docBerggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
download 
Report Transcription
Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013
IPR-UUTISIA 1 MAALISKUU 2013 BERGGREN LEGAL YLEISTÄ VALTIONEUVOSTO ASETTI TYÖSUHDEKEKSINTÖLAUTAKUNNAN UUDELLE TOIMIKAUDELLE SISÄLTÖ V YLEISTÄ3 TEKIJÄNOIKEUS15 Valtioneuvosto asetti työsuhdekeksintölautakunnan uudelle toimikaudelle 3 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreen päätöksen mukaan sananvapautta voitiin rajoittaa tekijänoikeuden suojaamiseksi 15 Mainoslappujen kiinnittäminen kuluttajien ulko-oviin oli hyvän tavan vastaista markkinointia (KKO) 3 WIPO suunnittelee helpotusta lukemisesteisille tarkoitettujen kirjallisten teosten saatavuuteen PATENTIT5 16 6 EPO ja USPTO julkaisivat yhteisen patenttidokumenttien luokitusjärjestelmän 6 EPO vastaanotti ennätysmäärän patenttihakemuksia vuonna 20127 Tekijänoikeuslain uudistusehdotus lausuntokierrokselle 18 TIETOSUOJA20 Google ja HP maksavat hakkereille miljoonia tietoturva-aukkojen etsimisestä 20 TAVARAMERKIT9 TUOTEVÄÄRENNÖKSET 21 EUT antoi ennakkoratkaisun yhteisön tavaramerkin tosiasiallisen käytön arvioinnista 9 Suositus uudesta tuoteväärennösasetuksesta – tulleille selkeämmät ohjeet ja mahdollisuus nopeampaan menettelyyn21 Suomen ja Kiinan välistä yhteistyötä helpottava PPH-sopimus voimaan Kiista tavaramerkistä BUD sai jatkoa 10 KIT KAT-suklaapatukan ulkomuodon tavaramerkkirekisteröinti selvisi mitätöintikäsittelystä SMHV:n valituslautakunnassa 11 Laajalti tunnettu REIMA-tavaramerkki esti tavaramerkin REIMARI-VAATTEET rekisteröinnin (KHO) 13 MAINONTA JA MARKKINOINTI 22 Uusi tupakkatuotteiden pakkauksia koskeva laki voimaan Australiassa 22 Apple-kaupan muotoilu ja ulkoasu rekisteröitiin tavaramerkiksi 14 Berggren Legal IPR-uutisia on IPR-lakimiestemme ja harjoittelijoidemme kokoama, neljästi vuodessa ilmestyvä kooste ajankohtaisista, immateriaalioikeuksiin liittyvistä juridiikan uutisista. Tarkastelemme aineettomiin oikeuksiin liittyviä erityiskysymyksiä yhteydessä muihin oikeudenaloihin. Haluamme tuoda tiedon myös Sinulle, laadukkaassa ja luettavassa muodossa. Tässä numerossa julkaisemme uutisia tammi–maaliskuulta 2013. Lisätietoja julkaisijasta ja tekijöistä löydät takasivulta. Otamme mielellämme vastaan kehitysideoita julkaisumme parantamiseksi! Ota yhteyttä: legaltrainee@berggren.fi 2 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 pääsihteeri, varatuomari MarjaLeena Mansala (IPR University Center) ja johtava tutkijainsinööri Mari Komulainen (Patentti- ja rekisterihallitus). Näiden lisäksi kokoonpanoon kuuluu useampi sekä työnantajien että työntekijöiden edustaja. Työsuhdekeksintölautakunta on lakisääteinen työ- ja elinkeinoministeriön alainen lautakunta, joka antaa lausuntoja työsuhdekeksintölain soveltamiseen liittyen työnantajan tai työntekijän näin pyytäessä. Myös tuomioistuimilla ja Patentti- ja rekisterihallituksella on oikeus pyytää lausuntoa, jos nämä käsittelevät keksintöä koskevaa riitaa. LÄHTEET Valtioneuvoston yleisistunnossa 5.12.2012 antamat asetukset ja päätökset Digitaalisten palveluiden kasvu kompensoi fyysIsen äänitemyynnin laskua vuonna 2012 17 Vastavuoroisuussopimus Teoston ja eteläkorealaisen Komcan välille18 Lausuntokierros uudesta teknologian siirtoa koskevasta poikkeusasetuksesta ja uusista suuntaviivoista EU:ssa altioneuvosto päätti yleisistunnossaan joulukuussa uuden työsuhdekeksintölautakunnan asettamisesta toimikaudelle 1.1.2013−31.12.2015. Kokoonpanoon nimitettiin puheenjohtajaksi ylijohtaja, varatuomari Eero Mantere (Patentti- ja rekisterihallitus) ja puolueettomiksi jäseniksi MAINOSLAPPUJEN KIINNITTÄMIEN KULUTTAJIEN ULKO-OVIIN OLI HYVÄN TAVAN VASTAISTA MARKKINOINTIA (KKO) K orkein oikeus (KKO) katsoi tammikuussa antamassaan ennakkopäätöksessä, että tarralappujen kiinnittäminen kuluttajien oviin suoramarkkinointitarkoituksessa on hyvän tavan vastaista. KKO kielsi näin ollen suoramarkkinointiyhtiötä harjoittamasta tämän tyyppistä markkinointia 50 000 euron sakon uhalla. Asian taustalla oli suoramarkkinointiyhtiön uusi mainoskäytäntö, jossa kuluttajien ulko-oviin tai postilaatikoihin kiinnitettiin erikokoisia liimapinnoin tarttuvia mainoslappuja ilman kuluttajien ennakollista suostumusta. Kyseinen toimintatapa johti useisiin yhteydenottoihin kuluttaja-asiamiehelle. Yhteydenotoissa kuluttajat kuvasivat toimintaa röyhkeäksi ja häiritseväksi. Näin ollen kuluttaja-asiamies vaati markkinaoikeutta kieltämään kyseisen menettelyn sakon uhalla. Kuluttaja-asiamies vetosi ensisijaisesti siihen, että tarralappujen kiinnittäminen olisi katsottava aggressiiviseksi markkinoinniksi ja siten kulutta- jansuojalain vastaiseksi. Toissijaisesti kuluttaja-asiamies vetosi siihen, että kyseinen toimintatapa joka tapauksessa oli hyvän tavan vastaista. Markkinaoikeus ei kuitenkaan yhtynyt kuluttajaasiamiehen näkemyksiin, vaan hylkäsi kanteen. Markkinaoikeuden mukaan tarralappujen kiinnittäminen ei vaatinut kuluttajien ennakollista suostumusta tai aiheuttanut vahinkoa kiinnityspinnalle, joten sitä ei voitu katsoa aggressiiviseksi. Tämän lisäksi markkinaoikeus kiinnitti huomiota siihen suoramarkkinointiyhtiön esittämään seikkaan, että jakaja poistaisi mainostarrat viimeistään muutaman päivän kuluessa. Tarralappujen kiinnittäminen ei myöskään markkinaoikeuden mukaan ollut hyvän tavan vastaista. Markkinaoikeus ei tältä osin hyväksynyt kuluttaja-asiamiehen esittämää näkemystä, jonka mukaan tarralapun näkyminen ovessa viestittäisi asunnon olevan tyhjä ja siten lisäisi asuntomurron riskiä. Kuluttaja-asiamies haki asi- assa valituslupaa, jonka KKO myös myönsi. KKO katsoi asian jakautuvan kahteen erilliseen kysymykseen, eli markkinoinnin sopimattomuuteen ja tämän lisäksi yleisempään hyvän tavan vastaisuuteen. Sopimattomuuden osalta KKO:n enemmistö totesi, että menettely voidaan katsoa sopimattomaksi ainoastaan silloin, kun se on omiaan vaikuttamaan heikentävästi kuluttajan taloudelliseen päätöksentekoon markkinoijan kannalta myönteisellä tavalla. Kun markkinoinnin oli ainoastaan näytetty aiheuttavan lähinnä ärtymystä, huolta ja turvattomuutta, se ei KKO:n mukaan ollut omiaan heikentämään kuluttajien kykyä tehdä perusteltu ostopäätös. Tältä osin KKO päätyi samaan lopputulokseen markkinaoikeuden kanssa, eli se ei katsonut tarralappujen kiinnittämisen olevan sopimatonta. Vähemmistöön jäänyt KKO:n jäsen olisi katsonut menettelyn olevan sekä sopimatonta että aggressiivista ja kieltänyt sen myös tällä perusteella. Markkinoinnin yleisemmän 3 YLEISTÄ hyvän tavan vastaisuuden osalta KKO kuitenkin päätyi eri lopputulokseen kuin markkinaoikeus. Markkinointia pidetään kuluttajansuojalain mukaan hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Näiden arvojen osalta perustuslain takaaman perusoikeudet tarjoavat lähtökohdan arvioinnille. KKO totesi, että perustuslain takaamiin perusoikeuksiin kuuluvat niin kotirauhan ja omaisuuden suoja kuin toisaalta myös PATENTIT sananvapaus. Vaikka kaupallinen viestintä kuuluukin sananvapauden piiriin, siihen voidaan kohdistaa verrattain pidemmälle meneviä rajoituksia muiden perusoikeuksien turvaamiseksi. KKO:n mukaan tarralappujen kiinnittäminen ulko-oviin tai postilaatikoihin oli ristiriidassa kotirauhan, yksityisyyden ja omaisuuden koskemattomuuden kanssa. Mainoksia kiinnittämällä yhtiö on pakottanut yksityishenkilöt vastaanottamaan kaupallisia viestejä tavanomaisesta LÄHTEET KKO 2013:5, 30.1.2013 poikkeavalla ja yksityiselämänsä piiriin ulottuvalla tavalla. Näin tehdessään se on myös käyttänyt kuluttajien omistamia tai hallitsemia rakennuksen osia tai postilaatikoita omassa elinkeinotoiminnassaan luvatta ja niiden tavanomaisen käyttötarkoituksen vastaisesti julkisena mainostilana välittääkseen markkinointiviestejään samalla myös muille. Näin ollen KKO katsoi menettelyn olevan hyvän tavan vastaista ja kielsi sen jatkamisen 50 000 euron sakon uhalla. LAUSUNTOKIERROS UUDESTA TEKNOLOGIAN SIIRTOA KOSKEVASTA POIKKEUSASETUKSESTA JA UUSISTA SUUNTAVIIVOISTA EU:SSA K omissio ottaa vastaan lausuntoja suuntaviivoista ja uudesta ryhmäpoikkeusasetuksesta, jotka koskevat EU sopimuksen kilpailuartiklan 101 soveltamista teknologiansiirtosopimuksiin. Lausunnot tulee jättää 17.5.2013 mennessä. Teknologiansiirtosopimuksissa lisenssinantaja myöntää käyttöoikeuden toiselle osapuolelle teknologian käyttämiseen ja tuotteiden ja palveluiden luomiseen. Ehdotuksen tarkoittama teknologian käyttäminen voi olla tietotaidon, patentin tai tietokoneohjelman käyttämistä tuotantoprosessissa. Jos valmistukseen liittyvässä sopimuksessa asetetaan vaatimuksia myös jakeluketjulle, tältä osin myös näissä teknologiasopimuksissa on otettava huomioon vastaavat säännöt, kuin jakelusopimuksissakin. Lähtökohtana ryhmäpoikkeuksessa on ajatus siitä, että sopimus on luonteeltaan yritysten keskinäistä yhteistyötä, joka lähtökohtaisesti rajoittaa kilpailua ja kuuluu siten kilpailunrajoituksia koskevan kiellon piiriin. Näillä teknologiansiirtosopimuksilla on kuitenkin myös innovaatioita kiihdyttäviä ja kilpailun kannalta myönteisiä vaikutuksia. Poikkeusasetuksella annetaankin ohjeita siitä, milloin sopimus on kilpailua rajoittavasta ensivaikutelmastaan huolimatta pikemminkin kilpailua edistävä kuin rajoittava järjestely. Odotettavissa on ainakin keskustelua siitä, pitäisikö poik- keusta sittenkin soveltaa myös sellaisiin sopimuksiin, jotka tehdään useampien, kuin kahden osapuolen välillä sekä siitä, ovatko kilpailulle myönteiset taloudelliset perustelut saaneet ansaitsemansa huomion. Keskeistä on myös asetuksella ja suuntaviivoilla annettujen ohjeiden selkeys ja käytettävyys eli se, miten hyvin ehdotus onnistuu antamaan tietoa oikeudellisen ohjeen sisällöstä ja soveltuvuudesta. Väljät edellytykset sinänsä sallivat erilaisia tehokkuuspuolustuksia, mutta tekevät toiminnasta vaikeasti ennakoitavaa ja tulkinnanvaraista. Myös teknologiamarkkinoiden ja markkinaosuuksien määrittelyssä on poikkeuksetta kyse tulkinnasta, johon liittyy epävarmuutta ja siksi myös oikeudellisen ohjeen soveltuvuus jää herkästi epävarmaksi. LÄHTEET Euroopan komission tiedote 20.2.2013 4 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 5 PATENTIT PATENTIT EPO JA USPTO JULKAISIVAT YHTEISEN PATENTTIDOKUMENTTIEN LUOKITUSJÄRJESTELMÄN SUOMEN JA KIINAN VÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ HELPOTTAVA PPH-SOPIMUS VOIMAAN E P uroopan Patenttivirasto (EPO) ja Yhdysvaltojen Patentti- ja Tavaramerkkivirasto (USPTO) julkaisivat kuluvan vuoden tammikuussa niin kutsutun CPC:n (Cooperative Patent Classification Scheme) eli globaalin patenttidokumenttien luokitusjärjestelmän. CPC, jolla on pyritty kansainvälisesti toimivaan ja yhdenmukaiseen teknisten patenttidokumenttien ja erityisesti patenttijulkaisujen luokitukseen yhdistämällä molempien virastojen parhaita käytäntöjä, on merkittävä EPO:n ja USPTO:n yhteistyön tulos. Molemmat virastot tulevat hyödyntämään uutta luokitusjärjestelmää patentin hakemisen ja myöntämisen prosessien eri vaiheissa. Uuden luokituksen nähdään tehostavan ja helpottavan erityisesti tunnetun tekniikan tason (ns. prior art) selvittämistä ja muita patenttihakuja, sillä julkaisujen hakeminen yhtenäisen luokituksen kautta muuttuu selkeämmäksi ja nopeammaksi. Vaikka nyt kyse onkin EPO:n ja USPTO:n kahdenvälisestä järjestelmästä, se voi olla merkittä- vä askel kokonaisuudessa globaalimman luokitusjärjestelmän suuntaan, sillä kyse on kahden ison ja merkittävän viraston merkittävästä yhteistyöstä. CPC käsittää tällä hetkellä n. 250 000 symbolia, jotka perustuvat alun perin eurooppalaiseen luokitusjärjestelmään (ECLA) ja johon on yhdistetty molempien virastojen parhaat luokituskäytännöt. Yksityiskohtaista tietoa CPC:stä löytyy sen virallisilta internetsivuilta osoitteesta www. cooperativepatentclassification. org. atentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ja Kiinan patenttiviraston välinen PPH-sopimus (Patent Prosecution Highway) astui voimaan vuoden alussa. PPH-järjestelmä mahdollistaa tietojen vaihdon virastojen väillä ja näin ollen vähentää eri maiden patenttivirastoissa tehtävää päällekkäistä tutkimustyötä. Sopimuksen tarkoituksena onkin edesauttaa patenttihakemusten nopeampaa käsittelyä. Käytännössä järjestelmä mahdollistaa sen, että suomalaisen patentin hakija voi saada nopeutetun käsittelyn Kiinan patenttivirastossa sillä perusteella, että vastaava patenttihakemus on todettu PRH:ssa hyväksyttäväksi. Vastaavasti Kiinassa hyväksytyn patenttihakemuksen perusteella on mahdollista pyytää nopeutettua käsittelyä PRH:ssa. On kuitenkin huomattava, että ensihakemuksen tutkineen viraston mielipide ei sido jälkimmäistä virastoa ja molemmat virastot vastaavat aina vain omista päätöksistään. PPH-sopimus koskee myös kansainvälisiä patenttihakemuksia (PCT). PPH-sopimus on merkityksellinen, sillä Kiina on noussut maailman johtavaksi patenttivaltioksi ja sen patenttivirastoon tehtiin vuonna 2011 yli puoli miljoonaa uutta patenttihakemusta. Suomalaisia patenttihakemuksia Kiinan patenttivirasto vastaanottaa vuodessa noin tuhat. LÄHTEET PRH:n uutinen 9.1.2013 LÄHTEET EPO:n uutinen 2.1.2013 EPO VASTAANOTTI ENNÄTYSMÄÄRÄN PATENTTIHAKEMUKSIA VUONNA 2012 E uroopan patenttivirasto (European Patent Office, EPO) vastaanotti alustavien tietojen mukaan yhteensä 258 000 patenttihakemusta vuoden 2012 aikana, mikä on kaikkien