docMaailman Uudet Tuska
download 
Report Transcription
Maailman Uudet Tuska
Ruotuväki, PL 25, 00131 HKI MP2 Itella Oyj Kiinan puolustusministeri Suomessa Kunniakomppania kiinnosti kenraalin delegaatiota uutiset, sivu 3 puolustusvoimien uutislehti 53. vuosikerta n:o 13 (1168) 16.7.2015 verkossa > www.ruotuvaki.fi Yhteiskunnan tukipilari Huoltovarmuuskeskus, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja huoltovarmuuskriittiset yritykset pitävät yhdessä huolta koko Suomen huoltovarmuudesta. Tavoitteena on turvata yhteiskunnan toiminnot sekä maanpuolustusta tukevan tuotannon edellytykset. Käytännössä tämä tapahtuu muun muassa varastoinnin sekä jatkuvuuden ylläpitämisen kautta. Esimerkiksi Helen Oy:lla on Helsingin kaupungin alla maanalaista tunneliverkostoa sekä muita huoltovarmuuskriittisiä tiloja kymmenien kilometrien verran. uutiset, sivu 3 Maailman toiselta puolelta tultiin Dragsvikiin uutiset, sivu 4 Uudet alokkaat ovat varusmiesjohtajan tulikoe kentällä, sivu 10 Tuska Kuva: Ville Bröijer lisää metallitietoa vapaalla, sivu 15 2 ruotuväki 13/2015 pääkirjoitus nurkka 13.7.2015 Mene ja Tiedä Tarkoitus vai arvoitus? Reserviläiskirje on ollut yksi tähänastisen vuoden merkittävimpiä puheenaiheita ja termi jäänee historiaan yhtenä tämän vuoden tärkeimmistä uudissanoista. Kun kirjeet sitten alkoivat pudota kansalaisten postiluukuista, täyttyi sosiaalinen media ihmisten tuntemuksista. Joku oli tyytyväinen, toinen saattoi pettyä. Mutta kaikki reagoivat. Tehdäänpä pieni ajatusleikki. Mitäpä jos reserviläiskirje olisi lähetetty kymmenen vuotta sitten, vuonna 2005? Silloin reserviläiskirjeen kaltainen suurponnistus olisi todennäköisesti otettu vastaan pelkkänä pompöösinä vitsinä. Kun Suomen lähialueilla ei rymise, on helppoa unohtaa puolustusvoimien ja asevelvollisuuden olemassaolon syy. Jos realistisia uhka- ”Jokainen tekee mieluummin työtä, jolla on tarkoitus, kuin työtä, joka on arvoitus.” kuvia ei ole, monet kysyvät varmasti itseltään, onko pienen maan syytä panna arvokkaita verotuloja kalustohankintoihin ja varusmiesten kouluttamiseen. velukseen miten tahansa, ei se tee asevelvollisuuden suorittamisesta yhtään vähemmän arvokasta. * * * * * * Mutta kun turvallisuustilanne elää, tuo varautuminen varmuutta. Heinäkuun 6. päivä palvelukseen astuvat nuoret miehet ja naiset aloittavat asevelvollisen taipaleensa hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin saapumiserä kymmenen vuotta sitten. Vaikka Suomea ei tällä hetkellä suoraan uhkaakaan mikään, saattaa joidenkin tuoreiden varusmiesten mieltä painaa maailmanpoliittinen tilanne. Ahdistumiseen ei kuitenkaan ole syytä. Sen sijaan Itä-Euroopan tapahtumista voi ammentaa voimaa. Ukrainan kriisi muistuttaa meitä siitä, että asevelvollisten arvokkaalla työllä on tarkoitus. Varusmiespalvelus kantaa eri ihmisille eri merkityksiä. Joillekin se on kunnia-asia, joillekin taas pakkopullaa, joka halutaan mahdollisimman nopeasti pois alta. Suhtautui pal- Asevelvollisen omaiset ja ystävät: älkää pelotelko palveluksen raskaudella, älkääkä vähätelkö sen tärkeyttä. Sen sijaan kannustakaa soturia antamaan kaikkensa ja ottamaan myös itselleen kaikki mahdollinen hyöty. Tämä on paitsi puolustusvoimien, myös soturin itsensä etu. Kun palveluksella on merkitys, on sen suorittaminenkin kannustavaa ja innostavaa. Myös puolustusvoimien edustajien on pidettävä huolta siitä, että palvelustehtävät ovat motivoivia ja sopivan haastavia. Alokkaiden erityistaidot ja toiveet on otettava huomioon, jotta kukin voi kantaa mahdollisimman suuren korren kekoon. Ajatuksen ja hengen on oltava sama kuin reserviläiskirjeessä. Jokainen tekee mieluummin työtä, jolla on tarkoitus, kuin työtä, joka on arvoitus. tornitouhua > jyrkivainio@hotmail.com Kaksi vuotta sitten kirjoitin tälle samalle palstalle ammattisotilaasta siviilimatkailijana (Ruotuväki 13/2013). Silloin olin juuri palannut matkaltani muun muassa Ukrainasta. Sen jälkeen on traveller-historiani matkakohteisiin uusina maina liittyneet muun muassa Georgia, Azerbaidzan, Armenia, Serbia, Marokko ja Uzbekistan. Suomalaisena matkailijana on heti todettava, että asiat eivät monelta osin todellakaan ole sitä, mitä Suomessa näistä maista on esimerkiksi mediasta ja etenkin sosiaalisesta mediasta luettavissa. Omien kokemusten, myös matkailukokemusten, esille tuominen on toki aina subjektiivista. Ehkä jonkun mielestä tällä tavoin esille tuotuna jopa narsistista. Silti olen entistä vakuuttuneempi siitä, että omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan henkilökohtaista tietämystään maailman eri paikoista laajentava puolustusvoimien työntekijä on työnantajalleen kustannustehokasta ja tärkeää tietopääomaa. Etenkin se korostuu juuri nyt, kun puolustusvoimat organisaationa painii jatkuvissa resurssihaasteissa. *** Uudistuneilta puolustusvoimiltamme odotetaan tänä päivänä muun muassa entistä enemmän kommunikaatiovalmiuksia sekä globaalin kulttuurin laaja-alaista tuntemusta. Näiden valmiuksien saavuttamiseksi edellytetään nopeaa, konkreettista ja luotettavaa tietoa maailman eri kolkilta. Yksilön tasolla tieto perustuu silti puolustusvoimissakin vielä valitettavan usein niin sanottuun toisen käden tietoon. Omakohtaisesti han- kitun tai koetun tiedon sijaan käytetään liian paljon muun muassa oletuksiin ja ennakko-odotuksiin perustuvaa ”tietoa”. Nykypäivänä asiaan tuo haasteensa myös erilaisten sosiaalisten medioiden ja verkkotoimijoiden tarjoama informaatiotulva. Tulisi aina pitää mielessä, että jatkuvasti elävä ja yksityiskohtaisilta sisällöiltään vaikeasti tarkistettavissa oleva informaatio ei useinkaan ole sama asia kuin tieto. Sekä määrällisesti että laadullisesti sen monipuolisimman ja luotettavimman tiedon maailmalta saa omakohtaisesti näkemällä ja kokemalla. Kokemuksiin perustuva tieto on ainakin sen alkuperäiselle omistajalle myös sitä yleisintä ” ainoaa oikeaa” ja lähdekriittisintä tietoa. Jakamaton tieto puolestaan on turhaa tietoa. Konkreettisella ja todennetulla yksilön omakohtaisella kokemuksella vahvistettu ja etenkin muualta maailmasta vapaa-ajalla hankittu tieto on aina tärkeää hyödyntää myös ammatillisesti. Itse hankittu tieto on yleensä myös juuri siitä tietoa, joka nykyisen informaatiovaikuttamisen aikakaudella puolustusvoimissammekaan ei ihan ensimmäisenä murene kaiken maailman trollauksien tai informaatioiskujen kynsissä. Mene merta edemmäs kalaan tiedon lähteille ja myös jaa sieltä hankkimaasi tietoa. Mutta mieti ja ennen kaikkea tiedä tarkkaan miten, minne ja kenelle sitä kannattaa jakaa. Vesa Huopana Majuri Sotatieteiden maisteri Pääesikunta kysymys Edellisessä lehdessä kysyimme: Oletko nähnyt suomalaisen Hornetin? sosiaalisesta mediasta @EetuOskari 6.7. Hei te palvelukseen tänään astuvat: älkää luovuttako ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Siinä on se kasvattava elementti. Tsemppiä! – Jyväskyläläinen Eetu Heiska kannustaa uusia alokkaita. @JoonaKosloff 11.7. Reservissä puoli vuotta, eikä inttijutut tunnu loppuvan. Tänään Vekaranjärvellä omaistenpäivässä ja kohta RUK-kavereita morjestamaan. – Viime joulukuussa kotiutunut Joona Kosloff löytää itsensä varuskunnista palveluksen päätyttyäkin. @PetrusLundqvist 9.7. Kiitos puolustusvoimat ja varsinkin #merivoimat hienosta vuosipäivästä! – Helsinkiläinen Petrus Lundqvist nautti merivoimien vuosipäivästä. @JuhoMölsa 12.7. Huomasin juuri olleeni viikon lähes uutispimennossa, mutta nyt alkaa tahti tasaantua intissä ja uutisiakin kerkeää lukea. – Karjalan prikaatissa palvelevalla alokas Juho Mölsällä palveluksen alku on ollut hektinen. Kyllä 71% Ei 29% Seuraava kysymys: Onko mielestäsi oikein, että yritysten on mahdollista anoa tärkeille työntekijöilleen vapautus puolustusvoimien palveluksesta? Äänestykseen voi osallistua myös Ruotuväen www-sivuilla osoitteessa > www.ruotuvaki.fi Osallistu keskusteluun sosiaalisessa mediassa #ruotuväki tai lähetä mielipiteesi sähköpostilla ruotuvaki@mil.fi TILAUS-, LASKUTUS- JA OSOITEASIAT: Puh. 0299 500 718 ISSN 0557-4897 (painettu) ISSN 1458-8005 (verkkolehti) PÄÄTOIMITTAJA Mikko Ilkko Puh. 0299 500 715 mikko.ilkko@mil.fi UUTISPÄÄLLIKKÖ Juha Heikkinen Puh. 0299 500 716 juha.heikkinen@mil.f TOIMITUSSSIHTEERI Ossian Hartig Puh. 0299 500 736 ossian.hartig@mil.fi arkisin kello 8.00–16.15 ruotuvaki@mil.fi Pirkanmaan Lehtipaino Oy Tampere 2015 Toimituksen ja palvelupisteen käyntiosoite: Pääesikunta, C-rakennus, Fabianinkatu 2, 00130 Helsinki, postiosoite: PL 25, 00131 Helsinki, puhelinvaihde: 0299 800 internet-osoite: > www.ruotuvaki.fi KUSTANTAJA: Puolustusvoimat Seuraava numero ilmestyy 6.8.2015 VERKKOUUTISPÄÄLLIKKÖ Helena Immonen Puh. 0299 500 717 helena.immonen@mil.fi LEVIKKISIHTEERI Kaartinjääkäri Joonas Immonen Puh. 0299 500 718 ruotuvaki@mil.fi TOIMITTAJAT Alikersantti Juho Korpela Puh. 0299 500 704 Alikersantti Antti Sarjanen Puh. 0299 500 739 Korpraali Jussi Vainikka Puh. 0299 500 617 Kaartinjääkäri Joonas Koivisto Puh. 0299 500 616 Kaartinjääkäri Kalle Toivonen Puh. 0299 500 705 toimittajat.ruotuvaki@mil.fi GRAAFIKKO Kaartinjääkäri Sofia Korhonen graafikko.ruotuvaki@mil.fi VALOKUVAAJA Kaartinjääkäri Ville Bröijer Puh. 0299 500 735 kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi 3 uutiset ruotuväki 13/2015 Huoltovarmuus takaa yhteiskunnan toimivuuden Suomen huoltovarmuus perustuu eri toimijoiden vahvaan yhteistyöhön. Huoltovarmuuskriittiset yritykset pyrkivät takaamaan jatkuvuuden. Jussi Vainikka Varastointi kattaa koko Suomen Huoltovarmuuskeskuksen toiminta rahoitetaan sen hoidossa olevasta valtion talousarvion ulkopuolisesta huoltovarmuusrahastosta. Rahat tulevat energiaveron yhteydessä huoltovarmuusmaksuna. Huoltovarmuuskeskus on myös suuri varastoija. Laajat polttoainevarastot kattavat koko Suomen. – Meillä on dieseliä, bensiiniä, lentobensiiniä, viljaa, erilaisia kemikaaleja, teollisuuden raaka-aineita, komponentteja… Varastoinneilla ostetaan aikaa muiden järjestelyiden tekoon, jos jokin häiriötilanne sattuu, Hakola listaa. Huoltovarmuuskeskuksen yh- Kuva: Ville Bröijer Huoltovarmuus pyörii Suomessa Huoltovarmuuskeskuksen, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja huoltovarmuuskriittisten yritysten ympärillä. Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola kertoo, että siinä missä puolustusvoimat hoitaa sotilaallisen varautumisen ja valmiuden, Huoltovarmuuskeskus puolestaan keskittyy siviiliyhteiskunnan valmiuksien ylläpitämiseen. – Toimimme siviiliyhteiskunnan ja elinkeinoelämän väestön toimeentulon ja siihen liittyvän maanpuolustusta tukevan tuotannon edellytysten turvaamisen parissa. Kaikki pohjautuu siihen, että yhteiskunnan toiminnot ja Suomen elinkeinoelämän toimintoedellytykset on turvattu, Hakola sanoo. Huoltovarmuuskriittiset yritykset liittyvät toimintaan niin sanottujen pooliorganisaatioiden kautta. Poolit ovat eri toimialasektorien alle sijoittuvia, vapaaehtoisuuteen perustuvia asiantuntijaryhmiä. Hakola korostaa, että poolitoimikunnissa toimiminen ei ole virkatehtävä. – Pooli arvioi, mitkä yritykset jonkun tietyn toimialan sisällä ovat keskeisiä ja kriittisiä. Tällaiset yritykset listataan, ja poolit ovat valittuihin yrityksiin yhteydessä. Yritykset kutsutaan sitten mukaan järjestelmiin, Hakola avaa poolien toimintaa. Huoltovarmuuskeskuksen perustuotanto-osaston johtajan Jyrki Hakolan mukaan Suomen huoltovarmuuden kaltainen järjestelmä on käytössä myös Sveitsissä. – Aikaisemmin olemme toimineet kaikkien puolustushaarojen omien logistiikkajärjestelmien kanssa erikseen. Nyt kun kaikki on organisoitu Tampereen logistiikkalaitoksen alle, rajapintamme on selkeämpi, ja kanssakäyminen on sillä tavalla helpompaa, Hakola tähdentää. teistyö puolustusvoimien kanssa on luonnollisesti laajaa. Hakola kertoo, että yhteistyö toimii erinomaisesti sekä Pääesikunnan että tammikuussa perustetun Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen kanssa. Puolustusvoimauudistus on muuttanut yhteistyötä selkeämmäksi. Jatkuvuus on avainasemassa Suomen suurimpiin energia-alan yrityksiin lukeutuva Helen Oy, entiseltä nimeltään Helsingin Energia, on yksi parhaista esimerkeistä huoltovarmuuskriittisistä yrityksistä puhuttaessa. Tur- vallisuuspäällikkö Mats Fagerström vertaa edustamansa yrityksen roolia huoltovarmuudessa korttitaloon. – Olemme ikään kuin yksi korttitalon nurkista. Tämä yhteiskunta on mennyt siihen suuntaan, että esimerkiksi ilman sähköä ongelmia tulee jo 3–4 tunnissa. Avainhenkilöt pysyvät töissä myös poikkeusoloissa Jussi Vainikka porukka jää töihin. Näitä ammattilaisia ei saa kerättyä mistään muualta, vaan meillä on tämä väki sekä rauhan että poikkeusolojen aikana, Helen Oy:n turvallisuuspäällikkö Mats Fagerström tiivistää. Varauksia tehdään