissa puhuneen ukrainalaisen professori Oleksiy Haran in mielestä otti EU on toiminut lii- an rauhallisesti kriisissä. Hänen mukaansa EU:n olisi tuettava Ukrainan asevoimia. Haranin mukaan Ukrainan asevoimat tarvitsisi esimerkiksi parempaa huolto- ja viestikalustoa puolustuskyvyn turvaamiseksi. Asevoimia ei ole tarkoitus vahvistaa hyökkäystä varten, vaan Ukrainan parempi puolustuskyky ehkäisisi uusien aluekiistojen syntyä. Aseellinen avustus EU:lta ei ole mahdollista Seminaarissa puhunut Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija, dosentti Kirsti Raik joutui tyrmäämään ukrainalaisten vaatimukset suorasta aseellisesta avusta, sillä hänen mukaansa se ei ole EU:lta mahdollista. – En näe mahdollisuutta, että EU-maiden kesken syntyisi konf- liktin laajentumisen pelossa poliittista yhteisymmärrystä aseellisen avun viennistä Ukrainalle. Toisaalta, jos kriisi eskaloituu uudelleen ja taistelut jatkuvat, syntyy etenkin Yhdysvalloille paineet viedä sotilaallista apua Ukrainalle. Jotkin yksittäiset Euroopan maat saattavat viedä aseapua, mutta EU:ssa tai Natossa tuskin syntyy poliittista tahtoa toimia kokonaisuutena. Kuka päättää varuskuntien pienistä käytännöistä, kuten pinkan teosta tai kaapin oikeasta järjestyksestä? – Yleisestä palvelusohjesäännöstä tulevat ohjeet, joiden perusteella joukko-osastoissa komentaja koordinoi ohjeistukset yhdenmukaisiksi. Lopulta edellä mainittujen perusteiden pohjalta yksikön päällikkö päättää, miten hänen yksikössään toimitaan. Päällikkö kirjoittaa toimintaohjeet yksikön palvelusohjeeseen. Kaikki asiat tehdään yksikössä palvelusohjeen asettamien rajojen sisällä. Entä jos kaikesta huolimatta esimerkiksi pinkkakäytännöissä esiintyy eriäväisyyksiä? – Jos yksikön sisällä tai joukko-osaston yksiköiden välillä käytännöissä on eroja, niin esimerkiksi yksikön VMTK-edustaja voi ottaa asian esille päällikön kanssa ja päällikkö linjaa asian. Periaatteessa ei pitäisi olla eroja. Jos keskustelu päällikön kanssa ei tuota tulosta ja asia alkaa varusmiehen mieltä hiertämään, niin asian voi ottaa esille myös varusmiestoimikunnassa, josta asia lähtee kokouspöytäkirjana joukko-osaston komentajalle. – Päiväpalvelusohje vaihtelee usein koulutuskausien mukaan. P-kaudella varuskunnan toimintamalleja ja käytäntöjä opetettaessa asiat tehdään usein perusteellisemmin kuin jatkossa E- ja J-kaudella. uutisia muualta Iso-Britanniassa käynnissä suuret sotaharjoitukset Iso-Britannialainen sanomalehti Express uutisoi 11. huhtikuuta mittavasta sotaharjoituksesta, joka järjestetään Skotlannin edustalla 11.–24. huhtikuuta. Harjoituksen nimi on Joint Warrior ja siihen osallistuu Britannian lisäksi Yhdysvallat, Saksa, Ranska ja Turkki. Mukana on noin 50 alusta ja sukellusvenettä, 70 lentokonetta ja noin 13 000 sotilasta. Harjoitus on yksi Naton kahdestasadasta vuosittaisesta harjoituksesta. Kyseinen harjoitus järjestetään kahdesti vuodessa, mutta sen koko vaihtelee turvallisuuspoliittisen tilanteen mukaan. Sotaharjoituksen suuruus johtuu Britannian puolustusministeri Michael Fallonin mukaan kiristyneestä maailmanpoliittisesta tilanteesta. Express 11.4. Ruotsalaispoliitikot kannattavat sotilaallista tukea Suomelle kriisitilanteessa Uutistoimisto Lännen Media kertoo Ruotsin poliitikkojen kannattavan Suomen sotilaallista tukemista mahdollisessa kriisitilanteessa. Ruotsalaisille poliitikoille järjestetyssä kyselyssä 70 prosenttia oli sitä mieltä, että Ruotsin on annettava Suomelle poliittista, sekä sotilaallista tukea siinä tapauksessa, jos Suomi joutuisi sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Kyselyyn vastasi 52 kansanedustajaa ruotsin eri puolueista ja viisi europarlamentaarikkoa. Myös Ruotsin parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Allan Widman on ilmaissut kantansa asiaan. Hän kertoi Lännen Medialle antamassaan haastattelussa, että Ruotsin valtio antaisi Suomelle sotatilanteessa aseapua. Widmanin mukaan Ruotsissa on solidaarisuuslauseke, joka velvoittaa avunantoon ja Ruotsin puolustusvoimat on saanut jo edellisen hallituksen aikana tehtävän selvittää, millä tavoin apua voitaisiin sotatilanteessa antaa. Lännen Media 14.4. Itä-Ukrainassa neuvotellaan raskaiden aseiden poisviennistä MTV3 uutisoi verkkosivuillaan Ranskan, Saksan, Venäjän ja Ukrainan välisestä kokouksesta, jonka päämääränä oli saada raskaat aseet vedettyä pois Itä-Ukrainan taistelualueilta. 14.–15. huhtikuuta pidetyssä kokouksessa pyrittiin pohtimaan keinoja, joilla Itä-Ukrainan tulitauosta saataisiin pitävä. Kokouksessa sovittiin muun muassa pois vedettevien asetyyppien listan laajentamisesta. Tarkoitus olisi saada myös panssarivaunut pois Itä-Ukrainan taistelualueilta. Tulitauko on rakoillut Itä-Ukrainassa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön tarkkailijat ovat raportoineet useista tulitaukorikkomuksista. MTV3 14.4. Toimittanut Joonas Immonen 6 lyhyesti Japanin itsepuolustusjoukoilla on älypuhelinpeli Japanin valtion itsepuolustusjoukot on lanseerannut söpöjä hahmoja sisältävän älypuhelinpelin, jonka avulla se pyrkii puhdistamaan imagoaan ja kasvattamaan vetovoimaansa uusien sotilaiden värväyksessä. Viime vuonna palvelukseen hakeneiden määrä laski Japanissa 10 prosenttia edellisvuodesta. Pelissä univormupukuiset sarjakuvahahmot puolustuvat kotia, sekä väistelevät erilaisia liikkuvia esineitä. Esimerkiksi Kiinalla on rekrytointipeli, jossa pelaaja saa taistella vihollista vastaan saarilla, joiden omistuksesta Kiina ja Japani tosielämässäkin kiistelevät. (STT 25.3.) AJu Kuuba ei ole enää uhka Yhdysvalloille Japani pohtii asevoimien perustamista Liberaalidemokraattinen puolue on säännöllisesti nostanut esiin omien asevoimien perustamisen. Japanin turvallisuudesta vastaavat tällä hetkellä kansalliset itsepuolustusjoukot. Jukka Isomaa Japani pohtii jälleen kansallisten asevoimien perustamista. Keskustelu aiheesta nousi pinnalle helmikuun alussa sattuneiden japanilaispanttivankien murhien vuoksi. Tuolloin Isis-terroristit sieppasivat kaksi japanilaista Syyriassa ja myöhemmin teloittivat heidät raa'asti. Tieto surmista otettiin Japanissa vastaan raskaasti. Japanin hallitus ilmoitti olevansa raivoissaan panttivangin surmaamisesta ja pääministeri Shinzo Abe lupasi tehdä kaikkensa syyllisten saamiseksi oikeuden eteen. Oulun yliopiston historian ja japaniopintojen oppiaineessa työskentelevän tutkijatohtori Juha Saunavaaran mukaan Aben puheenvuoroja tulkittiin osin kannanotoiksi maan itsepuolustusjoukkojen valtuuksien laajentamisen tarpeellisuudesta. Tällä hetkellä perustuslaki kieltää Japania ottamasta osaa aseellisiin konflikteihin. – Murhien yhteydessä käytiin laajaa keskustelua siitä, tulisiko Japanilla olla valmius käyttää aseellista voimaa vastaavan kaltaisten tragedioiden välttämiseksi, Saunavaara kertoo. Aben edustamalla liberaalidemokraattisella puolueella on enemmistöasema maan parlamentissa ja puolue on jo pitkään puhunut perustuslain, sekä erityisesti maan puolustamisesta säätävän 9. artiklan muuttamisen puolesta. Yleinen mielipide on kuitenkin ollut pitkään perustustuslain muutosta vastaan. Yhdysvallat on Japanin tärkein puolustuspoliittinen yhteistyökumppani. Yhdysvallat on myös järjestänyt yhteisiä taisteluharjoituksia Japanin itsepuolustusjoukkojen kanssa, mikä on herättänyt kritiikkiä muissa Aasian maissa. Ongelmallinen puolustustehtävä Japanilla ei virallisesti ole asevoimia, sillä maan perustuslaki kiel- Sukellusvene Ruotsin saaristossa olikin kalastusalus Kriisi on kasvattanut sotilasmenoja Kotimaassaan itsepuoulustusjoukot vastaavat lähinnä luonnonkatastrofien tuhojen korjaamisesta, sillä poliittiset levottomuudet ovat Japanissa harvinaisia. tää sotilaallisten joukkojen ylläpitämisen ja sotiin osallistumisen. Maassa toimii kuitenkin itsepuolustusjoukot, jotka muistuttavat rakenteeltaan ja kalustoltaan kansallisia asevoimia. Saunavaaran mukaan itsepuolustusjoukkojen ensisijainen tehtävä on puolustautuminen valtion ulkopuolisia uhkia vastaan. – Kotimaassaan itsepuolustusjoukoilla on myös selkeä tehtävä tukea esimerkiksi luonnonkatastrofien jälkeisessä raivaus- ja uudelleenrakennustyössä. Sen sijaan joukkojen rooli kansainvälisen kriisinhallintayhteistyön osapuolena on epäselvä. Japani on ottanut osaa kansainväliseen kriisinhallintatyöhön, joskin maan itsepuolustusjoukkojen osallistumisen koetaan olevan ristiriidassa aseellisen toiminnan kieltävän 9. artiklan kanssa. – Itsepuolustusjoukkojen lähet- täminen osaksi kansainvälisiä operaatioita on mahdollista ainoastaan poikkeuslainsäädännön avulla. Aina kun maa haluaa osallistua uuteen operaatioon, asiasta täytyy säätää uudella poikkeuslainsäädännöllä, Saunavaara kertoo. Osallistumistavoissaan Japani noudattaakin hyvin maltillista linjaa. Saunavaaran mukaan japanilainen rauhanturvaaminen on perinteisesti käsittänyt miinanraivaamiseen, jälleenrakentamiseen ja joukkojen huoltoon liittyviä tehtäviä. Historiallinen muutos Perustuslain 9. artiklan muuttaminen helpottaisi Japanin omaa osallistumista kansainväliseen rauhanturvatyöhön. Toisaalta se antaisi Japanille myös aiempaa laajemmat mahdollisuudet ottaa osaa aseellisiin konflikteihin. Kritisoijien mielestä muutos muuttaisikin - itsepuolustusjoukkojen tehtävää liialti kansallisen ammattiarmeijan suuntaan. Toteutuessaan kyse olisi joka tapauksessa historiallisesta muutoksesta, sillä Japanissa perustuslakia ei useista aloitteista huolimatta ole koskaan päädytty muuttamaan. Japanilaiset ovat perinteisesti hyvin sitoutuneita perustuslakiinsa ja haluttomia sen muuttamiseen, Saunavaara kertoo. Vaikka 9. artiklaa muutettaisiin, Saunavaara epäilee, että vaikutukset Japanin puolustuskäyttäytymiseen jäisivät pieniksi. – Lähinnä näkisin sen helpottavan osallistumista kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin, kun osallistuminen ei edellyttäisi aina uuden poikkeuslainsäädännön hyväksymistä. En usko että muutos tulisi merkittävästi vaikuttamaan itsepuolustusjoukkojen toimenkuvaan, Saunavaara sanoo. Virolainen osasto mukaan Unifil-operaatioon Osasto koulutetaan Porin prikaatissa osana rotaatiokoulutusta. Joonas Koivisto Virolainen osasto liittyy osaksi suomalaisten kriisihallintajoukkojen suomalais-irlantilaista pataljoonaa Unifil-operaatiossa Libanonissa. Pataljoonan vahvuus Libanonissa on tällä hetkellä noin viisisataa rauhanturvaajaa, joista suomalaisia 350. Viro osallistuu operaatioon enintään 50 sotilaalla. Viron osasto ei kasvata pataljoonan kokonaisvahvuutta, vaan suomalaisten vahvuus operaatiossa vähenee vastaavalla lukumäärällä. Virolainen osasto liitetään operaatioon toukokuussa. Joukon koulutus toteutetaan vaiheittain suomalaisten rotaatiokoulutuksen osana Porin prikaatissa. Viron