Ristin Kansan - Suomen Helluntaikansa ry

Ristin san
Kan
u
l
u
o
J
2013
a
s
n
a
K
n
Risti
Toimitus ja
toimituskunta
toivottavat
lukijoille Siunattua
ja Rauhallista
Vapahtajamme
syntymäjuhlaa
PÄÄKIRJOITUS
Ristin Kansan
Joulu
HE TULIVAT
JEESUKSEN LUO
”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on
Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille
merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä
makaamassa.” (Luuk. 2:11–12)
Juhana
Lehmuskoski
Enkelit kertoivat kedolla paimenille ilosanoman. Koko juutalainen kansa odotti hartaasti Vapahtajaa, Kristusta. Tämä oli nyt
syntynyt ja makasi eläinten seimessä kapaloituna. Paimenet eivät aikailleet vaan lähtivät heti vastasyntyneen Jeesus-lapsen luo.
Samaan aikaan syttyi taivaalle tähti, joka johdatti tietäjät itäisiltä mailta tapaamaan
Jeesus-lasta (Matt. 2:2). He saapuivat hartaan kunnioituksen valtaamina Jeesuksen
luo ja antoivat hänelle arvokkaita lahjoja, kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Näin he tunnustivat, että Jeesus on Kuningas, hän on Esirukoilija ja Vapahtaja ja
hän tulee kärsimään ihmiskunnan puolesta. Kultaa annettiin kuninkaalle. Suitsuke
kuvasi rukousta ja kertoi, että Jeesus on uskovien Esirukoilija ja Lunastaja. Mirha tarkoitti kärsimystä, koska sillä voideltiin kuolleen ruumis.
Tilanne ei ole muuttunut miksikään noista päivistä. Nytkin monet ihmiset tulevat
Jeesuksen luo. Tässä lehdessä kerrotaan ihmisistä, jotka ovat tulleet erilaisista elämäntilanteista Jeesuksen turviin. Jotkut ovat olleet niin sanottuja hyviä ihmisiä. He
ovat ymmärtäneet ja tunnustaneet, että kukaan ei ole tarpeeksi hyvä pelastuakseen
ilman Pelastajaa.
Jotkut ovat tulleet elämänsä raunioilta. Heidän esimerkkinsä todistaa meille, että
kukaan ei ole niin alhaalla, ettei Jeesus voisi häntä nostaa ja pelastaa.
Itämaan tietäjät ”menivät toista tietä takaisin omaan maahansa” (Matt. 2:12).
Kukaan Jeesuksen kohdannut ei ole entisensä vaan hän saa kulkea uutta tietä elämässään. Jeesus antaa uudet ystävät ja uuden seurakunnan. Tämä ei tarkoita sitä,
että emme enää rakastaisi entisiä ystäviämme vaan että meillä on heille kerrottavana
ilosanoma Jeesuksesta, joka voi heidätkin pelastaa.
Saamme uuden päämäärän ja tarkoituksen elämäämme. Olemme taivaan kansalaisia jo nyt. Löydämme Vapahtajan, joka antaa synnit anteeksi ja ohjaa tuhoisista syntitottumuksista vapauteen. Saamme toisen Puolustajan, Pyhän Hengen, joka pitää
lohduttavia raamattutunteja yksinäisinä hetkinämme.
Tänä jouluna tie Jeesuksen luo on yhä auki. Se tuli auratuksi Golgatalla, kun Jeesus
kuoli sinunkin puolestasi. Sinun ei välttämättä tarvitse tuoda hänelle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Tuo kuitenkin oma itsesi. Hän ottaa vastaan sellaisen lahjan. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12)
Juhana Lehmuskoski
3
Ristin Kansan
Joulu
SISÄLTÖ
PÄÄKIRJOITUS
JOULUSAARNA
JOULUEVANKELIUMI
JOULU PERUNAKUOPASSA
LINNAN POJAT ARVO JA YRJÖ
ZHENJAN KOLME ELÄMÄÄ
PAKANOIDEN HYVÄKSI
TEIT, POIKA, OIKEAN VALINNAN!
HÄRÄT JA AASIT OSAAVAT KOTIINSA
SUOJELUSENKELI
USKOVAN KODIN SIUNAUS
JEESUS ANTOI ILON!
PITKÄ POLKU JUMALAN LUO
JOULU HELSINGISSÄ 1945
SULO LEHTINEN
AJANVARAUS
100-VUOTIAS LILJA MUISTELEE
VILLE SUOMELA
Ristin
Kansa
Toimituskunta
Heikki Ahonen
Erkki Hietanen
Heikki Lahti
Kaija Turunen
Hannes Vehviläinen
9. vuosikerta
Julkaisija:
Suomen Helluntaikansa ry
Vihuntie 21
38800 JÄMIJÄRVI
Puhelin 045 233 3939
www.helluntaikansa.fi
Toimitussihteeri
Jouko Laaksonen
Jämijärventie 13 b 8
38800 JÄMIJÄRVI
puh. 050 561 1173
toimitussihteeri@helluntaikansa.fi
Ilmestyy 12 kertaa vuodessa
Tilaushinta kestotilauksena v 2013
kotimaahan 45 € vuosi
Eurooppaan 50 € vuosi
muihin maihin 60 € vuosi
Laskutus ja asiakaspalvelu:
Toimistoaika 9-13
Suomen helluntaikansa ry
Vihuntie 21
38800 JÄMIJÄRVI
puh. 045 233 3939
ristin.kansa@helluntaikansa.fi
Päätoimittaja
(Lehteen tulevat kirjoitukset ja
palautteet)
Juhana Lehmuskoski
Eskonkorventie 110
41800 KORPILAHTI
puh. 044 082 1871
lehmuskoski@kotikone.fi
Pankkitili:
Suomen Helluntaikansa ry
OP IBAN: FI07 5537 0120 0402 91
BIC: OKOYFIHH
POP IBAN: FI76 4722 0010 0142 48
BIC: HELSFIHH
4
Lahjoitusten ja maksujen
viitenumerot:
Yleiset lahjoitukset 71
Evankeliointi Suomessa 725
Lähetystyön tarpeisiin 738
Kurssikeskus 7401
Vakituinen kannattaja 1009
CD äänitteet 1203
Ristin Kansan irtonumero 4006
Toimintakeskuksen joulu 2202
Toimintakeskuksen pääsiäinen 3201
Rahastonhoitaja
Matti Salo
puh. 050 012 8090
salo.matti@gmail.com
Painopaikka
Skyprint Oy, Saarikoskentie 61
29880 LEVÄSJOKI
puh. 02 552 7217
Painos 22 000 kpl
JOULUSAARNA
Ristin Kansan
Joulu
Heikki Ahonen
JOULUN IHME
Tietosanakirja selittää, mitä ihme tarkoittaa: yliluonnollinen, selittämätön asia.
Jouluun kuuluu runsaasti yliluonnollisuutta ja järjelle selittämätöntä. Inkarnaatio, Jumalan Pojan lihaksituleminen on täydellisesti järjen vastainen, selittämätön
asia. Se on kuitenkin uskonelämän yksi kulmakivistä ja antaa sisällön ja toimintamahdollisuuden jouluyön ihmeeseen ja sen sisältöön.
Jouluyön tapahtumilla oli varsin vaatimattomat puitteet. Meidän aikamme ihmiset etsivät suuria näyttämöitä ja mahtavia kulisseja. Jumalan näyttämönä oli talli ja paimenten keto. Tällä Jumala tahtoo ilmoittaa,
että hänen ihmeensä voivat tapahtua kaikenlaisissa olosuhteissa. Ei ole niin pientä ja vaatimatonta paikkaa
tai asiaa, jossa ei Jumalan ihme voisi toteutua. Toisaalta eivät komeat puitteetkaan voi olla esteenä ihmeen
tapahtumiselle.
Joosef ja Maria saivat kokea yliluonnollista alkuperää olevan luonnollisen tapahtuman. Lapsen syntymä
sinänsä oli luonnollinen tapahtuma, mutta juuri tämä syntymä ja lapsi olivat yliluonnollisia. Jumala voi
kätkeä luonnolliseen tapahtumaan ihmeellisen yliluonnollisuuden. Sen tähden me emme aina osaa nähdä
ihmeitä elämässämme, koska monet niistä tapahtuvat luonnollisen tapahtuman sisällä.
Paimenet taas vietiin katselemaan taivaallista näytelmää, joka yliluonnollisuudellaan peljästytti heidät.
Yötä halkova taivaallinen kirkkaus, enkelit, kirkkauden henkiolennot, olivat jotakin sellaista, josta paimenet eivät varmasti olleet aikaisemmin osanneet uneksiakaan. Kuitenkin he jouluyönä joutuivat keskelle
yliluonnollista tapahtumasarjaa. Joskus Jumala yllättää lapsensa ja vie hänet ihmeitten maailmaan. Joskus
toivoisi, että tämä ihmeitten maailma voisi esittäytyä meille useammin ja yhtä todellisena kuin se näyttäytyi
paimenille kaksituhatta vuotta sitten.
Olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että näkyvä yliluonnollisuus ei ollut itse tarkoitus vaan ihmeitten
kautta esiin tuotu sanoma. Enkelin ilmoittama viesti alkoi sanoilla: ”Älkää peljätkö”. Joulun ihme ei ole
pelottava asia, vaan se on rakkauden, uskon ja toivon sanoma jokaiselle ihmiselle. Joulusanoman äärellä
epätoivo väistyy, sydän rohkaistuu ja saa kokea Jumalan rakkauden lämmön, ja iankaikkisen elämän toivo
kirkastaa tien.
Viesti jatkui sanoilla: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä
päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Joulun ihme ei myöskään ole
murheen ja tuomion asia vaan ilon ja riemun sanoma kaikille, jotka sen ottavat vastaan.
Olennaisena osana jouluyön tapahtumaan kuului taivaallinen sotaväki, joka ylisti Jumalaa ja toi paimenille rauhan viestin Isän sydämeltä. On sangen erikoista, että Herra laittoi nimenomaan sotaväkensä
ilmoittamaan rauhan sanomasta. Onko Jumalan tarkoitus näin viestittää meille, että hänellä on todella valta
ja voimavarat saattaa kerran rauhan valtakunta kunniaansa? Varmaa on kuitenkin sen, että me saamme enkelien kanssa yhtyä ylistämään Herraa siitä, että hänellä on vielä rauhan ajatukset meitä kohtaan.
Paimenet eivät jääneet kedolle ihmettelemään kokemaansa, vaan he lähtivät kiireesti toteamaan joulun
ihmeistä suurimman, Jeesuksen syntymän. Me tämän päivän Jumalan lapset odotamme ihmeitä ja merkkejä. Etsimmekö niitä vain niiden yliluonnollisuuden vuoksi vai sen tähden, että saisimme nähdä Jeesuksen?
Jeesuksen kohtaaminen on sittenkin parasta joulun ihmeessä, ja tämä ihme on meidän keskellämme joka
päivä.
Siunattua ja rauhallista Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa.
Heikki Ahonen
5
Ristin Kansan
Joulu
JOULUEVANKELIUMI
Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että
kaikki maailma oli verolle pantava.
Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin
omaan kaupunkiinsa.
Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli
Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa,
kanssa, joka oli raskaana.
Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen
aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani
hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus
loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä
päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna
ja seimessä makaamassa.”
Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä,
ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”
Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin
nämä puhuivat toisillensa:
”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti.”
Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen,
joka makasi seimessä.
Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli
puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä
olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
(Luuk. 2:1–20)
6
Joulu
JOULU PERUNAKUOPASSA
Ristin Kansan
Sinä jouluna eivät soineet joululaulut,
joulukynttilät eivät tuikkineet talojen ikkunoissa. Leivonnaiset eivät tuoksuneet.
Ei ollut sitä salaperäistä joulun odotusta,
joka tekee lapsen elämän jännittäväksi.
Mieltä hallitsi pelko.
Pimeän tullessa peitettiin ikkunat niin tarkasti, että
minkäänlaista valoa ei heijastunut ylöspäin. Koko
kylä oli kammottavan aution tuntuinen ja hiljainen.
Perhe ei kokoontunut yhteen viettämään joulua eikä
antamaan lahjoja toisilleen.
Sodan hirvittävät, tuhoa ja kärsimystä tuottavat
voimat olivat liikkeellä. Karjalassa, rajan tuntumassa, koimme sen lähes päivittäin.
