docMestari- Sotilas- Erikois-
download 
Report Transcription
Mestari- Sotilas- Erikois-
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Kun sotaa käydään tietoverkossa... Mahdollisiin kyberuhkiin on Suomessakin varauduttu uutiset, sivu 4 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 4 (1159) 19.2.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Kuva: Eetu Lehmusvaara Vain taivas rajana Puolustusvoimauudistus mullisti ilmavoimien rakenteita: joukko-osastojen määrä supistui ja henkilökunta väheni noin tuhannella. Yksi merkittävä muutos oli koulutuksen keskittäminen Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Taloon astui 250 uutta henkilökunnan jäsentä, ja aloittavien varusmiesten määrä kaksinkertaistui. uutiset, sivu 3 Sotilas- Erikois- Mestari- uutiset, sivu 5 kentällä, sivu 10 vapaalla, sivu 15 rikosten määrä on edelleen laskussa joukkojen upseerioppilaat tähtäävät sotilasuralle kokin munkki Tanskan malliin 2 ruotuväki 4/2015 pääkirjoitus nurkka 19.2.2015 Jumalan tai kunnian kautta Tuhannet varusmiehet ovat jälleen vannoneet omaistensa ja ystäviensä läsnä ollessa sotilasvalansa tai antaneet vakuutuksensa. Vuonna 1918 vahvistettu Suomen sotilasvala vannotaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”, eikä Herran nimeä tässäkään kohtaa lausuta turhaan. Tällaisen valan merkitys onkin alun perin uskonnollinen; vannoja kutsuu tilaisuudessa Jumalan todistajakseen. Aikoinaan valan rikkomisen ei uskottu johtavan ainoastaan maallisiin seuraamuksiin, vaan rikkoja sai vastata teostaan myös jumalalliselle taholle. Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa sanotaan, että kuutta asiaa Herra vihaa ja seitsemää hän ei edessään siedä. Listaan sisältyvät petollinen kieli ja väärä todistaja. Jos siis vannoit jotain Jumalan edessä, etkä lupaustasi pystynyt pitämään, Jumala vihastui. ”Itsekunnioitus lienee useille se viimeinen tuomari.” * * * Valaa ei tosin ole enää vuosikymmeniin ollut pakko vannoa ”Jumalan edessä”. Uskontoon ja vakaumukseen sitomattomana mahdollisuus sotilasvakuutuksen antamiseen asettaa asevelvolliset yhdenvertaiseen asemaan. Juuri kunnian ja omantunnon kautta annetussa sotilasvakuutuksessa (ja valan lopussa) annetut lupaukset liitetään henkilön itsekunnioitukseen, joka nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa lienee useille se viimeinen tuomari Jumalan sijaan. Vaikka sotilasvalan uskonnollinen merkitys on joka tapauksessa himmennyt, se ei ole pelkkä symbolinen ele tai omaisille osoitettu näytös. Vala ja vakuutus tuovat nimittäin lain mukaisia velvoitteita. Niiden kaavat löytyvät suoraan lakikirjan lehdeltä, ja laista tulee myös suurin osa niiden asiasisällöstä. Vala velvoittaa puolustamaan isänmaata, valtiojärjestystä ja esivaltaa sekä tottelemaan käskyjä ja suorittamaan annetut tehtävät. Ja jos kuka tahansa henkilö havaitsee tai saa tietää jotakin olevan tekeillä esivaltaa tai valtiojärjestystä vastaan eikä ilmoita asiaa viranomaisille, syyllistyy hän ehkä törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämiseen. Sotilasvala siis ilmaisee sekä asevelvollisuuslain että rikoslain sisältöä. * * * Miksi sotilasvala siis vannotaan, jos sen keskeinen sisältö löytyy kurkkaamalla lakikirjoihin tai verkossa Finlexiin? Eräs vastaus voi löytyä siitä, että sotilaalle on ennen valaa opetettava sotilaan oikeudet ja velvollisuudet sekä valan merkitys. Asevelvollinen näin tiedostaa, mihin vala hänet johtaa. Lainsäädännön noudattamisen lisäksi asevelvollinen nimittäin sitoutuu myös valassa mainittuihin sotilaan hyveisiin: hän käyttäytyy kunnollisesti ja ryhdikkäästi, on suora ja auttavainen palvelustovereita kohtaan ja esimiehenä oikeudenmukainen, huolehtivainen ja kannustava. Tämän kaiken sisäistäminen ja lupaaminen juhlallisessa tilaisuudessa kohottaa maanpuolustustahtoa ja joukon yhtenäisyyttä sekä korostaa näiden velvoitteiden merkitystä osana sotilassukupolvelta toiselle siirtyvää kaunista perintöä. tornitouhua > jyrkivainio@hotmail.com Käsittämättömästä raakuudesta On epäselvää, onko Irakissa ja Syyriassa toimiva ISIS- jihadistijärjestö kovinkaan taitava käymään sotaa määrätietoista vastustajaa vastaan. Huomion herättämisessä järjestö sen sijaan kunnostautuu kuukaudesta toiseen. Viimeisin esimerkki ISIS:in noususta kansainvälisen huomion keskipisteeksi on tammikuulta 2015, jolloin järjestö ilmoitti polttaneensa hallitsemallaan alueella alas ammutun jordanialaislentäjä Moaz al-Kassasbehin elävältä kostoksi siitä, että Jordanian hallitus ei suostunut vaihtamaan häntä erääseen Jordaniassa vangittuna olevaan jihadistiin. ISIS:in ilmoitusta kuoliaaksi polttamisesta säesti järjestölle tyypilliseen tapaan näyttävä Youtube-video. *** Tapahtumaa seurannut kansainvälinen reaktio on ollut odotetunlaisesti tyrmistynyt. Jordaniassa Isisksen suorittama lentäjän raaka teloitus nostatti raivoa. Jordania kostikin polttamisen ”samalla mitalla” – hirttämällä kaksi hallussaan ollutta ääri-islamilaista vankia, mukaan lukien vanki, johon ISIS olisi lentäjän halunnut vaihtaa. Tämän lisäksi Jordanian armeija ilmoitti ryhtyvänsä suunnittelemaan maahyökkäystä järjestöä vastaan. ISIS:in vastaiseen kansainväliseen liittoumaan kuuluva Yhdistyneet arabiemiirikunnat sen sijaan ilmoitti keskeyttävänsä järjestön vastaiset ilmaiskut vedoten lentäjiensä turvallisuuteen. Idän tilanteen sekasortoisuudesta ja ääriryhmien järjettömyydestä? Kaikkea muuta! Monet teon seuraukset ovat itse asiassa ISIS:in kannalta myönteisiä ja edistävät sen tavoitteita. Symmetrisellä kostollaan kansainvälisen yhteisön tunnustettu jäsen Jordania tuli ikään kuin tunnustaneeksi ISIS:in kanssaan tasaveroiseksi vastustajaksi. Arabiemiraattien horjunta tapahtuman edessä taas heikentää liittoutuman toimintakykyä ja luo säröjä sen jäsenten välille. Näin ollen yksittäinen, todennäköisesti harkitun julmalla tavalla toimeenpantu lentäjän murha näyttää kannattaneen. Harkitussa julmuudessaan ISIS seuraa pitkää ajattelun perinnettä, jossa kohdistettu, pistemäinen raakuus nähdään olennaisena osana poliittisia kampanjoita. Kuuluisa esimerkki on italialainen renessanssikirjoittaja Niccolò Machiavelli, joka Ruhtinaassaan vuodelta 1515 ohjeistaa vallanpitäjää varta vasten harjoittamaan silloin tällöin valikoitua ja näyttävää julmuutta, koska Machiavellin mukaan tällaiset teot auttavat ylläpitämään kansan sekä ruhtinaan sotajoukon järjestystä, yhtenäisyyttä ja uskollisuutta. *** Aikamme sotilaallisissa konflikteissa on paljon raakuutta, mutta käsittämätöntä raakuutta on loppujen lopuksi hyvin vähän. Tommi Koivula *** Mitä tästä järkyttävästä tapahtumasta jäi siis käteen? Onko episodi vain yksi uusi todiste Lähi- Kirjoittaja on reservin korpraali ja erikoistutkija Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Koulutetaanko merivoimien tehtäviin tarpeeksi varusmiehiä? sosiaalisesta mediasta 6.2. @j_prasanen ”Olipa tuoreimman Ruotuväen mukana onnistunut ja mielenkiintoinen erikoislehti.Vaimokin luki!” – Savon Sanomien toimittaja Jukka-Pekka Räsänen kehuu suurta kiinnostusta herättänyttä Ruotu-erikoisnumeroa. 8.2. @Katja_M_Aalto ”Poika tuskaili ens viikon mettäkeikkaa, mä mietin, että tarviiko valatilaisuuteen varautua nessupaketilla…” – Lahtelainen Katja Aalto pohtii, onko alokkaiden sotilasvalan vannominen niin tunteellinen tilaisuus, että mukaan tarvitsisi nenäliinoja. 10.2. @ValtteriParikka ”Kello 4:37. Jäinen teltta.Tv-mixkarkkipussi, Ediä ja Twitter. Voiko kipinävuoro paremmaksi muuttua?” – Kipinävuorossa vahtimisen voi suorittaa monella eri tavalla, kuten alokas Valtteri Parikka twiitissään todistaa. 12.2. @N_Alanko ”Vähän jäi tänään hampaankoloon, kun ammunnasta saatava kuntoisuuslomapäivä jäi viidestä sentistä kiinni.” – Porilainen Niko Alanko harmittelee ampumataitotestinsä tulosta. Kyllä 48% 52% Ei Seuraava kysymys: Pitäisikö Suomen ja Ruotsin sotilasliitosta tehdä selvitys? Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 5.3.2015 PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 Fax. 0299 500 709 mikko.ilkko@mil.fi TUOTANTOSIHTEERI Helena Immonen Puh. 0299 500 717 Fax. 0299 500 709 helena.immonen@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Joel Kontiainen Puh. 0299 500 718 ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Alikersantti Jukka Isomaa Puh. 0299 500 739 Alikersantti Aappo Jutila Puh. 0299 500 704 Alikersantti Mika Niskanen Puh. 0299 500 714 Kaartinjääkäri Rasmus Arikka Puh. 0299 500 703 Kaartinjääkäri Pauli Loukola Puh. 0299 500 617 Kaartinjääkäri Juho Mäki-Lohiluoma Puh. 0299 500 616 toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Eetu Lehmusvaara graafikko.ruotuvaki@mil.fi TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh. 0299 500 716 Fax. 0299 500 709 juha.heikkinen@mil.fi VALOKUVAAJAT Upseerikokelas Tommi Selander Kaartinjääkäri Aku Siukosaari Puh. 0299 500 735 kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi arkisin kello 8.00–16.15 ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki 3 uutiset ruotuväki 4/2015 Ilmavoimien koulutus lensi saman katon alle Kolmen ilmavoimien koulun toiminta siirtyi yhteen puolustushaarakouluun. Puolustusvoimauudistus muutti ilmavoimia monipuolisesti. Mika M. Niskanen Uudistus muutti ilmavoimat Koulutuksen keskittämisen ohella Kuva: Tommi Selander Ilmavoimien koulutus keskitettiin tämän vuoden alussa Tikkakosken Ilmasotakouluun, kun puolustusvoimauudistuksen myötä Ilmavoimien teknillinen koulu Hallissa ja Lentosotakoulu Kauhavalla lakkautettiin. Muutoksen myötä Ilmasotakoulussa aloittavien varusmiesten määrä kaksinkertaistui ja kouluun astui 250 uutta työntekijää. Ilmataistelun lennonopettaja, kapteeni Jaakko Määttä muutti koulun läheisyyteen viime kesänä Rovaniemeltä. Määttä kertoo, että muutokseen liittyi henkilökohtaisia haasteita. Miehen avopuoliso joutui vaihtamaan yliopistoa ja työpaikkaa. Puolustusvoimat tuki tarjoamalla asunto- ja matkakorvauksia. Tällä hetkellä Määttä on tyytyväinen tilanteeseen ja uusiin mahdollisuuksiin. – On hienoa, että saimme kaikkien lentokadettien koulutuksen Tikkakoskelle. Lisäksi yhteistyö eri yksiköiden kanssa helpottuu, kun olemme niin lähellä toisiamme, sanoo Määttä. Ilmasotakoulun johtaja, eversti Pasi Hakala uskoo, että keskittämisen ansiosta koulutuksen laatu paranee ja henkilökunnan osaamista pystytään hyödyntämään tehokkaammin. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa seuraavaa: varusmiehet harjoittelevat todenmukaisissa kokoonpanoissa ja opettajat sekä kadetit toimivat samassa paikassa – liikkuminen eri paikkakuntien välillä vähenee. Lisäksi sotilaslentäjien jatkokoulutuksen ja Hawk-suihkukonekaluston siirtyminen Kauhavalta Tikkakoskelle antaa kadeteille mahdollisuuden jatkaa koulutustaan samalla paikkakunnalla koko opiskeluidensa ajan. Hakala uskoo, että muutokset heijastuvat myönteisesti joukkojen toimintaan mahdollisissa poikkeusoloissa. Hänen mukaansa suurin haaste on uusien mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen. – Vain taivas on rajana, kuten Ilmasotakouluun hyvin sopii, Hakala toteaa. Ilmasotakoulun johtaja, eversti Pasi Hakala Ilmasotakoulun Esikunnan edessä. Rakennushankkeet, eli muiden muassa uusi laivue- ja simulaattorirakennus sekä 3. hallin muutostyöt, ovat mahdollistaneet uudistuksen mukaisen koulutuksen aloittamisen Ilmasotakoululla. ta uudessa organisaatiossa ja uusin toimintatavoin on käynnistynyt suunnitellusti, sanoo Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Petri Tolla. Tolla kertoo uudistuksen mah- siirtyipuolustusvoimauudistus muutti ilmavoimien rakenteita laajasti. Joukko-osastojen määrä supistui seitsemästä neljään ja henkilöstömäärä putosi 2 847 henkilöstä 2 012:een. Suurin osa henkilöstöstä siirtyi muihin tehtäviin puolustusvoimien sisällä. Vuoden 2015 alusta lähtien ilmavoimat on koostunut Ilmavoimien esikunnasta, Ilmasotakoulusta, Karjalan lennostosta, Lapin lennostosta ja Satakunnan lennostosta. Uudistuksen myötä ilmavoimien taistelutapa uudistettiin vastaamaan tulevaisuuden haasteita. Täten myös joukko-osastojen tehtävät poikkeusoloissa ovat muuttuneet. Uudistuksen tavoitteena on ollut saattaa toiminta ja resurssit tasapainoon sekä varmistaa, että Ilmavoimat kykenee jatkamaan tehtävänsä toteuttamista laadukkaasti. – Tavoite on täyttynyt ja toimin- dollistavan toiminnan tason palauttamisen aikaisemmalle tasolle niin lentotuntien, maastovuorokausien kuin reservin kertausharjoitusten muodossa. Esimerkiksi Hornet-kaluston lentotuntien vuosittainen määrä nousee tänä vuonna 8 900 tuntiin viime vuosien 8 000 tunnista. Toimintakulttuurin löytyminen haastaa Ilmavoimien tiedotuspäällikkö Joni Malkamäki arvioi, että yksi puolustusvoimauudistuksen luomista haasteista on ollut lähes tuhatta ilmavoimien työntekijää koskenut siirtyminen uusiin tehtäviin vuosien 2013–2015 aikana. Heistä noin 600 on muuttanut uudelle paikkakunnalle. – Henkilöstölle uudistus on ollut mittava haaste. Yhteiset selkeät tavoitteet ja hyvä yhteishenki luovat kuitenkin tekemisen meininkiä, Malkamäki sanoo. Lähes puolet paikkakuntaa vaihtaneista työntekijöistä saapui Ilmasotakouluun: aikaisemmin Tikkakoskella oli työntekijöitä 320, nyt 450. Muutos on suuri myös koulun alkuperäiselle henkilökunnalle. Eversti Hakalan mukaan eri paikkakunnilta tulevilla työntekijöillä voi olla omat rutiininsa ja toimintatapansa. Tämän takia Ilmasotakouluun tulee luoda uudet toimintakulttuurit. – Tarvitsemme toimenpiteitä, jotka kohdistuvat siihen, että kykenemme muuttamaan vanhaa ja luomaan uusia yhteisiä toimintatapoja. Hakala sanoo. Ilmasotakoulun koulutuspataljoonan komentaja, everstiluutnantti Mika Hakanen korostaa, että muutoksessa on voimaa. Monelle työntekijälle tuli eteen uusia tehtäviä, ja täten myös uutta mielekkyyttä työntekoon. – Tilannetta voisi kuvastaa siten, että otetaan eri puolilta ihmisiä saman nuotion ympärille ja aletaan yhdessä puhaltaa. Sehän roihahtaa isoksi kokoksi, ja siitä on paljon enemmän iloa ja hyötyä kuin monesta pienestä risukasasta, Hakanen kuvailee. Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinnot jaettiin Säätytalolla Juho Mäki-Lohiluoma Kuva: Tommi Selander Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinnot jaettiin 9. helmikuuta Säätytalolla Helsingissä. Tunnustuspalkinnot ovat yksi merkittävimmistä sotilaille myönnettävistä huomionosoituksista. Tänä vuonna tunnustuspalkin- Prikaatikenraali Mauri Koskelan mukaan tunnustuksiin johtaneita saavutuksia ei ole saatu aikaiseksi yksin. non saivat prikaatikenraali Mauri Koskela, everstiluutnantit Markku Pajuniemi ja Timo Iltanen, komentaja Kristian Isberg ja kapteeni Joni Pirinen. Palkinnot myöntää Louise ja Göran Ehrnroothin Säätiö ja ne jakoi puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg. Lindbergin mukaan palkinto on puolustusvoimien johdolle ainutlaatuinen mahdollisuus huomioida niitä maanpuolustustekoja, joiden katsotaan olevan lajissaan erityisiä. – Tänään palkittaville upseereil- le on yhteistä se, että palkintoon on heidän kohdallaan päädytty pitkäaikaisten näyttöjen perusteella, Lindberg sanoi. Koskela palkittiin vaativista komentajan tehtävistä Palkittavien vanhimman ominaisuudessa kiitospuheen pitäneen prikaatikenraali Koskelan mukaan tunnustuksien perustelut olivat lähes sanattomaksi vieviä, mutta kuvaavat hyvin sitä, että tunnustuspalkintoon johtaneita saavutuksia ei ole saatu aikaiseksi yk- sin. Saavutuksiin on tarvittu koko työyhteisö ja hyviä kollegoja. Vuodenvaihteessa reserviin siirtynyt Koskela palkittiin yli 30 vuoden urasta, johon mahtui useita vaativia komentajan tehtäviä sekä kotimaassa että kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. – Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin myös kaikkien meidän perheitä ja läheisiä, jotka ovat mahdollistaneet työskentelymme niiden päämäärien eteen, joiden johdosta nämä palkinnot tänään myönnettiin, Koskela sanoi. 4 uutiset lyhyesti Suomi teki arviointikäynnin Azerbaidzaniin Suomi teki tällä viikolla arviointikäynnin Azerbaidzanin asevoimien Galassa sijaitsevaan helikopterirykmenttiin. Arviointikäynti on Wienin asiakirjan mukaisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia, joilla pyritään jäsenmaiden väliseen sotilaalliseen avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja epäluulojen hälventämiseen. Majuri Arto Toivasen mukaan arvointikäynti sujui ongelmitta. – Vastaanottavan maan edustajat ovat olleet tavanomaiseen tapaan erittäin ystävällisiä arviointiryhmää kohtaan. Itse joukon arviointi oli hyvin sujuvaa, avointa ja läpinäkyvää, Toivanen sanoo. JKon Peräänajo Niinisalossa Haglund ei tukisi reserviläisten asehankintoja Kansanedutaja Ari Jalonen (ps.) kysyi kirjallisessa kysymyksessä, voisiko valtio edistää Sako Oy:n aseenvalmistuksen säilymistä Suomessa tukemalla reserviläisten tarkkuuskiväärihankintoja. Jalosen mukaan asehankintojen tukeminen edistäisi reserviläisten aseenkäyttötaioja ja varmistaisi maan huoltovalmiutta. Puolustusministeri Carl Haglund (r.) ei lämmennyt Jalosen esitykselle. – Tällä hetkellä aseistus tulee kertausharjoituksissa reserviläisille jakoon puolustusvoimilta. Valtio ei voi lähteä subventoimaan yksittäisten kansalaisten asehankintoja, Haglund totesi. JKon Opas yhteiskunnan sähköriippuvuudesta Puolustusvoimien valmius suojautua mahdollisilta kyberhyökkäyksiltä on hyvä. Kyberhyökkäykset ovat tulleet lähtemättömäksi osaksi modernia sodankäyntiä. Jukka Isomaa Nykyajan sodankäynnissä perinteisten aseiden ohella taistelua käydään yhä enemmän kyberhyökkäyksinä tietoverkoissa. Sodat eivät enää ala vihollisen ylittäessä vieraan valtion rajan, vaan raja saatetaan ylittää tietoverkkotasolla kauan ennen perinteisten aseiden käyttöä. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäosaston kyberpuolustussektorin johtaja, Catharina Candolinin mukaan, puolustusvoimat kehittää kyberpuolustuksen suorituskykyjä tiedustelun, vaikuttamisen ja suojautumisen osalta. Puolustusvoimien kybertoiminnan rooli korostuu erityisesti silloin, kun Suomi käyttää sotilaallista voimaa. – Esimerkiksi pankkien palvelinhyökkäykset käsitellään rikoksina, ja niiden selvittäminen kuuluu poliisille, Candolin kertoo. Candolinin mukaan puolustusvoimat tukee tarvittaessa muita viranomaisia. Yhteistyötä yritysten ja poliisin kanssa tehdään muun muassa asiantuntija-avun muodossa. Uhat yhteisiä kaikille Yksittäisten hakkereiden ohella nousevan uhan muodostavat useiden valtioiden kiinnostus kybersodankäyntiin. Maanpuolustuskorkeakoulun professori, everstiluutnantti Jari Rantapelkosen mukaan puolustusvoimien ja siviililaitosten kyberuhat ovat samankaltaisia. Keskeisiä uhkakuvia ovat tietomurrot arkaluontoista tietoa sisältäviin järjestelmiin, sekä järjestelmiä lamauttava laajamittaisen kyberisku. – Paras suojaus tietourkintoja ja hakkereita vastaan ovat omat verkot, järjestelmät ja palvelut. Lisäksi kriittisimmät tiedot salataan, Rantapelkonen luettelee. Rantapelkosen mukaan usein ajatellaan, että puolustusvoimat ryhtyy toimenpiteisiin vasta vakavan tietoiskun tapahduttua. Hyökkäyksen pysäyttäminen voi kuitenkin olla vaikeaa, mikäli iskun toteuttaneelle taholle annetaan ensin mahdollisuus toimia tietojärjestelmissä näkymättömästi kuukausien ajan. toteuttamalla ei voida vielä puhua sodasta. – Jokainen sota on erilainen, Hyökkäys on paras puolustus Resurssipula uhkaa Osa toimivaa kyberpuolustusta on myös kyky itse toteuttaa kyberoperaatioita. Rantapelkosen mukaan puolustusvoimissa on jo pitkään pohdittu keinoja, joilla vakavan kyberhyökkäyksen tapauksessa vastustaja voitaisiin lamauttaa ja tehdä toimintakyvyttömäksi. – Sodankäynnissä hyökkäystä ja puolustusta ei eroteta toisistaan, Rantapelkonen sanoo. Rantapelkonen näkee, että kyberhyökkäykset ovat tulleet lähtemättömästi osaksi modernia sodankäyntiä, mutta pelkästään niitä Jukka Isomaa Kybersodankäynti on melkein yhtä vanha ilmiö kuin internet itse. Toiminta on kuitenkin muuttunut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana ja viranomaisten haaste onkin pysyä kehityksen perässä. Puolustusvoimien näkökulmasta tulevaisuuden haasteena on eritoten löytää keinoja, joilla riittävä määrä asiantuntijoita saadaan valtion palvelukseen. Kilpailu alan asiantuntijoista on mutta myös tulevaisuuden sodat ovat aina fyysisen väkivallan käyttöä. Mitään valtiota ei voida val- loittaa pelkillä kyberhyökkäyksillä, Rantapelkonen sanoo. taloudellisia resursseja. – Nykyisiä resursseja ei ainakaan ole liikaa. Yksityisen sektorin palkkaus houkuttelee varmasti monia, Candolin kommentoi. Kyberpuolustuksen rakentaminen ei vaadi muiden puolustusmuotojen tapaan isoja materiaalihankintoja mutta kyberpuolustuksen taloudellisia tarpeita ei tulisi vähätellä. Asiantuntijaosaaminen on riittävän kyberpuolustuksen kannalta välttämätöntä. kovaa, sillä puolustusvoimien ohella, myös muut valtion laitokset sekä yksityinen sektori tarvitsevat riveihinsä kyberosaajia. Parhaat viedään nopeasti päältä, ja moni suuntaa myös ulkomaille. Sekä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäosaston kyberpuolustussektorin johtaja, Catharina Candolin että Maanpuolustuskorkeakoulun professori, everstiluutnantti Jari Rantapelkonen huomauttavat, että kyberturvallisuuteen olisi vara keskittää enemmän Prinssi vaikuttui varusmiehistä Mika M. Niskanen – Ei ole helppoa harjoitella näissä lämpötiloissa ja olosuhteissa. Olen hyvin vaikuttunut näkemästäni. Tätä mieltä oli Wessexin jaarli, Iso-Britannian prinssi Edward vierailtuaan helmikuun alussa puolisonsa, kreivitär Sophie Rhys-Jonesin kanssa Jääkäriprikaatissa Sodankylässä. Vierailun tarkoituksena oli tutustua varusmiesten koulutukseen arktisissa oloissa. Vierailuun sisältyi varusmiesten hiihtoharjoituksen seuraamista sekä talvikoulutuksen, hiihtohinauksen ja kaluston esittelyä. Päivän aikana jaarlin seurue nautti myös perinteisiä suomalaisia herkkuja, kuten poroa. Prinssi kehuu Jääkäriprikaatia siitä, kuinka lyhyessä ajassa varusmiehiä koulutetaan valmiiksi taistelijoiksi. – On selvää, että harjoittelu täällä on hyvin taitavaa, hän sanoo. Jaarli pyhitti työviikon mittai- sesta vierailustaan kokonaisen päivän Jääkäriprikaatille. Tämän lisäksi prinssi kävi Helsingissä, Ahvenanmaalla sekä Kuusamossa ja tapasi tasavallan presidentti Sauli Niinistön sekä kulttuuri- ja asuntoministeri Piia Viitasen (sd.). Wessexin Jaarli on Britannian kuningattaren Elisabet II:n ja prinssi Philipin nuorin lapsi. Hän on kruununperimysjärjestyksessä kahdeksas. Hyötyä palveluksesta Jääkäriprikaatissa palveleva alikersantti Samu Mikael Kangas tapasi jaarlin esitellessään seurueelle puolustusvoimien kalustoa. – Hän vaikutti oikein lepposalta ja kyseli paljon, esimerkiksi palveluksen kohokohdista, Kangas sanoo. – Pikkuisen jännitti, kun on niin korkea-arvoinen henkilö kyseessä, muttei kuitenkaan hirveästi, hän virnistää. Kuva: Oskari Friman Puolustusministeriö ja Turvallisuuskomitea ovat julkaisseet Sähköriippuvuus modernissa yhteiskunnassa -oppaan. Sen tarkoitus on auttaa viranomaisia, elinkeinoelämää, järjestöjä ja kansalaisia havaitsemaan, kuinka sähkönsaannin häiriöt vaikuttavat yhteiskuntaan. Julkaisu on oppikirjamai-nen teos, joka on jatkoa vuonna 2008 julkaistulle sähkön merkitystä käsittelevälle opukselle. Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Virtasen mukaan oli jo päivitysten aika. – Kyberilmiöt ovat yksi syy uudelle kirjalle. Lisäksi ilmastonmuutos on aiheuttanut sähkökatkoja, ja niistä on opittu. RAr Kyberuhkiin on varauduttu Kuva: Tommi Selander Viisi Porin prikaatin varusmiestä loukkaantui liikenneonnettomuudessa Niinisalossa tiistaina 3. helmikuuta. Panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon kuljettaja menetti ajoneuvon hallinnan ja se suistui ojaan. Perässä ajanut maastohenkilöauto törmäsi edellä ajaneeseen ajoneuvoon. Viidestä loukkaantuneesta neljä oli ollut perään ajaneessa autossa. Sairaalaan kuljetetut varusmiehet saivat vain lieviä vammoja. Lounais-Suomen poliisi tutkii onnettomuutta. – Tutkimme olivatko tilannenopeus ja turvavälit riittävät noissa sääolosuhteissa, Leo Tusa Porin poliisilaitokselta kommentoi. AJu ruotuväki 4/2015 Prinssi seurueineen oli pukeutunut vierailun ajaksi Jääkäriprikaatin tarjoamiin M05 maastovarusteisiin. Pakkasta oli -15 astetta. Jääkäriprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jari Osmosen mukaan jaarlille haluttiin tarjota mieleenpainuva kokemus Lapista ja arktisesta koulutuksesta. Osmonen kertoo, että Jääkäriprikaatin tavoitteena on antaa varusmiehille koulutus Lapin vaativiin olosuhteisiin. Kaupan päälle tulee kuitenkin myös muuta. – Varusmiehet omaksuvat kansalaistaitoja ja joissakin – kuten autonkuljettajien – tapauksissa lisäksi ammatin, Osmonen sanoo. Myös jaarli toivoo, että varusmiehet hyötyvät palveluksessa oppimistaan taidoista. – Varusmiehillä ei tietenkään ole valinnanvaraa palvelukseen liittyen, mutta toivottavasti ajanjakso on heille antoisa kokemus, Jaarli sanoo. – Toivon, että he kokevat yhteiskunnalleen antamansa panoksen olevan arvokas. 5 uutiset ruotuväki 4/2015 Sotilasrikosten määrä laski jälleen tähtäimessä Jukka Isomaa Rasmus Arikka Palveluksen aikana tapahtuneiden sotilasrikosten määrä laski viime vuonna 15 prosentilla vuodesta 2013. Rikosten kokonaismäärä vuonna 2014 oli 3 448 kappaletta kun vuonna 2013 se oli 4 150. Sotilasrikosten määrä on vähentynyt nyt kahtena peräkkäisenä vuonna. Puolustusvoimien asessorin, varatuomari Tuija Sundbergin kehityssuunta on puolustusvoimien kannalta toivotunlainen. – Palvelusviihtyvyyden parantamiseksi on tehty paljon työtä. Varusmiesten motivaatio on selkeästi parantanut ja se näkyy esimerkiksi luvattomien poissaolojen määrän vähentymisenä, Sundberg linjaa. Suurimmat rikosryhmät olivat aiempien vuosien tapaan palvelus- ja poissaolorikokset. Varusmiesten palvelusrikoksia kirjattiin viime vuonna 1355 ja poissaolorikoksia puolestaan 1041. Pienemmissä rikoskategorioissa, kuten vartiorikoksissa ja sotilaan sopimattoman käyttäytymisissä tapahtui niin ikään laskua edeltävään vuoteens. Rikosmäärän laskuun vaikuttaa moni tekijä. Ennakkoterveystarkastuksissa tartutaan nykyään myös entistä tarkemmin palveluksen suorittamista mahdollisesti häiritseviin tekijöihin. Perusyksiköihin on myös lisätty kouluttajia, jolloin koulutus on aiempaa kontrolloidumpaa. Yleinen palvelusohjesääntö sanoo, että miesten hiukset on pidettävä lyhyeksi ja siistiksi leikattuna, puhtaana ja siistiksi kammattuna. Ohje jättää tulkinnan varaa. Varusmiehiä kiinnostaa, kuinka lyhyet hiusten täytyy olla. Pääesikunnan koulutusosastolta vastattiin asevelvollisia askarruttaviin kysymyksiin. Mikä on varusmiehen hiusten oikea mitta? Kuva: puolustusvoimat Sotilasrikosten määrä painui nyt ensimmäistä kertaa alle 4 000 tällä vuosituhannella. Merkittävä seikka on myös, että saapumiserien kotiutumiset tapahtuvat nykyään ennen juhannusta ja joulua, mikä puolestaan vähentää luvattomia poissaoloja ja alkoholiin liittyvien rikosten määrää. Lakimuutos ei vaikuttanut Sekä esitutkintalaki että sotilasku- tyvät seuraamussuositukset ovat tasoltaan aiemman kaltaisia, Sundberg kertoo. Tilastomuutoksen taustalla olevia tekijöitä pyritään vielä tarkemmin selvittämään ja analysoimaan. Sundberg onkin asettanut työryhmän selvittämään selvittämään tilastomuutoksen taustalla olevia tekijöitä. Selvitystyön määräaika on 28. helmikuuta 2015. rinpitoa koskeva lainsäädäntö muuttuivat vuoden 2014 aikana. Sundbergin mukaan lainsäädäntömuutoksilla ei pitäisi oilla suoraa vaikutusta sotilasrikosten määrän laskuun, sillä itse esitutkinnan käynnistämiskynnyksessä ei ole tapahtunut muutosta. Tilastointitavan muutoksilla ei siis ole vaikutusta rikoslukumäärän laskuun. – Esitutkinnan aloittamiskynnys ja rangaistusten määräämiseen liit- Raportti: eettinen opetus yhteen Juho Mäki-Lohiluoma Sotilaspappeja käytetään myös ulkomailla Kuva: Aku Siukosaari Puolustusministeriön asettama eettistä opetusta ja sotilasparaatien kenttähartausosuutta tarkastellut työryhmä esittää, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan. Kenttäpiispa Pekka Särkiö pitää työryhmän ehdotuksia hyvinä. Raportin mukaan oppituntien tulee tulevaisuudessa olla tunnustuksettomia, mutta niiden pitäjiksi on suunniteltu pääasiassa sotilaspappeja. Se on herättänyt keskustelua. – Minusta raportin ajatus on hyvä, että sodan ja rauhan eettisiä kysymyksiä koskevat oppitunnit ovat kaikille varusmiehille yhteisiä ja sotilaspapit voivat pitää niitä. Tällöin uskontoa tai pappisvihkimyksen saanut opettaja elämänkatsomustietoa, Särkiö huomauttaa. Kenttäpiispa Pekka Särkiön mukaan sotilaspapeilla on eettisten kysymysten opettamiseen soveltuva yliopistokoulutus. on selvää, että oppitunnit eivät sisällä tunnustuksellisuutta eivätkä julistusta. Samalla tavoin koululaitoksessa uskonnoton voi opettaa Sotilaspappien käyttäminen eettisen opetuksen antajana on Särkiön mukaan perusteltua. Hänen mukaansa raportista välittyy epäilys siitä, että sotilaspappi ei olisi sopiva opettamaan kaikkia varusmiehiä. – Sotilaspapeilla on eettisten kysymysten käsittelyyn soveltuva yliopistokoulutus sekä perehtyneisyys puolustusvoimiin. Siksi ei ole perusteita etsiä sotilaspappeja korvaavia opettajia puolustusvoimien ulkopuolelta. Myös muiden maiden asevoimissa sotilaspapit opettavat eettisiä kysymyksiä, hän sanoo. Jääkäreiden 100-vuotisjuhlat Saksassa Mikko Ilkko Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta suomalaisten vapaaehtoisten sotilaskoulutuksen alkamisesta Saksassa. Hampurin lähellä sijaitseva Hohenlockstedt isännöi Saksan puolustusvoimien kanssa satavuotisjuhlallisuuksia 26.2.