osasto liitetään osaksi suomalaista jääkärikomppaniaa, jonka lisäksi Viro asettaa operaatioon esikuntaupseereita. Virolaiset liitetään pataljoonaan Suomen johtovaltioroolin ajaksi. Johtovaltioroolin on määrä kestää 31.5.2016 asti. Aloite tuli Virolta Maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Petri Hulkon mukaan aloite operaation liittymisestä tuli Virolta. – Aloite tuli Virosta, jota Suomi luonnollisesti tuki. Virolaiset tulevat osaksi suomalaista joukkoa ja vähentävät sen verran Suomen osallistumista. Tarkoitus ei ole enää kaventaa joukon kokoonpanoa muilla kansallisuuksilla eli Suomi, Irlanti ja Viro muodostavat jatkossa pataljoonan, jota Suomi johtaa ainakin kevääseen 2016. Suomalainen kriisinhallintajoukko Libanonissa koostuu jääkärikomppaniasta, tukikomppaniasta, esikuntaosista ja tukiosista sekä ylempien esikuntien esikuntaupseereista. Suomi on osallistunut Unifil-operaatioon jo neljällä vuosikymmenellä. Kuva: puolustusvoimat Tukholman kansainvälisen rauhaninstituutti Siprin mukaan Ukrainan kriisi on saanut monet Venäjää lähellä sijaitsevat maat lisäämään sotilasmenojaan. – Ukrainan kriisi on perusteellisesti muuttanut Euroopan turvallisuustilannetta, mutta tähän mennessä vaikutus sotilasmenoihin on näkynyt eniten Venäjän rajanaapureilla, Siprin ohjelmajohtaja Sam PerloFreeman sanoo Yleisradiolle. Esimerkiksi Ukraina kasvatti sotilasmenojaan vuonna 2014 yli kahdellakymmenellä prosentilla. Vuonna 2015 Ukraina aikoo tuplata nykyiset sotilasmenonsa. (Yle.fi 13.4) JKo Kuva: Gettyimages/Chris McGarth Ruotsin asevoimat on tullut tutkimuksissaan lopputulokseen, että viime syksynä Ruotsin saaristossa havaittu sukellusvene olikin tavallinen vene, Time Bandit -niminen kalastusalus. Viime syksyllä Ruotsin saaristossa oli käynnissä ajojahti, kun Ruotsin merivoimista eläköityneen upseerin Sven-Olof Kvimanin ottamassa kuvassa epäiltiin näkyvän pintaan noussut vieraan vallan sukellusvene Lidingön saaren lähistöllä. Sekä kyseisen kalastusaluksen omistaja että Kviman ovat ilmoittaneet kyseenalaistavansa Ruotsin asevoimien analyysin lopputuloksen. (SvD 12.04) KTo ruotuväki 8/2015 Kuva: Gettyimages/Chung Sung-Jun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kertoi Kuuban presidentti Raúl Castron tapaamisen jälkeen järjestetyssä lehdistötilaisuudessa, että kylmä sota maiden välillä on vihdoin ohi. Obaman mukaan yhteisymmärrykseen päästiin, vaikka maiden politiikka yksilönvapauden ja ihmisoikeuksien suhteen eroaakin toisistaan. Maiden välillä on ollut kitkaa kymmeniä vuosia ja maiden johtajat tapasivat edellisen kerran 50 vuotta sitten. Obaman mukaan Kuuba ei ole enää uhka Yhdysvalloille, mutta sitä ei kuitenkaan toistaiseksi ole poistettu terrorismia tukevien maiden listalta. (Reuters, AFP 13.4.) JIm maailmalla 7 reportaasi ruotuväki 8/2015 Kuvat: Jukka Isomaa Toisen hiihtopäivämme päätepiste, Paikanselän vaara, siinsi viimeiset kymmenen kilometriä jatkuvasti näköpiirissämme. Vapaaehtoisten jääkäreiden jäljillä Kemijärveltä Sallaan hiihdettävä talvisodan muistohiihto järjestettiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa. 50 kilometrin mittainen marssi keräsi osallistujia aina Tukholmaa myöten. Jukka Isomaa Suuni ja silmäni täyttyvät pöllyävästä lumesta. Yritän huutaa kuskia hiljentämään, mutta ääneni peittyy moottorikelkan pauhun alle kiitäessämme lumipeitteisen Petijärven pintaa. Olen päättänyt ottaa osaa talvisodan muistohiihtoon, mutta myöhästynyt täpärästi yhteislähdöstä. Yksi tapahtuman järjestäjistä on kuitenkin luvannut kyyditä minut hiihtoletkan kärkeen. Kelkan viimein pysähtyessä syljeskelen lunta jääkärijoukkueen hiihtäessä ohitseni. Jääkäreiden lisäksi hiihtäjien kirjavassa joukossa on reserviläisiä, paikallisen koulun oppilaita ja muita paikallisia. Jääkäriprikaatin aliupseerioppilas Kalle Kiutun mukaan tapahtumaan osallistuminen tuli lyhyellä varoitusajalla ja yllätyksenä. – Hiihtoon osallistujat valittiin pikamarssin aikojen perusteella. Toisaalta yksikkömme on joka tapauksessa kiinni tänä viikonloppuna, joten eipä tuo harmita olla täällä. Kiinnitän itsekin sukset jalkaani ja liityn hiihtoletkaan. Järven jäältä latu nousee metsään ja kaartaa sitten rautatieuralle. Nuolisuoran ladun loppupäätä ei näy. hiihdossa kulkemamme reitti on sama, jota vapaaehtoiset käyttivät itään päin siirtyessään. Matka etenee joutuisasti muutaman kilometrin välein olevien mehupisteiden rytmittämänä. 15 kilometrin jälkeen pidämme tauon Mäntyvaaran taistelun muistomerkillä. Silmäillessäni muuta hiihtäjäkuntaa havaitsen, että valtaosa keskusteluista ympärilläni käydään ruotsiksi. Minulle selviää, että Ruotsissa vapaaehtoisten taistelijoiden muistolle on perustettu oma yhdistys Svenska Finlandsfrivilligas Minnesförenin, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuutta osallistua hiihtomarssiin. Tänä vuonna Ruotsista on saapunut 23 hiihtäjää. Useat heistä mainitsevat jonkun isovanhemmistaan osallistuneen vapaaehtoisena Suomen rintaman taisteluihin. Tukholmasta asti matkustanut Thomas Haggman taas kertoo, että kiinnostus sotahistoriaan sai hänet lähtemään Lappiin hiihtomarssille. – Itselläni ei ole ollut omia sukulaisia mukana Suomen taisteluissa, mutta on hienoa päästä käytännössä näkemään talvisodan keskeisiä taistelupaikkoja, hän sanoo. Iltapalalla juttelen suomenruotsalaisten reserviläisten kanssa, jotka kertovat edustavansa Uudenmaan varuskuntaa. Joukon konkari Dan Colliander kertoo osallistuvansa tapahtumaan nyt neljättä kertaa ja haluavansa ennen kaikkea kunnioittaa vapaaehtoisten uhrauksia. ”Muistohiihdon kaltaisten tapahtumien tärkeys onkin muistaa niitä, joita ei juhlittu kotimaassaan sankareina.” – Ruotsin vapaaehtoiset taiste- livat talvisodassa myös Hangon rintamilla. Hanko taas on aivan Uudenmaan prikaatin vieressä, joten kyllähän meillä on velvollisuus kunnioittaa heidän muistoaan, Colliander nauraa. Kunnioittaminen toistuu monien haastattelemieni ihmisten puheessa kysyessäni syytä tapahtumaan osallistumiseen. Colliander uskoo, että monet paikalle saapuneet kokevat vapaaehtoisten roolin usein unohtuvan talvisodan historiasta puhuttaessa. Muistohiihdon kaltaisten tapahtumien tärkeys onkin muistaa niitä, joita ei juhlittu kotimaassaan sankareina. Myös heidän tarinansa kuuluu tulla muistetuksi. Hiihto huipentuu juhlavasti Seuraavan päivän tuulinen sää ei ole läheskään yhtä hyvä kuin edeltävän ja käsivarretkin ovat kipeytyneet taitetusta urakasta. Loiva alamäki kuitenkin vauhdittaa matkan kulkua ja sivakoimme ensimmäiset kymmenen kilometriä parissa tunnissa. Pidämme tauon Paikanselässä, jossa kuuntelemme Mannerheimin vapaaehtoisille pitämän puheen 76 vuoden takaa. Jäljellä on enää parin kilometrin mittainen ylämäkirutistus Patsaidenmäen taistelumuistomerkille, jonne marssi päättyy. Patsaidenmäellä tunnelma on juhlava: marssimusiikki soi ja emännät lapioivat hernekeittoa nälkäisille hiihtäjille. Ihmiset juttelevat avoimesti keskenään, välillä suomeksi ja välillä ruotsiksi. Muutaman kymmenen osallistujan tapahtumaksi luulemani hiihto on muuttumassa pieneksi kyläjuhlaksi. Oma urakkani päättyy tähän – ruotsalaiset sen sijaan vaikuttavat vasta kunnolla innostuvan tapahtumasta. He kertovat jäävänsä vielä pariksi päivää Sallaan ja kyselevät, olisiko jossain tarjolla saunaa. Onnistun saamaan kyydin Etelä-Ruotsissa asuvalta suomalaispariskunnalta hiihdon aloituspisteeseen Iso-Kylän koululle. Lähtöpaikalla on hiljaista alkavan hämärän laskeutuessa. Kunnianosoitus vapaaehtoisille Ruotsalaista väriä Viiden vuoden välein järjestettävällä muistohiihtomarssilla kunnioitetaan talvisotaan osallistuneita vapaaehtoisia taistelijoita. Sallan rintaman taisteluihin osallistui vuosina 1939–1940 noin 8 500 ruotsalaista ja norjalaista. Muisto- Syömme lounaaksi höyryävää jauhelihakeittoa kemijärveläisen Jouhijärven kaupan pihalla, jonka jälkeen päivä kääntyy jo voiton puolelle. Päivän päätepisteemme on Sallan puolella sijaitseva Kursun kirkko, jonka leirikeskuksessa majoitumme. Tukholmalainen Peter Dyrssen hiihti 50 kilometrin hiihtomarssin 40-luvulta peräisin olevassa jääkärivarustuksessa. Hiihtomme ensimmäinen pysähdyspaikka sijaitsi Mäntyvaaran taistelumuistomerkillä, jossa laskimme seppeleen taistelussa kaatuneiden muistoksi. 8 ASEVELVOLLISUUDEN MAAILMA ruotuväki 8/2015 ASEVELVOLLISUUDEN MAAILMA Teksti: Jukka Isomaa Suomessa käytössä oleva yleinen asevelvollisuus on Euroopan mittakaavassa harvinaisuus, mutta maailmalla varsin yleinen puolustusratkaisu. Asevelvollisuus on edelleen laajasti käytössä esimerkiksi monissa Latinalaisen Amerikan, Afrikan, Lähi-idän ja Kaakkois-Aasian maissa. Monissa maissa asevelvollisuus jakaa kuiten- Ulkoasu: Sofia Korhonen kin voimakkaasti mielipiteitä. Yleinen asevelvollisuus saattaa myös olla kirjattuna valtion perustuslakiin, mutta käytännössä palvelus koskee vain köyhiä ja yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevia. Raja yleisen, kaikkia koskevan palveluksen ja valikoivan asepalveluksen välillä on usein veteen piirretty viiva. Kylmän sodan seuraus Euroopassa asevelvollisuus oli vielä 20 vuotta sitten hyvin yleinen osa puolustusratkaisua, mutta nykyään siihen tukeutuu Suomen ohella vain reilu kymmenkunta maata. Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen majuri Tommi Lappalaisen mukaan Euroopan valtioiden asevelvollisuuskäytännöt ovat valtaosin seurausta maailmansotien jälkeisestä poliittisesta ilmapiiristä ja uhkakäsityksestä. – Toisen maailmansodan jälkeen eli voimakas pelko uudesta laajasta sodasta, jossa olisi tarvittu paljon sotajoukkoja. Tämä sai useimmat Euroopan valtiot pitäytymään asevelvollisuusjärjestelmissään, Lappalainen kertoo. Euroopan ohella myös Yhdysvalloissa oli käytössä yleinen asevelvollisuus aina 1970-luvun puoliväliin saakka. Tilanne Euroopassa muuttui ratkaisevasti vasta kylmän sodan päätyttyä 1990-luvun alussa. Kun Neuvostoliitto hajosi, varustautuminen uhka onkin vähentynyt Euroopassa, Lappalainen näkee, että valtion geopoliittisella asemalla on edelleen ratkaiseva merkitys valtioiden suunnitellessa puolustusratkaisujansa. – Itä-Euroopassa ja myös Suomessa asioita katsotaan melko erilaisesta näkökulmasta kuin Euroopan läntisissä maissa. Esimerkiksi Suomi ja Ruotsi ovat päätyneet kylmän sodan päättymisen jälkeisinä vuosikymmeninä hyvin erilaisiin puolustusratkaisuihin. Edeltävien maiden ohella asevelvollisuus on käytössä myös Itävallassa, Sveitsissä, Norjassa, Kreikassa, Albaniassa, Turkissa ja Kyproksella. Useissa Euroopan maissa on katsottu tarvittavan ammattimaisia asejärjestelmien käyttäjiä, ei laajoja sotilasmassoja. sodan uhkaan alkoi menettää merkitystään. 