Maakuopassa
Iltaisin äiti peitteli meidät, kolme nuorinta lastaan,
perunakellariin, jonne oli rakennettu puinen lavitsa
perunalaarien päälle. Pieni kynttilä valaisi heikosti maakuoppaa, joka oli suunniteltu suojapaikaksi,
mutta yhtä hyvin se olisi voinut olla surmanloukko,
jos pommi olisi pudonnut ihan kohdalle.
Joskus yöllä heräsin outoon kuminaan, ja multaa
karisi pienen suojamme seinistä ja katosta. Tiesin,
mitä se merkitsi. Ulkona yössä pommikoneet kylvivät tuhoa ympärillemme.
Silloin rukoiltiin paljon. Koko kansa rukoili. Pyydettiin hartaasti Jumalan varjelusta kansan ylle, isien
ja poikien ylle ”sinne jonnekin”. Jumala varjeli rakkaan synnyinmaamme vapaana.
Lähtemätön muisto
Lähtemätöntä jälkeä nuo
raskaat vuodet jättivät. Lapsuuden huolettomat vuodet leikattiin äkkiä pois.
Kaksi kertaa jouduimme
jättämään kotimme sinne
Karjalaan. Ihmiselämän vakavuus astui nuoren tytön
elämään silloin, ja se on kulkenut mukana nämä
vuosikymmenet.
Miksi muistelen näin ikäviä asioita joulun edellä?
Maassammehan on rauha, ja kaikkea ulkonaista hyvää on runsain mitoin. Olemme saaneet osaksemme
Jumalan hyvyyttä, ja meillä on paljon kiitoksen aihetta.
Osaammeko me kiittää Herraa kaikesta hyvästä? Meidän tulisi ottaa kaikki hyvä hänen kädestään
ja kunnioittaa häntä antamalla hänelle tänä jouluna
oma itsemme ja johtopaikka sydämessämme.
Rukoile rauhaa!
Jumalan Sana kehottaa ”ennen kaikkea rukoilemaan kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että
saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa” (1 Tim.
2:1-2).
Kansojen ja valtioiden tilanteet voivat muuttua
äkkiä. Tälläkin hetkellä jossakin päin maailmaa ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan löytämättä
turvapaikkaa. Eikö meillä kaikilla ole syytä rukoilla, että rauha säilyisi ja löytäisimme turvapaikan
Jeesuksessa Kristuksessa?
Saara Rummukainen
7
Ristin Kansan
LINNAN POJAT
Joulu
Tykköön kylä Jämijärven pitäjässä on tyypillinen maalaiskylä isoine
maalaistaloineen. Ovathan siellä tietysti kuin mausteena mökkiläistenkin tuvat. Omaleimaisuutensa kyläkunta on säilyttänyt ajasta aikaan.
Ikivanha käytäntö oli, että joulun
aikaan talolliset muistivat antimillaan mökkiläisiä. Pelloista ja karjasta
saadut tuotteet olivatkin tervetulleita
vähävaraisten joulupöytään. Tosin talolliset saattoivat tuoda mökkiläisille
myös polttopuita, joiden avulla saatiin
lämpöä tupiin. Kun puut palaa rätisivät
uunissa, oli lapsillakin mielenkiintoista katseltavaa, ja elävä tuli loi valoa
aattoiltojen hämärään.
Arvo ja Yrjö puolisoineen nuoruuden kuvissa
Linna
Yksi kylän tunnetuista taloista oli Linnamäki, jota hallitsivat isäntä Kristian emäntänsä Selma-Marian kanssa. Emäntä oli ison manttaalitalon tytär ja lähtöisin Länsi-Suomen heränneisiin lukeutuvasta kodista.
Linnamäen talosta puhuttaessa käytettiin lyhennettyä muotoa, puhuttiin vain Linnasta.
Linnan pojista Arvo oli vanhin ja itseoikeutetusti talon tuleva isäntä. Vanhan tavan mukaan talon peri
vanhin poika, ja nuoremmat sisarukset saivat ruveta katselemaan itselleen elintiloja, mistä kukin löysikin
omansa.
Isä lähti vuolemaan kultaa
Arvo oli kolmevuotias, kun Kristian-isä lähti suurelle
lännelle kultaa vuolemaan, kuten ennen vanhaan tavattiin sanoa Amerikkaan lähtevistä. Velipoikakin ehti
syntyä ennen isän lähtöä, ja nuorempi veli sai nimekseen Yrjö. Isän lähdöstä ei Arvolle jäänyt minkäänlaista
muistikuvaa. Monet kullanvuolijat repsahtivat hulvattomaan elämäntyyliin, eikä monella ollut edes varaa kotimatkaan, vaan kruunun kyydillä tultiin kotiin.
Arvon isä oli kuitenkin periaatteen mies, ja kun hän
Maalaus Linnamäen talon ilmakuvasta 1950-luvulta seitsemän vuoden kuluttua palasi kotiin, oli hänellä mukavasti lännen tuohta taskussa. Länneltä ansaituilla taaloilla Linnan isäntä osti Parkanon markkinoilta linjaanikiesit. Niissä oli nahkasuojukset matkustajien edessä,
ja olipa lokasuojatkin. Kenelläkään toisella ei vastaavanlaisia Tykköön kylässä ollut, ja Linnan isännän kärryjä kyläläiset lainailivat erikoisiin juhla-ajoihinsa.
Arvon ensimmäinen kirkkomatka
Kristian-isännän lähdettyä lännelle talon hoitaminen siirtyi renkimies Manulle, joka hoiti tiluksia kuin omiaan.
Äidin, Selma-Marian, herännäistausta merkitsi sitä, että Jumalaa kunnioitettiin syvästi ja lapsille opetettiin
iltarukoukset. Herännäisyyden lisäksi muutkin hengelliset liikkeet tekivät tuloaan Jämijärvelle. Muiden muassa vapaakirkollinen hengen mies Hjalmar Braxen piti herätysseurojaan Ikaalisissa ja Parkanossa, ja niistä
käsin herätyksen vaikutus kosketti myös Jämijärveä. Silloin syntyi myös kuolematon laulu: ”Autuus suuri,
8
ARVO JA YRJÖ
Ristin Kansan
Joulu
oomme Herran kansaa”, joka syntyi Braxenin istuessa kestikievarin hevoskyydissä.
Linnan vuotuisiin tapahtumiin kuuluivat osallistuminen paikkakunnan
lähetysjuhliin, ja joulukirkkoon meno oli ehdoton tapahtuma. Sinne mentiin hevoskyydillä, ja silloin oli oikeastaan koko pitäjä liikkeellä. Arvosta
näytti silloin, että koko maailma oli tullut Jämijärvelle, kun kirkkomaa
oli mustanaan väkeä.
Renki-Manu oli trimmannut talon nuoren oriin hyvään juoksukuntoon,
sillä hänen mielestään kilpajuoksussa, joka aina liittyi kirkosta paluuseen, Linnamäen hevosen piti juosta keulilla.
Linnamäen talo nykyasussa
Se oli mieliinpainuva kirkkomatka, kun aisakellot soittelivat soittojaan
ja talon väki istui kirkkoreessä karhuntaljan päällä ja pitkävillaiset vällyt jalkojensa peitteenä.
Ensimmäisellä kirkkomatkallaan Arvo ei päässyt kirkon eteistä pitemmälle niin kuin ei Linnamäen muukaan väli. Renki-Manun käsivarrella istuen sai pieni mies Arvo katsella juhla-asuun koristeltua kirkkoa ja sen
hienoa valaistusta.
Uskovainen penkkisuutari
Tykköön kylää pidettiin tuohon aikaan aika tavalla pakanallisena, mutta jos jotakin jumalisuuteen viittaavaa
ilmeni, se oli lähinnä ulkokohtaista tapajumalisuutta, kuten vanhemman väen vuotuiset ehtoollisella käynnitkin.
Yllättävällä tavalla Linnamäen väki sai kosketuksen sellaiseen herätysliikkeeseen, jota kutsuttiin helluntailaisuudeksi. Linnan talossa kävi parikin kertaa vuodessa eräs penkkisuutari. Tätä nimitystä käytettiin suutareista, joita kutsuttiin taloihin tekemään suutarin töitä. He tekivät saappaita ja muitakin kenkiä talon raakaaineista.
Kyseinen suutarimestari, Lepistön Nestorina tunnettu, oli tosiuskovainen mies, joka ei piilottanut kynttiläänsä vakan alle vaan antoi uskonsa kuulua ja näkyä. Töitä tehdessään hän lauleskeli hengellisiä lauluja,
muun muassa ”näillä kukkuloilla kaikuvi halleluja paistehessa suloisessa”.
Olipa suutari kerran ohimennen kysäissyt Arvolta: ”Koska sinä, Arvo, tulet tänne hallelujapuolelle?” Tuolloin Arvo käänsi selkänsä suutarille eikä vastannut mitään, ajatteli vain mielessään: ”Missähän paisteessa,
suutari, luulet olevasi?”
Talon nykyinen isäntäpari
Tykköön jymy-yllätys
Raimo ja Anja Järvinen
Linnan väelle ja kaikille tykkööläisille oli jymy-yllätys, kun kylällä kiiri viesti,
että Ritakorven Efraim-isännästä oli tullut helluntailainen eli hän oli tullut uskoon.
Olipa hän tuonut mukanaan Tykköölle oikein saarnamiehenkin, jonkun ”maisteri”
Heinosen. Mies oli niin arvokkaan oloinen ja puhujanlahjoiltaan vertaansa vailla,
että kylän väki tuumi hänen olevan vähintään maisteri, vaikka hän ei sitä ollut.
”Maisterin” seuroissa Linnan emäntä Selma-Maria ja hänen tyttärensä SiviäMaria tulivat uskoon. Niin siinä kävi, että Linnan pojatkin Arvo ja Yrjö kokivat herätyksen.
Nuorempi heistä, Yrjö, tuli ensin uskoon ja pian sen jälkeen Arvokin.
Eräänä iltana palattuaan iltatallista Arvo oli voimakkaasti Jumalan puhuttelussa. Niinpä
hän heittäytyi vuoteelleen, kun koko sisäinen maailma velloin tuskaisena. Saarnamies Heinoselle oli varattu majapaikka Linnamäeltä, ja hän tuli taloon muun seuroista palaavan väen
mukana. Arvo puki vaatteet ylleen ja meni tuvan puolelle saarnamiehen juttusille tekemään
uskonratkaisun. Arvosta tuli pitkän linjan saarnamies, ja Yrjö jäi isännöimään taloa. Elämän
loimia Jumala oli mitannut Arvolle yli sata vuotta, ”ja kun hänen virkatoimiensa päivät olivat
päättyneet, meni hän kotiinsa”, taivaaseen (vrt. Luuk. 1: 23).
Heikki Lahti
9
Ristin Kansan
ZHENJAN KOL
Joulu
Venäläinen Zhenja on elänyt kolmenlaista elämää.
Kuuluisa ja lahjakas
näyttelijä joutui eräänä
päivänä tunnustamaan olevansa
rappioalkoholisti.
Mutta vasta hänen kolmas elämänvaiheensa toi
todellisen tyydytyksen ja sisäisen
rauhan.
Zhenja Soldatova
on kristitty radiotoimittaja. Hän toimittaa myös Usko
ja elämä –nimistä lehteä. Hänen
koko nimensä on Evgenia Soldatova Vovrennyk. Zhenja itse kertoo kolmesta elämästään:
Sairastelin paljon lapsena. Ehkä
se johtui ruuan ja vitamiinien
puutteesta ja köyhyydestä. Minut lähetettiin nälkävuonna 1944
maalle nälkää pakoon. Pienessä
maalaismökissä tutustuin naiseen,
jolla oli kotonaan paljon hengellisiä kirjoja. Hän luki minulle pimeinä talvi-iltoina, ja minä rakastuin Jumalaan.
Menestyksen kukkuloilla
Sitten menin kouluun. Menestyin hyvin, ja opettajien mielestä
Juomisen välillä esiinnyin vielä
näytelmissä. Toimin
pioneeritalolla taiteellisena
johtajana. Teimme
myös lastennäytelmiä.
Ihmiset
tukivat
minua,
mutta samat ihmiset toivat minulle
pulloja. Olin kuolla viinaan, ja olin
paljon työttömänä.