yrityskohtaisesti tarve ja yhteiskunnan toimivuus huomioiden. Erikoiskoulutuksen saaneita reserviläisiä puolustusvoimat saattaa pitää varauksessaan noin 30 vuoden ikään asti. Huoltovarmuuskriittisten yritysten avainasemassa olevien työntekijöiden panos on huoltovarmuuden kannalta merkittävä myös poikkeusolojen aikana. Yritykset anovat lainsäädäntöön perustuen henkilöstölleen vapautuksen puolustusvoimien palveluksesta ja varaavat heidät jatkamaan normaaliolojen töitään. – Jos pilliin vihelletään, meidän – Yrityksemme vajaasta 1 200:sta työntekijästä liki 800 on insinöörejä tai diplomi-insinöörejä. Suurin osa on saanut pitkän koulutuksen, joten lopputulema on, että heillä se 30 ikävuotta on aika lähellä jo töitä aloitettaessa, Fagerström muistuttaa. Fagerströmin mukaan Suomen huoltovarmuutta on 2000-luvun aikana tarkasteltu yhä kokonaisvaltaisemmin eikä pelkästään puolustusvoimien näkökulmasta. Puo- lustusvoimien logistiikkalaitos lähestyi kesäkuussa huoltovarmuuskriittisiä yrityksiä tiedotteella. Helen tekee Fagerströmin mukaan muutenkin laajamittaista yhteistyötä puolustusvoimien kanssa. – Luonnollista yhteistyötä on se, että käymme Kaartin jääkärirykmentin kanssa neuvotteluja melkein kuukausittain, Fagerström kertoo. Helenin toiminta perustuu jatkuvuuteen. Keinovalikoima jatkuvuuden takaamiseksi on Fagerströmin mukaan laaja. – Meillä on toimintaa 24 tuntia vuorokaudessa 365 päivänä vuodessa. Täällä on joka yö töissä vajaa 100 henkilöä. Kaiken takana on pitkä suunnittelu, ja sillä tavalla saamme toimintavarmuutta, Fagerström kertoo. Helen tarjoaa muun muassa sähkösopimuksia kaikkialle Suomeen, mutta vastaa pääasiassa Helsingin alueen lämmöntuotannosta. Jyrki Hakola kertoo, että alueellisen työn merkitys huoltovarmuudessa korostuu entisestään. Huoltovarmuuskeskus tekeekin paljon yhteistyötä kuntien kanssa. – Meillä on meneillään Kuntaliiton kautta iso hanke, jonka tavoitteena on saada kuntien käyttöön varautumisen ja jatkuvuuden hallinnan valmiussuunnittelun kokonaistyökalupaketti, Hakola mainitsee. Kiinan puolustusministeri vieraili Suomessa Antti Sarjanen Kuva: Sofia Korhonen Kiinan puolustusministeri, kenraali Chang Wanquan vieraili Suomessa heinäkuun alussa. Puolustusministeri Jussi Niinistö toimi isäntänä nelipäiväisellä vierailulla. Viikonlopun aikana kenraali Wanquan tapasi Kultarannassa taKenraali Chang Wanquanin vastaanottaminen oli nopea, mutta juhlallinen tilaisuus. Kuvassa vasemmalla vierailun isäntä, puolustusministeri Jussi Niinistö. savallan presidentti Sauli Niinistön, Niinistön kanssa pöydällä olivat muiden muassa Ukrainan sekä Itä- ja Etelä-Kiinan merialueiden tilanne. – Keskustelunaiheina tapaamisella olivat muun muassa Suomen ja Kiinan kahdenväliset suhteet, sekä turvallisuuspoliittinen tilanne Aasian ja Euroopan alueilla, majuri Sami Jaakkola kertoo. Suomen ja Kiinan puolustusministerit tapasivat viimeksi vuonna 2014, kun ministeri Carl Haglund vieraili Kiinassa. Kenraali Wanquan otettiin vas- taan juhlallisesti Hietaniemen hautausmaan edustalla. Paikalla oli Kaartin jääkärirykmentin kunniakomppania ja laivaston soittokunta. Kunniakomppania tervehti kenraali Wanquania, minkä jälkeen soittokunnalta kuultiin Maammelaulu ja Porilaisten marssi. Viikonlopun aikana vierailtiin myös Turussa tutustumassa puolustusvoimien toimintaan. Kiinan puolustusministerillä oli mukanaan sotilaspäällystöstä koostunut delegaatio. Delegaatio oli hyvin kiinnostunut kunnia- komppanian tarkastuksesta ja oli yleisesti tyytyväinen järjestelyihin. – Vierailuilla ylläpidetään Suomen ja Kiinan kahdenvälisiä suhteita ja keskustellaan puolustushallinnollisista seikoista, majuri Jaakkola kommentoi. Suomen ja Kiinan välisiä vierailuja on järjestetty jo pidemmän aikaa. – Puolustusministeriöllä ja puolustusvoimien Pääesikunnalla on oma suunnitelmansa siitä, millaisia valtiovierailuja järjestetään, selittää Jaakkola. 4 lyhyesti Ohjusvene Naantali takaisin vesille Korjauksessa ollut Rauma-luokan ohjusvene Naantali palasi merivoimien vuosipäivänä 9. heinäkuuta takaisin toimintaan. Kaikki Rauma-luokan ohjusveneet vedettiin käytöstä alkuvuonna, koska kolmesta löydettiin rasitusmurtumia. Kommodori Veli-Pekka Heinonen puolustusvoimien logistiikkalaitokselta korostaa, että murtumat ovat syntyneet normaalissa käytössä eivätkä ne olleet heikentäneet rungon lujuutta. Naantali on koeajossa syksyyn asti. Jos vene on silloin moitteettomassa kunnossa, se palaa normaaliin käyttöön. Muut Raumaluokan ohjusveneet korjattaneen loppuvuoden aikana. KTo Sarviniemen alue pakkolunastukseen Useita upseereita uusiin tehtäviin Eversti Asko Muhonen siirtyy Maasotakoulun johtajaksi. Eversti Petteri Koskinen siirtyy Muhosen tilalle maavoimien uudeksi suunnittelupäälliköksi Maavoimien esikuntaan. – Pystyn kehittämään kokemuspohjani ansiosta maavoimia uusissa tehtävissäni, Koskinen kommentoi. Koskisen siirron myötä Jääkäriprikaatin komentajan tehtävään siirtyy eversti Antti Lehtisalo Karjalan prikaatin apulaiskomentajan toimesta. Lisäksi uusiin tehtäviin määrättiin everstiluutnantti Petri Siivonen. Hän siirtyy Elektronisen sodankäynnin keskuksen johtajaksi Panssariprikaatiin. KTo Akateemiset upseerit astuivat näyttämölle Suomessa on väitellyt tohtoriksi 81 upseeria. Tohtoriupseerit järjestäytyivät yhdistykseksi vuonna 2011. Kalle Toivonen Kesän alussa julkaistiin ensimmäinen Tohtoriupseerit ry:n julkaisu, Akateemisuus ja upseerius - tieteen, tutkimuksen ja johtamisen ristivetoa. Tohtoriupseerit ry perustettiin vuonna 2011 tohtorin tutkinnon suorittaneiden upseerien kasvaneen määrän myötä. Yhdistys kertoo sivuillaan tavoitteekseen edistää jäsenkuntansa tieteellistä toimintaa ja vuorovaikutusta yhteiskunnassa. Tohtoriupseerit ry:n puheenjohtaja, tekniikan tohtori, everstiluutnantti Rainer Peltoniemen mukaan yhdistyksen ensimmäinen julkaisu toimii eräänlaisena päänavauksena, joka esittelee upseerien tekemään tutkimukseen liittyviä haasteita. Suomessa on tohtoriksi väitelleitä upseereita 81. Ensimmäinen heistä oli Helsingin yliopistosta teologiasta vuonna 1954 väitellyt majuri Yrjö Massa. Sittemmin upseereita on väitellyt laajasti eri tieteen aloilta, kuten valtiotieteistä, yhteiskuntatieteistä, filosofiasta ja kasvatustieteistä. Kahden maan kansalaiset Puheenjohtaja Peltoniemi väitteli itse tekniikan tohtoriksi vuonna 2007. Hänen väitöskirjansa, jonka kirjoitustyö kesti aikanaan noin vuoden, käsitteli Nato-jäsenyyden mahdollisia vaikutuksia Suomen puolustusjärjestelmään. – Olihan se ajoittain uuvuttavaa työskentelyä. Aihe kuitenkin syvensi ymmärrystäni puolustusvoimien toiminnasta. Jos aihe ei ole mieleinen, ei työkään voi tuottaa hedelmää, Peltoniemi pohtii. Yksi yhdistyksen päätavoitteista on kannustaa upseereita akateemiseen tutkimukseen ja kirjoittamiseen. Peltoniemen mukaan upseerien tekemä akateeminen työ kehittää myös puolustusvoimia. – Tutkimustyössä vaadittava analyyttinen, pitkäjänteinen ja omatoiminen työskentelyote on tyypillistä myös eri tason upseeritehtävissä. Nämä kaksi alaa palvelevat mielestäni toisiaan, Peltoniemi erittelee. Everstiluutnantti evp ja yhteiskuntatieteiden tohtori Arto Nokkala kuvailee akateemisen uran valinneen upseerin asemaa tasapainoiluksi. – Tohtoriupseerit ovat kahden maailman kansalaisia. Toisaalta toimintaa ohjaavat akateeminen avoimuus ja kriittisyys sekä toisaalta upseerin normit ja arvot. Tohtoriupseerit ry. on jo aloittanut toisen julkaisunsa valmistelun. Teos tulee keskittymään sotatai- don ytimeen: turvallisuusympäristön muutokseen sekä operaatiotaitoon. Peltoniemen mukaan seuraavan julkaisun tavoitteena on koota yhteen alan tutkijoita ja asiantuntijoita yhteisen teeman tutkimukseen sekä tuottaa uutta ja ajankohtaista tietoa sotataidon alalta. Tietoa vai tieteellisyyttä? Yhdysvaltalainen tieteensosiologi Robert K. Merton määritteli 1930luvulla tieteellisyyden normit. Periaatteiden mukaan tieteen tulee olla koko tiedeyhteisölle avointa ja se on alistettava tiedeyhteisön epäilykselle, ennen kuin sitä voi kutsua tieteeksi. Teknillisestä korkeakoulusta väitelleen eversti Mika Hyytiäisen mukaan sotatiede voi vain harvoin täyttää kaikkia Mertonin ihanteita. – Tieteellisestä näkökulmasta ongelma esimerkiksi taktiikan tutkimuksessa on se, että se on usein salaista. Akateemisessa mielessä se on ongelmallista julkisuuden osalta. Tekniikan tohtori, everstiluutnantti Rainer Peltoniemi korostaa pyrkimystä mahdollisimman pitkälle jatkuvaan avoimuuteen. – Kansalaisten tiedonsaantia pitää palvella mahdollisimman avoi- Erikoiskoulutusta tarjoavat joukko-osastot, kuten kansanväliset valmiusjoukot Porin prikaatissa ja laskuvarjojääkärikoulutus Utin jääkärirykmentissä, vetävät puoleensa varusmiehiä ympäri Suomea. Alikersantit Axel Ekberg ja Ben Gran vastasivat isänmaan kutsuun hieman kauempaa. Ekberg hyppäsi lentokoneeseen Tukholmasta, ja Gran jätti Australian, molemmat astuakseen palvelukseen Uudenmaan prikaatissa. Heille Dragsvikin varuskunta oli luonnollinen valinta ruotsinkielisyyden vuoksi. Molemmat miehet kertovat läheisiensä suhtautuneen asevelvollisuuteen erittäin myöntäisesti. – Palveluksessa olen viettänyt parhaan puolivuotisen elämästäni, olen saanut paljon uusia ystäviä, Ekberg selittää. Hänen suomalainen äitinsä on ollut todella ylpeä pojastaan. Ekbergin isoisä oli talvisodan veteraani ja myös siksi asepalvelus on hänelle tärkeä asia. – Olen päässyt tapaamaan suomalaisia sukulaisiani ja ystäviäni palvelukseni aikana. Kotonakin ehdin käydä lähes kuukausittain, Ekberg jatkaa. mesti unohtamatta kansallista turvallisuutta. Turvallisuuden taakse ei kuitenkaan saa piiloutua esimerkiksi puhuttaessa julkisesti turvallisuusympäristömme muutoksista, Peltoniemi erittelee. – Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei kuitenkaan välttämättä kärsi tutkimuksen salaamisesta huolimatta. Yhteiskuntatieteiden tohtori, majuri Jan Hanska tiivistää akateemista uraa luovan upseerin ongelman seuraavanlaisesti: – Akateemisen kriittisyyden ja upseerin kuuliaisuuden yhdistäminen on jokaisen akateemista uraa luovan upseerin haasteena.. musta elämästä ja vastuusta. Pidän varusmiehen elämää suurena seikkailuna, sanoo Gran. – Kotonani on puhuttu ruotsia ja englantia. Olen Dragsvikissa parantanut ruotsiani paljon, ja suomikin on täällä alkanut luistaa aiempaa paremmin. Gran kertoo lähteneensä asepalvelukseen myös hankkiakseen kokemuksia ennen työ- ja perheelämää. Australiassa on myös mahdollisuus kouluttautua reserviläiseksi, mutta se ei Granin mukaan ole yhtä kattava kuin suomalainen asevelvollisuus. – Olen alkanut asepalveluksen aikana ajattelemaan, että asettaisin itseni myös rauhanturvavalmiuteen, sillä arvostan sitä työtä erittäin paljon, selittää Gran. ”Äiti olen täällä maailman toisella puolen” Ben Gran saapui ensikertaa suomeen viime talvena. Opiskelut Australiassa olivat tulleet päätökseen, joten asevelvollisuudelle löytyi sopiva aika. – Armeija ja sotilaselämä ovat kiinnostaneet minua paljon. Australian työllisyystilanne on heikko, joten päätin lähteä hakemaan kokemusta Suomesta. Suoritettu asevelvollisuus ei kuitenkaan ole vain hyvä merkintä ansioluettelossa. Saan palveluksesta paljon koke- Kuva: Ville Bröijer Ilmavoimien johtamisen tietojärjestelmäkokonaisuus Ilmaleijonaan kuuluva Ilmaleijona 3.0 on saatu käyttöönottovaiheeseen. Vuoden 2014 puolella alkaneet investoinnit ovat tulleet päätökseen, ja yhteishinnaksi on tullut 2,3 miljoonaa euroa. Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskuksen insinöörikapteeni Pentti Nousiaisen mukaan kyse on hankinnan laajennuksesta. – Kyseessä on laajennushankinta vaiheittain rakennettavaa Ilmaleijona-johtamisjärjestelmää varten. Ilmaleijona 3.0 ja Ilmaleijona Johtamisen tuki on hankittu osana tietojärjestelmäkokonaisuutta, kertoo Nousiainen. JIm Tohtoriupseerit ry:n puheenjohtajan, tekniikan tohtori, everstiluutnantti Rainer Peltoniemen mukaan akateemista uraa luovan upseerin tutkimusintressinä on usein puolustusvoimien organisaation toiminnan kehittäminen. Ulkomaiset varusmiehet asepalveluksessa Antti Sarjanen Ilmaleijonaan 2,3 miljoonaa ruotuväki 13/2015 Kuva: Sofia Korhonen Puolustusvoimat on aloittanut ampuma-alueen lähellä Taipalsaaressa sijaitsevan alueen pakkolunastuksen. Kuulutukseen on aikaa vastata elokuun 20. päivään asti. Lunastushinnan tulee määrittämään ulkopuolinen ja riippumaton taho. Alueen lomakylä tullaan todennäköisesti purkamaan, mutta aluetta ei aiota sulkea. Puolustusministeriön erityisasiantuntijan Matias Warstan mukaan alue säilyisi virkistyskäytössä. – Alueen on tarkoitus säilyä virkistyskäytölle avoinna niin pitkälti, kuin puolustusvoimien toiminta turvallisesti sallii, Warsta tarkentaa. JKo uutiset Alikersantit Ben Gran (vasemmalla) ja Axel Ekberg ovat pitäneet ajastaan puolustusvoimissa. 