– 1.3.2015. Puolustusvoimat kunnioittaa jääkäreiden perinteitä lähettämällä 120 henkilön osaston juhlalli- suuksiin. Siihen kuuluu muun muassa Kaartin soittokunta. Maavoimat vastaa tilaisuuden valmistelusta ja asettaa juhlallisuuksiin jääkärilipun, jääkärijoukkojen perinneliput kunniavartioineen sekä eri puolilla Suomea jääkäriperinteitä vaalivien joukkoyksiköiden varusmiehistä muodostetun lippujoukkueen. – Matkan ohjelmaan kuuluu muun muassa historiaseminaari, muistojen marssi, konsertti, seppe- leen lasku sekä pääjuhla, selvittää osaston johtajana toimiva jalkaväen tarkastaja, eversti Jukka Valkeajärvi. Puolustusvoimien ylimmästä johdosta juhliin osallistuvat puolustusvoimain komentaja ja maavoimien komentaja. Poliittista johtoa edustaa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö. Lisäksi juhliin osallistuu jääkäreiden jälkeläisiä, jääkäriperinteiden vaa- lijoita sekä eri reserviläistoimijoiden edustajia. Ruotuväki uutisoi juhlista verkossa ja painetussa lehdessä. Lisäksi matkaa voi seurata reaaliaikaisesti puolustusvoimien eri verkkokanavilla. www.ruotuvaki.fi Instagram.com/inttielamaa Twitter @puolustusvoimat (tunnisteena #jaakarimatka) Facebook.com/puolustus Youtube.fi/puolustusvoimat Mitä Yleisen palvelusohjesäännön määräys hiusten pituudesta tarkoittaa käytännössä, majuri Ville Kostian? – Miesten on pidettävä hiuksia YLPALVO:n ohjeistuksen ja esimerkin mukaisesti. Se ei kuitenkaan velvoita leikkaamaan niin sanottua siilitukkaa. Puolustusvoimissa palkattu henkilökunta tai varusmiesjohtajat eivät saa leikata varusmiehen hiuksia ilman että kyseinen varusmies siihen suostuu. Varusmiesjohtajien tehtäviin ei kuulu varusmiesten hiusten leikkaaminen, ellei siihen ole päälliköltä saatua lupaa. Kuka päättää, ovatko varusmiehen hiukset sopivan mittaiset? – Perusyksikössä kurinpitovalta on ensisijaisesti päälliköllä mutta myös vääpelillä. Päällikkö vastaa yksikkönsä palveluksesta, sotilaallisesta kurista ja YLPALVO:n määräysten noudattamisesta sekä oikeudenmukaisesta, tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Vääpeli vastaa sisäjärjestyksestä ja käyttää tarvittaessa perusyksikön vääpelille säädettyä kurinpitovaltaa. Upseerikokelaat ja ryhmänjohtajat valvovat, että heidän joukkonsa tai ryhmänsä jäsenet noudattavat palveluksessa ja sen ulkopuolella pukeutumis- ja käyttäytymismääräyksiä ja huolehtivat henkilökohtaisesta siisteydestään. Miten toimitaan, jos hiukset ovat liian pitkät? – Yleensä hiukset leikataan yksikössä asianomaisen varusmiehen suostumuksella. Mikäli varusmies ei suostu tähän, esimies käskee leikkauttamaan hiukset omakustanteisesti ensi tilassa esimerkiksi seuraavilla lomilla tai vapaalla. Jos annettua käskyä ei noudata, aloitetaan kurinpitomenettely. uutisia muualta Örö ja Reila uusille käyttäjille Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä puolustusvoimat luopui kaikista alueista, joille ei ole käyttöä. Saaristomeren alkupuolella vuoden 2015 alusta ulkopuolisille käyttäjille luovutettaviin kohteisiin kuuluivat Örö ja Reila. Örön linnakesaari ja Reilan harjoitusalue Pyhärannassa tarjostivat molemmat omat haasteensa ennen kuin alueet voitiin luovuttaa uusille käyttäjille, sillä luovutetuille alueille ei saanut jäädä haitta-aineista johtuvia rasitteita. – Poistimme Öröstä 35 tonnia painekyllästettyä puuta, 25 tonnia metallia ja 10 tonnia lajittelemattomaksi kelpaamatonta kaatopaikkajätettä. Hanke kesti kuukauden ja sen suunnitteluunkin meni kolme kuukautta, kertoo operaatiota johtanut yliluutnantti Tommi Tammero. Laivaston sanomat 30.1. Haketuslinjalta löytyi tykin ammus Stora Enson Veitsiluodon tehtaalta Kemissä on löytynyt räjähtämätön tykinammus. Tehtaan tiedotuspäällikkö Taisto Saaren mukaan metallinpaljastin tunnisti ammuksen puupöllin sisästä. – Pöllin kyljestä löytyi räjähtämätön tykinammus. Kyseessä oli puolentoista litran limukkapullon kokoinen ammus. Metallinilmaisin onneksi toimi ja pysäytti ammuksen etenemisen. Prosessinhoitaja tunnisti esineen ammukseksi ja otimme yhteyden hälytyskeskukseen. Noin viisimetrinen tukki piti sahata ensin kahtia, jotta saimme ammuksen kunnolla esille. Illalla paikalla kävi myös puolustusvoimien väkeä ja vei ammuksen pois, Saari kertoo. Saari arvelee, että ainakin 70 vuoden ikäinen puu on päätynyt tehtaalle itärajan tuntumasta. www.yle.fi 2.2. Merivoimat ei tilaa aluksia Helsingin telakalta Helsingin telakka ei todennäköisesti tule saamaan tilauksia, kun merivoimat tilaa uusia sota-aluksia. Useat Hufvudstadsbladtin haastettelemat lähteet kertovat, että aluksia ei voida rakentaa Helsingissä telakan venäläisomistuksen vuoksi. – Emme ole keskustelleet heidän [Helsingin telakan] kanssa, emmekä keskustele, toteaa merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Juha Vauhkonen Laivue 2020-hankkeen tilanteesta. Hankkeella pyritään korvaamaan Suomen käytöstä poistuvat alukset uudemmilla sota-aluksilla. Myös puolustusministeriön virkamieslähteet ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps.) ovat todenneet, että Helsingin telakkaa tuskin voidaan valita alusten rakennuspaikaksi, koska sen omistaa venäläinen valtionyhtiö United Shipbuilding Corporation, USC. Hufvudstadsbladet 6.2. Toimittanut Joel Kontiainen 6 lyhyesti Ranska netissä Isisiä vastaan Ranskan asevoimat on perustanut ammattimaisesti toimivan nettijoukon, joka taistelee Isisin verkkopropagandaa vastaan. Viestintäjoukko perustettiin Isisiä vastaan, joka houkuttelee ranskalaismuslimeja riveihinsä. – Isisillä on kokonaisvaltainen viestintästrategia, ja me olemme yhä paikallislehtitasolla, sanoi sotilaslähde Le Monde -lehdelle viime syksynä. Ranskasta on lähtenyt jopa 1 200 muslimia Irakiin tai Syyriaan, ja monet heistä ovat päätyneet Isisin mukaan. Uusi solu yrittää estää lähtijöitä, koska Ranskassa pelätään radikalisoituneiden iskua myös kotimaassa. (hs.fi, 7.2.) PLo Norjan puolustusvoimien video leviää Facebookissa Naton korotukset ovat epätodennäköisiä Naton jäsenmaat ovat sitoutuneet kuluttamaan asevoimiinsa kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Ulkopoliittisen instituutin Teija Tiilikaisen mukaan Etelä-Euroopan valtiot eivä koe tarvetta korotuksiin. Mika M. Niskanen Naton jäsenmaat sitoutuivat viime syyskuun Walesin kokouksessa käyttämään vuosittain kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihinsa vuoden 2024 syyskuuhun mennessä. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvioi tavoitteeseen pääsemistä epätodennäköisenä. – Julkisten varojen käyttö on tiukalla, liikkumavara on pieni ja työttömyys kasvaa. On paljon muutakin, mihin valtiot haluavat laittaa varoja, Tiilikainen pohtii. Vuonna 2013 vain neljä Naton jäsenmaata ylsi tavoitteen tasolle: Yhdysvallat (4,4 prosenttia), IsoBritannia (2,4 prosenttia), Kreikka (2,3 prosenttia) ja Viro (kaksi prosenttia). Sen sijaan Unkari, Espanja, Latvia, Liettua ja Luxemburg satsasivat asevoimiinsa alle prosentin bruttokansantuotteestaan. Naton kansainvälisen sihteeristön puolustuspolitiikan ja –suunnittelun osaston vara-apulaispääsihteeri Jonathan Parish uskoo, että tavoite toteutuu pitkällä aikavälillä. – Kun talous palautuu ja valtioiden bruttokansantuotteet alkavat kasvamaan, tulemme näkemään myös puolustusmenojen kasvavan, Parish arvioi. Hän kuitenkin kokee, että jäsenmaiden puolustusmenot saattavat aluksi laskea – puolustusbudjetit vuodelle 2015 on tehty en- Naton vara-apulaispääsihteeri Jonathan Parish sanoo, että Naton jäsenmaiden puolustusmenojen korotusten toteutuminen vaatisi ennen kaikkea poliittista tahtoa. nen Walesin kokousta ja Euroopan nykyinen taloudellinen tilanne heikentää halua korotuksiin. Tiilikainen uskoo, että osa jäsenmaista saattaa korottaa puolustusmenojaan Euroopan kiristyneen turvallisuuspoliittisen ti- Venäjän pommikoneet häiritsivät siviililentoja Lähellä Britannian ilmatilaa Englannin kanaalin yllä lentäneet venäläiset ydinpommitajat haittasivat siviililentoja tammikuun lopulla. Britannian ilmailuviranomaisten mukaan siviililiikennettä jouduttiin ohjaamaan uudelleen törmäysvaaran vuoksi. Venäläiskoneiden vuoksi Britannia määräsi Typhoonhävittäjiä nousemaan ilmaan. Venäjän Lontoon-suurlähettiläältä on pyydetty selvitystä siitä, miksi kaksi sotilaskonetta lensi Englannin kanaalissa Britannian ilmatilan lähellä. Maa on jo aiemmin esittänyt huolensa maan rajojen tuntumassa lentävistä koneista. (Reuters, YLE 29.1.) AJu USA tuhoaa sinappikaasuvarastonsa Luxemburg käyttää Naton jäsenmaista vähiten bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin. lanteen takia. Hänen mukaansa esimerkiksi Etelä-Euroopan valtiot eivät kuitenkaan näe Ukrainan kriisiä itselleen yhtä vakavana kuin Itä- ja Keski-Euroopan maat. – Maiden, joilla ei ole uhkakuvaa historiasta, on vaikea perustella puolustukseen satsaamista talouskriisin aikana, Tiilikainen sanoo Myös Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg uskoo, että Ukrainan kriisi kannustaa, joitakin Naton jäsenmaita lisäämään määrärahoja puolustukseen. Hän kuitenkin kokee, että korotusten tekeminen on kautta linjan epätodennäköistä. – Naton paine ei ole niin suuri, että se saisi sinällään tekemään muutoksia, Forsberg uskoo. Vastuu halutaan jakaa Tärkein syy Walesin kokoukses- sa tehdyn sitoumuksen takana on tasapuolisuus. Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusmenot bruttokansantuotteeseen suhteutettuna ovat huomattavasti suuremmat kuin muiden jäsenvaltioiden. – Uskon, että kaikki Naton jäsenet kokevat, että puolustusmenojen osuus pitää olla reilu kaikkia kohtaan, Parish sanoo. Tiilikainen kokee kyseen olevan osaltaan siitä, että Yhdysvallat haluaa vähentää vastuitaan. Valtio on pyrkinyt saamaan muita Naton jäsenvaltioita nostamaan puolustusmenojaan aktiivisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen. – Yhdysvallat saattaa nykyisin katsoa, että Eurooppa on valmiimpi ottamaan vastuuta puolustuksestaan myös taloudellisesti, Tiilikainen pohtii. Parish ei puolestaan usko, että muiden jäsenmaiden puolustusmenojen korottaminen vaikuttaisi Yhdysvaltoihin. Hän korostaa, että kaikki jäsenmaat päättävät lopulta itse puolustusmenojensa tasosta ja muistuttaa, että Yhdysvaltojen puolustusvastuut ovat maailmanlaajuisia. Parishin mukaan tärkeä syy puolustusmenojen korottamisen taustalla on tasapuolisuuden lisäksi laaja piiri turvallisuushaasteita, joihin hän laskee Ukrainan kriisin lisäksi muun muassa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan tilanteet sekä terrorismin. – Jos kaikki Naton jäsenmaat käyttäisivät noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen, näihin vaatimuksiin olisi helpompi vastata, hän sanoo. Useat valtioista, jotka eivät yllä tavoitteeseen liittyivät Natoon kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kahden prosentin tavoite on määritelty Naton ohjesäännöissä. Laserase on jo käytössä Yhdysvalloissa Laseraseella voidaan lamauttaa tai tuhota vihollisen elektro-optisia laitteita ja sensoreita. Pauli Loukola Yhdysvaltojen asevoimat astui uudelle aikakaudelle, kun sen merivoimat otti käyttöön ensimmäisen lasertykkinsä. Persianlahdella liikkuvan USS Poncen kannella on prototyyppi LaWS (Laser Weapon System) -tykki, jota on tarkoitus kokeilla vuoden ajan vesistöillä operatiivisessa käytössä. Lasertykillä torjutaan lähestyviä veneitä tai lennokkeja. Laser pystyy tuhoamaan tai sokeuttamaan uhkaavan laitteen toiminnan. Sen vahvuus on, että tykkiä ei tarvitse ladata ammunnan aikana ja yhden ammuksen arvioitu hinta on vain noin 0,5 euroa. Asevoimia seuraavan sivusto Jane'sin mukaan USS Poncessa on 30 kilowatin laser. Ensi vuoden aikana Yhdysvaltojen on määrä rakentaa 100–150 kilowatin laserase. Tulevaisuudessa robotteja ja automatisaatiota Tulevaisuuden sodankäyntitapojen tutkimukseen paneutuva Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Jari Rantapelkonen kertoo, että laserteknologiassa seuraava askel on kehittää entistä tarkempia ja tehokkaampia aseita. – Uusista aseteknologioista on vaikea varmuudella sanoa, mutta esimerkiksi kogniiivi,- nano,- geeni -ja informaatioteknologia ovat alueita, joilla tapahtuu ja jotka vaikuttavat tulevaisuuden aseisiin. Lähitulevaisuudessa asejärjestelmiin vaikuttavat teknologiat näkyvät kyberin, robottien ja automaation sekä autonomisuuden lisääntymisenä. USS Ponce -aluksen kannella olevaa lasertykkiä ei tarvitse ladata ammunnan aikana, joten se on todella tehokas. Kuva: Yhdysvaltain merivoimat Yhdysvallat tuhoaa maaliskuussa suurimman jäljellä olevista kemiallisten aseiden varastoistaan. Coloradon osavaltiossa sijaitsevassa Pueblon varastossa on yhteensä 2 600 tonnia vanhentunutta sinappikaasua, joka oli ensimmäisessä maailmansodassa käytetyin taistelukaasu. Sinappikaasu polttaa silmien limakalvot, synnyttää iholle rakkuloita ja tulehduttaa hengitystiet. Pahimmillaan se voi johtaa kuolemaan. Kansainvälinen sopimus vuodelta 1997 kieltää kemiallisten aseiden tuotannon, käytön ja varastoinnin. (ABC news 4.2.) RAr ruotuväki 4/2015 Kuvat: Aku Siukosaari Norjan puolustusvoimien video Minus fem on saavuttanut yhteisöpalvelu Facebookissa puolen miljoonan katselukerran rajan. Määrä on kunnioitettava, sillä video on norjankielinen. Video käsittelee vuosia 1940–45, jolloin Norja oli natsien miehittämä. Norjan puolustusvoimien mukaan video on suunnattu nuorille