aikojen ennätys hakemusten määrässä mitattuna. Vuonna 2011 hakemuksia toimitettiin EPO:lle yhteensä 244 000 kappaletta. Näin ollen kasvua tapahtui vuoden 2012 aikana 5,7 prosenttia. Samana vuonna eli 2012 EPO myönsi hakemusten perusteella yhteensä 65 700 patenttia, mikä on 5,8 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011, jolloin myönnetty- jen patenttien määrä oli 62 115. EPO:n johtajan Benoît Battistellin mukaan kolme vuotta peräkkäin jatkunut kasvu patenttihakemusten määrissä osoittaa, että yritykset ympäri maailmaa pyrkivät edelleen suojaamaan innovaatioitaan ja että Eurooppa on edelleen kiinnostava markkina-alue uudelle teknologialle. Alueellisesti patenttihakemuksia vastaanotettiin eniten Euroopan ulkopuolisista maista, joiden osuus oli 63 prosenttia EPO:lle toimitetuista hakemuksista. Loput 37 prosenttia hakemuksista tuli EPO:n jäsenmaista. Toimitet- tujen hakemusten määrässä mitattuna ensimmäisellä sijalla oli Yhdysvallat 24,7 prosentin osuudella hakemuksista ja seuraavina Japani (19,9%), Saksa (13,4%) ja Kiina (7,3%). Suurta kasvu on ollut vuoden 2012 aikana erityisesti Aasian maiden lisääntyneiden hakemusten vuoksi, koska Japani, Kiina ja Korea muodostivat yhdessä yli puolet hakemusten kokonaismäärän kasvusta. Euroopan maista kolmannella sijalla kokonaistilastossa olevan Saksan jälkeen listalla ovat Ranska (6. sija) ja Sveitsi (7. sija). LÄHTEET EPO:n uutinen 17.1.2013 6 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 7 TAVARAMERKIT TAVARAMERKIT EUT ANTOI ENNAKKORATKAISUN YHTEISÖN TAVARAMERKIN TOSIASIALLISEN KÄYTÖN ARVIOINNISTA E uroopan unionin tuomioistuin (EUT) antoi joulukuussa 2012 ennakkoratkaisun yhteisön tavaramerkin käyttöalueen laajuuden vaatimuksesta. Ennakkoratkaisullaan EUT tarkensi erityisesti tavaramerkin tosiasiallisen käytön arvioinnissa vaadittavaa alueellista laajuutta ja totesi, ettei käyttö yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa välttämättä riitä suojaamaan tavaramerkkiä mitätöinniltä käyttämättömyyden perusteella. EU:n tavaramerkkiasetuksen (Neuvoston asetus N:o 207/2009, annettu 26.2.2009) mukaan tavaramerkin haltija voi menettää oikeutensa tavaramerkkiin, jos hän ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnistä ole ottanut yhteisössä tavaramerkkiään tosiasialliseen käyttöön niissä tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä. Tosiasiallinen käyttö voi menettämisvaatimuksen lisäksi tulla ajankohtaiseksi väiteasiassa, jossa väitteentekijän yhteisön tavaramerkki on yli viisi vuotta vanha. Jälkimmäisessä tapauksessa vastapuoli voi vaatia merkinhaltijaa osoittamaan merkin olleen tosiasiallisesti käytössä viimeisen viiden vuoden aikana. Mikäli merkinhaltija ei pysty osoittamaan väitemerkille tosiasiallista käyttöä, väite hylätään. Ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa tapauksessa oli Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusvirastossa käsiteltävä väiteasia, jossa rekisteröi- dyn tavaramerkin ONEL haltija Leno Merken BV oli tehnyt väitteen Hagelkruis Beheer BV:n OMEL-tavaramerkkihakemusta vastaan. Tapauksessa asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että sekaannusvaara merkkien välillä on mahdollinen. Asianosaiset olivat kuitenkin erimielisiä siitä, oliko väitteen perusteena olevaa ONEL-tavaramerkkiä tosiasiallisesti käytetty viimeisen viiden vuoden aikana. Tapauksessa oli nimittäin annettu näyttöä ONELtavaramerkin tosiasiallisesti käytöstä, mutta vain Alankomaissa. Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusvirasto hylkäsi väitteen sillä perusteella, ettei ONEL-tavaramerkin haltija ollut kyennyt näyttämään merkin tosiasiallista käyttöä EU-tasolla. Leno Merken valitti ratkaisusta Alankomaiden Gerechtshof te ’s-Gravenhage -tuomioistuimeen, joka päätti keskeyttää asian käsittelyn ja esittää EUT:lle ennakkoratkaisupyynnön. Ennakkoratkaisupyyntö koski yllä mainitun tosiasiallisen käytön edellyttämää alueellista laajuutta, eli riittääkö tosiasialliseksi käytöksi EU-tavaramerkin käyttäminen yhden ainoan jäsenvaltion alueella vai edellyttääkö asetus laajempaa aluerajat ylittävää käyttöä? EUT totesi tuomiossaan, että tavaramerkkiasetuksen tosiasiallisen käytön käsitettä tulkittaessa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden aluerajoja. EUT päätyi tähän lopputulokseen siitä huolimatta, että tavaramerkkiasetusta koskevassa Euroopan unionin neuvoston kokouksen pöytäkirjaan kirjatussa yhteisessä lausumassa nro 10 todetaan, että neuvosto ja komissio katsovat käytön yhdessä ainoassa maassa olevan tavaramerkin tosiasiallista käyttöä yhteisössä. Neuvoston pöytäkirjaan merkitty yhteinen lausuma ei ole millään tavalla vaikuttanut tavaramerkkiasetuksen sanamuotoon, joten sitä ei voitu ottaa huomioon asetuksen tulkinnassa. EUT kuitenkin totesi, että käyttöalueen laajuus on vain yksi niistä osatekijöistä, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, onko käyttö tosiasiallista vai ei. Tavaramerkkiä käytetään tosiasiallisesti silloin, kun sitä käytetään sen varsinaisen tehtävän mukaisesti ja mainitun tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palveluiden markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi yhteisössä. Kansallisen tuomioistuimen täytyy arvioida näitä tosiasiallista käyttöä koskevia edellytyksiä ottaen huomioon kaikki pääasiaan liittyvät merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet, joita ovat muun muassa kyseisten markkinoiden ominaispiirteet, tavaramerkillä suojattujen tavaroiden tai palveluiden luonne, käytön maantieteellinen ja määrällinen laajuus sekä sen taajuus ja säännöllisyys. Tosiasiallisen käytön arviointi perustuu siten kokonaisarviointiin, eikä käyttö yhden ainoan jäsenvaltion alueella välttämättä enää riitä mitätöinnin estämiseksi tai väitemenettelyn käyttönäytöksi. LÄHTEET EUT C-149/11, 19.12.2012 8 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 9 TAVARAMERKIT TAVARAMERKIT KIT KAT-SUKLAAPATUKAN ULKOMUODON TAVARAMERKKIREKISTERÖINTI SELVISI MITÄTÖINTIKÄSITTELYSTÄ SMHV:N VALITUSLAUTAKUNNASSA KIISTA TAVARAMERKISTÄ BUD SAI JATKOA E uroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT) hylkäsi 22. tammikuuta antamallaan ratkaisulla Anheuser-Busch -panimon BUD -sana- ja kuviomerkkien rekisteröintiä vastaan tehdyt väitteet. Asiassa, joka on jo kertaalleen käynyt Euroopan unionin tuomioistuimessa, oli tässä vaiheessa enää kyse väitteen perusteena olevien BUD- alkuperänimitysten arvioinnista. EUYT:n mukaan näiden vaikutusalueen laajuudesta ei esitetty riittävää näyttöä, joten väite hylättiin myös tältä osin. Ratkaisu on osa vuosia kestänyttä kiistaa tavaramerkistä BUD panimoiden välillä. Anheuser-Busch LLC (entinen Anheuser-Busch, Inc.) oli jo vuosina 1996–2000 jättänyt neljä yhteisön tavaramerkkihakemusta sanan BUD sisältäville sana- ja kuviomerkeille mm. olutta varten. Budjovický Budvar teki näitä rekisteröintejä vastaan väitteen, vedoten Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Itävallassa kansainvälisten sopimusten perusteella voimassa oleviin BUD -alkuperänimityksiinsä. Täsmennyksenä tässä yhteydessä todettakoon, että kyseessä ei ole EUsääntelyn perusteella suojattu maantieteellinen alkuperänimitys, joka on ehdoton este yhteisön tavaramerkkirekisteröinnille. Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) väiteosasto kuitenkin pääosin hylkäsi kaikki väitteet yhtä lukuun ottamatta riittämättömän näytön vuoksi. Molemmat osapuolet valittivat päätöksistä SMHV:n valituslautakuntaan, joka päätyi hylkäämään kaikki väitteet kokonaisuudessaan. Valituslautakunta katsoi ratkaisussaan muun muassa, että Budejovický Budvarin olisi tullut näyttää alkuperänimitykselle riittävän laajaa käyttöä voidakseen vedota tähän väitteen perusteena. Tällaista näyttöä ei kuitenkaan ollut asiassa esitetty. Budejovický Budvar valitti tämän jälkeen valituslautakunnan päätöksistä EUYT:een, joka kumosi kyseiset päätökset, eli väitteet hyväksyttiin tässä vaiheessa. EUYT:n näkemyksen mukaan valituslautakunta oli arvioinut väärin etenkin BUD -alkuperänimityksen käytölle asetettavia vaatimuksia. Asia eteni seuraavaksi Euroopan unionin tuomioistuimeen (EUT), joka puolestaan edellytti alkuperänimitykseltä tosiasiallista käyttöä riittävän huomattavassa jäsenvaltion osassa, jotta alkuperänimitykseen voitaisiin vedota toisen tavaramerkkirekisteröinnin vastustamiseksi. EUT palautti asian EUYT:een käytön laajuuden arvioimiseksi. EUYT joutui siten ottamaan kantaa siihen, oliko Budějovický Budvarin alkuperänimitys ”bud” käytössä riittävän laajalla alueella Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Itävallassa. Jotta rekisteröimättömän tai muun liike-elämässä käytetyn merkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, perusteella voitaisiin kieltää toisen tavaramerkin rekisteröinti, täytyy aiemman oikeuden EUT:n aiemman ratkaisun mukaan olla riittävän ilmeinen eli tärkeä ja merkityksellinen liike-elämässä. Merkkiä on täytynyt tosiasiassa käyttää erottavana merkkinä relevantin yleisön, kuten kuluttajien, tavarantoimittajien ja kilpailijoiden, kannalta merkittävässä osassa kyseistä valtiota riittävän pitkään, S kuitenkin vähintään ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivää. EUYT katsoi, ettei Budejovický Budvar ollut esittänyt riittävää näyttöä BUD-alkuperämerkinnän käytöstä muuten kuin paikallisesti. Esitettyjen myyntilukujen perusteella myynti relevanteilla alueilla oli vähäistä niin tuotemäärän kuin liikevaihdonkin kannalta. Myöskään panimon toimittamista markkinointikululaskelmista tai markkinointimateriaalista ei selvinnyt alkuperämerkinnän käytön maantieteellinen laajuus. isämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) valituslautakunta kumosi joulukuussa 2012 viraston mitätöintiosaston aikaisemman päätöksen, jonka mukaan Kit Kat -suklaapatukan ulkomuotoa koskeva tavaramerkkirekisteröinti (ks. kuva ohessa) oli mitätöity. Valituslautakunta katsoi päätöksessään, että vaikka tuotteen ulkomuoto ei sellaisenaan ollut luontaisesti erottamiskykyinen, se oli kuitenkin laajan käytön perusteella tullut erottamiskykyiseksi EU:ssa. Toisin sanoen tarpeeksi suuri osa kuluttajista on oppinut tunnistamaan sen viittauksena tuotteen kaupalliseen alkuperään. Ratkaisun taustalla on Cadbury Holdings Limited -yhtiön tekemä mitätöintivaatimus Société des Produits Nestlé S.A. -yhtiön tavaramerkkiä vastaan (ks. kuva ohessa). Kyseinen merkki on rekisteröity muun muassa makeisille, kekseille ja vohveleille. Cadbury vetosi mitätöinnin tueksi siihen, että pelkästään tuotteen ulkomuodosta koostuvaa tuotetta ei hahmotettaisi tavaramerkiksi. Nestlé kiisti tämän väitteen ja esitti lisäksi mittavan määrän näyttöä merkin laajasta käytöstä, jonka perusteella kohdeyleisö tunnistaisi kyseisen tuotteen ulkomuodon Nestlén tavaramerkiksi. SMHV:n mitätöintiosasto oli ensi asteena samaa mieltä Cadburyn kanssa ja katsoi, ettei Nestlén tuotteen ulkomuoto merkittävästi eronnut alan normaalista käytännöstä, eikä sitä siten hahmotettaisi ta- varamerkiksi. Mitätöintiosaston mukaan Nestlé ei myöskään ollut näyttänyt merkin tulleen käytön perusteella erottamiskykyiseksi tarpeeksi laajasti kaikissa hakemushetken jäsenvaltioissa. Tyytymättömänä tähän päätökseen, Nestlé valitti asiasta SMHV:n valituslautakuntaan. Nestlé pyysi valituslautakuntaa kumoamaan viraston päätöksen kokonaisuudessaan ja pysyttämään kyseisen tavaramerkkirekisteröinnin voimassa. Valituksessaan Nestlé katsoi heidän tavaramerkkinsä ensinnäkin olevan luontaisesti erottamiskykyinen. Valituksen pääpaino kohdistui kuitenkin sen arvioimiseen, oliko virastolle toimitettu näyttö riittävää todistamaan, että kohdeyleisö unionissa olisi oppinut tunnistamaan tuotteen ulkoasun tavaramerkiksi. Nestlén mukaan virasto oli toiminut väärin arvioidessaan jokaisen jäsenvaltion markkinoita erikseen sen sijaan, että olisi tarkastellut EU:n sisämarkkinoita kokonaisuutena. Valituslautakunta oli kyseessä olevan merkin luontaisen erottamiskyvyn osalta samaa mieltä Cadburyn ja viraston aikaisemman päätöksen kanssa ja katsoi, ettei tuotteen ulkomuoto eronnut merkittävästi alan yleisestä käytännöstä. Sitä ei näin ollen yksinomaan luontaisen ulkonäkönsä perusteella tunnistettaisi tai hahmotettaisi tavaramerkiksi. Nest- lén oli siten todistettava, että tuotteen laaja käyttö oli saanut kohdeyleisön hahmottamaan ja tunnistamaan sen ulkomuodon tavaramerkiksi, eli viittaukseksi tavaran kaupalliseen alkuperään. Valituslautakunta katsoi toisin kuin mitätöintiosasto, että käytön kautta saavutettua erottamiskykyä tulisi arvioida suhteessa EU:n sisämarkkinoihin kokonaisuudessaan, eikä jokaiseen jäsenvaltioon erikseen. Valituslautakunnan mukaan tämä on luonnollinen seuraus siitä, että EU-tavaramerkki koskee koko unionia yhtenä kokonaisuutena. Näin ollen olisi kohtuutonta evätä rekisteröinti merkiltä, joka on laajan käytön perusteella tullut erottamiskykyiseksi valtaosassa EU:ta. Tämän perusteella valituslautakunta katsoi, että Nestlé oli mittavalla todistelulla osoittanut käyttäneensä tuotteen ulkoasua lähes koko EU:n alueella tavalla, joka oli saanut kohdeyleisön tunnistamaan sen Nestlén tavaramerkiksi. Valituslautakunta kumosi siten mitätöintiosaston päätöksen ja pysytti Nestlén rekisteröinnin voimassa. LÄHTEET SMHV:n valituslautakunnan ratkaisu R 513/2011-2, 11.12.2012 LÄHTEET EUYT yhdistetyt asiat T 