5 uutiset ruotuväki 13/2015 Merivoimat koolla merkkipäivänään tähtäimessä Kalle Toivonen Joonas Koivisto Merellä on pitänyt kiirettä Merivoimien alkuvuosi on ollut työntäyteinen. Merivoimien komentaja, kontra-amiraali Kari Takanen nostaa merivoimien alku- Laitteet, jotka tarvitsevat joka ilta latausta ovat kasarmilla arkipäivää. Jokainen varusmies kantaa tälläistä mukanaan, joten latauspaikat mietityttävät. Kysymyksiin latamismahdollisuuksista vastaa Puolustushallinnon rakennuslaitokselta projektiarkkitehti Turkka Ehramaa. Kuva: Ville Bröijer Helsingin Eteläsatamassa vietettiin merivoimien vuosipäivää aurinkoisissa tunnelmissa 9. heinäkuuta. Eteläsatamaan saapuivat merkkipäiväksi miinalaiva Uusimaa, miinantorjunta-alus Purunpää, ohjusvene Hamina, ohjusvene Naantali sekä miinalautta Porkkala. Laivoilla riitti tungosta, sillä sateisen ja sumuisen alkuviikon jälkeen herännyt aurinko oli laittanut ihmiset liikkeelle. Varusmiehet päivystivät kärsivällisesti palveluspaikkojensa kansilla vastaamassa turistien kysymyksiin sekä kuuntelemassa reserviläisten tarinointia omista inttimuistoistaan. – Puunasimme laivat prikulleen parin viime päivän aikana, mutta mukavaa pysyä touhukkaana, alikersantti Altti Siltala myhäili Uusimaan kannella. Merkkipäivää vietetään 9. heinäkuuta, koska samana päivänä vuonna 1790 Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin Ruotsinsalmen toinen meritaistelu. Yhteenotto oli yksi suurimmista Itämerellä käydyistä taisteluista. Tuvasta virtaa älylaitteisiin? Helsingin Eteläsatamaan kiinnittyneet sotalaivat keräsivät runsaasti kiinnostuneita. vuoden merkittävimmiksi tapahtumiksi Suomen ja Ruotsin yhteisen harjoittelun sekä alkukesällä pidetyn BALTOPS-harjoituksen. Myös tunnistustehtäviä on ollut Itämerellä paljon. Ulkomaalaisten valtionalusten liikenne Itämerellä on vilkastunut kymmenisen prosenttia vuodessa jo parin vuoden ajan. Takasen mukaan liikenteen kasvu johtuu sekä Venäjän että Naton lisääntyneestä toiminnasta. – Merivoimat on joutunut reagoimaan eli toimimaan yhä use- ammissa tunnistustehtävissä, Takanen selventää. – Muun muassa miinalaiva Hämeenmaa sekä jo käytöstä poistunut miinalaiva Pohjanmaa korvataan uusilla laivoilla. Laivue 2020 -hanke tulee olemaan miljardiluokkaa, mutta laivatilaus pyritään tekemään kotimaisilta valmistajilta, Takanen erittelee. – Suomi ei voi ostaa sotalaivojaan käytettynä, koska Suomen rannikkoalue on niin ainutlaatuinen. Tarvitsemme täällä esimerkiksi aluksia, jotka voivat sekä kulkea jäissä että miinoittaa. Kokka kohti Laivue 2020 -hanketta Takanen kertoi Laivue 2020 hankkeen tuovan tullessaan näillä näkymin neljä uutta sotalaivaa. Tarkoituksena on, että uudet laivat tulevat olemaan teräsrunkoisia ja yli 90 metriä pitkiä. Hallitus tehnee päätöksen tilauksesta tämän vuoden aikana. Ohjushävittäjä kolmen päivän vierailulla Ohjushävittäjä on alustyyppi, jonka tehtävänä on saattaa suuremmista aluksista koostuvia laivastoja, saattueita ja taisteluosastoja. Hävittäjät suojelevat näitä pienempien alusten hyökkäyksiltä. Joonas Koivisto Nimi kätkee perinteitä Kuva: Ville Bröijer Ohjushävittäjä USS Jason Dunham vieraili Suomessa. Alus oli kolme päivää kiinnittyneenä Länsisatamaan. Alus suoritti ennen kiinnittymistä yhteisharjoituksen ohjusvene Tornion ja vartiolaiva Turvan kanssa. Vierailun yhteysupseerin, luutnantti Sami Leinosen mukaan harjoitus oli niin sanottu PASSEXharjoitus. – PASSEX-harjoitus voidaan järjestää ohikulkumatkalla, satamasta poistuttaessa tai sinne tultaessa yhdessä isäntämaan kanssa. Alukselta tuli erityisesti kiitosta siitä, kuinka helposti harjoitus saatiin käyntiin ilman alkuhankaluuksia. Vierailun perusteena oli Yhdysvaltojen suurlähetystön mukaan USS Jason Dunham on 160 metrin pituinen ja sen syväys on yli 10 metriä. maan turvallisuuspoliittisten intressien tukeminen Euroopassa. Alus suoritti operaatioita myös ,muiden Itämeren valtioiden kans- sa. Operaatioissa alus on harjoitellut yhteistä toimintaa Nato-maiden ja muiden Yhdysvaltojen kumppanimaiden kanssa. Ohjushävittäjä on nimetty Irakin sodassa ansioituneen alikersantin Jason Dunhamin mukaan. Dunhamille myönnettiin ansioistaan postuumisti kunniamitali. Dunham menehtyi vammoihin, jotka tulivat hänen peittäessään kranaatin ja suojellessaan muita merijalkaväen taistelijoita. Aluksen mastoon on piilotettu osa Dunhamin kypärästä ja aluksen kastoi Dunhamin äiti, Debra Dunham. Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa -kisa ratkesi Joonas Immonen Suomen Hengitysliiton, Filha ry:n ja Suomen Syöpäyhdistys ry:n järjestämä Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa -kilpailu on saatu päätökseen. Kilpailun voitti 2/14 saapumiserässä palveluksensa aloittanut Aapo Korolainen, joka kotiutui reservin vänriikkinä 18. kesäkuuta. Voittonsa ansiosta hän sai 1 000 euron arvoisen rahapalkinnon. Korolainen sai tietää voitostaan vain noin viikko ennen kotiutumistaan. – Tottakai siitä tulee hyvä fiilis kun tuollaisia summia voittaa, ei voi olla muuta kuin iloinen, Korolaine kertoo. Hän päätti osallistua kilpailuun kaverinsa kanssa, nähtyään sotilaskodin seinällä kilpailua mainostaneen julisteen. – Kysyimme järjestäjiltä, olisiko kilpailuun mahdollista osallistua tupakoimattomana. He kertoivat, että se on mahdollista siten, ettei aloi- ta tupakoimista varusmiespalveluksen aikana. Korolaisen mukaan ei ollut vaikeaa olla aloittamatta tupakointia, vaikka siihen tarjoituikin mahdollisuuksia. Korolainen haluaa kiittää kilpailun järjestäjiä. – Uskon, että kilpailulla voi olla pieniä vaikutuksia palveluksen savuttomuuteen, en kuitenkaan tiedä minkälaisia konkreettisia seurauksia sillä on sellaisten henkilöiden tupakoimattomuuteen, jotka ovat polttaneet jo ennen inttiä, Korolainen pohtii. Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa on varusmiehille avoin ja myös tupakoimattomat henkilöt voivat osallistua. Seuraava Intti ilman tupakkaa ja nuuskaa -kilpailu alkaa 17.8. ja päättyy 16.11. Palkintona kilpailussa arvotaan osallistuneiden kesken 1 000 euron rahapalkinto. Ilmoittautuminen kilpailuun 16.8. mennessä osoitteessa: www. stumppi.fi/portal/intti/ilmoittautuminen/ Miten mobiililaitteiden yleistyminen ja virrantarve on otettu huomioon uusia kasarmeja suunnitellessa? Otetaanko muiden mahdollisten laitteiden, kuten esimerkiksi kannettavien tietokoneiden käyttö huomioon tupia ja kasarmeja suunnitellessa? – Viimeisimmissä kasarmien perusparannushankkeissa tupiin on toteutettu laitteiden latausja säilytyskaappi, jossa on jokaiselle tupalaiselle lukittava lokero. Lokeron sisällä on pistorasiat, joten oman laitteen tai laitteet voi jättää päivän palveluksen tai sotaharjoituksen ajaksi latautumaan. Lisäksi tupien ikkunaseinälle, tupapöydän lähei- syyteen on toteutettu noin 10 pistorasiaa esimerkiksi kannettavien tietokoneiden käyttöä varten. Lisäksi osalle kasarmeista on toteutettu WLAN-verkko vapaa-ajankäyttöön. Onko pistorasioiden määrä tuvissa vakio suhteessa tupaan majoittuvien määrään? Määrääkö jokin asetus virrankulutuksen tai esimerkiksi pistorasioiden määrää? – Virrankulutusta tai pistorasioiden määrää tuvissa ei ohjata määräyksillä tai ohjeilla. Pistorasioiden määrän ja sijoituksen suunnittelussa huomioidaan aiempien hankkeiden kokemukset sekä kyseessä olevan joukko-osaston tarpeet ja toiveet. Mitä muuta merkittäviä asioita uudistetut kasarmit ovat tuoneet ja tuovat tullessaan? – Perusparannusten yhteydessä kaikki kasarmien talotekniset järjestelmät uusitaan nykyaikaisiksi. Merkittävimpänä näistä on ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen, joka parantaa tupien sisäilmaa huomattavasti. uutisia muualta Simputus historiaan Ilta-Sanomat kirjoittaa simputuksen jääneen historiaan. Lehden mukaan puolustusvoimissa keskitytään entistä enemmän syväjohtamiseen ja henkilökunnan sekä varusmiesjohtajien rooliin kasvattajana. Puolustusvoimien koulutuspäällikkö, eversti Hannu Hyppönen kertoo puolustusvoimien jatkavan siitä mihin koti ja koulu ovat jääneet. Puolustusvoimissa on harjoitettu syväjohtamista jo vuodesta 1998. Hyppösen mukaan tulosta on myös syntynyt. Varusmiesjohtajia koulutetaan innostamaan alaisiaan. Tähän ei kuulu simputuksen kaltainen esimiesaseman väärinkäyttö. Simputusta on pikkutarkkuus vähemmän merkityksellisissä asioissa, kuten punkan täydellisyydessä. Sallittua pikkutarkkuus toisaalta on esimerkiksi siinä, ettei sormea pidetä liipasimella, ellei olla ampumassa. Ilta-Sanomat 7.7. Kyberturvallisuutta on kehitettävä Puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty puhui Mikkelissä järjestetyssä Päämajan kesäsymposiumissa muuttuneesta turvallisuusympäristöstä sekä kyberuhkista. Hänen mukaansa Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti viime vuosien aikana. Osana tätä muutosta ovat olleet myös kyberuhat, joihin tulisi hänen mielestään vastata kehittämällä kyberturvallisuutta. Räty toivoo, että valtio laittaisi enemmän rahaa kyberturvallisuuteen. Hänen mukaansa Suomella on kykyä vastata uhkiin hyödyntämällä suomalaisten yritysten sekä yliopistotason kybertietoisuutta. Nykyinen hallituskausi on Rädyn mukaan ratkaiseva sen kannalta, miten Suomi voi varautua muuttuviin turvallisuusvaatimuksiin, kirjoittaa Keskisuomalainen. Keskisuomalainen 9.7. Varusmiessoittokunta teki historiaa Puolustusvoimien varusmiessoittokunta esiintyi Tangomarkkinoiden yhteydessä ennätyksellisen suurella kokoonpanolla. Kyseessä oli Olavi Virran muistoksi järjestetty juhlakonsertti. Soittokunta oli mukana 70 soittajan vahvuudella, jonka lisäksi mukana olivat Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit 51 laulajan voimin sekä vierailevia tähtiartisteja. Konsertissa tehtiin suomalaisen soittokuntamusiikin historiaa. Kapellimestarina toiminut yliluutnantti Tommi Suutarinen kertoo, että mukana olivat puolustusvoimien puolesta sekä puhallin- että jousiorkesterit täysmittaisina. Jättiläismäinen kokoonpano esitti juhlakonserttia varten räätälöityjä Olavi Virran tuotannosta valikoituja sovituksia, Pohjalainen kirjoittaa. Pohjalainen 9.7. Toimittanut Joonas Immonen 6 lyhyesti Ruotsille uusia sukellusveneitä Ruotsi hankkii uusia vaikeasti havaittavia sukellusveneitä. Ruotsin puolustusmateriaalilaitoksen ja Saabin solmiman lähes kahden miljardin euron arvoisen sopimuksen mukaan uusia sukellusveneitä valmistetaan kaksi. Lisäksi kaksi vanhaa sukellusvenettä kunnostetaan. Saabin mukaan uudet A26mallin sukellusveneet tulevat vaikean havaittavuuden lisäksi olemaan kestäviä ja helposti ohjattavia kaikissa vesissä. Niiden elinkaaren aikaiset kustannukset arvioidaan pieniksi. Veneiden on määrä valmistua vuonna 2022. (IS 30.6.) JVa Sotilaskone putosi – 141 kuoli Yhdysvaltain armeijalle uusi maastopuku Yhdysvaltain armeija on ottamassa käyttöön uudelleen suunnitellun ”Operational Camouflage Pattern” maastopuvun. New York Times -lehti kertoo sen suunnitteluprosessin olleen historian kattavin. Maastopuvun uskotaan olevan historian tehokkain ja turvallisin. Tullessaan käyttöön puku korvaa vuodelta 2004 peräisin olevan UCP ja vuoden 2010 Multicam maastopuvut. Aiemmat puvut korvataan, sillä käyttäjäkunta on ollut tyytymätöntä. Puvussa on yhdistetty Multicamin ja UCP:n parhaita puolia ja maastokuvion pikselöintiä on vähennetty. (NYTimes 1.7.) ASa EU aloittaa valvontaoperaation Välimerellä Miinanraivaus pelastaa ihmisiä Miinanraivaus mahdollistaa paluumuuton ja vähentää köyhyyttä. Suomi tukee miinanraivausta vuosittain noin kuudella miljoonalla eurolla. Helena Immonen – Jos saamme tarpeeksi rahaa, voimme raivata kaikki maailman miinakentät vuoteen 2025 mennessä. Väite on kova, ja sen tekee Halo Trust -järjestön johtaja, Simon Conway. Conway on saapunut Suomeen neuvottelemaan järjestön jatkorahoituksesta ulkoministeriön kanssa. Suomi on tukenut Halo Trustia vuodesta 1995 saakka. Viime vuonna kuuden miljoonan euron miinanraivausbudjetista 2,7 miljoonaa euroa meni Halo Trustille. Conway myöntää, että hänen esittämänsä tavoite on kova. – Se on mahdollista ainoastaan, jos valtiot ovat valmiita käyttämään rahaa siihen, Conway lisää. Humanitaarinen miinanraivaus perustuu Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään yleissopimukseen. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 2012, mutta on tukenut miinanraivausta jo ennen kuin ratifioi sopimuksen. Sopimuksen humanitaarisiin velvoitteisiin kuuluu muun muassa jalkaväkimiinoista eroon pyrkivien maiden sekä miinojen uhrien taloudellinen tukeminen. Humanitaariseen miinanraivaukseen kuuluu jalkaväkimiinojen lisäksi muut sodan räjähtämättömät ammukset. Ulkoministeriön humanitaarisen avun ja politiikan yksikön päällikkö Anna Gebremedhin kertoo, että Suomen päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja paluumuuton tukeminen. Miinoja voi olla aivan asutuksen lähellä ja miinojen raivaaminen helpottaakin arkielämää monissa kylissä. Kuvassa miinanraivaaja Somaliassa. – Raivaamalla maata miinoista ja räjähteistä saamme viljelyskelpoista maata ihmisille ja kyläyhteisölle. Tällä toiminnalla on suoranaisia köyhyyden vähentämiseen liittyviä vaikutuksia, Gebremedhin kertoo. Suomen tavoite on köyhyyden vähentäminen: raivaamalla miinoja maata vapautuu esimerkiksi viljelyskäyttöön. Miinanraivaus työllistää Halo Trust on kansainvälinen, Skotlannissa pääkonttoria pitävä järjestö, joka raivaa miinoja 17 eri maassa. Suomi on tukenut järjestön toimintaa Afganistanissa, Angolassa, Kambotzassa ja Somaliassa. – Esimerkiksi Kambotzassa olemme raivanneet 48 000 miinaa Suomen rahoituksella. Se on aika monta miinoilta pelastettua ihmistä, Conway kertoo. Järjestö kouluttaa paikallisia ihmisiä miinanraivaukseen ja antaa heille tarvittavat välineet työn suorittamiseen. Miinanraivauksella on siis myös paikallisia ihmisiä työllistävä vaikutus. – Esimerkiksi Afganistanissa on alueita, jotka ovat niin miinoitettuja, ettei maata voi käyttää mihinkään. Me annamme koulutuksen ja työvälineet alueiden raivaamiseen. Kyse on myös työpaikkojen tarjoamisesta. Hyvässä työssä oleva henkilö ei kovin helposti lähde taiste- lemaan, Conway selittää. Gebremedhinin mukaan konkreettisen raivauksen lisäksi tehdään myös ennaltaehkäisevää valistustyötä. – Pidämme tärkeänä, että yritetään auttaa miinan uhreja takaisin normaaliin elämään. Kun ihmiset vammautuvat, he syrjäytyvät helposti. Etenkin yhteiskunnissa, joissa vammaisuuteen liittyy stigmaa. Taistelu on voitettu Suomi tukee miinanraivausta esimerkiksi YK:n ja erilaisten yksityisten järjestöjen, kuten Halo Trustin, kautta. Ulkoministeriö seuraa järjestöjen toimintaa säännöllisesti: vuosittain järjestöt toimittavat raportit, joista selviää, miten tavoitteisiin on päästy ja mitä haasteita on kohdattu. Paikan päällä käydään joko Suomen omilla tai avunantajien yhteisillä kenttämatkoilla. Gebremedhin kertoo, että yksi haasteista miinanraivauksessa on epävarmat turvallisuusolosuhteet kohdemaissa, kuten Afganistanissa. Yksi tuettavien järjestöjen edellytys onkin, että järjestö pystyy ottamaan turvallisuusriskit huomioon riittävällä tavalla. – Odotamme, että Suomen rahoittamilla järjestöillä on riittävät riskienhallintajärjestelmät. Halo Trust on ollut hyvin riskitietoinen järjestö, ja heillä henkilöstöön kohdistuvat onnettomuudet ovat hyvin alhaisia, Gebremedhin kertoo. Simon Conwoy uskoo, että taistelu miinoja vastaan on oikeastaan jo voitettu. Ottawan sopimus on hänen mukaansa onnistunut tavoitteissaan: jalkaväkimiinojen tuotanto ja myynti on käytännössä lakannut. – Miinoja ei enää kaupata kansainvälisesti. Niitä käytetään enää Syyriassa, Irakissa, Ukrainassa ja ehkä joissain osissa Afrikkaa kuten Malissa. Mutta vielä on töitä tehtävänä. Suomi lainasi hävittäjän Puolalle Cauldron C.714 lähtee Krakovaan osaksi toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotismuistojuhlaa. Zofia Grodzinska-Klemetti Suomen sotamuseo lainasi toisen maailmansodan aikaisen hävittäjän neljäksi vuodeksi Puolan ilmailumuseolle Krakovaan huhtikuun lopulla. Cauldron C.714 -hävittäjä asetetaan näytille osana toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotismuistojuhlia. Sotamuseon johtaja Harri Huusko kertoo, että pyyntöön suostuttiin ilomielin. Ennen lainaa hävittäjät olivat olleet säilytyksessä Vesivehmaan vanhassa lentokonehangaarissa. – Puolan historia koneen kanssa on erityinen. Nyt kone pääsee hyviin olosuhteisiin ja kunnolla näytteille, Huusko toteaa. Vuoden 2014 helmikuussa alkaneisiin neuvotteluihin kului yli vuosi, ja niihin osallistui Puolasta kaksi eri sotilasasiamiestä: komentaja Książek Krzysztof aloitti neuvottelut ja hänet korvannut everst Jeleński Grzegorz päätti ne. Alunperin ranskalaisten lahja Ranska lahjoitti alunperin koneen Suomelle vuonna 1940 talvisodan aikana. Yhteensä Suomi sai Ranskalta kuusi hävittäjää, joista yhtäkään ei käytetty taisteluissa. Konetta ei koettu käyttökelpoiseksi muun muassa sen puisen rungon takia. Täten hävittäjään ei esimerkiksi kyetty asentamaan tehokkaampaa moottoria tai muita painavia varusteita. Vuoden 1940 toukokuussa Ranska toimitti myös 35 Cauldron-hävittäjää puolalaisille. Puolalaiset käyttivät hävittäjiä Ranskan puolustamiseen ja saavuttivat useita voittoja Saksaa vastaan. Puolassa koneilla koetaan olevan tärkeä merkitys: ne muistuttavat nuoria siitä, ettei itsenäisyyttä saa ikinä pitää itsestään selvänä, vaan itsenäisyys täytyy voittaa. Kuva: Zofia Grodzinska-Klemetti koti-arkisto/J.G Euroopan unioni aloittaa valvontaoperaation Välimerellä tavoitteenaan estää ihmissalakuljettajien pakolaistuonti Eurooppaan merikelvottomilla aluksilla. Asiasta päätettiin kesäkuun lopulla EU-maiden ulkoasiainneuvoston kokouksessa Luxemburgissa. Kaikki EU-maat tekevät osallistumispäätöksensä Eunavfor Med -nimeä kantavaan operaatioon itsenäisesti. Suomen osallistuminen on parhaillaan suunnittelussa. Päätös Suomen mahdollisesta osallistumisesta tehdään sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaisesti. JVa ruotuväki 13/2015 Kuvat: Halo Trust Indonesian armeijan kuljetuskone putosi asuinalueelle maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Medinassa Sumatran saarella. Kone putosi tuntemattomasta syystä vain pari minuuttia nousun jälkeen muutaman kilometrin päähän lentokentästä. Silminnäkijälausuntojen mukaan kone liekehti ja savutti ennen törmäystä. Koneessa oli törmäyshetkellä sotilashenkilöstöä sekä heidän perheenjäseniään yhteensä 122 henkeä. Kaikki koneessa olleet menehtyivät. Kone putosi vilkkaalle asuinalueelle, joten myös maassa tuli kuolonuhreja. Yhteensä onnettomuudessa menehtyi 141 henkeä. (YLE 30. 6) KTo maailmalla Krakovan ilmailumuseon johtaja Krzysztof Radwan (vasemmalla) ja Suomen sotamuseon johtaja Harri Huusko solmimassa sopimusta. 7 reportaasi ruotuväki 13/2015 Kuvat: Ville Bröijer Evakuoitava kadetti nousee Vartiolentolaivueen Super Puma -helikopteriin vartiolaiva Uiskon kannella seisovan pintapelastajan avulla. Massiivisessa meripelastusharjoituksessa pelastettiin 73 uhria neljällä helikopterilla. Helikopteripelastajat näyttivät kyntensä Vartiolentolaivueen massiivinen evakuointiharjoitus koeponnisti Suomen meripelastuskykyä. Neljä Rajavartiolaitoksen helikopteria evakuoi 73 ihmistä Suomenlahdelta Malmin lentokentälle. Joona Haataja Meripelastuksessa kehitystä Aallot lipuvat tasaisesti Suomenlahden ulapoilla. Jotain poikkeavaa on kuitenkin tapahtumassa. Iso matkustaja-alus joutuu onnettomuuteen Porkkalanniemen edustalla ja alkaa upota. Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueen helikopterit on hälytetty apuun Turusta ja Helsingistä. Tällä kertaa yksikään mies ei kuitenkaan tule poistumaan muonavahvuudesta, vaan on alkamassa Rajavartiolaitoksen massiivinen meripelastusharjoitus. Vartiolaiva Uiskon kannella on 60 Maanpuolustuskorkeakoulun kadettia ja tusinan verran muuta evakuoitavaa henkilöstöä. Sää on pilvinen ja tuulinen. Tunnelmat vaikuttavat hillityn innostuneelta, kun moni pääsee ensimmäistä kertaa elämässään lentämään helikopterilla. Evakuoitavat otetaan kokoon peräkannelle, jossa aluksen päällikkö kysyy, poteeko kukaan meritautia. Kukaan ei nosta kättä – tai ei ainakaan kehtaa. – Tällaista ei kovin usein pääse kokemaan, kadetti Vesa Savela pohtii aluksen lähdettyä kohti merta. Vartiolaivaa seuraa yksi Merivartioston partiovene ja pienempi apuvene. Pian vartiolaiva hidastaa vauhtia, ja pelastuslautat miehistöineen lasketaan veteen. Laiva kulkee kauemmas kohti avomerta ja pysähtyy paikoilleen. Lautat näkyvät enää vain satunnaisesti aaltojen lomasta. Alkaa pelastajien odottaminen. Vartiolentolaivueen apulaiskomentajan Matti Lallukan mukaan harjoituksen tarkoituksena on ensisijaisesti johtaa suuren ihmismäärän evakuointia mereltä pelkästään helikoptereiden avulla. – Meripelastustilanteissa johtovastuu on Merivartiostolla, mutta tämä harjoitus on tehty puhtaasti Vartiolentolaivueen tarpeita varten, hän kertoo. Lallukan mukaan Suomen meripelastuksessa on Estonian onnettomuuden jälkeen tapahtunut huomattavasti kehitystä. – Isoin parannus on meripelastuksen johtamisjärjestelmän uudistuminen, hän sanoo. Kuluu joitain kymmeniä minuutteja, kun kopterit Turusta ja Helsingistä kiiruhtavat kohti onnettomuusaluetta. – Kopteri näkyvissä, joku huudahtaa aluksen kannella. lentämään. Kopterista laskeutuu vaijeria pitkin pintapelastaja, joka viittoo ensimmäistä pelastettavaa luokseen. Kliks, ja vinssattava on valmis nousemaan ilmaan. ”Tämä harjoitus on tehty puhtaasti Vartiolentolaivueen tarpeita varten.” Ensimmäinen pelastettava alkaa nousta ylös. Hitaasti, mutta varmasti uhreja nostetaan samaan aikaan myös kaukana häämöttävistä pelastuslautoista. Näky on ainutlaatuinen. Näin suurta meripelastushar- joitusta ei ole järjestetty vuosiin. – Itse asiassa vinssattavia maalihenkilöitä ei ole ollut harjoituksissa koskaan näin paljon, Lallukka kertoo. Kestää kahdesta kolmeen tuntia, ennenkuin tulee viimeisten kopterivinssauksien aika. Olen pelastuspuku päällä aluksen lämpimissä sisätiloissa. Vesitiivis pelastuspuku hiostaa kiitettävästi. – Kutsukaa heidät ulos, joku huutaa ovelta. Odotus huipentuu lentoon Laivan päälle lentää toinen Super Puma -helikopteri. Pintapelastajan laskeuduttua peräkannelle hän vyöttää valjaat kainaloitteni alle. Mies näyttää minulle kysyvästi peukkua. Nyökkään. Vaijeri alkaa kiristyä, ja pian nousen ilmaan. Maisema alapuolellani pienenee, kun lähestyn yläpuolellani pärisevää konetta. Jään kuitenkin hetkeksi aluksen alapuolelle roikkumaan. Pääni on jäämässä kopterin laskutelineen alle. Menee hetki, kun pyörähdän oikein päin, ja lopulta vaijeri vetää minut koneen luukusta sisälle. Otan valjaat pois, ja minulle osoitetaan paikka aluksen matkustamosta, jonka totean yllättävän tilavaksi. Hiljalleen kaikki loputkin kuusi pelastettavaa on nostettu kopteriin, ja suunta kääntyy kohti Helsinki-Malmin lentoasemaa. Rannikon harmaa ja kallioinen maisema muuttuu pian Helsingin keskustaksi. Kaikki tutut kohteet, kuten Presidentin linna ja Katajanokka, näyttävät mitättömän pieniltä. Pian merimaisema vaihtuu kerrostalolähiöihin, ja kone alkaa menettää korkeutta. Lentokenttä näkyy ikkunasta. Laskeutuminen tapahtuu pehmeästi. Kone rullaa Vartiolentolaivueen helikopterihallien eteen. Kaikki uhrit on turvallisesti evakuoitu pelastettujen kokoamiskeskukseen, jossa sotilaskodin kahvit ja leivät odottavat. Jos tätä harjoitusta ei muista koko elämää, niin ainakin vielä huomenna. Historiallisen suuri harjoitus Ensimmäinen kopteri lähestyy laivaa Helsingin suunnalta, ja pian toinenkin näkyy horisontissa. Lopuilla Turusta saapuvilla koptereilla kestää hieman pidempään saapua paikalle. Alkaa ihmisien nostaminen koptereihin, eli meripelastuskielellä vinssaus. Yksi koptereista lentää noin kymmenen metrin korkeuteen vartiolaivan peräkannen päälle. Loput keskittyvät kaukana häämöttäviin pelastuslauttoihin. Kopterin aiheuttama jylinä peittää kaiken äänen alleen, ja ilmavirta saa vesipisarat Partiovene ja apuvene seuraavat vartiolaiva Uiskoa varmistaessaan harjoituksen turvallisuutta. Osa ihmisistä evakuoidaan pelastuslautoille, josta heidät nostetaan helikoptereihin. 