2000-luvulle tultaessa asevoimien tehtävät ovat myös muuttuneet. – Sodankäynti on nykypäivänä paljon teknisempää kuin vielä 20 vuotta sitten. Useissa Euroopan maissa on katsottu, että valtiollisen puolustuksen takaamiseksi tarvitaan ammattimaisia asejärjestelmien käyttäjiä, ei laajoja sotilasmassoja. Useat maat näkivät, että ammattiarmeijan ylläpitäminen soveltuu paremmin tämänkaltaisiin tehtäviin. Täysin kadonneeksi asevelvollisuutta ei kuitenkaan voi julistaa 2010-luvun Euroopassa, sillä asevelvollisuus on edelleen käytössä yhteensä 13:ssa Euroopan maassa. Suomen lisäksi asevelvollisuus on voimassa esimerkiksi monissa entisen Neuvostoliiton maissa kuten Venäjällä, Virossa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Moldovassa. Vaikka sodan Yhdistäviä syitä asevelvollisuuden säilyttäneiden valtioiden välillä on vaikea hakea. Euroopan valtiot kuitenkin eroavat merkittävästi siinä, kuinka kattavasti asevelvollisuutta toteutetaan niissä. Esimerkiksi Albaniassa vain kahdeksan prosenttia suorittaa asevelvollisuuden kun taas kärkimaissa Suomessa ja Turkissa yli kaksi kolmasosaa miesikäluokasta käy palveluksen. Köyhät värvätään palvelukseen Latinalaisessa Amerikassa Keski- ja Etelä-Amerikassa asevelvollisuus on voimassa kaikkiaan seitsemässä maassa. Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin, Teivo Teivaisen mukaan monien valtioiden lähihistoriassa on useita sotilashallitusten kausia, jolloin asevoimien merkitystä on korostettu. Teivaisen mukaan asevelvollisuudella on perinteisesti nähty olevan voimakas nuorisoa isänmaallisuuteen sitova vaikutus. – Erityisesti sotilashallitusten kaudella katsottiin, että värväämällä nuorta väestöä armeijan palvelukseen, heidät pidetään samalla pois kansallista turvallisuutta uhkaavilta vasemmistolaisilta ideologioilta, Teivainen kertoo. Teivaisen mukaan useissa Latinalaisen Amerikan maissa yleisen asevelvollisuuden velvoittavuus toteutuu ainoastaan paperilla. Laki ja käytäntö eroavat usein toisistaan. – Käytännössä vain köyhistä oloista olevat henkilöt päätyvät armeijaan. Yliopisto-opiskelijoiden tai taloudellisesti varakkaiden keskuudesta ei juurikaan löydy henkilöitä, jotka olisivat millään tavalla olleet asevoimien kanssa tekemisissä. Asevoimiin värväämisen kohdistuessa ensisijaisesti köyhään väestöön, myös keinot palvelukseen värväämiseen ovat Teivaisen mukaan ainakin aiemmin olleet hyvin aggressiivisia. Sotilaat saattoivat esimerkiksi mennä köyhään kaupunginosaan, sulkea alueen kadut ja poimia asevelvollisikäiset mukaansa. – Perinteinen tapa on ollut myös, että kun paljon ihmisiä on yhtä aikaa menossa vaikka katsomaan jalkapalloa tai elokuvaa, alueelle ilmestyy siviilipukuisia värvääjiä, jotka saman tien keräävät mukaansa kaikki sellaiset, joilla ei ole esittää pä- tevää syytä olla osallistumatta palvelukseen. Kaikki eivät kuitenkaan näe asepalvelukseen joutumista väistämättä huonona ratkaisuna. Vaikka palveluksesta saatava päiväraha onkin pieni, yhdistettynä asevoimien täyteen ylläpitoon sekä tietynlaiseen statusarvoon, kyse voi olla myös houkuttelevasta yhdistelmästä. – Nuorisotyöttömyys on Latinalaisen Amerikan suurimpia ongelmia. Valtion organisoima asevelvollisuus saattaa näyttäytyä houkuttelevana tilanteessa, jossa vaihtoehtona saattaa olla täysi työttömyys tai epämääräinen pätkätyö. Vaikka useimmilla Latinalaisen Amerikan mailla ei Teivaisen tehtävä, käytännössä asevoimia hyödynnetään maiden sisäisten ongelmien kurissapitoon. Esimerkiksi Meksikossa asevoimat on jo pitkään joutunut ottamaan osaa huumejengien vastaiseen taisteluun, sillä maan poliisivoimia vaivaa laaja korruptio. Tarve halvalle työvoimalle selittää Afrikan ja Lähi-idän asevelvollisuutta mukaan ole merkittäviä ulkopoliittisia turvallisuusuhkia, valtiot panostavat merkittävästi asevoimiinsa. Syynä tähän on se, että sotilaita tarvitaan maiden sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. – Poliisin ja armeijan tehtävät ovat sekoittuneet toisiinsa. Vaikka yleisesti ollaankin sitä mieltä, että sisäisestä turvallisuudesta huolehtiminen pitäisi olla poliisin Afrikan ja Lähi-idän alueella asevelvollisuus on laajalti käytössä oleva instituutio. Afrikan mantereella asevelvollisuus on voimassa kaikkiaan 18 valtiossa ja laskutavasta riippuen myös Lähi-idässä vajaa kymmenen maata toteuttaa ainakin lainsäädännöllisesti asevelvollisuusjärjestelmää. Molemmille alueille on Latinalaisen Amerikan tapaan ominaista, että toteutuva asevelvollisuus on todellisuudessa hyvin valikoiva. Palvelukseen joutuvat pääsääntöisesti köyhät ja työttömät nuoret, vaikka lain nojalla puhuttaisiinkin yleisestä palveluksesta. Pohjois-Afrikkaa tutkineen Tampereen yliopiston politiikan professori Tuomo Melasuon mukaan sosiaalisella statuksella on merkitystä asepalveluksesta päätettäessä. – Esimerkiksi Marokossa on ainakin aiemmin saattanut välttää palveluksen, mikäli nuori on opiskellut yliopistossa. Myös Lähi-idän tilanteeseen erikoistunut Helsingin yliopiston politiikan professori Hannu Juusola kertoo, että Lähi-idässä asepalvelukseen joutuvat ne, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä tai korkean sosiaalisen statuksen oikeuttamaa mahdollisuutta vältellä palvelusta. – Nykyinen trendi myös on, että yhä pienempi osa asevelvollisikäisistä joutuu palvelukseen. Palveluksen välttely on helppoa, eikä ilmiöön suhtauduta negatiivisesti, sillä vapaaehtoisia miehiä on paljon tarjolla. 9 ASEVELVOLLISUUDEN MAAILMA ruotuväki 8/2015 Juusolan mukaan Lähi-idän asevelvollisuusmaissa palveluksen säilymiseen vaikuttaa kuitenkin moni syy. Monet maat tarvitsevat suuria joukkoja laajan maaalansa turvaamiseen, eikä vastaavan suuruisen ammattiarmeijan ylläpito olisi taloudellisesti mahdollista. Lisäksi Lähi-idässä asevelvollisuudella koetaan olevan nuorten kansallista identiteettiä vahvistava ominaisuus. – Esimerkiksi Egyptissä ja Israelissa tätä painotetaan jo asevoimien nimissä, sillä asevoimista puhutaan yleisesti kansanarmeijana, Juusola kertoo. Melasuon mukaan myös monissa Afrikan maissa asevelvollisuusjärjestelmien suosio on kohtuullisen vakaa, vaikkei valtioilla olekaan merkittäviä ulkopoliittisia uhkakuvia. Laaja hyväksyntä johtuu siitä, että asevoimien vastuulle kuuluu useissa maissa monia yleishyödyllisiä tehtäviä. Asevelvollisuus mahdollistaa maiden käyttöön runsaasti halpaa työvoi- hykkeen, jolla torjutaan Saharan autiomaan laajentumista pohjoiseen. Melasuon mukaan ilmiön varjopuolena on se, että useiden Esimerkiksi Algerian kansanarmeija on rakentanut Saharan läpi kulkevan moottoritien. maa, jonka käyttöä myös muihin kuin puolustuksellisiin tehtäviin ei koeta ongelmallisena. – Esimerkiksi Algerian kansanarmeija on rakentanut Saharan läpi kulkevan moottoritien sekä istuttanut Algeriaan satoja kilometrejä pitkän metsävyö- maiden asevoimista on tullut selkeä taloudellinen toimija, jolla paikoin on jo liikaa poliittista valtaa. Esimerkiksi Egyptissä asevoimilla on lupa myöntää ja evätä lisenssejä muun muassa maahan tuotaville rakennustarvikkeille. Näin se pystyy säätelemään maan rakennusbisnestä. Melasuon mukaan puhutaankin ”poliittis-militaristisesta mafiasta”. Mikä on yleisen asepalveluksen tulevaisuus? Asevelvollisuusarmeijan ylläpito linkittyy useissa maissa aseellisen konfliktin uhkaan. Latinalaisessa Amerikassa tämä uhka on usein valtion sisäinen, sillä asevoimat käyvät monissa maissa pitkittynyttä sotaa huumerikollisuutta vastaan. Lähi-idässä taas maiden keskinäiset huonot suhteet ja jännitteet valtioiden rajoilla pitävät yllä tarvetta asevelvollisuudelle. Mikäli suoranaista aseellista uhkaa sen sijaan ei ole näköpiirissä, keskustelu asevelvollisuuden tarpeellisuudesta nostaa päätään. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa kansan mielipide on asevelvollisuutta vastaan ja vel- vollisuutta arvostellaan 1960- ja 1970-lukujen sotilashallitusten ajalta peräisin olevana historiallisena rakenteena. – Yleinen mielikuva on, että moderni ja demokraattinen valtio ei tarvitse yleistä asevelvollisuutta. Modernina ratkaisuna pidetään asevelvollisuuden sijaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa palvelusta, Teivainen kertoo. Samankaltainen trendi oli havaittavissa myös 1990-luvun Euroopassa, jossa valtaosa Euroopasta siirtyi asevelvollisuudesta joko vapaaehtoiseen palvelukseen tai ammattiarmeijaan. 2010-luvulla Euroopassa kolmetoista valtiota toteuttaa kuitenkin edelleen asevelvollisuutta. Eurooppalaisissa oloissa asevelvollisuuden ei myöskään koeta yhtä voimakkaasti ristiriidassa yksilön vapauksien kanssa ja ainakin Suomessa sillä korostetaan olevan myös yksilön hyvinvointia edistäviä piirteitä, kuten kunnon kohoaminen. Tommi Lappalainen arvioi kuitenkin, että Euroopassa tuskin tullaan näkemään asevelvollisuusarmeijoiden uutta buumia. – Asevelvollisuus on yhteiskunnallisesti ja poliittisesti niin mielipiteitä jakava asia, ettei Euroopassa ainakaan tulla näkemään asevelvollisuusarmeijoiden renessanssia. Asiantuntijahaastatteluiden ohella artikkelia kirjoitettaessa on hyödynnetty CIA:n The World Factbook -tietokantaa, asevelvollisuusvaltioiden internet-sivuja sekä Eurooppa-osion tukena Risto Siilasmaan työryhmän raporttia ”Suomalainen asevelvollisuus”. Valtio, jossa on voimassa yleinen asevelvollisuus. Valtio, jossa käytössä ammattiarmeija, vapaaehtoinen palvelus tai ei asevoimia. Liettua palaa osittain asevelvollisuuteen Poikkeuksen Euroopan asevelvollisuudesta luopumisen trendiin tekee Liettua, joka ilmoitti helmikuussa palauttavansa maahan jo kertaalleen lakkautetun asevelvollisuuden. Liettuassa oli aiemmin käytössä yleinen asevelvollisuus, mutta maa siirtyi ammattiarmeijaan Natoon liittymisen yhteydessä vuonna 2008. Nyt aiempaan käytäntöön halutaan kuitenkin palata. Asta GaldikaitĖ Liettuan puolustusministeriöstä kertoo, että syynä paluuseen ovat muutokset geopoliittisessa tilanteessa sekä halu kasvattaa Liettuan puolustuskapasiteettia ja reservin kokoa. Asevelvollisuuden palauttamisesta on alustavasti sovittu seuraavaksi viideksi vuodeksi. Tarkoituksena ei ole lähestyä koko ikäluokkaa, vaan pyrkiä valikoimaan palvelukseen sellaisia, jotka ominaisuuksiltaan vastaisivat asevoimien vaatimuksia. Kyse onkin pikemminkin asevelvollisuuden sijaan valikoivasta palveluksesta, jossa tarvittava sotilasvaje pyritään ensisijaises- ti täyttämään vapaaehtoisilla hakijoilla. – Tavoitteena on rekrytoida seuraavan neljän vuoden ajan joka vuosi 3 000 – 3 500 uutta sotilasta yhdeksän kuukauden mittaista koulutusta varten, GaldikaitĖ sanoo. Alustava haku sopivien henkilöiden löytämiseksi on tarkoitus aloittaa toukokuussa. Ensimmäisten joukkojen koulutuksen on määrä käynnistyä syksyllä. GaldikaitĖn mukaan vapaaehtoisesti palvelukseen hakeutuvat saavat itse valita palveluspaikkansa ja luvassa on mahdollisesti myös muita sosiaalisia etuuksia. Mikäli tarvittavista vapaaehtoisista ei saada kerättyä tarvittavaa enintään 3 500 miehen vahvuista joukkoa, on mahdollista että valtio määrää kaikki 19–26-vuotiaat liettualaismiehet kutsuntoihin. Koulutetut asevelvolliset on tarkoitus siirtää reserviin ja heitä tullaan käyttämään ainoastaan poikkeusoloissa. 