Mestari- Sotilas- Erikois-

Transcription

Mestari- Sotilas- Erikois-
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj
Kun sotaa käydään tietoverkossa...
Mahdollisiin kyberuhkiin on Suomessakin varauduttu
uutiset, sivu 4
puolustusvoimien uutislehti
53. vuosikerta n:o 4 (1159) 19.2.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi
Kuva: Eetu Lehmusvaara
Vain taivas
rajana
Puolustusvoimauudistus mullisti ilmavoimien rakenteita: joukko-osastojen määrä supistui ja
henkilökunta väheni noin tuhannella.
Yksi merkittävä muutos oli koulutuksen keskittäminen Ilmasotakouluun Tikkakoskelle. Taloon astui 250 uutta henkilökunnan jäsentä, ja aloittavien varusmiesten määrä kaksinkertaistui.
uutiset, sivu 3
Sotilas-
Erikois-
Mestari-
uutiset, sivu 5
kentällä, sivu 10
vapaalla, sivu 15
rikosten määrä on
edelleen laskussa
joukkojen upseerioppilaat
tähtäävät sotilasuralle
kokin munkki
Tanskan malliin
2
ruotuväki 4/2015
pääkirjoitus
nurkka
19.2.2015
Jumalan tai kunnian kautta
Tuhannet varusmiehet ovat jälleen vannoneet
omaistensa ja ystäviensä läsnä ollessa sotilasvalansa tai antaneet vakuutuksensa. Vuonna
1918 vahvistettu Suomen sotilasvala vannotaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”, eikä Herran nimeä tässäkään
kohtaa lausuta turhaan. Tällaisen valan merkitys onkin alun perin uskonnollinen; vannoja kutsuu tilaisuudessa Jumalan todistajakseen. Aikoinaan valan rikkomisen ei uskottu
johtavan ainoastaan maallisiin seuraamuksiin,
vaan rikkoja sai vastata teostaan myös jumalalliselle taholle. Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa sanotaan, että kuutta asiaa
Herra
vihaa ja
seitsemää
hän ei
edessään
siedä.
Listaan
sisältyvät petollinen kieli ja väärä todistaja. Jos
siis vannoit jotain Jumalan edessä, etkä lupaustasi pystynyt pitämään, Jumala vihastui.
”Itsekunnioitus lienee
useille se viimeinen
tuomari.”
* * *
Valaa ei tosin ole enää vuosikymmeniin ollut pakko vannoa ”Jumalan edessä”. Uskontoon ja vakaumukseen sitomattomana mahdollisuus sotilasvakuutuksen antamiseen asettaa asevelvolliset yhdenvertaiseen asemaan.
Juuri kunnian ja omantunnon kautta annetussa sotilasvakuutuksessa (ja valan lopussa) annetut lupaukset liitetään henkilön itsekunnioitukseen, joka nykyisessä maallistuneessa yhteiskunnassa lienee useille se viimeinen tuomari Jumalan sijaan. Vaikka sotilasvalan uskonnollinen merkitys on joka tapauksessa
himmennyt, se ei ole pelkkä symbolinen ele
tai omaisille osoitettu näytös. Vala ja vakuutus
tuovat nimittäin lain mukaisia velvoitteita.
Niiden kaavat löytyvät suoraan lakikirjan lehdeltä, ja laista tulee myös suurin osa niiden
asiasisällöstä. Vala velvoittaa puolustamaan
isänmaata, valtiojärjestystä ja esivaltaa sekä
tottelemaan käskyjä ja suorittamaan annetut
tehtävät. Ja jos kuka tahansa henkilö havaitsee
tai saa tietää jotakin olevan tekeillä esivaltaa
tai valtiojärjestystä vastaan eikä ilmoita asiaa
viranomaisille, syyllistyy hän ehkä törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämiseen. Sotilasvala
siis ilmaisee sekä asevelvollisuuslain että rikoslain sisältöä.
* * *
Miksi sotilasvala siis vannotaan, jos sen keskeinen sisältö löytyy kurkkaamalla lakikirjoihin tai verkossa Finlexiin? Eräs vastaus voi
löytyä siitä, että sotilaalle on ennen valaa opetettava sotilaan oikeudet ja velvollisuudet sekä valan merkitys. Asevelvollinen näin tiedostaa, mihin vala hänet johtaa. Lainsäädännön
noudattamisen lisäksi asevelvollinen nimittäin
sitoutuu myös valassa mainittuihin sotilaan
hyveisiin: hän käyttäytyy kunnollisesti ja ryhdikkäästi, on suora ja auttavainen palvelustovereita kohtaan ja esimiehenä oikeudenmukainen, huolehtivainen ja kannustava. Tämän
kaiken sisäistäminen ja lupaaminen juhlallisessa tilaisuudessa kohottaa maanpuolustustahtoa ja joukon yhtenäisyyttä sekä korostaa
näiden velvoitteiden merkitystä osana sotilassukupolvelta toiselle siirtyvää kaunista perintöä.
tornitouhua
> jyrkivainio@hotmail.com
Käsittämättömästä
raakuudesta
On epäselvää, onko Irakissa ja
Syyriassa toimiva ISIS- jihadistijärjestö kovinkaan taitava käymään sotaa määrätietoista vastustajaa vastaan. Huomion herättämisessä järjestö sen sijaan kunnostautuu kuukaudesta toiseen.
Viimeisin esimerkki ISIS:in
noususta kansainvälisen huomion
keskipisteeksi on tammikuulta
2015, jolloin järjestö ilmoitti polttaneensa hallitsemallaan alueella
alas ammutun jordanialaislentäjä
Moaz al-Kassasbehin elävältä kostoksi siitä, että Jordanian hallitus
ei suostunut vaihtamaan häntä
erääseen Jordaniassa vangittuna
olevaan jihadistiin. ISIS:in ilmoitusta kuoliaaksi polttamisesta säesti järjestölle tyypilliseen tapaan
näyttävä Youtube-video.
***
Tapahtumaa seurannut kansainvälinen reaktio on ollut odotetunlaisesti tyrmistynyt. Jordaniassa
Isisksen suorittama lentäjän raaka
teloitus nostatti raivoa. Jordania
kostikin polttamisen ”samalla mitalla” – hirttämällä kaksi hallussaan ollutta ääri-islamilaista vankia, mukaan lukien vanki, johon
ISIS olisi lentäjän halunnut vaihtaa. Tämän lisäksi Jordanian armeija ilmoitti ryhtyvänsä suunnittelemaan maahyökkäystä järjestöä
vastaan. ISIS:in vastaiseen kansainväliseen liittoumaan kuuluva
Yhdistyneet arabiemiirikunnat
sen sijaan ilmoitti keskeyttävänsä
järjestön vastaiset ilmaiskut vedoten lentäjiensä turvallisuuteen.
Idän tilanteen sekasortoisuudesta
ja ääriryhmien järjettömyydestä?
Kaikkea muuta! Monet teon
seuraukset ovat itse asiassa ISIS:in
kannalta myönteisiä ja edistävät
sen tavoitteita. Symmetrisellä kostollaan kansainvälisen yhteisön
tunnustettu jäsen Jordania tuli
ikään kuin tunnustaneeksi ISIS:in
kanssaan tasaveroiseksi vastustajaksi. Arabiemiraattien horjunta
tapahtuman edessä taas heikentää
liittoutuman toimintakykyä ja luo
säröjä sen jäsenten välille. Näin ollen yksittäinen, todennäköisesti
harkitun julmalla tavalla toimeenpantu lentäjän murha näyttää kannattaneen.
Harkitussa julmuudessaan ISIS
seuraa pitkää ajattelun perinnettä,
jossa kohdistettu, pistemäinen raakuus nähdään olennaisena osana
poliittisia kampanjoita. Kuuluisa
esimerkki on italialainen renessanssikirjoittaja Niccolò Machiavelli, joka Ruhtinaassaan vuodelta 1515 ohjeistaa vallanpitäjää varta vasten harjoittamaan silloin tällöin valikoitua ja näyttävää julmuutta, koska Machiavellin mukaan tällaiset teot auttavat ylläpitämään kansan sekä ruhtinaan sotajoukon järjestystä, yhtenäisyyttä
ja uskollisuutta.
***
Aikamme sotilaallisissa konflikteissa on paljon raakuutta, mutta
käsittämätöntä raakuutta on loppujen lopuksi hyvin vähän.
Tommi Koivula
***
Mitä tästä järkyttävästä tapahtumasta jäi siis käteen? Onko episodi vain yksi uusi todiste Lähi-
Kirjoittaja on reservin korpraali ja erikoistutkija Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksella
kysymys
Edellisessä lehdessä kysyimme:
Koulutetaanko merivoimien tehtäviin tarpeeksi varusmiehiä?
sosiaalisesta mediasta
6.2. @j_prasanen
”Olipa tuoreimman Ruotuväen
mukana onnistunut ja mielenkiintoinen erikoislehti.Vaimokin luki!”
– Savon Sanomien toimittaja
Jukka-Pekka Räsänen kehuu
suurta kiinnostusta herättänyttä
Ruotu-erikoisnumeroa.
8.2. @Katja_M_Aalto
”Poika tuskaili ens viikon mettäkeikkaa, mä mietin, että tarviiko
valatilaisuuteen varautua nessupaketilla…”
– Lahtelainen Katja Aalto pohtii,
onko alokkaiden sotilasvalan vannominen niin tunteellinen tilaisuus,
että mukaan tarvitsisi nenäliinoja.
10.2. @ValtteriParikka
”Kello 4:37. Jäinen teltta.Tv-mixkarkkipussi, Ediä ja Twitter. Voiko
kipinävuoro paremmaksi muuttua?”
– Kipinävuorossa vahtimisen voi
suorittaa monella eri tavalla, kuten
alokas Valtteri Parikka twiitissään
todistaa.
12.2. @N_Alanko
”Vähän jäi tänään hampaankoloon, kun ammunnasta saatava
kuntoisuuslomapäivä jäi viidestä
sentistä kiinni.”
– Porilainen Niko Alanko harmittelee ampumataitotestinsä tulosta.
Kyllä
48%
52%
Ei
Seuraava kysymys:
Pitäisikö Suomen ja Ruotsin sotilasliitosta tehdä selvitys?
Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen
www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi
Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi
KUSTANTAJA:
Puolustusvoimat
Seuraava numero ilmestyy
5.3.2015
PÄÄTOIMITTAJA
Mikko Ilkko
Puh. 0299 500 715
Fax. 0299 500 709
mikko.ilkko@mil.fi
TUOTANTOSIHTEERI
Helena Immonen
Puh. 0299 500 717
Fax. 0299 500 709
helena.immonen@mil.fi
LEVIKKISIHTEERI
Kaartinjääkäri Joel Kontiainen
Puh. 0299 500 718
ruotuvaki@mil.fi
TOIMITTAJAT
Alikersantti Jukka Isomaa
Puh. 0299 500 739
Alikersantti Aappo Jutila
Puh. 0299 500 704
Alikersantti Mika Niskanen
Puh. 0299 500 714
Kaartinjääkäri Rasmus Arikka
Puh. 0299 500 703
Kaartinjääkäri Pauli Loukola
Puh. 0299 500 617
Kaartinjääkäri Juho Mäki-Lohiluoma
Puh. 0299 500 616
toimittajat.ruotuvaki@mil.fi
GRAAFIKKO
Kaartinjääkäri Eetu Lehmusvaara
graafikko.ruotuvaki@mil.fi
TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT:
Puh. 0299 500 718
ISSN 0557-4897 (painettu)
ISSN 1458-8005 (verkkolehti)
UUTISPÄÄLLIKKÖ
Juha Heikkinen
Puh. 0299 500 716
Fax. 0299 500 709
juha.heikkinen@mil.fi
VALOKUVAAJAT
Upseerikokelas Tommi Selander
Kaartinjääkäri Aku Siukosaari
Puh. 0299 500 735
kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi
arkisin kello 8.00–16.15
ruotuvaki@mil.fi
Pirkanmaan Lehtipaino Oy
Tampere 2015
Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800
internet-osoite: > www.puolustusvoimat.fi/ruotuvaki
3
uutiset
ruotuväki 4/2015
Ilmavoimien koulutus lensi saman katon alle
Kolmen ilmavoimien koulun toiminta siirtyi yhteen puolustushaarakouluun.
Puolustusvoimauudistus muutti ilmavoimia monipuolisesti.
Mika M. Niskanen
Uudistus muutti ilmavoimat
Koulutuksen keskittämisen ohella
Kuva: Tommi Selander
Ilmavoimien koulutus keskitettiin
tämän vuoden alussa Tikkakosken
Ilmasotakouluun, kun puolustusvoimauudistuksen myötä Ilmavoimien teknillinen koulu Hallissa ja
Lentosotakoulu Kauhavalla lakkautettiin.
Muutoksen myötä Ilmasotakoulussa aloittavien varusmiesten määrä kaksinkertaistui ja kouluun astui
250 uutta työntekijää. Ilmataistelun
lennonopettaja, kapteeni Jaakko
Määttä muutti koulun läheisyyteen
viime kesänä Rovaniemeltä.
Määttä kertoo, että muutokseen
liittyi henkilökohtaisia haasteita.
Miehen avopuoliso joutui vaihtamaan yliopistoa ja työpaikkaa.
Puolustusvoimat tuki tarjoamalla
asunto- ja matkakorvauksia.
Tällä hetkellä Määttä on tyytyväinen tilanteeseen ja uusiin mahdollisuuksiin.
– On hienoa, että saimme kaikkien lentokadettien koulutuksen
Tikkakoskelle. Lisäksi yhteistyö
eri yksiköiden kanssa helpottuu,
kun olemme niin lähellä toisiamme, sanoo Määttä.
Ilmasotakoulun johtaja, eversti
Pasi Hakala uskoo, että keskittämisen ansiosta koulutuksen laatu
paranee ja henkilökunnan osaamista pystytään hyödyntämään tehokkaammin.
Käytännössä tämä tarkoittaa
muun muassa seuraavaa: varusmiehet harjoittelevat todenmukaisissa kokoonpanoissa ja opettajat
sekä kadetit toimivat samassa paikassa – liikkuminen eri paikkakuntien välillä vähenee.
Lisäksi sotilaslentäjien jatkokoulutuksen ja Hawk-suihkukonekaluston siirtyminen Kauhavalta Tikkakoskelle antaa kadeteille
mahdollisuuden jatkaa koulutustaan samalla paikkakunnalla koko
opiskeluidensa ajan.
Hakala uskoo, että muutokset
heijastuvat myönteisesti joukkojen toimintaan mahdollisissa poikkeusoloissa. Hänen mukaansa
suurin haaste on uusien mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen.
– Vain taivas on rajana, kuten Ilmasotakouluun hyvin sopii, Hakala toteaa.
Ilmasotakoulun johtaja, eversti Pasi Hakala Ilmasotakoulun Esikunnan edessä. Rakennushankkeet, eli muiden muassa uusi laivue- ja simulaattorirakennus sekä 3. hallin muutostyöt, ovat mahdollistaneet uudistuksen mukaisen koulutuksen aloittamisen Ilmasotakoululla.
ta uudessa organisaatiossa ja uusin
toimintatavoin on käynnistynyt
suunnitellusti, sanoo Ilmavoimien
esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Petri Tolla.
Tolla kertoo uudistuksen mah-
siirtyipuolustusvoimauudistus
muutti ilmavoimien rakenteita
laajasti. Joukko-osastojen määrä
supistui seitsemästä neljään ja
henkilöstömäärä putosi 2 847 henkilöstä 2 012:een. Suurin osa henkilöstöstä siirtyi muihin tehtäviin
puolustusvoimien sisällä.
Vuoden 2015 alusta lähtien ilmavoimat on koostunut Ilmavoimien esikunnasta, Ilmasotakoulusta, Karjalan lennostosta, Lapin
lennostosta ja Satakunnan lennostosta.
Uudistuksen myötä ilmavoimien taistelutapa uudistettiin vastaamaan tulevaisuuden haasteita. Täten myös joukko-osastojen tehtävät poikkeusoloissa ovat muuttuneet.
Uudistuksen tavoitteena on ollut saattaa toiminta ja resurssit tasapainoon sekä varmistaa, että Ilmavoimat kykenee jatkamaan
tehtävänsä toteuttamista laadukkaasti.
– Tavoite on täyttynyt ja toimin-
dollistavan toiminnan tason palauttamisen aikaisemmalle tasolle
niin lentotuntien, maastovuorokausien kuin reservin kertausharjoitusten muodossa.
Esimerkiksi Hornet-kaluston
lentotuntien vuosittainen määrä
nousee tänä vuonna 8 900 tuntiin
viime vuosien 8 000 tunnista.
Toimintakulttuurin löytyminen
haastaa
Ilmavoimien tiedotuspäällikkö Joni Malkamäki arvioi, että yksi puolustusvoimauudistuksen luomista
haasteista on ollut lähes tuhatta ilmavoimien työntekijää koskenut
siirtyminen uusiin tehtäviin vuosien 2013–2015 aikana. Heistä noin
600 on muuttanut uudelle paikkakunnalle.
– Henkilöstölle uudistus on ollut mittava haaste. Yhteiset selkeät tavoitteet ja hyvä yhteishenki
luovat kuitenkin tekemisen meininkiä, Malkamäki sanoo.
Lähes puolet paikkakuntaa vaihtaneista työntekijöistä saapui Ilmasotakouluun: aikaisemmin Tikkakoskella oli työntekijöitä 320, nyt
450. Muutos on suuri myös koulun
alkuperäiselle henkilökunnalle.
Eversti Hakalan mukaan eri
paikkakunnilta tulevilla työntekijöillä voi olla omat rutiininsa ja toimintatapansa. Tämän takia Ilmasotakouluun tulee luoda uudet toimintakulttuurit.
– Tarvitsemme toimenpiteitä,
jotka kohdistuvat siihen, että kykenemme muuttamaan vanhaa ja
luomaan uusia yhteisiä toimintatapoja. Hakala sanoo.
Ilmasotakoulun koulutuspataljoonan komentaja, everstiluutnantti Mika Hakanen korostaa, että muutoksessa on voimaa. Monelle työntekijälle tuli eteen uusia
tehtäviä, ja täten myös uutta mielekkyyttä työntekoon.
– Tilannetta voisi kuvastaa siten,
että otetaan eri puolilta ihmisiä saman nuotion ympärille ja aletaan
yhdessä puhaltaa. Sehän roihahtaa
isoksi kokoksi, ja siitä on paljon
enemmän iloa ja hyötyä kuin monesta pienestä risukasasta, Hakanen
kuvailee.
Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinnot jaettiin Säätytalolla
Juho Mäki-Lohiluoma
Kuva: Tommi Selander
Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin tunnustuspalkinnot jaettiin 9. helmikuuta Säätytalolla Helsingissä. Tunnustuspalkinnot ovat
yksi merkittävimmistä sotilaille
myönnettävistä huomionosoituksista.
Tänä vuonna tunnustuspalkin-
Prikaatikenraali Mauri Koskelan mukaan tunnustuksiin johtaneita saavutuksia ei ole saatu aikaiseksi yksin.
non saivat prikaatikenraali Mauri
Koskela, everstiluutnantit Markku
Pajuniemi ja Timo Iltanen, komentaja Kristian Isberg ja kapteeni Joni Pirinen. Palkinnot myöntää Louise ja Göran Ehrnroothin
Säätiö ja ne jakoi puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo
Lindberg.
Lindbergin mukaan palkinto on
puolustusvoimien johdolle ainutlaatuinen mahdollisuus huomioida
niitä maanpuolustustekoja, joiden
katsotaan olevan lajissaan erityisiä.
– Tänään palkittaville upseereil-
le on yhteistä se, että palkintoon
on heidän kohdallaan päädytty
pitkäaikaisten näyttöjen perusteella, Lindberg sanoi.
Koskela palkittiin vaativista
komentajan tehtävistä
Palkittavien vanhimman ominaisuudessa kiitospuheen pitäneen
prikaatikenraali Koskelan mukaan tunnustuksien perustelut olivat lähes sanattomaksi vieviä, mutta kuvaavat hyvin sitä, että tunnustuspalkintoon johtaneita saavutuksia ei ole saatu aikaiseksi yk-
sin. Saavutuksiin on tarvittu koko
työyhteisö ja hyviä kollegoja.
Vuodenvaihteessa reserviin siirtynyt Koskela palkittiin yli 30 vuoden urasta, johon mahtui useita
vaativia komentajan tehtäviä sekä
kotimaassa että kansainvälisissä
kriisinhallintaoperaatioissa.
– Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin myös kaikkien meidän
perheitä ja läheisiä, jotka ovat
mahdollistaneet työskentelymme
niiden päämäärien eteen, joiden
johdosta nämä palkinnot tänään
myönnettiin, Koskela sanoi.
4
uutiset
lyhyesti
Suomi teki arviointikäynnin Azerbaidzaniin
Suomi teki tällä viikolla arviointikäynnin Azerbaidzanin asevoimien Galassa sijaitsevaan helikopterirykmenttiin. Arviointikäynti on Wienin asiakirjan mukaisia luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia, joilla pyritään jäsenmaiden väliseen sotilaalliseen avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja epäluulojen hälventämiseen.
Majuri Arto Toivasen mukaan arvointikäynti sujui ongelmitta.
– Vastaanottavan maan edustajat ovat olleet tavanomaiseen
tapaan erittäin ystävällisiä arviointiryhmää kohtaan. Itse joukon arviointi oli hyvin sujuvaa,
avointa ja läpinäkyvää, Toivanen sanoo.
JKon
Peräänajo Niinisalossa
Haglund ei tukisi
reserviläisten
asehankintoja
Kansanedutaja Ari Jalonen (ps.)
kysyi kirjallisessa kysymyksessä,
voisiko valtio edistää Sako Oy:n
aseenvalmistuksen säilymistä
Suomessa tukemalla reserviläisten tarkkuuskiväärihankintoja.
Jalosen mukaan asehankintojen
tukeminen edistäisi reserviläisten aseenkäyttötaioja ja varmistaisi maan huoltovalmiutta.
Puolustusministeri Carl Haglund (r.) ei lämmennyt Jalosen
esitykselle.
– Tällä hetkellä aseistus tulee
kertausharjoituksissa reserviläisille jakoon puolustusvoimilta.
Valtio ei voi lähteä subventoimaan yksittäisten kansalaisten
asehankintoja, Haglund totesi.
JKon
Opas yhteiskunnan
sähköriippuvuudesta
Puolustusvoimien valmius suojautua mahdollisilta kyberhyökkäyksiltä on hyvä.
Kyberhyökkäykset ovat tulleet lähtemättömäksi osaksi modernia sodankäyntiä.
Jukka Isomaa
Nykyajan sodankäynnissä perinteisten aseiden ohella taistelua
käydään yhä enemmän kyberhyökkäyksinä tietoverkoissa. Sodat eivät enää ala vihollisen ylittäessä vieraan valtion rajan, vaan raja saatetaan ylittää tietoverkkotasolla kauan ennen perinteisten
aseiden käyttöä.
Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäosaston kyberpuolustussektorin johtaja, Catharina Candolinin mukaan, puolustusvoimat
kehittää kyberpuolustuksen suorituskykyjä tiedustelun, vaikuttamisen ja suojautumisen osalta. Puolustusvoimien kybertoiminnan
rooli korostuu erityisesti silloin,
kun Suomi käyttää sotilaallista
voimaa.
– Esimerkiksi pankkien palvelinhyökkäykset käsitellään rikoksina, ja niiden selvittäminen kuuluu poliisille, Candolin kertoo.
Candolinin mukaan puolustusvoimat tukee tarvittaessa muita viranomaisia. Yhteistyötä yritysten
ja poliisin kanssa tehdään muun
muassa asiantuntija-avun muodossa.
Uhat yhteisiä kaikille
Yksittäisten hakkereiden ohella nousevan uhan muodostavat useiden valtioiden kiinnostus kybersodankäyntiin.
Maanpuolustuskorkeakoulun professori, everstiluutnantti Jari Rantapelkosen mukaan puolustusvoimien ja siviililaitosten kyberuhat
ovat samankaltaisia. Keskeisiä uhkakuvia ovat tietomurrot arkaluontoista tietoa sisältäviin järjestelmiin, sekä järjestelmiä lamauttava
laajamittaisen kyberisku.
– Paras suojaus tietourkintoja ja
hakkereita vastaan ovat omat verkot, järjestelmät ja palvelut. Lisäksi kriittisimmät tiedot salataan,
Rantapelkonen luettelee.
Rantapelkosen mukaan usein
ajatellaan, että puolustusvoimat
ryhtyy toimenpiteisiin vasta vakavan tietoiskun tapahduttua. Hyökkäyksen pysäyttäminen voi kuitenkin olla vaikeaa, mikäli iskun
toteuttaneelle taholle annetaan
ensin mahdollisuus toimia tietojärjestelmissä näkymättömästi
kuukausien ajan.
toteuttamalla ei voida vielä puhua
sodasta.
– Jokainen sota on erilainen,
Hyökkäys on paras puolustus
Resurssipula uhkaa
Osa toimivaa kyberpuolustusta
on myös kyky itse toteuttaa kyberoperaatioita. Rantapelkosen mukaan puolustusvoimissa on jo pitkään pohdittu keinoja, joilla vakavan kyberhyökkäyksen tapauksessa vastustaja voitaisiin lamauttaa
ja tehdä toimintakyvyttömäksi.
– Sodankäynnissä hyökkäystä
ja puolustusta ei eroteta toisistaan,
Rantapelkonen sanoo.
Rantapelkonen näkee, että kyberhyökkäykset ovat tulleet lähtemättömästi osaksi modernia sodankäyntiä, mutta pelkästään niitä
Jukka Isomaa
Kybersodankäynti on melkein yhtä vanha ilmiö kuin internet itse.
Toiminta on kuitenkin muuttunut
merkittävästi viimeisen 20 vuoden
aikana ja viranomaisten haaste onkin pysyä kehityksen perässä.
Puolustusvoimien näkökulmasta tulevaisuuden haasteena on eritoten löytää keinoja, joilla riittävä
määrä asiantuntijoita saadaan valtion palvelukseen.
Kilpailu alan asiantuntijoista on
mutta myös tulevaisuuden sodat
ovat aina fyysisen väkivallan käyttöä. Mitään valtiota ei voida val-
loittaa pelkillä kyberhyökkäyksillä, Rantapelkonen sanoo.
taloudellisia resursseja.
– Nykyisiä resursseja ei ainakaan ole liikaa. Yksityisen sektorin palkkaus houkuttelee varmasti monia, Candolin kommentoi.
Kyberpuolustuksen rakentaminen ei vaadi muiden puolustusmuotojen tapaan isoja materiaalihankintoja mutta kyberpuolustuksen taloudellisia tarpeita ei tulisi
vähätellä. Asiantuntijaosaaminen
on riittävän kyberpuolustuksen
kannalta välttämätöntä.
kovaa, sillä puolustusvoimien
ohella, myös muut valtion laitokset sekä yksityinen sektori tarvitsevat riveihinsä kyberosaajia. Parhaat viedään nopeasti päältä, ja
moni suuntaa myös ulkomaille.
Sekä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäosaston kyberpuolustussektorin johtaja, Catharina
Candolin että Maanpuolustuskorkeakoulun professori, everstiluutnantti Jari Rantapelkonen huomauttavat, että kyberturvallisuuteen olisi vara keskittää enemmän
Prinssi vaikuttui varusmiehistä
Mika M. Niskanen
– Ei ole helppoa harjoitella näissä
lämpötiloissa ja olosuhteissa. Olen
hyvin vaikuttunut näkemästäni.
Tätä mieltä oli Wessexin jaarli,
Iso-Britannian prinssi Edward vierailtuaan helmikuun alussa puolisonsa, kreivitär Sophie Rhys-Jonesin kanssa Jääkäriprikaatissa
Sodankylässä. Vierailun tarkoituksena oli tutustua varusmiesten
koulutukseen arktisissa oloissa.
Vierailuun sisältyi varusmiesten
hiihtoharjoituksen seuraamista sekä talvikoulutuksen, hiihtohinauksen ja kaluston esittelyä. Päivän aikana jaarlin seurue nautti myös
perinteisiä suomalaisia herkkuja,
kuten poroa.
Prinssi kehuu Jääkäriprikaatia
siitä, kuinka lyhyessä ajassa varusmiehiä koulutetaan valmiiksi taistelijoiksi.
– On selvää, että harjoittelu täällä on hyvin taitavaa, hän sanoo.
Jaarli pyhitti työviikon mittai-
sesta vierailustaan kokonaisen päivän Jääkäriprikaatille. Tämän lisäksi prinssi kävi Helsingissä, Ahvenanmaalla sekä Kuusamossa ja
tapasi tasavallan presidentti Sauli
Niinistön sekä kulttuuri- ja asuntoministeri Piia Viitasen (sd.).
Wessexin Jaarli on Britannian
kuningattaren Elisabet II:n ja
prinssi Philipin nuorin lapsi. Hän
on kruununperimysjärjestyksessä
kahdeksas.
Hyötyä palveluksesta
Jääkäriprikaatissa palveleva alikersantti Samu Mikael Kangas tapasi jaarlin esitellessään seurueelle puolustusvoimien kalustoa.
– Hän vaikutti oikein lepposalta
ja kyseli paljon, esimerkiksi palveluksen kohokohdista, Kangas sanoo.
– Pikkuisen jännitti, kun on niin
korkea-arvoinen henkilö kyseessä,
muttei kuitenkaan hirveästi, hän
virnistää.
Kuva: Oskari Friman
Puolustusministeriö ja Turvallisuuskomitea ovat julkaisseet
Sähköriippuvuus modernissa yhteiskunnassa -oppaan. Sen tarkoitus on auttaa viranomaisia,
elinkeinoelämää, järjestöjä ja
kansalaisia havaitsemaan, kuinka sähkönsaannin häiriöt vaikuttavat yhteiskuntaan. Julkaisu on
oppikirjamai-nen teos, joka on
jatkoa vuonna 2008 julkaistulle
sähkön merkitystä käsittelevälle
opukselle. Turvallisuuskomitean
pääsihteeri Vesa Virtasen mukaan oli jo päivitysten aika.
– Kyberilmiöt ovat yksi syy uudelle kirjalle. Lisäksi ilmastonmuutos on aiheuttanut sähkökatkoja, ja niistä on opittu. RAr
Kyberuhkiin on varauduttu
Kuva: Tommi Selander
Viisi Porin prikaatin varusmiestä
loukkaantui liikenneonnettomuudessa Niinisalossa tiistaina 3.
helmikuuta. Panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon kuljettaja menetti ajoneuvon hallinnan
ja se suistui ojaan. Perässä ajanut
maastohenkilöauto törmäsi edellä ajaneeseen ajoneuvoon.
Viidestä loukkaantuneesta
neljä oli ollut perään ajaneessa
autossa. Sairaalaan kuljetetut
varusmiehet saivat vain lieviä
vammoja. Lounais-Suomen poliisi tutkii onnettomuutta.
– Tutkimme olivatko tilannenopeus ja turvavälit riittävät
noissa sääolosuhteissa, Leo Tusa Porin poliisilaitokselta kommentoi.
AJu
ruotuväki 4/2015
Prinssi seurueineen oli pukeutunut vierailun ajaksi Jääkäriprikaatin tarjoamiin
M05 maastovarusteisiin. Pakkasta oli -15 astetta.
Jääkäriprikaatin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jari Osmosen mukaan jaarlille haluttiin
tarjota mieleenpainuva kokemus
Lapista ja arktisesta koulutuksesta.
Osmonen kertoo, että Jääkäriprikaatin tavoitteena on antaa varusmiehille koulutus Lapin vaativiin olosuhteisiin. Kaupan päälle
tulee kuitenkin myös muuta.
– Varusmiehet omaksuvat kansalaistaitoja ja joissakin – kuten
autonkuljettajien – tapauksissa
lisäksi ammatin, Osmonen sanoo.
Myös jaarli toivoo, että varusmiehet hyötyvät palveluksessa oppimistaan taidoista.
– Varusmiehillä ei tietenkään
ole valinnanvaraa palvelukseen
liittyen, mutta toivottavasti ajanjakso on heille antoisa kokemus,
Jaarli sanoo.
– Toivon, että he kokevat yhteiskunnalleen antamansa panoksen
olevan arvokas.
5
uutiset
ruotuväki 4/2015
Sotilasrikosten määrä
laski jälleen
tähtäimessä
Jukka Isomaa
Rasmus Arikka
Palveluksen aikana tapahtuneiden
sotilasrikosten määrä laski viime
vuonna 15 prosentilla vuodesta
2013. Rikosten kokonaismäärä
vuonna 2014 oli 3 448 kappaletta
kun vuonna 2013 se oli 4 150.
Sotilasrikosten määrä on vähentynyt nyt kahtena peräkkäisenä
vuonna. Puolustusvoimien asessorin, varatuomari Tuija Sundbergin
kehityssuunta on puolustusvoimien kannalta toivotunlainen.
– Palvelusviihtyvyyden parantamiseksi on tehty paljon työtä. Varusmiesten motivaatio on selkeästi parantanut ja se näkyy esimerkiksi luvattomien poissaolojen
määrän vähentymisenä, Sundberg
linjaa.
Suurimmat rikosryhmät olivat
aiempien vuosien tapaan palvelus- ja poissaolorikokset. Varusmiesten palvelusrikoksia kirjattiin
viime vuonna 1355 ja poissaolorikoksia puolestaan 1041. Pienemmissä rikoskategorioissa, kuten
vartiorikoksissa ja sotilaan sopimattoman käyttäytymisissä tapahtui niin ikään laskua edeltävään vuoteens.
Rikosmäärän laskuun vaikuttaa
moni tekijä. Ennakkoterveystarkastuksissa tartutaan nykyään
myös entistä tarkemmin palveluksen suorittamista mahdollisesti
häiritseviin tekijöihin. Perusyksiköihin on myös lisätty kouluttajia,
jolloin koulutus on aiempaa kontrolloidumpaa.
Yleinen palvelusohjesääntö sanoo, että miesten hiukset on pidettävä lyhyeksi ja siistiksi leikattuna, puhtaana ja siistiksi kammattuna. Ohje jättää tulkinnan
varaa. Varusmiehiä kiinnostaa,
kuinka lyhyet hiusten täytyy olla.
Pääesikunnan koulutusosastolta
vastattiin asevelvollisia askarruttaviin kysymyksiin.
Mikä on varusmiehen
hiusten oikea mitta?
Kuva: puolustusvoimat
Sotilasrikosten määrä painui nyt ensimmäistä kertaa alle 4 000 tällä vuosituhannella.
Merkittävä seikka on myös, että
saapumiserien kotiutumiset tapahtuvat nykyään ennen juhannusta ja joulua, mikä puolestaan
vähentää luvattomia poissaoloja ja
alkoholiin liittyvien rikosten määrää.
Lakimuutos ei
vaikuttanut
Sekä esitutkintalaki että sotilasku-
tyvät seuraamussuositukset ovat
tasoltaan aiemman kaltaisia, Sundberg kertoo.
Tilastomuutoksen taustalla olevia tekijöitä pyritään vielä tarkemmin selvittämään ja analysoimaan.
Sundberg onkin asettanut työryhmän selvittämään selvittämään tilastomuutoksen taustalla olevia tekijöitä. Selvitystyön määräaika on
28. helmikuuta 2015.
rinpitoa koskeva lainsäädäntö
muuttuivat vuoden 2014 aikana.
Sundbergin mukaan lainsäädäntömuutoksilla ei pitäisi oilla suoraa
vaikutusta sotilasrikosten määrän
laskuun, sillä itse esitutkinnan
käynnistämiskynnyksessä ei ole
tapahtunut muutosta. Tilastointitavan muutoksilla ei siis ole vaikutusta rikoslukumäärän laskuun.
– Esitutkinnan aloittamiskynnys
ja rangaistusten määräämiseen liit-
Raportti: eettinen opetus yhteen
Juho Mäki-Lohiluoma
Sotilaspappeja käytetään myös
ulkomailla
Kuva: Aku Siukosaari
Puolustusministeriön asettama
eettistä opetusta ja sotilasparaatien kenttähartausosuutta tarkastellut työryhmä esittää, että erillisistä
kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan. Kenttäpiispa Pekka Särkiö
pitää työryhmän ehdotuksia hyvinä.
Raportin mukaan oppituntien
tulee tulevaisuudessa olla tunnustuksettomia, mutta niiden pitäjiksi on suunniteltu pääasiassa sotilaspappeja. Se on herättänyt keskustelua.
– Minusta raportin ajatus on hyvä, että sodan ja rauhan eettisiä kysymyksiä koskevat oppitunnit ovat
kaikille varusmiehille yhteisiä ja sotilaspapit voivat pitää niitä. Tällöin
uskontoa tai pappisvihkimyksen
saanut opettaja elämänkatsomustietoa, Särkiö huomauttaa.