8 SALIL EKA, SALIL VIKA ruotuväki 13/2015 Treenaa itsesi inttikuntoon Teksti: joonas koivisto Kuvat: ville bröijer taitto: sofia korhonen • Puolustusvoimissa fysioterapeuttina työskennellyt personal trainer teki varusmiehelle tunnin kuntosaliohjelman. • Ohjelma on aloittelijaystävällinen, mutta voi auttaa kaikkia. Varusmiespalvelus on monelle ensimmäinen kerta, kun fyysinen kunto joutuu koetukselle. Heikkokuntoisen on mahdollista kehittää lihaskuntoaan myös palveluksen aikana. Hyvästä lihakunnosta on monissa tehtävissä hyötyä. Ruotuväki pyysi avuksi Kuntokompassissa valmentajana työskentelevän Sampsa Kauton. Hän on työskennellyt puolitoista vuotta fysioterapeuttina Ilmailulääketieteen keskuksessa. Kautto suunnitteli kuntosaliharjoittelua aloittelevalle varusmiehelle noin tunnin pituisen ohjelman. Ohjelman liikkeet auttavat jaksamaan paremmin esimerkisi marsseilla ja taistelukoulutuksessa. Kautolla on erityistä osaamista sotilaslentäjien tukirankavaivojen ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Hänen mielestään kuntosalilta saa hyvää tukea palveluskunnolle. – Kuntosali on loistava paikka harjoitella kehon perusliikemalleja, joita varusmies tarvitsee palveluksen aikana, Kautto sanoo. Näitä ovat Kauton mukaan nostaminen, kyykistyminen, vetäminen ja työntäminen. Hänen mukaansa säännöllinen saliharjoittelu lisäksi ennaltaehkäisee rasitusvaivoja, erityisesti polvi- ja selkävaivoja. – Aloittelijalle riittää usein kahdesta kolmeen koko kehoa rasittavaa kuntosaliharjoitusta viikossa. Kropalle jää aikaa palautua treeneistä. Kautto kehottaa varusmiehiä liikkumaan monipuolisesti myös palveluksen aikana. Hyvää liikun- taa kuntosalin lisäksi ovat esimerkiksi pallopelit, esterata, hiihto, uinti ja juoksu. – Kuntosalilla varusmiehen kannattaa suosia liikkeitä, joissa joutuu hallitsemaan kehoaan koko liikkeen ajan. Esimerkiksi punnerrukset, vaakasoudut, leuanvedot sekä erilaiset kyykyt ja nostot ovat tällaisiä, hän listaa. Syö oikein Kauton mukaan ravinnon ja omien ruokailutapojen perusta on syytä saada kuntoon, jotta treenistä saa kaiken irti. Tärkeintä on syödä säännölisesti, monipuolisesti ja tarpeeksi tavallista kotiruokaa sekä karsia ruokavaliosta turhat energianlähteet. – Hyvä, säännöllinen ateriaryt- mi on neljä monipuolista ateriaa päivässä. Tarvittaessa voi lisäksi nauttia yhden tai kaksi välipalaa. Joka annokselle kannattaa lisätä värikästä ravintoa: kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä. Suositusten mukaan näitä tulisi saada puolesta kilosta kiloon päivässä. Rasittuvalle keholle suositellaan proteiinia päivässä noin puolestatoista kahteen grammaa painokiloa kohden. Joka aterialla olisi hyvä olla jokin proteiinin lähde. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi kananmuna, vaalea ja punainen liha, vähärasvaiset maitotuotteet ja tonnikala. – Ei silti kannata liioitella. Keho varastoi ylimääräisen energian rasvaksi, oli se hiilihydraatteja tai proteiinia, Kautto täsmentää. Viimeiset ravintoneuvot Kau- tolta ovat riittävä hyvien rasvojen saanti sekä turhien sokerien ja liiallisen teollisen rasvan välttäminen. Pahimpia turhien aineiden lähteitä ovat esimerkiksi munkit, karkit, limsat, energiajuomat ja alkoholi. Mikäli ravinnosta ei jostain syystä saa riittävästi proteiinia, on heraproteiini Kauton mukaan fiksuin vaihtoehto lisäproteiiniksi. Se tukee tehokkaasti lihasten palautumista ja hyvinvointia. Maastossa proteiinin saantia voi helpottaa välipaloilla. Kautto suosittelee mukaan proteiinipatukoita ja maustamattomia pähkinöitä. – Proteiinipatukoita en tosin suosittele päivittäiseen käyttöön ainakaan kasarmilla, sillä ne yleensä sisältävät yhtä paljon so- keria kuin suklaapatukat. Kun oman syömisen perustat ovat kunnossa, voi miettiä tarkemmin optimointia ja muiden lisäravinteiden, kuten kreatiinin tai välttämättömien aminohappojen käyttöä. Magnesiumista voi olla varusmiehelle hyötyä, jos lihasten palautuminen ja krampit vaivaavat. Kauton mukaan lisäravinteita tärkeämpää on huolehtia riittävän levon, järkevän harjoittelun ja syömisen pyhästä kolminaisuudesta. Kannattaa keskittyä olennaisiin ja unohtaa turhuudet varsinkin harjoittelun alussa. – Kaikki kahdeksan tuntia, jotka varusmiehille annetaan nukkuma-aikaa kannattaa käyttää hyödyksi. Lepo on tärkeä osa harjoittelusta hyötymistä ja kehittymistä. Lämmittely Valakyykky Aktiivinen ja passiivinen roikkuminen • 8–10 kyykkyä kepin/tangon kanssa • Pidä polvet samaan suuntaan varpaiden kanssa koko liikkeen ajan • Vältä kallistumista eteenpäin ja pidä keppi tai tanko koko ajan pään yläpuolella. Keskivartalo napakkana • Muista myös välttää alaselän notkon suurenemista tai liiallista pyöristymistä • Voit helpottaa liikettä laittamalla korokkeet kantapäiden alle • 30–45 sekuntia kerrallaan tasosta riippuen • Passiivinen asento: Hartiat nousevat lähelle korvia ja kädet ovat aivan suorina • Aktiivinen asento: Hartioita painetaan alaspäin, jolloin jännityksen pitäisi tuntua lapojen alla ja lapojen välisissä lihaksissa • Vältä alaselän menemistä suuremmalle notkolle Mittarimato • 10 toistoa • Aloita punnerrusasennosta. Ota jaloilla lyhyitä askelia eteenpäin, jolloin takapuoli nousee kohti kattoa • Kun kädet ovat suorina pään vieressä, olet ääriasennossa. Pidä tämä muutama sekunti ja kävele sen jälkeen käsillä takaisin punnerrusasentoon ja toista liike • Kehittää liikkuvuutta ja koko kehon lihaskuntoa Toista lämmittelyliikkeet 2–3 kierrosta. 9 SALIL EKA, SALIL VIKA ruotuväki 13/2015 Työsarjojen ensimmäinen osa Ensimmäistä osaa 3–4 kierrosta. Liikkeiden välissä 30 sekunnin tauko, kierrosten välillä 45 sekuntia–minuutti taukoa. Maastaveto raskaalla kahvakuulalla • 10 toistoa • Liike on järkevää aloittaa kahvakuula korokkeella, jotta nostaessa saa tuntuman pakaran isoihin lihaksiin • Tavoite on opetella nostamaan turvallisesti. Vahvistaa erityisesti pakaroiden ja selän isoja lihaksia • Pidä painopiste koko jalkapohjilla hieman kantapäävoittoisesti Pystypunnerrus korposta • 8 toistoa molemmilla käsillä • Ota alkuasennoksi ryhdikäs korpo, eli korkea polviasento. • Sen puolen polvi maassa, kummassa paino on Toinen osa • Alkuasennossa pidä takapuoli mahdollisimman takana ja nosta tuomalla takapuoli voimakkaasti eteenpäin • Palautus viemällä takapuoli takaisin mahdollisimman taakse • Vältä hartialinjan menemistä taakan etupuolelle, sillä painopiste siirtyy todennäköisesti täällöin päkiöille • Myös alaselän pyöristymistä tulee välttää noston aikana • Pidä nostettava taakka aina mahdollisimman lähellä kehoa • Työnnä käsi suoraksi pään vierelle niin, että kyynärpää osoittaa eteenpäin koko liikkeen ajan • Palauta rauhallisesti lähtöasentoon • Pidä keskivartalo napakkana koko liikkeen ajan. Vältä alaselän notkon suurenemista Toista osaa 3–4 kierrosta. Liikkeiden välissä 30 sekunnin tauko, kierrosten välillä 45 sekuntia–minuutti taukoa. Vaakasoutu • 10 toistoa • Säädä vartalonkulma oikein: Mitä pystympänä olet, sitä helpompi liike. Vastaavasti mitä lähempänä vaakatasoa sitä raskaampi • Vedon alkuvaiheessa pidä kädet suorina ja jännitä lavat kevyesti yhteen. Tämän jälkeen vedä tanko rinnan alaosan kohdalle. Pysäytä liike yläasentoon hetkesi ja laske sitten rauhallisesti • Säilytä keskivartalo napakkana koko liikkeen ajan • Takapuoli ei saa pudota kesken liikkeen Bulgarialainen kyykky • 8 toistoa molemilla jaloilla • Ota alkuasennossa riittävän pitkä askel eteenpäin. Pidä taaimmainen jalka tukevasti penkillä • Voit tehdä liikkeen käsipainojen kanssa, tai ilman • Laske takapuolta alaspäin hiljalleen. Vartalo voi samalla kallistua hieman eteenpäin. Noustessa jännitä pakaran lihaksia voimakkaasti • Linjaa polvi kyykistyessä saman jalan toista varvasta kohti • Pidä alaselkä luonnollisella notkolla • Vältä polven liiallista eteentyöntymistä Kolmas osa Tee viimeistä liikettä kolme kierrosta. Jokainen kierros kestää 45 sekuntia. Pidä kierrosten välissä yhdestä kahteen minuuttia palautumista. ”Stir the pot” • Mene polvet maassa tai ilmassa kyynärnojaan jumppapallon päälle. Aktivoi lavat nostamalla rintakehää pallosta poispäin ja pidä keskivartalo napakkana • Kun asento on tukeva, lähde tekemään rauhallista ympyrää pallolla vaihtaen suuntaa välillä • Vältä alaselän menoa notkolle liikkeen aikana Loppujäähdyttelyksi 5–10 minuuttia kävelyä, cross traineria, uintia tai muuta vastaavaa mahdollisuuden mukaan. 10 lyhyesti Maavoimat kehittää valmiuttaan Puolustusvoimat on kehittämässä joukkojensa valmiutta. Maavoimien valmiuspäällikkö, eversti Pekka Saariaho kertoo kehitettävien joukkojen olevan normaaleja, pääosin reserviläisistä koostuvia maavoimien joukkoja, joiden valmiutta kehitetään nopeammaksi ja joustavammaksi. – Joukkoja voidaan käyttää nopeasti kehittyviin tilanteisiin tai uhkiin koko maan alueella niin normaali- kuin poikkeusoloissa, Saariaho kertoo. Suomeen ei Saariahon mukaan tällä hetkellä kohdistu erityistä uhkaa, mutta toimintaympäristö on muuttunut. Mahdolliset uhkat voivat konkretisoitua entistä nopeammin ja niihin on kyettävä vastaamaan. JIm Kontiorannan raivaustyöt päätökseen tältä kesältä Vuonna 2013 lakkautetun Kontiorannan varuskunnan lähiharjoitusalueella sijaitsevan Sairaalasuo-Tykistömäki-alueen raivaaminen on saatu kuluvan vuoden osalta päätökseen. Alueelta raivattiin kevään ja alkukesän aikana lukuisia räjähtämättömiä ampumatarvikkeita sekä muuta metallimateriaalia. Teknikkokapteeni JukkaPekka Nurmela Maavoimien esikunnasta kertoo, että alueelta paikannettiin erilaisia kranaatteja sekä valo- ja savuammuksia. Yhteensä räjähteitä löytyi 18. Vuonna 2013 aloitettuja raivaustöitä on tarkoitus jatkaa jälleen ensi vuonna. JVa Puolustusvoimissa on otettu käyttöön uusia linjauksia tunnustuksellisuuteen liittyen. Sotilaspappien ohjeistusta on päivitetty. Kirkkoon kuuluvan ei enää ole pakko osallistua kenttäjumalanpalveluksiin ja sotilaspapin oppitunnit ovat virallisesti tunnustuksettomia. Kaartin jääkärirykmentin sotilaspastori Risto Kaakinen kertoo, että puolustusvoimissa ei ole ennen uudistustakaan ollut varsinaisesti uskonnon opetusta. – Uudet linjaukset ovat lähinnä tuoneet näkyväksi sen, joka on ollut jo voimassa monessa varuskunnassa, Kaakinen kommentoi. JIm ISMS keräsi ennätysmäärän tutkimuksia Suomessa ensikertaa järjestetty International Society of Military Sciences -konfrenssi keräsi ennätykselliset 86 tieteellistä tutkimusta. Järjestyksessään kuudes, ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetty tapahahtuma, lähentelee osallistujamäärältään kahtasataa noin kymmenestä eri maasta. Sotatieteiden tutkijat saivat lähettää konfrenssiin pidemmän artikkelin tai lyhyemmän abstraktin. Hyväksytettämisen jälkeen työt esiteltiin konfrenssin aikana työryhmissä. ASa ruotuväki 13/2015 Varusmiesjohtajien näytön paikka Uudet alokkaat asettavat varusmiesjohtajat ensimmäistä kertaa vastuulliseen asemaan. Varusmiesjohtajat jännittävät peruskoulutuskauden alkua siinä missä alokkaatkin. Maiju Jalkanen Jotta taistelija kuitenkin pääsisi mahdollisimman mielekkäisiin tehtäviin, alokkailta kysytään useampaa toivetta. Erityisesti halukkuutta johtajakoulutukseen saatetaan kysyä monta kertaa ennen lopullisten päätösten tekoa. Kola ja Sirviö toivovat, että varusmiehenä suoritetusta johtajakoulutuksesta on hyötyä myös siviilielämässä. He suosittelevat varusmiesjohtajaksi hakeutumista kaikille, joilla on edes pientä kiinnostusta asiaan. –Varusmiespalvelus on ainutlaatuinen hetki elämässä ja kannattaa tehdä parhaansa sen aikana, Sirviö lisää. – Tärkeintä on osallistua kaikkeen, hyvällä asenteella ja normaalilla peruskunnolla pääsee jo pitkälle. Saapumiserä 2/15 astui palvelukseen heinäkuussa. Ruotuväki seurasi Karjalan lennostossa alikersanttien tunnelmia alokkaiden saapuessa. Ennen ensimmäisten alokkaiden saapumista on Karjalan lennoston suojauskomppanian päällikon oppitunti alikersanteille, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa palvelusaikanaan johtamassa alaisia. Kapteeni Lauri Keinänen muistuttaa varusmiesjohtajia vastuun kasvamisesta ja reilusta käytöksestä alaisia kohtaan. Hän kehottaa johtajia olemaan esimerkkeinä alokkaille niin hiuksien siisteyden kuin täsmällisyydenkin suhteen. Suurin osa lennoston viime tammikuussa palvelukseen astuneista varusmiehistä on kokoontunut oppitunnin jälkeen aurinkoiselle pihalle seuraamaan alokkaiden saapumista. – Alokkaita on odotettu innolla jo monta viikkoa, sanovat alikersantit Katja Sirviö ja Antti Kola valmistautuessaan ohjaamaan uusia tulokkaita. Sirviö ja Kola ovat palanneet Karjalan lennostoon Ilmasotakoulussa suoritetun aliupseerikurssin jälkeen juuri ennen juhannusta. Kola muistelee aliupseerikurssilta sitä päivää, kun alokkaiden saapumiseen oli sata päivää. – Silloin tuntui, että menee vielä pitkä aika ennen kesän saapumiserää. Mietimme, että millaista porukkaa sieltä oikein on tulossa. – On kivaa, mutta samalla myös outoa palata kotivaruskuntaan johtajana.Toivon, että voisin olla uusille naisten vapaaehtoista palvelusta suorittaville mahdollisimman hyvä roolimalli, Sirviö pohtii uutta rooliaan. – Nyt ensimmäiset viikot olemme koko ajan uusien ihmisten edessä, se jännittää hieman. Odotan kuitenkin alokkaiden kouluttamista innolla! Kukaan ei ole armeijassa yksin Kola ja Sirviö toimivat suojauskomppanian toisen joukkueen varusmiesjohtajina ja he toivovat tulevilta alokkailtaan reipasta mieltä. – Sopeutuminen armeijan arkeen voi olla alkuun hankalaa, Ko- Vapaa-aika kannattaa käyttää lepäämiseen Kuva: Ville Bröijer Muutoksia uskonnollisiin tilaisuuksiin kentällä Alokkaat kuljettamassa varusteitaan yksikköön alikersantin johdolla. la myöntää. – Kun tulee vaikeaa, on tärkeää muistaa, ettei täällä kukaan ole yksin. – Jos tuntuu, etteivät omat tupatai joukkuekaverit ole sopivia juttukavereita, voi vaikeista asioista puhua myös oman joukkueen joh- tajille, Sirviö jatkaa. Alikersantit painottavat, että kaikessa on palveluksen aikana omat hyvät ja huonot puolensa. Kolan mielestä on tärkeää ottaa ilo irti hyvistä