225/06 RENV, T 255/06 RENV, T 257/06 RENV ja T 309/06 RENV, 22.1.2013 10 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 11 TAVARAMERKIT LAAJALTI TUNNETTU REIMA-TAVARAMERKKI ESTI TAVARAMERKIN REIMARI-VAATTEET REKISTERÖINNIN (KHO) K orkein hallinto-oikeus (KHO) täsmensi kesäkuussa 2012 antamassaan päätöksessään laajalti tunnetun tavaramerkin suojan arviointia. KHO:n mukaan tavaramerkkiä REIMARIVAATTEET ei voitu rekisteröidä, sillä se olisi epäoikeutetusti käyttänyt hyväkseen aikaisemman laajalti tunnetun REIMA- tavaramerkin mainetta. Tavaramerkkilain mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa toisen jo aikaisemman hakemuksen perusteella rekisteröidyn tavaramerkin kanssa. Tavaramerkkiä ei myöskään voi rekisteröidä, jos se on samankaltainen aikaisemman laajalti tunnetun tavaramerkin kanssa ja ilman hyväksyttävää syytä käyttäisi hyväkseen tämän aikaisemman merkin mainetta. Laajalti tunnetun tavaramerkin suoja voi kattaa myös muut kuin samat tai samankaltaiset tavarat, eikä merkkien välillä välttämättä tarvitse olla sekaannusvaaraa aiheuttavaa samankaltaisuuden astetta. Mielleyhtymä tai yhdistäminen aikaisempaan laajalti tunnettuun tavaramerkkiin riittää. Tapauksen taustalla on REIMARI-VAATTEET -tavaramerkin rekisteröinti tavaramerkkiluokassa 25 koskien vaatteita, jalkineita ja päähineitä. Rekisteröinnin jälkeen Reima Oy teki väitteen tavaramerkkiä vastaan vedoten omiin aikaisempiin REIMA -tavaramerkkeihinsä luokassa 25 koskien vaatteita, jalkineita ja päähineitä sekä REIMA -tavaramerkin laajaan tunnettuuteen. Patenttija rekisterihallitus (PRH) hylkäsi ensimmäisenä asteena väitteen katsoen, etteivät tavaramerkit ole sekoitettavissa toisiinsa, ei edes vaikka REIMA -tavaramerkki katsottaisiin laajalti tunnetuksi. Reima Oy valitti asiasta PRH:n valituslautakuntaan vaatien PRH:n päätöksen kumoamista. Valituslautakunta hylkäsi valituksen, minkä vuoksi Reima Oy kääntyi KHO:n puoleen. KHO:n mukaan tapauksen tavaramerkit eivät ole sekoitettavissa toisiinsa samoista ja samankaltaisista tavaroista huolimatta, koska molemmilla merkeillä on oma yleiskielinen merkityssisältönsä. KHO katsoi kuitenkin REIMA -tavaramerkin olevan laajalti tunnettu sen vuodesta 1944 jatkuneen käytön ja PRH:n laajalti tunnettujen tavaramerkkien listalle ottamisen perusteella. Laajalti tunnetun merkin kohdalla edellytyksenä suojan saamiselle myöhempää rekisteröintiä vastaan ei ole tavaramerkin sekoitettavuus laajalti tunnettuun tavaramerkkiin, vaan riittää, että näiden tavaramerkkien samankaltaisuuden aste aiheuttaa sen, että kohdeyleisö yhdistää ne toisiinsa. Kun otetaan huomioon, että tässä tapauksessa samankaltaiset merkit on rekisteröity identtisille tavaroille, on KHO:n mukaan ilmeistä, että kohdeyleisö voi yhdistää merkit toisiinsa. Näin ollen KHO tarkasteli päätöksessään REIMA -tavaramerkin erottamiskyvyn ja maineen epäoikeudenmukaista hyväksikäyttöä ja sille mahdollisesti aiheutuvaa haittaa. KHO:n mukaan hyväksikäyttöä on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon yksityistapauksen merkitykselliset tekijät, kuten tavaramerkin maineen laajuus ja erottamiskyvyn aste, kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuuden aste sekä kyseessä olevien tavaroiden luonne ja samankaltaisuuden aste. Euroopan unionin tuomioistuin on muun muassa katsonut tavaramerkin laajuuden ja erottamiskyvyn asteen osalta, että mitä erottamiskykyisempi ja maineikkaampi tavaramerkki on, sitä helpommin sille on katsottava aiheutuvan haittaa. KHO toteaa päätöksessään, että REIMA -tavaramerkkiä on pidettävä erottamiskykyisenä sen yleiskielisestä merkityssisällöstä huolimatta. Kun otetaan huomioon molempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden samuus ja merkkien vahva samankaltaisuus, KHO:n mukaan REIMARI-VAATTEET -tavaramerkin täytyy katsoa pyrkineen kulkemaan REIMA -tavaramerkin vanavedessä hyötyäkseen sen vetovoimasta, maineesta ja arvostuksesta. Lisäksi merkin on katsottava pyrkineen hyväksikäyttämään REIMA -tavaramerkin haltijan oman imagonsa luomiseksi ja säilyttämiseksi tekemiä markkinointitoimenpiteitä ilman erillistä rahallista vastinetta. Asiassa ei esitetty hyväksyttävää syytä REIMARI-VAATTEET -tavaramerkin käytölle. Näillä perusteilla REIMARI-VAATTEET -tavaramerkin rekisteröinnille oli olemassa este, jonka perusteella KHO kumosi asiassa annetut aikaisemmat päätökset ja palautti asian PRH:lle tavaramerkin rekisteröinnin kumoamista varten. Berggrenin IPR -lakimies Milla Lehtoranta avusti asiassa väitteen tehnyttä Reima Oy:tä. LÄHTEET KHO 6.6.2012 nro 1516 12 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 13 TAVARAMERKIT TEKIJÄNOIKEUS APPLE-KAUPAN MUOTOILU JA ULKOASU REKISTERÖITIIN TAVARAMERKIKSI Y hdysvaltain Patentti- ja tavaramerkkivirasto (USPTO) hyväksyi alkuvuodesta 2013 Applen tavaramerkkihakemuksen vähittäismyyntiliikkeen muotoilulle ja ulkoasulle. Apple oli hakenut kaupalleen tavaramerkkiä vuodesta 2010, mutta USPTO torjui hakemuksen kahdesti sillä perusteella, ettei liikkeen ulkoasun voitu katsoa olevan luontaisesti erottamiskykyinen ja siten tavaramerkiksi kelpaava. Hakemus hyväksyttiin vasta Applen toimitettua virastolle 122-sivuinen selvitys liikkeen yksityiskohdista, joka riitti vakuuttamaan sen tavaramerkin luontaisesta erottamiskyvystä. Selvitys sisälsi mm. tarkat tekniset tiedot liik- keessä käytettävistä materiaaleista, lukuisia kuvia Apple- liikkeistä, sekä kuluttajatutkimuksia. USPTO:n kuvaus tavaramerkistä sisältää mm. seuraavan osan: ”Merkki sisältää vähittäismyyntiliikkeen muotoilun ja ulkoasun. Liikkeeseen kuuluu kirkas, lasinen julkisivu, joka on ympäröity paneloidulla fasadilla, joka sisältää suuret suorakaiteen muotoiset vaakatason paneelit julkisivun yläpuolella, sekä kaksi kapeampaa paneelia pinottuna molemmin puolin julkisivua. Liikkeen sisällä on kattoon upotettuja suorakaiteen muotoisia valoyksiköitä, jotka kulkevat liiketilan läpi pituussuunnassa.” Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2011 uutisoi kokonaisten liiketilojen kopioinnista Kiinassa. Uutisessa kerrottiin kuinka tuotekopioiden myyjät olivat jäljitelleet mm. Applen vähittäismyyntiliikkeiden ulkoasua. Liikkeen ulkoasun rekisteröinti tavaramerkiksi tuleekin oletettavasti helpottamaan Applen suojautumista tällaisia jäljittelijöitä vastaan. Liikkeen ulkoasun rekisteröinnin taustalla on epäilemättä myös tarkoitus erottautua kilpailijoiden vastaavista liikkeistä. Muun muassa Microsoft rekisteröi oman vähittäismyyntiliikkeensä ulkoasun vuonna 2011. LÄHTEET USPTO:n tavaramerkkirekisteröinti numero 4277914 iMore- sivuston artikkeli “USPTO grants Apple trademark on store design”, 29.1.2013 Wired- sivuston artikkeli “Apple Store Receives Trademark For ‘Distinctive Design And Layout’, 30.1.2013 Katso myös: BLIU lokakuu/2011, s. 19 14 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMEN TUOREEN PÄÄTÖKSEN MUKAAN SANANVAPAUTTA VOITIIN RAJOITTAA TEKIJÄNOIKEUDEN SUOJAAMISEKSI T apauksessa Ashby Donald et. al. v. Ranska, kolme muotikuvaajaa oli osallistunut Pariisin muotiviikoille vuonna 2003, minkä jälkeen he julkaisivat muotinäytöksissä ottamansa valokuvat Viewfinder- sivustolla. Useat muotitalot ja Ranskan muotialan liitto (French design clothing Federation) nostivat kanteen kuvaajia vastaan, sillä valokuvien julkaisu oli tapahtunut ilman muotitalojen suostumusta. Kanne perustui siihen, etteivät valokuvaajat olleet allekirjoittaneet kuviin liittyvää yksinomaista sopimusta, jolla Ranskan muotitalot valvovat muotinäytöskuvien ottamista ja jakelua. Kansallisessa oikeudenkäynnissä kuvaajien katsottiin levittäneen luvattomasti muotita- lojen kuvia ja Ranskan korkein oikeus vahvisti tuomion tekijänoikeuslain mukaisesta tekijänoikeusrikkomuksesta. Tuomitut valokuvaajat vetosivat tuomion rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklassa säädettyä sananvapautta ja valittivat päätöksestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). EIT totesi, että vaikka tuomio rajoitti sananvapautta, rajoituksella oli kuitenkin EIS 10 artiklan 2 kohdan mukaiset hyväksyttävät tavoitteet. Artiklan mukaan sananvapauden rajoitukselle on hyväksyttävät perusteet, jos ilmaisulla loukataan jotakin toista EIS:n takaamaa oikeutta. Tapauksessa loukattuna oikeutena olivat muotitalojen immateriaalioikeudet. Tuomioistuin ottikin kä- siteltäväkseen kysymyksen siitä, oliko sananvapauden rajoittaminen välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Ratkaisussaan EIT totesi, että valtiolla on lähtökohtaisesti väljä harkintamarginaali kaupallisella alueella. Harkintamarginaaliin vaikutti tapauksessa myös se, ettei kuvien julkaisulla oltu osallistuttu yleistä etua koskevaan keskusteluun, vaan sillä oli ensisijaisesti kaupallinen tarkoitus. EIT katsoi, ettei ranskalainen tuomioistuin ollut ylittänyt harkintavaltaansa rajoittaessaan sananvapautta muotitalojen immateriaalioikeuksien suojelemiseksi, eikä EIS 10 artiklaa oltu näin ollen rikottu. LÄHTEET EIT:n tuomio sananvapautta koskevassa asiassa (Ashby Donald et. al. v. Ranska 36769/08) ECHR Blog-sivuston artikkeli 22.1.2013 15 TEKIJÄNOIKEUS TEKIJÄNOIKEUS WIPO SUUNNITTELEE HELPOTUSTA LUKEMISESTEISILLE TARKOITETTUJEN KIRJALLISTEN TEOSTEN SAATAVUUTEEN DIGITAALISTEN PALVELUIDEN KASVU KOMPENSOI FYYSISEN ÄÄNITEMYYNNIN LASKUA VUONNA 2012 M aailman henkisen omaisuuden järjestössä (World Intellectual Property Organization, WIPO) on tänä vuonna keskustelu kirjallisten teosten saattamisesta uuden kohderyhmän saataville. Vain pieni osa kirjallisista teoksista on sellaisessa muodossa, joita näkövammaiset ja lukemisesteiset voivat hyödyntää. WIPO:ssa onkin todettu tarve kansainvälisen sopimuksen laatimiselle. Suomessa tekijänoikeuslaissa on jo olemassa poikkeussäännökset teoksen saattamisesta lukemisesteisten saataville. Kuka tahansa voi tehdä julkaistusta kirjallisesta teoksesta, kuvataiteen teoksesta tai sävellysteoksesta teoskappaleen ja saattaa sellaisen lukemisesteisten yksityiseen käyttöön ilman erillistä hyvitystä, jollei valmistuksessa ole kyse äänen tai liikkuvan kuvan tallentamisesta. Lähtökohtaisesti audiovisuaalisen teoskappaleen valmistus ja saataville saattaminen edellyttää tekijän lupaa, mutta erilaisilla kuurojen ja kuulovammaisten yhdistyksillä ja laitoksilla on suoraan laista ja asetuksesta johtuva poikkeuslupa valmistaa äänikirjoja ja viittomakielisiä tallenteita sekä saattaa niitä yleisön saataville lainaamalla tai myymällä. Tämä edellyttää kuitenkin, että toiminnalla on muu kuin kaupallinen ja voittoa tavoitteleva tarkoitus ja ettei näitä teoksia levitetä te- levision tai radion välityksellä. Teoksen tekijälle on suoritettava kohtuullinen hyvitys kaikista sellaisista kappaleista, jotka ovat pysyviä ja uudelleen käytettävissä. Kansainvälisesti suomalaista LÄHTEET Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404 Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote 20.12.2012: WIPO agenda 12.2.2013 tekijänoikeuslakia pidetään tältä osin esimerkillisesti erityisryhmät huomioon ottavana ja nähtäväksi jää, aikooko WIPO ehdottaa laajempaa poikkeusta tekijän yksinoikeuden rajoittamiseksi. M usiikintuottajat – IFPI Finland ry:n jäsenyhtiöiltä keräämien tietojen mukaan äänitteiden myynti kääntyi kasvuun usean vuoden laskun jälkeen vuonna 2012. Kasvua äänitteiden kokonaismyynnissä oli 1,2 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna ja verottoman tukkumyynnin arvo nousi 42,2 miljoonaan euroon. Erityisesti digitaalisen äänitemyynnin kasvu kompen- soi fyysisen äänitemyynnin 7,5 prosentilla laskenutta kysyntää ja erilaiset digitaaliset musiikkipalvelut muodostavat jo 27 prosentin osuuden äänitemusiikin kokonaismyynnistä. Fyysisten musiikkitallenteiden myynti laski CD-levyjen osalta 6 prosenttia ja DVD- sekä bluray- levyjen osalta 32 prosenttia vuoden 2011 myyntiin verrattuna. Fyysiset levyt muodostavat kuitenkin edelleen 73 prosentin osuuden kaikesta äänitemusiikin myynnistä Suomessa. Kotimaisten äänitteiden kysyntä jatkoi edelleen kasvuaan, ja se muodostikin vuonna 2012 69 prosentin osuuden äänitallenteiden myynnin kokonaisarvosta. Digitaalisten musiikkipalvelujen kasvu jatkui merkittävänä myös vuonna 2012 ja yhteensä kasvua kertyikin 35 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Digitaaliset musiikkipalvelut pitävät sisällään sekä latauspalvelut että jatkuvasti lisääntyvät musiikin tilauspalvelut. Suurinta kasvu oli ruotsalaisen suoratoistopalvelu Spotifyn osalta. Vuonna 2012 Spotifyta käytti yli 4 miljoonaa maksavaa asiakasta ja yhteensä käyttäjiä oli yli 15 miljoonaa. Selkeästi suurin käyttäjäkunta Spotifylla on Amerikassa, mutta käyttö on lisääntynyt huomattavasti ympäri maailmaa. Digitaalisten musiikkipalvelujen suosion lisääntymisestä huolimatta Suomi on edelleen kehityksessä jäljessä kun verrataan digitaalisten musiikkipalvelujen markkinaosuuksia muihin pohjoismaihin ja erityisesti Amerikkaan. Kasvaneeseen kysyntään on vuoden 2012 aikana vastattu avaamalla suuri määrä uusia musiikkipalveluita eri palveluntarjoajien toimesta. Digitaalisten musiikkipalvelujen suosiota lisää varsinkin älypuhelinten määrän jatkuva kasvu, sillä monet digitaaliset musiikkipalvelut ovat tehneet sovelluksistaan myös mobiiliversion, jolla pyritään käyttäjäkunnan laajentamiseen entisestään. Amerikan markkinoilla digitaalisen musiikin myynti ohitti fyysisten tallenteiden