Vuodet kuluivat
kauhean
humalaisten piiritanssin
pyörteissä, paheen,
petturuuden
ja
valheen pyörteisääneni kuulosti upealta. Minua sä. Sydämeni tulee tämän vuoksi
kutsuttiin luokan eteen lukemaan vuotamaan verta hautaan saakka.
runoja. Sain kunniaa, ja minut
kutsuttiin televisioon ja radioon.
Toinen Zhenja
Mitä enemmän minusta kirjoitettiin, sitä perusteellisemmin Jumala unohtui mielestäni.
Minulle järjestettiin ensi-iltoja
ja konsertteja, ja kaikki päättyi
aina iloisiin juhliin. Join aluksi
maltillisesti, niin että pystyin jatkamaan työtäni. Sitten minut kutsuttiin Magadaniin. Elämäni oli
jo silloin hajalla. Olin jäänyt tyttäreni kanssa yksin, ja jätin hänet
äitini luo.
Olin pilannut koko elämäni ja
tulevaisuuteni. Elin aivan eri elämää kuin aikaisemmin, olin toiVihollisen pettämänä
nen Zhenja Soldatova. Minulla oli
Olin ollut eliittinuori. Paholainen viikkojen, jopa kuukausien mittuli kuitenkin huomaamatta luok- taisia juomaputkia. Päädyin sille
seni kultaisin ketjuin, kukkasin ja asteelle, että yksi pullo vodkaa ei
viinilasien kera. Kaikki oli iloista. riittänyt illaksi. Jaoin rahat pulKaikki kuorrutettiin henkevillä lojen mukaan. Jos minulla oli 10
puheilla. Seuraavaksi vaihdoim- ruplaa, se riitti kahteen vodkapulme samppanjan vodkaan, ja lo- loon ja piirakkaan. Toisen piirapulta
kokoontumispaikkamme kan säästin kolmanteen pulloon.
Vuonna 1977 hakeuduin vieemäntä alkoi keittää pontikkaa.
10
LME ELÄMÄÄ
roitushoitoon. Minulla oli vaikea
psykoosi, kärsin ahdistuksesta
ja olin levoton. En enää tajunnut
paikkaa enkä aikaa, kuulin ääniä ja minulla oli itkukohtauksia.
Lääkärit eivät voineet auttaa. He
sanoivat, että olin tuhonnut aivoni.
Epätoivon suossa
Vuonna 1984 tajusin, että en pääse tästä noidankehästä eroon. Olin
kyllästynyt kaikkeen, ja tyttäreni
häpesi minua. En pystynyt ostamaan tyttärelleni enää riittävästi
ruokaa. Äitini itki silmät päästään,
ja minä päätin lopettaa elämäni.
Ristin Kansan
ka käänsivät elämäni ylösalaisin:
”Jospa tietäisit, kuinka paljon Jumala rakastaa sinua! Jos saamme
seurakunnassa rukoilla puolestasi, kaikki muuttuu.” Minussa syttyi toivonkipinä.
Menin paikkaan, johon hän
kutsui minut. Seisoin kynnyksellä, ja yhtäkkiä kaikki kääntyivät
katsomaan minua. Heillä kaikilla
oli iloiset, hymyilevät kasvot. He
olivat iloisia tulostani, ja tunsin
kohtaavani rakkautta. Ajattelin,
että he eivät varmaankaan tiedä,
kuka minä olen.
Kolmas Zhenja
Siitä alkoivat ihmeet elämässäni.
Oli syntynyt kolmas Zhenja Soldatova. Kerran uskovat sanoivat
minulle: ”Sinähän olet teatteritaiteilija. Lue meille runoja!”
Vastasin, että en osaa kristillisiä
runoja. Polvistuin ja sanoin Herralle: ”Minä en tiedä, mitä pitäisi
lausua.” Sitten istuin tuolille ja
kirjoitin ensimmäisen runoni.
Nyt olen onnellinen seitsemän
lapsenlapsen mummi. He kaikki
rakastavat minua, ja minä olen
heille auktoriteetti. Tyttäreni huomasi, että olen eri ihminen. Hän
ajatteli, että jos hänen äitinsä on
kokenut tuollaisen ihmeen, hänen
omakin elämänsä voisi muuttua.
Jeesus voi tehdä hänestäkin uuden ihmisen.
Vanhat lakeerikengät olivat
jotenkin säilyneet kaapissa. Otin
ne ja lähdin torille vaihtaman ne
viimeiseen vodkapulloon. Haisin
pahalle, viinalle ja tupakalle. En
ollut peseytynyt enkä kammannut
tukkaani kokonaiseen kuukauteen.
Luokseni tuli nainen, joka kysyi, mitä kengät maksavat. Kun
vastasin, että ne maksavat viisi
ruplaa, hän ihmetteli, miten halvat ne ovat. Sanoin, että se riittää
Sielustasi taistellaan
yhteen pulloon. Silloin hän purskahti itkuun, ja me itkimme yh- Herra otti ihmisten silmissä ardessä.
vottoman vastaan. Hän teki minusta uuden ihmisen. Lukijani,
Sanat, jotka
älä kuuntele niitä, jotka sanovat:
”Jätä viina, jätä huumeet, ryhmuuttivat elämäni
distäydy ja tule sitten Jumalan
Sen jälkeen hän sanoi sanat, jot- eteen.” Et koskaan lopeta viinan
11
Joulu
juontia etkä koskaan ryhdistäydy. Siinä tilassa, jossa olet nyt,
etsi uskovia, etsi seurakunta. Tule
Jeesuksen luo, se on ainoa pelastuksesi.
Sinun sielustasi kamppailee
nyt kaksi voimaa. Toinen haluaa
hukuttaa ja tappaa sinut. Toinen
haluaa pelastaa sinut, ei vain tässä
elämässä vaan myös sisälle Jumalan valtakuntaan. Siksi sinun tulee
voittaa kaikki arkuus, epäilyt ja
epäusko ja mennä uskovien seurakuntaan. Jeesus sinua siunatkoon.
Uskon, että sinunkin elämässäsi
tapahtuu sama ihme kuin minun
elämässäni.
Hiljaa Kristus koputti sydämelläni.
Hän sanoi: ”Älä itke, lohdutan sinua.
Olen ystäväsi, turvallinen ja uskollinen.
Suojelen sinua pahasta, olet rakas
lapseni.”
Avasin Kristukselle oven selkoselälleen.
Riensin hänen syleilyynsä.
Elämääni astuivat toivo ja usko.
Hänen rakkautensa lämmössä lähdin eteenpäin.
En pelkää nyt pyryjä enkä tuiskuja.
Iloa ja valoa on kotini täynnä.
Kiitollisena polvistun
Herramme Kristuksen edessä.
Zhenja Soldatova
Haastattelu Laura Haukka
Ristin Kansan
Joulu
TEIT, POIKA, OIKEAN
VALINNAN!
Kasvoin kristillisessä kodissa. Minulla oli uskovaiset
vanhemmat, mutta elin itse maailmassa. Olin rockmuusikkona lähes 10 vuotta. Kristillinen kotikasvatus
oli kuitenkin pohjalla koko ajan, niin että minä sallin
kaikkea muuta mutta en Jumalan pilkkaa. Ei ikinä ollut
sellaista tilannetta, että olisin siihen suostunut, vaikka
teoillani pilkkasinkin Jumalaa. Näin kertoilee Keijo
Porkka Lieksasta.
Polvistuin poikani kerrossängylle
Eräänä päivänä Herra ajoi minut nurkkaan. Kaikki oli näennäisesti hyvin, mutta sielu oli aivan tyhjä. Olin
vuosia tutkinut Raamattua, ja paljon tietoa olin saanut jo isältäni. Sitten asiat alkoivat olla siinä pisteessä,
että nyt on kaikki menetetty, jos en tee parannusta. Etsikkoaika oli vahvasti päällä, vaikka maallisessa
mielessä kaikki oli hyvin. Kello 19.30 polvistuin poikani kerrossängylle ja sanoin Jeesukselle: ”Ota minut,
minä olen tässä.” Tuska sisälläni oli niin kova, että ei muuta vaihtoehtoa ollut.
Myllerrystä kesti vähän aikaa. En tiennyt, mihin suuntaan olin menossa. Pikku hiljaa Herra rupesi näyttämään, että nyt teit, poika, oikean valinnan. Tuska ja taakka putosivat hartioiltani. Itkin pois kaikki entiset
taakat ja tunsin, että hukun siihen. Kun Herra otti syliin, siitä alkoi vapaus ja rauha.
Rakentajan kädet
Herra on antanut minulle rakentajan ja näpertelijän kädet. Olen tehnyt koneasentajan hommia lähes 30 vuotta. Yritin päästä moneen
palvelutehtävään mukaan, mutta aina ovi lyötiin nenäni edestä kiinni. Lopulta huomasin olevani Helsinki-Vantaan lentokentällä menossa juutalaistyöhön Moldovan Kishinjoviin. Siellä olen saanut
olla vuosia tekemässä vapaaehtoistyötä Hannele Suortin alulle laittamassa seurakunnassa.
Seurakunnan yhteyteen
kuuluu noin 470 juutalaista perhettä.
Rautaesirippu
Meidän on Suomessa helppo olla uskovana. Tämä on demokraattinen maa. Vaikka menisit keskelle katua ja huutaisit Jeesusta
niin paljon kuin ääntä lähtee, ei kukaan tule sanomaan mitään,
korkeintaan katsotaan pitkään. Moldovassakin on saanut vapaasti tehdä työtä. Pari vuotta sitten yritin saada yhden sikäläisistä
12
Ristin Kansan
Joulu
veljistämme tänne. Vuotta aiemmin lähtö ei olisi ollut mikään ongelma, mutta nyt sain sieltä kirjeen, jossa
sanottiin: Rautaesirippu. On lähes varmaa, että lähtö ei onnistu.
Rukous kantaa
Rukous on kaikki kaikessa. Aloitan aamuni rukouksella, ja päätän päiväni rukouksella. Jos en saisi olla
Herrani kanssa yhteydessä, niin olisin aika tyhjä. Hän on rukouksiin vastaava Herra. Tiedän sen, että rukoukset ovat kantaneet. Rukoilen joka aamu, päivä ja ilta tuon seurakunnan puolesta. Se on kasvanut koko
ajan. Se on joutunut rakentamaan 500 neliön temppelin, koska entiset tilat kävivät pieniksi. Juutalaiset ovat
ahkeria Herran työssä. Heitä on kaupungissa tuhansia, ja työ on raskasta mutta arvokasta.
Olemme voittajia
Entisen ja nykyisen elämäni välillä ero on
kuin yöllä ja päivällä. Raamattu kysyy, mitä
yhteistä on maailman ihmisellä ja Herran
omalla? Ei mitään. On valtava saavutus ja
rikkaus olla Herran oma. Herra näyttää jatkuvasti huolenpitonsa. Joka päivä saamme
herätä hänen huolenpidossaan, sen ilossa. Yksin olemme täysiä nollia, mutta kun
meillä on taivaallinen Isä, joka huolehtii
meistä joka päivä, me olemme voittajia.
Vaikka välillä tuleekin pilkkaa, osa ystävistä ei enää tervehdi tai joku arvostelee tekemisiäni, sanon heille: ”Nämä eivät olekaan
pelkureitten hommia!”
Nyt on aika!
Vihollinen tekee työtään 24 tuntia vuorokaudessa, ruokatunnit mukaan lukien. Nyt on pelastuksen päivä, ei se ole huomenna tai ensi
viikolla. Jos joku ajattelee, että kyllä minä
kerkiän, niin muista: on olemassa etsikkoaika. Herra kutsuu kahdesti tai kolmesti, ja kun
aika on ohitettu, pelastuminen on vaikeaa.
Herra aukaisee sille, joka kolkuttaa. Nyt on
aika!
Teksti: Marja-Leena Kortelainen
Kuvat: Martti Kortelainen ja
Keijo Porkan kuva-arkisto
13
Ristin Kansan
HÄRÄT JA AASIT
Joulu
- entä kristityt Jumalansa luo?
Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä
Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain
heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta.
Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä
seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.
Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta
kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat
kääntyneet pois.
