6/2013 yrittäjyys, markkinointi & koulutus

Elintarviketieteiden Seuran jäsenlehti
Kehittyvä
6/2013
kehittyvaelintarvike.fi
Elintarvike
Oma yritys houkuttaa
Erikoisruokavaliotuotteilla kysyntää
YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI
& KOULUTUS
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
1
MP_KehElin_175x257_Joulu_08_CON 10.11.2008 08:24 Page 1
2014.
2
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
n PÄÄKIRJOITUS 6/2013
Onneksi muutamat suomalaiset elintarvikeyritykset ovat kieltäneet tuottajiltaan GMO-rehun käytön. Olisi nimittäin harmillista,
jos kaikki elintarviketarjonta perustuisi yhteen menetelmään. Jatkossakin on hyvä olla erilaisia vaihtoehtoja tarjolla, myös ton-ruokia.
Kiitos lehden lukijoille,
kirjoittajille, ilmoittajille ja
yhteistyökumppaneille
kuluneesta vuodesta!
Joulurauhaa ja menestystä
Uudelle Vuodelle!
?
?
K
uusi vuotta sitten Elintarviketieteiden Seuran 60-vuotisjuhlissa eräs alan konkari haastoi onnitteluissaan
seuran jäseniä. Hän tuntui olevan kyllästynyt niin sanottuihin ”ton-elintarvikkeisiin”, ja kutsui niitä ”vaivaisruuaksi”. Puhuja tarkoitti kaikkia niitä elintarviketuotteita, joista oli
poistettu jotakin ja jotka oli merkitty joillakin seuraavista määreistä: rasvaton, laktoositon, sokeriton, viljaton, maidoton, pähkinätön, kolesteroliton, gluteeniton, hiivaton… Lista oli jo siihen aikaan varsin pitkä.
Kuuden vuoden aikana uusia ”tonneja” on tullut lisää: Myynnissä on entisten lisäksi muun muassa lisäaineettomia, säilöntäaineettomia, ilman natriumglutamaattia valmistettuja, e-koodittomia ja geenimuuntelemattomia tuotteita.
Mutta onko näistä ton-elintarvikkeista yksikään ”vaivaisruokaa”? Eivät ainakaan kaikki. Päinvastoin, ne estävät vaivojen
syntymistä. Kuluttajien tarpeet ovat moninaiset. Esimerkiksi joku
ei voi syödä sairastumatta gluteeni- tai laktoosipitoisia ruokia,
jolloin gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot ovat kullanarvoisia. Sitä paitsi tarjolla on ollut kiitettävästi niin kuusi vuotta
sitten kuin tänäkin päivänä aivan muuntelematonta perusruokaa. Jos joku ei halua ton-ruokaa, voi hän aivan vapaasti valita
ruokansa niin sanotusti ”kaikilla mausteilla”.
Itse asiassa ton-elintarvikkeet voivat avata ja ovat jo avanneet
uusia markkinoita myös kansainvälisesti. Suomalaiset ovat olleet
edelläkävijöitä erityisruokavalioon soveltuvien tuotteiden ja niiden valmistusteknologian kehittämisessä. Maailman markkinoilla on kysyntää näille tuotteille ja teknologioille.
Syyskuussa osallistuin eduskunnassa GMO-vapaa Suomi
Summitiin, jossa puhui muutama kansanedustaja ja USA:n
markkinoita tuntevat henkilöt. Useimpien puhujien kanta perustellusti oli se, että suomalaisen ruuan erityisominaisuus, puhtaus, katoaa, jos Suomi hyväksyy GMO:n. Suomalainen ruoka
putoaa halpojen elintarvikkeiden joukkoon ja menettää kansainvälisesti kilpailukykyään. Lisäksi GMO:sta on tulossa kirosana,
jota kuluttaja ei liitä mihinkään hyvään.
Kuva: Pirjo Huhtakangas
”Tonneilla”
kilpailuetua
On myös hienoa, että suomalaisessa lihantuotannossa ei käytetä kasvuhormoneja tai antibiootteja. Olen nimittäin vakuuttunut,
että erilaisilla ”tonneilla”, myös merkinnällä hormoniton, antibiootiton ja geenimuuntelematon, on mahdollisuus lisätä suomalaisten yritysten kilpailukykyä yhä vaativimmilla kuluttajamarkkinoilla.
Uskallusta, yrittäjyyttä ja eväitä rohkeaan markkinointiin tarvitaan, jos mieli kasvattaa suomalaisen elintarvikealan kilpailukykyä. Niin vanhat kuin uudet ”tonnit” kunniaan!