myynnin jo vuonna 2011, jolloin digitaalisen musiikin osuus myynnistä nousi 50,3 prosenttiin. Musiikkiyhtiöistä Suomen suurimpana vahvisti entisestään Warner Music Finland 31,91 prosentin markkinaosuudellaan ja seuraavana listalla ovat toisena Universal Music (23,66 prosenttia) ja kolmantena Sony Music (17.90 prosenttia). Erityisesti kotimaisten artistien suosio oli vahvaa vuonna 2012, sillä kymmenen myydyimmän albumin listalle mahtui vain yksi ulkomainen äänite. Vuoden myydyin äänite oli ”Vain elämää” –tv-sarjan yhteydessä tuotettu eri artistien kappaleista koostuva ”Vain elämää”, joka nousi vuoden 2012 ja samalla koko 2000-luvun myydyimmäksi äänitteeksi 164 119 kappaleen myynnillä. Yli 100 000 kappaleen myyntiin ylsi myös Robinin albumi ”Koodi”, jota myytiin yhteensä 117 126 kappaletta. Myyntiluvut sisältävät sekä latausmyynnin että fyysisen myynnin. Edellä mainitut kaksi albumia olivat ainoat 100 000 rajan rikkoneet äänitteet vuoden 2012 aikana. LÄHTEET Kulttuuri.net sivuston artikkeli 22.1.2013 16 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 17 TEKIJÄNOIKEUS VASTAVUOROISUUSSOPIMUS TEOSTON JA ETELÄKOREALAISEN KOMCAN VÄLILLE S uomalaisten musiikintekijöiden järjestö Teosto ja eteläkorealainen tekijänoikeusjärjestö Komca ovat allekirjoittaneet vastavuoroisuussopimuksen, joka tulee voimaan taannehtivasti vuoden 2012 alusta lähtien. Sopimuksen tarkoitus on Teoston toimitusjohtajan Katri Sipilän mukaan varmistaa, että suomalaiset musiikintekijät saavat tekijänoikeuskorvauksen menestyksestään Etelä-Korean kasvavilla markkinoilla. Aasian musiikkimarkki- nat ovat nopeimmin kasvava markkina-alue maailmassa ja suomalaiset musiikintekijät ovat menestyneet viime vuosina erityisesti Japanissa, Taiwanissa ja Etelä-Koreassa. Suomalaiset musiikintekijät saavat tekijänoikeuskorvauksia silloinkin, kun heidän teoksiaan esitetään ulkomailla, mutta edellytyksenä on tällöin, että esitykset tulevat kyseisessä maassa Teoston sisarjärjestön tietoon. Kunkin maan tekijänoikeusjärjestöt laskuttavat musiikkia käyttävää radio- ja tv- yhtiötä tai tapahtumanjärjestäjää omassa maassaan sovellettavien hintojen mukaan. Tämän jälkeen suomalaisille musiikintekijöille kuuluvat esityskorvaukset tilitetään eri maiden järjestöjen toimesta Teostolle, joka maksaa korvaukset esitettyjen teosten tekijöille. Teosto on allekirjoittanut vastavuoroisuussopimuksen yhteensä 66:n eri puolella maailmaa toimivan tekijänoikeusjärjestön kanssa. LÄHTEET Artikkeli teosto.fi sivuilla 18.1.2013 TEKIJÄNOIKEUSLAIN UUDISTUSEHDOTUS LAUSUNTOKIERROKSELLE O petus- ja kulttuuriministeriö lähetti tekijänoikeuslainsäädännön uudistusluonnoksen lausuntokierrokselle 25.1.2013 (luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta sekä laiksi orpoteosten käyttämisestä). Ehdotuksessa on mukana suojaaikadirektiivin (2011/77/EU) ja orpoteosdirektiivin (2012/28/EU) edellyttämät säännökset sekä sopimuslisenssisäännökset lähettäjäyritysten ja lehtikustantajien arkistoaineistoja koskien. Lisäksi ehdotukseen sisältyy täydentäviä säännöksiä lainauskorvauksista ja äänitetallenteiden suojaa koskevista liittymäkriteereistä. Sen sijaan viime vuosina eniten puhuttaneet kysymykset hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisesta, luvattoman verkkojakelun haasteista ja verkkotallennuspalveluista on jätetty esityksen ulkopuolelle. Niitä koskeva arviointityö on yhä kesken. Tällä erää käsiteltävät uudet lait on suunniteltu tulevan voimaan 1.11.2013. Hallitus esittää, että orpoteosten käyttämisestä annettaisiin 18 uusi itsenäinen laki, jossa olisi direktiivin määritelmät sekä direktiivistä johtuvat huolellista oikeuksien selvittämistä ja kirjaamista koskevat velvollisuudet. Lailla tavoitellaan sitä, että tuntemattomaksi jääneiden tekijöiden teosten käyttäminen olisi jatkossa helpompaa. Laki orpoteosten käyttämisestä tulisi ehdotuksen mukaan voimaan 29.10.2014. Suoja-aika direktiivin täytäntöönpano edellyttää nykyisen tekijänoikeuslain muuttamista siten, että esittävän taiteilijan äänitetallenteiden suoja ja siihen liittyvä velvollisuus maksaa kohtuullista korvausta tekijälle pitenee 50 vuodesta 70 vuoteen. Sen lisäksi lakiin otetaan erityinen sopimuksen irtisanomismekanismi pysyvästi siirrettyjen oikeuksien palauttamiseksi esittäjälle, jos teosta ei pidennyksen aikana hyödynnetä riittävän tehokkaasti. Äänitetallenteita koskevaan suojaan ehdotetaan myös kansalaisuusperiaatteen omaksumista, jolloin tämä suojan pidennys koskee paitsi Suomessa tallennettuja tallenteita, myös suomalaisten valmistamiin Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 tallennelaitteisiin tallennettuja tallenteita. Lakimuutoksen jälkeen helpottuu myös sellaisten vanhojen televisio- ja radio-ohjelmien ja lehtijulkaisujen käyttö, jotka on jo kertaalleen julkaistu tai lähetetty. Arkistoaineiston käyttäminen on ollut erittäin haastavaa ja työlästä, sillä alun perin annetuissa vanhoissa julkaisuluvissa ei aina ole ollut mainintaa uusiokäytöstä tai sähköisestä julkaisusta. Lakimuutoksen myötä tietynlainen arkistoaineiston käyttö tulee sopimuslisenssin varaiseksi, mistä voi hyötyä sekä alkuperäinen tilaajayritys että sen toimintaa jatkava seuraajayritys. Jollei teoksen tekijä erikseen sitä kiellä, teoksia sisältäviä ohjelmia voi esittää uusintoina ilman tarvetta hankkia lupaa erikseen kaikilta teoksen tekijöiltä. Arkistoaineistoksi luetaan ohjelmat, jotka on lähetetty ennen 1.1.2002 ja sanoma- tai aikakauslehtien julkaisut ennen 1.1.1999. LÄHTEET Artikkeli teosto.fi sivuilla 18.1.2013 19 TIETOSUOJA TUOTEVÄÄRENNÖKSET GOOGLE JA HP MAKSAVAT HAKKEREILLE MILJOONIA TIETOTURVAAUKKOJEN ETSIMISESTÄ SUOSITUS UUDESTA TUOTEVÄÄRENNÖSASETUKSESTA – TULLEILLE SELKEÄMMÄT OHJEET JA MAHDOLLISUUS NOPEAMPAAN MENETTELYYN G T oogle on tunnettu innovatiivisesta ajattelustaan. Tällä kertaa yhtiö järjesti yhdessä HP:n kanssa Kanadan Vancouverissa 6.