(Jes. 1:2-4)
Jesajan kirjan alussa on kuva haikeasti lapsiaan
kaipaavasta isästä, Jumalasta, joka kutsuu ja odottaa omaa kansaansa takaisin yhteyteensä. Isä kokee
tulleensa hylätyksi. Hän on pettynyt. Murheellisena
hän osoittaa vihastumista teeskentelevää lähestymistä vastaan. Sydämen tuskassa hän sanoo lapsilleen,
ettei näiden tarvitsekaan tulla kotiin, koska eivät todella välitä hänestä. Kuitenkin hän armollisessa pitkämielisyydessään jättää oven auki ja neuvoo lapsilleen tien sydämelleen.
Eläimet viisaampia
Hylätyn vanhemman tunnot
Miltä tuntuu vanhemmasta, jonka lapsi ei viihdy
kotona vaan kulkee omia teitään? Kun suureksi
kasvanut hylkää vanhempiensa rakkauden ja kodin
arvot – eikä vaikeuksiin joutuneenakaan tahdo palata vilpittömästi kasvattajansa huolehtivaan läheisyyteen, vaan kenties teeskennellen käy tekemässä
pakolliset temput sillä kertaa selvitäkseen. Miltä
tuntuu vanhemmasta katsella juhlapyhinä kotona
käväisevää uppiniskaista lastaan, jonka elämä on
retkahtanut ja sydämen arvot muuttuneet vieraiksi?
Murheissaan Jumala vertaa kansaansa eläimiin ja toteaa viimeksi mainittujen eduksi, että nämä sentään
ymmärtävät tulla oman seimensä luo. Härät ja aasit
tuntevat isäntänsä ja turvautuvat hänen huolenpitoonsa. Jumalan kansa ei tyhmyydessään ymmärtänyt palata Herransa luo, vaikka kautta aikojen olivat
olleet hänestä riippuvaisia. Nyt kansa kulki omia teitään ja kärsi syystä. Isä itki tällaista surkeutta.
Onko tämä kuva lapsia kaipaavasta isästä vain
Vanhan testamentin historiaa? Eikö Jumala edelleenkin kaipaa luomiaan ihmisiä yhteyteensä? Eikö Jumalasta luopuminen, kristityiksikin tunnustautuvien
keskuudessa, ole mitä suurimmassa määrin surkea
tosiasia? Millä syöttö- ja juottokaukaloilla meidänkin kristityn maamme ihmiset kulkevat? Eivätkö ne
ole peräti vieraita alkuperäiselle kristilliselle uskolle
ja elävän Jumalan kotiväelle?
14
OSAAVAT KOTIINSA
Vietämme kristillistä juhlaa
– rakastammeko Jumalaa?
”Kun te tulette minun kasvojeni eteen, kuka sitä teiltä vaatii – minun esikartanoitteni tallaamista? Älkää enää tuoko minulle turhaa ruokauhria; suitsutus on minulle kauhistus. En kärsi uuttakuuta enkä
sapattia, en kokouksen kuuluttamista, en vääryyttä
ynnä juhlakokousta.” (Jes. 1:12–13)
Olihan Jumalan kansalla menot vielä tallella. Heillä oli juhlansa ja toimituksensa. Mutta Herra ei ollut tyytyväinen. Hän havaitsi, että se kaikki oli vain
teeskentelyä. He eivät rakastaneet häntä eivätkä välittäneet hänen tahdostaan toden teolla. Arkielämässään he elivät aivan toisin kuin mitä kodin vaalimiin
arvoihin sopi.
Ei Jumalalla ollut sitä vastaan, että hänen kansansa vietti Herran juhlia. Ongelma oli ”ynnä”. Niiden
kanssa ei sopinut jumalaton elämä.
Arvelemmeko Jumalan nyt katsovan suopeammin
sitä, että kristityt tulevat kirkkoihinsa, ehtoolliselle, juhliin ja siunattavaksi – vaikka heidän arkielämänsä on kaukana Jumalan tahdosta. Olemme tosin
kristittyinäkin kovin raadollisia, erehtyväisiä ja keskenkasvuisia – mutta emme sittenkään voi olla sekä
jumalattomia että kristittyjä. Emme voi rakastaa
sekä syntiä että Jumalaa. Emme voi arkena vaeltaa
lihan himoissa ja pyhänä istua hurskaana kirkossa.
Tai tietenkin me voimme niin tehdä, ja teemmekin,
mutta on syytä epäillä sellaisen kaksinaamaisuuden
kelpaamista Jumalalle.
Taivaallinen Isä kaipaa vilpitöntä rakkautta omil-
Ristin Kansan
Joulu
taan, uskovilta ihmisiltä. Ei hän mielihalustaan
kaivele virheitämme eikä etsimällä etsi syytä, mutta hän näkee sydämemme vilpillisyyden tai vilpittömyyden, heikkoudessakin. Voisimmeko mennä
juhlaan Herran eteen murtuneella ja avoimella mielellä, syntimme tunnustaen ja niitä katuen, Isämme
hyväksyvään rakkauteen luottaen?
Peseytymisen kautta juhlapöytään
”Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat
tekonne minun silmieni edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle
oikeus, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat
ne villan valkoisiksi.” (Jes. 1:16–18)
Jumala kutsui kansaansa silloin, ja kutsuu tänä
päivänä, parannuksen ja sydämen puhdistuksen
kautta armon osallisuuteen. Hän on valmis antamaan anteeksi ja ottamaan takaisin läheiseen yhteyteensä, mutta peseytymiseen on suostuttava. Likaisena ei voi käydä juhlapöytään.
Kuinka käytännöllisiä ihmiselämän asioita olivatkaan ne, joita Jumala osoitti parannuksen aiheiksi
tässä Vanhan testamentin sanassa. Samalla tavalla
tämän päivän ihmisellä on hyvin konkreettisia ja arkisia syntejä, jotka estävät häneltä avointa ja elävää
yhteyttä Jumalan kanssa. Uskonelämä jää pelkäksi
ulkonaiseksi uskonnollisuudeksi, vaille Jumalalle
kelpaamisen kokemusta, jos ihminen ei tee todellista parannusta synneistään. Puhdistautumisen aihetta voi löytyä liittyen lähisuhteisiin, työelämän kuvioihin, harrastuksiin, tapoihin, ajankäyttöön, rahan
käyttöön, rehellisyyteen, uskollisuuteen, nautintoihin. Kuinka paljon tämänkin ajan ihmisellä voi
elämässään olla sellaista, johon hän itse on antanut
itselleen luvan – mutta Jumala ei.
Miten riemullinen joulun juhlasta voisikaan tulla,
jos Jumalan Sana saisi vetää ihmiset parannuksen ja
puhdistuksen kautta Isän läheisyyteen ja kodin rakkaudelliseen ilmapiiriin.
15
Tapio Ylönen
Ristin Kansan
Joulu
JEESUS ANTOI ILON!
Tulin uskoon jo nuorena, ja sain sydämeeni niin suuren ilon, että en voinut olla kertomatta siitä kavereilleni.
Tulin uskoon 17-vuotiaana. Evankeliumin siemen kylvettiin minuun pyhäkoulussa Suomen Lähetysseurassa Helsingissä. Siellä kerrottiin Jeesuksesta kiinnostavasti. Uskon, että jo silloin jäi pienen pojan sydämeen
hyvä kuva rakastavasta Isästä, johon voin aina luottaa. 12-vuotiaana menin uskovan setäni kanssa telttakokoukseen, jossa menin tilaisuuden lopussa kyynelsilmin Eino Mannisen rukoiltavaksi.
Kypsyin uskonratkaisuun
Isäni, joka oli alkoholisoitunut, ei
sittemmin päästänyt minua seurakuntaan. Myöhemmin näin näyn
Jeesuksen takaisintulosta, näin hänen olevan tulossa pilvissä. Näyssä
seisoin Turun rautatieaseman torilla ja kaikki ihmiset painuivat polvilleen. Vaikutus oli niin syvä, että
en voinut olla kertomatta työpaikalla kavereille, mitä olin nähnyt.
Vuosien aikana asiat laimenivat,
kunnes olin kotona käsi kipsissä
jääkiekkoharrastuksen
seurauksena. Luin Johanneksen evankeliumia, josta selvisi, että Jumalan
Keijo Suutarinen
armo kuuluu minulle! Siitä seurasi
ilo sisimpääni. Tommy Hicksin herätyssarjassa päätin vielä varmuuden vuoksi mennä rukoiltavaksi ja
sitten päätin, että seuraan Jeesusta
lopun elämääni.
Ylä- ja alamäkiä on vuosikymmenien aikana ollut matkassa. Jeesus sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun
asti.” Nämä sanat ovat kerta kerran
jälkeen auttaneet monien vaikeitten
asioiden kohdalla. Raamatun sanat
muutenkin ovat tuoneet lohtua ja
johdattaneet ristin Herran luokse ja
armon tuntoon.
Jeesus on uskollinen
Lehden lukijoille tahtoisin kertoa, että Jeesus pitää omistaan täyden huolen lupaustensa mukaan.
Hän ei koskaan hylkää eikä jätä, kun hänessä pysymme.
”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2 Tim.
2:13) Jeesuksella on ihmeellinen mielenlaatu! Pyhä Henki kirkastaa armollista Kristusta koko elämämme
ylle!
Jos et vielä ole päättänyt lähteä seuraamaan Jeesusta, tee se pian. Hän odottaa sinua saadakseen antaa
sinulle synnit anteeksi ja antaakseen sinulle kerran sanomattoman kirkkauden! Aika on vakava. Nyt on aika
sanoa Herralle: ”Armahda minua!” Hän kuulee, mitä hänelle kerrot, ja armahtaa sinua.
Keijo Suutarinen
16
Ristin Kansan
Joulu
PITKÄ POLKU JUMALAN LUO
– Olen hanti, perinteinen karjankasvattaja! Hänen äänessään kuuluu ylpeys, kun hän sanoo tämän.
Vanhempani kasvattivat poroja. Meitä lapsia oli yhdeksän, ja mekin opimme sen työn jo varhain. Kun
olin seitsenvuotias, isäni vei minut Ovgortiin kouluun, johon jäin yhdessä sisarusteni kanssa. Ainoastaan
kesäksi isä toi meidät perheemme luo tunturiin. En osannut venäjää, kun menin kouluun, mutta opin äkkiä.
Jatkoin opintoja Hantõ-Mansiiskissa, ja minusta tuli peruskoulun opettaja.
Vanhempani elivät hantilaisen perinteen mukaisesti, sieluille ja esivanhemmille uhraten. Kun me lapset
lähdimme kotoa, saimme jokainen mukaamme suojelijaksemme puunuken, kotijumalan.
Menin naimisiin hantilaisen nuoren, Dmitrin, kanssa, ja meille syntyi kaksi poikaa. Lapset olivat vasta
pieniä, kun mies kuoli sydänkohtaukseen. Jo puolison
menetys oli shokki, mutta seuraava oli tulossa: nuorempi poika kuoli 12-vuotiaana syöpään.
Poikani kuoleman jälkeen vajosin pimeyteen, elämänhalu katosi. Monet sukulaiset olivat tulleet uskoon, ja he kertoivat minulle Jeesuksesta, mutta minä
en kuunnellut heitä. Minulla oli pakkomielteenä saaHantilaisperhe, kuva ei liity kertomukseen
da yhteys edesmenneeseen poikaani, ja rupesin käymään okkultismitunneilla. Onneksi Jumala kuitenkin varjeli minua: en onnistunut saamaan yhteyttä tuonpuoleiseen. Lopulta uskovaiset johdattivat minut Jeesuksen luo.
Uskonpolkuni alku oli vaikea. Kerran eräs uskovainen hantilainen nainen tuli luokseni kylään ja kysyi:
– Minkä takia sinulla on kotijumalia? Sinun pitää päästä niistä eroon!
En ollut aikaisemmin uskaltanut luopua epäjumalista, koska pelkäsin sielujen kostoa, mutta tällä kertaa
päätin, että Jeesus pystyy varjelemaan minua. Menimme kylän ulkopuolelle ja heitimme nuket tuleen. Hävitin myös kaikki okkultistiset kirjat ja esineet.