Raija Ahvenainen-Rantala
päätoimittaja, TkT
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
3
Kuva: Paula Aito
s.28
Sisältö 6 • 2013
11.12.2013
Pääkirjoitus: ”Tonneilla” kilpailuetua, Raija Ahvenainen-Rantala..........................................3
Kolumni: Elintarvikeyrittäjillä riittää haasteita, Erkki Vasara...................................................6
Lukijalta: Voin syönnistäkö sydäninfarktiriski? Kari Salminen.................................................8
Lukijalta: Bigiruuan aikakausi! Jarmo Markula.........................................................................9
Pakina: Yritystä vientiin, Heikki Manner.................................................................................37
Maailma mausteilla: Ruoka on maailman paras bisnes, Ari Virtanen...............................38
n Ajankohtaista
Palkkatyöstä yrittäjäksi
Valvontayksiköiden laatujärjestelmissä ja riskiperusteisuudessa puutteita, Outi Lepistö........ 10
Ilmainen portaali toimintavarmuuden itsearviointiin, Pirjo Huhtakangas................................. 12
Luomutuotteiden lisäaineet tarkastellaan uudestaan, Marja Nuora.......................................... 14
Standardisoinnissa tapahtuu, Eija Mäkinen.............................................................................. 16
Tekes etsii uusia biotalouden liikeideoita, Heikki Aro................................................................ 17
Elintarviketieteiden maisteri Laura
Hyvärinen on siirtynyt palkkatyöstä
yrittäjäksi.
Kuva: Kauppahalli24
n Teema:
Yrittäjyys, markkinointi & koulutus
Puheenvuoro: Älä hyväksy, uudistu ja menesty! Pekka Stenholm & Ulla Hytti......................... 19
Pekka Mattila: Konkreettiset arvot ja arkiset pelisäännöt tarpeen työpaikoilla,
Pirjo Huhtakangas.....................................................................................................................20
Elintarviketuonti Venäjältä voi kasvaa merkittävästi, Ekaterina Klimahin & Jukka Kaitaranta...22
Yrittäjyys itää? Markku Hurme...................................................................................................26
Laura Hyvärinen: Palkkatyöstä yrittäjäksi, Raija Ahvenainen-Rantala......................................28
Esa Luomanperä: Yrittäjät etsivät jatkajia, Pirjo Huhtakangas..................................................30
Erikoisruokavalioiden tuotteet tekevät Irlannissa vasta tuloaan, Markus Ahonen....................32
Yhteiskehittämisellä nostetta lähiruokaan, Maria Antikainen & Marketta Niemelä.................34
Verkkoruokakauppa on lähtenyt kasvuun, Pirjo Huhtakangas..................................................36
n Ravitsemus
s.36
& Terveys
Ravitsemuksen supersyksy, Kaisu Meronen..............................................................................40
D-vitamiinin saanti parantunut, rasvan ja hiilihydraattien laatu heikentynyt, Kaisu Meronen...42
Verkkoruokakauppa
kasvaa
n Talous
& Markkina
Erikoiskahvit nousussa, Pirjo Huhtakangas...............................................................................44
Verkkoruokakauppa kiinnostaa nyt
suomalaisia. Kauppahalli24:ssä
ostokset kuljetetaan termobokseissa asiakkaille.
n Tapahtumia
Täysjyvää kannattaa käyttää, Marika Lyly.................................................................................48
WorldFood Moscow -messut näköalapaikka Venäjän markkinoille,
Ekaterina Klimahin & Jukka Kaitaranta.....................................................................................50
Kuva: Meira
n Tiede
& tutkimus
Tiedekatsaus: Pakkausten ominaisuuksista kuluttajakokemuksen muotoiluun,
Toni Ryynänen............................................................................................................................52
Opinnäytetöitä............................................................................................................................54
n Palstat
Uutuuskirjoja..............................................................................................................................55
Haarukassa.................................................................................................................................56
Tunnustuksia..............................................................................................................................57
Nimityksiä...................................................................................................................................58
Tapahtumakalenteri....................................................................................................................58
Hankintaopas.............................................................................................................................59
n ETS-sivut
s.44
Erikoiskahvit
kiinnostavat
Delta-Enterprise seuran uusi kannattajajäsen, Anna Kojo.........................................................63
Clean Label puhutti, Raija Ahvenainen-Rantala........................................................................64
ETS-palsta, Anna Kojo................................................................................................................66
Suomalaisia kiinnostavat myös
erikoiskahvit, tumma paahto ja
erilaiset suodatusmenetelmät.
4
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kuva: Aalto University Executive Education Oy
s.20
Konkreettiset arvot ja arkiset
pelisäännöt tarpeen
Aalto University Executive Education Oy:n toimitusjohtajan, professori Pekka Mattilan
mukaan työpaikoille tarvitaan nyt arvojohtamista ja arkipäivän pelisääntöjä.
− Tarvitaan konkreettiset arvot ja selkeät pelisäännöt, jotta työyhteisö toimii hyvin, hän
summaa.
Teemat & erikoisteemat
Nro ilmestyyteema
6/2013 11.12. Yrittäjyys, markkinointi & koulutus
1/2014 27.2.
2/2014 25.4.
3/2014 12.6.
4/2014 26.9.
5/2014 30.10.