-8.3.2013 pidetyn CanSecWest-tietoturvakonferenssin yhteydessä Pwn2Ownja Pwnium 3-kilpailut, joissa etsittiin turva-aukkoja esimerkiksi Googlen Chrome -selaimesta. Selaimen tai Chrome OS-alustan murtamisesta ja turva-aukon tarkasta raportoimisesta oli tarjolla jopa 150 000 dollarin palkinto. Kilpailujen tarkoituksena oli tehostaa yleistä Internetin tietoturvaa. Kuten Google totesi, mikään ohjelmisto ei ole täydellinen, ja yleisön apu ongelmien paikallistamisessa on äärimmäisen arvokasta. Turva-aukkojen raportointi puolestaan on tarpeen, jotta yhtiö voisi korjata löydetyt viat. Googlen huumorintaju ei loppunut hakkereiden valjastamiseen kaikkia meitä hyödyttävään Internetin tietoturvan parantamiseen. Yhtiö nimittäin ilmoitti käyttävänsä palkintorahoihin 3,14159 miljoonaa dollaria – piin numeerisen arvon verran. LÄHTEET Tietokone- lehden uutinen 29.1.2013 uoteväärennökset ovat EU:ssa kasvava ongelma erityisesti verkkokaupan jatkuvan kasvun myötä, sillä EU-maiden kansalaiset ostavat ja tilaavat yhä enemmän tuotteita ja tavaroita EU:n ulkopuolelta. Piratismi ja tuoteväärennökset maksavat Euroopassa eri liiketoimintaalueilla arvioiden mukaan jo 250 miljardia euroa menetettynä myyntinä. Menetetyt myyntitulot vaikuttavat luonnollisesti negatiivisesti taloudelliseen kasvuun ja tasapainoon, mutta konkreettisempi ja vakava uhka liittyy ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvaan vaaraan esimerkiksi väärennettyjen lääkeaineiden kaupassa. Tällä hetkellä tuoteväärennöksistä ja menettelyistä niitä koskien säädetään asetuksella 1383/2003/ EY (tuoteväärennösasetus). Kuluvan vuoden tammikuun 24. päivänä Euroopan Parlamentin sisämarkkinoiden ja kuluttajien suojaamiseen keskittynyt komitea antoi suosituksen uudesta asetuksesta, joka liittyy tullimenettelyihin tuoteväärennösepäilyissä. Uusi asetus (5129/2013/ EY), jonka on tarkoitus korvata nykyinen tuoteväärennösasetus, kuuluu osana laajempana koko EU:n kattavaan eurooppalaiseen IPR-strategiaan. Uusi asetus laajentaa tulliviranomaisten mahdollisuuksia täytäntöönpanotoimissa ja mahdollistaa etenkin pienten lähetysten tuhoamisen ilman riitautusta. Uusi asetus ei edelleenkään ratkaise ongelmaa, joka liittyy pelkästään kauttakulussa oleviin lähetyksiin. Nopeutetut menettelyt ja tuhoamiskustannukset Uuden asetuksen mukaiset säännöt mahdollistavat tulliviranomaisten nopeamman ja te- 20 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 hokkaamman toiminnan. Uusi asetus antaa mahdollisuuden väärennettyjen tavaroiden tuhoamiseen ilman maahantuojan nimenomaista suostumusta pienten lähetysten tapauksissa, mikäli maahantuoja ei 10 päivän määräajassa ilmoita vastustavansa tuhoamista ja oikeudenhaltija vastaa itse tuhoamisen kustannuksista. Oikeudenhaltija voi kuitenkin myöhemmin, mikäli kansallinen lainsäädäntö antaa siihen mahdollisuuden, hakea hyvitystä kustannuksista joko loukkaajalta tai esimerkiksi huolitsijoilta. Vilpittömässä mielessä toimineille yksityisille kuluttajille ei edelleenkään voi muodostua korvausvastuuta. Kauttakulussa olevat lääkeaineet Kauttakulussa olevien lääkeaineiden osalta tulliviranomaisten on edelleen otettava huomioon EU:n kansainväliset sitoumukset ja velvoitteet. Kauttakulussa olevat lääkeaineet saadaan pysäyttää tai takavarikoida vain jos on olemassa merkittävä todennäköisyys sille, että tuotteet tulevat päätymään EU-markkinoille. Voimaantulo Euroopan Neuvoston vahvistettua uuden asetuksen se tulee Euroopan Parlamentin käsittelyyn ja äänestettäväksi todennäköisesti huhtikuussa 2013. Mikäli Euroopan Parlamentti hyväksyy asetuksen ilman muutoksia asetustekstiin, se astuu voimaan kaikissa jäsenvaltioissa suorin oikeusvaikutuksin tammikuun 1. päivänä 2014. LÄHTEET Esitys asetukseksi 5129/2013/EY (10.1.2013): Euroopan parlamentin uutinen 24.1.2013 21 MAINONTA JA MARKKINOINTI UUSI TUPAKKATUOTTEIDEN PAKKAUKSIA KOSKEVA LAKI VOIMAAN AUSTRALIASSA A ustraliassa tuli joulukuun 2012 alussa voimaan laki (Tobacco Plain Packaging Act 2011), jolla yhtenäistetään tupakkatuotteiden pakkausten ulkomuoto. Lain voimaantulosta asti kaikki Australiassa myytäväksi tarjottavat tupakkatuotteet on pakattava yksinkertaisiin vihreisiin pakkauksiin, joita peittävät suuret kuvalliset varoitukset tupakoinnin haitallisista terveysvaikutuksista. Tupakkayhtiön nimen saa merkitä pakkaukseen vain pienellä, etukäteen määritellyllä fontilla. Lain tarkoituksena on vähentää tupakkatuotteiden houkuttelevuutta erityisesti nuorison keskuudessa ja korostaa pakollisten terveysvaroitusten näkyvyyttä pakkauksissa. Tavoitteena on myös vähentää valmistajien ja jälleenmyyjien mahdollisuuksia harhaanjohtaa kuluttajia tupakan terveyshaitoista. Pakkaussääntelyn lisäksi Australia on rajoittamassa myös internetissä tapahtuvaa tupakkamainontaa. Yritysten kannalta uusi laki tarkoittaa, ettei esimerkiksi yhtiön tavaramerkkinäkään suojat- tua logoa tai slogania saa enää merkitä maassa myytäviin tupakkatuotteisiin. Ukraina, Honduras ja Dominikaaninen tasavalta ovat haastaneet Australian lakiuudistuksen WTO:ssa väittäen, että se on vastoin WTO:n immateriaalioikeussopimuksia. WTO päätti syyskuussa 2012 Ukrainan valituksen perusteella asettaa paneelin käsittelemään kiistaa, mutta paneelin jäseniä ei ole vielä valittu. Yhteensä 35 WTO:n jäsentä on pyytänyt saada käyttää kolmannen osapuolen puhevaltaa asian paneelikäsittelyssä. LÄHTEET Tietokone- lehden uutinen 29.1.2013 22 Berggren Legal IPR-uutisia maaliskuu 2013 23 Berggren Group on johtava eurooppalainen IPR-palveluiden tarjoaja. Konsernimme liikevaihto on runsaat 20 miljoonaa euroa, ja palveluk ses samme työskentelee lähes 170 asiantuntijaa muun muassa Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa. Konsernin Berggren Legal -ryhmä on Suomen suurin IPR-juridiikan asiantuntijayhteisö. Berggren Legal -ryhmään kuuluu laaja joukko kokeneita IPR-lakimiehiä, teollis- ja tekijänoikeuksien huippuosaajia, jotka auttavat koko konsernin ja maailmanlaajuisen yh teis työverkostomme asiakkaita kaikissa immate riaalioikeudellisissa asioissa IPR-sopimuksista oikeuksien puolustamiseen. Erikoistu minen immateriaalioikeuteen ja mut ka ton yhteistyö konsernimme muiden asiantuntijoiden kanssa muodostavat ainutkertaisen yhdistelmän asiakkaidemme parhaaksi. Tämä julkaisu, Berggren Legal IPR-uutisia, syntyy osana IPR-lakimiestemme ja harjoittelijoidemme päivittäistä, valveutunutta asiantuntijatyötä. TOIMITUS Tarja Tchernych, Elisa Huusko, Suvi Julin, Milla Lehtoranta, Iiro Nurminen, Kristian Sjöblom, Mariliina Karppo (etunimi.sukunimi@berggren.fi) TÄHÄN NUMEROON KIRJOITTIVAT Suvi Julin, Iiro Nurminen,Kristian Sjöblom BERGGREN LEGAL IPR-lakimiehet: Sanna Aspola, Hannu Halmetoja, Sebastian Henn, Erkki Holmila, Elisa Huusko, Jenni Ihalainen, Suvi Julin, Teija Kotro, Milla Lehtoranta, Jukka Palm, Ville Patja, Paula Sailas, Kristian Sjöblom, Tarja Tchernych Para Legal: Aino Loukamo Legal Traineet: Iiro Nurminen, Piia Raappana, Laura Silander Julkaisun sisältö ei ole tarkoitettu Berggren Groupia sitovaksi juridiseksi kannanotoksi eikä oikeudellisiksi neuvoiksi yksittäisiin tapauksiin. Julkaisussa viitattu lainsäädäntö on saattanut muuttua julkaisun ilmestymisen jälkeen. Niinpä kenenkään ei tulisi suhtautua julkaisun sisältöön oikeudellisena neuvona omassa asiassaan. Julkaisun toimitus pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan korjaamaan sen tietoon tulleet sisällön virheellisyydet ja puutteellisuudet. www.berggren.eu BERGGREN