Kenttäpiispa Pekka Särkiön mukaan sotilaspapeilla on eettisten kysymysten
opettamiseen soveltuva yliopistokoulutus.
on selvää, että oppitunnit eivät sisällä tunnustuksellisuutta eivätkä
julistusta. Samalla tavoin koululaitoksessa uskonnoton voi opettaa
Sotilaspappien käyttäminen eettisen opetuksen antajana on Särkiön
mukaan perusteltua. Hänen mukaansa raportista välittyy epäilys
siitä, että sotilaspappi ei olisi sopiva
opettamaan kaikkia varusmiehiä.
– Sotilaspapeilla on eettisten kysymysten käsittelyyn soveltuva yliopistokoulutus sekä perehtyneisyys puolustusvoimiin. Siksi ei ole
perusteita etsiä sotilaspappeja korvaavia opettajia puolustusvoimien
ulkopuolelta. Myös muiden maiden asevoimissa sotilaspapit opettavat eettisiä kysymyksiä, hän sanoo.
Jääkäreiden 100-vuotisjuhlat Saksassa
Mikko Ilkko
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta suomalaisten vapaaehtoisten sotilaskoulutuksen alkamisesta Saksassa. Hampurin lähellä
sijaitseva Hohenlockstedt isännöi
Saksan puolustusvoimien kanssa
satavuotisjuhlallisuuksia 26.2.–
1.3.2015.
Puolustusvoimat kunnioittaa
jääkäreiden perinteitä lähettämällä 120 henkilön osaston juhlalli-
suuksiin. Siihen kuuluu muun muassa Kaartin soittokunta. Maavoimat vastaa tilaisuuden valmistelusta ja asettaa juhlallisuuksiin jääkärilipun, jääkärijoukkojen perinneliput kunniavartioineen sekä eri
puolilla Suomea jääkäriperinteitä
vaalivien joukkoyksiköiden varusmiehistä muodostetun lippujoukkueen.
– Matkan ohjelmaan kuuluu
muun muassa historiaseminaari,
muistojen marssi, konsertti, seppe-
leen lasku sekä pääjuhla, selvittää
osaston johtajana toimiva jalkaväen tarkastaja, eversti Jukka Valkeajärvi.
Puolustusvoimien ylimmästä
johdosta juhliin osallistuvat puolustusvoimain komentaja ja maavoimien komentaja. Poliittista johtoa edustaa eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja,
kansanedustaja Jussi Niinistö. Lisäksi juhliin osallistuu jääkäreiden
jälkeläisiä, jääkäriperinteiden vaa-
lijoita sekä eri reserviläistoimijoiden edustajia.
Ruotuväki uutisoi juhlista verkossa ja painetussa lehdessä. Lisäksi matkaa voi seurata reaaliaikaisesti puolustusvoimien eri verkkokanavilla.
www.ruotuvaki.fi
Instagram.com/inttielamaa
Twitter @puolustusvoimat
(tunnisteena #jaakarimatka)
Facebook.com/puolustus
Youtube.fi/puolustusvoimat
Mitä Yleisen palvelusohjesäännön määräys hiusten pituudesta
tarkoittaa käytännössä, majuri
Ville Kostian?
– Miesten on pidettävä hiuksia
YLPALVO:n ohjeistuksen ja esimerkin mukaisesti. Se ei kuitenkaan velvoita leikkaamaan niin
sanottua siilitukkaa. Puolustusvoimissa palkattu henkilökunta
tai varusmiesjohtajat eivät saa leikata varusmiehen hiuksia ilman
että kyseinen varusmies siihen
suostuu. Varusmiesjohtajien tehtäviin ei kuulu varusmiesten hiusten leikkaaminen, ellei siihen ole
päälliköltä saatua lupaa.
Kuka päättää, ovatko varusmiehen hiukset sopivan mittaiset?
– Perusyksikössä kurinpitovalta on ensisijaisesti päälliköllä
mutta myös vääpelillä. Päällikkö
vastaa yksikkönsä palveluksesta,
sotilaallisesta kurista ja YLPALVO:n määräysten noudattamisesta sekä oikeudenmukaisesta,
tasa-arvoisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta. Vääpeli vastaa sisäjärjestyksestä ja käyttää tarvittaessa perusyksikön vääpelille säädettyä kurinpitovaltaa. Upseerikokelaat ja ryhmänjohtajat valvovat, että heidän joukkonsa tai
ryhmänsä jäsenet noudattavat
palveluksessa ja sen ulkopuolella
pukeutumis- ja käyttäytymismääräyksiä ja huolehtivat henkilökohtaisesta siisteydestään.
Miten toimitaan, jos hiukset ovat
liian pitkät?
– Yleensä hiukset leikataan yksikössä asianomaisen varusmiehen suostumuksella. Mikäli varusmies ei suostu tähän, esimies
käskee leikkauttamaan hiukset
omakustanteisesti ensi tilassa esimerkiksi seuraavilla lomilla tai
vapaalla. Jos annettua käskyä ei
noudata, aloitetaan kurinpitomenettely.
uutisia muualta
Örö ja Reila uusille
käyttäjille
Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä puolustusvoimat luopui kaikista alueista, joille ei ole käyttöä. Saaristomeren alkupuolella vuoden
2015 alusta ulkopuolisille käyttäjille luovutettaviin kohteisiin kuuluivat Örö ja Reila. Örön linnakesaari ja Reilan harjoitusalue Pyhärannassa tarjostivat molemmat omat haasteensa ennen kuin alueet voitiin
luovuttaa uusille käyttäjille, sillä luovutetuille alueille ei saanut jäädä
haitta-aineista johtuvia rasitteita.
– Poistimme Öröstä 35 tonnia painekyllästettyä puuta, 25 tonnia
metallia ja 10 tonnia lajittelemattomaksi kelpaamatonta kaatopaikkajätettä. Hanke kesti kuukauden ja sen suunnitteluunkin meni kolme kuukautta, kertoo operaatiota johtanut yliluutnantti Tommi Tammero.
Laivaston sanomat 30.1.
Haketuslinjalta löytyi
tykin ammus
Stora Enson Veitsiluodon tehtaalta Kemissä on löytynyt räjähtämätön tykinammus. Tehtaan tiedotuspäällikkö Taisto Saaren mukaan metallinpaljastin tunnisti ammuksen puupöllin sisästä.
– Pöllin kyljestä löytyi räjähtämätön tykinammus. Kyseessä oli
puolentoista litran limukkapullon kokoinen ammus. Metallinilmaisin onneksi toimi ja pysäytti ammuksen etenemisen. Prosessinhoitaja tunnisti esineen ammukseksi ja otimme yhteyden hälytyskeskukseen. Noin viisimetrinen tukki piti sahata ensin kahtia, jotta
saimme ammuksen kunnolla esille. Illalla paikalla kävi myös puolustusvoimien väkeä ja vei ammuksen pois, Saari kertoo.
Saari arvelee, että ainakin 70 vuoden ikäinen puu on päätynyt
tehtaalle itärajan tuntumasta.
www.yle.fi 2.2.
Merivoimat ei tilaa aluksia
Helsingin telakalta
Helsingin telakka ei todennäköisesti tule saamaan tilauksia, kun merivoimat tilaa uusia sota-aluksia. Useat Hufvudstadsbladtin haastettelemat lähteet kertovat, että aluksia ei voida rakentaa Helsingissä telakan venäläisomistuksen vuoksi.
– Emme ole keskustelleet heidän [Helsingin telakan] kanssa, emmekä keskustele, toteaa merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Juha Vauhkonen Laivue 2020-hankkeen tilanteesta. Hankkeella
pyritään korvaamaan Suomen käytöstä poistuvat alukset uudemmilla sota-aluksilla.
Myös puolustusministeriön virkamieslähteet ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps.) ovat todenneet, että Helsingin telakkaa tuskin voidaan valita alusten rakennuspaikaksi, koska sen omistaa venäläinen valtionyhtiö United Shipbuilding Corporation, USC.
Hufvudstadsbladet 6.2.
Toimittanut Joel Kontiainen
6
lyhyesti
Ranska netissä
Isisiä vastaan
Ranskan asevoimat on perustanut ammattimaisesti toimivan
nettijoukon, joka taistelee Isisin
verkkopropagandaa vastaan.
Viestintäjoukko perustettiin Isisiä vastaan, joka houkuttelee
ranskalaismuslimeja riveihinsä.
– Isisillä on kokonaisvaltainen viestintästrategia, ja me
olemme yhä paikallislehtitasolla, sanoi sotilaslähde Le Monde
-lehdelle viime syksynä.
Ranskasta on lähtenyt jopa
1 200 muslimia Irakiin tai Syyriaan, ja monet heistä ovat päätyneet Isisin mukaan. Uusi solu
yrittää estää lähtijöitä, koska
Ranskassa pelätään radikalisoituneiden iskua myös kotimaassa. (hs.fi, 7.2.)
PLo
Norjan puolustusvoimien video leviää
Facebookissa
Naton korotukset ovat epätodennäköisiä
Naton jäsenmaat ovat sitoutuneet kuluttamaan asevoimiinsa kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Ulkopoliittisen instituutin Teija Tiilikaisen mukaan Etelä-Euroopan valtiot eivä koe tarvetta korotuksiin.
Mika M. Niskanen
Naton jäsenmaat sitoutuivat viime
syyskuun Walesin kokouksessa
käyttämään vuosittain kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan
puolustusmenoihinsa vuoden 2024
syyskuuhun mennessä.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvioi tavoitteeseen pääsemistä epätodennäköisenä.
– Julkisten varojen käyttö on
tiukalla, liikkumavara on pieni ja
työttömyys kasvaa. On paljon
muutakin, mihin valtiot haluavat
laittaa varoja, Tiilikainen pohtii.
Vuonna 2013 vain neljä Naton
jäsenmaata ylsi tavoitteen tasolle:
Yhdysvallat (4,4 prosenttia), IsoBritannia (2,4 prosenttia), Kreikka (2,3 prosenttia) ja Viro (kaksi
prosenttia).
Sen sijaan Unkari, Espanja, Latvia, Liettua ja Luxemburg satsasivat asevoimiinsa alle prosentin
bruttokansantuotteestaan.
Naton kansainvälisen sihteeristön puolustuspolitiikan ja –suunnittelun osaston vara-apulaispääsihteeri Jonathan Parish uskoo, että tavoite toteutuu pitkällä aikavälillä.
– Kun talous palautuu ja valtioiden bruttokansantuotteet alkavat
kasvamaan, tulemme näkemään
myös puolustusmenojen kasvavan,
Parish arvioi.
Hän kuitenkin kokee, että jäsenmaiden puolustusmenot saattavat aluksi laskea – puolustusbudjetit vuodelle 2015 on tehty en-
Naton vara-apulaispääsihteeri Jonathan Parish sanoo, että Naton jäsenmaiden puolustusmenojen korotusten toteutuminen vaatisi ennen kaikkea poliittista
tahtoa.
nen Walesin kokousta ja Euroopan nykyinen taloudellinen tilanne heikentää halua korotuksiin.
Tiilikainen uskoo, että osa jäsenmaista saattaa korottaa puolustusmenojaan Euroopan kiristyneen turvallisuuspoliittisen ti-
Venäjän pommikoneet häiritsivät
siviililentoja
Lähellä Britannian ilmatilaa
Englannin kanaalin yllä lentäneet venäläiset ydinpommitajat
haittasivat siviililentoja tammikuun lopulla. Britannian ilmailuviranomaisten mukaan siviililiikennettä jouduttiin ohjaamaan uudelleen törmäysvaaran
vuoksi. Venäläiskoneiden vuoksi Britannia määräsi Typhoonhävittäjiä nousemaan ilmaan.
Venäjän Lontoon-suurlähettiläältä on pyydetty selvitystä siitä,
miksi kaksi sotilaskonetta lensi
Englannin kanaalissa Britannian
ilmatilan lähellä. Maa on jo aiemmin esittänyt huolensa maan
rajojen tuntumassa lentävistä koneista. (Reuters, YLE 29.1.) AJu
USA tuhoaa sinappikaasuvarastonsa
Luxemburg käyttää Naton jäsenmaista vähiten bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin.
lanteen takia. Hänen mukaansa
esimerkiksi Etelä-Euroopan valtiot eivät kuitenkaan näe Ukrainan kriisiä itselleen yhtä vakavana kuin Itä- ja Keski-Euroopan
maat.
– Maiden, joilla ei ole uhkakuvaa historiasta, on vaikea perustella puolustukseen satsaamista
talouskriisin aikana, Tiilikainen
sanoo
Myös Tampereen yliopiston
kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg uskoo, että
Ukrainan kriisi kannustaa, joitakin
Naton jäsenmaita lisäämään määrärahoja puolustukseen. Hän kuitenkin kokee, että korotusten tekeminen on kautta linjan epätodennäköistä.
– Naton paine ei ole niin suuri,
että se saisi sinällään tekemään
muutoksia, Forsberg uskoo.
Vastuu halutaan jakaa
Tärkein syy Walesin kokoukses-
sa tehdyn sitoumuksen takana
on tasapuolisuus. Esimerkiksi
Yhdysvaltojen puolustusmenot
bruttokansantuotteeseen suhteutettuna ovat huomattavasti suuremmat kuin muiden jäsenvaltioiden.
– Uskon, että kaikki Naton jäsenet kokevat, että puolustusmenojen osuus pitää olla reilu kaikkia
kohtaan, Parish sanoo.
Tiilikainen kokee kyseen olevan osaltaan siitä, että Yhdysvallat haluaa vähentää vastuitaan.
Valtio on pyrkinyt saamaan muita Naton jäsenvaltioita nostamaan puolustusmenojaan aktiivisesti kylmän sodan päättymisen
jälkeen.
– Yhdysvallat saattaa nykyisin
katsoa, että Eurooppa on valmiimpi ottamaan vastuuta puolustuksestaan myös taloudellisesti,
Tiilikainen pohtii.
Parish ei puolestaan usko, että
muiden jäsenmaiden puolustusmenojen korottaminen vaikuttaisi
Yhdysvaltoihin. Hän korostaa, että kaikki jäsenmaat päättävät lopulta itse puolustusmenojensa tasosta ja muistuttaa, että Yhdysvaltojen puolustusvastuut ovat maailmanlaajuisia.
Parishin mukaan tärkeä syy
puolustusmenojen korottamisen
taustalla on tasapuolisuuden lisäksi laaja piiri turvallisuushaasteita,
joihin hän laskee Ukrainan kriisin
lisäksi muun muassa Lähi-Idän ja
Pohjois-Afrikan tilanteet sekä terrorismin.
– Jos kaikki Naton jäsenmaat
käyttäisivät noin kaksi prosenttia
bruttokansantuotteestaan
puolustukseen, näihin vaatimuksiin olisi helpompi vastata, hän
sanoo.
Useat valtioista, jotka eivät yllä
tavoitteeseen liittyivät Natoon
kylmän sodan päättymisen jälkeen. Kahden prosentin tavoite
on määritelty Naton ohjesäännöissä.
Laserase on jo käytössä Yhdysvalloissa
Laseraseella voidaan lamauttaa tai tuhota vihollisen elektro-optisia laitteita ja sensoreita.
Pauli Loukola
Yhdysvaltojen asevoimat astui uudelle aikakaudelle, kun sen merivoimat otti käyttöön ensimmäisen
lasertykkinsä. Persianlahdella liikkuvan USS Poncen kannella on
prototyyppi LaWS (Laser Weapon
System) -tykki, jota on tarkoitus
kokeilla vuoden ajan vesistöillä
operatiivisessa käytössä.
Lasertykillä torjutaan lähestyviä
veneitä tai lennokkeja. Laser pystyy tuhoamaan tai sokeuttamaan
uhkaavan laitteen toiminnan. Sen
vahvuus on, että tykkiä ei tarvitse
ladata ammunnan aikana ja yhden
ammuksen arvioitu hinta on vain
noin 0,5 euroa.
Asevoimia seuraavan sivusto
Jane'sin mukaan USS Poncessa
on 30 kilowatin laser. Ensi vuoden aikana Yhdysvaltojen on
määrä rakentaa 100–150 kilowatin laserase.
Tulevaisuudessa robotteja ja
automatisaatiota
Tulevaisuuden sodankäyntitapojen tutkimukseen paneutuva
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti
Jari Rantapelkonen kertoo, että
laserteknologiassa seuraava askel
on kehittää entistä tarkempia ja
tehokkaampia aseita.
– Uusista aseteknologioista on
vaikea varmuudella sanoa, mutta
esimerkiksi kogniiivi,- nano,- geeni -ja informaatioteknologia ovat
alueita, joilla tapahtuu ja jotka vaikuttavat tulevaisuuden aseisiin.
Lähitulevaisuudessa asejärjestelmiin vaikuttavat teknologiat näkyvät kyberin, robottien ja automaation sekä autonomisuuden lisääntymisenä.
USS Ponce -aluksen kannella olevaa
lasertykkiä ei tarvitse ladata ammunnan aikana, joten se on todella tehokas.
Kuva: Yhdysvaltain merivoimat
Yhdysvallat tuhoaa maaliskuussa suurimman jäljellä olevista
kemiallisten aseiden varastoistaan. Coloradon osavaltiossa sijaitsevassa Pueblon varastossa
on yhteensä 2 600 tonnia vanhentunutta sinappikaasua, joka
oli ensimmäisessä maailmansodassa käytetyin taistelukaasu.
Sinappikaasu polttaa silmien
limakalvot, synnyttää iholle
rakkuloita ja tulehduttaa hengitystiet. Pahimmillaan se voi johtaa kuolemaan.
Kansainvälinen sopimus vuodelta 1997 kieltää kemiallisten
aseiden tuotannon, käytön ja varastoinnin. (ABC news 4.2.) RAr
ruotuväki 4/2015
Kuvat: Aku Siukosaari
Norjan puolustusvoimien video
Minus fem on saavuttanut yhteisöpalvelu Facebookissa puolen
miljoonan katselukerran rajan.
Määrä on kunnioitettava, sillä
video on norjankielinen. Video
käsittelee vuosia 1940–45, jolloin
Norja oli natsien miehittämä.
Norjan puolustusvoimien
mukaan video on suunnattu
nuorille ja sillä pyritään herättämään ajatuksia perustuslain
merkityksestä.
– On todella hauskaa, että niin
moni on nähnyt videon, mediakeskuksen päällikkö Tom Ovind
iloitsee Norjan puolustusvoimien verkkosivuilla. (Video on nähtävillä norjankielisillä verkkosivuilla osoitteessa mil.no.) JMä-L
maailmalla
7
reportaasi
ruotuväki 4/2015
Kuvat: Aku Siukosaari
Rajavartiolaitoksen kopteri laskeutuu matkavauhtiaan kulkevalle Tallink Starille. Hälytystilanteessa laiva hidastaisi ja kääntyisi taatakseen kopterille edulliset tuuliolot.