10 lyhyesti Puolustusvoimat jatkaa Jukolan viestin tukemista Puolustusvoimat on allekirjoittanut uusitun puitesopimuksen Kaukometsäläiset ry:n kanssa koskien Jukolan viestissä tehtävää yhteistyötä. Puitesopimuksessa määritellään muun muassa puolustusvoimien antama tuki henkilöstön, viestiyhteyksien ja telttamajoituksen osalta. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kenraaliluutnantti Sakari Honkamaan mukaan miehistön tekemä talkootyö tukee heidän varusmieskoulutustaan. – Puolustusvoimien antama henkilöstö on tarkkaan määritelty joukko, joka tekee Jukolan viestissä omaa ammattitaitoa ja sotilaskoulutusta tukevaa työtä, kertoo Honkamaa. JIm Kolstelasta vuoden kadettiupseeri Kadettikunta on nimennyt eversti Risto Kolstelan vuoden kadettiupseeriksi. Kolstela palvelee Kaartin Jääkärirykmentin apulaiskomentajana. Hän kertoo olevansa nimityksestä kiitollinen. – Kun kadettiyhteisö osoittaa arvostusta, niin kyllä sen nostaa todella korkealle, Kolstela sanoo. Kadettikunta perusteli nimitystä muun muassa Kolstelan humaaniudella, luotettavuudella ja aikaansaavuudella. Kolstela itse uskoo, että nimitys on peruja hänen tekemästä työstä puolustusvoimauudistuksen parissa Hämeen rykmentissä Lahdessa. Kolstela toimi rykmentin viimeisenä komentajana. MNi Suomalaiset epävarmoja Natojäsenyydestä Ilmavoimat Alankomaissa Ilmavoimat osallistuu Alankomaiden Kuninkaallisten Ilmavoimien järjestämään Frisian Flag 2015 -lentotoimintaharjoitukseen kuudella F/A-18 Hornet monitoimihävittäjällä. PohjoisHollannin Leeuwardenin tukikohdasta 13. –24.4. lennettävään harjoitukseen osallistuu lentokoneita yhteensä 10 eri maasta. Ilmavoimien mukaan pääosin Pohjanmeren yllä toteutettevan harjoituksen kansallisena tavoitteena on kehittää yhteistoimintakykyä osana laajaa monikansallista ilmaoperaatiota ja parantaa kansainvälistä kriisinhallintavalmiutta. JVa ruotuväki 8/2015 Yhteisöllisyyden tekijät Alueelliset maanpuolustuskurssit keräävät tärkeitä toimijoita saman pöydän ääreen. Kurssit toimivat hyvänä alustana verkostoitumiseen ja uusien kontaktien luomiseen. Jussi Vainikka Alueellisilla maanpuolustuskursseilla tietyn alueen keskeisimmät toimijat kootaan yhteen pohtimaan ja oppimaan kokonaisturvallisuuteen liittyviä yhteiskunnan varautumisjärjestelyjä ja toimia eri turvallisuustilanteissa. Aluehallintoviraston yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa järjestämät kurssit ovat viikon mittaisia. ItäSuomen aluehallintoviraston pelastustarkastajan Matti Soinisen mukaan kurssien sisällöt eivät alueittain juuri poikkea toisistaan. – Sisällöltään maanpuolustuskurssit ovat Maanpuolustusopetuksen neuvottelukunnan ohjeen mukaisia. Alueellisesti kurssit eivät sisällöltään poikkea juurikaan toisistaan. Aluehallintoviraston mukaan kurssien keskeisiin opetussisältöihin kuuluu yleiskuva Suomen turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksen järjestelyistä ja eri alojen varautumisesta. Tärkeimpien alueellisten toimijoiden ja viranomaisten yhteistoimintaa normaali- ja poikkeusoloissa hiotaan kurssilla tehtävien erilaisten ryhmätöiden avulla. Maanpuolustuskurssien järjestäminen on lakisääteinen Aluehallintoviraston tehtävä. Viiden vuoden kuluttua peruskurssista Aluehallintovirasto järjestää jatkokurssina peruskurssin päivityksen. Soininen kertoo, että vuosittain pidetään myös itsenäisiä erikoiskursseja. – Erikoiskurssille valitaan aina teema, jonka ympärillä se toteutetaan. Viime aikoina meillä on ollut muun muassa sivistystoimen, päivittäistavarahuollon ja kuljetuksen toimialoihin liittyviä erikoiskursseja, Soininen listaa. Kuva: Jussi Vainikka Reserviläisliitto on kartoittanut suomalaisten Nato-kantoja Innolink Oy:n maaliskuussa tekemän tutkimuksen avulla. Sen mukaan suomalaisten epävarmuus jäsenyyden tarkoituksenmukaisuudesta on lisääntynyt. Tämä käy ilmi, kun vertaa vastauksia esimerkiksi Yleisradion ja Maanpuolustuksen suunnittelukunnan teettämiin tutkimuksiin. Lähes kolmasosa vastanneista ei osannut sanoa pitäisikö Natoon liittyä vai ei. Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg arvioi, että epävarmuuteen vaikuttavat median kautta suomalaisille välittyvä kuva sotilaallisesti jännittyneistä alueista. AJu kentällä Laajaa yhteistyötä puolustusvoimien kanssa Aluehallintovirasto järjestää kurssit yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Matti Soinisen mukaan yhteistyö on laajamittaista. – Järjestämme nämä kurssit yhdessä aluevastuussa olevien prikaatien ja aluetoimistojen kanssa. Laadimme yhdessä ohjelman, teemme oppilasvalinnan ja valmistelemme kurssiin liittyvät ryhmätyötehtävät. Yhteistyö puolus- Matti Virpiaron mukaan verkostoituminen on yksi alueellisten maanpuolustuskurssien keskeisimmistä tavoitteista. tusvoimien kanssa on siis varsin tiivistä, Soininen kertoo. Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastusylitarkastaja ja Uudenmaan Maanpuolustusyhdistyksen puheenjohtaja Matti Virpiaro kertoo, että puolustusvoimat osallistuu kurssien järjestelyihin myös taloudellisesti. – Puolustusvoimat on yhteistoimintaviranomaisena kanssamme ja paljolti heidän tiloissaan pidetään kursseja. Lisäksi osa kurssin puheenjohtajistosta tulee puolustusvoimista. Kustannuksia jakamalla saamme myös taloudellista yhteistyötä aikaiseksi, Virpiaro toteaa. Uusien kontaktien luonti on helppoa Alueelliset maanpuolustuskurssit toimivat osallistujille hyvinä mahdollisuuksina verkostoitumiseen ja uusien kontaktien luomiseen. Harvaan paikkaan kerääntyy yhtä suuri ja monipuolinen joukko tie- kolumni Aappo Jutila > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi Turvaa ilman vapautta Kun astuin ensimmäistä kertaa varuskunta-alueen porteista sisään viime heinäkuussa, olo oli kummallinen. Kasarmin portit sulkeutuivat takanani ja ymmärsin, että en voi enää kulkea vapaasti. Pian meidät alokkaat kuljetettiin varusvarastolle, jossa saimme säkillisen tismalleen samanlaisia varusteita. Oli todella ahdistavaa pukeutua yhtenäiseen varustukseen. Yksilöt muuttuivat massaksi. Alkukankeuksien jälkeen tämä tasapäistetty elämä alkoi sujua. Alokaskaudella opittiin koko ajan niin paljon uusia asioita, että säännöllisyys ja rutiinit jokapäiväisissä tyn alueen toimijoita yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Matti Virpiaro korostaakin yhteisöllisyyden merkitystä. – Kurssien yksi keskeisiä tavoitteita on nimenomaan se verkostoituminen ja sitä kautta yhteistyön tekeminen. Jos miettii jotakin häiriötilannetta niin sitähän ei kukaan yksin hoida, vaan iso verkosto erilaisia toimijoita. Mitä enemmän tunnet ihmisiä eri verkostoista, sitä helpompi asioita on hoitaa, Virpiaro sanoo. – Totta kai toimivat organisaatiot sinällään ovat olemassa, mutta jos johonkin yksittäiseen asiaan haluaa saada nopeasti vastauksen, niin kilauttamalla kaverille asiat hoituu. Sitä kauttahan verkostot ovat todella tärkeitä. Ei se tarkoita, että rakennetaan sisäpiiriä, vaan että hyödynnetään niitä olemassa olevia kavereita. Lähes kaikki kurssit järjestävät keskinäisiä tapaamisia vielä jälkeenpäinkin. Alueelliset maanpuolustusyhdistykset tarjoavat joko valtakunnallisen tai alueellisen kurssin suorittaneille mahdollisuuden liittyä jäseneksi ja ottaa siten osaa erilaisiin yhdistysten järjestämiin tapahtumiin. – Maanpuolustusyhdistykset on aikanaan perustettu juuri sen takia, että kun kurssilla on käyty niin sitten olisi jonkinlainen jatkokontakti ja mahdollisuus kehittää itseään edelleen näissä asioissa. Tavoitteena on, että kaikki liittyisivät mukaan jäseniksi, koska se tarjoaa mahdollisuuksia edelleen verkottua myös muiden kuin oman kurssin kanssa ja sitä kautta nimenomaan löytyy kumppanuuksia, Virpiaro tähdentää. Uudenmaan Maanpuolustusyhdistyksen puheenjohtajana toimivan Virpiaron mukaan jäseniä yhdistyksellä on jo kolmatta tuhatta. Erilaisia tapahtumia järjestetään kuukausittain. – Meillä on yhdistykseen liittyneille kurssilaisille todella paljon tarjontaa. On ulkomaanmatkoja, turvallisuuspoliittisia iltoja ja tutustumisia erilaisiin kohteisiin, joissa valmiuteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita käydään läpi. Järjestämme myös yhden täydennyskurssin vuodessa yhteistoiminnassa Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Kaartin jääkärirykmentin kanssa. Maksuttomasta majoituksesta, muonituksesta ja vaatetuksesta joutuu maksamaan vapautensa. toimissa oli jopa helpottavaa. Viime syksynä huomasin kertovani ystävälle, että armeijassa on rentouttavaa. Kunhan vain seuraa annettuja ohjeita mukisematta. Suljetut portit ja ympärivuorokautinen vartiointi luovat myös tur- vaa, vaikka välillä tuntuukin, että seinät kaatuvat päälle, kun koskaan ei saa tehdä mitä itse haluaisi. On todella rauhoittavaa viettää aikaa kasarmilla, kun kaikista asioista on huolehdittu. Siviilissä on aina kiire ja paljon asioita tehtävänä. Kasarmin porttien sisäpuolella voi unohtaa hetkeksi siviilielämän murheet, sillä etäältä niille on vaikea tehdä mitään. Nykyään monet varaavat kilpaa aikoja rentouttaviin retriitteihin, joiden avulla pääsee hetkeksi pois oravanpyörästä. Periaatteessa elämä varusmiespalveluksessa on tällainen retriitti. Esimerkiksi pitkien metsäharjoitusten aikana on todella helppo unohtaa, että jossakin voisi muka olla kiire. Varusmiespalveluksessa ahdistaa kuitenkin se, ettei oikeastaan ole mahdollisuutta päättää itse mistään. Ei kuitenkaan ole mukavaa menettää täysin kontrollia omasta elämästä, varsinkin kun nyky-yhteiskunta perustuu yhä enemmän yksilöllisille arvoille. Psykologi Abraham Maslow’n tarvehierarkian mukaan ihmisellä perustarpeet, jotka tulee tyydyttää ennen muita. Sen vuoksi onkin tärkeää, että asevelvollisuuslaissa määrätään, että palvelustaan suo- rittavalla on oikeus maksuttomaan majoitukseen, muonitukseen ja vaatetukseen. Kun nämä tarpeet on täytetty, on myös uusien asioiden oppiminen mahdollista. Näin aikuisuuden kynnyksellä, nuoret (ainakin minä) ovat helpottuneita kun joku muu huolehtii vielä tarpeista, eikä tarvitse heti ottaa itse vastuuta. Jokainen terve ihminen kaipaa ystäviään ja läheisiään. Maksuttomasta majoituksesta, muonituksesta ja vaatetuksesta joutuu maksamaan vapautensa. Keskustele aiheesta lisää Twitterissä #ruotuväki 11 kentällä ruotuväki 8/2015 palveluksessa Pääesikunnassa medijoogataan Joogasta on saatu hyötyä