ja sillä pyritään herättämään ajatuksia perustuslain merkityksestä. – On todella hauskaa, että niin moni on nähnyt videon, mediakeskuksen päällikkö Tom Ovind iloitsee Norjan puolustusvoimien verkkosivuilla. (Video on nähtävillä norjankielisillä verkkosivuilla osoitteessa mil.no.) JMä-L maailmalla 7 reportaasi ruotuväki 4/2015 Kuvat: Aku Siukosaari Rajavartiolaitoksen kopteri laskeutuu matkavauhtiaan kulkevalle Tallink Starille. Hälytystilanteessa laiva hidastaisi ja kääntyisi taatakseen kopterille edulliset tuuliolot. Rajan kopterilla Tallinkille Vartiolentolaivue vastaa laajasta joukosta viranomaistehtäviä. Laivueen meripelastuskopteri on ilmassa parhaimmillaan kymmenessä minuutissa. Juho Mäki-Lohiluoma Lumi nousee valkoiseksi savuverhoksi taivaalle kiipeävän helikopterin ympärillä Helsinki-Malmin lentokentällä. Meneillään on Vartiolentolaivueen harjoitus. Vartiolentolaivue on Rajavartiolaitoksen lakisääteisen lentotoiminnan toteuttava hallintoyksikkö. Sen päätehtävä on rajojen valvonta maalla ja merellä, mutta laivue ylläpitää myös jatkuvaa meripelastusvalmiutta kolmella paikkakunnalla. Helsingissä, Rovaniemellä ja Turussa sijaitsevat päivystävät meripelastuskopterit saadaan virka-aikoina ilmaan jopa kymmenessä minuutissa. Virka-aikojen ulkopuolella aikaa kuluu noin tunti. Vartiolentolaivueen komentaja, eversti Antti Pesari kertoo, että valmiutta voidaan myös säädellä joustavasti. – Jos esimerkiksi on heikot jäät keväällä ja tulee kauniita ulkoilupäiviä, niin silloin meillä on koneet tukikohtavalmiudessa ja lähteminen tapahtuu tarvittaessa kymmenessä minuutissa. Valmiutta on kehitetty viime vuosina paljon ja olemme aika tyytyväisiä siihen tasoon, jolla se nyt on. Valtionhallinnon säästötoimet ovat kuitenkin näkyneet myös Vartiolentolaivueen toiminnassa. Lentotunteja on leikattu noin kymmenen prosenttia. Pesarin mukaan resurssit on nyt säädetty minimitasolle. Pimeälentäminen on haasteellista Tänään kukaan ei ole merihädäs- sä, mutta miehistön taitoja täytyy ylläpitää jatkuvalla harjoittelulla. Harjoituksen kohteeksi on valittu Helsingistä Tallinnaan seilaava autolautta Tallink Star. Majuri Mikko Paihon johtamaan nelihenkiseen miehistöön kuuluu perämies, mekaanikko ja pintapelastaja. He ovat juuri aloittaneet yleensä noin 2–6 päivää kestävän päivystysvuoronsa. Kopterin noustessa matkalentokorkeuteensa on luonnonvalo siirtynyt jo länteen, mutta lähes avomerelle ehtinyt Tallink Star loistaa kirkkaana. Kopteri lähestyy kohdettaan vakaasti, vaikka tuulen nopeus lähentelee kymmentä metriä sekunnissa. Laivan kannella sijaitsevan laskeutumisalustan päällä miehistö tempaisee kopterin molemmat takaovet auki. Viimeiset metrit hoidetaan tiimityönä: kapteeni lentää, perämies avustaa ja hoitaa kommunikaation, takana pintapelastaja ja mekaanikko neuvovat kopterin kohteeseensa. Tällä kertaa sisäradiossa on hiljaista, sillä laivalaskeutumiset hoituvat rutiinilla. Mikko Paiho on lentänyt Rajavartiolaitoksen koptereita jo kaksikymmentä vuotta. – Silti pitää olla aina tarkkana, kun laivalle laskeudutaan. Siinä on kuitenkin aika paljon tavaraa laskeutumisalustan ympärillä. Pimeä ja huono sää tietysti aina lisäävät haastetta, Paiho sanoo. Siirrymme kopterista laivan kannelle seuraamaan harjoitusta. Ohjelmassa on vielä kolme laskeutumista, joista kahdessa perämies ja kapteeni vaihtavat rooleja. Sen jälkeen laskeudutaan vie- lä kertaalleen luodolle avomerellä. ”Virka-apulaivue” Meteli on korviahuumaava, kun kaksimoottorinen A/AB 412 nousee ilmaan. Roottoreiden ilmavirtaa tuskin erottaa avomereltä pus- ”Luonnonvalo on jo siirtynyt länteen, mutta lähes avomerelle ehtinyt Tallink Star loistaa kirkkaana.” Eversti Antti Pesari kiittelee laivueen huoltotoimintaa, joka pitää koptereiden käyttöasteen korkeana. kevasta viimasta, mutta kopteri ei pyöri tai poukkoile. Poliisilla ja pelastuslaitoksella ei ole omaa kopterikalustoa, joten Vartiolentolaivue vastaa ydintehtäviensä lisäksi myös muiden viranomaisten tarpeisiin tehtävästä lentotoiminnasta. Henkilöstöltä se vaatii ammattitaitoa ja koptereilta monipuolista kalustoa. Niiden pitää pystyä muun muassa pelastamaan hukkuvia, sammuttamaan metsäpaloja, etsimään kadonneita ja kuljettamaan poliisin erityisryhmä terrorisminvastaiseen operaatioon. Vartiolentolaivueen kaikista lentotunneista noin kymmenen prosenttia on virka-apuhälytyksiä. Määrä on nousussa ja osuus lähes yhtä suuri kuin meripelastuksella. Ylivoimaisesti isoimman siivun tunneista haukkaa kuitenkin rajavalvonta, jota tehdään merialueella pääosin Dornier-valvontalentokoneilla ja maarajalla kevyemmällä A119helikopterilla, osin myös Euroopan Unionin Frontex -yhteistyön puitteissa. Antti Pesari arvioi viranomaisyhteistyöllä saatavien hyötyjen olevan merkittäviä. – Näin syvälle vietynä tämänkaltainen malli on poikkeuksellinen. Kansainvälisesti on melko tavallista, että esimerkiksi poliisi- ja meripelastustehtäviin on erillinen kopterikalusto. Tehtävämäärät jäävät näillä koneilla melko pieniksi ja resurssia käyttämättä, Pesari sanoo. – Suomessa meidän tehtävämäärä, joka on noin 700 tehtävää kolmea yksikköä kohden, ei ole vielä mitenkään suuri. Olisi varaa tehdä vielä enemmänkin, eli käyttämätöntä resurssia on tällä puolella. Tallink Star pääsee jatkamaan kohti Tallinnaa aikataulussa ja kiittää radiossa kopterimiehistöä. Pian vaahtopäinen Suomenlahti ja iltavalaistu Helsinki jäävät taakse. Malmilla Mikko Paihion miehistö parkkeeraa kopterinsa lähes millintarkasti sitä odottavalle lavetille. Heille tämä oli ilta muiden joukossa. Tallink Starin valot värjäävät mainingit kullankeltaisiksi talvisella Suomenlahdella. 8 LAPSISOTILAAT ruotuväki 4/2015 LAPSET SODAN VÄLINEINÄ Lapsisotilaita on maailmalla noin 250 000. He osallistuvat aseellisiin konflikteihin ainakin neljällä mantereella. He tappavat ja tulevat tapetuiksi. Y hdistyneiden kansakuntien (YK) määritelmän mukaan lapsisotilas on alle 18-vuotias, joka on liittynyt asevoimiin tai aseelliseen konfliktiin joko vastentahtoisesti tai vapaaehtoisesti. Suurin osa lapsisotilaista taistelee ääriryhmien riveissä, mutta heitä käytetään myös valtioiden virallisissa asevoimissa. Kaikki lapsisotilaat eivät kanna asetta ja taistele rintamalla, vaan monet toimivat erilaisissa huolto- ja tukitehtävissä. He laittavat ruokaa, siivoavat tai toimivat esimerkiksi kantajina, ja heitä käytetään usein tiedustelijoina sekä vakoojina. Moni lapsisotilas joutuu myös seksuaalisen väkivallan kohteeksi – sukupuoleen katsomatta. Vaikka kansainväliset sopimukset, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimus, kieltävät alaikäisten pakottamisen asevoimiin ja aseellisiin konflikteihin, lapsisotilaiden käyttö on yleistä. Arviot vaihtelevat kymmenistä tuhansista jopa kolmeensataan tuhanteen. Lasten oikeuksia puolustava Unicef arvioi lapsisotilaita olevan noin 250 000. Lapsisotilaita käytetään monissa kehittyvissä maissa Lähiidässä, kuten Syyriassa ja Afganistanissa sekä ympäri Afrikkaa. Lisäksi heitä käytetään EteläAmerikassa ja Aasiassa esimerkiksi Nepalissa. Tällä hetkellä mahdollisesti myös Ukrainassa taistelee alaikäisiä sotilaita. Yhteistä lapsisotilasongelmasta kärsiville maille on köyhyys, epätasa-arvo ja poliittinen epävakaus. Esimerkiksi Nigerian pohjoisosissa asuu noin 90 prosenttia maan köyhästä väestöstä, joista kaksi kolmasosaa lapsista ei käy koulua. Maan varakkaammissa kaakkoisosissa vain viisi prosenttia lapsista jää koulujen ulkopuolella. Ei ole sattumaa, että lapsisotilasongelma korostuu juuri Pohjois-Nigeriassa. Kehittyvissä maissa on alhainen koulutustaso, eikä lapsilla välttämättä ole kykyä ajatella tekojensa seurauksia. Lapset ovat helposti aikuisten manipuloitavissa, jos he eivät itse pysty arvioimaan, onko asevoimiin liittyminen kannattavaa. Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki sanoo lasten olevan asevoimille halpaa työvoimaa, koska heille ei tarvitse maksaa palkkaa yhtä paljon kuin aikuisille. – Jos käytän raadollista ilmaisua, lapset ovat ehtymätön luonnonvara, Hetemäki toteaa. Karu ilmaisu osuu oikeaan: kehittyvien maiden väestöstä jopa puolet on lapsia. Ihmiskilpiä ja pommeja Liberiassa entisiä tyttösotilaita tutkinut valtiotieteiden maisteri, Turun yliopiston tohtorikoulutettava Leena Kotilainen huomauttaa, että lasten käyttäminen sotilaina on kätevää. Tämä johtuu aikuisten luontaisesta tavasta toimia lasten kanssa. – Jos aikuinen näkee lapsen, ensimmäinen ajatus ei ole ampua, vaan suojella lasta. Näin lapsisotilas saa tilaisuuden ampua ensin, Kotilainen kuvailee. Kotilainen kertoo, että Liberi- haa. He ovat ihmispommeja. – Tyttöjen käyttäminen on hyvin pelottavaa, sillä kukaan ei osaa epäillä pientä tyttöä. Se on tehokas tapa kylvää kauhua, kun kukaan esimerkiksi torilla ei osaa aavistaa, mistä suunnasta pommi tulee, Hetemäki sanoo. Viime vuosikymmeninä on tietoisesti kitketty asennetta, jonka mukaan vain ase kädessä rintamalla kulkevat lapset ovat sotilaita. Esimerkiksi pommeina käytettävät ovat myös lapsisotilaita. Heistä nuorimmat ovat alle kymmenvuotiaita. Pojat ovat fyysisesti hieman tyttöjä vahvempia, mikä selittää sen, että he ovat enemmän rintamalla. Se näkyy myös mediassa: valokuvatut lapsisotilaat ovat useimmiten aseistettuja poikia. Tampereen yliopiston tutkijatohtori, psykologian dosentti Kirsi Peltonen sanoo, että lapsisotilaaksi joutuminen on äärimmäisen traumaattinen kokemus. Lapsille jää teoistaan usein häpeän ja syyllisyyden tunteita, mikä saattaa vaikuttaa heidän kehitykseensä. Peltosen mukaan sotaan liittyy paljon kokemuksia, joista Jos aikuinen näkee lapsen, ensimmäinen ajatus ei ole ampua, vaan suojella lasta. an sisällisodissa 1990- ja 2000-luvuilla nuorten tyttöjen seksuaalista vetovoimaa käytettiin hyväksi vihollisten houkuttelussa. Lapsisotilaita käytetään yleisestikin syötteinä ja ihmiskilpinä, joihin taistelukentän ensimmäiset luodit osuvat säälittä. Erityisesti tyttölapsia on viime vuosina käytetty myös pommi-iskuissa. Hetemäki painottaa, että itsensä räjäyttäneistä marttyyrilapsista ei pidä puhua itsemurhapommittajina, sillä he eivät ole pommittajia eivätkä tee itsemur- jo yksikin olisi potentiaalinen järkyttämään lapsen kehitystä pitkällä aikavälillä. – Tällaisessa tilanteessa häiritään koko lapsen normaalia kehitystä. Lapselle ei jää aikaa eikä voimavaroja toteuttaa ikäkaudelleen tyypillisiä kehitystehtäviä, kun voimavarat ovat uhasta ja pelosta selviytymisen käytössä, Peltonen sanoo. Peltonen kuitenkin muistuttaa, että vakavistakin traumoista voi toipua, mutta se vaatii tukevan ympäristön ja ammatillista hoi- toa. Esimerkiksi Sudanissa ja Ruandassa lapsisotilaiden hoidossa on saatu lupaavia tuloksia niin sanotulla narratiivisella altistusterapialla, jossa keskitytään käsittelemään traumatisoivia kokemuksia. Syy ja seuraus Suuri osa lapsista kaapataan aseryhmien palvelukseen, mutta joskus myös omat vanhemmat lähettävät lapsiaan sotimaan perheen, suvun tai kylän kunnian puolesta. Lapsille syötetään erilaisia tarinoita siitä, kuinka tappamalla vihollisheimoon tai -ryhmään kuuluvia jäseniä pääsee taivaaseen ja pelastuu. Aikuiset ovat lapsille auktoriteetti ja heidän sanaansa luotetaan. Leena Kotilainen kertoo, että hänen haastattelemistaan 130 Liberian entisistä tyttösotilaista pakotettuja oli lähes 70 prosenttia. Toisaalta lapset saattavat liittyä vapaaehtoisesti aseellisiin konflikteihin kostaakseen lähiomaisen kuoleman. Osa liittyy aseellisiin joukkoihin myös ikätovereiden esimerkistä. Ase kädessä esiintyvät nuoret sotilaat voivat herättää muissa lapsissa ihailua ja kunnioitusta. Heihin halutaan samaistua. Lasten sieppauksiin kotoa ja koulusta on vaikea varautua. Keniassa paikallisissa kylissä on kokeiltu niin sanottuja suojelurinkejä, eli kaikki lapset on sijoitettu samaan vartioituun paikkaan yöksi. Kuitenkin esimerkiksi Nigeriassa Boko Haram -terroristijärjestö sieppasi viime vuonna arvaamatta yli 200 koulutyttöä, jotka pakotettiin osallistumaan 9 LAPSISOTILAAT ruotuväki 4/2015 hyökkäyksiin ja kantamaan aseita. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raportin mukaan näitä kaapattuja tyttöjä käytettiin myös seksuaalisesti hyväksi sekä pakkonaitettiin. Vaikka enemmistö lapsisotilaista ajautuu aseellisiin selkkauksiin pakotettuna, asevoimat saattaa olla lapsille myös tapa selviytyä. Äärimmäisen köyhyyden kierteessä painiville asevoimat tarjoaa tiettyä turvaa ja useimmiten ainakin säännöllisen ruuan. Lapsia myös lahjotaan liittymään asevoimiin. Heille luvataan esimerkiksi ra- lenkiintoisesti, miten sotavoimissa oleminen tekee psykologisen muutoksen: Pikkuhiljaa aletaan pitää normaalina asioita, jotka eivät ole normaaleita siviiliihmisille. Esimerkiksi kaupan ryöstäminen ja julman väkivallan tekeminen voidaan nähdään oikeutettuna, Kotilainen sanoo. Lasten ensimmäiset väkivallan teot ovat usein pakotettuja, mutta myöhemmin tilanne normalisoituu. Psykologi Kirsi Peltonen vahvistaa Kotilaisen päätelmiä. – Jos lapsi kasvaa väkivaltaiseen ympäristöön, hän voi alkaa pitää sitä normaalina, jopa Joillekin lapsille sotiminen on elinkeino ja pakon sanelema ratkaisu. haa, vaatteita tai huumeita, jotka ovat hyviä houkuttimia köyhille lapsille. Näin lapset tekevät itse liittymispäätöksensä. Mutta ovatko vapaaehtoiset lapset oikeasti vapaaehtoisia? Inka Hetemäki sanoo, että joillekin lapsille sotiminen on elinkeino ja pakon sanelema ratkaisu. Kotilainen puolestaan vastustaa ajatusta siitä, että lapset nähdään pelkästään uhreina. Osa lapsista on saattanut joutua sotaan olosuhteiden pakosta, mutta se ei ole yksin syy lapsisotilasongelmaan. Myös lapset voivat olla pahantekijöitä. – Jotkut ovat kuvanneet mie- palkitsevana. Mikä sitten on syyn ja seurauksen välinen suhde? Kotilainen muistuttaa, että Suomessa sattuneiden kouluampumisten taustalta on löydetty tekijöitä yhdistäviä elementtejä muun muassa yksinäisyydestä ja kiusaamisesta, mutta silti ei voida tehdä johtopäätöstä, että kaikki yksinäiset tai kiusatut ovat kouluampujia. Lapsisotilaat saattavat joutua sotaan olosuhteiden pakosta, mutta osa väkivallan teoista on heidän omiaan. Vaikka osa lapsisotilaista on vasta seitsenvuotiaita, suurin ikäryhmä koostuu 15–18-vuotiaista lähes aikuisista nuorista. LIBERIAN TYTÖT A frikan länsirannikolla Liberiassa on viime vuosikymmenten aikana