Rajan kopterilla Tallinkille
Vartiolentolaivue vastaa laajasta joukosta viranomaistehtäviä.
Laivueen meripelastuskopteri on ilmassa parhaimmillaan kymmenessä minuutissa.
Juho Mäki-Lohiluoma
Lumi nousee valkoiseksi savuverhoksi taivaalle kiipeävän helikopterin ympärillä Helsinki-Malmin
lentokentällä. Meneillään on Vartiolentolaivueen harjoitus.
Vartiolentolaivue on Rajavartiolaitoksen lakisääteisen lentotoiminnan toteuttava hallintoyksikkö.
Sen päätehtävä on rajojen valvonta
maalla ja merellä, mutta laivue ylläpitää myös jatkuvaa meripelastusvalmiutta kolmella paikkakunnalla. Helsingissä, Rovaniemellä ja
Turussa sijaitsevat päivystävät meripelastuskopterit saadaan virka-aikoina ilmaan jopa kymmenessä minuutissa. Virka-aikojen ulkopuolella aikaa kuluu noin tunti. Vartiolentolaivueen komentaja, eversti
Antti Pesari kertoo, että valmiutta
voidaan myös säädellä joustavasti.
– Jos esimerkiksi on heikot jäät
keväällä ja tulee kauniita ulkoilupäiviä, niin silloin meillä on koneet tukikohtavalmiudessa ja lähteminen tapahtuu tarvittaessa
kymmenessä minuutissa. Valmiutta on kehitetty viime vuosina paljon ja olemme aika tyytyväisiä siihen tasoon, jolla se nyt on.
Valtionhallinnon säästötoimet
ovat kuitenkin näkyneet myös
Vartiolentolaivueen toiminnassa.
Lentotunteja on leikattu noin
kymmenen prosenttia. Pesarin
mukaan resurssit on nyt säädetty
minimitasolle.
Pimeälentäminen on
haasteellista
Tänään kukaan ei ole merihädäs-
sä, mutta miehistön taitoja täytyy
ylläpitää jatkuvalla harjoittelulla.
Harjoituksen kohteeksi on valittu
Helsingistä Tallinnaan seilaava autolautta Tallink Star.
Majuri Mikko Paihon johtamaan nelihenkiseen miehistöön
kuuluu perämies, mekaanikko ja
pintapelastaja. He ovat juuri aloittaneet yleensä noin 2–6 päivää
kestävän päivystysvuoronsa.
Kopterin noustessa matkalentokorkeuteensa on luonnonvalo siirtynyt jo länteen, mutta lähes avomerelle ehtinyt Tallink Star loistaa
kirkkaana. Kopteri lähestyy kohdettaan vakaasti, vaikka tuulen nopeus lähentelee kymmentä metriä
sekunnissa. Laivan kannella sijaitsevan laskeutumisalustan päällä
miehistö tempaisee kopterin molemmat takaovet auki. Viimeiset
metrit hoidetaan tiimityönä: kapteeni lentää, perämies avustaa ja
hoitaa kommunikaation, takana
pintapelastaja ja mekaanikko neuvovat kopterin kohteeseensa. Tällä
kertaa sisäradiossa on hiljaista, sillä laivalaskeutumiset hoituvat rutiinilla. Mikko Paiho on lentänyt
Rajavartiolaitoksen koptereita jo
kaksikymmentä vuotta.
– Silti pitää olla aina tarkkana,
kun laivalle laskeudutaan. Siinä on
kuitenkin aika paljon tavaraa laskeutumisalustan ympärillä. Pimeä
ja huono sää tietysti aina lisäävät
haastetta, Paiho sanoo.
Siirrymme kopterista laivan
kannelle seuraamaan harjoitusta.
Ohjelmassa on vielä kolme laskeutumista, joista kahdessa perämies ja kapteeni vaihtavat rooleja. Sen jälkeen laskeudutaan vie-
lä kertaalleen luodolle avomerellä.
”Virka-apulaivue”
Meteli on korviahuumaava, kun
kaksimoottorinen A/AB 412 nousee ilmaan. Roottoreiden ilmavirtaa tuskin erottaa avomereltä pus-
”Luonnonvalo on jo
siirtynyt länteen,
mutta lähes
avomerelle ehtinyt
Tallink Star loistaa
kirkkaana.”
Eversti Antti Pesari kiittelee laivueen
huoltotoimintaa, joka pitää koptereiden käyttöasteen korkeana.
kevasta viimasta, mutta kopteri ei
pyöri tai poukkoile.
Poliisilla ja pelastuslaitoksella ei
ole omaa kopterikalustoa, joten
Vartiolentolaivue vastaa ydintehtäviensä lisäksi myös muiden viranomaisten tarpeisiin tehtävästä
lentotoiminnasta. Henkilöstöltä se
vaatii ammattitaitoa ja koptereilta
monipuolista kalustoa. Niiden pitää pystyä muun muassa pelastamaan hukkuvia, sammuttamaan
metsäpaloja, etsimään kadonneita ja kuljettamaan poliisin erityisryhmä terrorisminvastaiseen operaatioon. Vartiolentolaivueen kaikista lentotunneista noin kymmenen prosenttia on virka-apuhälytyksiä. Määrä on nousussa ja
osuus lähes yhtä suuri kuin meripelastuksella.
Ylivoimaisesti
isoimman siivun tunneista haukkaa kuitenkin rajavalvonta, jota
tehdään merialueella pääosin
Dornier-valvontalentokoneilla ja
maarajalla kevyemmällä A119helikopterilla, osin myös Euroopan Unionin Frontex -yhteistyön
puitteissa.
Antti Pesari arvioi viranomaisyhteistyöllä saatavien hyötyjen
olevan merkittäviä.
– Näin syvälle vietynä tämänkaltainen malli on poikkeuksellinen. Kansainvälisesti on melko tavallista, että esimerkiksi poliisi- ja
meripelastustehtäviin on erillinen
kopterikalusto. Tehtävämäärät
jäävät näillä koneilla melko pieniksi ja resurssia käyttämättä, Pesari sanoo.
– Suomessa meidän tehtävämäärä, joka on noin 700 tehtävää kolmea yksikköä kohden, ei ole vielä
mitenkään suuri. Olisi varaa tehdä
vielä enemmänkin, eli käyttämätöntä resurssia on tällä puolella.
Tallink Star pääsee jatkamaan
kohti Tallinnaa aikataulussa ja kiittää radiossa kopterimiehistöä. Pian vaahtopäinen Suomenlahti ja
iltavalaistu Helsinki jäävät taakse.
Malmilla Mikko Paihion miehistö
parkkeeraa kopterinsa lähes millintarkasti sitä odottavalle lavetille.
Heille tämä oli ilta muiden joukossa.
Tallink Starin valot värjäävät mainingit kullankeltaisiksi talvisella Suomenlahdella.
8
LAPSISOTILAAT
ruotuväki 4/2015
LAPSET
SODAN
VÄLINEINÄ
Lapsisotilaita on maailmalla noin 250 000. He osallistuvat aseellisiin konflikteihin ainakin neljällä
mantereella. He tappavat ja tulevat tapetuiksi.
Y
hdistyneiden kansakuntien (YK) määritelmän mukaan lapsisotilas on alle 18-vuotias, joka on liittynyt
asevoimiin tai aseelliseen konfliktiin joko
vastentahtoisesti tai vapaaehtoisesti. Suurin osa lapsisotilaista
taistelee ääriryhmien riveissä,
mutta heitä käytetään myös valtioiden virallisissa asevoimissa.
Kaikki lapsisotilaat eivät kanna asetta ja taistele rintamalla,
vaan monet toimivat erilaisissa
huolto- ja tukitehtävissä. He laittavat ruokaa, siivoavat tai toimivat esimerkiksi kantajina, ja heitä
käytetään usein tiedustelijoina
sekä vakoojina. Moni lapsisotilas
joutuu myös seksuaalisen väkivallan kohteeksi – sukupuoleen
katsomatta.
Vaikka kansainväliset sopimukset, kuten YK:n lapsen
oikeuksien sopimus, kieltävät
alaikäisten pakottamisen asevoimiin ja aseellisiin konflikteihin,
lapsisotilaiden käyttö on yleistä.
Arviot vaihtelevat kymmenistä
tuhansista jopa kolmeensataan
tuhanteen. Lasten oikeuksia puolustava Unicef arvioi lapsisotilaita olevan noin 250 000.
Lapsisotilaita käytetään monissa kehittyvissä maissa Lähiidässä, kuten Syyriassa ja Afganistanissa sekä ympäri Afrikkaa.
Lisäksi heitä käytetään EteläAmerikassa ja Aasiassa esimerkiksi Nepalissa. Tällä hetkellä
mahdollisesti myös Ukrainassa
taistelee alaikäisiä sotilaita.
Yhteistä lapsisotilasongelmasta kärsiville maille on köyhyys,
epätasa-arvo ja poliittinen epävakaus. Esimerkiksi Nigerian
pohjoisosissa asuu noin 90 prosenttia maan köyhästä väestöstä,
joista kaksi kolmasosaa lapsista
ei käy koulua. Maan varakkaammissa kaakkoisosissa vain viisi
prosenttia lapsista jää koulujen
ulkopuolella. Ei ole sattumaa, että lapsisotilasongelma korostuu
juuri Pohjois-Nigeriassa.
Kehittyvissä maissa on alhainen koulutustaso, eikä lapsilla
välttämättä ole kykyä ajatella tekojensa seurauksia. Lapset ovat
helposti aikuisten manipuloitavissa, jos he eivät itse pysty arvioimaan, onko asevoimiin liittyminen kannattavaa. Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki sanoo lasten olevan asevoimille halpaa työvoimaa, koska heille
ei tarvitse maksaa palkkaa yhtä
paljon kuin aikuisille.
– Jos käytän raadollista ilmaisua, lapset ovat ehtymätön luonnonvara, Hetemäki toteaa.
Karu ilmaisu osuu oikeaan: kehittyvien maiden väestöstä jopa
puolet on lapsia.
Ihmiskilpiä ja pommeja
Liberiassa entisiä tyttösotilaita
tutkinut valtiotieteiden maisteri,
Turun yliopiston tohtorikoulutettava Leena Kotilainen huomauttaa, että lasten käyttäminen
sotilaina on kätevää. Tämä johtuu aikuisten luontaisesta tavasta
toimia lasten kanssa.
– Jos aikuinen näkee lapsen,
ensimmäinen ajatus ei ole ampua, vaan suojella lasta. Näin lapsisotilas saa tilaisuuden ampua
ensin, Kotilainen kuvailee.
Kotilainen kertoo, että Liberi-
haa. He ovat ihmispommeja.
– Tyttöjen käyttäminen on hyvin pelottavaa, sillä kukaan ei
osaa epäillä pientä tyttöä. Se on
tehokas tapa kylvää kauhua, kun
kukaan esimerkiksi torilla ei osaa
aavistaa, mistä suunnasta pommi
tulee, Hetemäki sanoo.
Viime vuosikymmeninä on
tietoisesti kitketty asennetta,
jonka mukaan vain ase kädessä
rintamalla kulkevat lapset ovat
sotilaita. Esimerkiksi pommeina
käytettävät ovat myös lapsisotilaita. Heistä nuorimmat ovat
alle kymmenvuotiaita. Pojat ovat
fyysisesti hieman tyttöjä vahvempia, mikä selittää sen, että he ovat
enemmän rintamalla. Se näkyy
myös mediassa: valokuvatut lapsisotilaat ovat useimmiten aseistettuja poikia.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori, psykologian dosentti
Kirsi Peltonen sanoo, että lapsisotilaaksi joutuminen on äärimmäisen traumaattinen kokemus.
Lapsille jää teoistaan usein häpeän ja syyllisyyden tunteita, mikä
saattaa vaikuttaa heidän kehitykseensä. Peltosen mukaan sotaan
liittyy paljon kokemuksia, joista
Jos aikuinen näkee
lapsen, ensimmäinen
ajatus ei ole ampua, vaan
suojella lasta.
an sisällisodissa 1990- ja 2000-luvuilla nuorten tyttöjen seksuaalista vetovoimaa käytettiin hyväksi vihollisten houkuttelussa.
Lapsisotilaita käytetään yleisestikin syötteinä ja ihmiskilpinä, joihin taistelukentän ensimmäiset
luodit osuvat säälittä.
Erityisesti tyttölapsia on viime
vuosina käytetty myös pommi-iskuissa. Hetemäki painottaa, että
itsensä räjäyttäneistä marttyyrilapsista ei pidä puhua itsemurhapommittajina, sillä he eivät ole
pommittajia eivätkä tee itsemur-
jo yksikin olisi potentiaalinen
järkyttämään lapsen kehitystä
pitkällä aikavälillä.
– Tällaisessa tilanteessa häiritään koko lapsen normaalia kehitystä. Lapselle ei jää aikaa eikä
voimavaroja toteuttaa ikäkaudelleen tyypillisiä kehitystehtäviä, kun voimavarat ovat uhasta
ja pelosta selviytymisen käytössä,
Peltonen sanoo.
Peltonen kuitenkin muistuttaa,
että vakavistakin traumoista voi
toipua, mutta se vaatii tukevan
ympäristön ja ammatillista hoi-
toa. Esimerkiksi Sudanissa ja
Ruandassa lapsisotilaiden hoidossa on saatu lupaavia tuloksia
niin sanotulla narratiivisella altistusterapialla, jossa keskitytään
käsittelemään traumatisoivia
kokemuksia.
Syy ja seuraus
Suuri osa lapsista kaapataan
aseryhmien palvelukseen, mutta
joskus myös omat vanhemmat
lähettävät lapsiaan sotimaan
perheen, suvun tai kylän kunnian puolesta. Lapsille syötetään
erilaisia tarinoita siitä, kuinka
tappamalla vihollisheimoon tai
-ryhmään kuuluvia jäseniä pääsee taivaaseen ja pelastuu. Aikuiset ovat lapsille auktoriteetti
ja heidän sanaansa luotetaan.
Leena Kotilainen kertoo, että
hänen haastattelemistaan 130 Liberian entisistä tyttösotilaista pakotettuja oli lähes 70 prosenttia.
Toisaalta lapset saattavat liittyä
vapaaehtoisesti aseellisiin konflikteihin kostaakseen lähiomaisen kuoleman. Osa liittyy aseellisiin joukkoihin myös ikätovereiden esimerkistä. Ase kädessä
esiintyvät nuoret sotilaat voivat
herättää muissa lapsissa ihailua
ja kunnioitusta. Heihin halutaan
samaistua.
Lasten sieppauksiin kotoa ja
koulusta on vaikea varautua. Keniassa paikallisissa kylissä on kokeiltu niin sanottuja suojelurinkejä, eli kaikki lapset on sijoitettu samaan vartioituun paikkaan
yöksi. Kuitenkin esimerkiksi Nigeriassa Boko Haram -terroristijärjestö sieppasi viime vuonna
arvaamatta yli 200 koulutyttöä,
jotka pakotettiin osallistumaan
9
LAPSISOTILAAT
ruotuväki 4/2015
hyökkäyksiin ja kantamaan aseita. Ihmisoikeusjärjestö Human
Rights Watchin raportin mukaan
näitä kaapattuja tyttöjä käytettiin myös seksuaalisesti hyväksi
sekä pakkonaitettiin.
Vaikka enemmistö lapsisotilaista ajautuu aseellisiin selkkauksiin pakotettuna, asevoimat saattaa olla lapsille myös
tapa selviytyä. Äärimmäisen
köyhyyden kierteessä painiville
asevoimat tarjoaa tiettyä turvaa
ja useimmiten ainakin säännöllisen ruuan. Lapsia myös lahjotaan liittymään asevoimiin.
Heille luvataan esimerkiksi ra-
lenkiintoisesti, miten sotavoimissa oleminen tekee psykologisen
muutoksen: Pikkuhiljaa aletaan
pitää normaalina asioita, jotka
eivät ole normaaleita siviiliihmisille. Esimerkiksi kaupan
ryöstäminen ja julman väkivallan tekeminen voidaan nähdään
oikeutettuna, Kotilainen sanoo.
Lasten ensimmäiset väkivallan
teot ovat usein pakotettuja, mutta myöhemmin tilanne normalisoituu. Psykologi Kirsi Peltonen
vahvistaa Kotilaisen päätelmiä.
– Jos lapsi kasvaa väkivaltaiseen ympäristöön, hän voi alkaa pitää sitä normaalina, jopa
Joillekin lapsille
sotiminen on elinkeino ja pakon sanelema
ratkaisu.
haa, vaatteita tai huumeita, jotka
ovat hyviä houkuttimia köyhille
lapsille. Näin lapset tekevät itse
liittymispäätöksensä.
Mutta ovatko vapaaehtoiset
lapset oikeasti vapaaehtoisia? Inka Hetemäki sanoo, että joillekin
lapsille sotiminen on elinkeino ja
pakon sanelema ratkaisu.
Kotilainen puolestaan vastustaa ajatusta siitä, että lapset nähdään pelkästään uhreina. Osa
lapsista on saattanut joutua sotaan olosuhteiden pakosta, mutta
se ei ole yksin syy lapsisotilasongelmaan. Myös lapset voivat olla
pahantekijöitä.
– Jotkut ovat kuvanneet mie-
palkitsevana.
Mikä sitten on syyn ja seurauksen välinen suhde? Kotilainen
muistuttaa, että Suomessa sattuneiden kouluampumisten taustalta on löydetty tekijöitä yhdistäviä elementtejä muun muassa
yksinäisyydestä ja kiusaamisesta,
mutta silti ei voida tehdä johtopäätöstä, että kaikki yksinäiset
tai kiusatut ovat kouluampujia.
Lapsisotilaat saattavat joutua sotaan olosuhteiden pakosta, mutta
osa väkivallan teoista on heidän
omiaan. Vaikka osa lapsisotilaista on vasta seitsenvuotiaita, suurin ikäryhmä koostuu 15–18-vuotiaista lähes aikuisista nuorista.
LIBERIAN TYTÖT
A
frikan länsirannikolla Liberiassa on viime
vuosikymmenten aikana käyty kaksi sisällisotaa. Tyytymättämyys
vallitseviin oloihin sai
liikkeelle kapinallisjoukot, ja
maa ajautui ensimmäiseen sisällissotaan vuonna 1989. Se päättyi
vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, mutta vuosituhannen
vaihteessa maassa syttyi uusi sota. Arvioiden mukaan Liberian
sisällissodissa taisteli kymmeniä
tuhansia lapsisotilaita, joista jopa
puolet olivat tyttöjä. Koko maailmaa koskevan arvion mukaan
lapsisotilaista on tyttöjä noin 40
prosenttia.