Taikauskon ja noituuden kahleista vapautuneena tunsin valtavaa iloa ja helpotusta. Aloin kertoa Jeesuksesta kaikille. Tahdoin tuntea Raamattua ja menin raamattukouluun. Tällä hetkellä olen mukana raamatunkäännöstyössä. Tehtäväni on kerätä palautetta käännöksistä. Matkustan johonkin hantilaiseen kylään
ja pysähdyn jonkun tutun luona. Kutsun väkeä lukemaan tekstejä. Väki ihmettelee sitä, että Jumala puhuu
myös hantia! Koska he eivät tunne Raamattua, heissä nousee heti esiin joukko kysymyksiä.
Hantien mielestä kristinusko on venäläinen uskonto, mutta äidinkielinen Sana muuttaa tilanteen heti
toiseksi.
– Koska Jumala puhuu meidän kielellämme, meidän täytyy myös uskoa häneen, sanovat ihmiset.
Uskon, että kansamme masennuksen, itsemurhien ja alkoholisoitumisen syy on siinä, että he eivät tunne
Jumalaa. Siksi onkin tärkeää, että Raamattua käännetään hantin kielelle.
Entinen Hanti-muori Länsi-Siperiasta
Kirjoitus on käännös Eestläisestä Hõimurahvaste aeg -lehdestä
17
Ristin Kansan
USKOVAN KOD
Joulu
Jämijärven Tykköön kylällä asuu omassa pirtissään virkeä
vanhus, Viljo Järventausta. Vaikka silmien näkö on melkein
mennyt ja ikääkin on kertynyt jo 96 vuotta, hän vielä huolehtii
itsestään ja lääkkeistään sekä pitää kodin siistinä.
Viljo käy itse kaupassa, nykyään naapurin kyydissä kaksi kertaa
viikossa, kun sokeutuminen esti pyörällä ajon. Paikallisessa kaupassa häntä palvellaan hyvin. Ruoka tulee Jämiltä, kotipalvelu käy
viikolla saunottamassa miehen ja pojat käyvät vuorollaan viikonloppuisin.
Sukutila
Järventaustan tila Tykkööllä on
paikkakunnan ensimmäisiä tiloja.
Viljon isoisä Janne-taata muutti
sinne Kankaanpäästä vävyksi ja
Viljo Järventausta
otti sukunimekseen tilan mukaan
Järventausta. Jannen poika Juho jatkoi sitten tilanpitoa vaimonsa Hiljan,
Peltolan tyttären, kanssa. Heille syntyi yhteensä 12 lasta, joista viisi kuoli
pieninä ja seitsemän selvisi aikuisuuteen.
Viljo ja hänen vanhempi veljensä Toivo jatkoivat Tykkööllä. Kumpikin
rakensi 50-luvulla perheilleen omat talonsa. Juho-isä kuoli jo 60-vuotiaana
1941, mutta Hilja-äiti eli aina vuoteen 1963 asti.
Suurperheen arjessa kaikki osallistuivat talon töihin kykyjensä mukaan.
Viljon vanhemmat sisaret Suoma ja Sylvi olivat erittäin taitavia käsistään.
Tilalla viljeltiin pellavaa ja kasvatettiin lampaita. Kehrättiin lankaa ja kudottiin kankaita. Pojat taas metsästivät niin lintuja kuin myös jäniksiä ja
kettuja. Metsästys ja kalastus toivat oman lisänsä perheen elantoon. Veljeksillä oli kummallakin omat hevosensa.
Viljon vanhemmat
Juho ja Hilja Järventausta
Jumalan johdatusta
Nuorena miehenä Viljolla luultiin olevan silmissä tarttuva tauti, trakooma, joten hän vapautui niin sotaväestä kuin sodastakin. Itse hän näkee siinä hyvän Jumalan johdatuksen kohdallaan.
Järventaustan perheessä uskon asiat olivat tuttuja jo Janne-taatan eläessä. Sairauden tuskissakin hänen
kerrottiin huutaneen, että Kristuksessa riipun kiinni. Viljon nuoruudessa 30-luvulla ennen sotaa paikkakunnalla pidettiin helluntaikokouksia pitäjän kylillä eri taloissa, esimerkiksi Ritakorvella ja Kortesmäessä,
sekä Palojoen, Rannanperän ja Kontin kylillä. Mukana oli myös paljon lapsia ja nuoria.
Evankeliumin julistusta
Kotikokousten lisäksi Linnamäen ja Järventaustan talojen pihassa pidettiin vuorollaan kesäjuhlat, taivasalla
penkeillä istuen. Juhlat kestivät pari päivää, joten emäntäväki leipoi ja laittoi ruokia, kun yövieraitakin oli.
Väkeä tuli kesäjuhlille kauempaakin, esimerkiksi Suodenniemeltä ja Laviasta, joten juhlilla oli useita kymmeniä, parhaimmillaan satakunta henkeä. Kävellen tultiin pitkiäkin matkoja siihen aikaan.
Evankeliumin sanomaa paikkakunnalle toivat naisevankelistat Edit Niemi (Linnamäki), Helvi Niskanen,
18
DIN SIUNAUS
Ristin Kansan
Joulu
Anna Ekroos ja Hanna Lönnrot. Vakiopuhujana juhlilla oli aina hienosti pukeutunut herrasmies Eino Heinonen, joka löysi vaimonkin Jämijärveltä, Ala-Peijarin Annin.
Heinosten talo, pikku pappilaksi sanottu, oli aivan kirkon kupeessa, ja Eino oli kirkkoherra Häyrisen hyvä
ystävä, vaikkei siihen aikaan yhteisiä kokouksia pidettykään. Muita puhujia tilaisuuksissa olivat oman kylän pojat, uskoontulleet Linnamäen veljekset Arvo ja Yrjö, sekä Porista päin käyneet Penttilä ja Rantanen,
myöhemmin Alarik Sandberg ja Sulo Pärssinen.
Musiikilla oli kokouksissa suuri osuus, ja sitä ihmiset tulivat varta vasten kuuntelemaan. Pietarsaaresta
tilattiin seitsemän kitaraa kuoroa varten, jota harjoitutti Aino Alho Tampereelta.
Viljon sisaret Suoma ja Sylvi soittivat kitaraa, samoin Linnamäen Salli sekä Kortesmäen ja Lepistön
tyttäret. Toivo taas soitti mandoliinia ja myöhemmin sahaa. Viljokin osasi soittaa, mutta hänellä oli myös
hyvä lauluääni. Myöhemmin hän lauloi paikkakunnan mieskuorossakin.
Perhe kasvaa
Viljo löysi vaimon aivan naapurista, Lähteenmäen talosta, jossa Laura-tyttö oli piikana. Viljo ja Laura avioituvat vuonna 1943 ja asuivat Järventaustan tilan niin sanotulla pikkupuolella, kunnes oma talo valmistui
vuonna 1955.
Perheeseen syntyi neljä poikaa: Jorma, Kalevi, Pekka ja Markku. Lapsenlapsia on kuusi ja lapsenlapsenlapsia kahdeksan. Suvussa on uskovia jo viidessä polvessa. Laura kävi kasteella Kontinkylässä Niemelän
Kaisan rannassa, kun taas Viljo muisteli itse tulleensa kastetuksi Kankaanpään Venesjärvellä. Vakituisia
kastepaikkoja olivat Jämijärven ja Tykköön järven rannat.
Usko kantaa
Laura-vaimolla puhkesi 50-vuotiaana nivelreuma, ja leikkaus auttoi häntä ainoastaan vähän aikaa. Hän eli
parikymmentä vuotta pyörätuolipotilaana. Kädet koukistuivat niin, ettei leipomisesta enää tullut mitään.
Pojat ja Viljo opettelivat taikinanteon ja leipomisen.
Viljo leipoi 30 vuotta, paistoi hiivaleivät, viinerit ja nelisäikeiset pullapitkot, mitä kotisairaanhoitajat
katsoivat ihaillen sivusta. Leipomuksia myös myytiin seurakunnan rukoushuoneella. Vieläkin hän talvella
lämmittää leivinuunin, mutta sokeus on viimeiset kymmenen vuotta estänyt leipomasta.
Viljo hoiti ja syötti vaimonsa esimerkillisesti kotona loppuun asti. Viimeisen puoli vuotta Laura oli jo
niin halvaantunut, että hoidon tarve
lisääntyi entisestään, mutta hän oli
tyytyväinen elämäänsä ja puolisonsa hoitoon. Hän nukkui pois vuonna
1993, minkä jälkeen Viljo on asustellut yksin jo 20 vuotta. Hänen sisaruksistaan elää vielä kaksi, 90-vuotias Toini ja 83-vuotias Leo. Viljo on
saanut armon säilyttää terävän muistin ja valoisan mielen. Usko on kantanut elämän vaikeuksien yli.
Viljoa haastattelivat
Kaija ja Antti Turunen
19
Ristin Kansan
Suojelu
Joulu
M
eillä jokaisella on aarrekammio, johon voimme välillä sulkeutua
sisälle – pois arjen ympyröistä. Se on muistojen maailma. Sieltä
löydämme monenlaista matkan varrelta nähtyä ja koettua.
Muistojemme aarrekammioissa ovat tallella kesäiset aurinkoiset päivät kaikkine
leikkeineen naapurin lasten kanssa ja monenlaiset pikkuseikkailut lähiympäristössä. Varhaiskesän ensimmäiset purevan kylmät uinnit ja paljain jaloin juoksentelu olivat elämän iloista sykettä. Metsämansikoita pujotettiin heinänkorteen ja
syötiin kotona kerman kera. Seurasi marjojen ja sienien poimimista sekä onkiretkiä.
Lapsuuden joulut
Kesän jälkeen oli palattava koulunpenkille. Seurasi kolea syksy ja joulun odotus.
Jouluun liittynevät rakkaimmat muistot – ehkä juuri lahjojen tuomasta ilosta. Niitä toivottiin, jopa toivomuslistalla esitettyinä. Menneet joulut muistuvat mieleen
kuin eilinen päivä. Jännitettiin niin, että aaton aattona oli vaikeata mennä nukkumaan huomista odottaessa, eikä meinannut uni tulla.
Monet joulut ovat nyt kaikkine muistoineen takanapäin. On ollut riemullisia
jouluja ja ehkä väliin murheenkin täyttämiä. Haluan tässä kertoa eräästä tapauksesta ollessamme Etiopiassa lähetystyössä. Se ei tosin tapahtunut juuri joulun
aikaan, mutta siihen liittyi eräs asia, mikä liittyy joulun tapahtumiin.
Enkelit Jumalan sanansaattajina
Muistamme jouluevankeliumista, kuinka enkelit ilmoittivat paimenille: ”Teille
on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Tätä ilmoitusta nuo hurskaat paimenet olivat, Israelin koko kansan tavoin,
koko ikänsä odottaneet. Samalla heille ilmestyi suuri joukko taivaallista väkeä
ylistäen Jumalaa. Näin enkelit liittyvät joulun tapahtumaan ja sen viettoon.
Lapsena enkelit olivat meille kertomuksissa todellisuutta. Saimme kuulla, että jokaisella on oma suojelusenkelinsä. Vuosien mittaan enkelikertomukset saattoivat vähitellen jäädä vain lapsuuden muistikuviin kuuluviksi.
Enkelit ovat tänä päivänä yhtä todellisia kuin Beetlehemin seudun kedolla ensimmäisenä jouluna. Tarkkaa
vuoden ajankohtaa Jeesuksen syntymästä meillä ei ole. Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Joulun ajankohta on koko
maailmassa lähes sama, ja se on kallisarvoinen asia ihmiskunnalle, että sentään vielä tunnustetaan Vapahtajamme syntymäpäivän olleen olemassa.
Erikoinen sotaherra
Niin kuin joulu toistuu vuosi vuodelta, niin ovat myös Jumalan enkelit yhä tänä päivänä liikkeellä
Jumalan asioilla. Hebrealaiskirjeessä kerrotaan, että he ovat palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä
varten, jotka saavat autuuden periä.
Me saimme perheenä kerran kokea enkelin palvelua eräässä kriittisessä tilanteessa, ollessamme matkalla
kaukana Etiopian syrjäteillä. Olimme lähdössä Awassan pienestä, ehkä muutaman sadan asukkaan maaseutukaupungista, takaisin kielikouluumme Yirgalemiin. Yirgalem on Sidamon maakunnan perukoilla, oikeastaan
vain pieni kylä meidän mitoillamme katsottuna. Siellä oli Norjan kansanlähetyksen lähetysasema ja kielikoulu, jossa opimme amharan kielen. Amhara on Etiopian virallinen kieli, alun perin lähtöisin hebrean kielestä.