käyty kaksi sisällisotaa. Tyytymättämyys vallitseviin oloihin sai liikkeelle kapinallisjoukot, ja maa ajautui ensimmäiseen sisällissotaan vuonna 1989. Se päättyi vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, mutta vuosituhannen vaihteessa maassa syttyi uusi sota. Arvioiden mukaan Liberian sisällissodissa taisteli kymmeniä tuhansia lapsisotilaita, joista jopa puolet olivat tyttöjä. Koko maailmaa koskevan arvion mukaan lapsisotilaista on tyttöjä noin 40 prosenttia. Kuten muuallakin suurin osa Liberian tyttösotilaista palveli sota-aikana erilaisissa tukitehtävissä. Toisaalta monet nuoret tytöt ylenivät etulinjan taistelijoiksi ja jopa komentajiksi. Komentajat olivat eri kokoisten joukkueiden johtajia, joiksi valikoituivat fyysisesti vahvimmat ja henkisesti sitkeimmät lapset. Komentajaksi edenneet tytöt olivat arvostettuja taistelijoita, mikä paransi heidän sosiaalista asemaansa yhteisössä. Komentajat johtivat muita lapsia, mutta myös aikuisia miehiä ja naisia. Tyttösotilaita tutkinut Leena Kotilainen kertoo esimerkin 12-vuotiaasta tytöstä, joka johti aikuisista miehistä, naisista ja lapsista koostuvaa sodanajan joukkoa. Tytön käskyvallassa oli parhaimmillaan lähes 200 ihmistä, jotka kyseenalaistamatta tappoivat lapsen käskystä. Lapsisotilaat ja erityisesti tukitehtävissä olevat tytöt ovat usein väkivallan kohteina. Kotilainen kuitenkin kertoo, että kun tyttö Liberiassa yleni taistelijaksi ja sai aseen käteensä, asenteet muuttuivat. Rintamalla taistelleet tytöt joutuivat epätodennäköisemmin esimerkiksi seksuaalirikosten uhreiksi. – Muistan jutelleeni yhdelle liberialaiselle kenraalille, jolta kysyin, mitä eroa on mies- ja naiskomentajalla. Vanha herrasmies purskahti nauruun ja sanoi: ”Komentaja on komentaja, ei sukupuolella ole väliä”. Kotilainen korostaa, että ko- mentajaksi valittiin omien ansioiden perusteella ja tehtäviin pääsivät vain kaikkein sinnikkäimmät. Tutkimustyössään Kotilainen on havainnut, että usein komentajaksi edenneet tytöt ovat pystyneet parhaiten sotien jälkeen rakentamaan elämänsä uudelleen. – Tuntuu siltä, että sodan aikana ylempiin tehtäviin on valikoitunut henkisesti vahvoja ihmisiä. Monet heistä ovat pystyneet hyvin rajallisista resursseista huolimatta rakentamaan jonkinlaisen verkoston ympärilleen. Nykyään heillä ei ehkä ole kuin pieni kauppa slummissa, mutta se on paljon enemmän kuin monella muulla. Reilu kymmenen vuotta sotien päättymisen jälkeen monet liberialaisnaiset, entiset tyttösotilaat, ovat huumekoukussa tai heidät on tuomittu ikuiseen köyhyyteen. Vaikka melko moni on saanut jonkinlaisen koulutuksen, pääkaupunki Monrovian likaisissa ja ahtaissa slummeissa asuvat naiset joutuvat usein elättämään itsensä ja perheensä prostituutiolla. ULKOASU: Eetu Lehmusvaara TEKSTI: Rasmus Arikka 10 lyhyesti Ruutitehtaasta tuli kannattava Vuosi sitten pohjoismaisen Nammon omistukseen siirtynyt Vihtavuoren ruutitehdas tuotti viime vuonna voittoa puoli miljoonaa euroa. Samalla tehtaan liikevaihto kasvoi viidenneksen. Tehdas oli toiminut tappiollisesti edelliset kuusi vuotta. Kahtena edellisenä vuonna tappiota oli tehty vuosittain neljän miljoonan euron edestä. Nammo Lapuan toimitusjohtaja Raimo Helasmäen mukaan tulosta kasvattivat etenkin toimitukset Ranskan armeijalle sekä jälleenlatausruutien myynnin kasvu. – Lisäksi Huoltovarmuuskeskuksen tekemät investoinnit vaikuttivat merkittävästi, Helasmäki sanoo. MNi Pohjoismailla yhteistä koulutusta Turussa on käynnissä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan erikoisjoukkojen yhteinen lääkintäkoulutus. Sen tavoitteena on antaa lääkintäaliupseereille edellytyksiä hoitaa loukkaantuneita tai sairastuneita sotilaita jopa parin vuorokauden ajan taisteluolosuhteissa. Lääkintäkoulutus liittyy Pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön. Lääkintäeversti Matti Lehesjoki kertoo, että koulutus kestää yhteensä viisi kuukautta. – Suomen vastuulla on opettaa yleisimpien sairauksien tunnistamista ja hoitamista. Kurssilla tutustutaan myös ääriolosuhteissa tarvittaviin taitoihin. AJu Rami Kilpi on vuoden turvallisuuden tekijä Haku naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen on päättymässä Vapaaehtoiseen asepalvelukseen haluavien naisten on jätettävä hakemus palvelukseen pääsystä oman alueensa aluetoimistolle maaliskuun alkuun mennessä. Hakemuksen on oltava perillä viimeistään 2. maaliskuuta. Naiset voivat hakea molempiin vuoden 2016 saapumiseriin sekä vuoden 2015 kesän saapumiserään. Naiset voivat hakea myös erikoisjoukkoihin. Hakijoilta edellytetään palveluksen alkaessa 18–29 vuoden ikää sekä sotilaskoulutukseen sopivia henkilökohtaisia ominaisuuksia ja terveydentilaa. Viime vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätykselliset 818 naista. JKon ruotuväki 4/2015 Erikoisjoukoista upseeriksi Laskuvarjo- ja erikoisrajajääkäreiden reserviupseerikurssi järjestetään ensimmäistä kertaa yhdessä. Suuri osa erikoisjoukkojen reserviupseereista tähtää sotilasuralle. Juho Mäki-Lohiluoma vostamia luontaisia johtajia. Valikointi tapahtuu monipuolisen testaamisen kautta. Joni Hurppu kertoo vertaisarvioinnin olevan erikoisrajajääkärikomppaniassa keskeinen kriteeri, kun kovasta joukosta valikoidaan reserviupseerikurssille lähtevät. – Ne miehet, joita omat tupakaverit kunnioittavat ja jotka nousevat esiin kun kysytään, kenen haluaisit toimivan sodanajan johtajana – edellyttäen, että he muuten täyttävät fyysiset, tiedolliset ja taidolliset ominaisuudet – pyritään valitsemaan johtajiksi, hän sanoo. Myös Antti Heinola korostaa luottamuksen merkitystä: jos ei ole ansainnut vertaistensa luottamusta ennen reserviupseerikurssia, on koulutettavasta hyvin vaikeaa saada joukolle johtajaa. Utin jääkärirykmentti järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisen reserviupseerikurssin laskuvarjo- ja erikoisrajajääkäreille. Reserviupseerikurssi on jo 25. Utin jääkärirykmentille, mutta ensimmäinen yhdessä Rajavartiolaitoksen alaisen Raja- ja merivartiokoulun kanssa. Erikoisrajajääkäreiden reserviupseerikurssi on aiemmin järjestetty Reserviupseerikoulussa Haminassa. Laskuvarjojääkärikomppanian päällikkö, kapteeni Antti Heinola ja erikoisrajajääkärikomppanian kouluttaja, yliluutnantti Joni Hurppu kertovat, että 14-viikkoisesta kurssista viisi viikkoa järjestetään yhdessä. Jäljelle jäävät yhdeksän viikkoa käytetään erilliskoulutukseen kummassakin yksikössä. Kurssi on suunniteltu niin, että yhdessä suoritettavien viikkojen asioita päästään harjoittelemaan kotiyksikössä omien johdettavien kanssa. – Yhteinen koulutus sisältää muun muassa johtamistaitoa, taktiikkaa ja tehtävänsuunnittelua, joka on iso painopistealue, Antti Heinola sanoo. Kurssi on vastannut odotuksia Yhteinen koulutus antaa vertailupohjaa Laskuvarjo- ja erikoisrajajääkäreiden reserviupseereille asetettavat vaatimukset ovat pitkälti samanlaisia. Molemmissa joukoissa reserviupseereita koulutetaan partion- ja ryhmänjohtajan tehtäviin, eli johdettavia on tavallista vähemmän, mutta johtamistilanteet vaativia. – Erikoisjoukkojen toiminnan luonne johtaa tilanteisiin, joissa voidaan olla erittäin pitkiä aikoja oman osaston kanssa jossain, mistä ei saada mitään kosketusta muuhun joukkoon. Ryhmän täytyy olla todella hyvin hitsautunut yhteen, Heinola sanoo. Antti Heinolan mukaan toimiminen yhdessä erikoisrajajääkäreiden upseerioppilaiden kanssa antaa laskuvarjojääkäreille arvokasta oppia ja vertailupohjaa. Esimerkin ottaminen puolin ja toisin sekä terve näyttämisen halu ovat tervetullut lisä Utin jääkärirykmentin reserviupseerikoulutukseen. – Lisäksi se, että meillä on toi- Kuva: Aku Siukosaari Puolustusvoimat palkitsi 9. helmikuuta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen turvallisuuspäällikkön, majuri Rami Kilven Vuoden turvallisuuden tekijä kiertopalkinnolla. Kilpi osallistui vuodenvaihteessa perustetun logistiikkalaitoksen turvallisuustoimialan suunnitteluun. Palkinnon perusteissa Kilvellä kehutaan olevan kyky löytää toimivia ratkaisuvaihtoehtoja toimialansa ongelmiin. – Tunnustus tuntuu erittäin hyvältä. Näen, että se on osoitettu koko työryhmälle ja sektorille, sillä näitä asiota on tehty porukalla, Kilpi kiitteli. JKon kentällä Erikoisjoukkojen upseerioppilaat, laskuvarjojääkäri Antti Venäläinen (vas.) ja erikoisrajajääkäri Santeri Saarenkunnas, kertovat reserviupseerikurssin vastanneen odotuksia. Kilpailu paikoista reserviupseerikoulutuksessa oli molemmissa joukoissa kovaa. nen joukko mukana tässä kurssilla, osaltaan vakiinnuttaa asemaamme reserviupseerikoulutusta antavana joukko-osastona. Erikoisrajajääkäreiden Joni Hurppu nostaa johtajakoulutuksen laadun heidän kannaltaan tärkeäksi hyödyksi. – Miehet ovat valmiimpia johtamaan omia ryhmiään ja partioitaan. Haminan koulutus on erittäin laadukasta, mutta se ei sisällöltään suoranaisesti vastannut niihin tehtäviin, joihin meidän tulee miehiä kouluttaa. Sekä erikoisrajajääkäreitä että laskuvarjojääkäreitä koulutetaan vain yksi saapumiserä vuodessa, ja kaikki varusmiehet suorittavat vähintään aliupseerikurssin. Yhdessä aloittaneelle joukolle nostetaan reserviupseerikurssin kautta johtajat, joten on tärkeää, että RUlinjalle valikoituu vertaistensa ar- kolumni Joel Kontiainen > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi @JKontiainen Litteroista luopuminen oli vikatikki Ihan lähihistoriasta ei lyöydy toista yhtä ylistettyä hallintouudistusta, kuin junalitteroiden eli sotilasmatkalippujen käytön lopettaminen reilu vuosi sitten. Hallinnon näkökulmasta tilanne tarkoitti tuhansien turhien työtuntien vähentymistä, kun jokaisen varusmiehen matkaa ei erikseen tarvitse todeta tarpeelliseksi, kirjata yksikössä ja tarkastaa junassa. Vääpeleiden ja konduktöörien riemun alla varusmiehen aseman heikennys jäi kuitenkin huomaamatta. Litteroiden myötä varusmiehiltä nimittäin katosi mahdollisuus istumapaikan varaamiseen VR:n li- Upseerioppilaat Santeri Saarenkunnas, 20, ja Antti Venäläinen, 20, lähtivät erikoisjoukkoihin tavoitteenaan reserviupseerikoulutus. He kertovat kilpailun RU-linjan paikoista olleen molemmissa joukoissa kovaa. Reserviupseerikoulutus on vastannut miesten odotuksia, ja kahden joukon välinen yhteiselo sujunut hyvin. – Vähän leikkimielisiä urheilukilpailuitakin on ollut, esimerkiksi jalkapallo-ottelu. Se päättyi valitettavasti tasan, Venäläinen naurahtaa. Saarenkunnas ja Venäläinen odottavat yhteishengen vielä kasvavan kurssin loppua kohden. Vaikka koulutus on ollut mielekästä, Saarenkunnas ja Venäläinen eivät ole varmoja sotilasuralle hakeutumisesta. Laskuvarjojääkäreissä reserviupseerikoulutuksen saaneista varusmiehistä yli 80 prosenttia hakee palveluksen jälkeen Maanpuolustuskorkeakouluun tai sopimussotilaaksi puolustusvoimien erikoisjoukkokurssille. Saarenkunnas ja Venäläinen uskovat, että kokemuksesta on hyötyä, vaikka matka ei sotilasuralla jatkuisikaan. – Täältä saa sellaista henkistä ja fyysistä kestävyyttä, mitä muualta ei. Uskon, että siitä on ehdottomasti hyötyä esimerkiksi työelämässä ja kaikilla muillakin elämänaloilla siviilissä, Venäläinen arvioi. Varusmiehet matkustavat nykyisin pitkätkin kotimatkat junan käytävillä istuen. punmyyntipisteistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että varusmiehet matkustavat nykyisin pitkätkin kotimatkat junan käytävällä tai kalliissa ravintolavaunussa istuen tai jatkuvasti paikkaa vaihtaen. Uudistusta tehtäessä puolustusvoimien ajatuksena varmasti oli, että varusmiehet voisivat matkustaa junan muilta matkustajilta vapaaksi jäävillä paikoilla. Ajatus istuu kuitenkin huonosti yhteen sen tosiasian kanssa, että varusmiehet pääasiassa matkustavat viikon ruuhkaisimpiin aikoihin perjantaija sunnuntai-iltaisin. VR:n ajatuksena puolestaan lienee epäilemättä ollut se, että tällä tavoin ruuhkaisimpiin juniin saadaan mahdutettua istumapaikkoja enemmän maksavia tai puolustusvoimien maksamia matkustajia. En väitä, etteikö paperisilpun väheneminen ja mahdollisuus matkustaa varusmieskortilla min- ne tahansa olisi varusmiehen kannalta parannus. Joka viikonloppu satoja kilometrejä samalle kotipaikkakunnalle matkaavalle ne kuitenkin ovat varsin marginaalisia hyötyjä sen rinnalla, että saisi istua koko matkan omalla istumapaikalla. Ainakin itselleni on Helsingin ja Pohjanmaan välisen matkan alkaessa yhdentekevää, näytänkö konduktöörille litteraa vai varusmieskortin viivakoodia. Istumapaikan varausmahdollisuuden palauttaminen varusmieille ei liene tekninen mahdottomuus, vaikka litterajäjestelmä jätettäisiinkin sinne minne se kuu- luu – historiaan. Kyse on mitä suurimmissa määrin tahdon asiasta. Sekä puolustusvoimat että VR painottavat viestinnässään, että juna on autoa turvallisempi ja rentouttavampi tapa matkustaa lomille, ja että molempien tavoitteena on julkisen liikenteen käytön lisääminen varusmiesten keskuudessa. Sinänsä tärkeä viesti kaikuu kuitenkin nyt kuuroille korville hyvin yksinkertaisesta syystä. Omalla autolla matkustaessa saa varmasti istumapaikan. Keskustele aiheesta lisää Twitterissä #ruotuväki 11 kentällä ruotuväki 4/2015 palveluksessa Vartijat palasivat linnaan Presidentinlinnan kunniavartiosto sai uudet vartiokatokset remontin yhteydessä. Tarkkuutta vaativa vartiotyö edellyttää oikeanlaista asennetta. Jukka Isomaa TOIMENKUVA Soittaja-aliupseeri Se on asenteesta kiinni Presidentinlinnan vieressä sijaitseva Helsingin päävartio järjestää vartioon aina kolme varusmiestä: kaksi Presidentinlinnalle sekä yhden Päävartion ovelle. Linnan edessä vartiota pidetään pääsääntöisesti aamukahdeksasta iltapäiväneljään, kun taas Päävartion vartiovuorot jatkuvat iltakymmeneen saakka. Linnan vartijat vaihdetaan aina tasatunnilla. Juuri vartiovuoronsa päättänyt sotilaspoliisi kaartinjääkäri Topias Jussila kertoo, ettei kunniavartion työ ole pelkkää ulkona seisomista. – Oman vuoron jälkeen on yleensä taukoa, jolloin huolletaan omaa varustusta ja siivotaan yhteisiä tiloja. Satunnaisesti miehistöstä tarvitaan myös päivystystehtäviin, Jussila selostaa. Uusi vartioviikko alkaa aina perjantaina ja kestää seuraavan viikon perjantaihin. Jussila kertoo hakeneensa kun- niavartioon ensisijaisena sijoituskohteena, vaikka tehtävään ei suurempaa tunnesidettä liitykään. Jussilan mukaan kunniavartiotehtävästä kuulee yhtä lailla sekä positiivisia että negatiivisia mielipiteitä. – Kyse on paljon asenteesta. On hyvin yksilöllinen asia, miten pitkältä tunnin vartio omassa päässä tuntuu. Myös jalkapohjat kipeytyvät helposti, mutta siihenkin mielestäni tottuu, jos haluaa, Jussila kommentoi. Puuautolla voivat koulutettavat oppitunneilla tai jopa vapaa-aikoinaan tuvissa harjoitella perävaunullisen auton peruuttamista. Pienoismalli opettaa perävaunun käyttäytymistä oikeaa autoa tehokkaammin, koska sitä työntäessään näkee mies auton eri osien liikkeen selvemmin kuin oikean auton ohjaamon peilistä. 