hetkistä, vaikka palvelustehtäväksi tai -ajaksi määräy- tyisi jokin muu kuin mitä itse alunperin toivoo. Peruskoulutuskauden lopussa tehtävät jatkokoulutusvalinnat perustuvat puolustusvoimien tarpeisiin, ja usein käy niin, ettei taistelija pääse toivomansa tehtävään. kolumni Kalle Toivonen > toimittajat.ruotuvaki@mil.fi Purnaus karkottaa kivun Varusmiespalvelustaan suorittavien lempiharrastuksia on verrata, kenellä on rankin taival kurkkusalaateissa. Juoksutukset, valvomiset, marssien pituudet tai pinkkalakanan taittelun perusteet kasvavat tarinoissa kuin kalareissuilla saadut vonkaleet. Purnaamisen määrä ei suinkaan ole verrannollinen palveluspaikan kurjuuteen, vaan pikemminkin vakio. Ruoho on aina piinallisen vihreää kasarmin porttien toisen puolen, eikä ihminen ole koskaan tyytyväinen osaansa. Koetusta kurjuudesta ollaan kierolla tavalla ylpeitä. Kärsimyk- Alokkaat ovat kiinni ensimmäisen viikonloppunsa armeijassa, mikä tarkoittaa että he pääsevät lomalle vasta toisen tai kolmannen viikon jälkeen. Ensimmäisenä viikonloppuna on tapana järjestää läheisille mahdollisuus tulla käymään varuskunnassa palveluksen aloittaneiden luona. Viikonloppulomat suositellaan erityisesti peruskoulutuskaudella käytettävän lepoon sekä fyysisestä että henkisestä kuormituksesta palautumiseksi. Fyysistä kuntoaan kannattaa pitää yllä palveluksen aikana urheilemalla ja venyttelemällä säännöllisesti. Venyttely ja kevyt liikunta auttavat palautumaan raskaista harjoituksista ja ehkäisevät varusmiehen yleisimpiä terveysongelmia, kuten selkä- ja lonkkakipuja. Kahdeksan viikkoa kestävä peruskoulutuskausi on tiivis paketti sotilaan perustaidoista. Tiukka aikataulu jatkuu alikersanteilla myös niinä hetkinä, kun alokkailla on vapaata. He suunnittelevat ja valmistelevat tulevia koulutuksia yhdessä henkilökunnan kanssa, keräävät palautteita ja täyttävät johtajakansioitaan. Kola hoitaa vapaa-aikanaan myös Karjalan lennoston varusmiestoimikunnan vastuutehtäviä. – Pitää käyttää lepohetket hyödykseen, vaikka onhan tähän rutistukseen valmistauduttu jo kuukausien ajan, Sirviö miettii. – Kyllä näistä on ennenkin selvitty, Kola sanoo rennosti. Kun kaikilla on yhtä ikävää, kaikki ovat samassa veneessä. set nähdään vahvistavana kokemuksena. Varsinkin reservistä käsin katsottuna vaikeimmat hetket saavat ympärilleen myyttisen sädekehän. Huurteinen kourassa on hauska muistella kamalimpia hetkiä ja pohdiskella, että olihan se ihan kamalaa, mutta siitäkin selvittiin. Purnaaminen on kautta aikain ymmärretty väärin. Sen on ajateltu merkitsevän epäkunnioitusta tai lietsovan kapinamielialaa. Mutta ei nyrkkeilijäkään vihaa säkkiä, vaikka sitä runtelee. Avautuminen ei heikennä moraalia ja yhteishenkeä vaan päinvastoin. Purnaaminen toimii liimana miehistön keskuudessa. Kurjuus yhdistää. Kun kaikilla on yhtä ikävää, kaikki ovat samassa veneessä. Kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg maalasi suomalaiselle sotilaalle suuren sydämen ja tyhjän pään. Sven Dufvan kaataneet luo- dit eivät kajonneet heikkoon ja huonoon otsaan, vaan lensivät jaloon rintaan. Pyhä yksinkertaisuus ei purnaa vaan pokkuroi. Kaikki muuttui, kun Finlaysonin Tampereen tehtaan karstaaja Väinö Linna julkaisi kolmannen kirjansa. Tuntemattoman sotilaan jermut eivät jääneet asettelemaan pikkukiviä polkujen pieliin ja Runebergin Von Döbeleistä laskettiin leikkiä. Linnan teoksen saaman vastakaiun myötä yksinkertaisen, mutta kuuliaisen sotilaan myytti alkoi murentua. Suuri sydän ei kadonnut mihinkään – se vain sai kump- panikseen pään. Totuus on, että Suomi ei ole Sparta eikä Preussi. Eikä ole koskaan ollutkaan. Suomalainen sotilas purnaa ja avautuu. Asialliset hommat kuitenkin hoidetaan eikä olla kuin ellun kanat. Turhauttavissa olosuhteissa patoutuu paineita, joiden on purkauduttava jotenkin. Ei ole sattumaa, että puhutaan valituksen virren veisaamisesta. Kunnon avautuminen ajaa synninpäästön asian. Keskustele aiheesta lisää Twitterissä #ruotuväki 11 kentällä ruotuväki 13/2015 palveluksessa Varusmiesyhtye keikkaili Oslossa Kohteena oli Suomen Norjan suurlähetystö lippujuhlan päivänä. Ohjelmistoa löytyi Abbasta Sinatraan ja Sibeliukseen. Marco Caruso Kaartin soittokunnassa palvelevilla varusmiehillä on välillä keikkoja ulkomailla asti. Näin kävi esimerkiksi kun kaartinjääkärit Benjamin Klemettinen, Olli Niemelä ja Tomi Juustila pyydettiin esiintymään Suomen Norjan-suurlähetystön ja puolustusasiamiehen toimiston järjestämällä vuosittaisella lippujuhlan vastaanotolla Oslossa. Kolme vuotta puolustusasiamiehenä toiminut, komentaja Mika Immonen isännöi vastaanottoa viimeistä kertaa ennen siirtymistään muihin tehtäviin. Myös hänen seuraajansa, everstiluutnantti Janne Sarpoma osallistui juhlallisuuksiin. Puheessaan komentaja Immonen muistutti asevelvollisuuden olevan Suomen puolustusvoimien selkäranka ja oli tyytyväinen saadessaan varusmiehiä paikalle juhliin. NIMI JA SOTILASARVO Samuli Saario, alikersantti TOIMENKUVA Lääkintäaliupseeri Suomen kansainvälisissä joukoissa ASUINPAIKKA Porvoo Kuva: puolustusvoimat Vaikuttava esitys Olli Niemelä ja Benjamin Klemettinen viihdyttivät yleisöä Jean Sibeliuksen tahtiin. Ohjelmassa oli kaksi noin 15 minuutin mittaista soitto-osuutta, joista ensimmäiseen oli Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi valittu erityisen hienoja kappaleita säveltäjän tuotannosta. Kansainvälinen yleisö seurasi vaikuttuneena, kun Klemettisen ja Niemelän sovitus majesteettisesta Jääkärimarssista kaikui suurlähetystön tiloissa. – Kappaleet oli mietitty yhdessä komentajan kanssa ja ne sopivat tilaisuuteen erittäin hyvin, so- listina toiminut Klemettinen kertoi. Ensimmäisen osuuden jälkeen pidettiin noin tunnin mittainen tauko, jonka aikana varusmiehet keskustelivat vieraiden kanssa taiteesta ja musiikista. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä ja varusmiehiltä kyseltiinkin paljon tulevista Oslon konserteista. Monipuolista ohjelmistoa Toisessa osuudessa solistina toimi kaartinjääkäri Tomi Juustila. Samalla vaihtui myös musiikin tyylilaji. Esitys aloitettiin vahvasti Abban Waterloolla. Seuraavaksi soitetulla, Frank Sinatran Fly me to the moonilla on pitkät perinteet varusmiesyhtyeessä – se on esitetty lukemattomia kertoja erinäisissä tilaisuuksissa. Juustilan ja Niemelän esiintymiset olivat musiikillisesti laadukkaita, vaikka eivät aivan yltäneet vaikuttavuudessa ensimmäisen osuuden tasolle. Suurlähettiläs Erik Lundberg oli tyytyväinen kuulemaansa ja palkitsi soittajat Suomen Oslonsuurlähetystön historiikilla. Konsertin jälkeen varusmiehet pääsivät tutustumaan Oslon nähtävyyksiin. Erityisen kiinnostavia olivat kuninkaallisen linnan edustalla seisoneet paikalliset sotilaat. Paluu Suomeen tapahtui jo samana iltana. Vieraita oli toistatuhatta, sunnuntain tilaisuuksissa runsaasti myös tavallisia haminalaisia. Kuva: Ruotuväki Päävastuu RUK:n kurssijuhlan järjestämisestä on aina yhden miehen harteilla. Tällä kertaa juhlatoimikunnan puheenjohtajana toimi ups.opp. Juha Nurminen, jolta on kulunut juhlapuuhassa aikaa ja tupakkaa. Monipuolisen ilmatorjunnan näköalapaikalle Kapteeni Sami Espo siirtyi Karjalan prikaatista 1. kesäkuuta lukien Maavoimien esikunnan henkilöstöosaston koulutussektorin aselajikoulutustiimin ilmatorjunta-aselajin koulutusupseeriksi. Tehtävässäni valmistelen ilmatorjunnan koulutukseen, varomääräyksiin ja ohjesääntöihin liittyviä asioita sekä ilmatorjunnan henkilöstön urasuunnittelua. Siirto toiselle paikkakunnalle mietitytti aluksi, sillä asun perheineni Korialla Kouvolan vieressä ja päivittäinen työmatkani kaksinkertaistui siirron myötä. Nykyisessä tehtävässä on kuitenkin mahdollisuus tehdä osa työpäivistä hajautettuina, joten joka päivä ei tarvitse ajaa Mikkeliin. Uravalintani kristallisoitui varusmiespalvelusaikana ja puolustusvoimat tuntui työnantajana mielenkiintoiselta. Ennen palvelusta suunnitelmissa oli myös opettajan ammatti, mutta työ puolustusvoimissa vei voiton. Puolustusvoimissa vallitseva selkeys ja järjestelmällisyys sekä yleinen ilmapiiri ja toimintatavat tuntuivat omilta. Tähänastinen ura on sisältänyt virkaurakurssit ja perinteiset nuoren upseerin tehtävät joukko-osastossa perusyksiköstä joukko-osaston esikuntaan. Nykyinen tehtävä on hyvä näköalapaikka aselajissa ja tarjoaa mahdollisuuden tutustua ja osallistua monen ilmatorjuntaan liittyvän asian tai tapahtuman valmisteluun. Maavoimien esikuntaa työpaikkana on kehuttu ja ainakin ensimmäiset viikot ovat vahvistaneet mielikuvaa. Tehtävä on monipuolinen ja siinä saa olla JOTAIN MUUTA, MITÄ? "Kun tehdään jotain, se tehdään kunnolla." Alikersantti Samuli Saario suorittaa palvelustaan Suomen kansainvälisissä joukoissa Porin prikaatissa. Hän haki koulutukseen tammikuussa ja läpäisi alkutestit. Kansainvälisiin joukkoihin Saario hakeutui, koska on kiinnostunut uusista kokemuksista ja elämyksistä. – Halusin kansainvälisiin joukkoihin sen takia, että on mahdollisuus päästä ulkomaille saamaan kokemuksia, joita ei saa mistään muualta. Lisäksi on kiinnostavaa päästä vieraaseen maahan tekemään yhteistyötä muista maista lähetettyjen rauhanturvaajien kanssa, Saario kertoo. eteenpäin Joonas Immonen KOULUTUS Lukio Joonas Immonen Nuijamiehet juhlivat 48:n edustaja, joka toi tervehdyksen sadan kurssin takaa. Iltajuhlassa esiintyivät myös oppilaskunnan kuoro ja viulukvarinetti. Toisena juhlapäivänä upseerioppilaat daameineen risteilivät vesibusseilla ja veivät tervehdyksensä Varvara-patsaalle. Ohjelmassa oli kaksi puistokonserttiakin, puhallinkonsertti ja hengellisen musiikin konsertti. Sunnuntaina oli oppilaiden tyttöystävillä ja vanhemmilla tilaisuus tutustua poikien elinoloihin kasarmissa. monessa mukana. Nykyisessä tehtävässä kuluu aluksi aikaa uuteen työpaikkaan ja sen toimintatapoihin perehtymiseen ja työn todellinen kuva ja sen myötä päivärutiinit selviävät ajan kuluessa. Uskon kuitenkin, että jokaisessa tehtävässä on edelleen mahdollista kehittää toimintaa isoissa tai pienemmissä asioissa. PALVELUSPAIKKA Porin prikaati, Säkylä Lääkintäaliupseerina valmiusjoukoissa ruotuväki 40 vuotta sitten Seitsemällä linja-autolla tuotiin tyttöjä RUK:n Nuijamieskurssin perinteiseen juhlaan kesäkuun alussa. Läheltä ja kaukaa saapuneet tyttöystävät rahdattiin erityiselle kokoamispaikalle koulun päärakennuksen edessä olevalle kentälle. Nuijamies-kurssi eli RUK:n kurssi numero 148 oli saanut kurssijohtajan tanssiaisiin kokoon oman orkesterin. Muu ohjelma oli arvokasta. Pääjuhlassa puhuivat koulun pois siirtyvä johtaja, eversti Pentti Lehtonen sekä kurssi numero IKÄ 20 Vaihteleva ja monipuolinen koulutus Koulutus erikoisjoukoissa on Saarion mukaan rankkaa, mutta monipuolista. Se sisältää monia erilaisia tehtäviä pioneerista sotilaspoliisiin. – Koulutuksen monipuolisuuden ja hyvän ryhmähengen ansiosta ei ole koskaan ollut tylsää päivää, Saario naurahtaa. Koulutuksen myötä tulevat tutuksi muun muassa miinanraivaus, taistelu rakennetulla alueella ja vartiossa valvotut metsäyöt. Saarion mukaan päivittäin oppii uutta ja on keskityttävä kunnolla jatkuvasti. – Ei tänne ole tultu kiviä potkimaan. Asiat tehdään kunnolla ja kaikilla tänne pyrkineillä on motivaatio kohdallaan, Saario vakuuttaa. J-kauden jälkeen alkavan kansainvälisen kauden aikana valmiusjoukot harjoittelevat toimintaa olosuhteissa, jotka muistuttavat rauhanturvatehtävissä vallitsevia olosuhteita. Harjoitusten aikana koulutettavat pääsevät muun muassa harjoittelemaan rauhanturvaolosuhteita simuloivassa ympäristössä ja yöpymään lämmitetyissä konteissa. Myöhemmin osa koulutettavista lähtee ulkomaille rauhanturvaajiksi. Lääkintä lähellä sydäntä Saario suoritti myös lääkintäaliupseerikurssin, joka tukee hänen urasuunnitelmiaan siviilissä ja sopii hänen luonteenpiirteisiinsä. – Aion opiskella ensihoitajaksi. Tykkään auttaa ihmisiä ja olen pienestä asti ollut luonteeltani auttavainen, Saario kertoo. Reserviupseerihaaveet Saario joutui jättämään unholaan, mutta lääkintäaliupseerikurssi on hänen mukaansa yhtä hyvä vaihtoehto. – Lääkintä-alan varusmiespalvelus oli hyvä vaihtoehto tulevaisuuden ammattia ajatellen, Saario ilmaisee. Vertaisjohtaminen, haastavaa mutta opettavaista Erikoisjoukkojen komppaniassa ei ole alokkaita. Kaikki komppanian miehistöstä ovat alikersantteja, joten vertaisjohtaminen on tullut tutuksi. – Toimimme toistemme johtajina kaiken aikaa. Se on välillä haastavaa, sillä vertaisiaan on vaikeampi johtaa, kuin esimerkiksi alokkaita. Vertaisjohtamisessa oppii Saarion mukaan johtamaan tavalla, joka ei ole liian määräilevä eikä toisaalta liian löysä. Saario kertoo, että johtamisestaan saa usein myös suoraa palautetta johdettavilta. 