Kuten muuallakin suurin osa
Liberian tyttösotilaista palveli
sota-aikana erilaisissa tukitehtävissä. Toisaalta monet nuoret
tytöt ylenivät etulinjan taistelijoiksi ja jopa komentajiksi. Komentajat olivat eri kokoisten
joukkueiden johtajia, joiksi valikoituivat fyysisesti vahvimmat ja
henkisesti sitkeimmät lapset.
Komentajaksi edenneet tytöt
olivat arvostettuja taistelijoita,
mikä paransi heidän sosiaalista
asemaansa yhteisössä. Komentajat johtivat muita lapsia, mutta
myös aikuisia miehiä ja naisia.
Tyttösotilaita tutkinut Leena Kotilainen kertoo esimerkin 12-vuotiaasta tytöstä, joka johti aikuisista miehistä, naisista ja lapsista
koostuvaa sodanajan joukkoa.
Tytön käskyvallassa oli parhaimmillaan lähes 200 ihmistä, jotka
kyseenalaistamatta tappoivat
lapsen käskystä.
Lapsisotilaat ja erityisesti tukitehtävissä olevat tytöt ovat usein
väkivallan kohteina. Kotilainen
kuitenkin kertoo, että kun tyttö
Liberiassa yleni taistelijaksi ja sai
aseen käteensä, asenteet muuttuivat. Rintamalla taistelleet
tytöt joutuivat epätodennäköisemmin esimerkiksi seksuaalirikosten uhreiksi.
– Muistan jutelleeni yhdelle
liberialaiselle kenraalille, jolta kysyin, mitä eroa on mies- ja
naiskomentajalla. Vanha herrasmies purskahti nauruun ja sanoi:
”Komentaja on komentaja, ei sukupuolella ole väliä”.
Kotilainen korostaa, että ko-
mentajaksi valittiin omien ansioiden perusteella ja tehtäviin pääsivät vain kaikkein sinnikkäimmät.
Tutkimustyössään Kotilainen on
havainnut, että usein komentajaksi edenneet tytöt ovat pystyneet parhaiten sotien jälkeen rakentamaan elämänsä uudelleen.
– Tuntuu siltä, että sodan aikana ylempiin tehtäviin on valikoitunut henkisesti vahvoja ihmisiä.
Monet heistä ovat pystyneet hyvin rajallisista resursseista huolimatta rakentamaan jonkinlaisen
verkoston ympärilleen. Nykyään heillä ei ehkä ole kuin pieni
kauppa slummissa, mutta se on
paljon enemmän kuin monella
muulla.
Reilu kymmenen vuotta sotien päättymisen jälkeen monet
liberialaisnaiset, entiset tyttösotilaat, ovat huumekoukussa
tai heidät on tuomittu ikuiseen
köyhyyteen. Vaikka melko moni
on saanut jonkinlaisen koulutuksen, pääkaupunki Monrovian likaisissa ja ahtaissa slummeissa
asuvat naiset joutuvat usein
elättämään itsensä ja perheensä
prostituutiolla.
ULKOASU:
Eetu Lehmusvaara
TEKSTI:
Rasmus Arikka
10
lyhyesti
Ruutitehtaasta
tuli kannattava
Vuosi sitten pohjoismaisen Nammon omistukseen siirtynyt Vihtavuoren ruutitehdas tuotti viime
vuonna voittoa puoli miljoonaa
euroa. Samalla tehtaan liikevaihto kasvoi viidenneksen. Tehdas
oli toiminut tappiollisesti edelliset kuusi vuotta. Kahtena edellisenä vuonna tappiota oli tehty
vuosittain neljän miljoonan euron edestä.
Nammo Lapuan toimitusjohtaja Raimo Helasmäen mukaan
tulosta kasvattivat etenkin toimitukset Ranskan armeijalle
sekä jälleenlatausruutien myynnin kasvu.
– Lisäksi Huoltovarmuuskeskuksen tekemät investoinnit
vaikuttivat merkittävästi, Helasmäki sanoo.
MNi
Pohjoismailla
yhteistä koulutusta
Turussa on käynnissä Suomen,
Ruotsin, Norjan ja Tanskan erikoisjoukkojen yhteinen lääkintäkoulutus. Sen tavoitteena on
antaa lääkintäaliupseereille
edellytyksiä hoitaa loukkaantuneita tai sairastuneita sotilaita
jopa parin vuorokauden ajan
taisteluolosuhteissa. Lääkintäkoulutus liittyy Pohjoismaiseen
puolustusyhteistyöhön.
Lääkintäeversti Matti Lehesjoki kertoo, että koulutus kestää yhteensä viisi kuukautta.
– Suomen vastuulla on opettaa yleisimpien sairauksien tunnistamista ja hoitamista. Kurssilla tutustutaan myös ääriolosuhteissa tarvittaviin taitoihin. AJu
Rami Kilpi on vuoden
turvallisuuden tekijä
Haku naisten
vapaaehtoiseen
asepalvelukseen on
päättymässä
Vapaaehtoiseen asepalvelukseen
haluavien naisten on jätettävä
hakemus palvelukseen pääsystä
oman alueensa aluetoimistolle
maaliskuun alkuun mennessä.
Hakemuksen on oltava perillä
viimeistään 2. maaliskuuta.
Naiset voivat hakea molempiin vuoden 2016 saapumiseriin
sekä vuoden 2015 kesän saapumiserään. Naiset voivat hakea
myös erikoisjoukkoihin. Hakijoilta edellytetään palveluksen
alkaessa 18–29 vuoden ikää sekä sotilaskoulutukseen sopivia
henkilökohtaisia ominaisuuksia
ja terveydentilaa.
Viime vuonna vapaaehtoiseen asepalvelukseen haki ennätykselliset 818 naista.
JKon
ruotuväki 4/2015
Erikoisjoukoista upseeriksi
Laskuvarjo- ja erikoisrajajääkäreiden reserviupseerikurssi järjestetään ensimmäistä kertaa yhdessä.
Suuri osa erikoisjoukkojen reserviupseereista tähtää sotilasuralle.
Juho Mäki-Lohiluoma
vostamia luontaisia johtajia. Valikointi tapahtuu monipuolisen testaamisen kautta.
Joni Hurppu kertoo vertaisarvioinnin olevan erikoisrajajääkärikomppaniassa keskeinen kriteeri,
kun kovasta joukosta valikoidaan
reserviupseerikurssille lähtevät.
– Ne miehet, joita omat tupakaverit kunnioittavat ja jotka nousevat esiin kun kysytään, kenen haluaisit toimivan sodanajan johtajana – edellyttäen, että he muuten
täyttävät fyysiset, tiedolliset ja taidolliset ominaisuudet – pyritään
valitsemaan johtajiksi, hän sanoo.
Myös Antti Heinola korostaa
luottamuksen merkitystä: jos ei ole
ansainnut vertaistensa luottamusta ennen reserviupseerikurssia, on
koulutettavasta hyvin vaikeaa saada joukolle johtajaa.
Utin jääkärirykmentti järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisen reserviupseerikurssin laskuvarjo- ja erikoisrajajääkäreille. Reserviupseerikurssi on jo 25. Utin
jääkärirykmentille, mutta ensimmäinen yhdessä Rajavartiolaitoksen alaisen Raja- ja merivartiokoulun kanssa. Erikoisrajajääkäreiden reserviupseerikurssi on
aiemmin järjestetty Reserviupseerikoulussa Haminassa.
Laskuvarjojääkärikomppanian
päällikkö, kapteeni Antti Heinola
ja erikoisrajajääkärikomppanian
kouluttaja, yliluutnantti Joni
Hurppu kertovat, että 14-viikkoisesta kurssista viisi viikkoa järjestetään yhdessä. Jäljelle jäävät yhdeksän viikkoa käytetään erilliskoulutukseen kummassakin yksikössä. Kurssi on suunniteltu niin,
että yhdessä suoritettavien viikkojen asioita päästään harjoittelemaan kotiyksikössä omien johdettavien kanssa.
– Yhteinen koulutus sisältää
muun muassa johtamistaitoa, taktiikkaa ja tehtävänsuunnittelua, joka on iso painopistealue, Antti
Heinola sanoo.
Kurssi on vastannut
odotuksia
Yhteinen koulutus antaa
vertailupohjaa
Laskuvarjo- ja erikoisrajajääkäreiden reserviupseereille asetettavat
vaatimukset ovat pitkälti samanlaisia. Molemmissa joukoissa reserviupseereita koulutetaan partion- ja ryhmänjohtajan tehtäviin,
eli johdettavia on tavallista vähemmän, mutta johtamistilanteet
vaativia.
– Erikoisjoukkojen toiminnan
luonne johtaa tilanteisiin, joissa
voidaan olla erittäin pitkiä aikoja
oman osaston kanssa jossain, mistä ei saada mitään kosketusta
muuhun joukkoon. Ryhmän täytyy olla todella hyvin hitsautunut
yhteen, Heinola sanoo.
Antti Heinolan mukaan toimiminen yhdessä erikoisrajajääkäreiden upseerioppilaiden kanssa
antaa laskuvarjojääkäreille arvokasta oppia ja vertailupohjaa. Esimerkin ottaminen puolin ja toisin
sekä terve näyttämisen halu ovat
tervetullut lisä Utin jääkärirykmentin reserviupseerikoulutukseen.
– Lisäksi se, että meillä on toi-
Kuva: Aku Siukosaari
Puolustusvoimat palkitsi 9. helmikuuta Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen turvallisuuspäällikkön, majuri Rami Kilven
Vuoden turvallisuuden tekijä kiertopalkinnolla.
Kilpi osallistui vuodenvaihteessa perustetun logistiikkalaitoksen
turvallisuustoimialan suunnitteluun. Palkinnon perusteissa Kilvellä kehutaan olevan kyky löytää toimivia ratkaisuvaihtoehtoja
toimialansa ongelmiin.
– Tunnustus tuntuu erittäin hyvältä. Näen, että se on osoitettu
koko työryhmälle ja sektorille,
sillä näitä asiota on tehty porukalla, Kilpi kiitteli.
JKon
kentällä
Erikoisjoukkojen upseerioppilaat, laskuvarjojääkäri Antti Venäläinen (vas.) ja erikoisrajajääkäri Santeri Saarenkunnas,
kertovat reserviupseerikurssin vastanneen odotuksia. Kilpailu paikoista reserviupseerikoulutuksessa oli molemmissa joukoissa kovaa.
nen joukko mukana tässä kurssilla,
osaltaan vakiinnuttaa asemaamme
reserviupseerikoulutusta antavana
joukko-osastona.
Erikoisrajajääkäreiden
Joni
Hurppu nostaa johtajakoulutuksen laadun heidän kannaltaan tärkeäksi hyödyksi.
– Miehet ovat valmiimpia johtamaan omia ryhmiään ja partioitaan. Haminan koulutus on erittäin laadukasta, mutta se ei sisällöltään suoranaisesti vastannut niihin tehtäviin, joihin meidän tulee
miehiä kouluttaa.
Sekä erikoisrajajääkäreitä että
laskuvarjojääkäreitä koulutetaan
vain yksi saapumiserä vuodessa, ja
kaikki varusmiehet suorittavat vähintään aliupseerikurssin. Yhdessä aloittaneelle joukolle nostetaan
reserviupseerikurssin kautta johtajat, joten on tärkeää, että RUlinjalle valikoituu vertaistensa ar-
kolumni
Joel Kontiainen
> toimittajat.ruotuvaki@mil.fi
@JKontiainen
Litteroista luopuminen oli vikatikki
Ihan lähihistoriasta ei lyöydy toista yhtä ylistettyä hallintouudistusta, kuin junalitteroiden eli sotilasmatkalippujen käytön lopettaminen reilu vuosi sitten. Hallinnon
näkökulmasta tilanne tarkoitti tuhansien turhien työtuntien vähentymistä, kun jokaisen varusmiehen
matkaa ei erikseen tarvitse todeta
tarpeelliseksi, kirjata yksikössä ja
tarkastaa junassa. Vääpeleiden ja
konduktöörien riemun alla varusmiehen aseman heikennys jäi kuitenkin huomaamatta.
Litteroiden myötä varusmiehiltä nimittäin katosi mahdollisuus istumapaikan varaamiseen VR:n li-
Upseerioppilaat Santeri Saarenkunnas, 20, ja Antti Venäläinen, 20,
lähtivät erikoisjoukkoihin tavoitteenaan reserviupseerikoulutus.
He kertovat kilpailun RU-linjan
paikoista olleen molemmissa joukoissa kovaa. Reserviupseerikoulutus on vastannut miesten odotuksia, ja kahden joukon välinen
yhteiselo sujunut hyvin.
– Vähän leikkimielisiä urheilukilpailuitakin on ollut, esimerkiksi
jalkapallo-ottelu. Se päättyi valitettavasti tasan, Venäläinen naurahtaa.
Saarenkunnas ja Venäläinen
odottavat yhteishengen vielä kasvavan kurssin loppua kohden.
Vaikka koulutus on ollut mielekästä, Saarenkunnas ja Venäläinen
eivät ole varmoja sotilasuralle hakeutumisesta. Laskuvarjojääkäreissä reserviupseerikoulutuksen
saaneista varusmiehistä yli 80 prosenttia hakee palveluksen jälkeen
Maanpuolustuskorkeakouluun tai
sopimussotilaaksi puolustusvoimien erikoisjoukkokurssille.
Saarenkunnas ja Venäläinen uskovat, että kokemuksesta on hyötyä, vaikka matka ei sotilasuralla
jatkuisikaan.
– Täältä saa sellaista henkistä ja
fyysistä kestävyyttä, mitä muualta
ei. Uskon, että siitä on ehdottomasti hyötyä esimerkiksi työelämässä ja kaikilla muillakin elämänaloilla siviilissä, Venäläinen arvioi.
Varusmiehet matkustavat nykyisin pitkätkin kotimatkat junan
käytävillä istuen.
punmyyntipisteistä. Käytännössä
se tarkoittaa sitä, että varusmiehet
matkustavat nykyisin pitkätkin
kotimatkat junan käytävällä tai
kalliissa ravintolavaunussa istuen
tai jatkuvasti paikkaa vaihtaen.
Uudistusta tehtäessä puolustusvoimien ajatuksena varmasti oli,
että varusmiehet voisivat matkustaa junan muilta matkustajilta vapaaksi jäävillä paikoilla. Ajatus istuu kuitenkin huonosti yhteen sen
tosiasian kanssa, että varusmiehet
pääasiassa matkustavat viikon
ruuhkaisimpiin aikoihin perjantaija sunnuntai-iltaisin.
VR:n ajatuksena puolestaan lienee epäilemättä ollut se, että tällä
tavoin ruuhkaisimpiin juniin saadaan mahdutettua istumapaikkoja enemmän maksavia tai puolustusvoimien maksamia matkustajia.
En väitä, etteikö paperisilpun
väheneminen ja mahdollisuus
matkustaa varusmieskortilla min-
ne tahansa olisi varusmiehen kannalta parannus. Joka viikonloppu
satoja kilometrejä samalle kotipaikkakunnalle matkaavalle ne
kuitenkin ovat varsin marginaalisia hyötyjä sen rinnalla, että saisi
istua koko matkan omalla istumapaikalla. Ainakin itselleni on Helsingin ja Pohjanmaan välisen matkan alkaessa yhdentekevää, näytänkö konduktöörille litteraa vai
varusmieskortin viivakoodia.
Istumapaikan varausmahdollisuuden palauttaminen varusmieille ei liene tekninen mahdottomuus, vaikka litterajäjestelmä jätettäisiinkin sinne minne se kuu-
luu – historiaan. Kyse on mitä suurimmissa määrin tahdon asiasta.
Sekä puolustusvoimat että VR
painottavat viestinnässään, että juna on autoa turvallisempi ja rentouttavampi tapa matkustaa lomille, ja että molempien tavoitteena on julkisen liikenteen käytön lisääminen varusmiesten keskuudessa.
Sinänsä tärkeä viesti kaikuu kuitenkin nyt kuuroille korville hyvin
yksinkertaisesta syystä. Omalla
autolla matkustaessa saa varmasti
istumapaikan.
Keskustele aiheesta lisää
Twitterissä #ruotuväki
11
kentällä
ruotuväki 4/2015
palveluksessa
Vartijat palasivat linnaan
Presidentinlinnan kunniavartiosto sai uudet vartiokatokset remontin yhteydessä.
Tarkkuutta vaativa vartiotyö edellyttää oikeanlaista asennetta.
Jukka Isomaa
TOIMENKUVA
Soittaja-aliupseeri
Se on asenteesta kiinni
Presidentinlinnan vieressä sijaitseva Helsingin päävartio järjestää
vartioon aina kolme varusmiestä:
kaksi Presidentinlinnalle sekä yhden Päävartion ovelle. Linnan
edessä vartiota pidetään pääsääntöisesti aamukahdeksasta iltapäiväneljään, kun taas Päävartion
vartiovuorot jatkuvat iltakymmeneen saakka.
Linnan vartijat vaihdetaan aina
tasatunnilla. Juuri vartiovuoronsa
päättänyt sotilaspoliisi kaartinjääkäri Topias Jussila kertoo, ettei
kunniavartion työ ole pelkkää ulkona seisomista.
– Oman vuoron jälkeen on
yleensä taukoa, jolloin huolletaan
omaa varustusta ja siivotaan yhteisiä tiloja. Satunnaisesti miehistöstä tarvitaan myös päivystystehtäviin, Jussila selostaa.
Uusi vartioviikko alkaa aina
perjantaina ja kestää seuraavan
viikon perjantaihin.
Jussila kertoo hakeneensa kun-
niavartioon ensisijaisena sijoituskohteena, vaikka tehtävään ei suurempaa tunnesidettä liitykään. Jussilan mukaan kunniavartiotehtävästä kuulee yhtä lailla sekä positiivisia että negatiivisia mielipiteitä.
– Kyse on paljon asenteesta. On
hyvin yksilöllinen asia, miten pitkältä tunnin vartio omassa päässä
tuntuu. Myös jalkapohjat kipeytyvät helposti, mutta siihenkin mielestäni tottuu, jos haluaa, Jussila
kommentoi.
Puuautolla voivat koulutettavat
oppitunneilla tai jopa vapaa-aikoinaan tuvissa harjoitella perävaunullisen auton peruuttamista. Pienoismalli opettaa perävaunun käyttäytymistä oikeaa autoa tehokkaammin, koska sitä työntäessään
näkee mies auton eri osien liikkeen
selvemmin kuin oikean auton ohjaamon peilistä.
1. ErAutoK:ssa Oulussa peruuttamista
harjoitellaan puuauton avulla.