1. ErAutoK:ssa Oulussa peruuttamista harjoitellaan puuauton avulla. Kuva: Ruotuväki vuoden ikäinen keksintö palvelee nyt varuskunnissa varusmiesten kuljetajakoulutuksen apuna. Puuauton avulla tutustuvat koulutettavat perävaunullisen kuorma-auton käyttäytymiseen ennenkuin pääsevät kentälle peruuttamaan ”aisaa linkkuun”. Oulussa suoritettujen kokeilujen perusteella voidaan Moilasen kehittämällä puuautolla korvata käytännön ajokoulutusta noin neljänneksellä. Moilasen mukaan varovastikin arvioiden tästä syntyy vuosittain säästöä 90 000–120 000 markkaa. eteenpäin Yhteistyö on tärkeää työpaikalla Kommodori Vesa Tuominen aloitti vuodenvaihteessa Merivoimien esikunnassa merivoimien henkilöstöpäällikkönä. johtajana. Suunnitteluosasto oli vahvasti mukana puolustusvoimauudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa. Työssä tulivat tutuksi eri organisaatioiden, laitosten ja toimialojen toiminta ja niiden välisiin rajapintoihin liittyvät kysymykset. Jään kaipaamaan erityisesti suunnitteluosaston ihmisiä, joilta sai tukea omaan työtehtävään. Henkilöstöala on minulle uusi toimiala ja varmasti alkuvaiheessa uudet asiat ja toimintaympäristö aiheuttavat kysymyksiä ja perehtymistä. Uskon, että aiemmat tehtävät tukevat myös tätä tehtävää. Odotan, että minulla on mahdollisuus kehittyä ammatillisesti uusien ihmisten ja asioiden parissa merivoimissa. Uudessa tehtävässäni Merivoimien esikunnassa joudun usein ratkaisemaan ihmisten henkilökohtaisiin tehtäviin liittyviä asioita. On tärkeää olla maltillinen ja katsoa asioita eri näkökulmista. Joku onkin joskus todennut: ’Pidä pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä’. Haluan korostaa työyhteisössä sitä, että työtä ei tehdä yksin, vaan siinä on aina mukana monta toimijaa. Tavoitteenani on kehittää osaamistani uusien tehtävien ja töiden parissa. Olisi mukava osallistua myös kansainväliseen tehtävään, nyt kun perhetilanne sen paremmin mahdollistaa. Kuva: puolustusvoimat Nuorempana upseerina palvelin eri tehtävissä linnakkeilla; kouluttajana ja päällikkötehtävissäkin. Merivoimissa olen palvellut muun muassa silloisella Suomenlahden meripuolustusalueella ja pataljoonan komentajana Kotkassa. Ennen nykyistä tehtävää Merivoimien esikunnassa toimin Pääesikunnan suunnitteluosastolla hallinnon kehittämisen sektorin KOULUTUS Musiikkialan perustutkinto, Maavoimien sotilasammatillinen opintojakso 2 JOTAIN MUUTA, MITÄ? Nolla tapaturmaa on mahdollista! Turku Ulkopuolisen näkökulmasta vartion vaihto on millintarkkaa työtä. – Oikean rytmiikan aseotteisiin ja askeliin oppii muutaman vartiovuoron jälkeen, Topias Jussila kommentoi. Leikkiautolla säästetään 100 000 markkaa Aappo Jutila PALVELUSPAIKKA ASUINPAIKKA Turku ruotuväki 40 vuotta sitten Puolustusvoimien kuljetuskalusto on kirjavaa. Eräs uusin osoitus tästä on vajaan metrin mittainen puinen leikkiauto. Lelu on kuitenkin tarkoitettu aivan tosikäyttöön. Se on tarkka ja toimiva pienoismalli täysperävaunullisesta kuorma-autosta. Tämän puuauton kanssa oppivat kuljettajakoulutuksen saavat varusmiehet käsittelemään suuria yhdistelmäajoneuvoja jo ennen autoon nousemista. Taloudellinen säästö on melkoinen. Puuauton on kehittänyt insinöörimajuri Raimo Moilanen Pääesikunnan kuljetusosastolta. Runsaan IKÄ 34 NIMI JA SOTILASARVO Tommi Niinisalo, ylikersantti Kuva: Tommi Selander Kylmä tuuli puhaltaa mereltä päin kasvoja, mutta Presidentinlinnan edessä kaksi varusmiestä seisoo hievahtamatta katse Suomenlahdelle päin. Kellon tullessa tasatunnille kiiltävät linnan portit avautuvat ja uudet vartiomiehet marssivat vapauttamaan edellisen vartioparin. Presidentinlinnan kunniavartion perinne on jatkunut jälleen viime joulukuusta eteenpäin Presidentinlinnan valmistuttua peruskorjauksesta. Remontin ajaksi linnan julkisivu peittyi rakennustelineiden ja pressujen alle, eikä vartiota järjestetty. Vaikka vartiotehtävä ei ole muuttunut remontin takaisesta, ovat linnan vartiomiehet nyt saaneet aiempaa järeämmät, teräksestä ja betonista valmistetut vartiokatokset. – Julkisivun uudistamisen yhteydessä arkkitehtitoimisto suunnitteli pihalle uudet vartiokatokset, jotka sopisivat eleettömästi linnan pihalle, linnanvouti Anne Puonti Tasavallan presidentin kansliasta kertoo. Katoksissa on myös merkittäviä teknisiä parannuksia aiempiin verrattuna. Katokseen on hankittu valaistus ja sen betonilaatta on varustettu lattalämmityksellä, jotta lumisade ei tee laatasta kenkien alla liukasta. Kuten aiemmissa vartiokatoksissakin, myös uusissa on puheyhteys Linnaan. Kommodori Vesa Tuomisen mukaan uudet ja erilaiset tehtävät ovat mahdollisuus ammattitaidon kehittämiseen. Soittoniekka laivastossa Rasmus Arikka Ylikersantti Tommi Niinisalo on viime vuosina turkulaistunut. Hänet siirrettiin lokakuussa 2013 Panssariprikaatin soittokunnasta Parolasta Laivaston soittokuntaan. Trumpettia soittavalle Niinisalolle siirtyminen Turkuun oli mahdollisuus päästä suurempaan orkesteriin. – Puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myötä koko sotilasmusiikkikenttä myllerrettiin ja jäljelle jääneiden soittokuntien kokoa kasvatettiin. Isoissa orkesteissa on paljon sellaisia soittimia, joita ei löydä pienemmistä kokoonpanoista, Niinisalo kommentoi. Niinisalon mukaan iso soittokunta mahdollistaa pienyhtyetoiminnan hyvin. Hän soittaa konserttisoittokunnan lisäksi vaskiseitsikossa kornettia, joka on trumpetin kaltainen korkeaääninen vaskipuhallin. Laivaston soittokuntaan kuuluu lisäksi vaskikvintetti sekä puhallinkvintetti. Laivaston sinfoniseen soittokuntaan kuuluu yhteensä 32 soittajaa ja se on yksi puolustusvoimien suurimmista musiikkikokoonpanoista. Soittokunta harjoittelee idyllisellä paikalla Aurajoen rannalla Turun konservatorion tiloissa. Niinisalon mielestä harjoitteluun on hyvät puitteet. – Olen innostunut soittokunnan toimitiloista, jotka on suunniteltu erityisesti musiikin tekemiselle. Niissä on hyvä harjoittella ja ne lisäävät motivaatiota. Positiivisuus huokuu Niinisalosta. Hän on tyytyväinen Laivaston soittokuntaan ja muutto uusiin tehtäviin kävi helposti, sillä hänen lisäkseen kuusi muuta panssarisoittajaa siirtyi Hämeenlinnasta merellisempiin maisemiin. Uusi työpaikka ei ollut täysin vieras, sillä jo Panssarisoittokunnan aikana Niinisalo oli esiintynyt yhteiskonserteissa Lai- vaston soittokunnan kollegoiden kanssa. Niinisalon työtä puolustusvoimissa leimaa monipuolisuus. Ammattimuusikon työn ohella hän toimii Laivaston soittokunnan työsuojeluasiamiehenä. – Parasta työssäni on se, että jokainen päivä on erilainen. Pidän myös erityyppisistä esiintymistilaisuuksista. Taustoista tulevaisuuteen Niinisalo suoritti varusmiespalveluksensa vuonna 2000 Hämeen rykmentissä Lahdessa. Palvelusaika kului pääosin Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan riveissä muiden lahjakkaiden muusikonalkujen kanssa. Heti kotiuttamisen jälkeen Niinisalo päätyi koesoittomenettelyn kautta Panssarisoittokuntaan, jossa hän työskenteli aluksi siviilisoittajana, myöhemmin sotilasammattihenkilönä ja lopulta aliupseerina. Viimeisimpänä tehtävänään Niinisalo toimi soittokunnan vääpelinä. Aikaa Parolassa vierähti 13 vuotta, kunnes Panssarisoittokunta laukkautettiin. Käteen jäi paljon hyviä muistoja. – Meillä oli erityisen tiivis työyhteisö, jossa oli hyvä ilmapiiri. Tapaamme aika ajoin entisten soittajien kanssa edelleen, Niinisalo kertoo. Sotilassoittokuntien vaiheita pitkään seuranneena Niinisalo huomauttaa, että työ on muuttunut ajan kuluessa. Erityisenä hasteena hän mainitsee pitkät esiintymismatkat. – Tuntuu, että suuri osa työstä on auton penkillä istumista. Soittokuntien vähentyessä soittotoiminta-alueet ovat laajentuneet ja matkat siis pidentyneet. Jo urallaan edennyt Niinisalo ei ole menettänyt menestymisen nälkäänsä. Hän suhtautuu tulevaisuuteen mielenkiinnolla ja kertoo kaipaavansa yhä haasteellisempia tehtäviä. 12 kentällä ruotuväki 4/2015 Kypärän täytyy istua lentäjän päähän Hawk-harjoitussuihkukoneen lentäjät ottavat käyttöön uuden kypärän. Kypärät sovitetaan jokaiselle lentäjälle yksilöllisesti, näin taataan lentoturvallisuus. Aappo Jutila Kuva: Tommi Selander Ilmavoimissa otetaan tänä vuonna käyttöön uusia lentokypäriä. Ne on tarkoitettu Hawk-harjoitussuihkukoneiden lentäjille. Kyseessä on nykyaikaisemmasta materiaalista tehty aiempaa kevyempi kypärä. Muutaman sadan gramman muutos on merkittävä, sillä G-voimat aiheuttavat kaarroksissa painetta varsinkin niskan seudulle. Hävittäjälentäjien ammattitautina voidaankin pitää kaularangan kulumaa. Hiilikuidusta ja aramidista tehty kypärä painaa noin 1300 grammaa. Kun putoamiskiihtyvyys on 6 G:tä, on kypärän paino 1,2 kg kevyempi kuin vanha Alpha 300 -kypärä. Vanha kypärä on ollut lentäjien käytössä jo 1980-luvun lopulta saakka. Kypärään tuo lisäpainoa happinaamari, joka kuuluu olennaisena osana kokonaisuuteen. Yhdessä kypärä ja naamari suojaavat lentäjää ja mahdollistavat kommunikoinnin. Mekaanikko Harri-Petteri Nieminen Ilmasotakoulun lentotekniikkalaivueesta kertoo, että uuden kypärän painopiste on lähempänä päätä. Jo se itsessään vähentää niskaan kohdistuvaa painoa. – Kypärät halutaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Ensimmäisenä ne otetaan käyttöön lennonopettajille, sillä he lentävät eniten, Nieminen selittää. Oikean kypärän löytyminen on tärkeää Mekaanikko Hermanni Kojola ottaa mittoja sotilaslentäjä, kapteeni Henri Vormiston päästä. Kypärä täytyy saada istumaan hyvin, jotta Sotilaslentäjä ja ilmataisteluopettaja, kapteeni Henri Vormistolle sovitetaan uutta HGU-55/P lentokypärää ja siihen sopivaa happinaamaria. Uusi malli on kevyempi kuin vanha. huomio! se tuntuu mukavalta ja suojaa samalla lentäjän päätä, silmiä, kuuloa ja varmistaa sujuvan hengityksen. – Aluksi mitataan pään leveys ja pituus. Sen jälkeen sovitetaan sopivan kokoinen kypärä niskapannan ja säädettävien pehmusteiden avulla päähän sopivaksi, Kojola selittää. Sen jälkeen valitaan sopivan kokoiset pehmusteet kuulokkeelle. Valmistaja on kouluttanut varusteiden kanssa työskentelevät lentovarustemekaanikot kypärän ja happimaskin sovitukseen ja huoltamiseen. Lentäjä Henri Vormisto kertoo, että uuteen kypärään liitettävä happinaamari on miellyttävämpi kuin vanha malli. Happinaamarille porataan kypärään vastakappaleet, jotka ovat jokaisella hieman erikohdassa. Naamarin pitää olla tiiviisti kasvoja vasten, jotta hengittäminen yläilmoissa onnistuu. – Vanha naamari painoi ikävästi kasvoja. Tämä tuntuu paljon mukavammalta päällä, Vormisto toteaa kokeiltuaan happinaamarin toiminnan siihen tarkoitetussa testilaitteessa. Kypärän painoa on saatu kevennettyä muun muassa sillä, että visiirien kiinnikkeet on vaihdettu kuminauhallisiin neppareihin. – Visiirejä voi käyttää kahta kerrallaan. Vaihtoehtoina ovat läpinäkyvä, musta ja keltainen visiiri. Keltaista visiiriä on tarkoitus käyttää varsinkin pilvisellä säällä, jolloin se parantaa kontrastia, Kojola kertoo. Gentex:n valmistama HGU55/P on rakenteeltaan samanlainen lentokypärä kuin Hornet-lentäjillä. Yhden kypärän hinta on noin 1 000 euroa. verkossa Langattomat verkot tulevat varuskuntiin Pauli Loukola Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Kuva: Juhani Vuorisalo Kuva: Aku Siukosaari Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppania vyöryy Helsingin metroon. Seuraa Ruotuväkeä myös Instagramissa @ruotuvaki Langattomien verkkoyhteyksien pitäisi tulla Suomen kaikkiin varuskuntiin kevään tai tulevan kesän aikana. Asevelvollisten informaatiopalvelujen projektipäällikkö, komentajajakapteeni Jari Holopainen sanoo, että kilpailutus langattomien verkkojen tuottajasta on juuri saatu päätökseen ja rakennustyöt ollaan valmiina aloittamaan. Verkot tulevat kaikkiin nykyisiin varuskuntiin, rajavartiolaitos mukaan luettuna. Verkon suunnittelusta vastaava Teemu Hyvärinen tuli projektiin reilu vuosi sitten mukaan. Hän myöntää, että hanke on edennyt hyvin hitaasti. Langattomien verkkojen yhdistämisestä varuskuntiin puhuttiin jo vuonna 2013, mutta projektissa on ollut käynnistämisvaikeuksia. Niinisalon varuskunnassa on ollut käytössä pilottihanke WLANyhteyksistä. Myös Kainuun prikaatissa ja Ilmasotakoulussa on ollut langattoman verkon yhteyksiä. Projektin jälkeen verkon pitäisi olla laajempi myös mainituissa varuskunnissa. Niinisalon varuskunnan sotilaskotitiloissa WLAN-yhteydet ovat olleet pilottikäytössä. Tykkimies Simo Välimäki nauttii langattomasta verkosta vapaa-ajallaan. Netistä löytyy vmmobi2014-hakusanalla varusmiehille tarkoitettu tyytyväisyyskysely nykyisestä verkkotilanteesta, riippumatta siitä onko langaton yhteys vai ei. Hyvärinen toivoo kyselyyn vielä aktiivisesti vastauksia, jotta projekti saisi tarkempaa palautetta nykytilanteesta varuskunnista. – Erityisesti Kainuusta ja Niinisalosta valmiiden verkkojen osalta en pistäisi pahakseni, jos lisäotantaa tulisi. Kiinnostaa, että onko tehtävä jonkinlaisia korjaustoimenpiteitä. Prosessi käyntiin keväällä Puolustusvoimilla on langattomat verkkoyhteydet tuottava yhteistyöoperaattorikumppani, jonka nimeä projekti ei voi vielä kertoa. Operaattorit vastasivat puolustusvoimien tekemän suunnittelun kilpailutukseen, jonka perusteella operaattori valittiin. – Fyysiset tukiasemat tulevat varuskunnissa lähtökohtaisesti taukotiloihin, kuten sotilaskoteihin, terveysasemille ja varusmiestoimikuntiin. Tämä on suunnittelun lähtökohta ja tupakuuluvuus ei ole vielä tässä vaiheessa tavoitteena, Hyvärinen toteaa. – Kun valitun operaattorin kanssa saadaan selvitykset tehtyä, niin käytännössä sen jälkeen operaattori tulee asentamaan tukiasemia. Varuskunnissa näkyy jo varmasti lähiverkkotöiden valmisteluja, eli asennamme verkkopistokkeita valmiiksi. Operaattorien tullessa heidän pitää vain asentaa aktiiviset päätelaitteet ja tukiasemat ja kytkeä verkko pystyyn. Sen pitäisi olla nopea vaihe, kun esityöt on tehty hyvin. Puolustusvoimat valmistautuu tarjoamaan erilaisia verkon nopeusluokkia. Esimerkiksi Turun Pansioon riittää Hyvärisen mukaan selvästi kevyempi yhteys kuin vaikka Vekaranjärven suurikokoiseen varuskuntaan. Lopulliset päätökset tehdään paikallisten toimijoiden kanssa. Nopeuden kasvattamiseksi on muutosvaihtoehtoja, jos näyttää siltä, ettei verkko täytä tarpeita. 