unettomuuteen, keskittymiskykyyn ja rentoutumiseen. Medijooga on osana sydäninfarktipotilaiden kuntoutusta Ruotsissa. Mika M. Niskanen TOIMENKUVA Projektiassistentti, Pääesikunnan koulutusosasto Auttanut rentoutumiseen ja unensaantiin Länsinaapurissa kehitettyä medijoogaa hyödynnetään Ruotsissa ja Norjassa yli 30 sairaalassa ja yli sadassa perusterveydenhuollon yksikössä. Sen tehoa on tutkittu kliinisesti vuodesta 1998. Nykyisin medijooga on osana muun muassa sydäninfarktipotilaiden kuntoutusta. Sundquistin mukaan medijoogan teho perustuu ennenkaikkea stressitasojen laskuun – keskiössä jokaisessa liikkeessä on rauhallinen hengitys, joka rauhoittaa kehoa ja mieltä. Hän korostaa, että ohjaajilta vaaditaan terveydenhuollon koulutusta. Pääesikuntaan liikuntamuodon toi terveysaseman päällikkölääkäri Maria Danielsson. Päämääränä on tukea jaksamista, rentoutumista ja irrottautumista työstä, koska useat henkilökunnasta ovat ollaat kuormittuneita muun muassa puolustusvoimauudistuksen takia. – Halusin kokeilla tätä pienellä ryhmällä ja pyysin mukaan henkilöitä, joilla on halukkuutta ja motivaatiota kokeilla, Danielsson sanoo. Palaute on ollut myönteistä. Osallistujat ovat kertoneet saaneensa apua esimerkiksi rentoutumiseen ja unensaantiin. – Kehon- ja mielenhoitoa tukeviin liikuntamuotoihin tuntuu olevan kysyntää vastapainona kuormittavalle toimistotyölle, Danielsson toteaa. Joonas Immonen poliisin autopartioiden mukana ja avustavat junien henkilökuntaa järjestyksenpidossa alokkaiden saapumispäivinä eri puolilla maata liikkuvina junapartioina. Kapteeni Leo Oja Sotilaspoliisikoulusta kertoo, että nämä toimintamuodot ovat koulutusta, varsinaisesta virka-avusta ei ole kyse. Kaikki muukin sotilaspoliisikoulutuksen saaneiden toiminta rauhan oloissa on koulutusta kriisitilanteiden varalle. Kuva: Ruotuväki tarvittaessa ottavat häiritsevästi esiintyvät harmaanuttuiset talteen ja kuljettavat selviämään varuskunnan päävartioon. Katujyrät huolehtivat sotilaiden pysymisestä järjestyksen puitteissa. Poliisin työhön ne voivat puuttua poliisin pyynnöstä tilanteissa, joissa apua tarvitaan yleisen järjestyksen säilyttämiseksi. Katujyrä puuttuu luonnollisesti asioiden kulkuun esimerkiksi, silloin kun se verekseltään tavoittaa jonkin rikoksentekijän. Sotilaspoliisikoulun oppilaat seuraavat poliisin työtä liikkuvan Kenttätykistöaselajin kehittämistehtävässä misosastolla tutkijaupseerina. Tämän jälkeen suoritin esiupseerikurssin ja edelleen yleisesikuntaupseerikurssin, jonka jälkeen siirryin Mikkeliin, Maavoimien esikuntaan vuonna 2013. Kaikki Maavoimien esikunnassa suorittamani työtehtävät ovat olleet kenttätykistön aselajitehtäviä. Aloitin koulutusalaan ja henkilöstöasioihin liittyvissä tehtävissä, josta jatkoin operatiiviseen sunnitteluun. Nykyiseen työnkuvaani suunnitteluosaston strategisen suunnittelun sektorilla kuuluu muun muassa aselajin pitkän aikavälin kehittäminen. Kolme erilaista tehtävää lyhyessä ajassa ovat luonnollisesti aiheuttaneet haasteita työnkuvaan syven- tymisessä. Samalla olen kuitenkin nähnyt laajan läpileikkauksen kenttätykistön tehtävistä. Kaikissa kolmessa tehtävässä on yhteisiä piirteitä ja ne nivoutuvatkin tiiviistii toisiinsa. Nykyisessä tehtävässäni haasteita luo se, että käsiteltävät asiat ovat laajoja ja useista erilaisista tekijöistä riippuvaisia. Se tekee kuitenkin työstä mielenkiintoisen. Mielestäni tehtävä on vaativa ja haasteellinen. Henkilökohtaisena tavoitteenani on oppia nopeasti työtehtävän yksityiskohdat sekä omaksua suorituskykyjen kehittämiseen liittyvät prosessit. Näin pyrin tekemään parhaani kenttätykistönaselajin kehittämiseksi. Esa-Pekka Pirhosen tärkein tehtävä on ideoida. Hän on varusmies joka työskentelee omassa toimistossaan Pääesikunnan koulutusosastolla. Toimistoon astuessa voi nähdä rennon ja hymyilevän miehen työpöytänsä takana uurastamassa. Pirhonen toimii projektiassistenttina työryhmässä, jonka tehtävänä on kehittää asevelvollisten informaatiopalveluita. Pirhonen on kotoisin Joensuusta, jossa hän on opiskellut ympäristöteknologian insinööriksi ja työskennellyt useilla erilaisilla työpaikoilla. Palvelustehtävässään hän on saanut tutustua suuren organisaation toimintaan. – On hyödyllistä ymmärtää miten suuret organisaatiot toimivat, Pirhonen sanoo. Pirhonen pitää myös projektien parissa työskentelyä hyödyllisenä kokemuksena tulevaisuuden kannalta. Alokaskautensa Pirhonen vietti Kainuun prikaatissa. Alokasaika ei ollut fyysisesti niin raskas kuin mitä hän odotti. Hän kuitenkin kertoo, että on varmasti oppinut kaiken tarvittavan. Uuden ideointia ja toteuttamista Kuva: puolustusvoimat Kun valmistuin Kadettikoulusta, ensimmäinen palveluspaikkani oli Kainuun Prikaati. Siellä toimin erilaisissa nuoren upseerin tehtävissä. Vajaan neljän palvelusvuoden jälkeen siirryin Tykistökouluun Niinisaloon, jossa toimin tykistökadettien kouluttajana ja kurssinjohtajana yli kolme vuotta. Tykistökoulussa toimin myös Tutkimus- ja kehittä- JOTAIN MUUTA, MITÄ? "Informaatiopalvelut tulevat helpot– tamaan ja nykyaikaistamaan varus– miespalvelusta ja sen aloittamista." Kaartin jääkäri– rykmentti, Helsinki Varusmiespalvelus projektiassistenttina eteenpäin Majuri Paavo Sarala siirtyi Maavoimien esikunnassa suunnitteluosaston strategisen suunnittelun sektorille osastoesiupseerin tehtävään 1. maaliskuuta 2015. KOULUTUS Ympäristöteknologian insinööri Ohjaaja Heidi Sundquist sanoo, että tavoitteena on laajentaa medijooga osaksi suomalaista terveydenhuoltoa: – Nimenomaan täydentäväksi muodoksi perushoidon rinnalle, Sundquist tarkentaa. Sotilaspoliisien tehtävistä Aappo Jutila PALVELUSPAIKKA ASUINPAIKKA Joensuu ruotuväki 40 vuotta sitten Varuskunta-alueiden sisäpuolella puolustusvoimat huolehtii kurin ja järjestyksen säilymisestä, mutta pyrkii pitämään huolen omistaan myös aitojensa ulkopuolella. Poliisin rinnalla toimivat järjestyspartiot tai sotilaspoliisit valvovat ja opastavat sotilaiden liikkumista varuskunta-alueiden ulkopuolella. Näkyvästi yleisen järjestyksen valvontaan varuskuntapaikkakunnilla osallistuvat varuskuntien järjestyspartiot, ”katujyrät”. Ne valvovat vapaa-aikaansa viettävien varusmiesten käyttäytymistä ja IKÄ 23 NIMI JA SOTILASARVO Esa-Pekka Pirhonen, kaartinjääkäri Kuva: Tommi Selander Pääesikunnan liikuntasalin lattialla lepää kymmenen ihmistä. Silmät ovat kiinni, hengitys syvää ja rauhallista. – Kuvitelkaa, että ajatuksenne ovat kuin pilviä, jotka leijailevat ylitsenne, lausuu medijoogaohjaaja, lähihoitaja Heidi Sundquist. Pääesikunnassa on kevään aikana harrastettu perjantai-iltapäivisin medijoogaa, joka on Ruotsissa kehitetty terapeuttinen ja rauhallinen joogamuoto. Tunnit aloitettiin helmikuussa, ja ne päättyvät huhtikuun lopulla. Markku Rautio on paikalla viidettä kertaa. Tunneista on ollut hänelle hyötyä stressinhallintaan, keskittymiskykyyn ja ylipäänsä hyvinvointin. – Kun oppii oikean hengitystekniikan ja keinoja rentoutua, niin niitä pystyy hyödyntämään pitkin viikkoa, Rautio kertoo. Sanna Haapalan pulssi on puolestaan laskenut ja olo rauhoittunut medijoogan ansiosta. Perjantai-iltapäivä on hänen mielestään otollinen hetki tunnille. Työviikon saa katkaistua ja ajatukset suunnattua viikonloppuun. – Kun mietitään meidän nykyistä työrytmiä, niin kaikki tällainen missä pitää keskittyä vain omaan kehoon on tervetullutta. Se, että edes tunnin viikossa keskittyy vain ja ainoastaan itseensä on jo hyvä edistysaskel, Haapala toteaa. Maavoimien esikunnassa työskentelevä majuri Paavo Saralalla on halua perehtyä uuteen tehtäväänsä. Tällä hetkellä Pirhosta työllistää muun muassa PVMoodle-oppimisympäristön kautta toimiva digitaalinen kasarmi. Digitaalinen kasarmi on verkkoympäristö, jonka kautta voidaan tulevaisuudessa muun muassa jakaa varusmiehille tietoa ja hoitaa monia palvelukseen liittyviä asioita. Digitaalisen kasarmin lisäksi Pirhonen työskentelee myös puolustusvoimien some-agenttien koordinoinnin, varuskuntien langattomien verkkojen, sähköisen asioinnin kehittämisen sekä puolustusvoimiin liittyvien mo- biiliaplikaatioiden ideoinnin parissa. Työnteko on usein itsenäistä ja omatoimista, päätöksien tekokin kuuluu arkeen. Hänen tehtävänsä on tärkeä koulutuksen suunnittelun kannalta, sillä Pirhonen edustaa varusmiesten näkökulmaa ja ideoi monia varusmiesten koulutukseen vaikuttavia uudistuksia. Hän on osaltaan mukana kehittämässä varusmiespalveluksesta entistä sujuvampaa ja nykyaikaisempaa. – Olen koittanut miettiä asioita varusmiehen näkökulmasta, Pirhonen kertoo. Mielekäs palvelus erityiskomennusmiehenä Pirhonen halusi käydä varusmiespalveluksensa mahdollisimman hyödyllisellä ja mielekkäällä tavalla. Hän selvitteli jo ennen asepalvelukseen astumista, minkälaisia hänen ammattitaitoaan vastaavia erikoistehtäviä puolustusvoimissa olisi tarjolla. Hän kyseli ympäristöpuolen tehtäviä, mutta niitä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Sen jälkeen Pirhoselle ehdotettiin, että hän voisi hakea projektiassistentiksi puolustusvoimien koulutusosastolle. Aluksi ajatus projektiassistentin paikasta tuntui vieraalta, mutta hän päätti kuitenkin hakea paikkaa valtakunnallisten erityistehtävähakujen kautta ja pääsi hakemaansa tehtävään. Pirhonen on kokenut komennuspaikallaan työskentelyn mielenkiintoisena. Pirhosen ideoita on kuultu ja hän on päässyt kommentoimaan kokouksissa. – Olen tyytyväinen, että pääsin juuri projektiassistentin hommaan, vaikka välillä toimistotyö puuduttaakin, Pirhonen sanoo. Hän kuitenkin lisää, että varusmiespalvelus projektiassistenttina on tuntunut parhaalta mahdolliselta tavalta suorittaa asepalvelus. 12 kentällä ruotuväki 8/2015 Stingerit ilmatorjunnan avuksi Puolustusvoimat saa käyttöön suorituskykyisen ilmatorjuntaohjusjärjestelmän. Yhdysvalloista hankitut ohjukset päivitetään uusimman version tasolle. Jussi Vainikka Puolustusvoimien hankkimien Stinger RMP Block 1 -ilmatorjuntaohjusten kouluttaminen on aloitettu tänä vuonna Salpausselän ilmatorjuntapatteristossa Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä. Ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Ari Grönroosin mukaan Yhdysvalloista hankitut ohjukset ovat peruskunnostettuja, eli ne on valmistettu aiemmin ja varastoitu. – Ohjuksia päivitetään nyt tämän uusimman version tasolle. Ohjuksen osista vaihdetaan noin kaksi kolmasosaa. Suorituskyky vastaa tehdaslinjastolta uustuotannolta tulevaa ohjusta, Grönroos sanoo. Grönroos luonnehtii puolustusvoimissa ilmatorjuntaohjus 15:ksi nimettyä järjestelmää suorituskykyiseksi erilaisia matalakorkeuksien maalityyppejä vastaan. – Saamme käyttöön suorituskykyisen järjestelmän, joka soveltuu suomalaisiin olosuhteisiin. Sillä kyetään toimimaan kaikissa valoisuusolosuhteissa. Järjestelmähankinta on hyvä lisä alueellisten joukkojen ilmatorjuntaan, mutta sillä ei kuitenkaan poisteta olevia ja tulevina vuosina syntyviä ilmatorjunnan suorituskykypuutteita, Grönroos korostaa. Stinger RMP Block 1 on kannettava olalta laukaistava infrapunahakuinen ilmatorjuntaohjus. Järjestelmällä pystytään torjumaan rynnäkkökoneita, helikoptereita, miehittämättömiä lentolaitteita sekä risteilyohjuksia. Ohjuksen hak- Kuva: puolustusvoimat Stinger-tuoteperheen uusin versio Uusi pimeätoimintakykyinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä soveltuu hyvin suomalaisiin olosuhteisiin. huomio! upää toimii kahdella eri taajuusalueella: infrapuna- ja ultraviolettialueilla. – Ohjus on passiivisesti hakeutuva. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjus ei lentäessään lähetä mitään signaalia ulospäin, vaan se hakee lämpölähdettä hakupäällä, Salpausselän ilmatorjuntapatteriston komentaja, everstiluutnantti Aki Hotti kertoo. Kokonaisuudessaan hankkeelle on myönnetty noin 90 miljoonan euron rahoitus. Tähän summaan sisältyy myös välttämättömät koulutusvälineet sekä varaosat. Kalustoon kuuluvat lisäksi ohjusten kuljetuksessa käytettävät mönkijät sekä puominostimet. Salpausselän ilmatorjuntapatteriston käyttämä Leguan 160 on aina 16 metriin asti nostava nostin, josta voidaan ampua päältä. – Nostimella pyritään tuomaan yllätyksellisyyttä. Esimerkiksi pelkän karttatiedustelun perusteella ei voida sanoa miltä mäeltä ohjus ammutaan, vaan muuallekin voidaan rakentaa ampumapaikkoja, Hotti sanoo. Yhdysvalloista hankitun varsinaisen järjestelmän lisäksi puolustusvoimat ostaa koulutuskäyttöön Tanskasta edellisen sukupolven RMP-ohjuksia. Lisähankinnan ansiosta uuden järjestelmän kouluttaminen varusmiehille on pystytty aloittamaan jo saapumiserästä 1/15. – Tanskasta hankittu materiaali tukee koulutuksen aloitusta. Toiminnaltaan se on ampujalle hyvin samanlainen kuin tämä päivitetty versio. Se on iso juttu, että koulutettaville pystytään järjestämään ammunnat kovilla ohjuksilla Lohtajan ilmatorjuntaharjoituksessa, Grönroos toteaa. verkossa Mediatuotantotiimi tukee ja tuottaa Mika M. Niskanen Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Ville Bröijer Kuva: Tommi Selander Suojanaamari M/61 kummastusta herättävällä punaisella värityksellä. Kuvassa on suojanaamarin prototyyppi. Ryhmä varusmiehiä, joka päivystää jatkuvasti puhelimen ja tietokoneen ääressä. Ryhmä, joka on aina valmiina välittämään tietoa ja auttamaan. Tätä ryhmää kutsutaan mediatuotantotiimiksi. Tosin tiimissä toimivan alikersantti Markus Parviaisen mukaan kyse ei kuitenkaan ole mistään kovin eriskummallisesta. – Teemme sisältöä, graafisia elementtejä ja päivityksiä puolustusvoimien verkkosivuille sekä sisäiseen verkkoon. Lisäksi meillä on käytössä tukipuhelin, johon henkilökunnan jäsenet voivat ottaa yhteyttä, mikäli heillä tulee ongelmia sisällönhallintajärjestelmän kanssa, Parviainen tiivistää. Mediatuotantotiimi on kuudesta erityistehtävässä palvelevasta varusmiehestä koostuva ryhmä, joka tukee puolustusvoimien valtakunnallista viestintää Pääesikunnasta käsin. Ryhmässä on yksi varusmiesjohtaja ja viisi miehistön jäsentä. Tiimin toiminnasta vastaa lähiesimies, verkkopäätoimittaja Mari Hienonen. Tiimin tehtävät ovat monipuolisia. Päätoimiensa lisäksi ryhmä Mediatuotantotiimin nimi (ent. Www-ylläpito) päivitettiin vuoden alusta vastamaamaan paremmin ryhmän tehtäviä. Kuvassa nykyinen mediatuotantotiimi: Kaartinjääkärit Joonas Ruokolainen (vas.) ja Joona Viitaniemi, verkkopäätoimittaja Mari Hienonen, alikersantti Markus Parviainen sekä kaartinjääkärit Joonas Nahkala ja Juha-Markus Sairanen. Kuvasta puuttuu kaartinjääkäri Maiju Jalkanen. esimerkiksi tuottaa valtakunnallisia markkinointiviestinnän kampanjatuotteita, kuten sivustoja, graafisia elementtejä ja esitysmateriaaleja. Toimeksiantoja tulee heidän lähiesimiehensä kautta kuukaudessa noin 150–250. Ryhmä koostuu tällä hetkellä kahdesta verkkotoimittajasta, kahdesta graafikosta ja kahdesta ylläpitäjästä. Hienonen korostaa, että jokaiselta tekijältä vaaditaan moni- puolisuutta ja viestinnällistä osaamista. – Esimerkiksi graafikon tulee kyetä omien töidensä lisäksi julkaisemaan juttuja ja muokkaamaan kuvia, Hienonen sanoo. Arvokasta viestinnän reserviä Hienonen korostaa mediatuotantotiimin arvoa puolustusvoimille – kovin moneen joukko-osastoon tai Pääesikunnan osastoille ei tarvitsisi soittaa saadakseen varmistuksen siitä, että mediatuotantotiimin tarjoamat palvelut ovat tärkeä tuki henkilökunnan työlle. Varusmiehet valikoituvat tehtävään valtakunnallisen haun perusteella. Hienonen kertoo, että taustalla on usein vähintään harrastuneisuutta alalta. Hienosen mukaan varusmiehet saavat palvelusajaltaan arvokasta työkokemusta ja oppivat toimimaan ryhmässä sekä pärjäämään hektisissä tilanteissa. Useat mediatuotantotiimin varusmiehistä ovat hakeutuneet viestinnän alalle palveluksensa päätyttyä. – Myös puolustusvoimat saa vastavuoroisesti arvokasta näkemystä ja osaamista päivittäisviestinnän tueksi. Pitkässä juoksussa erityistehtävissä palvellut varusmiesten parhaimmisto muodostaa arvokkaan viestinnän reservin, Hienonen korostaa. Parviaisen mielestä parasta mediatuotantotiimissä on ollut työn itsenäisyys: – On hyvin mahdollista, että hakeudun työskentelemään ohjelmoinnin tai ylläpidon pariin, Parviainen sanoo. 13 vapaalla ruotuväki 8/2015 Kuva: Tom Store Anton Store korostaa purjehduksen harjoittelussa oma-aloitteisuutta ja aktiivista itsensä kehittämistä. Kuvassa hän jollailee harjoitusleirillä Italian Gardajärven aalloilla. Vähän kuin shakkia merellä Kilpapurjehtija Anton Store pitää taukoa olympialaisiin valmistautumisesta varusmiesvuoden verran. Kalle Toivonen tupavisa 1. Kuka on puolustusvoimien Pääesikunnan uusi päällikkö? 2. Kuinka monta osallistujaa Jukolan viesti kerää vuosittain? 3. Ketkä kaksi voittivat parisprintistä kultaa sotilashiihdon MM-kilpailuissa 2015? 4. Mistä maasta pinkat ovat peräisin? 5. Mikä Euroopan maa on alkuvuodesta 2015 tehnyt päätöksen palauttaa yleisen asevelvollisuuden? 6. Kuinka monta prosenttia keskeytti varusmiespalveluksen vuonna 2014? 7. Missä järjestettiin maaliskuussa 2015 Tough Viking -kilpailu? 8. Minkä kahden väestöryhmän juhla vappu erityisesti on? 9. Mistä maasta Suomi osti uuden Stinger-ohjusjärjestelmän? 10. Mikä arvomerkki on kuvassa? vastaukset kuin esimerkiksi tuulen lukemisella ja venevauhdilla, Store arvioi. Nacra 17 -luokka on mukana ensimmäistä kertaa kesäolympialaisten lajikirjossa kesällä 2016 Rio de Janeirossa. Storen valmistautuminen mahdolliseen olympiaedustukseen 2020 Tokiossa jatkuu heti varusmiespalveluksen jälkeen. – Purjehdus on Suomessa melko pieni laji, mikä näkyy vaikka siinä, että on vaikea saada sponKuva: Ville Bröijer Kun aliupseerioppilas Anton Store pohtii sanottavaansa keskustelussa, hänen silmänsä harhailevat sotilaskodin maisemaikkunoista ulos lainehtivaan Itämereen. Ollaan Kirkkonummen Porkkalanniemellä, Upinniemen varuskunnassa, jossa tämä 19-vuotias suorittaa varusmiespalvelustaan veneenkuljettaja-aliupseerikoulussa. Meri lienee monelle veneenkuljettajaksi aikovalle jo entuudestaan tuttu, mutta harvalle samalla tavalla kuin Storelle. Hän on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt osallistua jo useisiin eri purjehdusluokkien arvokisoihin niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. – Olen purjehtinut aina. Olen ollut purjeveneen kyydissä vauvasta asti ja ensimmäisen kerran purjehdin itse 7-vuotiaana, Store sanoo. Store on purjehtinut eri jollaluokissa kilpaa SM-mitaleille asti. Viime vuosien aikana Store on siirtynyt kilpailemaan kaksirunkoisten kevytveneiden Nacra 17 luokassa, jossa hän muun muassa osallistui vuonna 2013 Alankomaiden Haagissa pidettyihin MM-kisoihin. – Purjehduksessa ei ole kyse vain siitä, kuka on nopein. Se on vähän kuin merten shakkia. Taktiikalla on yhtä suuri merkitys Anton Storelle oli alusta asti selvää, että purjehdusurasta huolimatta hän menee varusmiespalvelukseen vuodeksi aliupseerin koulutuksen takia. soreita. Esimerkiksi Iso-Britannian olympiajoukkueen purjehdusjoukkueen budjetti on sama kuin Suomen koko olympiajoukkueen. Suomessa ei ehkä pidetä purjehdusta urheiluna, Store kertoo. Kutsumuksena merenkäynti Varusmiespalveluksen Store on yhdistänyt purjehdusharrastukseensa yksinkertaisesti – vuosi varusmiehenä on vuosi taukoa kilpapurjehduksesta. Hän aloitti palveluksensa tammikuussa 2015 ja kouluttautuu nyt veneenkuljettaja-aliupseeriksi, joten meri on välivuonnakin vahvasti läsnä. – Onhan siinä eri meininki kuin purjehduksessa, kun ohjaa nopeaa maihinnousuvenettä, jossa on kyydissä kaksikymmentä taistelijaa. Onni, että pääsin juuri näihin hommiin, sillä tässä saa olla merillä paljon ja samalla myös oppii paljon uutta merenkäynnistä, Store sanoo. Unelmakseen Store kertoo arvokisamenestyksen lisäksi mahdollisuuden päästä elättämään itseään purjehduksen avulla. Rakkaus lajiin on kuitenkin aina se perimmäinen tekijä, joka ajaa hänet merelle. – Merillä olossa on juttuna se, että siellä on olemassa vain vene ja meri. Samalla hetkellä kun vene irtaantuu rannasta lakkaavat kaikki rannalla olevat asiat olemasta. 1. Kari Takanen, 2. Yli 15 000, 3. Ristomatti Hakola ja Juho Mikkonen, 4. Saksasta, 5. Liettua, 6. 