20
usenkeli
Ristin Kansan
Joulu
Auringonlaskun aikaan lähdimme Awassasta noin 40 kilometrin matkalle, pienelle pölyiselle soratielle, ajamaan yöksi Yirgalemiin. Awassan kaupungin ulkopuolella, tien varrella, seisoi hieno armeijan upseeri pyytämässä peukalokyytiä.
Näin heti univormusta, että tämä herra ei ole tavallinen sotamies vaan korkea-arvoinen upseeri. Ihmettelimme asiaa, kun tuollaisilla herroilla on omat kuljetukset
ja omat kuljettajat. Vaimoni Anneli tokaisi heti, että otetaan tuo mies kyytiin, ja
niin me teimmekin.
Tuo herra puhui hienoa englantia mutta ei kertonut itsestään mitään. Päästyämme maaseudun korpeen näimme sadoittain ihmisiä hysteerisen kiihottuneina.
Saimme kuulla, että siellä oli ajettu autolla pienen pojan päälle. Emme päässeet
metriäkään eteenpäin, kun kansanjoukko sulki tien.
Palveleva enkeli
Matkaseuralaisemme astui ulos autosta ja käski meidän seurata häntä. Hän kulki
edellämme koko suuren kansanjoukon läpi. Kansa väistyi hänen edestään. Kun
tie oli vapaa, hän käski meidän jatkaa matkaa eikä itse enää tullut kyytiimme.
Seuraavana päivänä kysyimme norjalaisen sairaalan ylilääkäriltä, oliko sairaalaan tuotu tapaturmapotilasta. Hän kertoi, että pieni poika oli tuotu, mutta ei
voitu tehdä mitään, vaan poika kuoli. Onnettomuusalue oli valkoiselle vaarallinen, varsinkin, kun väki oli kuohuksissaan. Lähistöllä oli murhattu ulkomaalaisia. Maassa oli myös tapana, että onnettomuuksista syytettiin jotakuta valkoista ja
vaadittiin suuret lunnaat tai uhrin perheelle jopa elinkautinen eläke.
Tämä sotaherra tuli meille pelastukseksi juuri oikeaan paikkaan ja oikeaan
hetkeen. Teimme tiedustelua, kuka hän oli ja miksi hän oli paikalla. Kukaan ei
kuitenkaan tiennyt hänestä mitään. Taivaasta oli nähty tilanne tiellä, ja enkeli oli
lähetetty pelastamaan meidät pulasta, ehkä jopa kuolemasta. Kiitimme Jumalaa,
joka lähetti suojelusenkelin varjelemaan meitä.
Kaksi ihmissaattuetta
Sinäkin olet saattanut kulkea vaarallisia teitä, mutta Jumalan lähettämä enkeli on varjellut sinua tiellä. Tulkoon tänä jouluna sydämeesi se rauha, jonka Jeesus lupasi omilleen. Silloin voit olla varma, että Jumalan
enkeli on aina matkaseuranasi.
Koen edelleen olevani lähetyssaarnaaja, vaikka vietän eläkepäiviä pienessä mökissäni Australiassa. Siksi
haluan kehottaa sinua, jos et ole vielä astunut taivaan tielle eli Jeesuksen seuraan, että ilman verukkeita, estelyjä tai esivalmisteluja juuri nyt avaat sydämesi kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, tulla omaksi
Herraksesi ja Vapahtajaksesi.
Mitä ajallista elämän tietä joutunetkin kulkemaan, hyviä päiviä nauttien tai sairauden tai muitten murheitten
kera, niin taivaan tie, pelastus uskon kautta Jeesuksen sovintovereen, on jokaiselle matkamiehelle sama ja
yhtä varma. Varma on myös tosiasia, että täällä on vain kaksi ihmissaattuetta matkalla iankaikkisuuden puolelle, koska on vain kaksi tietä ja kaksi päämäärää.
Todellinen joulu on sinulla vasta silloin, kun joulun Herra, Jumalan Poika Jeesus Kristus, on läsnä sydämessäsi ja joulujuhlassasi. Toivotan sinulle parasta joulua, mitä koskaan olet viettänyt. Saamme yhdessä kiittää
taivaallista Isäämme joulun iankaikkisesta lahjasta, siitä, että meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus,
Herra.
21
Ristin Kansan
Joulu
JOULU HELSINGIS
Elettiin joulun aluspäiviä sodan jälkeen Helsingissä vuonna 1945. Ainakin tavallisella ihmisellä
oli nälkä ja puute kaikesta pääkaupunkiseudulla.
Sitä kesti sodan jälkeen pitkään.
Jumala oli puutteenkin keskellä kaikkivaltias ja voimallinen ja piti huolta lapsistaan. Vaimoni ja minä
olimme uudestisyntyneet eli tulleet uskoon saman
vuoden marras-joulukuun vaihteessa Helsingin Saalemissa. Meille tuli ihan uudenlainen nälkä: Raamatun lukemisen nälkä. Luimme sitä päivin öin. Minä
kuljetin Uuden testamentin töihinkin, koska välillä
oli mahdollisuus lukea sitä.
Jumalan puhuttelussa
Olin siihen aikaan kova tupakkamies. Muutaman
päivän kuluttua uskoontulostani otin Uuden testamentin esiin työpaikallani lukeakseni sitä. Samalla
sytytin senaikaisen huonoa tupakkaa sisältävän savukkeen.
Yhtäkkiä tuli mieleeni, sopiiko tupakointi uskovaiselle
ollenkaan. Puolustauduin sillä, että
monet papitkin polttavat tupakkaa, mutta
Istuimme uunin ääreen ja hei- tämä ei rauhoittanut
timme sinne savukkeet, piiput ja minua.
muut tupakkavälineet.
Avasin summassa
Uuden testamenttini, ja silmiini osuivat aivan kuin
kohokirjaimilla kirjoitettuna Jeesuksen sanat: ”Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei
sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi” (Joh. 5:14).
Se oli Jumalan sanoma minulle. Olin polttanut savukkeen puoleen väliin, mutta sammutin sen. Jumalan Sanalla on valtava voima. En kuitenkaan päässyt
tupakanhimostani heti vapaaksi. Pari viikkoa oli vaikeaa, mutta lukemani Jeesuksen sanat kannustivat
minua päivittäin.
Lisää ongelmia
Minulla oli vaimo ja kolme lasta, joten olin hankkinut itselleni lisätuloja. Eräs ystäväni oli saanut
suhteilla hankituksi itselleen parhaita amerikkalaisia
savukkeita, jotka siihen aikaan olivat lähes painonsa arvoiset kultaa. Minä sain niitä kohtuuhintaan ja
myin ne edelleen ravintolaan korkeammalla hinnalla.
Olin juuri ostanut pienestä palkastani liikenevällä
rahalla savukkeita. Itse olin juuri lopettanut tupakoinnin, mutta mitä tehdä näille savukkeille? Tingin Jumalan edessä. Nälkä oli kova, korttiannokset
olivat liian pieniä, musta pörssi oli armoton ja rahaa
oli liian vähän. Ajattelin myydä vielä tämän erän ja
sitten vasta lopettaa.
Tunsin, että Jumala tuli murheelliseksi. Lopulta
päätimme vaimoni kanssa, että kun olemme lähteneet elämän tielle ja saaneet syntimme anteeksi Jeesukselta, yritämme kulkea tätä tietä tosissamme.
Radikaali päätös
Vuokra-asunnossamme oli uunilämmitys. Istuimme
uunin ääreen ja heitimme sinne savukkeet, piiput ja
muut tupakkavälineet. Tämä tiesi sitä, että jouluna
tulisi kova nälkä. Savuna nousivat ilmaan, eivät ainoastaan toivotut voittorahat vaan myös niihin sijoittamani rahat.
Olimme onnellisia Herrassa, vaikka emme tienneet, mitä antaisimme lastemme suuhun. Silloin
katsoi kuitenkin hyvä Jumala olevan hänen vuoronsa astua näyttämölle. Aina tätä muistellessani nousevat kyyneleet silmiini.
Iloisia yllätyksiä
Muutamaa päivää ennen joulua kolahti postiluukku,
ja eteisen lattialta löytyi pakettikortti. Illan suussa
hain suuren ja painavan paketin postitoimistosta.
Se oli kaukaiselta maalaissukulaiselta. Sen sisältä
löytyi mahtava kukko, ja kun teimme siihen reiän,
huomasimme, että se oli lanttukukko.
Ihana tuoksu nousi sieraimiimme. Maistoimme
sitä, mutta päätimme, että loppu syödään vasta jouluaattona, vaikka nälkä kurni suolissamme.
Seuraavanakin päivänä kolahti postiluukku. Taas
piti hakea paketti postitoimistosta. Ensin luulimme, että kysymyksessä oli sama paketti. Lähdimme
koko perheen kanssa katsomaan, ja meitä odotti toinenkin paketti täynnä ruokatavaraa.
Postiluukku alkoi lonksua yhtenään. Tuli yhä
22
SSÄ VUONNA 1945
uusia ilmoituksia, että pitäisi hakea paketti, ja viimeinen paketti tuli jouluaattona. Niitä tuli yhteensä
ainakin kymmenen.
Ristin Kansan
Joulu
puuttunut asioihimme. Saimme kokea aivan kuin
häämötystä hänen kaikkivaltiudestaan ja rakkaudestaan sekä huolenpidostaan lapsiaan kohtaan.
Pentti Mäkinen
Ruhtinaallinen joulu
Emme olleet lähettäneet mitään pyyntöjä maakuntaan. Emme olisi edes ehtineet sitä tehdä. Emme
edes osanneet kunnolla rukoilla. Kiittämään olimme oppineet, ja sitä saimme nyt tehdä. Herra oli
muuttanut ankean joulumme ruhtinaalliseksi.
Ei ollut rahaa, mutta ruokaa oli, ja mehän söimme ja kiitimme Jeesusta, joka näin odottamatta oli
KIITOKSENI HERRALLE
Kiitos, Herra, kun etees saan tulla
Olet Vapahtaja ihmisten kaikkien,
taas aivan tällaisenaan,
mutta varsinkin uskovien!
vaikka ei oo mulla tuotavaa muuta
Sä armahdat siksi myös langenneen
kuin syntiä, saastaa vaan.
tähden kalliin lunastusveren!
Silti uskallan eteesi käydä,
Siksi kiitosta tänäänkin sinulle kannan
koska Sanasi niin vakuuttaa,
pyhän veresi voimasta yksin vain
että et ketään pois luotasi heitä,
ja sinulle kaikesta kunnian annan
ken luoksesi tahtoo kiiruhtaa.
tällä maisella matkallain. Jussi Jokisaari
Kiitän, Jeesus, sua nöyrästi siitä,
että tulit kaikkien Vapahtajaksi.
Tiedän, että ei kiitoksein riitä,
kun kaikki syntini sain anteeksi. 23
Ristin Kansan
Joulu
SULO LEHTINEN
Aikoinaan maisteri Ensio Mustonen mainitsi sotaveteraani Sulo Lehtisestä, että tämä oli ”Hämeenlinnan rukoilijoista numero yksi!”
Jumala ottaa käyttöönsä meitä, hyvinkin vajavaisia
ihmisiä, jos vain olemme alttiita häntä tottelemaan
ja olemme uskollisia.
Tunnettu raamattuopettaja MacIntosh on kirjoittanut, että on vahingollista kuvata Jumalan miehiä ja
naisia virheettöminä, koska se luo ihmisistä väärän
kuvan. Siksipä kerron Sulo-ystävästäni ja hänen taipaleestaan kielteisiäkin asioita.
Uskonratkaisu
Sotaveteraani Sulo E. Lehtinen tuli uskoon Hattulan
pitäjän Lettaan kylässä vuonna 1953, vuoden ennen
minua. Hän oli ollut ennen uskoon tuloa hieman alkoholisoitunut. Herätyksen tilaan tultuaan hän aikoi
ottaa oikean ”änkyräkännin” ennen uskonratkaisuaan. En tiedä, toteuttiko hän aikomuksensa. Hän oli
ollut niin rivopuheinen, niin että hänen asetoverinsa
Vilho Lahtinen kertoi kyynelsilmin uskoon tulleessa
Sulossa tapahtuneesta suuresta muutoksesta.