13 vapaalla ruotuväki 4/2015 Kuvat: Aappo Jutila Sotilaspoliisina Haapajärven varikolla työskentelevä Jyrki Markkinen harrastaa vapaa-ajallaan muun muassa piirtämistä. – Vaikeinta piirtämisessä on oikean tunnelman löytäminen, Markkinen pohtii. Luonto viehättää sotilaspoliisia Ylikersantti Jyrki Markkinen piirtää vapaa-ajallaan eläimiä ja touhuaa koirien kanssa. Aappo Jutila Ihmiset tarvitsevat työnsä vastapainoksi jotain erilaista. 3. logistiikkarykmentissä, Haapajärven varikolla sotilaspoliisialipuseerina työskentelevä, ylikersantti Jyrki Markkinen taiteilee vapaa-ajallaan. – Nuorempana harrastin aktiivisesti kilpahiihtoa, mutta silloinkin ehdin piirtelemään ja käymään koirien kanssa metsällä, Markkinen kertoo. – Kun isäni loukkaantui autoonnettomuudessa hän alkoi aikansa kuluksi maalata öljyväreillä. Häneltä olen oppinut myös eläinten täyttämiseen tarvittavat taidot, hän jatkaa. Sieltä on lähtenyt kipinä myös Markkisen omiin harrastuksiin. Hän piirtää, maalaa, kirjoittaa, väkertelee kaikenlaista ja touhuaa koirien kanssa. Luonto on Markkiselle tärkeä. Hän käy koiriensa kanssa lenkillä ja saa usein luonnosta ideoita, joita myöhemmin piirtää paperille – Ehkä olen sellainen erakkoluonne, että viihdyn luonnossa. Haaveilen, että joskus voisin vain jättää kaiken taakseni ja mennä luontoon metsästämään koirien kanssa, hän pohtii. Jyrki Markkinen kertoo, että aloitti piirtämisen tosissaan vasta muutama vuosi sitten, kun Aliupseeriliiton luottamusmiespäivillä liiton järjestösihteeri Asta Ruuskanen innosti häntä. – Muutama huomoristinen ajankohtaispilapiirrokseni on myös jul- tupavisa 1. Minkä korkeakoulun kunniatohtorin arvo kenraali Jarmo Lindberglle myönnetään toukokuussa? 2. Minkä tahon lyhenne on PVKVK? 3. Minä vuonna Ruotuväki ilmestyi ensimmäisen kerran? 4. Mitkä on normaalin verenpaineen yläraja? 5. Kuinka kauan aliupseerikurssin ensimmäinen vaihe kestää? 6. Missä maakunnassa sijaitsee Lappajärvi? 7. Minä vuosina Gustav Hägglund oli puolustusvoimain komentaja? 8. Missä sijaitsee Suomen ainut ruutitehdas? kaistu liiton Ammattisotilas-lehdessä. On mukava saada palautetta omista töistään, Markkinen sanoo. Karut maisemat puhuttelevat Viime vuonna Markkinen kokeili veistää moottorisahan avulla puupölkystä karhun. – Katselin netistä kuvia, mutta sen suurempaa apua en mistään ole saanut. Lopulta karhusta tulikin pöllö. Sen tekeminen oli kuitenkin mukavaa, hän kertoo ja jatkaa, että hänellä on kaksi puu- Ylikersantti Jyrki Markkinen tekee sotilaspoliisin työtään koiran kanssa. Hän viihtyy lemmikkien seurassa myös vapaa-ajalla. pölkkyä odottelemassa ilmojen lämpenemistä. Ennen puolustusvoimien palvelukseen siirtymistä Markkinen työskenteli vartiointiliikkeessä ja rekan kuljettajana. Hän kaipasi vaihtelua, ja päätyi Haapajärven varikolle koiranohjaajaksi ja sotilaspoliisiksi. – Koirien kanssa työskentely on aina mukavaa! Markkisen lyijykynätöistä näkee, että karut luonnon maisemat ja eläimet ovat hänelle tärkeitä. Useimmissa töissä keskiössä onkin koirat tai sudet ja taustalla on Suomen Lapista tutut maisemat. – Yleensä aloitan luonnostelun piirtämällä ensin jonkin hahmon. Sen ympärille hahmottelen maisemaa. Kun alan piirtää tai tehdä jo- tain muuta, niin en yleensä osaa vielä aloittaessa sanoa mitä siitä syntyy. Mielikuva valmiista työstä muotoutuu samalla kun työ valmistuu. Markkinen kertoo, että hän tarvitsee yleensä jonkin inspiraation piirtämiseen. Ilman sitä hänen on vaikea piirtää. Hänen mukaansa piirtämisessä haastavinta on se, että saa luotua tunnelman, jonka myös katsoja voi tavoittaa. Markkisen lapset ovat seuranneet isänsä jalanjälkiä piirtämisessä. – Joskus poikani laittaa minulle kuvan piirustuksestaan ja pyytää apua. Silloin juttelemme yhdessä mitä kuvasta puuttuu ja miten siitä saisi paremman, lapsistaan ylpeä isä kertoo. Maanpuolustuksen kannatussäätiön apurahat 9. Mikä on Lappeenrannan ruotsinkielinen nimi? Maanpuolustuksen kannatussäätiö on vuodesta 1953 lähtien toiminut eri tavoin maanpuolustuksen hyväksi. Maanpuolustuksen kannatussäätiö käyttää omaisuuttaan puolustusvoimissa tapahtuvan koulutuksen ja liikuntakasvatuksen, maanpuolustusta edistävän valistus- ja tutkimustyön sekä yleistä kansalaiskuntoa kehittävän toiminnan tukemiseen. Tarkoitustaan säätiö toteuttaa myöntämällä avustuksia joko hakemuksesta tai omasta aloitteestaan. Maanpuolustuksen kannatussäätiö julistaa vuoden 2015 kevään apurahat haettaviksi. Apurahahakemus laaditaan sähköiselle lomakkeelle, joka löytyy säätiön kotisivuilta www.mpks.fi. Hakemuslomake täytetään verkkopalvelussa ja sen lisäksi hakemuksen kansilehti tulostetaan, allekirjoitetaan ja postitetaan säätiölle. Apurahahakemuksen liitteet liitetään ainoastaan sähköiseen hakemukseen tiedostoliitteinä. Kotisivuilta löytyvät myös säätiön yhteystiedot. Apurahahakemuksesta tulee käydä selkeästi ja riittävän yksityiskohtaisesti ilmi toiminta tai hanke, johon avustusta haetaan sekä miten se edistää Maanpuolustuksen kannatussäätiön tarkoitusta. Apurahahakemuksen liitteenä tulee olla riittävästi eritelty kustannusarvio, josta selviää haetun avustuksen suunniteltu käyttö eri käyttökohteisiin. 10. Mikä laite on kuvassa? vastaukset Apurahojen hakuaika päättyy 31.3.2015. Käsiteltäväksi otetaan ainoastaan hakemukset, jotka on tehty määräaikaan mennessä annettujen ohjeiden mukaisesti. Lisätietoja antaa säätiön asiamies Timo Norbäck puh. 0295 140 220 ja sähköpostiosoite timo.norback@defmin.fi. Maanpuolustuksen kannatussäätiön hallitus 1. Turun kauppakorkeakoulun, 2. Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen, 3. 1962, 4. 130/85 mmHg, 5. 7 viikkoa, 6. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, 7. 1994–2001, 8. Vihtavuorella, 9. Villmanstrand, 10. BMP-2 -rynnäkköpanssarivaunu 14 vapaalla elokuvat ruotuväki 4/2015 teatteri Night at the Museum – Haudan salaisuus Ohjaus Shawn Levy Pääosissa Ben Stiller, Owen EWilson, Dan Stevens, Robin Williams Ensi-ilta 13.2. Mukaan reissuun tarttuvat Larryn teini-ikäinen, minäkuvaa etsivä poika sekä kunniallinen, herisyttävän hauska ritari, Sir Lancelot. Tarina kantaa hyvin useiden tähtinäyttelijöiden avulla, vaikka elokuvan perusidea onkin hyvin tuttu aikaisemmista osista. Jedediah (Owen Wilson) ja Octavius (Steve Coogan) naurattavat urhoollisina Larryn apureina. Isossa roolissa on myös edesmennyt Robin Williams Teddy Rooseveltina. Jos jaksoit katsoa trilogian toisen osan, niin kolmas yllättää varmasti positiivisesti. Toisaalta jos ensimmäisen tarinankin seuraaminen puudutti, niin järisyttävästi huumori ei ole kehittynyt. Pauli Loukola Sotilaspojan tarina on rankka, mutta Essi Räisänen ja Johannes Holopainen (kuvassa) korostavat sen olevan myös elämänmyönteinen. Joe Bonham ei näe, ei kuule, ei liiku mutta hän ajattelee. Järjetön sota Ida Ohjaus Pavel Pawlikowski Pääosissa Agata Kulesza, Agata Trzebuchowska Ensi-ilta 13.2. 1960-luvun Puolassa vaikuttivat vielä toisen maailmansodan traumat, ja kansalaisia riepotteli stalistinen hallinto. Mustavalkoinen elokuva Ida on Pawel Powlikowskin ohjaama ylistetty teos nuoresta nunnakokelaasta, Annasta (Agata Trzebuchowska), joka lähtee abbedissan käskystä tapaamaan tätiään (Agata Kulesza). Yllätyksekseen Anna kuulee olevansa juutalaisperheestä ja oikealtaan nimeltään Ida. Tarina jatkuu, kun Anna lähtee Wanda-tätinsä kanssa etsimään vanhempiensa hautaa. Elokuva kuljettaa katsojaa rauhallisesti eteenpäin. Pysähtyneet kuvat luovat teatraalisen, hieman synkän ja dramaattisen tunnelman. Katsojan arvailujen varaan jää paljon, sillä huolellisesti valitut kuvakulmat eivät paljasta kaikkea. Se ärsyttää, mutta on samalla onnistunut tehokeino. Ida on ennenkaikkea tarina Kuva: Ilkka Saastamoinen Trilogiaksi muodostuneessa Night at the Museum -komediassa museon yövahti Larry (Ben Stiller) pyrkii pelastamaan museon henkiin herättävän taulun tuhoutumiselta. Haudan salaisuus on yllättävän hauska jatkoosa sarjalle, jonka ei olisi ikinä uskonut kantavan kolmanteen osaan asti. Tuoreutta vanhalle idealle tuovat Dan Stevensin hahmo Sir Lancelotina sekä British Museum uutena miljöönä. Muinainen Egyptin ajoilta peräisin oleva taulun taika alkaa ehtyä, joten Larryn on keksittävä ratkaisu öisin henkiin heräävien vahanukkekaveriensa pelastamiseksi. Larry suuntaa ydinjenginsä kanssa Lontooseen selvittämään taulun kirouksen purkavan tempun. Jengiä hidastavat British Museumissa henkiin heräävät luurangot, taulut, taruolennot ja jopa Vesuviuksen uudelleenpurkautuva tulivuori. minuudesta ja itsensä etsimisestä. Kuka olen? Mihin kuulun? Ne ovat kysymyksiä, joita jokainen esittää itselleen jossain tilanteessa. Vaikka elokuvan päähenkilöt ovat täysin toistensa vastakohtia, molempia yhdistää sama epävarmuus. Alkoholismiin taipuvainen Wanda on pettynyt pudottuaan valtakunnansyyttäjän pallilta rivituomariksi, eikä hän löydä elämälleen tarkoitusta miesten nielemisen lisäksi. Hauras ja siveellinen Anna verhoutuu nunnakokelaan kaapuun, jonka taakse hän pakenee vain itseään. Koruttomuudessaan Ida on hyvin kaunis elokuva. Rasmus Arikka Ensimmäisessä maailmansodassa kaatui lähes kymmenen miljoonaa sotilasta. He olivat voittajia ja häviäjiä, mutta kuolleena sillä ei ollut merkitystä. Osa sotilaista kohtasi kuolemaakin pahemman rangaistuksen: he vammautuivat vakavasti loppuelämäkseen. Dalton Trumbon kirjoitti 1930luvulla romaanin Sotilaspoika. Se on tarina nuoresta amerikkalaisesta, Joe Bonhamista, joka lähtee viimeisten joukossa ensimmäiseen maailmansotaan Eurooppaan. Joe haavoittuu vakavasti ja menettää kätensä sekä jalkansa. Hänestä tulee kuuro, mykkä ja sokea torso, mutta hän säilyttää tuntoaistinsa ja pystyy kommunikoimaan morsettamalla päällään. Päivästä toiseen Joe miettii sotaa ja elämäänsä ennen sitä: tyttöystäväänsä sekä suhdetta vanhempiinsa ja ystäviinsä. Jatkuvat painajaisunet piinaavat nuorukaista, mutta hän ei voi jakaa niitä muille. Hän on omien ajatustensa vanki. Essi Räisänen ohjaa loistavan te- atterisovituksen Trumbonin romaanin pohjalta. Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa esitettävä monologi pysäyttää katsojan. Johannes Holopaisen roolisuoritus Joena on ihailtavaa katseltavaa. Holopainen täyttää lavan sellaisella energialla ja tuhoavalla voimalla, että katsoja hikoilee näyttelijän mukana. Hän käyttää monipuolisesti kaikkia näyttelijäntyön keinoja – lähes oppikirjamaisesti. Sormenpäitä myöten jokainen vartalon liike on harkittu ja täydellisesti ajoitettu. Ohjaaja Räisänen ihastui alkuperäisteokseen jo lukioiässä ja on lukenut sen useita kertoja. Hän halusi saada sen näyttämölle, mutta se on vaatinut vuosien työn. Räisänen uskoo, ettei olisi aiemmin pystynyt toteuttamaaan Sotilaspoika-näytelmää yhtä hyvin. – Tässä näytelmässä pystyn käyttämään kaiken sen kokemuksen ja osaamisen, mitä olen kerännyt vuosien mittaan, Räisänen sanoo. Voimaa yleisöstä Captain Toad: Treasure Tracker Wii U peliltä kannata odottaa, mutta vähimmäisvaatimukset se täyttää varmasti. Vihollisten, kasvien, rahojen ja muiden tavaroiden keräämisen parissa viihtyy pelottavankin hyvin. Voi jopa väittää, että koko perhe voi viihtyä pelin parissa. Tasojen ja tehtävien vaihtelevuus viehättää kaikkia. Wii U -konsoli ei ole Euroopassa saavuttanut yhtä suurta suosiota kuin esimerkiksi kotimaassaan Japanissa. Jos vempain on vieras, suosittelen ainakin kokeilemaan, sillä huonoksi sitä ei voi kutsua. Se vaatii vain totuttelua. Captain Toad -pelissä hyödynnetään hyvin Wii U:n erikoisominaisuuksia: Pääohjain toimii itsessään käsikonsolina, mutta se on yhteydessä myös televisioon. Peliä voi seurata tv-ruudulta tai pieneltä kosketusnäytöltä. Captain Toad käyt- Sotilaspoika on nuorelle Holopaiselle ensimmäinen yli tunnin mittainen monologi. Rooli on vaatinut pitkän taustatyön, ja uskottava Joehahmo on syntynyt erehdyksen ja onnistumisen kautta. Aluksi Holopainen luki tekstiä ääneen, ja kun vähitellen Joesta tuli hänelle tuttu, tunne ja liike syntyivät itsestään. Yksinkertaisen reseptin tuloksena on uskottava sotilaspoika. ”Katsoja hikoilee näyttelijän mukana.” Näytelmän Joe tulee hyvin lähelle yleisöä. Holopainen saa siitä näyttelemiseen tarvittavan voiman. – On mukavampi kertoa juttua, kun joku kuuntelee. On jännittävää katsoa jotakuta silmiin, mutta yhtäkkiä lavalla onkin turvallista olla, kun uskaltautuu kohtaamaan ihmisen, Holopainen kuvailee. Vaikka teatterin lavalle kuuluu aina vuorovaikutus yleisön kanssa, niin Sotilaspoika-näytelmässä se korostuu. Joella ei ole kykyä puhua tai nähdä, mutta tarina kulkee eteenpäin, osittain katsojan käsissä. Holopainen vangitsee ammattimaisella otteellaan, ja yleisö on aidosti osa tarinaa. Vahvat tunteet vihasta, epätoivosta ja rakkaudesta välittyvät katsojaan. Ne lävistävät kehon rajummin kuin pelkistetyn lavastuksen kirkkaat loisteputket. Sotilaspoika-näytelmän pääteema on sodan järjettömyys. Se on sodanvastainen manifesti, jossa päähenkilö Joe kritisoi vapauden ja demokratian puolesta taistelemista. Ei ole ihme, että tarinan kirjoittanutta Trumbonia syytettiin aikoinaan epäisänmaallisuudesta: hän nosti esille sodan mielettömyyden ja sen, että voittajien joukossakin on häviäjiä. Joe menetti sodassa kaiken, minkä ihminen voi menettää, vaikka taistelikin voittajien puolella. Rasmus Arikka konsolipelit Evolve Playstation 4 2K Games Ollako metsästäjä vai metsästetty? Evolve tarjoaa mahdollisuuden olla vaikka molempia. Peli on nykyajan klassinen online-moninpeli, jossa neljä ihmishahmoa taistelee yhtenä joukkueena fantasiamaailman hirviötä vastaan. Huomioinnin arvoista on se, että pelissä voi asettua sekä hirviön että ihmishahmojen rooliin. Vaikuttavimman kokemuksen saa kuitenkin pelattaessa ihmisen silmin ensimmäisessä persoonassa. Silloin todella tuntee olevansa osa peliä. Asettuessaan hirviön rooliin pelaaja on ulkopuolinen tarkkailija, ja tällöin voisi kuvitella pelaavansa mitä