Kuva: Ruotuväki
vuoden ikäinen keksintö palvelee
nyt varuskunnissa varusmiesten
kuljetajakoulutuksen apuna. Puuauton avulla tutustuvat koulutettavat perävaunullisen kuorma-auton
käyttäytymiseen ennenkuin pääsevät kentälle peruuttamaan ”aisaa
linkkuun”.
Oulussa suoritettujen kokeilujen
perusteella voidaan Moilasen kehittämällä puuautolla korvata käytännön ajokoulutusta noin neljänneksellä. Moilasen mukaan varovastikin arvioiden tästä syntyy vuosittain säästöä 90 000–120 000
markkaa.
eteenpäin
Yhteistyö on tärkeää työpaikalla
Kommodori Vesa Tuominen aloitti
vuodenvaihteessa Merivoimien esikunnassa merivoimien henkilöstöpäällikkönä.
johtajana. Suunnitteluosasto oli
vahvasti mukana puolustusvoimauudistuksen valmistelussa ja toimeenpanossa. Työssä tulivat tutuksi eri organisaatioiden, laitosten ja
toimialojen toiminta ja niiden välisiin rajapintoihin liittyvät kysymykset.
Jään kaipaamaan erityisesti
suunnitteluosaston ihmisiä, joilta
sai tukea omaan työtehtävään.
Henkilöstöala on minulle uusi
toimiala ja varmasti alkuvaiheessa
uudet asiat ja toimintaympäristö
aiheuttavat kysymyksiä ja perehtymistä. Uskon, että aiemmat tehtävät tukevat myös tätä tehtävää.
Odotan, että minulla on mahdollisuus kehittyä ammatillisesti uusien
ihmisten ja asioiden parissa merivoimissa.
Uudessa tehtävässäni Merivoimien esikunnassa joudun usein ratkaisemaan ihmisten henkilökohtaisiin tehtäviin liittyviä asioita. On
tärkeää olla maltillinen ja katsoa
asioita eri näkökulmista. Joku onkin joskus todennut: ’Pidä pää kylmänä, mutta sydän lämpimänä’.
Haluan korostaa työyhteisössä sitä, että työtä ei tehdä yksin, vaan siinä on aina mukana monta toimijaa.
Tavoitteenani on kehittää osaamistani uusien tehtävien ja töiden
parissa. Olisi mukava osallistua
myös kansainväliseen tehtävään,
nyt kun perhetilanne sen
paremmin mahdollistaa.
Kuva: puolustusvoimat
Nuorempana upseerina
palvelin eri tehtävissä
linnakkeilla; kouluttajana ja päällikkötehtävissäkin. Merivoimissa olen palvellut muun muassa silloisella Suomenlahden meripuolustusalueella ja pataljoonan
komentajana Kotkassa.
Ennen nykyistä tehtävää Merivoimien esikunnassa toimin Pääesikunnan suunnitteluosastolla
hallinnon kehittämisen sektorin
KOULUTUS
Musiikkialan perustutkinto,
Maavoimien sotilasammatillinen
opintojakso 2
JOTAIN MUUTA, MITÄ?
Nolla tapaturmaa on mahdollista!
Turku
Ulkopuolisen näkökulmasta vartion vaihto on millintarkkaa työtä. – Oikean rytmiikan aseotteisiin ja askeliin oppii muutaman vartiovuoron jälkeen, Topias Jussila kommentoi.
Leikkiautolla säästetään 100 000 markkaa
Aappo Jutila
PALVELUSPAIKKA
ASUINPAIKKA
Turku
ruotuväki 40 vuotta sitten
Puolustusvoimien kuljetuskalusto
on kirjavaa. Eräs uusin osoitus tästä on vajaan metrin mittainen puinen leikkiauto. Lelu on kuitenkin
tarkoitettu aivan tosikäyttöön.
Se on tarkka ja toimiva pienoismalli täysperävaunullisesta kuorma-autosta. Tämän puuauton
kanssa oppivat kuljettajakoulutuksen saavat varusmiehet käsittelemään suuria yhdistelmäajoneuvoja
jo ennen autoon nousemista. Taloudellinen säästö on melkoinen.
Puuauton on kehittänyt insinöörimajuri Raimo Moilanen Pääesikunnan kuljetusosastolta. Runsaan
IKÄ
34
NIMI JA SOTILASARVO
Tommi Niinisalo, ylikersantti
Kuva: Tommi Selander
Kylmä tuuli puhaltaa mereltä päin
kasvoja, mutta Presidentinlinnan
edessä kaksi varusmiestä seisoo
hievahtamatta katse Suomenlahdelle päin. Kellon tullessa tasatunnille kiiltävät linnan portit avautuvat ja uudet vartiomiehet marssivat vapauttamaan edellisen vartioparin.
Presidentinlinnan kunniavartion perinne on jatkunut jälleen viime joulukuusta eteenpäin Presidentinlinnan valmistuttua peruskorjauksesta. Remontin ajaksi linnan julkisivu peittyi rakennustelineiden ja pressujen alle, eikä vartiota järjestetty.
Vaikka vartiotehtävä ei ole
muuttunut remontin takaisesta,
ovat linnan vartiomiehet nyt saaneet aiempaa järeämmät, teräksestä ja betonista valmistetut vartiokatokset.
– Julkisivun uudistamisen yhteydessä arkkitehtitoimisto suunnitteli pihalle uudet vartiokatokset, jotka sopisivat eleettömästi
linnan pihalle, linnanvouti Anne
Puonti Tasavallan presidentin
kansliasta kertoo.
Katoksissa on myös merkittäviä
teknisiä parannuksia aiempiin verrattuna. Katokseen on hankittu
valaistus ja sen betonilaatta on varustettu lattalämmityksellä, jotta
lumisade ei tee laatasta kenkien
alla liukasta. Kuten aiemmissa vartiokatoksissakin, myös uusissa on
puheyhteys Linnaan.
Kommodori Vesa Tuomisen mukaan
uudet ja erilaiset tehtävät ovat mahdollisuus ammattitaidon kehittämiseen.
Soittoniekka
laivastossa
Rasmus Arikka
Ylikersantti Tommi Niinisalo on
viime vuosina turkulaistunut. Hänet siirrettiin lokakuussa 2013
Panssariprikaatin soittokunnasta
Parolasta Laivaston soittokuntaan. Trumpettia soittavalle Niinisalolle siirtyminen Turkuun oli
mahdollisuus päästä suurempaan
orkesteriin.
– Puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myötä koko sotilasmusiikkikenttä myllerrettiin ja
jäljelle jääneiden soittokuntien
kokoa kasvatettiin. Isoissa orkesteissa on paljon sellaisia soittimia,
joita ei löydä pienemmistä kokoonpanoista, Niinisalo kommentoi.
Niinisalon mukaan iso soittokunta mahdollistaa pienyhtyetoiminnan hyvin. Hän soittaa
konserttisoittokunnan lisäksi
vaskiseitsikossa kornettia, joka
on trumpetin kaltainen korkeaääninen vaskipuhallin. Laivaston
soittokuntaan kuuluu lisäksi vaskikvintetti sekä puhallinkvintetti.
Laivaston sinfoniseen soittokuntaan kuuluu yhteensä 32 soittajaa ja se on yksi puolustusvoimien suurimmista musiikkikokoonpanoista. Soittokunta harjoittelee idyllisellä paikalla Aurajoen rannalla Turun konservatorion tiloissa. Niinisalon mielestä
harjoitteluun on hyvät puitteet.
– Olen innostunut soittokunnan toimitiloista, jotka on suunniteltu erityisesti musiikin tekemiselle. Niissä on hyvä harjoittella ja ne lisäävät motivaatiota.
Positiivisuus huokuu Niinisalosta. Hän on tyytyväinen Laivaston soittokuntaan ja muutto
uusiin tehtäviin kävi helposti, sillä hänen lisäkseen kuusi muuta
panssarisoittajaa siirtyi Hämeenlinnasta merellisempiin maisemiin. Uusi työpaikka ei ollut täysin vieras, sillä jo Panssarisoittokunnan aikana Niinisalo oli
esiintynyt yhteiskonserteissa Lai-
vaston soittokunnan kollegoiden
kanssa.
Niinisalon työtä puolustusvoimissa leimaa monipuolisuus.
Ammattimuusikon työn ohella
hän toimii Laivaston soittokunnan työsuojeluasiamiehenä.
– Parasta työssäni on se, että
jokainen päivä on erilainen. Pidän myös erityyppisistä esiintymistilaisuuksista.
Taustoista tulevaisuuteen
Niinisalo suoritti varusmiespalveluksensa vuonna 2000 Hämeen
rykmentissä Lahdessa. Palvelusaika kului pääosin Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan riveissä
muiden lahjakkaiden muusikonalkujen kanssa. Heti kotiuttamisen
jälkeen Niinisalo päätyi koesoittomenettelyn kautta Panssarisoittokuntaan, jossa hän työskenteli
aluksi siviilisoittajana, myöhemmin sotilasammattihenkilönä ja lopulta aliupseerina. Viimeisimpänä
tehtävänään Niinisalo toimi soittokunnan vääpelinä. Aikaa Parolassa vierähti 13 vuotta, kunnes Panssarisoittokunta laukkautettiin. Käteen jäi paljon hyviä muistoja.
– Meillä oli erityisen tiivis työyhteisö, jossa oli hyvä ilmapiiri.
Tapaamme aika ajoin entisten
soittajien kanssa edelleen, Niinisalo kertoo.
Sotilassoittokuntien vaiheita
pitkään seuranneena Niinisalo
huomauttaa, että työ on muuttunut ajan kuluessa. Erityisenä hasteena hän mainitsee pitkät esiintymismatkat.
– Tuntuu, että suuri osa työstä
on auton penkillä istumista. Soittokuntien vähentyessä soittotoiminta-alueet ovat laajentuneet ja
matkat siis pidentyneet.
Jo urallaan edennyt Niinisalo
ei ole menettänyt menestymisen
nälkäänsä. Hän suhtautuu tulevaisuuteen mielenkiinnolla ja
kertoo kaipaavansa yhä haasteellisempia tehtäviä.
12
kentällä
ruotuväki 4/2015
Kypärän täytyy istua lentäjän päähän
Hawk-harjoitussuihkukoneen lentäjät ottavat käyttöön uuden kypärän.
Kypärät sovitetaan jokaiselle lentäjälle yksilöllisesti, näin taataan lentoturvallisuus.
Aappo Jutila
Kuva: Tommi Selander
Ilmavoimissa otetaan tänä vuonna
käyttöön uusia lentokypäriä. Ne
on tarkoitettu Hawk-harjoitussuihkukoneiden lentäjille.
Kyseessä on nykyaikaisemmasta materiaalista tehty aiempaa kevyempi kypärä. Muutaman sadan
gramman muutos on merkittävä,
sillä G-voimat aiheuttavat kaarroksissa painetta varsinkin niskan
seudulle. Hävittäjälentäjien ammattitautina voidaankin pitää kaularangan kulumaa.
Hiilikuidusta ja aramidista tehty
kypärä painaa noin 1300 grammaa. Kun putoamiskiihtyvyys on 6
G:tä, on kypärän paino 1,2 kg kevyempi kuin vanha Alpha 300 -kypärä. Vanha kypärä on ollut lentäjien käytössä jo 1980-luvun lopulta saakka. Kypärään tuo lisäpainoa
happinaamari, joka kuuluu olennaisena osana kokonaisuuteen.
Yhdessä kypärä ja naamari suojaavat lentäjää ja mahdollistavat
kommunikoinnin.
Mekaanikko Harri-Petteri Nieminen Ilmasotakoulun lentotekniikkalaivueesta kertoo, että uuden kypärän painopiste on lähempänä päätä. Jo se itsessään vähentää niskaan kohdistuvaa painoa.
– Kypärät halutaan ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Ensimmäisenä ne otetaan käyttöön
lennonopettajille, sillä he lentävät
eniten, Nieminen selittää.
Oikean kypärän löytyminen
on tärkeää
Mekaanikko Hermanni Kojola ottaa mittoja sotilaslentäjä, kapteeni
Henri Vormiston päästä. Kypärä
täytyy saada istumaan hyvin, jotta
Sotilaslentäjä ja ilmataisteluopettaja, kapteeni Henri Vormistolle sovitetaan uutta HGU-55/P lentokypärää ja siihen sopivaa happinaamaria. Uusi malli on kevyempi kuin vanha.
huomio!
se tuntuu mukavalta ja suojaa samalla lentäjän päätä, silmiä, kuuloa ja varmistaa sujuvan hengityksen.
– Aluksi mitataan pään leveys ja
pituus. Sen jälkeen sovitetaan sopivan kokoinen kypärä niskapannan ja säädettävien pehmusteiden
avulla päähän sopivaksi, Kojola selittää. Sen jälkeen valitaan sopivan
kokoiset pehmusteet kuulokkeelle.
Valmistaja on kouluttanut varusteiden kanssa työskentelevät
lentovarustemekaanikot kypärän
ja happimaskin sovitukseen ja
huoltamiseen.
Lentäjä Henri Vormisto kertoo,
että uuteen kypärään liitettävä
happinaamari on miellyttävämpi
kuin vanha malli. Happinaamarille porataan kypärään vastakappaleet, jotka ovat jokaisella hieman
erikohdassa. Naamarin pitää olla
tiiviisti kasvoja vasten, jotta hengittäminen yläilmoissa onnistuu.
– Vanha naamari painoi ikävästi kasvoja. Tämä tuntuu paljon mukavammalta päällä, Vormisto toteaa kokeiltuaan happinaamarin toiminnan siihen tarkoitetussa testilaitteessa.
Kypärän painoa on saatu kevennettyä muun muassa sillä, että
visiirien kiinnikkeet on vaihdettu
kuminauhallisiin neppareihin.
– Visiirejä voi käyttää kahta kerrallaan. Vaihtoehtoina ovat läpinäkyvä, musta ja keltainen visiiri.
Keltaista visiiriä on tarkoitus käyttää varsinkin pilvisellä säällä, jolloin se parantaa kontrastia, Kojola
kertoo.
Gentex:n valmistama HGU55/P on rakenteeltaan samanlainen lentokypärä kuin Hornet-lentäjillä. Yhden kypärän hinta on
noin 1 000 euroa.
verkossa
Langattomat verkot tulevat varuskuntiin
Pauli Loukola
Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon.
Kuva: Juhani Vuorisalo
Kuva: Aku Siukosaari
Kaartin jääkärirykmentin sotilaspoliisikomppania vyöryy Helsingin metroon.
Seuraa Ruotuväkeä myös Instagramissa @ruotuvaki
Langattomien verkkoyhteyksien
pitäisi tulla Suomen kaikkiin varuskuntiin kevään tai tulevan kesän aikana. Asevelvollisten informaatiopalvelujen projektipäällikkö, komentajajakapteeni Jari Holopainen sanoo, että kilpailutus
langattomien verkkojen tuottajasta on juuri saatu päätökseen ja rakennustyöt ollaan valmiina aloittamaan. Verkot tulevat kaikkiin
nykyisiin varuskuntiin, rajavartiolaitos mukaan luettuna.
Verkon suunnittelusta vastaava
Teemu Hyvärinen tuli projektiin
reilu vuosi sitten mukaan. Hän
myöntää, että hanke on edennyt
hyvin hitaasti. Langattomien verkkojen yhdistämisestä varuskuntiin
puhuttiin jo vuonna 2013, mutta
projektissa on ollut käynnistämisvaikeuksia.
Niinisalon varuskunnassa on ollut käytössä pilottihanke WLANyhteyksistä. Myös Kainuun prikaatissa ja Ilmasotakoulussa on ollut langattoman verkon yhteyksiä.
Projektin jälkeen verkon pitäisi olla laajempi myös mainituissa varuskunnissa.
Niinisalon varuskunnan sotilaskotitiloissa WLAN-yhteydet ovat olleet pilottikäytössä. Tykkimies Simo Välimäki nauttii langattomasta verkosta vapaa-ajallaan.
Netistä löytyy vmmobi2014-hakusanalla varusmiehille tarkoitettu tyytyväisyyskysely nykyisestä
verkkotilanteesta, riippumatta siitä onko langaton yhteys vai ei. Hyvärinen toivoo kyselyyn vielä aktiivisesti vastauksia, jotta projekti
saisi tarkempaa palautetta nykytilanteesta varuskunnista.
– Erityisesti Kainuusta ja Niinisalosta valmiiden verkkojen osalta
en pistäisi pahakseni, jos lisäotantaa tulisi. Kiinnostaa, että onko
tehtävä jonkinlaisia korjaustoimenpiteitä.
Prosessi käyntiin keväällä
Puolustusvoimilla on langattomat
verkkoyhteydet tuottava yhteistyöoperaattorikumppani, jonka nimeä projekti ei voi vielä kertoa.
Operaattorit vastasivat puolustusvoimien tekemän suunnittelun kilpailutukseen, jonka perusteella
operaattori valittiin.
– Fyysiset tukiasemat tulevat varuskunnissa lähtökohtaisesti taukotiloihin, kuten sotilaskoteihin,
terveysasemille ja varusmiestoimikuntiin. Tämä on suunnittelun lähtökohta ja tupakuuluvuus ei ole
vielä tässä vaiheessa tavoitteena,
Hyvärinen toteaa.
– Kun valitun operaattorin
kanssa saadaan selvitykset tehtyä,
niin käytännössä sen jälkeen operaattori tulee asentamaan tukiasemia. Varuskunnissa näkyy jo varmasti lähiverkkotöiden valmisteluja, eli asennamme verkkopistokkeita valmiiksi. Operaattorien tullessa heidän pitää vain asentaa aktiiviset päätelaitteet ja tukiasemat
ja kytkeä verkko pystyyn. Sen pitäisi olla nopea vaihe, kun esityöt
on tehty hyvin.
Puolustusvoimat valmistautuu
tarjoamaan erilaisia verkon nopeusluokkia. Esimerkiksi Turun Pansioon riittää Hyvärisen mukaan
selvästi kevyempi yhteys kuin
vaikka Vekaranjärven suurikokoiseen varuskuntaan. Lopulliset päätökset tehdään paikallisten toimijoiden kanssa. Nopeuden kasvattamiseksi on muutosvaihtoehtoja,
jos näyttää siltä, ettei verkko täytä
tarpeita.
13
vapaalla
ruotuväki 4/2015
Kuvat: Aappo Jutila
Sotilaspoliisina Haapajärven varikolla työskentelevä Jyrki Markkinen harrastaa vapaa-ajallaan muun muassa piirtämistä. – Vaikeinta piirtämisessä on oikean tunnelman löytäminen, Markkinen pohtii.