6/2014 11.12
Ammattikeittiöt & Ruokatrendit
Vastuullisuus, Ravitsemus & Tuotekehitys
Raaka-aineet & Lisäaineet
Prosessit & Pakkaaminen
Analytiikka, Hygienia & Jäljitettävyys
Erikoisteema: Elintarvikeketju esittäytyy
Koulutus, Markkinointi & Kansainvälinen kauppa
Erikoisteema: Lehden 25-vuotisjuhlanumero
n Mikäli haluat kirjoittaa lehteen, ota hyvissä ajoin yhteyttä toimitukseen, jotta kirjoitukselle voidaan varata tilaa. Kunkin numeron sisäl­tö
päätetään jo noin kolme kuukautta ennen lehden ilmestymistä. Toimitus
pidättää itsellään oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä. Lehti ei vastaa
tilaamatta lähetetystä aineistosta. Kirjoituksista ei makseta palkkioita.
Kirjoituksissa ja ilmoituksissa esitetyistä mielipiteistä vastaa niiden laatija.
n Kehittyvä Elintarvike -lehteä julkaisee Elin­tarviketieteiden Seura r.y.
(ETS). Se on maamme suurin elintarvikealan yhdistys. Seura toimii yhdyssiteenä tutkimuksen ja teol­lisuuden välillä ja kattaa elintarvike­kemian,
-teknologian ja -ekonomian sekä ravitsemuksen ja biotekniikan alueet.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
5
n KOLUMNI
Vanhan vitsin mukaan alkavan elintarvikeyrityksen ensimmäinen hankinta on hyvä juristi. Totuus ei ehkä kuitenkaan ole ihan niin
yksioikoinen. Tosin keskustelu yrittäjyyden
ongelmista kulminoituu usein elintarvikelainsäädäntöön, käytännössä pitkälti lain tulkintaan ja sen valvontaan. Näin myös Suomen
Pienjuustolayhdistyksessä, jonka edustajana olin tapaamassa ”joustavuusmissiota” alkuvuodesta 2010.
Joustavuusmissio selvitti tietojen keräämistä EU:n hygienialainsäädännön soveltamisesta pienissä liha- ja maito-alan laitoksissa. Silloinen Suomen Pienjuustolayhdistyksen puheenjohtaja Pekka Hytönen pyysi
minutkin mukaansa saatesanoilla: ”Nyt meitä sitten haukutaan ihan EU-tasolla, tähän
asti ovat kotimaiset voimat riittäneet.” Ennakko-odotukset eivät siis korkealla olleet.
Itse tilaisuus painottui kuitenkin viranomaisten toimintojen arviointiin, ei niinkään
yrittäjien, ja sujui keskustelevassa hengessä.
Hyvä niin. Lainsäädännön haasteita on välttää liian yksityiskohtaisia määräyksiä, ne kun
sitovat joustojen mahdollisuudet minimiin.
Toisaalta liian avoimeksi kirjatut säädökset
aiheuttavat tulkintaeroja. Eniten polemiikkia
nostattava asia lienee: ”Miksi toi saa tehdä
noin, mutta minä en?”
Edellä kerrottu esimerkki oli muutaman
vuoden takaa, mutta uusin pk-elintarvikeyritysten toimintaympäristötutkimus (Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2013) vahvistaa asiaa. Tutkimuksen tulosten mukaan yli puolet
yrityksistä koki elintarvikelainsäädännön olevan suurin menestyksen rajoittaja. Erityisesti tämä korostui lihasektorilla: tulosten mukaan 80 prosenttia liha-alan yrittäjistä koki
lainsäädännön olevan merkittävä rajoittava
tekijä.
Syynä tähän ovat lihantarkastuksen vaatimukset, joita pienteurastamot ovat voimakkaasti kritisoineet. Marjayrittäjistä 61 pro-
6
senttia sekä maidonjatkojalostajista ja leipomoista yli 50 prosenttia mainitsi nimenomaan lainsäädännön menestyksen rajoittajaksi. Kyselyyn vastasi 31 marjayrittäjää.
Samaa mieltä oli 57 prosenttia juures- ja perunajalostajista (vastaajia 39 yritystä).
Keskustelu
yrittäjyyden
ongelmista
kulminoituu usein
elintarvikelainsäädäntöön.
Ongelmia siis tuntuu olevan, mutta mitä
ratkaisuksi? Kaksi keinoa ainakin tulee mieleen: koulutus ja edunvalvonta. Maa- ja metsätalousministeriö on teettänyt selvityksen
pk-yrittäjien neuvonnan ja koulutuksen tarpeesta (Rahkio 2012).
Selvityksen kehitysehdotuksissa esitetään
erityisesti mikroyritysten ja pienten yritysten
tarpeita palvelevan kouluttajakoulutuksen
järjestämistä. Lisäksi ehdotetaan koulutusmateriaalien keskitettyä tuottamista sekä
kouluttajakoulutuksen resursointia. Kouluttajien välistä yhteistyötä ja viranomaisten ja
kouluttajien välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa tulee edelleen kehittää. Hyvä, koulutetaan ensin kouluttajat. Näin vältytään yleiskoulutuksilta, joihin kiireisiä yrittäjiä on vaikea
saada.
Alkuvuodesta ministeriö on perustanut
ruokapoliittisen neuvottelukunnan, jonka
elintarvikelainsäädännön ja -valvonnan jaostossa toimii pk-elintarvikeyrittäjyyden ryhmä.