12 kentällä ruotuväki 13/2015 Nukke täynnä tekniikkaa 50 000 euroa maksavalla potilassimulaationukella koulutetaan muun muassa lääkintäreserviupseerikurssilaisia. Nukkea ohjataan täysin langattomasti valvomosta käsin. Juho Korpela muun tekniikan hinta nousee lisävarusteista riippuen noin 50 000– 60 000 euroon. Nuken käyttöajanodote on noin viisi vuotta. – Nämä ovat hyvin toimintavarmoja laitteita. Kovan käytön vuoksi välillä saattaa osia irtoilla, mutta henkilökunta on koulutettu myös tarvittaessa nuken huoltoon, simulaatiokouluttaja Markkanen toteaa. Potilassimulaattorinukke puhuu ja hengittää. Se vuotaa verta, itkee ja sykekin tuntuu. Riihimäen varuskunnassa Sotilaslääketieteen keskuksessa sijaitseva ensihoitosimulaattori potilassimulaationukkeineen edustaa Suomen uusinta tekniikkaa sotilaslääketieteen alalla. Puolustusvoimauudistuksen myötä tämän vuoden alussa Lahdesta Riihmäelle siirtynyt simulaatioharjoittelu keskittyy pääasiassa lääkintäreserviupseerikurssilaisiin sekä puolustusvoimien kantahenkilökunnan kouluttamiseen. Noin tuhannen vuosittaisen käyttäjän joukossa on myös siviililääkäreitä. Nuken parissa työskentelee viisi henkilöä: kolme simulaatiokouluttajaa ja kaksi lääkäriä. Heidän tehtävänään on valvomosta käsin tarkkailla ja simuloida kuviteltua ensihoitotilannetta ja säädellä ohjausyksiköltä nuken elintoimintoja. Simulaatiokouluttaja Sari Markkanen korostaa hoitotilanteiden realistisuutta: – Tehtävät suunnitellaan tarkasti etukäteen ja niistä pyritään tekemään mahdollisimman todenmukaisia. Näin opitaan oikeat toimenpiteet todellista tilannetta varten. Ympäristö auttaa eläytymään Simulaattorihuoneissa tapahtuvissa harjoitustilanteissa pyritään luomaan mahdollisimman todenmukainen ympäristö. Toiseen huoneista saadaan nappia painamalla aikaiseksi äänitehosteiden ja videokuvan lisäksi lumisade, tuuli, valot ja miinojen pauke. Simulaatiokeskuksen johtaja, ensihoidon ylilääkäri Juha Kuosmasen mukaan varusmiehet pystyvät eläytymään pelinomaiseen tilanteeseen nopeammin kuin vanhemmat ihmiset. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että nuorempi sukupolvi on jo tottunut simulaattoreihin ja virtuaalitodellisuuteen. Puitteet kunnossa Kevyt ja kallis Kuva: Ville Bröijer Yhdysvalloissa valmistettu nukke painaa noin 45 kiloa. Sen rintaketää liikuttaa kompressori. Mahaan upotetut akut ovat herkkiä kylmälle ja siksi nukke ei ole parhaimmillaan ulkotiloissa kovien pakkasten aikana. Yhden nuken ja siihen kuuluvan Yhdysvaltalaisvalmisteisen nuken hengitystä ja muita elintoimintoja voidaan säädellä erilaisten ensihoitotilanteiden mukaan. huomio! – Puolustusvoimauudistus oli meidän kannaltamme onnistunut asia. Saimme olla mukana uusien tilojen suunnittelussa ja mielestäni tiloista tuli toimivat, Kuosmanen kertoo. Myös muilla Pohjoismailla on ensihoitosimulaattoreita. – Suomi oli pitkään ainut Pohjoismaa, jossa oli tämän tyyppistä simulaattoriharjoittelua. Nykyään tanskalaisilla on jopa oma simulaatiokylä harjoittelua varten, Kuosmanen toteaa. digi Virtaa missä ja milloin tahansa Lähetä meille osoitteeseen kuvaajat.ruotuvaki@mil.fi oma ehdotuksesi Huomio!-kuvaksi ja liitä mukaan yhteystietosi. Julkaistusta kuvasta saa palkinnon. Lisäominaisuudet nostavat hintaa Onko mitään tehtävissä, jos puhelimesta loppuu akku, kun viikon kestävän harjoituksen aikana olisi mukavaa sopivalla hetkellä soittaa kotiväelle tai tyttöystävälle? Mitä jos tuvan kaikki pistorasiapaikat ovat jo käytössä? Nykytekniikalla näitä ongelmia ei ole vaikea paikata. Akun lataamiseen ei välttämättä tarvitse pistorasiaa, jos käytössä on varavirtalähde eli tuttavallisemmin akkupankki. Verkkokauppa.comin ostopäällikkö Ari Sistonen tiivistää akkupankkien toiminnan kaikessa yksinkertaisuudessaan. – Varavirtalähteellä voi ladata puhelimen tai tabletin, kun sähkövirtaa ei ole saatavilla. Ne toimivat toki myös muiden USB:lla ladattavien laitteiden lataamiseen. Tehosta riippuen akkupankkien hinnat huitelevat noin kymmenen ja sadan euron välillä. Mahdolliset lisäominaisuudet luonnollisesti nostavat hintaa. Tällaisia ovat Sistosen mukaan esimerkiksi kiintolevy tai varusmiehille hyvinkin käytännöllinen taskulamppu. – Akkupankit soveltuvat varusmiehille vallan mainiosti, sillä nykyajan puhelimissa akku ei kovin kauan kestä. Esimerkiksi kumipintainen roiskevesisuojattu malli kestää metsäolosuhteet ja pysyy tukevasti kädessä, Sistonen selittää. Kaartin jääkärirykmentissä palvelevan ja palveluksensa aikana akkupankkia käyttäneen kaartinjääkäri Ville Vaajasen kokemukset varavirtalähteistä ovat pääosin hyviä. Kylmissä olosuhteissa edes akkupankit eivät kuitenkaan juuri auta. – Maastoharjoituksessa oli sen verran kova pakkanen, ettei varavirtalähteestä juuri hyötyä ollut. Sekä akkupankista että puhelimesta loppui kylmässä akku hyvin nopeasti, Vaajanen toteaa. Koko ja kapasiteetti vaihtelevat Akkupankkimalleja löytyy moneen lähtöön. Tärkein ominaisuus lienee teho, joka määrittää, kuinka monta kertaa puhelimen pystyy Kuva: Ville Bröijer Kuva: Ville Bröijer Jokavuotinen uuden saapumiserän lentokoulutus aloitettiin Santahaminassa. Jussi Vainikka Akkupankkimalleja löytyy aina taskukokoisista vähän järeämpiin kapistuksiin. kyseisellä mallilla lataamaan ennen kuin itse varavirtalähde on ladattava uudelleen. Sistonen kertoo, että kapasiteetit vaihtelevat eri malleissa noin 2 000 ja 16 000 milliampeeritunnin välillä. – Fyysinen koko vaihtelee puolikkaasta puhelimesta tuplasti puhelimen kokoiseen, Sistonen kuvaa. Keskimääräiseksi akkupankin kooksi Sistonen arvioi kapasiteetiltaan noin 5 000 milliampeeritun- nin version. Samalla hän muistuttaa, että esimerkiksi puhelimia enemmän virtaa tarvitsevia tabletteja ladatessa kannattaa varmistaa, että virtalähde varmasti antaa tarpeeksi virtaa. – Normaalisti sellaisella mallilla puhelimen voi ladata kaksi tai jopa kolme kertaa. Kapasiteetiltaan noin 15 000 milliampeeritunnin mallissa tehoa voi riittää jopa kymmeneen latauskertaan, Sistonen arvioi. 13 vapaalla ruotuväki 13/2015 Kuva: Tomi Natri/Liiga Innolla palvelukseen lähtenyt Otso Rantakari on päässyt harjoittelemaan hyvin. Palveluksessa vuoden tulokkaana Jääkiekon SM-liigan vuoden tulokkaaksi valittu Otso Rantakari suorittaa nyt asepalvelustaan. Jussi Vainikka Nappikausi yllätti kaikki Rantakarin edustaman Bluesin päättynyt kausi oli monivaiheinen. Alkukaudella pitkään sarjajumbona majailleet espoolaiset äityivät vuodenvaihteessa pitkään voitto- tupavisa 1. Missä sijaitsee Merisotakoulu? 2. Mitkä kolme prikaatia kouluttavat ilmatorjunta-aselajin varusmiehiä? 3. Montako alokasta astui palvelukseen 2/15 saapumiserässä? 4. Missä järjestettiin sotilasjalkapallon SM-kisat vuonna 2014? 5. Kuinka monta varuskuntaa on Suomessa? 6. Minä vuonna Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon? 7. Missä kahdessa joukko-osastossa aloitti heinäkuun alussa eniten alokkaita? 8. Minkä mukaan merivoimien uudet vastaukset Jehu-nimiset veneet ovat nimettyjä? 9. Minä vuonna ilmestyi Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaani? 10. Kuka on kuvassa? 1. Suomenlinnassa, Helsingissä , 2. Panssariprikaatissa, Karjalan prikaatissa ja Jääkäriprikaatissa, 3. 12 500, 4. Riihimäellä, 5. 24, 6. 1991 7. Karjalan ja Kainuun Prikaatissa, 8. Noin 845–818 eKr vaikuttaneen Jehu-nimisen Israelin kuninkaan mukaan, 9. 1954, 10. Puolustusministeri Jussi Niinistö. Kuva: Jussi Vainikka Viime syksy oli Otso Rantakarille uusien tuulien aikaa. Edessä oli ensimmäinen kausi jääkiekon SMliigassa Espoon Bluesin riveissä. Kaikkien yllätykseksi puolustajana pelaava Rantakari voitti tulokkaiden pistepörssin ja pokkasi kauden päätteeksi Jarmo Wasaman nimeä kantavan vuoden tulokkaan palkinnon. Uudet tuulet puhalsivat jälleen huhtikuussa, kun 21-vuotias Rantakari aloitti varusmiespalveluksensa puolustusvoimien Urheilukoulussa Kaartin jääkärirykmentissä. – Lähdin inttiin hyvin mielin. En oikein tiennyt mitä odottaa, Rantakari kertaa lämpimänä kesäpäi- vänä Santahaminassa. Urheilukoulu mahdollistaa palveluksen suorittamisen ja uuteen kauteen valmistautumisen samanaikaisesti. Järjestelyt saavat Rantakarilta kiitosta. – Harjoittelu hoituu hyvin. Puitteet ovat kunnossa ja treenaamiselle on löytynyt aikaa. Joukkueharjoituksiinkin on jotenkuten päässyt, mutta palvelus on velvollisuus, ja se hoidetaan tietysti etusijalla. putkeen, mutta kausi päättyi lopulta pettymykseen pudotuspeleissä. Rantakarin henkilökohtainen nappikausi yllätti miehen itsensäkin. – Ihan rehellisesti eihän sellaista kautta varmaan kukaan osannut odottaa. Pääsin tulemaan vähän puskista, Rantakari sanoo. Nykypäivän jääkiekossa nuoret pelaajat siirtyvät yhä useammin liigapeleihin suoraan juniorisarjoista. Rantakarin tie korkeimmalle sarjatasolle kävi Mestiksen kautta. Hän pitää divaripelejä ainutlaatuisina kehittymisensä kannalta. Otso Rantakari voitti heti ensimmäisellä liigakaudellaan tulokkaiden pistepörssin tehoin 11+18=29. – Jos en Mestistä olisi päässyt pelaamaan, niin en olisi tässä missä nyt olen, Rantakari toteaa. Rantakarin junioriuralta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta. Hän pelasi junnukiekkoa Salzburgissa Itävallassa kaudella 2008–2009. – Elämänkokemuksena se oli hieno. Vuosi ulkomailla siinä 15 vuoden ikäisenä opetti toimimaan itsenäisesti, Rantakari pohtii. Maltillisin odotuksin uutta kautta kohti Blues tunnetaan seurana, jossa nuoret pelaajat saavat kantaa isoa vastuuta. Yhden kauden perusteella Rantakari allekirjoittaa väitteen täysin. – Nuorille annetaan mahdolli- suuksia ja vastuuta, jos sen ansaitsee, Rantakari tiivistää. Tulevalle kaudelle Rantakarin odotukset ovat menestyksekkäästä edelliskaudesta huolimatta maltilliset. – Itseltäni odotan pääseväni pelaamaan ja joukkueelta tietenkin sitä, että menestymme mahdollisimman hyvin. Varusmiespalvelusta Rantakarilla on jäljellä vielä nelisen kuukautta. Tähän mennessä mieleenpainuvimpana inttimuistona Rantakari mainitsee PH1-harjoituksen. – Se oli aika rankka setti. Toisena yönä vettä tuli kuin saavista kaataen. Tuntui kuin olisi ollut Amazonin sademetsässä siellä teltassa! 14 vapaalla kirjat ruotuväki 13/2015 kesäteatteri Suomi selviytyy Kirjoittaja Tapani Ruokanen Kustantaja Docendo Julkaisuvuosi 2015 tuksia herättäviä. Kirjailija puhuu hurmoksellisesti Suomesta maana, jolla on kyky nousta suosta. Hehkutus onkin tarpeen, sillä taloudellisissa asioissa kirja puolestaan antaa kovaa kyytiä maamme päättäjille. Annettu kritiikki on hyvin perusteltua. Suomi selviytyy -teoksen parasta antia on sen ajankohtaisuus. Ruokanen on nähnyt pitkällä urallaan paljon ja omistaakin ehkä juuri siksi vahvoja mielipiteitä. Yhteiskunnallista keskustelua seuraavalle osa kirjan ehdotuksista saattaa kuitenkin kuulostaa jo vanhan toistamiselta. Kirja tuskin on enää muutaman vuoden päästä ajankohtainen ja jää hyllyyn pölyttymään ensimmäisen lukukerran jälkeen. Juho Korpela Kehitysavun kirous Teatteriryhmä Nimettömien Tuntemattomasta sotilaasta ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Ulkoilmateatterit Suomen kesässä Kirjoittaja Matti Kääriäinen Kustantaja Into-kustannus Julkaisuvuosi 2015 Kehitysavun kirouksessa näkyy kehitysyhteistyön raskaansarjalaisen Matti Kääriäisen elämäntyö – sekä hyvässä että pahassa. Kirjan ankaralle, hyvin perustellulle sekä tuoreen näkökulman tarjoavalle kritiikille antaa pontta Kääriäisen 40 vuoden kokemus kehitysyhteistyöstä muun muassa Suomen Mosambikin-suurlähettiläänä. Kolikon kääntöpuolena lukukokemusta häiritsee liika subjektiivisuus, jonka sekaan asialliset teesit aika ajoin hukkuvat. Kääriäinen nostaa itsensä eräänlaiseksi oikeamieliseksi kabinettivehkeilyn diplomaattisankariksi. Teos tuntuu koko ikänsä tuulimyllyjä vastaan taistelleen turhautuneelta purkaukselta. Mutta mitä ovat nämä kehitysavun tuulimyllyt ja kuinka niitä vastaan voi taistella? Kääriäinen tuo esille sekä kehitysavun ongelmia että malleja niiden ratkaisemiseksi. Kääriäinen katsoo länsimaiden kehitysapumantrojen taakse ja pitää niitä tekopyhinä ja tyhjinä. Kehitysapu on ollut hänen mukaan- Kuva: Joonas Immonen Tapani Ruokasen Suomi selviytyy pureutuu kärkkäästi Suomen haasteisiin ja ongelmiin. Se sisältää paljon suoria parannusehdotuksia hyvinkin ajankohtaisiin asioihin, kuten sote-uudistukseen ja verotukseen. Kun kirjan alussa mainitaan "uusi Nokia" yli viisi kertaa, eivät odotukset loppukirjasta nouse kovin korkealle. Tämä mediassa loppuun kulutettu sanapari kertoo hyvin jo eläköityneen Suomen Kuvalehden päätoimittajan taustoista. Monet kirjassa käytetyt argumentit ovatkin pitkälti kuin kopioita lehtien palstoilta. Kirja hyppii analyyttisen pohdiskelun ja minä-muotoisen tarinankerronnan välillä. Tälläiset muutokset tulevat tekstissä yllättäen. Vaikka Ruokanen sortuu teoksessaan välillä turhien