Sulo muutti maatilaltaan, Lettaasta, Hämeenlinnan kaupunkiin ja osti omakotitalon Pullerinmäeltä.
Leskimiehenä hän avioitui Helvi Pyykkösen kanssa.
Edellisestä aviosta Sulolla oli Kalevi-niminen poika. Uskoon tulon alkuvaiheessa Sulo lankesi eräänlaiseen suuruudenhulluuteen ja toimi ilman Jumalan
antamia valtuuksia. Helvi-puoliso varoitti miestään
harhoista, kunnes tämä havahtui nöyrtymään parannukseen.
”Kiitos Herralle!”
Sulo toimi makkaratehtaassa lihanleikkaajana. Liike oli työntekijöiden tietämättä ajautumassa konkurssiin, ja omistaja keräsi takauspapereille nimiä
alaisiltaan. Sananlaskujen varoituksista tietämätön
Sulokin kirjoitti nimensä paperiin.
Olimme juuri silloin siivoustalkoissa rukoushuoneella, kun haastemies tuli Sulolta takuurahoja peräämään. Mietteliääksi tullut Sulo totesi kuitenkin
haasteen saatuaan: ”Kiitos Herralle!” Minua suututti tämä epäoikeudenmukainen tilanne ja vastasin:
”Vieläkö sinua kiitättääkin?” Sulo tunnusti, että vaikeinta oli kertoa asiasta Helville, sillä takuusumma
voi viedä kotitalon.
Alati valoisana kristittynä hän kuitenkin luotti
Kaikkivaltiaan Jumalan apuun. Jumala auttoi niin,
ettei Sulo perheineen joutunut taivasalle, sillä velasta selvittiin pankkilainalla. Konkurssiliike siirtyi
toiselle makkaratehtaalle, Mensalle, ja Sulo säilytti
työpaikkansa.
Rukouksen ihminen
Aikaa myöten Sulosta kehittyi erityinen rukouksen ihminen. Hän teki useita evankelioimismatkoja
Neuvostoliittoon ja Itävaltaan ja oli korvaamaton
rukoustuki koko evankelioimisryhmälle. Kodissaankin hän piti yörukoushetkiä sananjulistajien
kanssa.
Sulo oli uskollinen kuorolainen, kuvassa takarivissä toinen vasemmalta. Kuva: Ester Harkio
Tarvitsin minäkin hänen apuaan. Sulon kanssa pidimme pyhäkoulua hänen kodissaan. Lapset olivat
innokkaita tulemaan, vaikka kumpikin olimme pitkäpuheisia. Muistan, että vakituisena kuulijana oli
myös eräs äiti lapsensa kanssa. Erään pyhäkoulutunnin jälkeen pyysin Suloa rukoilemaan, että reumatismi poistuisi vasemmasta olkapäästäni, ja se
lähti. Se vaiva oli ollut monivuotinen.
Eräänä talvena Sulo oli laihtunut kovasti, ja tätä
ihmeteltyäni hänen vaimonsa kertoi minulle, että
Sulo oli paastonnut 40 vuorokautta ja oli käynyt
töissä koko sen ajan.
Vihdoin Sulo suostui kertomaan eräästä paastopäivästään. Paastokuukauden lopulla hänen voimansa
olivat huvenneet ratkaisevasti. Hänen piti lihanleikkaajana nostaa painava sianruho katossa roikkuvaan
koukkuun työkaverinsa kanssa. Kaveri oli pannut
24
Uskon ja rukouksen mies
Ristin Kansan
Joulu
merkille, ettei Sulo ollut tuonut pitkään aikaan eväitä työmaalle, ja kiusanteko mielessä mies ei ollut
kuulevinaan Sulon avunpyyntöä. Silloin Sulo huokaisi ylöspäin: ”Jeesus, auta” ja nosti yksin ruhon
koukkuun. Työtoverit olivat ihmeissään.
Valokehä
Paaston aikana tapahtui toinenkin ihme. Eräänä päivänä työnjohtaja tuli antamaan Sulolle työmääräyksen mutta pysähtyi hämmästyneenä tuijottamaan ja
poistui. Kohta tuli toinenkin mies ovelle, ja he kumpikin poistuivat.
Koko iltana ei tullut uutta työmääräystä. Seuraavana päivänä työnjohtaja tuli kysymää Sulolta:
”Mikä valokehä oli ympärilläsi?” Moneen päivään
tämän jälkeen eivät uskomattomat työntekijät puhelleet sopimattomia.
Kysellessäni Sulolta paastosta hän vastasi: ”Paastoon pitää ryhtyä vain Jumalan kehotuksesta.” Vajavaisuuksistakin on kertomista: Kerran sisareni mies,
Sulon työkaveri, oli flunssassa, ja Sulo komensi:
”Älä hyväksy sairautta. Aja se pois!” Seuraavana
päivänä hänkin pärskyi nuhan ja yskän kourissa.
Liha on heikko
Saarnaaja Heikki Lahti kertoi, että lääkäri oli asentanut Sulon rintaan sydämentahdistimen. Sitten
Sulo oli kokenut sydänviastaan ihmeparantumisen
ja vaati lääkäriä poistamaan tahdistimen. Ronskipuheinen lääkäri vastasi: ”Se pysyy siinä, tai turpiin
tulee!” Tutkittuaan patterin tohtori totesi, ettei laite
ollut toiminut koko vuotena, ja poisti tahdistimen.
Sulo eli yli yhdeksänkymmentäyksivuotiaaksi, ja
kuoli vuonna 2008.
Kuullessani yhdeltä ja toiselta heidän kokemistaan parantumisihmeistä utelin Sulolta itseltään
näistä tapauksista, mutta hän vastasi: ”Antti-veli.
Älä loukkaannu, vaikka en kerrokaan. Ihmisen liha
on niin heikko, siksi en halua niistä puhua.”
Sulolla oli vain lankapuhelin. Eläkepäivinäkään
häneen ei saanut yhteyttä milloinkaan lauantaiaamupäiväisin, koska hän oli Saalemin alakerrassa
rukoilemassa, yksinkin, jos muita rukoilijoita ei ollut mukana. Hän tuli säännöllisesti rukoilemaan jo
ennen kello kuutta, kävi syömässä ja tuli taas rukoilemaan.
Pullerinmäen pyhäkoulu.
Kuva: Antti Virolainen
Herätyksen välikappale
Elimme Hämeenlinnassa, etenkin kuusikymmentäluvulla, jatkuvaa herätyksen aikaa. Ihmisiä tuli uskoon
kaikissa tilaisuuksissa, päivä- ja iltakokouksissa, raamattutunneilla ja rukouskokouksissa. Saalem-seurakunta kasvoi.
Yksi herätyksen välittäjä oli varmasti uskollinen
rukoilija Sulo Lehtinen. Aito ilo Jeesuksessa oli hänen väkevyytensä. Usein hän riemuitsi Herran rakkaudesta ja uskollisuudesta.
Olkoon tämä muistelma rohkaisuna jokaiselle lukijalle: Herra voi meitäkin käyttää, jos olemme uskollisia hänelle!
25
Antti Virolainen
Ristin Kansan
Joulu
AJANVARAUS
Täällä ajassa eläville ajanvaraus on tuttu asia. Joudumme varaamaan aikaa lääkärille, parturille, psykologille ja monille muille.
Jesaja kirjoitti jo Vanhan testamentin puolella oman jouluevankeliuminsa: ”Sillä lapsi on meille syntynyt,
poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti.” (Jes. 9:5-6)
Neuvonantaja
Yksi Jesajan ilmoittamista Jumalan nimistä on Ihmeellinen neuvonantaja. Hän on antanut ihmiskunnalle
etsikkoajan, että he voisivat tulla asioineen hänen neuvonpitoonsa.
Jeesuksella ei ole ongelmia sinun asioissasi. Voit luottamuksella käydä hänen tykönsä ja ottaa vastaan
hänen neuvonsa.
Vastaanotto on varma
Kirjoitettu on: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Vastaanotto on varma. Hän oikein kutsuu sinua: ”Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme.” (Jes. 1:18). Seuraava jae kertoo, mikä on tulos, jos
noudatamme tuota kutsua.
Omakohtaisesti voin suositella tätä oikeudenkäyntiä sinulle, kanssamatkaajani, ennen kuin se on liian
myöhäistä.
Ihana päivä
Minä tulin oikeuspaikalle vuonna 1952. Se oli avoinna, ja kaksi evankelistasisarta oli edustamassa taivasten valtakuntaa. Tuona iltana minä sain kokea syntien anteeksiannon. Voin vielä 60 vuoden päästä yhtyä
lauluntekijän sanoihin: ”Oi ihana päivä sielulleni, oi autuas määrä matkalleni. Kiinnittää saan katseeni
päivähän Kristuksen.”
Kanssamatkaajani, tule, käy tänä jouluna tielle Jeesuksen nimessä. ”Sillä ei ole pelastusta yhdessäkään
toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmiselle annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.
4:12)
Armas Kortelainen
Loviisa
26
Ristin Kansan
Ristin Kansa -lehden palvelukortti
Haluan tilata Ristin Kansa -lehden kestotilauksena 45,00 € vuosi
(Eurooppa 50,00 € ja muut maat 60,00 €)
Määräaikaistilaus 12 kk (lehti ilmestyy 12 kertaa vuodessa)
Lahjatilaus tai eläkkeellä oleva työntekijä 40 €
Peruutus (lehdet lähetetään maksetun jakson loppuun)
Liimaa
tähän
postimerkki
Lehden saaja
Nimi:
______________________________________
Lähiosoite:______________________________________ Suomen Helluntaikansa ry
Postinumero:______________________________________
Vihuntie 21
Postitoimipaikka: ______________________________________
38800 JÄMIJÄRVI
Puhelin:
______________________________________
Lehden maksaja
Finland
Nimi:
______________________________________
Lähiosoite:______________________________________
Postinumero:______________________________________
ristin.kansa@helluntaikansa.fi
Postitoimipaikka: ______________________________________
Ristin Kansa -lehden lahjatilauksista sekä eläkkeellä
olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista myönnetään 5 €:n alennus. Kestotilaus kotimaahan 40 €,
Eurooppaan 45 € ja muihin maihin 55 € / 12 kk. Tee
ilmoitus asiakaspalveluun.
Joulu
YHTEYDENOTOT
Pyydämme, että lehden vuosikertatilauksia, osoitteenmuutoksia, peruutuksia ja muita yhteydenottoja
ei lähetettäisi kirjapaino Skyprintiin vaan lehtemme asiakaspalveluun. Yksittäiset irtonumerotilaukset
lähetetään edelleen Skyprintiin.
Asiakaspalvelu: Suomen Helluntaikansa ry, Vihuntie 21, 38800 JÄMIJÄRVI. Puhelin 045 233 3939.
Sähköpostiosoite: ristin.kansa@helluntaikansa.fi Lehden toimitus
Suomen Helluntaikansa ry:n kotisivut www.helluntaikansa.fi
Ristin Kansa -lehti
Kädessäsi on Ristin Kansa –lehden joulunumero. Voit tilata kuukausittain ilmestyvän lehden kestotilauksena hintaan 45 € / vuosi. Lahjatilauksista sekä eläkkeellä olevien saarnaajien ja evankelistojen tilauksista
myönnetään 5 €:n alennus. Tilaushinta Eurooppaan on 50 € ja muihin
maihin 60 € / vuosi. Kätevimmin teet tilauksen sähköpostilla osoitteella
ristin.kansa@helluntaikansa.fi, nettisivujen kautta osoitteessa www.helluntaikansa.fi, puhelimella numerosta 045 233 3939 toimistoaikana klo
9-13 tai yllä olevalla palvelukortilla. Lehti sisältää rakentavia ja mielenkiintoisia Jumalan Sanaan perustuvia kirjoituksia, tietoa Helluntaikansan
juhlista ja tapahtumista sekä Mertiörannan toimintakeskuksen toiminnasta.
27
Ristin Kansan
Joulu
SATAVUOTIAS LIL
Lilja Lahti, 100-vuotias, viettää vanhuuden päiviä Evijärven
vanhainkodissa, Antinhovissa. Pitkään hän asui omassa kodissaan
Lahdenkylän Näätälahdessa, mutta muutama vuosi sitten hän muutti keskustaan. Vielä hänen asuessaan kotona kävin häntä usein tervehtimässä. Vastassa oli aina iloinen ja hyväntuulinen Lilja.