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kuva: Jaakko Hiidenhovi Mtt
Elintarvikeyrittäjillä
riittää haasteita
Ryhmän tehtävänä on edistää ministeriön
toimialaan kuuluvissa asioissa elintarvikealan pk-yritysten sekä lainsäädännöstä ja
valvonnasta vastaavien viranomaisten vuoropuhelua.
Tätä kanavaa on markkinoitava yrittäjille,
ja siinä me kehittäjät olemme tärkeässä asemassa. Ryhmällä on toki käytössään omat
palautekanavansa (esimerkiksi Eviran palautelaatikko), joista nousee varmasti yksittäisiä epäkohtia, mutta parhaiten voimme
edistää yritysten asiaa keräämällä yrittäjien
kokemuksia yhteen.
Alueellisista kehittäjistä koostuvan RuokaSuomi -teemaryhmän käytännön työssä
näin on toimittukin, mutta pieniä elintarvikeyrityksiä edustavien yhdistysten on myös
aktivoiduttava. Toisille valittaminen ehkä helpottaa oloa, mutta ei ratkaise itse ongelmaa.
Epäkohdat on saatava paperille, on tuotettava perusteltuja ratkaisuehdotuksia ja vietävä pienyritysten asioita eteenpäin. Yhteisesti koettujen ongelmakohtien poistaminen
on helpommin toteutettavissa tätä kautta
kuin käytäntöjen räätälöinti aina yrityskohtaiseksi. Sekä yrittäjien että valvojien koulutus
auttavat yrityskohtaisten tapausten ratkaisua.
Sopivia aiheita ei puutu, ainakin seuraavat
asiat synnyttävät näkemyseroja: raakamaidon tuotantoon ja luovutukseen liittyvät asetusmuutokset, kalan rantaperkaus, lihantarkastuksen modernisointi ja OIVA-järjestelmän laajentuminen. Katsotaan, tarvitaanko
näiden kanssa avuksi sitä ihan aluksi kaipaamaani ”hyvää juristia”?
Erkki Vasara
puheenjohtaja, ETM
Elintarviketieteiden Seura ry
Kirjoittaja toimii myös Suomen
Pienjuustolayhdistys ry:n sihteerinä.
Kehittyvä
Elintarvike
24. vuosikerta
Aikakauslehtien liiton jäsen
ISSN-L 0787-8273
ISSN 0787-8273 (Painettu)
ISSN 2323-458X (Verkkojulkaisu)
Julkaisija
Elintarviketieteiden Seura r.y.
TOIMITUS
PL 115, 00241 Helsinki
p./f. (09) 547 47 00
toimitus@kehittyvaelintarvike.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Raija Ahvenainen-Rantala
raija.ahvenainen@kehittyvaelintarvike.fi
p. 044 082 6118
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Pirjo Huhtakangas
pirjo.huhtakangas@kehittyvaelintarvike.fi
p. 040 822 1370
Avustajat
Anne Haikonen
Anna Hillgrén
Heikki Manner
Kaisu Meronen
Mari Sandell
Jari Toivo
Virpi Varjonen/Tanska
Ari Virtanen/Etelä-Korea
TOIMITUSKUNTA 6/2013
Raija Ahvenainen-Rantala
Jarmo Heinonen
Pirjo Huhtakangas
Saara Hyvönen
Markku Koskela
Eeva Lindroth
Markus Luhtala
Erkki Vasara
Neuvottelukunta
Sampsa Haarasilta
Matti Kalervo
Eeva-Liisa Lehto
Merja Leino
Jussi Loponen
Janne Sallinen
Tarja Suomalainen
Marleena Tanhuanpää
Jari Toivo
Päivi Tähtinen
Erkki Vasara
ILMOITUSMYYNTI
Infoteam Oy
p. (09) 441 133
f. (09) 447 427
infoteam@infoteam.fi
Ulkoasu Mari Kivi
PainO
Vammalan Kirjapaino Oy
Tilaushinta 2014
Kestotilaus 59 €/vsk.
määräaikaistilaus 65 €/vsk.
kestotilaus oppilaitokset 48 €/vsk.
määräaikaistilaus 55 €
irtonumero 9,50 €+ postituskulut
vähintään 10 kpl jälkitilaus 2,50 €/kpl +
postituskulut. Hintoihin sisältyy ALV
Kansikuva Raija Ahvenainen-Rantala
Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset sekä ETS r.y:n jäsenasiat
Elintarviketieteiden Seura ry.
Anna Kojo
assistentti-taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
p. 050 337 1070, f. (09) 547 4700
info@ets.fi
www.ets.fi
www.algolchemicals.com
food@algol.com
09 50991
Parhaat resePtit
kestävät aikaa
Laadukkaat raaka-aineet ja arvostetut
eurooppalaiset kumppanit.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
7
n LUKIJALTA
Voin syönnistäkö
sydäninfarktiriski?
Voin kulutus on maassamme lisääntynyt parin viime vuoden aikana, mistä syystä erityisesti maitorasva on noussut jälleen ravitsemuskeskustelun polttopisteeseen. Vanhat
väitteet maitorasvan sydänhaitallisuudesta
nostavat taas päätään, vaikka 2000-luvun
tutkimuksissa maitorasvalla ja sepelvaltimotautikuolleisuudella ja -sairastavuudella ei
ole havaittu yhteyttä.