tahansa videopeliä. Evolve on suunniteltu alunperin tietokoneelle, ja monet suhtautuvat hieman skeptisesti Playstation 4:n versioon. Ohjattavuus on kuitenkin todella hyvä, sillä ampuessa automaattitähtäin auttaa pelajaa osumaan viholliseen keskellä kiivaintakin taistelua. PS4 ei olekaan niin kömpelö kuin epäilijät antoivat ymmärtää, myös hallittavuus on hyvä. Parasta pelissä ovat mahtipontiset maisemat ja upeasti suunniteltu grafiikka. Yksityiskohdat eläimiä ja kasveja myöten ovat suunniteltu hyvin tarkasti ja huolellisesti. Pelialue on täysin avoin, joten grafiikka ei ole täydellinen, mutta tyydyttää varmasti kriittisimmänkin pelaajan odotukset. Positiivisen vivahteen tuovat myös fiktiiviset high tech aseet, joista ei puutu laseria tai kunnon räjähdyksiä. Taisteluissa lisäarvoa tuovat to- Nintendo dentuntuiset veripisarat tv-ruudussa ja romut, jotka jäävät tarkalleen siihen paikkaan mihin ne ovat taistelun tiimellyksessä lentäneet. Kokonaisuus on vakuuttava. Jopa äänimaailma on miellyttävä ja aito, vaikka musiikki sortuu ajottain sota- ja fantasiapelimaailman ylidramaattisuuteen. Rasmus Arikka Captain Toad: Treasure Tracker -peli on selkeää jatkoa kuuluisalle Mario-sarjalle. Se on juuri sellainen kuin puzzle-peleiltä voi odottaakin. Jatkuvasti vaikeutuvia tasoja ja erilaisia pulmia riittää ratkaistavaksi. Mistä kulkea, mitä tehdä ja miten tehdä? Jo ensimmäisellä helpolla radalla peli vie mukanaan. Pelaamista on vaikea lopettaa, koska epäonnistuneen suorituksen jälkeen on pakko yrittää vielä yhden kerran. Peliä pelaataan Captain Toad hahmolla, joka on tuttu kaikille Nintendon julkaisuja aiemmin pelanneille. Mitään mullistavaa ei tää pääohjaimen sisäänrakennettua kosketusnäyttöä kekseliäästi: tiettyjä lisäominaisuuksia ja pelin tehtäviä ei voi suorittaa vain nappeja painamalla, vaan esimerkiksi mutteri on väännettävä auki pyörittämällä sitä kosketusnäytöllä. Tämä on onnistunut kikka Nintendolta. Peli on parhaimmillaan hyvin viihdyttävä, mutta toisaalta kaikki tämän tyyppiset pulmapelit alkavat lopulta maistua puulta. Rasmus Arikka 15 VAPAALLA ruotuväki 4/2015 MICHELIN-TÄHDEN MUNKKI Teksti: Juho Mäki-Lohiluoma Ulkoasu: Eetu Lehmusvaara Kuvat: Aku Siukosaari Keittiöpäällikkö Jari Vesivalo häärää kiireisenä ravintola Olon keittiössä. Kivenheiton päässä Presidentinlinnasta sijaitseva Olo on kantanut Michelin-tähteä jo vuodesta 2011. V esivalon Ruotuväen pyynnöstä valmistettu munkkiresepti hakee inspiraationsa Tanskasta. Vaikka ainesosat eroavat, Vesivalon resepti muistuttaa monelta osin perinneherkku Aebleskiveria, eli erot sotilaskodin munkkiin ovat huomattavia. Myös resepti on pitkä ja työvaiheita monia, kuten munkissa yleensäkin. Vesivalon mukaan sen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. – Tavallaan hyvin yksinkertainen, mutta myös erilainen. Isona erona on ehkä se, että munkki paistetaan puhtaassa rasvassa eikä upporasvassa. Siitä tulee freesi voin maku, Vesivalo sanoo. Munkkien valmistaminen vaatii aikaa, sillä esimerkiksi omenankuorien kuivaamiseen tulee varata vuorokausi. Varastoon munkkeja ei voi tehdä, vaan ne tarjoillaan pian paistamisen jälkeen. Muutaman minuutin jäähdyttäminen on kuitenkin Vesivalon mukaan paikallaan. – Tottakai kaikki leivonnaiset ovat parempia, jos ne eivät seiso missään vaan tarjoillaan nopeasti. Hillossa luotetaan omenaan Omenahillo on Vesivalon mu- kaan ”melko perinteinen”. Tarvittaessa ohjeen glukoosin voi korvata sokerilla, mutta glukoosia käyttämällä hilloon saa paremman rakenteen. – Kuorrutuskin on periaatteessa sokeria, mutta siinä on otettu lakritsin maku muskovadosta. Sen lisäksi on vähän kuivattuja marjoja, joista saadaan vähän happoa sinne, niin kuorrutus ole pelkkä sokeri, Vesivalo kertoo. – Paremman makuinen kuin normaalisti, mutta ei kuitenkaan mitään vippailua tai kikkailua, hän naurahtaa. Jäätelö on Vesivalon mukaan paras kaveri munkille, mutta korvaaja löytyy helposti esimerkiksi maidosta. Ei ensimmäinen tuunauskeikka Varusmiespalveluksensa Jari Vesivalo vietti Savon prikaatissa Mikkelissä. Sotilaskeittäjänä palvellut Vesivalo kertoo, että inttiaika kului pitkälti metsässä soppatykin kanssa. – Tuunasimme aika paljon niitä soppatykkiruokia silloin. Tehtiin esimerkiksi nötkötin kanssa niin, että ajoimme ne hienoksi. Kun teimme siitä jauhelihan näköistä niin ei jengi edes tiennyt että se oli säilykenötköttiä ja vetivät sitä ihan onnessaan, Vesivalo naurahtaa. RESEPTI Munkki 1,2g suolaa Lisää karamellipohjaan, sekoià la Jari Vesivalo ta kevyesti. 170g Malmgårdin vehnäjauhoa 100g Malmgårdin hiivaleipäjauhoa 2g jauhettua kardemummaa 3g suolaa Sekoita vispilällä. 190g keltuaista, tuoreista munista 230g 35%-kermaa Sekoita ja lisää jauhopohjaan. 135g suolatonta voita Sulata 40 asteiseksi ja lisää jauho-kermapohjaan 280g valkuaista Vaahdota kevyesti, älä vatkaa liikaa. Lisää sen jälkeen massaan. Laita massa pursotinpussiin ja käytä mahdollisimman nopeasti. 1 kanelitanko 1 vaniljatanko avattuna ja siemenet poistettuna. Säästä siemenet 20g sitruunamehua 100g kermaa 1g suolaa 1,5g ksantaanikumia Laita pystymikseriin 300g maitoa, sokerit, suola ja ksantaanikumi. Aja kunnes sokeri on sulanut ja lisää loput maidosta ja kerma. Sekoita ja aja jäätelökoneessa. Lisää omena-karamellipohjaan. Hauduta hiljalleen noin 1 Valmistus tunti. Lisää hieman vettä tarvittaessa. Lisää lopuksi vaniljatan- Munkkimassa pursotinpussissa Omenahillo pursotinpussissa, gon siemenet. Jäähdytä ja laita hieman lämmitettynä pursotinpussiin. ”Sokeripöly” rasiassa Kirkasta voita Sokeripöly Munkkipannu 50g muskovadosokeria Maitojäätelöä Kuoret hillon omenoista Kuivaa 60 asteessa 24 tuntia ja aja hienoksi. Lämmitä munkkipannu ja lisää reilusti kirkasta voita. Pursota 30g pakastekuivattua vadelmaa munkkimassaa puoleenväliin ja paista keskilämmöllä noin Aja hienoksi. 2 minuuttia tai kunnes pohja näyttää kullanruskealta. PursoOmenatäyte 20g pakastekuivattua ta keskelle lämmintä omenahilmustikkaa 75g sokeria loa. Pursota omenahillon päälle 25g glukoosia Aja hienoksi. Yhdistä ainesosat lisää munkkimassaa. Käännä 100g vettä ja laita ilmatiiviiseen rasiaan. munkki ympäri ja paista vielä Yhdistä kaikki paksupohjaiseen toiselta puolelta, kunnes pinta kattilaan ja keitä karamelliksi. on kauniin ruskea. Kääntele Maitojäätelö Älä sekoita välillä. munkkia pari kertaa ympäri 600g mahdollisimman tuoretta munkkipannussa. Ota munkki 30g suolatonta voita vuohenmaitoa. pois ja kuivaa paperien päällä. 600g kotimaista omenaa pesty55g sokeria Pyörittele munkki ”sokeripönä, kuoret poistettuna ja paloi60g hyvälaatuista kotimaista lyssä” ja tarjoile heti jäätelön teltuna. Säästä kuoret. hunajaa kanssa. kuusenkerkillä ja sokerisiirapilla. Juho Saralehto viimeistelee pannukakun 16 takakansi ruotuväki 4/2015 potretti Aito tunne puree Pauli Loukola Kuva: Aku Siukosaarti Kuva: Ilkka Hynnisen arkisto Poliisit, Haapasalo Goes America, Martina ja hengenpelastajat – kaikki tuttuja televisiosarjoja, joita yhdistää yksi yhteinen tekijä: ne pohjautuvat aitoihin tosielämän tarinoihin, joita on höystetty draamalla. Sarjojen tuottaja, Aito Median toimitusjohtaja Ilkka Hynninen sanoo rakastavansa ihmisten tarinoiden kertomista kuvan ja äänen keinoin. Hynninen uskoo voimakkaasti pitkäkestoisiin yhteistyön kaariin ihmissuhteissa sekä työelämässä. Hän on toiminut pitkään vaativassa mediatyössä samojen ihmisten kanssa, onnistuen kehittämään osaamistaan pala palalta. Hynninen päätyi varusmiespalveluksensa jälkeen Tampereen yliopistoon, jossa hän aloitti nykyisen työkaverinsa Eero Hietalan kanssa tuottamaan keskusteluohjelmaa radioon. Hynninen pääsi Ylelle työskentelemään vapaana toimittajana ja keskusteluohjelmakin sai näkyvyyttä isomman yleisön arvioitavana. – Perustimme firman alunperin oman keskusteluohjelmamme ympärille. Teimme keskusteluohjelmaa viitisen vuotta, ohjasimme dokumentteja esimerkiksi Ville Haapasalosta, opettelimme tuottamista, teimme, epäonnistuimme ja opettelimme taas, Hynninen selostaa prosessin kehittymistä. Viiden vuoden jälkeen miehille valkeni, että heidän firmansa voisi kasvaa isommaksi toimijaksi. Vuosien 2008–2013 välillä firma kasvoi isoksi. Nykyisin Aito Media tekee tuotantoja Suomen suurimmille televisiokanaville sekä ympäri maailmaa. Hynninen muistelee, että tuotantoa on levinnyt 40 maahan. Puolet Aito Median omistuksesta on Iso-Britanniassa. Brittiläisellä kumppanilla Content Medialla on sisaryrityksiä muun muassa Amerikassa ja Aasiassa. Tätä kautta Aito Media on hyvällä näköalapaikalla maailman mediassa, ja Hynninenkin pääsee kehittämään uusia ideoita kansainvälisessä yhteistyössä. Ilkka Hynninen uskoo, että audiovisuaalisuus tulee 10 vuoden aikana lisääntymään entisestään mediassa. Aika Ruotuväessä avarsi Hynninen ammensi ensimmäisiä mediaoppejaan varusmiespalveluksen aikana Ruotuväki-lehden toimittajana. Hän nautti jo aikoinaan vastuusta ja vapaudesta tuottaa asioita. – Pystyimme ideoimaan tosi paljon erilaisia sisältöjä. Aloitimme esimerkiksi palstan nimeltä Ruotutreffit, jossa kävin tapaamassa varusmiesten iloksi kiinnostavia suomalaisia naisia. Se oli varusmiesnäkökulmasta – ei huono ollenkaan, Hynninen muistelee vahvasti naureskellen. Lopulta paras juttu Hynniselle varusmiespalveluksessa oli kuitenkin kaveripiirin säilyttäminen myös palveluksen jälkeen. Useat palvelustoverit ovat päätyneet eri medioihin töihin ja yhteydenpito on jatkunut vahvana. ”Aloitimme palstan nimeltä Ruotutreffit, jossa kävin tapaamassa varusmiesten iloksi kiinnostavia suomalaisia naisia.” Kaartinjääkäri (res) Hynninen ei ole aktiivinen reserviläinen, mutta hän sanoo olevansa kiinnostunut viranomaisten toiminnasta erityisesti tarinan ja viestinnällisyyden näkökulmasta. Hynninen vastaa sarjoillaan useasti kysymykseen: miten Suomi toi- mii? Puolustusvoimat olisi Hynnisen mielestä ajankohtainen ja mielenkiintoinen yhteistyökumppani, ja hän onkin tuottanut aikaisemmin sarjaa erikoisrajajääkäreistä. Ideasta luodaan tuote Hynninen uskoo hyvien tarinoiden kiinnostavan ihmisiä. Lisäksi ohjelmien päähenkilöiden pitää olla mukaansatempaavia ja tehdä mahdollisesti työtä, jossa on elämä pelissä. Menestyneimpiä Aito median sarjoja ovat Poliisit ja Haapasalon seikkailut Venäjällä. – Vahvoista tarinoista, olivat ne fiktiivisiä tai tosia, voi tuottaa ohjelman, kunhan tarinan ydin on tanakka. Se pitää kuitenkin pu- kea sellaiseen muotoon, että ihmiset jaksavat katsoa sitä. Televisiossa korostuu, että se on nykyään äärimmilleen tunteen väline, ei tiedonjaon. Hynnisen päivät koostuvat nykyisin paljolti tapaamisista tv-kanavien ja tuottajien kanssa. Hän viihtyy silti edelleen luovassa ohjelmantekotyössä. Työssä keskeisintä on tuotteen luominen ideasta. Hynninen osallistuu vahvasti sarjojen käynnistämiseen ensimmäisillä tuotantokausilla, minkä jälkeen vastuuta siirtyy tuotantoryhmälle. Ohjelmien tuottamisessa mielenkiintoisimpana Hynninen näkee monipuolisuuden. Ympäri maailmaa kuvataan tälläkin hetkellä 17 eri tuotantoa, joiden kuvaustavat ovat täysin erilaisia. poiminta – Draamasetissä voi olla kymmeniä ihmisiä, jotka tekevät ja toisenlaisessa, kuten Poliisit-tuotannossa, on tasan yksi. Samasta asiasta on kuitenkin kyse, eli tarinoiden kertomisesta. Ilkka Hynninen • Ikä: 35 • Asuinpaikka: Tampere • Ammatti: Aito Median toimitusjohtaja • Koulutus: Yhteiskuntatieteiden ylioppilas • Sotilasarvo: Kaartinjääkäri (res) • ”Elä niin kuin kuolisit huomenna, opi niin kuin eläisit iankaikkisesti.” kalenteri 1.3.2015 Haku ilmavoimien erikoistehtäviin päättymässä Joel Kontiainen Kuva: puolustusvoimat Hakuaika ilmavoimien erikoistehtäviin päättyy 1. maaliskuuta. Ilmavoimat hakee varusmiehiä aliupseerikoulutukseen johtokeskuslinjalle ja lentotekniselle linjalle, minkä lisäksi varusmiehiä haetaan sotilaskuljettajakoulutukseen. Lentoteknisellä linjalla varusmiehet koulutetaan lentokaluston huolto- ja ylläpitotehtäviin. Opiskeltavia aiheita ovat muun muassa aerodynamiikka sekä lentokonerakenteet, -järjestelmät ja -elektroniikka. Johtokeskuslinjalla varusmiehet koulutetaan johtokeskusten tilannevalvonta-aliupseereiksi ja osa saa jatkokoulutuksen taistelunjohtajatehtäviin. Sekä lentoteknisen että johtokeskuslinjan varus- Ilmavoimien erikoistehtäviin voi vielä hakea johtokeskuslinjalle, lentotekniselle linjalle ja kuljettajakoulutukseen. miehet saavat myös johtajakoulutuksen. Sotilaskuljettajakoulutukseen valittavista varusmiehistä puolestaan koulutetaan kuljettajia ilmavoimien joukko-osastoihin. Majuri Ville Tolkki Ilmasotakoulusta kertoo, että alan koulutus ei ole kynnyskysymys kurssille pääsemiseksi, mutta opinnot voidaan katsoa eduksi valintoja tehtäessä. – Erikoisjoukkohaun tarkoituksena on saada ilmavoimien toiminnasta kiinnostuneet henkilöt hakemaan. Jos voidaan valita, niin toki mahdollinen alan koulutus ja osaaminen valinnoissa huomioidaan, Tolkki sanoo. Ilmavoimien erikoistehtävät Hakuaika päättyy 1.3.2015. > www.puolustusvoimat.fi Maria Tyyster ja Rakuunasoittokunta Kuusankoskella Tangokuningatar Maria Tyyster ja Rakuunasoittokunta esiintyvät yhdessä Itä-Suomen aluetoimistojen vuosipäivän konsertissa 20. helmikuuta kello 19. Konsertti järjestetään Kuusankoski-talossa. Tyyster valittiin tangokuningattareksi viime vuonna Seinäjoella järjestetyillä Tangomarkkinoilla. Konsertin kapellimestarina toimii Riku Huhtasalo. > www.puolustusvoimat.fi Valakonsertti Oulussa Lapin sotilassoittokunta esiintyy kapellimestari Juha Ketolan johdolla valakonsertissa 24. helmikuuta kello 19. Konsertti järjestetään Madetojan salissa Oulussa. Helmikuun konsertit ovat osa valakokonaisuuksien tapahtu- mia, joissa esitellään soittokunnan omaa solistiosaamista. Eric Ewazen Marimba-konserton tulkitsee Tomi Kauppila. Oulussa ja Rovaniemellä konsertteja isännöivät aluetoimistojen päälliköt vuosipäiväjuhlapäivän hengessä. > www.puolustusvoimat.fi Maavoimien juhlakonsertti Finlandia-talolla Maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Seppo Toivosen isännöimässä juhlakonsertissa kuullaan ikivihreitä tangoja Olavi Virran hengessä sekä perinteistä sotilas- ja viihdemusiikkia. Konsertin solistina laulavat vuoden 2014 tangokuninkaalliset Maria Tyyster ja Teemu Roivanen. Konsertti järjestetään 24. helmikuuta kello 19. alkaen Finlandia-talossa Helsingissä. > www.puolustusvoimat.fi