Kysyessäni, kokeeko hän oloaan koskaan yksinäiseksi tai pelottaako yksin asuessa, sain selkeän vastauksen: ”En koe oloani
yksinäiseksi, enhän minä täällä yksin ole, vaan Jeesus on kanssani
jokaisessa päivässä. Aamulla herätessäni juttelen (rukoilen) Jeesuksen kanssa. Samoin illalla nukkumaan mennessäni ja monta kertaa
päivän aikana. Kun Jeesus on kanssani joka hetki, ei minulla ole
mitään pelättävää.”
Kyselen myös, milloin Jeesus tuli Liljan elämään. ”Vuosi taisi
olla 1960, tarkkaa päivää en muista. Tulimme uskoon samana päivänä jo edesmenneen sisareni Ellin kanssa. Pari vuotta uskoontuloni
jälkeen kävin kasteella ja liityin helluntaiseurakuntaan. Nämä vuosikymmenet Jeesus on ollut läheisin ystäväni, häneen ei ole koskaan
tarvinnut pettyä.”
Joulu muistoissa
Näin joulun lähestyessä Lilja muistelee lapsuuden aikaisia joulujaan. Siihen aikaan kaikki jouluruoat valmistettiin itse. Possu teurastettiin noin viikkoa ennen joulua. Äiti leipoi pullaa ja joululimppuja, ja ne paistettiin suuressa leivinuunissa. Samassa uunissa paistettiin possun lihaa sekä imelletty perunalaatikko.
Lipeäkalakin valmistettiin itse. Isä hankki turskaa useita kiloja.
Kala laitettiin tuhkasta tehtyyn lipeään. Sen valmistuminen kesti
useita päiviä. Jouluaattona lipeäkalasta valmistettiin maitoinen kalakeitto. Keittoa syötiin aattoiltana.
Myös uunissa paistettu possunliha kuului aattoillan juhla-ateriaan.
Silloin ei vielä tunnettu joulukinkkua niin kuin nykyisin. Riisipuuro
ja sekahedelmäsoppa olivat jälkiruokana. Joulujuomana oli itse valmistettua joulukaljaa.
Joulukuusi tuotiin tupaan aattona. Se oli aina pitkä ja ulottui kattoon saakka. Me lapset saimme koristella kuusen. Pumpulista tehtiin
Lilja Lahti
pieniä palloja, jotka sidottiin ohuella langalla kuusen oksiin. Myös
Kuva: Susanne Strömbe
paperipäällysteisiä makeisia ripustimme kuusen oksille. Kynttilöitäkin alkoi tulla kuuseen laitettavaksi.
Sitten koitti jännittävä aattoilta. Lahjapaketeissa oli muun muassa äidin kutomia sukkia ja lapasia, sekä
jokaiselle oma ”nisupoika”. Makeisia kiiltävissä papereissaan oli myös kaikille, ei tosin suuria määriä. Meitä lapsia oli alun toistakymmentä, kahdeksan tyttöä ja neljä poikaa. Olimme kuitenkin vähään tyytyväisiä.
Me lapset leikimme kuusen ympärillä joululauluja laulaen. Joulurauha ja perheen yhdessäolo ovat jääneet
kauniina muistona sisimpääni.
28
LJA MUISTELEE
erg
Ristin Kansan
Joulu
Jouluevankeliumi
Meillä oli suuri puukantinen, kauniisti kuvitettu Raamattu. Isä oli
tehnyt siihen jalustan, jonka päällä se oli keskellä suurta pöytää.
Siitä luettiin jouluevankeliumi. Jouluaamuna kävimme joskus joulukirkossa. Aamulla piti olla aikaisin hereillä.
Kirkkoon mentiin hevosella. Kotimatka olikin sitten melkoista
haipakkaa, kuin kilpa-ajoa. Meillä oli vireä, nopea hevonen, joka oli
kärkipäässä siinä kisassa. Joulupäivää vietettiin rauhallisesti, joulun
sanomaa mielessämme kerraten. Joulupäivänä ei saanut lähteä kylälle, se vietettiin perheen kesken kotona. Vasta tapanina sai mennä
naapuriin katsomaan, millaisia lahjoja kaverit olivat saaneet.
Joululaulut
Lapsuudenaikaiset joululaulut ovat rakkaita, ja niitä haluaa kuulla
joka joulu uudelleen ja uudelleen. Onhan uusissakin joululauluissa kauniita, mutta lapsuudenaikaiset ovat lähimpänä sydäntä. Yksi
kauneimmista joululauluista on ”Maa on niin kaunis”, jonka aina
haluan kuulla, jos toivomaan pääsen.
Joulun odotus
Joulun odottaminen on aina odotuksen arvoinen, toteaa Lilja. Vapahtajan syntymä oli niin suuri asia, että sen merkitys ei ole yhtään
vähentynyt. Enää ei odoteta joulupukkia, ei lahjojakaan, mutta joulu
on edelleen tärkeä, suuri juhla. Jumala antoi parhaimman joululahjan antaessaan Poikansa Jeesuksen meille Vapahtajaksi.
Elämä Antinhovissa
Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen oloihin vanhainkodilla. Täällä on hyvä hoito, maukas ruoka ja ystävälliset hoitajat, kertoo aina
valoisa Lilja. Enää en jaksa lähteä seurakuntien tilaisuuksiin, mutta
paikallisradiosta saamme kuulla hengellisiä ohjelmia ja myös joulun sanomaa.
Seurakuntien pitämät hartaushetket tuovat piristystä ja vaihtelua
päivittäisiin rutiineihin. Pian saammekin taas laulaa yhdessä vanhoja ja vähän uudempiakin joululauluja, iloita yhdessä joulun sanomasta.
Olen todella kiitollinen Jeesukselle vuosikymmenistä, jotka olen saanut olla hänen omanaan, tietoisena
siitä, että hän on kanssani joka päivä elämäni loppuun saakka.
Haluaisin sanoa lukijoille: rauhoitutaan ja pannaan pois kaikki kiire ja keskitytään joulun sanoman äärelle. Muistetaan toinen toistamme, eikä jätetä ketään yksin.
Liljaa jututti Erkki Hietanen
29
Ristin Kansan
Joulu
VILLE SUOMELA
Tulin uskoon neljä vuotta sitten. Olin silloin 20-vuotias tavallinen
talttahammas. Olin juuri muuttanut Huittisista Turkuun, koska halusin maiseman vaihdosta elämääni.
Kaikki meni niin kuin olin ajatellut. Rakennustöissä meni hyvin,
ja viikonloppuisin ja muinakin vapaa-aikoina rellestin baareissa ja
etsin synnistä lyhytaikaista iloa.
Ville Suomela
Muuttokuorma
Olin asunut Turussa noin kolme kuukautta, kun eräänä sunnuntaina
lähdin huonovointisena auttamaan uskovaista serkkutyttöä muutossa Turusta Helsinkiin. Olin joskus luvannut auttaa häntä majanmuutossa. Hänen isonveljensä Matiaksen kanssa teimme muuttokuormaa kuorma-autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä.
Nuortenillassa
Matias ei ollut uskossa, mutta keskustelu kääntyi hengellisiin asioihin. Ihmettelimme itsekin, kuinka puhuimme sellaisia. Matias mainitsi, että uskovainen pikkusisko oli kehottanut menemään nuorteniltoihin.
Sovimme, että menemme kerran siellä käymään, eihän elämä voi mennä siitä ainakaan huonompaan
suuntaan. Seuraavana lauantaina löysimme itsemme nuortenillasta. Istuimme ja katselimme ympärillemme,
ja minä sanoin: ”Jos porukka täällä on ihan alaleukansa syönyttä, lähdetään heti meneen!”
Mikä on syntiä?
Nuortenilta alkoi lauluilla, ja sitten seurasi illan opetusosuus. Se sattui sillä kertaa olemaan syntiopetussarjan viimeinen osa. Nuorisopastori opetti Raamatusta, mikä on syntiä.
Mieleeni painuivat sanat: ”Ettekö tiedä, etteivät vääryydentekijät peri Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät haureelliset eivätkä epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, irstailijat, eivätkä homoseksuaalisuuden harjoittajat, eivät varkaat eivätkä ahneet,
Ville työn touhussa
eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät peri Jumalan valtakuntaa.”
Ratkaisu syntiongelmaan
30
Syntiaihetta käytiin läpi perin pohjin. Kerrottiin myös ratkaisusta syntiongelmaan. Jeesus on
kuollut meidän syntiemme tähden!
Ihminen saa armosta synnit anteeksi ja pelastuu. Erikoisin juttu saarnan aikana oli se, kuinka
Pyhä Henki kosketti minua voimakkaasti. Koin
itseni syntiseksi. Kuinka paljon olinkaan tehnyt
väärin ja rikkonut Jumalaa vastaan!
Lopuksi kysyttiin, haluaako joku antaa elämänsä Jeesukselle ja pyydettiin salin etuosaan. Itse en
24-vuotias kirvesmies Turusta
Ristin Kansan
Joulu
uskaltanut mennä, mutta ajatuksissani rukoilin ja tunnustin syntini Jeesukselle. Sanoin hänelle, että haluan
elämään jotakin muuta kuin mitä se oli tähän asti ollut. Sydämessäni tunsin rauhaa ja koin Jumalan läsnäoloa.
Tiesin löytäneeni totuuden
Kolmen kuukauden ajan kamppailin mielessäni näitten asioitten kanssa. Iltaisin välillä rukoilin ja luin Raamattua. Kerran rukoillessani sain kokea Jumalan voiman koskettavan minua. Koin valtavaa rauhaa sydämessäni, ja tiesin, että olin löytänyt totuuden ja halusin seurata Jeesusta.
Kun viikonloppu koitti, olin kuitenkin taas kavereitten mukana baareissa. Huonostihan ne illat aina päättyivät. Tiedostin, että jos nyt kuolisin, joutuisin helvettiin.
Ratkaisuni
Syksy vaihtui talveksi. Katselin tammikuun 10. päivä TV7:a, jossa eräs henkilö kertoi omaa uskoontulotodistustaan. Tiesin, että minun täytyy tehdä selvä ratkaisu: joko seuraan Jeesusta tai en seuraa.
Polvistuin sohvan reunalle ja rukoilin: ”Jeesus, tahdon seurata sinua koko sydämestäni. Täytä minun
aikani jollakin muulla kuin mitä se tähän asti on ollut.” Kirjoitin Raamattuni takakanteen päivämäärän
10.1.2009 ja allekirjoitukseni sen alle.
Jeesus antoi voiman ja vapauden. Ei ole tarvinnut juopotella sen jälkeen ja todellakin aika on täyttynyt
sillä kaikella muulla. Neljä vuotta olen vaeltanut uskon tietä, ja siihen mahtuu paljon erilaisia aikoja ja kokemuksia. On halleluja-kukkuloita ja kuivia erämaalaaksovaiheita. Parasta on se, että olen saanut jo vähän
oppia tuntemaan Jeesusta.
Tiedät, mitä pitää tehdä
Joka päivä pitää tehdä uusi päätös: Haluan tänäänkin seurata Herraa koko sydämestäni. Sinäkin, lukijani,
tiedät, mitä sinun pitää tehdä: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun
hän läsnä on.” (Jes. 55:6)
”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa
häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:7) Aamen.
Ville Suomela
Mertiörannan loppuvuoden ohjelmaa
19.10. Hengellinen rakentumispäivä, Hannu Grönroos ja Milka Laaksonen
25.-27.10. Rukouspäivät (pe 17 - su 13), Väinö Viikilä, Heimo Nuutinen
1.-3.11. Miestenpäivät (pe 17 - su 13), Pauli Karppinen, Ari Koivuniemi
10.11. Isänpäiväjuhla
13.-16.11. Pyhällä Hengellä ja tulella (ke 15 - la 13), Hannu Puustelli, Reino Komonen
27.-30.11. Marrasrukihiset (ke 15 - la 13), Ari Tanhula, Juhana Lehmuskoski
8.12. Kauneimmat joululaulut
23.-26.12. Joulu Mertiörannassa, Markku ja Katriina Kuokkanen, Heikki ja Terttu Ahonen
31
ISSN 2243-2434
ISSN-L 2243-2434
4,00 €
Ristin
Kansa
Itella Posti Oy
M