Kansanterveyslaitoksen ja Harvardin yhteinen SETTI-tutkimus (1) oli ensimmäisiä,
huolellisesti tehtyjä tutkimuksia, joka vakavasti horjutti yleistä käsitystä voin sydänhaitallisuudesta. Tutkimus kohdistui herkkään
riskiryhmään, keski-ikäisiin suomalaisiin tupakoiviin miehiin (n=21 930).
Voin kulutuksella, joka enimmillään oli keskimäärin 51,2 g/pv, ei ollut yhteyttä lisääntyneisiin sepelvaltimotautitapahtumiin. Myöskään tyydyttyneillä rasvahapoilla yleisesti ja
voissa runsaahkosti esiintyvillä lauriini(C12), myristiini- (C14) ja palmitiinihapolla
(C16) ei ollut edellä mainittua haitallista yhteyttä. Sittemmin 2000-luvulla laajoissa meta-analyyseissä on kiistattomasti vahvistettu, ettei tyydyttyneillä rasvoilla ja sydän- ja
verisuonisairastuvuudella ja -kuolleisuudella
ole yhteyttä (2−4).
Heikkouksia ruokapäiväkirjanpidossa
Itä-Suomen yliopistossa toteutettiin SETTItutkimuksen kanssa samoihin aikoihin alkanut ja vuonna 2005 päättynyt SVVT-tutkimus. Siitä on poimittu voin käyttöä ja sydäninfarktiriskiä käsittelevä aineisto. Tulokset on julkaistu vertaisarvioituna alkuperäistutkimuksena vasta äskettäin, kahdeksan
vuotta tutkimuksen päättymisen jälkeen (5).
Alkuperäisestä SVVT-tutkimuskohortista
valikoitiin 61 prosenttia, yhteensä 1981 keski-ikäistä miestä, joiden ruokapäiväkirjat olivat saatavilla. Heidän voin kulutuksensa ja
sydäninfarktitapahtumat kartoitettiin. Voin
kulutus laskettiin tutkimuksen alussa tehdyn
neljän vuorokauden ruokapäiväkirjanpidon
perusteella.
Mahdollisia muutoksia voin käytössä 16
tutkimusvuoden aikana ei tarkistettu kertaakaan huolimatta Itä-Suomessa harjoitetusta
voimakkaasta voin vastaisesta valistuksesta.
8
Valistuksen on kuitenkin sanottu vaikuttaneen suuresti sikäläisiin ruokatottumuksiin,
joten vain kertaluonteisesti tehty ruokapäiväkirjanpito on varmasti voin kulutuksen mittarina vanhentunut ja epätarkka.
Tutkimuksen (5) päätelmänä todetaan,
että runsas voin käyttö, yli 51 g/pv, oli yhteydessä lisääntyneeseen sydäninfarktiriskiin.
Riski lisääntyi 4,3 prosenttia jokaista kymmentä päivittäin käytettyä voigrammaa kohden. Tulos on ristiriidassa SETTI-tutkimuksen tuloksen kanssa, mihin ei viitata. Epidemiologisten tutkimusten heikkoutena voi
yleisesti pitää tutkimuksen alussa toteutettua ravintokartoitusta. Laajassa SETTI-tutkimuksessa seurantoineen se on ollut kuitenkin SVVT-tutkimuksessa käytettyä kertakartoitusta selvästi huolellisempi.
Maassamme
pyritään
pakonomaisesti
osoittamaan
maitorasva ja voi
sydänhaitallisiksi.
Rasvan kulutus mitattava
verestä tai kudoksesta
Voissa on 80 prosenttia maitorasvaa. Lisäksi
se sisältää 16 prosenttia vettä, 1−2 prosenttia
suolaa, sekä maitoproteiinia/peptidejä että
laktoosia noin yhden prosentin verran ja hieman maitohappobakteereita (hapate). On vaikea olettaa, että vesi tai muut viimeksi mainitut voin pienainesosat aiheuttaisivat SVVTtutkimuksessa saadut sydänhaittatulokset.
Syyn täytyisi siis olla maitorasvassa.
Uudenaikaisessa, luotettavassa tutkimuksessa maitorasvan käyttömäärä mitataan
henkilön verestä tai rasvakudoksesta (6−8).
Pääsääntöisesti vain maitorasvassa esiintyvät
penta- (C15) ja heptadekaanihappo (C17) leimaavat ihmisen rasvakoostumuksen ja kuvaavat maitorasvan käyttöä. Mitä enemmän
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
maitorasvaa on kulutettu, sitä enemmän ko.
rasvahappoja on henkilön rasvavarannossa.
Määrittämällä nämä rasvahapot saadaan täsmällinen tieto nautitun maitorasvan määrästä.