Luonto viehättää sotilaspoliisia
Ylikersantti Jyrki Markkinen piirtää vapaa-ajallaan eläimiä ja touhuaa koirien kanssa.
Aappo Jutila
Ihmiset tarvitsevat työnsä vastapainoksi jotain erilaista. 3. logistiikkarykmentissä, Haapajärven varikolla sotilaspoliisialipuseerina työskentelevä, ylikersantti Jyrki Markkinen taiteilee vapaa-ajallaan.
– Nuorempana harrastin aktiivisesti kilpahiihtoa, mutta silloinkin
ehdin piirtelemään ja käymään
koirien kanssa metsällä, Markkinen kertoo.
– Kun isäni loukkaantui autoonnettomuudessa hän alkoi aikansa kuluksi maalata öljyväreillä.
Häneltä olen oppinut myös eläinten täyttämiseen tarvittavat taidot,
hän jatkaa.
Sieltä on lähtenyt kipinä myös
Markkisen omiin harrastuksiin.
Hän piirtää, maalaa, kirjoittaa, väkertelee kaikenlaista ja touhuaa
koirien kanssa. Luonto on Markkiselle tärkeä. Hän käy koiriensa
kanssa lenkillä ja saa usein luonnosta ideoita, joita myöhemmin
piirtää paperille
– Ehkä olen sellainen erakkoluonne, että viihdyn luonnossa. Haaveilen, että joskus voisin vain jättää kaiken taakseni ja mennä
luontoon metsästämään koirien
kanssa, hän pohtii.
Jyrki Markkinen kertoo, että
aloitti piirtämisen tosissaan vasta
muutama vuosi sitten, kun Aliupseeriliiton luottamusmiespäivillä
liiton järjestösihteeri Asta Ruuskanen innosti häntä.
– Muutama huomoristinen ajankohtaispilapiirrokseni on myös jul-
tupavisa
1. Minkä korkeakoulun kunniatohtorin arvo kenraali Jarmo Lindberglle
myönnetään toukokuussa?
2. Minkä tahon lyhenne on PVKVK?
3. Minä vuonna Ruotuväki ilmestyi
ensimmäisen kerran?
4. Mitkä on normaalin verenpaineen
yläraja?
5. Kuinka kauan aliupseerikurssin
ensimmäinen vaihe kestää?
6. Missä maakunnassa sijaitsee
Lappajärvi?
7. Minä vuosina Gustav Hägglund oli
puolustusvoimain komentaja?
8. Missä sijaitsee Suomen ainut ruutitehdas?
kaistu liiton Ammattisotilas-lehdessä. On mukava saada palautetta
omista töistään, Markkinen sanoo.
Karut maisemat puhuttelevat
Viime vuonna Markkinen kokeili
veistää moottorisahan avulla puupölkystä karhun.
– Katselin netistä kuvia, mutta
sen suurempaa apua en mistään
ole saanut. Lopulta karhusta tulikin pöllö. Sen tekeminen oli kuitenkin mukavaa, hän kertoo ja jatkaa, että hänellä on kaksi puu-
Ylikersantti Jyrki Markkinen tekee sotilaspoliisin työtään koiran kanssa.
Hän viihtyy lemmikkien seurassa
myös vapaa-ajalla.
pölkkyä odottelemassa ilmojen
lämpenemistä.
Ennen puolustusvoimien palvelukseen siirtymistä Markkinen
työskenteli vartiointiliikkeessä ja
rekan kuljettajana. Hän kaipasi
vaihtelua, ja päätyi Haapajärven
varikolle koiranohjaajaksi ja sotilaspoliisiksi.
– Koirien kanssa työskentely on
aina mukavaa!
Markkisen lyijykynätöistä näkee, että karut luonnon maisemat
ja eläimet ovat hänelle tärkeitä.
Useimmissa töissä keskiössä onkin
koirat tai sudet ja taustalla on Suomen Lapista tutut maisemat.
– Yleensä aloitan luonnostelun
piirtämällä ensin jonkin hahmon.
Sen ympärille hahmottelen maisemaa. Kun alan piirtää tai tehdä jo-
tain muuta, niin en yleensä osaa
vielä aloittaessa sanoa mitä siitä
syntyy. Mielikuva valmiista työstä
muotoutuu samalla kun työ valmistuu.
Markkinen kertoo, että hän tarvitsee yleensä jonkin inspiraation
piirtämiseen. Ilman sitä hänen on
vaikea piirtää. Hänen mukaansa
piirtämisessä haastavinta on se, että saa luotua tunnelman, jonka
myös katsoja voi tavoittaa.
Markkisen lapset ovat seuranneet isänsä jalanjälkiä piirtämisessä.
– Joskus poikani laittaa minulle
kuvan piirustuksestaan ja pyytää
apua. Silloin juttelemme yhdessä
mitä kuvasta puuttuu ja miten siitä saisi paremman, lapsistaan ylpeä isä kertoo.
Maanpuolustuksen kannatussäätiön apurahat
9. Mikä on Lappeenrannan ruotsinkielinen nimi?
Maanpuolustuksen kannatussäätiö on vuodesta 1953 lähtien toiminut eri tavoin maanpuolustuksen hyväksi. Maanpuolustuksen kannatussäätiö käyttää omaisuuttaan puolustusvoimissa tapahtuvan koulutuksen ja liikuntakasvatuksen, maanpuolustusta edistävän valistus- ja tutkimustyön sekä yleistä kansalaiskuntoa kehittävän toiminnan tukemiseen. Tarkoitustaan säätiö toteuttaa myöntämällä avustuksia joko hakemuksesta tai omasta aloitteestaan.
Maanpuolustuksen kannatussäätiö julistaa vuoden 2015 kevään apurahat haettaviksi. Apurahahakemus laaditaan sähköiselle lomakkeelle, joka löytyy säätiön kotisivuilta www.mpks.fi. Hakemuslomake täytetään verkkopalvelussa ja sen lisäksi hakemuksen kansilehti tulostetaan, allekirjoitetaan
ja postitetaan säätiölle. Apurahahakemuksen liitteet liitetään ainoastaan sähköiseen hakemukseen tiedostoliitteinä. Kotisivuilta löytyvät myös säätiön yhteystiedot.
Apurahahakemuksesta tulee käydä selkeästi ja riittävän yksityiskohtaisesti ilmi toiminta tai hanke, johon avustusta haetaan sekä miten se edistää Maanpuolustuksen kannatussäätiön tarkoitusta. Apurahahakemuksen liitteenä tulee olla riittävästi eritelty kustannusarvio, josta selviää haetun avustuksen suunniteltu käyttö eri käyttökohteisiin.
10. Mikä laite on kuvassa?
vastaukset
Apurahojen hakuaika päättyy 31.3.2015. Käsiteltäväksi otetaan ainoastaan hakemukset, jotka on tehty määräaikaan mennessä annettujen ohjeiden
mukaisesti.
Lisätietoja antaa säätiön asiamies Timo Norbäck puh. 0295 140 220 ja sähköpostiosoite timo.norback@defmin.fi.
Maanpuolustuksen kannatussäätiön hallitus
1. Turun kauppakorkeakoulun, 2. Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen, 3. 1962, 4.
130/85 mmHg, 5. 7 viikkoa, 6. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa, 7. 1994–2001, 8. Vihtavuorella,
9. Villmanstrand, 10. BMP-2 -rynnäkköpanssarivaunu
14
vapaalla
elokuvat
ruotuväki 4/2015
teatteri
Night at the
Museum – Haudan
salaisuus
Ohjaus Shawn Levy Pääosissa Ben Stiller, Owen
EWilson, Dan Stevens, Robin Williams Ensi-ilta
13.2.
Mukaan reissuun tarttuvat
Larryn teini-ikäinen, minäkuvaa
etsivä poika sekä kunniallinen,
herisyttävän hauska ritari, Sir
Lancelot. Tarina kantaa hyvin
useiden tähtinäyttelijöiden avulla, vaikka elokuvan perusidea
onkin hyvin tuttu aikaisemmista
osista.
Jedediah (Owen Wilson) ja
Octavius (Steve Coogan) naurattavat urhoollisina Larryn
apureina. Isossa roolissa on
myös edesmennyt Robin Williams Teddy Rooseveltina.
Jos jaksoit katsoa trilogian
toisen osan, niin kolmas yllättää
varmasti positiivisesti. Toisaalta
jos ensimmäisen tarinankin seuraaminen puudutti, niin järisyttävästi huumori ei ole kehittynyt.
Pauli Loukola
Sotilaspojan tarina on rankka, mutta Essi Räisänen ja Johannes Holopainen (kuvassa) korostavat sen olevan myös elämänmyönteinen. Joe Bonham ei näe, ei kuule, ei liiku mutta hän ajattelee.
Järjetön sota
Ida
Ohjaus Pavel Pawlikowski Pääosissa Agata
Kulesza, Agata Trzebuchowska Ensi-ilta 13.2.
1960-luvun Puolassa vaikuttivat
vielä toisen maailmansodan
traumat, ja kansalaisia riepotteli stalistinen hallinto. Mustavalkoinen elokuva Ida on Pawel
Powlikowskin ohjaama ylistetty
teos nuoresta nunnakokelaasta,
Annasta (Agata Trzebuchowska), joka lähtee abbedissan käskystä tapaamaan tätiään (Agata Kulesza). Yllätyksekseen Anna kuulee olevansa juutalaisperheestä ja oikealtaan nimeltään
Ida. Tarina jatkuu, kun Anna
lähtee Wanda-tätinsä kanssa etsimään vanhempiensa hautaa.
Elokuva kuljettaa katsojaa
rauhallisesti eteenpäin. Pysähtyneet kuvat luovat teatraalisen,
hieman synkän ja dramaattisen
tunnelman. Katsojan arvailujen
varaan jää paljon, sillä huolellisesti valitut kuvakulmat eivät
paljasta kaikkea. Se ärsyttää,
mutta on samalla onnistunut tehokeino.
Ida on ennenkaikkea tarina
Kuva: Ilkka Saastamoinen
Trilogiaksi
muodostuneessa
Night at the Museum -komediassa museon yövahti Larry (Ben
Stiller) pyrkii pelastamaan museon henkiin herättävän taulun
tuhoutumiselta. Haudan salaisuus on yllättävän hauska jatkoosa sarjalle, jonka ei olisi ikinä
uskonut kantavan kolmanteen
osaan asti. Tuoreutta vanhalle
idealle tuovat Dan Stevensin
hahmo Sir Lancelotina sekä British Museum uutena miljöönä.
Muinainen Egyptin ajoilta peräisin oleva taulun taika alkaa
ehtyä, joten Larryn on keksittävä ratkaisu öisin henkiin heräävien vahanukkekaveriensa pelastamiseksi. Larry suuntaa
ydinjenginsä kanssa Lontooseen selvittämään taulun kirouksen purkavan tempun. Jengiä
hidastavat British Museumissa
henkiin heräävät luurangot, taulut, taruolennot ja jopa Vesuviuksen uudelleenpurkautuva tulivuori.
minuudesta ja itsensä etsimisestä. Kuka olen? Mihin kuulun?
Ne ovat kysymyksiä, joita jokainen esittää itselleen jossain tilanteessa. Vaikka elokuvan päähenkilöt ovat täysin toistensa
vastakohtia, molempia yhdistää
sama epävarmuus. Alkoholismiin taipuvainen Wanda on pettynyt pudottuaan valtakunnansyyttäjän pallilta rivituomariksi,
eikä hän löydä elämälleen tarkoitusta miesten nielemisen lisäksi. Hauras ja siveellinen Anna verhoutuu nunnakokelaan
kaapuun, jonka taakse hän pakenee vain itseään.
Koruttomuudessaan Ida on
hyvin kaunis elokuva.
Rasmus Arikka
Ensimmäisessä maailmansodassa
kaatui lähes kymmenen miljoonaa
sotilasta. He olivat voittajia ja häviäjiä, mutta kuolleena sillä ei ollut
merkitystä. Osa sotilaista kohtasi
kuolemaakin pahemman rangaistuksen: he vammautuivat vakavasti loppuelämäkseen.
Dalton Trumbon kirjoitti 1930luvulla romaanin Sotilaspoika. Se
on tarina nuoresta amerikkalaisesta, Joe Bonhamista, joka lähtee viimeisten joukossa ensimmäiseen
maailmansotaan Eurooppaan. Joe
haavoittuu vakavasti ja menettää
kätensä sekä jalkansa. Hänestä tulee kuuro, mykkä ja sokea torso,
mutta hän säilyttää tuntoaistinsa ja
pystyy kommunikoimaan morsettamalla päällään. Päivästä toiseen
Joe miettii sotaa ja elämäänsä ennen sitä: tyttöystäväänsä sekä suhdetta vanhempiinsa ja ystäviinsä.
Jatkuvat painajaisunet piinaavat
nuorukaista, mutta hän ei voi jakaa
niitä muille. Hän on omien ajatustensa vanki.
Essi Räisänen ohjaa loistavan te-
atterisovituksen Trumbonin romaanin pohjalta. Lappeenrannan
kaupunginteatterin Veeran kammarissa esitettävä monologi pysäyttää katsojan.
Johannes Holopaisen roolisuoritus Joena on ihailtavaa katseltavaa.
Holopainen täyttää lavan sellaisella energialla ja tuhoavalla voimalla, että katsoja hikoilee näyttelijän
mukana. Hän käyttää monipuolisesti kaikkia näyttelijäntyön keinoja – lähes oppikirjamaisesti. Sormenpäitä myöten jokainen vartalon liike on harkittu ja täydellisesti
ajoitettu.
Ohjaaja Räisänen ihastui alkuperäisteokseen jo lukioiässä ja on
lukenut sen useita kertoja. Hän halusi saada sen näyttämölle, mutta se
on vaatinut vuosien työn. Räisänen
uskoo, ettei olisi aiemmin pystynyt
toteuttamaaan Sotilaspoika-näytelmää yhtä hyvin.
– Tässä näytelmässä pystyn käyttämään kaiken sen kokemuksen ja
osaamisen, mitä olen kerännyt vuosien mittaan, Räisänen sanoo.
Voimaa yleisöstä
Captain Toad:
Treasure Tracker
Wii U
peliltä kannata odottaa, mutta vähimmäisvaatimukset se täyttää
varmasti. Vihollisten, kasvien, rahojen ja muiden tavaroiden keräämisen parissa viihtyy pelottavankin hyvin. Voi jopa väittää, että koko perhe voi viihtyä pelin parissa.
Tasojen ja tehtävien vaihtelevuus
viehättää kaikkia.
Wii U -konsoli ei ole Euroopassa saavuttanut yhtä suurta suosiota kuin esimerkiksi kotimaassaan
Japanissa. Jos vempain on vieras,
suosittelen ainakin kokeilemaan,
sillä huonoksi sitä ei voi kutsua. Se
vaatii vain totuttelua.
Captain Toad -pelissä hyödynnetään hyvin Wii U:n erikoisominaisuuksia: Pääohjain toimii itsessään
käsikonsolina, mutta se on yhteydessä myös televisioon. Peliä voi
seurata tv-ruudulta tai pieneltä kosketusnäytöltä. Captain Toad käyt-
Sotilaspoika on nuorelle Holopaiselle ensimmäinen yli tunnin mittainen monologi. Rooli on vaatinut
pitkän taustatyön, ja uskottava Joehahmo on syntynyt erehdyksen ja
onnistumisen kautta. Aluksi Holopainen luki tekstiä ääneen, ja kun
vähitellen Joesta tuli hänelle tuttu,
tunne ja liike syntyivät itsestään.
Yksinkertaisen reseptin tuloksena
on uskottava sotilaspoika.
”Katsoja hikoilee
näyttelijän mukana.”
Näytelmän Joe tulee hyvin lähelle yleisöä. Holopainen saa siitä
näyttelemiseen tarvittavan voiman.
– On mukavampi kertoa juttua,
kun joku kuuntelee. On jännittävää
katsoa jotakuta silmiin, mutta yhtäkkiä lavalla onkin turvallista olla,
kun uskaltautuu kohtaamaan ihmisen, Holopainen kuvailee.
Vaikka teatterin lavalle kuuluu
aina vuorovaikutus yleisön kanssa,
niin Sotilaspoika-näytelmässä se
korostuu. Joella ei ole kykyä puhua
tai nähdä, mutta tarina kulkee
eteenpäin, osittain katsojan käsissä.
Holopainen vangitsee ammattimaisella otteellaan, ja yleisö on aidosti osa tarinaa. Vahvat tunteet vihasta, epätoivosta ja rakkaudesta
välittyvät katsojaan. Ne lävistävät
kehon rajummin kuin pelkistetyn
lavastuksen kirkkaat loisteputket.
Sotilaspoika-näytelmän pääteema on sodan järjettömyys. Se on
sodanvastainen manifesti, jossa
päähenkilö Joe kritisoi vapauden ja
demokratian puolesta taistelemista. Ei ole ihme, että tarinan kirjoittanutta Trumbonia syytettiin aikoinaan epäisänmaallisuudesta: hän
nosti esille sodan mielettömyyden
ja sen, että voittajien joukossakin
on häviäjiä. Joe menetti sodassa
kaiken, minkä ihminen voi menettää, vaikka taistelikin voittajien
puolella.
Rasmus Arikka
konsolipelit
Evolve
Playstation 4
2K Games
Ollako metsästäjä vai metsästetty?
Evolve tarjoaa mahdollisuuden olla
vaikka molempia. Peli on nykyajan
klassinen online-moninpeli, jossa
neljä ihmishahmoa taistelee yhtenä
joukkueena fantasiamaailman hirviötä vastaan. Huomioinnin arvoista on se, että pelissä voi asettua sekä
hirviön että ihmishahmojen rooliin.
Vaikuttavimman kokemuksen saa
kuitenkin pelattaessa ihmisen silmin ensimmäisessä persoonassa.
Silloin todella tuntee olevansa osa
peliä. Asettuessaan hirviön rooliin
pelaaja on ulkopuolinen tarkkailija,
ja tällöin voisi kuvitella pelaavansa
mitä tahansa videopeliä.
Evolve on suunniteltu alunperin
tietokoneelle, ja monet suhtautuvat
hieman skeptisesti Playstation 4:n
versioon. Ohjattavuus on kuitenkin
todella hyvä, sillä ampuessa automaattitähtäin auttaa pelajaa osumaan viholliseen keskellä kiivaintakin taistelua. PS4 ei olekaan niin
kömpelö kuin epäilijät antoivat ymmärtää, myös hallittavuus on hyvä.