15,2 prosenttia, 7. Levillä, 8. Työväen ja ylioppilaiden, 9. Yhdysvalloista, 10. Merivoimien komentajan olkalaatta 14 vapaalla elokuvat ruotuväki 8/2015 konserttikiertue The Gunman Ohjaus Pierre Morel Pääosissa Sean Penn, Jasmine Trinca, Peter Franzen Ensi-ilta 24.4. loistava suoritus sympaattisena ja nuhjuisena ex-sotilaana. Myös Franzén vakuuttaa sivuroolissaan suomalaissyntyisenä pahiksena, ammattisotilas Reizigerinä. Tarinan kehys sijoittuu Kongoon ja siellä tehtävään työhön ihmisoikeuksien puolesta. Taustalla pilkistää vaikuttava sanoma suuryritysten tavasta polkea ihmisoikeuksia dollarinkuvat silmissään. Näkökulma jää kuitenkin valitettavan pintapuoliseksi. The Gunman on kohtalainen aivot narikkaan -pätkä. Elokuvan tekee katsomisen arvoiseksi Franzén. On jostain syystä viihdyttävää nähdä suomalainen mätkimässä Oscar-voittajaa. Mika M. Niskanen Ex machina Puolustusvoimien varusmiessoittokunta esiintyi Hyvinkään kirkossa Finlandia-konserttikiertueellaan. Hyvinkäällä solistina toimi tunnettu oopperalaulaja, baritoni Jorma Hynninen. Ohjaus Alex Garland Pääosissa Domhnall Gleeson, Oscar Isaac, Alicia Vikander Ensi-ilta 17.4. – Olen jumala! vaahtoaa hulluhko nero Nathan. Nathan tarkoittaa hepreaksi ’’antaa’’. Vastapelurina on Caleb, jonka nimi juontaa juurensa vanhan testamentin tosiuskovaan. Kohtaus on elokuvasta Ex machina. Elokuvan nimi taas viittaa latinalaiseen käsitteeseen deus ex machina, joka tarkoittaa tarinan kulun muuttavaa uutta elementtiä – eräänlaista jumalallista väliintuloa. Tämä väliintulo on Ava, miljardööriyrittäjä Nathanin keksimä ja maailmalle antama ensimmäinen tietoinen tekoäly, jota hän on kutsunut rivityöntekijänsä Calebin arvioimaan. Kenellä on oikeus luoda elämää? Mitä ihmisyys tarkoittaa? Alex Garlandin debyyttiohjauksessa ollaan suurten kysymysten äärellä. Tänä vuonna ohjauksesta Oscarin voittanut Alejandro González Iñárritu kaipasi haastattelussa elokuvaa, joka kertoo ihmisenä olemisen kokemuksesta tehosteilla leikkimisen sijaan. Onko tässä sellainen elokuva? On ja ei ole. Ex machina on Kuva: Tommi Selander Ei, Peter ei! Missä on sormivarmistus? Älä juokse sinne nurkkaan. Ja nyt ammuit viisitoista kutia huti. Olisi kiintoisaa kuulla, mitä mieltä Peter Franzénia tämän varusmiespalveluksen aikana opastaneet kouluttajat ovat miehen suorituksesta The Gunman -toimintatrillerissä. Hollywood-mittaluokan pläjäyksessä Kemin oma poika palloilee valkokankaalla Oscar-voittajien Sean Pennin ja Javier Bardemin kanssa. Pennin esittämä Jim Terrier on entinen erikoisjoukkojen ammattisotilas, joka yrittää hyvittää menneisyyden syntejään työskentelemällä hyväntekeväisyysjärjestössä. Mieheen kohdistuva murhayritys ajaa hänet kuitenkin setvimään tilejä historiansa kanssa. Elokuvan suurimmat heikkoudet ovat dialogin kehnous ja loogisuuden puute. Kaksituntisen pelastaa ainoastaan Pennin Kiertue juhlisti suomalaisuutta tyylikäs ja tavallista älykkäämpi. Yhteen paikkaan sijoittuva, pienillä vivahteilla jännitettä korottava scifi-jännäri on mukavaa vaihtelua tehoste-epiikan luvatussa genressä. Ex machina ottaa perinnetietoisesti paikkansa tieteiselokuvien jatkumossa. Garland ripottelee visuaalisia viittauksia lajin klassikoihin, mutta löytää samalla oman kielensä kertoa tarinan. Omaperäisyydestä huolimatta elokuva lässähtää omaan ennustettavuuteensa. Pienillä elementeillä pelaavassa tarinassa ei kovin montaa ratkaisua voi olla ja lopun arvattavat juonenkäänteet tuntuvat hieman antikliimaksilta. Ex machina on silti loistava pelinavaus ohjaajana – Alex Garlandin nimi kannattaa laittaa muistiin, hänestä kuullaan vielä. Kalle Toivonen Hyvinkään kirkossa Varusmiessoittokunta asettuu paikoilleen yleisön eteen. Soittokunta aloittaa konsertin juhlallisesti Jean Sibeliuksen Karelia-alkusoitolla. Matalien vaskipuhaltimien äänet luovat jylhän taustan korkeammalla soiville huiluille ja klarineteille. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta järjesti neljä konserttia käsittäneen Finlandia-kirkkokiertueen, jonka teemana oli suomalaisuus, 10.–14. huhtikuuta. Kiertueella juhlistettiin kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta sekä varusmiessoittokunnan 25. toimintavuotta. Kahdessa viimeissä konsertissa solistina toiminut maailmankuulu oopperalaulaja, baritoni Jorma Hynninen toteaa, että Sibelius oli alkuisku suomalaiselle klassiselle musiikille. – Hänen jälkeensä on noussut paljon taitavia säveltäjiä kuuluisuuteen, hän toteaa. Konsertin ohjelma koostui pää- osin suomalaisten säveltäjien töistä. Ainoastaan Trumpettikonsertto, jossa solistina toimi ylikersantti Seppo Pohjoisaho, oli ulkomaalainen sävellys. Konserttikiertueen kahdessa ensimmäisessä konsertissa esiintyi oopperalaulaja ja Tähdet, tähdet televisio-ohjelmasta tuttu baritoni Waltteri Torikka. Valitettavasta sairaustapauksesta johtuen Torikka ei kuitenkaan voinut laulaa Hyvinkään ja Lahden konserteissa. Finlandia-kirkkokiertueella toisena kapellimestarina toimi Kaartin soittokunnan tuleva päällikkö, musiikkikomentajakapteeni PasiHeikki Mikkola, joka oli sovittanut miltei kaikki soitettavat kappaleet sotilassoittokunnalle. Varusmiessoittokunta on tyypillinen puhallinorkesteri, joka koostuu puu- ja vaskipuhaltimista ja lyömäsoittimista. Yksittäinkin näillä soittimilla saa aikaan mahtipontisia sävelkuvioita, mutta orkesteriksi koottuna laaja ääniala yllättää aina. On myös mahtavaa kuulla kuinka kantava miesääni kilpailee puhallinorkesterin pauhua vastaan. Varusmiehiä ja ammattilaisia Soittokunnan kapellimestari, musiikkiyliluutnantti Tero Haikala kertoo, että varusmiesten kanssa on hienoa tehdä töitä. – Heistä löytyy aina nuoruuden intoa, hän tiivistää. ”Sibelius oli alkuisku suomalaiselle klassiselle musiikille.” Soittokunnassa trumpettia soittava jääkäri Atro Niemeläinen kertoo, että varsinkin ennen ensimmäistä konserttia jännitti se kuinka oma suoritus onnistuu ja miten yleisö reagoi musiikkiin. Niemeläinen on tyytyväinen kirkkokiertueeseen, sillä se on kerännyt todella paljon yleisöä. Konsertin solisti, Sibelius-Akatemiassakin laulutaiteen professorina työskennellyt Hynninen kertoo tekevänsä mielellään yhteistyötä varusmiesten kanssa. – Onhan tämä eräänlaista isänmaanpalvelusta. Mielestäni on aivan sama esiinnynkö New Yorkin Metropolitanissa vai Hyvinkään kirkon kaltaisessa pienemmässä tilassa. Tärkeintä on yleisö, jo eläkkeelle jäänyt Hynninen huomauttaa. Miksi Hynninen edelleen nousee lavalle? Vastaukseksi hän lainaa runoilija J. H. Erkon säkeitä: – En tiedä miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen, vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelehet soivat rinnassani. Sibeliuksen maailmankuulun Finlandian viimeiset sävelet vaimenevat ja Hyvinkään kirkon konsertti päättyy raikuviin aplodeihin. Yleisö nousee osoittamaan suosiotaan seisaaltaan. Aappo Jutila lauta- ja konsolipelit Camel Cup Lautapeli lautapelit.fi Camel Cup -lautapeli on Egyptin maisemiin sijoittuva taktiikkapeli, jossa lyödään vetoa kamelikisan voittajasta. Pelissä pelataan kuusitoista ruutua pitkällä radalla. Mukana on eri värisiä kameleita, joiden lähtöpaikat arvotaan heittämällä noppaa. Camel Cup vaatii hieman perehtymistä ennen kuin peli pääsee alkuun. Lukuisat kortit ja pelimerkit aiheuttavat helposti sekaannusta, mutta pelin ohjeissa on onneksi selitetty yksityiskohtaisesti eri vaihtoehdot. Jokaisella pelaajalla on vuorollaan neljä toimintavaihtoehtoa: Hän voi heittää noppaa ja liikuttaa kamelia, veikata etapin tai kokonaiskisan voittajaa tai pelilaudalle voi asettaa aavikkokortin, joka hidastaa tai nopeuttaa kamelien kulkua. Pelin voittaa se, joka on kerännyt eniten rahaa kierroksen loppuun mennessä. Tärkein rahan lähde on etappien jälkeen jaettavat veikkausvoitot. Pelkkä kamelien liikuttelu pelilaudalla on tylsää, mutta peliin tuo jännitystä se, että kilpailevat kamelit voidaan pinota ja ne voivat matkustaa siivellä. Siksi etappien ja koko pelin voittajan veikkaaminen on yllättävän haastavaa. Kyseessä on hauska ryhmäpeli, joka on suunnattu yli kahdeksanvuotialle. Sitä nuoremmat eivät varmasti jaksaisi opetella sääntöjä ja keskittyä lyömään vetoa voitta- Ori And the Blind Forest XBox 360 Microsoft Studios jista. Peliä voi pelata jopa kahdeksan henkeä. Camel Cup on halpa ja helppo tapa kokeilla riskitöntä vedonlyöntiä. Pelissä huomaa sen, että kaikki riippuu kaikesta. Peli ei menetä kiinnostustaan ensimmäisen kierroksen jälkeen, sillä taktikoinnissa ja vedonlyönnissä kehittyy kierros kierrokselta. Tästä huolimatta kokenutkaan pelaaja ei voi olla varma voitostaan. Aappo Jutila Ori and the Blind Forest on hienossa yksinkertaisuudessaan perinteinen tasoloikka. Graafisesti näyttävä ja omaleimainen miljöö erottaa pelin pelkästään genren nostalgian varaan laskevista teoksista. Korkeat tuotantoarvot ja tavoitteet nousevat esiin kautta linjan. Peli alkaa noin kymmenen minuutin pohjustuksessa, jossa kuvataan Orin elämää metsän siimeksessä. Kaikki muuttuu, kun metsään lankeaa kirous ja pimeys ottaa ympäristön valtaan. Hieman kettua muistuttava Ori kuitenkin välttyy kiroukselta ja lähtee ratkomaan metsän kohtaloa. Tästä alkaa noin kahdeksan tunnin pituinen tasoloikkaseikkailu halki metsän. Pelin aikana Ori kehittyy oppien tehokkaampia hyökkäyksiä, erilaisia hyppyjä ja kyvyt tuhota erinäisiä esteitä. Tällä tavoin etenemistä on rajattu ja kartan viimeisetkin sopukat aukenevat pelaajalle loppua kohden hiljalleen. Tarinankerronta sekoittaa perinteistä kertojaääntä, tekstiä ja mykkiä animaatioita. Jos peliin ei keskity, voi tarina jäädä auki, mutta se ei ole välttämätöntä. Juoni on tunnelatautunut, muttei sisällä erityisen yllättäviä käänteitä. Tarinan voisi hyvin sovittaa animaatioelokuvaan, mutta mistään mullistavasta ei ole kyse. Itse pelaaminen toimii ja tasoloikkien tärkein perusta on kunnossa: pelihahmon kuolema on pelaajan, ei huonosti tehdyn pelin vika. Vaikka peli sisältää jo ennen puoliväliä yllättävän teknisiä yhdistelmiä vaativia kohtia, tekee anteeksiantava mahdollisuus tallentaa peli lähes milloin vain tästä siedettävän. Näin pelaajan ei pitäisi turhautua hankaliin kohtiin. Microsoftilla on käsissään hyvä peli, jonka pitäisi maistua Xbox Onen omistajille myös hintansa puolesta. Joonas Koivisto 15 VAPAALLA ruotuväki 8/2015 Lukittujen ovien takana Menet pahaa aavistamatta ystäväsi kotiin vierailulle. Ovi on auki eikä häntä näy missään. Odotat toista ystävää saapuvaksi, mutta ovi sulkeutuu takanasi. Kokeilet oven kanssa kaikkia temppuja, mutta se on takalukossa. Tiedät vara-avaimen olevan jossain, mutta siihen käsiksi pääsy on monen arvoituksen takana. Sinulla on tunti aikaa. suunnittelija =Vy¿D3XUQKDXVHU. Pelejä ovat järjestämässä managerien lisäksi hieman alle kymmenhenkinen tiimi. Tiimi toimii seremoniamestareina ollessaan myös eräänlaisina pelinvalvojina. Huttusen mukaan pelinvalvojan toimessa on nähnyt kaikenlaista. – Ehkä tähän mennessä hienoin tilanne oli kosinta kesken pelin. Pariskunnan mies halusi, että piilotamme erään ratkaisun oheen kihlasormuksen, Huttunen kertoo. Inside Out Escape Gamesin pyörittämä Room Escape -formaatti on lähtöisin Unkarista. Taustalla on Kaszásin ja Purnhauserin lisäksi psykologi 'RUD1pPHWK. Ajatuksena on ollut luoda elämys, joka yhdistelee tarinaa, näytelmää ja pulmanratkaisua fyysisessä tilassa. Suomessa konsepti käynnistettiin Sörnäisissä huhtikuussa 2014. Nykyään Inside Out Escape Games sijaitsee Kalliossa ja valikoimaan kuuluu kolme peliä. Uusi, myös kolme peliä sisältävä toimipiste avataan toukokuussa Vuosaareen, joten toiminta laajenee kuuteen peliin. Pelin juuret ja idea ovat internetissä suosituissa Room Escape -selainpeleissä, jotka pohjautuvat perinteisiin seikkailuvideopeleihin. Kokemus pulmaratkaisuun pohjautuvista peleistä onkin hyödyksi huoneita ratkoessa, sillä usein tietää ainakin mistä voi aloittaa ja millaisia asioita ympäristöstä kannattaa ottaa huomioon. Myös mobiilimarkkinoilla yleistyneet pulmapelit ovat vauhdittaneet konseptin suosion kasvua. Arvoituksia on ollut jo pitkään, mutta tilanne, jossa pelaajat laitetaan