2000-luvulla on tehty useita tutkimuksia
C15/C17-menetelmällä (9−12). Tutkimukset
osoittavat yhtäpitävästi, ettei maitorasvalla
ole yhteyttä infarktiriskiin, vaan se jopa vähentää sitä. Mitä enemmän maitorasvaa on
käytetty, sitä vähäisempi on sydäninfarktin
riski. Yhteneväinen tulos on saatu erilaisissa
väestöryhmissä ja erilaisin maitotuotteiden
kulutustottumuksin.
Joskus kuulee sanottavan, että kalan rasvassa olevat erittäin vähäiset C15- ja C17pitoisuudet haittaavat menetelmän luotettavuutta. Mahdollisuus on kuitenkin eliminoitu
analysoimalla myös kalan rasvalle ominaiset
omega-3 ryhmän eikosapentaeenihappo
(EPA, C20:5) ja dokosaheksaeenihappo
(DHA, C22:6). Niiden avulla määritetty kalarasvan kulutus ei muuta tulosta maitorasvan
haitattomuudesta (9,10).
Puolueettomuutta
tieteelliseen kirjoittamiseen
Voutilainen et al. (5) eivät viittaa edellä mainittuihin tutkimuksiin (1, 9−12) ja niiden tuloksiin, jotka ovat ristiriidassa heidän tuloksensa kanssa. He eivät liioin viittaa katsauksiin,
jotka laajaan aineistoon perustuen osoittavat, ettei rasvaisillakaan maitovalmisteilla tai
maitorasvalla ole yhteyttä lisääntyneisiin sydäntapahtumiin (13,14).
Kirjoittajat toteavat, että heidän tuloksensa
”tukee aiempaa tutkimusnäyttöä voin käytön
yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksien riskiin”. Aiempana tutkimusnäyttönä esitellään
kaksi tutkimusta. Ensinnä mainitaan ”Seitsemän maan tutkimus”. Se ei kuitenkaan millään tavoin yhdistä voita infarktiriskiin. Toisena
mainitaan ruotsalainen naisiin kohdistunut tutkimus (15).
Tutkimuksen tuloksesta annetaan aluksi oikea kuva: ”… juuston ja
leivänpäällysvoin käyttö olivat merkitsevästi yhteydessä sydäninfarktiin”, mutta sitten jatketaan harhaanjohtavasti: ”juusto suojasi infarktilta ja voi lisäsi infarktiriskiä”. Todellisuudessa voin kokonaiskäyttö,
mikä luonnollisesti on ratkaisevaa ja jota myös itse SVVT-tutkimuksessa tarkastellaan, ei lisännyt riskiä. Tätä kirjoittajat eivät mainitse.
Tämäkin tutkimus (15) siis asettuu niiden tutkimusten rintamaan, jotka osoittavat, ettei voin käytöllä ja infarktiriskillä ole yhteyttä.
Tieteellisen toiminnan ensimmäinen periaate on omaan tutkimusaiheeseen liittyvän aikaisemman tiedon tarkka ja oikea tunteminen.
Omia tutkimustuloksia julkaistaessa kaikki tämä tieto tulee esitellä
avoimesti ja tarkasti.
Vastaus otsikon kysymykseen on, että voin syönti ei lisää sydänsairastavuutta tai -kuolleisuutta. Näyttää kuitenkin siltä, että nykytutkimuksen kiistattomiin tuloksiin viittaamatta ja/tai niistä piittaamatta maassamme pyritään pakonomaisesti osoittamaan maitorasva ja voi sydänhaitallisiksi. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan
omalta osaltani korostaa, että ravitsemuksessa kannattaa aina kohtuus, olipa kysymyksessä sitten luontainen voi, luontainen kasviöljy tai kasviöljyistä kovetetut margariinit. ■
Kari Salminen
professori
Lähteet:
1. Pietinen P. et al. 1997. Intake of Fatty Acids and Risk of Coronary Heart
Disease in a Cohort of Finnish Men. Am J Epid. 145:876−87.
2. Mente A. et al. 2009. A Systematic Review of the Evidence Supporting a
Causal Link between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Archiv
Intern Med. 169:659−69.
3. Skeaff CM & Miller J. 2009. Dietary Factors and Coronary Heart Disease:
Summary of Evidence from Prospective Cohort and Randomised
Controlled Trials. Ann Nutr Metab. 55:173−201.
4. Siri-Tarino PW. et al. 2010. Meta-analysis of prospective cohort studies
evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease.
Am J Clin Nutr. 191:535−40.
5. Voutilainen et al. 2013. Voi ja sydäninfarktiriski. Suom Lääkäril. 68:2351-57.
6. Wolk A. et al. 1998. Evaluation of a biological marker of dairy fat intake.
Am J Clin Nutr. 68:291−95.
7. Smedman A. et al. 1999. Pentadecanoic acid in serum as a marker for
intake of milk fat: relations between intake of milk fat and metabolic
risk factors. Am J Clin Nutr. 69:22−9.
8. Wolk A. et al. 2001. Fatty acid composition of adipose tissue and serum
lipids are valid biomarkers of dairy fat intake among men. J Nutr.
13:828−33.
9. Warensjö E. et al. 2004. Estimated intake of milk fat is negatively
associated with cardiovascular risk factors and does not increase the
risk of a first acute myocardial infarction. Brit J Nutr. 91:635−42.