kliseiden toisteluun, hänen tietämyksensä yhteiskunnallisista asioista on huikeaa. Tarkat analyysit kattavine tilastoineen esimerkiksi nuorten syrjäytymisestä ovat aja- sa alusta lähtien lähes pelkästään ylijäämätuotannon lähettämistä Afrikkaan ja vaikutusvallan hankkimista kehittymättömien valtioiden hallitsijoiden parista. Kääriäinen pohtii jopa kehitysavun poistamista. Suuria rakenteellisia muutoksia ainakin tarvitaan. Pääoman pako kehitysmaista länsimaihin tulisi estää. Länsimaiden olisi luovuttava ylimielisestä tavasta, jossa kehittyneet valtiot pakkosyöttävät kehitysmaille omaa yhteiskuntamalliaan. Teos on puutteistaan ja liiallisesta subjektiivisuudestaan huolimatta arvokasta luettavaa. Kehitysapu, maailmanpankki sekä Paavo Väyrynen saavat nenilleen – vaihtoehtoisten ratkaisumallien esittelyä unohtamatta. Kalle Toivonen Suomi, kesäteattereiden luvattu maa. Rakastetut kesäteatterit ovat tärkeä osa kulttuuriamme. Paikallisia kesäteattereita on lähes joka kunnassa, ja niissä käyminen kuuluu monien suomalaisten kesään. Komediapainotteisesta ohjelmistostaan tunnettujen kesäteattereiden teossa tärkeimmässä roolissa ovat harrastajat, mutta myös ammattilaisia on mukana tuomassa panoksensa kesän projekteihin. Teatterin monet keinot Helsingin yliopiston teatteritieteen lehtori Riikka Korppi-Tommola kertoo kesäteatterilla olevan vaikutuksia yksilöön sekä yhteisöön. – Teatteri on terapeuttista toimintaa. Se on eläytymistä tarinoihin ja niiden jakamista muiden kanssa. Sodan aikaan teatterilla oli Korppi-Tommolan mukaan erityinen merkitys. Sotateattereilla pyrittiin helpottamaan rintamalla taistelevia suomalaisten oloa ja viemään ajatukset välillä muualle. Kesäteatteri voi parhaillaan toimia myös maakuntahengen lujittajana ja kertoa tarinaa kansakunnan historiasta lisäten itsetietoisuutta. Ulkoilmateatteriesitykset voivat lisäksi Korppi-Tommolan mukaan kulttuurisella arvollaan lisätä kunnan näkyvyyttä. den soittokunta, ja ääniefekteistä huolehtivat nuoret äänimiehet. Esityksiä varten oli harjoiteltu jo talvesta asti ja kova työ palkittiinkin ensi-illassa, johon saapui noin 150 ihmistä. Ensi-ilta sujui näytelmän ohjaajan Riitta Pasasen mukaan hienosti. täni rauhaa puolustava teos. Keskityin myös siihen mitä sota tuo tullessaan ja miten ryhmähenki sotilaiden keskuudessa syntyy, Pasanen kertoo. Näytelmän dramatisointi oli Mika Myllyahon versio vuodelta 2007. Teatteriryhmä Nimettömien Tuntematon sotilas ”Teatteri on terapeuttista toimintaa.” Kaiken ikäiset mukana Varkaudessa vaikuttava teatteriryhmä Nimettömät esitti kesä–heinäkuun vaihteessa omaa versiotaan klassisesta Väinö Linnan Tuntematon sotilas -näytelmästä Taipaleen kanavan kauniissa maisemissa. Näyttelijät heittäytyivät rooleihinsa rohkeasti ja sisukkaasti. Ensimmäisen puoliajan lopussa alkanut rankkasadekaan ei heikentänyt tunnelmaa, vaan näyttelijät antoivat kaikkensa taistellen esityksen loppuun asti. Sotilaat oli puettu vanhoihin armeijan harmaisiin, ja puvustus oli muutenkin hoidettu viimeisen päälle. Musiikista vastasi Varkau- – Olin tyytyväinen näkemääni, ja sekin on ehkä joku mittari, että ensi-iltayleisö nousi seisomaan aplodien aikana, Pasanen kertoo. Siviilien näkökulmaa sota-ajasta Kesän 2015 Tuntematon sotilas oli ohjattu Väinö Linnan alkuperäisiä tekstejä kunnioittaen. Se oli juurilleen uskollinen tuoden silti omana lisänään muun muassa kansan näkökulmaa sotaan siviilikohtausten kansanromanttisella kuvauksella. – Tuntematon sotilas on mieles- Projektissa oli mukana harrastajia 8-vuotiaista aina senioreihin. Koskelaa näytellyt Jussi Immonen kertoo, että yksi Nimettömien perusperiaatteista on, että kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan. – Pyritään löytämään kaikille paikka, jossa he voivat toteuttaa itseään omalla tavallaan, Immonen sanoo. Yläkoulussa opiskeleva Kariluotoa näytellyt Riku Koponen kertoo roolinsa olleen samalla haastava, mutta myös palkitseva. – Projektin myötä olen oppinut arvostamaan enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat palvelleet sodan aikana, Koponen kertoo. Joonas Immonen levyt Asap Rocky: At.Long.Last.Asap. RCA Records Asap mob -kollektiivin kirkkain jalokivi Asap Rocky kiillottaa timanttisten hammasrautojensa hohtoa entisestään toisella pitkäsoitollaan At.Long.Last.Asap. Paremman puoliskonsa Kim Kardashianin takamuksen varjoon jääneen Kanye Westin uusinta ilmestystä odotellessa taistelu 2010luvun hiphopin valtiaan paikasta on ollut kahden kauppa, Kendrick Lamarin ja Asap Rockyn. Vaikeiden nuoruusvuosien lisäksi räppäreitä yhdistää soundi, jossa on samaan aikaan elementtejä uudesta ja vanhasta. Kappaleissa elävät rinta rinnan vinyyliltä luupatut soulkuorot sekä likaisen etelän rumasti potkivat trap-biitit. Tämän vihaisen nuoren miehen maailmaan toivotetaan tervetulleeksi kappaleella Holy Ghost. Kappaleen mouruava kitara ja Ennio Morriconen soundtrackit mieleen tuovat kirkonkellot pitävät kuuntelijan raukeana, mutta silti varpaillaan. Tietyt albumin kappaleista, kuten Lil Waynen määkimisellään lähes pilaama M’s tai internetin alamaailman rakastaman Bonesin featin sisältävä Canal St. ovatkin ihka aitoa vihaista nuorta miestä. Vihaisia nuoria gangstaräppäreitä mahtuu 13 tusinaan. Mutta Asap Rocky korottaa itsensä kuolemattomien lauluntekijöiden joukkoon levyn parhaimmilla kappaleilla kuten hittibiisi Everyday, huuruinen LSD tai jo mainittu Holy Ghost. High on Fire: Luminiferous El Music At.Long.Last.Asap on kuin uusi muuntohuume amerikkalaisen hiphop-skenen verenkierrossa. Asap Rocky nostaa kuulijan vuoroin korkeuksiin ja sitten paiskaa sieltä alas. Yli tunnin mittainen levy päihdyttää, muttei yliannostukseen asti. Siitä pitää huolen Asap Rockyn maanläheisen persoonan karisma – levyn tarinat eivät ole pelkkää hiphopin folkloristiikkaa, vaan myös täyttä totta. Kalle Toivonen Joskus yhtye vaatii käymisaikaa, ennen kuin musiikki osuu nappiin. Näin on käynyt yhdysvaltalaiselle High on Firelle. Seitsemäs albumi Luminiferous on toistaiseksi yhtyeen musiikillinen huippu. Lumineferous on yhä yhtyeelle ominaista stoner metallin ja doom metallin sekoitusta, mutta nyt musiikin punainen lanka on todella kaivettu esiin. Nopeat sekä teknisesti näyttävät riffit ja bassorumpujen vauhdikas tykitys sekoittuu loistavasti laiskaan ja hidastempoiseen jytinään. Yhtyeen edellisiä albumeja vaivanneet kiusalliset kokeilunhalui- set hetket on heivattu romukoppaan. Musiikilliset elementit kytkeytyvät toisiinsa ilman turhia välikappaleita. Stoner metallin laiskuus ja doom metallin tuomiolliset riffit ovat löytäneet paikkansa. Albumi sopii sekä huomaamattomaksi taustamusiikiksi että vauhdikkaaksi keikkamusiikiksi, joka laittaa pitkätukkien päät heilumaan. Nopeamman metallin ystävälle albumin ehdoton huippukohta on neljäntenä kappaleena raikaava Slave the Hive. Laiskuus jää taakse, ja jalustalle nousevat yhtyeen soittotaito sekä musiikin raaka nopeus. Hitaampitempoisen metallin kuuntelijaa palvelee erityisesti yli seitsemän minuuttia kestävä eepos The Cave. Kappale on juuri niin laiska ja vetelä, kuin stoner metal- lin perinteisiin kuuluu. Välillä tuntuu, ettei raita etene mihinkään ja laulaja oisi vajonnut apatiaan. Nopeutta ja hitautta yhdistää täydellisesti albumin viimeinen raita – lähes yhdeksän minuuttia kestävä The lethal chamber. Tästä kappaleesta löytyy kaikki se, mikä tekee Luminiferousista yhtyeen uran kovimman tuotoksen. Kun hidas jytinä katkeaa nopeaan riffiin, on kuulijan nautinto taattu. Joonas Koivisto 15 VAPAALLA ruotuväki 13/2015 HEVIKANSAN KESÄINEN KOKOONTUMINEN Nahkavaatteet, bändipaidat ja farkkuliivit kylpivät aurinkoisessa Helsingin Suvilahdessa. Perinteeksi muodostunut metallifestivaali Tuska oli jälleen yleisön mieleen. Noin 25 000 kävijää kerännyt festivaali järjestettiin nyt 18. kertaa. Moshpit on tärkeä osa Tuska-kokemusta. Monen muun ennen raskaammasta tarjonnasta tunnetun festivaalin, kuten samaan aikaan Seinäjoella järjestetyn Provinssirockin, muututtua ”jokaiselle jotakin” -tyyppiseen suuntaan, on Tuska jäänyt metallimusiikin suurimmaksi soihdunkantajaksi. Viikonlopun aikana Suvilahtea kansoitti moni kova artisti. Yllättävää oli vahva ruotsalaisedustus. Pääesiintyjinä nähtiin järjestyksessä Sabaton, In Flames ja Alice Cooper. Kaksi ensimmäistä ovat ruotsalaisia ja löysivätkin hyvin huumoria rakkaasta naapurimaastaan. Kovimmat suomalaisnimet olivat Amorphis, Mokoma ja Stratovarius, jotka olivat jokainen selvästi yleisön mieleen. Festarilla nähtiin lisäksi muutama muu nimekäs yhtye ja paljon pienempiä nousua havittelevia kokoonpanoja. Pienille yhtyeille annettu tila on Tuskalta hieno teko. Yleisö seurasi esiintyjiä mielenkiinnolla. Tunnelma oli asianmukainen. Festivaali näyttäytyi tänä vuonna edellisiä enemmän metalliskenen tapahtumana kuin kasana konsertteja. Moni löytää paikalle myös ilman oman suursuosikin läsnäoloa. Tämän takia Tuska on monille pienemille yhtyeille tärkeä näytön paikka. Perjantain pääesiintyjän Sabatonin basisti Pär Sundström toteaakin, että suomalainen metallikulttuuri on yksi kovimmista maailmassa. Ruudinkatkuista metallia Ruotsista Sabatonin keulahahmo Joakim Brodén sai yleisön haltuun nopeasti. – Joskus on sanottu, ettemme voisi laulaa jostain aiheesta. Sabaton vyörytti Suvilahteen näyttävät pyrotekniikat ja oman panssarivaununsa. Ruotsalainen metallijyrä Sabaton on nyt nousukiidossa. Euroopassa yhtyeen voi nähdä pääesiintyjänä mantereen suurimmilla metallifestivaaleilla, heillä on oma risteily ja omaa nimeä kantava ulkoilmafestivaali kotikaupungissaan Falunissa. Kovasta kasvusta huolimatta yhtye nauttii pienestä naapurimaastaan. Ennen Tuskan festivaalialueelle saapumista he kävivät saunomassa Lopella. Yhtyeen basistin Pär Sundströmin mukaan suomeen on aina mukava tulla ja palvelut pelaavat artistille hyvin. Sabaton on tullut tunnetuksi sotaisaan historiaan nojaavasta metallistaan. Yhtyeen kappaleet käsittelevät pääasiassa toista maailmansotaa, mutta myös muista sodista löytyy tarinoita. Sabatonin musiikkia käytetään monesti esimerkiksi historian opiskelun tukena. Sundström kertoo saavansa paljon yhteydenottoja ja kiitoksia esimerkiksi opettajilta. Osasyy Sabatonin suurelle suosiolle Suomessa on kotimaamme historiasta kertovat kappaleet. Yhtyeen albumeille on ikuistettu tarinat tarkka-ampuja Simo Häyhästä ja värikkäästä kolmen armeijan taistelijasta, Lauri Törnistä. Näiden lisäksi oman nimikkokappaleen on saanut talvisota. Sundström ei suostu paljasta- maan onko tekeillä olevalle albumille tulossa kappaletta suomesta. – Meillä on paljon hyviä aiheita, joista valita. Suomen sotahistoria on kiinnostavaa ja sitä on kiinnostava tutkia, koska Ruotsin ja Suomen historiat ovat todella lähekkäin. Fanit ehdottavat meille paljon aiheita, joista haluaisimme laulaa. Emme ole kuitenkaan vielä valinneet kaikkia tulevan pitkäsoiton aiheita. Sotatarinat ovat kappaleissa arka aihe. Sabaton saakin aika ajoin kritiikkiä kappaleidensa aihevalinnoista. – Joskus on sanottu, ettemme voisi laulaa jostain aiheesta. Vastaamme yleensä, että kyllä voimme. Kerromme kappaleissamme tarinoita joita olemme kuulleet, emme mielipiteitämme, Sundström painottaa. Yhtye välttää liian tuoreita tapahtumia eikä ole tehnyt juurikaan kappaleita, jotka sijoittuisivat Vietamin sotaa lähemmäs nykyhetkeä, sillä bändin jäsenet haluavat välttää poliittisuutta. Kappaleidensa aiheista johtuen yhtye saa paljon yhteydenottoja eri maiden asevoimilta. Sundströmin mukaan he ovat kiertueillaan pääseet vierailemaan monissa sotilakohteissa. – Yksi mieleenpainuva hetki oli, kun meidät kutsuttiin Yhdysvalloissa käymään Fort Woltersissa, jossa To Hell And Back kappaleemme inspiraatio Audie Murphy aloitti palveluksensa. Monet paikat esittelevätkin meille historiaansa mielellään. – Ennen kuin esitimme Puolassa käydystä Wiznan taistelusta kirjoittamamme kappaleen ensi kertaa livenä, oli konserttialueella taistelun uudelleennäytelmä. Se alkoi taistelun vuosipäivänä samalla kellonlyömällä. Sundström näkee tiettyjä yhtäläisyyksiä sotilaiden ja kiertueella olevan yhtyeen elämissä. Molemmissa korostuu yhteistyö ja tiivis yhdessäolo. Hän näkeekin sotilaiden arvomaailmassa hienoa ja itselleen sopivia asioita, kuten perinteiden ja historian kunnioittamisen. Silti hän on vannoutunut rauhan mies. Sunsdström toivottaa pari viikkoa palvelleille alokkaille ja palvelustaan jatkaville onnea. Viimeiseksi kappaleeksi lomalta kasarmille palatessa hän suosittelee Primo Victoriaa. – Olemme soittaneet sen ilmestymisestä lähtien jokaisella keikalla. Siitä tulee meille aina hyvä fiilis, toivottavasti myös muille. Teksti: Joonas Koivisto Kuvat: Ville Bröijer Taitto: Sofia Korhonen 16 takakansi ruotuväki 13/2015