suljettuun tilaan tehtävänään paeta sieltä on ilmiönä huomattavasti uudempi. Pelin konseptin noustua viime vuosina suureen suosioon käydään maailmalla keskustelua siitä, mistä Room Escape -konsepti on lähtöisin. Unkarin lisäksi sen on epäilty lähteneen Japanista. Hankalaksi keskustelun tekee se, ettei ole tarkkaa tietoa siitä, minkälainen pulmanratkaisu kuuluu nimenomaan Room Escape -nimen alle. Eläytymisellä tärkeä osa kokemuksessa Vaikka konsepti on levinnyt laajasti ympäri maailmaa, löytyy Suomen versiosta tiettyä omaleimaisuutta. Suomessa yritys haluaa panostaa toteutuksessaan normaalia enemmän näyttelyyn ja tarinaan eläytymiseen aina maksutapahtumaan saakka. Perustajien Kaszásin ja Purnhauserin mukaan tämä on tärkeä osa kokonaisuutta. He eivät halua vain pyytää maksua tiskin takana, vaan liittävät mieluummin maksamisen osaksi huoneen tarinaa. Huttusen mukaan Room Escapen suosio perustuu tällä hetkellä hyvän kokonaisuuden lisäksi tuloaan tekevään muutokseen palvelumarkkinoilla. Perinteisten vapaaajalla kulutettavien palveluiden rinnalle on nousemassa myytäviä elämyksiä. – Ihmiset haluavat olla itse läsnä ja kokea. Ympärille halutaan kokonaisuus pelkän tuotteen sijaan. Perinteinen ketju ideasta raaka-aineeseen ja tuotteeseen ei päde enää samalla tavoin kuin aiemmin, Huttunen toteaa. Room Escapen idea on kiehtova ja palvelun kokonaisuus on Inside Out Escape Gamesilla hallussa. Kahden tai kolmen henkilön ryhmille 50 euroa henkilöä kohden voi olla kova hinta, jos kyse on esimerkiksi opiskelijoista tai varusmiehistä. Hinta henkilöä kohden laskee ryhmän koon mukaan. Jos hinta ei ole este, on lukkojen takaa pako kokemisen arvoinen ja mielenkiintoista vaihtelua tyypillisen vapaa-ajan vieton rinnalle. Vastaavia pelejä voi kokeilla Helsingin lisäksi ainakin Turussa, Tampereella ja Oulussa. Taitto: Sofia Korhonen ”Vain noin kolmasosa ryhmistä selviää huoneesta ulos tunnissa.” Konsepti Unkarista Kuvat: Ville Bröijer on tavoitteena se, että kaikki ratkaisemiseen tarvittava löytyy huoneesta ja pelaajien on vain yhdistettävä oikeat asiat toisiinsa. Pelien alaikäraja on 12, joten pulmissa piilee haastetta kokeneellekin pulmanratkojalle. Perusteellisen suunnittelunkin jälkeen huoneita hienosäädetään jatkuvasti. Joitakin pulmia helpotetaan ja joistakin tehdään vaikeampia. Huoneiden suunnittelusta vastaavat näyttelijä Ágnes KaszásMDJUDD¿QHQ Teksti: Joonas Koivisto Ruotuväen toimitus kävi tutustumassa nosteessa olevaan Room Escape -elämyspeliin. Tiivistettynä ilmiössä on kyse pulmanratkaisusta todellisessa ympäristössä. Pelaajat ovat jumissa huoneessa, ja heillä on tunti aikaa päästä ulos. Huone on täynnä lukkoja, jotka aukeavat pulmia ratkomalla. Peli ei ole helppo – Inside Out Escape Gamesin managerin Inna Huttusen mukaan vain noin kolmasosa ryhmistä selviää huoneesta ulos ajoissa. Ruotuväen kokeilemassa pelissä pelaajat jäävät jumiin asuntoon ja ovi pitää saada auki ystävää auttaakseen. Kun ovi sulkeutuu ja tilanne selkenee pelaajille, alkaa pelin ratkaiseminen. Ratkaisu on pelaajien käsissä, sillä ohjeita ei tule erikseen. Ainoa tapa saada ulkopuolista apua on apukortti. Yleinen tapa hävitä peli onkin Huttusen mukaan liian varovainen avun pyytäminen, kun oma ylpeys ei anna periksi. Pulmat perustuvat loogisiin päättelytehtäviin, joissa täytyy tiimityönä yhdistää tilasta löytyviä eri elementtejä toisiinsa. Pulmissa yhdistellään värejä, lukuja ja sanoja. Hankalimmissa tilanteissa näitä kaikkia. Huoneiden suunnittelussa 16 takakansi ruotuväki 8/2015 potretti Unen kulttuurin tutkija Joonas Koivisto Kuvat: Tommi Selander Hotellin aulassa on vastassa pirteä professori, joka ottaa vieraansa vastaan. Anu Valtonen on tullut kotoaan Rovaniemeltä työmatkalle Helsinkiin. Päivätyönään Valtonen on professori Lapin yliopistolla. Hän tutkii unta ja nukkumista vähemmän huomioidusta kulttuurin näkökulmasta. Valtonen on tehnyt tutkimuksissaan yhteistyötä muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa. Hänet on Maanpuolustuskorkeakoulun kanssa tekemänsä kenttätutkimustyön ja tutkimusyhteistyön ansiosta nimitetty laadullisten tutkimusmenetelmien dosentiksi. Laadulliset tutkimusmenetelmät Valtonen nostaa omaksi asiantuntemusalueekseen. Uni ja nukkuminen nousi Valtoselle tutkimuksen aiheeksi väitöskirjaa tehdessä. Tehdessään ryhmähaastatteluja vapaa-aikaan liittyen nousi unen merkitys esille. Monille vapaa-ajan paras asia saattoi olla vapaus nukkua niin pitkään kuin halusi. Tämä nosti esiin ihmisten moninaisen suhtautumisen uneen. Sotilasorganisaatio yksi tutkimuksen kohteista Valtosen kiinnostuksen kohteet tutkijana ovat uni, keho ja aistit. Valtonen muun muassa seurasi Maanpuolustuskorkeakoulun Vuosangan ampumaleirillä kadettien, varusmiesten ja kantahenkilökunnan suhtautumista nukkumiseen. – Yleensä unta tutkitaan lääketieteen tai luonnontieteen näkökulmasta, mutta väitöskirjaa tehdessä heräsi kiinnostus tutkia unta kulttuurin näkökulmasta. Kuinka uneen suhtaudutaan erilaisissa ympäristöissä ja elämäntilanteissa. Missä nukumme, milloin nukumme, miten nukumme ja kenen kanssa nukumme ovat myös uneen liittyviä seikkoja, joita ei ole aiemmin tunnistettu tutkimuksissa. Tässä mielessä sotilasorganisaatio oli yksi mielenkiintoinen tutkimuskohde. – Yhteistyö Maanpuolustus- korkeakoulun kanssa on ollut erittäin kiinnostavaa. Tehty työ avasi hyvän ja mielenkiintoisen alustan unen tutkimiselle. Yliopistolla arkeen kuuluu nykyään opettamista ja tutkimusta. Tutkimiseen kuuluu nykyään empiirinen tutkimustyö, tutkimuskirjallisuuden läpikäynti, kirjoittaminen ja kontaktien luonti. Myös ulkopuolisen rahoituksen etsiminen on arkea tutkimustyössä. Kontaktien luontiin kuuluu etenkin kesäisin paljon seminaareissa ja konferensseissa käymistä. – Kenttätutkimus on se työskentelytapa, josta pidän hyvin paljon. Oma otteeni tutkimustyöhön on mennä mukaan ihmisten arkeen seuraamaan ja olemaan läsnä heidän toiminnassaan. Pitää seurata, jutella ja eläytyä tutkitta- vien elämään eikä jäädä omaan norsunluutorniin. Tämä on työssä paras ja mielenkiintoisin osa. ”Väitöskirjaa tehdessä heräsi mielenkiinto tutkia unta kulttuurin näkökulmasta.” Lappiin työn perässä Valtonen on kotoisin Itä-Suomesta Kiteen läheltä pienestä kylästä, Puhokselta. – Kiteeltä on jäänyt hienot muistot ja paljon hyviä lapsuudenystäviä. Valtonen suoritti liiketalouden perustutkinnon Turun kauppakorkeakoulussa, josta tie vei pääkaupunkiseudulle töihin liike-elämään. Työskenneltyään kymmenen vuotta Valtonen kouluttautui nykyään osana Aalto-yliopistoa olevassa kauppakorkeakoulussa kauppatieteen tohtoriksi. Liike-elämässä ja Aalto-yliopistossa vietetyn ajan jälkeen uusi ura kulttuuritalouden professorina vei vuonna 2005 Lappiin ja Rovaniemelle, jossa naimisissa oleva Valtonen asuu nykyään. Valtonen pitää yhä liikeelämässä kokemaansa mukana tutkimuksissaan ja se onkin yksi konteksti, jossa Valtonen on uneen suhtautumista tutkinut. – Lappi on mukava paikka asua. Rovaniemi on kansainvälinen, mutta mukavan pieni kaupunki. Rauha ja luonnonläheisyys tekevät siitä kodikkaan. Ulkoilun harrastaminen on lapissa aivan omaa luokkaansa. Valtosen työ ja erityisesti kenttätutkimus vie professoria kotoa pois usein, mutta vapaa-aika on hänelle tärkeää. Siitä Valtonen haluaa pitää kiinni arjen keskellä. Harrastuksikseen Valtonen nostaa lukemisen, mökkeilyn ja ulkona liikkumisen. Urheillessa suosikkilajit ovat erityisesti juoksu ja hiihto, sillä kestävyysurheilu on lähinnä sydäntä. Valtonen on sopeutunut hyvin Rovaniemelle, muttei silti kehtaa harjoittaa paikallista tapaa laskea vuosittaisia hiihtokilometrejä. poiminta – Ei niitä niin paljon tule, että kehtaisi lukuja miettiä. Paikallisten luvut ovat niin hurjia. Anu Valtonen • Ikä: 50 vuotta • Asuinpaikka: Rovaniemi • Ammatti: Kulttuuritalouden professori • Koulutus: Kauppatieteiden tohtori • ”Ei maailma suremisesta parane. Eikä pölyn pyyhkimisestä.” – Hella Wuolijoki kalenteri 27.4.2015 Hämeenlinnassa juhlitaan veteraanipäivää Joonas Immonen Kuva: puolustusvoimat Kansallisen veteraanipäivän kunniaksi järjestetään vuosittain valtakunnallinen pääjuhla. Erityinen toimikunta järjestää perinteikkään ja veteraaneja kunnioittavan juhlan eri vuosina eri puolilla Suomea. Tänä vuonna veteraanipäivää juhlistetaan Hämeenlinnan Elenia Areenalla Lapin sodan päättymisen päivänä 27. huhtikuuta. Edellisen kerran juhlaa vietettiin Hämeenlinnassa vuonna 2006. Veteraanipäivän pääjuhla alkaa aamulla juhlallisella lipunnostolla ja hartaustilaisuudella, jonka jälkeen ohjelmassa on muun muassa Varusmiessoittokunnan musiikkia ja puheenvuoroja. Pääjuhlassa juhlapuheen pitää arkkiatri Risto Pelkonen. Edellisen kerran kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin Hämeenlinnassa vuonna 2006 Tarja Halosen ollessa Suomen tasavallan presidenttinä. Tervehdykset kuullaan myös Hämeenlinnan kaupungilta, valtioneuvostolta sekä puolustusvoimilta. Puolustusvoimien tervehdyksen lausuu puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja eversti Jukka Sorvarin mukaan juhlassa on vahvasti esillä paikallinen musiikki sekä Sibeliuksen 150-vuotis juhlavuosi. – Juhlavuoden johdosta saadaan veteraanipäivillä kuulla Sibeliuksen tuotantoa ja paikallisten kuorojen esityksiä, Sorvari kertoo. Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Juhla järjestetään Hämeenlinnan uudella Elenia Areenalla 27. huhtikuuta. > www.hameenlinna.fi Vappukonsertti Lappeenrannassa Rakuunasoittokunta konsertoi 1. toukokuuta Lappeenranta-salissa. Vappukonsertissa kuullaan vierailevien viulisti Roby Lakatoksen ja kapellimestari Tibor Bogànyin musisointia. Konsertissa esitetään muun muassa Sibeliuksen Karelia-alkusoitto sekä Straussin valsseja ja marsseja. Konsertti järjestetään yhteistyössä Lappeenrannan kaupunginorkesterin kanssa. Liput alkaen 25 € Lippupisteestä. Lapin sotilassoittokunta ja poliisisoittokunta Oulussa Poliisisoittokunta konsertoi Lapin sotilassoittokunnan kanssa Madetojan salissa Oulussa keskiviikkona 6. toukokuuta. Kapellimestarina konsertissa toimivat Jaakko Nurila ja Sami Ruusuvuori. Konsertti on osa puolustusvoimien ja poliisin yhdessä tekemää päihdevalistustyötä. Liput konserttiin maksavat 15 euroa. > www.puolustusvoimat.fi Ilmavoimien BB Soul Fever -konsertti Jyväskylässä Ilmavoimien Big Band esiintyy Jyväskylässä Aalto-salissa 8. toukokuuta perjantaina. Konsertissa nähdään vierailevia tähtiä kuten Miamista Ruotsiin muuttanut laulajatar LaHaylia Frazier, joka kilpaili muun muassa Ruotsin euroviisuehdokkuudesta. Vierailevana kapellimestarina nähdään Antti Rissanen. Soul ja blues -painotteinen konsertti on toinen osa kevään AALTO-konserttisarjaa. Liput 15/10 €. > www.puolustusvoimat.fi