10. Biong AS. et al. 2006. Intaek of milk fat, reflected in adipose tissue
fatty acids and risk of myocardial infarction: a case-control study. Eur J
Clin Nutr. 60:236−44.
11. Aslibekyan S. et al. 2011. Biomarkers of dairy intake and the risk of
heart disease. Nutr Metab Cardiovasc Dis. 22:1039−45.
12. de Oliveira Otto MC., et al. 2013. Biomarkers of Dairy Fatty Acids and
Risk of Cardiovascular Disease in the Multi-Ethnic Study of
Atherosclerosis. J Am Heart Assoc. 2:e000092 (doi:10.1161/
JAHA.113.000092).
13. German JB. et al. 2009. A reappraisal of the impact of dairy foods and
milk fat on cardiovascular disease risk. Eur J Nutr. 48:191−203.
14. Soedemah-Muthu SS. et al. 2011. Milk and dairy consumption and
incidence of cardiovascular disease and all cause mortality: doserisponse meta-analysis of prospective cohort studies. Am J Clin Nutr.
93:158−71.
15. Patterson E. et al. 2013. Association between Dairy Food Consumption
and Risk of Myocardial Infarction in Women Differs by Type of Dairy
Food. J Nutr. 143:74−9
Bigiruuan
aikakausi!
Ruoka-ala on uudistunut hitaasti päätellen ainakin sen pohjalta, mitä
alan keskustelua tulee vähän satunnaisesti seurattua. Funktionaaliset
eli terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat edelleen keskeinen teema.
Miksei kukaan ole käsitteellisellä tasolla vienyt aluetta eteenpäin? Itse
tein jo yli kymmenen vuotta sitten pientä avausta alueella ja puhuin
monifunktionaalisista elintarvikkeista.
Ymmärrys ei kasva eikä kehitystä tapahdu, jollei myös viitekehys
elä tässä päivässä ja mielellään vähän edelläkin. Tunnetustihan on
niin, että tarvitaan paljon puhetta ja keskustelua, ennen kuin käytännön tasolla tapahtuu pienintäkään muutosta.
Jos lähdetään pohjalta, mikä onkaan modernissa ajassa se kerros,
joka luo ruuan elementaarisen tason? Sen digiajan piimaailmaa vastaavan? Vai voiko ruokamaailmassa näin paljon edes yksinkertaistaa?
Miten laittaa orgaaniset ja epäorgaaniset samalle viivalle? Ammattipiireissä taitaa vain käydä niin, että ravintoaineet ovat kohta lähinnä
popularisoivan terveysvalistuksen materiaalia.
Jos ei ole uutta viitekehystä, ammattipuolellakin mennään aika vuoristorataa, kun milloin mikäkin teema nousee hetkeksi esiin. Mitä siitäkin tulisi, jos piisiruvalmistajan pitäisi puhua asioistaan geologin kivenkokoisin käsittein. Lopputulos olisi, että millään uudella ei näy olevan arvoa ja kaikki keskiarvoistuu.
Uuden ruoka-alan puolella ei kyllä olla maailman parhaita kommunikoijiakaan. Ruuan aistinvaraisen maailman rikkaus on tullut oikein
ryminällä Suomeen. Mutta sitä tietoa, että ruuan ja ihmisen suhde on
myös fysiologisella puolella yhtä vivahteikas, ei ole saatu vietyä positiiviseksi viestiksi ja ennen kaikkea ratkaisuiksi. Jos tässäkin maailmassa sitten edetään ”lue etiketistä -tyyliin”, ollaan aika suossa.
Voidaanhan hyvin ajatella, että vaikka ruisleipäviipaleeseen liittyvä
tietämys pitäisi olla samalla tasolla kuin kännykkää koskeva. Tuntematonta murua siinä ei olisi. Tämän ei silti tarvitsisi tarkoittaa mitään
ylimääräistä muokkausta, vaan viipaleen arvo perustuisi lukemattomien edeltävien valintojen ketjuun, joka tähtäisi tietylle yksilölle tarkoitetun viipaleen aikaansaantiin.
Jäljitettävyys käännettäisiin nurinpäin, jäljitettäisiinkin juuri sinulle
sopivaa ruisviipaletta. Kaikki funktiot huomioonottaen. Ei kuulostaisi
pahalta. Nykyiset ruokatehtaat ovat vielä kuin vanhanajan masuuneja. Keskiarvofunktionaalisen massan suolto riittää.
Bigiajan tehtaita odotellessa! ■
Jarmo Markula
yrittäjä
Tosikiito
Kuvaajan nimi puuttui
lihantarkastusjutusta
Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 5/2013 oli juttu Lihantarkastuslainsäädäntö uudistuu riskiperusteisemmaksi. Taittovaiheessa
jutun kuvasta oli tipahtanut pois kuvaajan nimi. Sivun 26 kuvan oli
ottanut Marja Fossi. Toimitus pahoittelee nimen poisjääntiä.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
9
n AJANKOHTAISTA
Valvontayksiköiden laatujärjestelmissä
ja riskiperusteisuudessa puutteita
Kunnallisten elintarvikevalvontayksiköiden toiminnassa
on merkittävää vaihtelua laadun,
vaatimuksenmukaisuuden ja
tehokkuuden osalta.