Parasta pelissä ovat mahtipontiset maisemat ja upeasti suunniteltu
grafiikka. Yksityiskohdat eläimiä ja
kasveja myöten ovat suunniteltu
hyvin tarkasti ja huolellisesti. Pelialue on täysin avoin, joten grafiikka
ei ole täydellinen, mutta tyydyttää
varmasti kriittisimmänkin pelaajan
odotukset. Positiivisen vivahteen
tuovat myös fiktiiviset high tech aseet, joista ei puutu laseria tai kunnon räjähdyksiä.
Taisteluissa lisäarvoa tuovat to-
Nintendo
dentuntuiset veripisarat tv-ruudussa ja romut, jotka jäävät tarkalleen siihen paikkaan mihin ne ovat
taistelun tiimellyksessä lentäneet.
Kokonaisuus on vakuuttava. Jopa
äänimaailma on miellyttävä ja aito,
vaikka musiikki sortuu ajottain sota- ja fantasiapelimaailman ylidramaattisuuteen.
Rasmus Arikka
Captain Toad: Treasure Tracker -peli on selkeää jatkoa kuuluisalle Mario-sarjalle. Se on juuri sellainen
kuin puzzle-peleiltä voi odottaakin.
Jatkuvasti vaikeutuvia tasoja ja erilaisia pulmia riittää ratkaistavaksi.
Mistä kulkea, mitä tehdä ja miten
tehdä? Jo ensimmäisellä helpolla radalla peli vie mukanaan. Pelaamista
on vaikea lopettaa, koska epäonnistuneen suorituksen jälkeen on pakko yrittää vielä yhden kerran.
Peliä pelaataan Captain Toad hahmolla, joka on tuttu kaikille
Nintendon julkaisuja aiemmin pelanneille. Mitään mullistavaa ei
tää pääohjaimen sisäänrakennettua
kosketusnäyttöä kekseliäästi: tiettyjä lisäominaisuuksia ja pelin tehtäviä ei voi suorittaa vain nappeja
painamalla, vaan esimerkiksi mutteri on väännettävä auki pyörittämällä sitä kosketusnäytöllä. Tämä
on onnistunut kikka Nintendolta.
Peli on parhaimmillaan hyvin
viihdyttävä, mutta toisaalta kaikki
tämän tyyppiset pulmapelit alkavat lopulta maistua puulta.
Rasmus Arikka
15
VAPAALLA
ruotuväki 4/2015
MICHELIN-TÄHDEN MUNKKI
Teksti: Juho Mäki-Lohiluoma
Ulkoasu: Eetu Lehmusvaara
Kuvat: Aku Siukosaari
Keittiöpäällikkö Jari Vesivalo häärää
kiireisenä ravintola Olon keittiössä.
Kivenheiton päässä Presidentinlinnasta sijaitseva Olo on kantanut
Michelin-tähteä jo vuodesta 2011.
V
esivalon Ruotuväen pyynnöstä valmistettu
munkkiresepti
hakee inspiraationsa Tanskasta.
Vaikka ainesosat eroavat, Vesivalon resepti muistuttaa monelta
osin perinneherkku Aebleskiveria, eli erot sotilaskodin munkkiin ovat huomattavia. Myös
resepti on pitkä ja työvaiheita
monia, kuten munkissa yleensäkin. Vesivalon mukaan sen ei kuitenkaan kannata antaa hämätä.
– Tavallaan hyvin yksinkertainen, mutta myös erilainen. Isona
erona on ehkä se, että munkki
paistetaan puhtaassa rasvassa
eikä upporasvassa. Siitä tulee
freesi voin maku, Vesivalo sanoo.
Munkkien valmistaminen vaatii aikaa, sillä esimerkiksi omenankuorien kuivaamiseen tulee
varata vuorokausi. Varastoon
munkkeja ei voi tehdä, vaan ne
tarjoillaan pian paistamisen jälkeen. Muutaman minuutin jäähdyttäminen on kuitenkin Vesivalon mukaan paikallaan.
– Tottakai kaikki leivonnaiset ovat parempia, jos ne eivät
seiso missään vaan tarjoillaan
nopeasti.
Hillossa luotetaan omenaan
Omenahillo on Vesivalon mu-
kaan ”melko perinteinen”. Tarvittaessa ohjeen glukoosin voi
korvata sokerilla, mutta glukoosia käyttämällä hilloon saa paremman rakenteen.
– Kuorrutuskin on periaatteessa sokeria, mutta siinä on otettu
lakritsin maku muskovadosta.
Sen lisäksi on vähän kuivattuja
marjoja, joista saadaan vähän
happoa sinne, niin kuorrutus ole
pelkkä sokeri, Vesivalo kertoo.
– Paremman makuinen kuin
normaalisti, mutta ei kuitenkaan
mitään vippailua tai kikkailua,
hän naurahtaa.
Jäätelö on Vesivalon mukaan
paras kaveri munkille, mutta korvaaja löytyy helposti esimerkiksi
maidosta.
Ei ensimmäinen tuunauskeikka
Varusmiespalveluksensa Jari
Vesivalo vietti Savon prikaatissa Mikkelissä. Sotilaskeittäjänä
palvellut Vesivalo kertoo, että
inttiaika kului pitkälti metsässä
soppatykin kanssa.
– Tuunasimme aika paljon niitä
soppatykkiruokia silloin. Tehtiin
esimerkiksi nötkötin kanssa niin,
että ajoimme ne hienoksi. Kun
teimme siitä jauhelihan näköistä niin ei jengi edes tiennyt että
se oli säilykenötköttiä ja vetivät
sitä ihan onnessaan, Vesivalo
naurahtaa.
RESEPTI
Munkki
1,2g suolaa
Lisää karamellipohjaan, sekoià la Jari Vesivalo ta kevyesti.
170g Malmgårdin vehnäjauhoa
100g Malmgårdin
hiivaleipäjauhoa
2g jauhettua kardemummaa
3g suolaa
Sekoita vispilällä.
190g keltuaista, tuoreista munista
230g 35%-kermaa
Sekoita ja lisää jauhopohjaan.
135g suolatonta voita
Sulata 40 asteiseksi ja lisää
jauho-kermapohjaan
280g valkuaista
Vaahdota kevyesti, älä vatkaa
liikaa. Lisää sen jälkeen massaan. Laita massa pursotinpussiin ja käytä mahdollisimman
nopeasti.
1 kanelitanko
1 vaniljatanko avattuna ja
siemenet poistettuna. Säästä
siemenet
20g sitruunamehua
100g kermaa
1g suolaa
1,5g ksantaanikumia
Laita pystymikseriin 300g
maitoa, sokerit, suola ja ksantaanikumi. Aja kunnes sokeri
on sulanut ja lisää loput maidosta ja kerma. Sekoita ja aja
jäätelökoneessa.
Lisää omena-karamellipohjaan. Hauduta hiljalleen noin 1
Valmistus
tunti. Lisää hieman vettä tarvittaessa. Lisää lopuksi vaniljatan- Munkkimassa pursotinpussissa
Omenahillo pursotinpussissa,
gon siemenet. Jäähdytä ja laita
hieman lämmitettynä
pursotinpussiin.
”Sokeripöly” rasiassa
Kirkasta voita
Sokeripöly
Munkkipannu
50g muskovadosokeria
Maitojäätelöä
Kuoret hillon omenoista
Kuivaa 60 asteessa 24 tuntia ja
aja hienoksi.
Lämmitä munkkipannu ja lisää
reilusti kirkasta voita. Pursota
30g pakastekuivattua vadelmaa munkkimassaa puoleenväliin
ja paista keskilämmöllä noin
Aja hienoksi.
2 minuuttia tai kunnes pohja
näyttää kullanruskealta. PursoOmenatäyte
20g pakastekuivattua
ta keskelle lämmintä omenahilmustikkaa
75g sokeria
loa. Pursota omenahillon päälle
25g glukoosia
Aja hienoksi. Yhdistä ainesosat
lisää munkkimassaa. Käännä
100g vettä
ja laita ilmatiiviiseen rasiaan.
munkki ympäri ja paista vielä
Yhdistä kaikki paksupohjaiseen
toiselta puolelta, kunnes pinta
kattilaan ja keitä karamelliksi.
on kauniin ruskea. Kääntele
Maitojäätelö
Älä sekoita välillä.
munkkia pari kertaa ympäri
600g mahdollisimman tuoretta munkkipannussa. Ota munkki
30g suolatonta voita
vuohenmaitoa.
pois ja kuivaa paperien päällä.
600g kotimaista omenaa pesty55g sokeria
Pyörittele munkki ”sokeripönä, kuoret poistettuna ja paloi60g hyvälaatuista kotimaista
lyssä” ja tarjoile heti jäätelön
teltuna. Säästä kuoret.
hunajaa
kanssa. kuusenkerkillä ja sokerisiirapilla.
Juho Saralehto viimeistelee pannukakun
16
takakansi
ruotuväki 4/2015
potretti
Aito tunne puree
Pauli Loukola
Kuva: Aku Siukosaarti
Kuva: Ilkka Hynnisen arkisto
Poliisit, Haapasalo Goes America, Martina ja hengenpelastajat –
kaikki tuttuja televisiosarjoja, joita yhdistää yksi yhteinen tekijä:
ne pohjautuvat aitoihin tosielämän tarinoihin, joita on höystetty
draamalla. Sarjojen tuottaja, Aito Median toimitusjohtaja Ilkka
Hynninen sanoo rakastavansa ihmisten tarinoiden kertomista kuvan ja äänen keinoin.
Hynninen uskoo voimakkaasti
pitkäkestoisiin yhteistyön kaariin
ihmissuhteissa sekä työelämässä.
Hän on toiminut pitkään vaativassa mediatyössä samojen ihmisten kanssa, onnistuen kehittämään osaamistaan pala palalta.
Hynninen päätyi varusmiespalveluksensa jälkeen Tampereen yliopistoon, jossa hän aloitti
nykyisen työkaverinsa Eero
Hietalan kanssa tuottamaan keskusteluohjelmaa radioon. Hynninen pääsi Ylelle työskentelemään
vapaana toimittajana ja keskusteluohjelmakin sai näkyvyyttä
isomman yleisön arvioitavana.
– Perustimme firman alunperin
oman keskusteluohjelmamme
ympärille. Teimme keskusteluohjelmaa viitisen vuotta, ohjasimme
dokumentteja esimerkiksi Ville
Haapasalosta, opettelimme tuottamista, teimme, epäonnistuimme ja opettelimme taas, Hynninen selostaa prosessin kehittymistä.
Viiden vuoden jälkeen miehille
valkeni, että heidän firmansa voisi kasvaa isommaksi toimijaksi.
Vuosien 2008–2013 välillä firma
kasvoi isoksi. Nykyisin Aito Media tekee tuotantoja Suomen suurimmille televisiokanaville sekä
ympäri maailmaa. Hynninen
muistelee, että tuotantoa on levinnyt 40 maahan. Puolet Aito Median omistuksesta on Iso-Britanniassa. Brittiläisellä kumppanilla
Content Medialla on sisaryrityksiä muun muassa Amerikassa ja
Aasiassa. Tätä kautta Aito Media
on hyvällä näköalapaikalla maailman mediassa, ja Hynninenkin
pääsee kehittämään uusia ideoita
kansainvälisessä yhteistyössä.
Ilkka Hynninen uskoo, että audiovisuaalisuus tulee 10 vuoden aikana lisääntymään entisestään mediassa.
Aika Ruotuväessä avarsi
Hynninen ammensi ensimmäisiä
mediaoppejaan varusmiespalveluksen aikana Ruotuväki-lehden
toimittajana. Hän nautti jo aikoinaan vastuusta ja vapaudesta
tuottaa asioita.
– Pystyimme ideoimaan tosi
paljon erilaisia sisältöjä. Aloitimme esimerkiksi palstan nimeltä
Ruotutreffit, jossa kävin tapaamassa varusmiesten iloksi kiinnostavia suomalaisia naisia. Se oli
varusmiesnäkökulmasta – ei huono ollenkaan, Hynninen muistelee vahvasti naureskellen.
Lopulta paras juttu Hynniselle
varusmiespalveluksessa oli kuitenkin kaveripiirin säilyttäminen
myös palveluksen jälkeen. Useat
palvelustoverit ovat päätyneet eri
medioihin töihin ja yhteydenpito
on jatkunut vahvana.
”Aloitimme palstan
nimeltä Ruotutreffit, jossa kävin tapaamassa varusmiesten iloksi kiinnostavia
suomalaisia naisia.”
Kaartinjääkäri (res) Hynninen
ei ole aktiivinen reserviläinen,
mutta hän sanoo olevansa kiinnostunut viranomaisten toiminnasta erityisesti tarinan ja viestinnällisyyden näkökulmasta. Hynninen vastaa sarjoillaan useasti
kysymykseen: miten Suomi toi-
mii? Puolustusvoimat olisi Hynnisen mielestä ajankohtainen ja
mielenkiintoinen yhteistyökumppani, ja hän onkin tuottanut aikaisemmin sarjaa erikoisrajajääkäreistä.
Ideasta luodaan tuote
Hynninen uskoo hyvien tarinoiden kiinnostavan ihmisiä. Lisäksi
ohjelmien päähenkilöiden pitää
olla mukaansatempaavia ja tehdä mahdollisesti työtä, jossa on
elämä pelissä. Menestyneimpiä
Aito median sarjoja ovat Poliisit
ja Haapasalon seikkailut Venäjällä.
– Vahvoista tarinoista, olivat ne
fiktiivisiä tai tosia, voi tuottaa ohjelman, kunhan tarinan ydin on
tanakka. Se pitää kuitenkin pu-
kea sellaiseen muotoon, että ihmiset jaksavat katsoa sitä. Televisiossa korostuu, että se on nykyään äärimmilleen tunteen väline,
ei tiedonjaon.
Hynnisen päivät koostuvat nykyisin paljolti tapaamisista tv-kanavien ja tuottajien kanssa. Hän
viihtyy silti edelleen luovassa ohjelmantekotyössä. Työssä keskeisintä on tuotteen luominen ideasta. Hynninen osallistuu vahvasti sarjojen käynnistämiseen ensimmäisillä
tuotantokausilla,
minkä jälkeen vastuuta siirtyy
tuotantoryhmälle.
Ohjelmien tuottamisessa mielenkiintoisimpana Hynninen näkee monipuolisuuden. Ympäri
maailmaa kuvataan tälläkin hetkellä 17 eri tuotantoa, joiden kuvaustavat ovat täysin erilaisia.
poiminta
– Draamasetissä voi olla kymmeniä ihmisiä, jotka tekevät ja
toisenlaisessa, kuten Poliisit-tuotannossa, on tasan yksi. Samasta
asiasta on kuitenkin kyse, eli tarinoiden kertomisesta.
Ilkka Hynninen
• Ikä:
35
• Asuinpaikka:
Tampere
• Ammatti:
Aito Median toimitusjohtaja
• Koulutus:
Yhteiskuntatieteiden ylioppilas
• Sotilasarvo:
Kaartinjääkäri (res)
• ”Elä niin kuin kuolisit huomenna,
opi niin kuin eläisit iankaikkisesti.”
kalenteri
1.3.2015
Haku ilmavoimien erikoistehtäviin päättymässä
Joel Kontiainen
Kuva: puolustusvoimat
Hakuaika ilmavoimien erikoistehtäviin päättyy 1. maaliskuuta. Ilmavoimat hakee varusmiehiä aliupseerikoulutukseen johtokeskuslinjalle ja lentotekniselle linjalle, minkä lisäksi varusmiehiä haetaan sotilaskuljettajakoulutukseen.
Lentoteknisellä linjalla varusmiehet koulutetaan lentokaluston
huolto- ja ylläpitotehtäviin. Opiskeltavia aiheita ovat muun muassa
aerodynamiikka sekä lentokonerakenteet, -järjestelmät ja -elektroniikka. Johtokeskuslinjalla varusmiehet koulutetaan johtokeskusten
tilannevalvonta-aliupseereiksi ja
osa saa jatkokoulutuksen taistelunjohtajatehtäviin. Sekä lentoteknisen että johtokeskuslinjan varus-
Ilmavoimien erikoistehtäviin voi vielä hakea johtokeskuslinjalle, lentotekniselle
linjalle ja kuljettajakoulutukseen.
miehet saavat myös johtajakoulutuksen.
Sotilaskuljettajakoulutukseen
valittavista varusmiehistä puolestaan koulutetaan kuljettajia ilmavoimien joukko-osastoihin.
Majuri Ville Tolkki Ilmasotakoulusta kertoo, että alan koulutus ei
ole kynnyskysymys kurssille pääsemiseksi, mutta opinnot voidaan
katsoa eduksi valintoja tehtäessä.
– Erikoisjoukkohaun tarkoituksena on saada ilmavoimien toiminnasta kiinnostuneet henkilöt hakemaan.
Jos voidaan valita, niin toki mahdollinen alan koulutus ja osaaminen valinnoissa huomioidaan, Tolkki sanoo.
Ilmavoimien erikoistehtävät
Hakuaika päättyy 1.3.2015.
> www.puolustusvoimat.fi
Maria Tyyster ja
Rakuunasoittokunta
Kuusankoskella
Tangokuningatar Maria Tyyster
ja Rakuunasoittokunta esiintyvät
yhdessä Itä-Suomen aluetoimistojen vuosipäivän konsertissa 20.
helmikuuta kello 19. Konsertti
järjestetään Kuusankoski-talossa.
Tyyster valittiin tangokuningattareksi viime vuonna Seinäjoella
järjestetyillä Tangomarkkinoilla.
Konsertin kapellimestarina toimii
Riku Huhtasalo.
> www.puolustusvoimat.fi
Valakonsertti Oulussa
Lapin sotilassoittokunta esiintyy
kapellimestari Juha Ketolan johdolla valakonsertissa 24. helmikuuta kello 19. Konsertti järjestetään Madetojan salissa Oulussa.
Helmikuun konsertit ovat osa
valakokonaisuuksien tapahtu-
mia, joissa esitellään soittokunnan omaa solistiosaamista. Eric
Ewazen Marimba-konserton tulkitsee Tomi Kauppila. Oulussa ja
Rovaniemellä konsertteja isännöivät aluetoimistojen päälliköt
vuosipäiväjuhlapäivän hengessä.
> www.puolustusvoimat.fi
Maavoimien juhlakonsertti Finlandia-talolla
Maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Seppo Toivosen
isännöimässä juhlakonsertissa
kuullaan ikivihreitä tangoja Olavi
Virran hengessä sekä perinteistä
sotilas- ja viihdemusiikkia.
Konsertin solistina laulavat vuoden 2014 tangokuninkaalliset
Maria Tyyster ja Teemu
Roivanen. Konsertti järjestetään
24. helmikuuta kello 19. alkaen
Finlandia-talossa Helsingissä.
> www.puolustusvoimat.fi