Valvontayksiköiden toiminnassa on eniten
puutteita toimivien laatujärjestelmien sekä toiminnan riskiperusteisuuden ja tavoitteellisuuden osalta. Tämä tuli esiin asiantuntijaverkosto EnviroVetin toteuttamassa hankkeessa, jossa arvioitiin kunnallisen
elintarvikevalvonnan tasoa, laatua ja yhdenmukaisuutta.
Pakkokeinojen käyttö on vaihtelevaa, ja
niiden käytössä on sekä epäkohtia että oikeusturvan riittävästi huomioivia menettelyjä.
Eniten poikkeamia aiheuttavat valvontatiheydet, jotka eivät perustu kohteiden
riskinarviointiin. Toimijoilla ei ole täten
mahdollisuutta vaikuttaa tarkastustiheyksiin tai niiden kautta muodostuviin maksuihin. Poikkeamia aiheuttavat myös mikrobikriteeriasetuksen vastaiset näytteenottovaatimukset sekä puutteellinen toiminta ruokamyrkytysepidemioissa. Asiakaskeskeisyys ja toiminnan läpinäkyvyys jäävät myös vähäisiksi.
Toiminnan tasossa
merkittävää vaihtelua
Valvontayksiköiden toiminnan tasossa on
merkittävää vaihtelua laadun, vaatimuksenmukaisuuden ja tehokkuuden osalta.
Ääritapauksissa toiminnan ei voida katsoa
täyttävän lainsäädännön minimivaatimuksia tai varmistavan riittävää elintarviketurvallisuuden tasoa valvonta-alueella. Toisaalta joissain yksiköissä toiminnan
laatu ja organisointi lähentelevät jo standardien mukaista laadunhallintaa ja vaikuttavuutta. Johtopäätöksenä hankkeessa
onkin, että arviointiin tarvitaan tilastoja ja
lukumääriä syvempää tarkastelua ja valtakunnallista vertailua.
Esimerkiksi pelkkä ruokamyrkytysepidemioiden määrän vertailu voi johtaa vir-
10
heelliseen tulokseen, koska kaikissa yksiköissä ei ole lainkaan menetelmää epidemioiden havaitsemiseen ja seurantaan. Vastaavasti henkilöstövoimavaroihin vaikuttavat
henkilömäärän lisäksi muun muassa pätevyys, johtaminen ja tavoitteiden asettaminen.
Joissakin tapauksissa poikkeamien arvioidaan vaarantavan sekä elintarviketurvallisuuden että yhdenvertaisuuden toteutumisen. Laatujärjestelmien ja ohjeiden
puute aiheuttaa erilaisia tulkintoja jopa saman yksikön sisällä. Näytteenottovaatimusten erilainen tulkinta on aiheuttanut
tilanteita, jossa samalla näytteenottotiheydellä valvontakohde voi saada arvosanaksi oivallisen tai korjauskehotuksen.
Tulosten perusteella suositellaan hankkeen jatkamista. Erityisesti yksiköiden johtajat toivoivat, että auditoinnit laajennetaan
koskemaan kaikkia kunnallisia valvontayksiköitä ja tulokset saadaan jatkossakin
yksiköiden käyttöön.
Auditointimalli
valvonnan kehittämiseksi
Hankkeen tavoitteena oli auditointimalli,
joka palvelisi sekä valvontayksiköiden
omaa kehittämistyötä että valvonnan yhdenmukaistamista ja toisi tulosten avulla
läpinäkyvyyttä asiakkaille, päättäjille ja
kuluttajille.
Hanke toteutettiin kahdessa vaiheessa,
joista ensimmäisessä kerättiin taustatietoa
tämänhetkisen valtakunnallisen keskitason arvioimiseksi. Toisessa vaiheessa toteutettiin käytännön pilottiauditointi kuuteen kunnalliseen valvontayksikköön (noin
10 % yksiköistä).
Taustatiedot kerättiin viidesosasta valvontayksiköitä. Tietoja kerättiin tilinpäätöksistä, valvontasuunnitelmien toteumaraporteista, toimintakertomuksista ja laatujärjestelmistä sekä johtajien haastatteluista. Tiedot muutettiin toiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta kuvaaviksi suhdeluvuiksi, joissa painotettiin toiminnan vaa-
Poiminta indikaattoriarvioinnista (yhteensä 50 kpl). Indikaattorit sisältävät sekä kvalitatiiviisia
että kvantitatiivia tekijöitä.
•Vaatimuksenmukaisuus ja yhtenäinen toiminta
•varmistetaan toimivalla laatujärjestelmällä ja
ohjeistuksella
•Laatujärjestelmä on ajan tasalla ja sitä toteutetaan käytännön valvonnassa
•Suunnitelmallisen valvonnan osuus %
•Virallisen valvonnan kustannukset €/as
•Maksutuotot/kustannukset (%)
•Maksutuotot/valvontahlö (€/htv)
•Kustannukset/valvontahlö (€/htv)
•Tarkastus tai muu suorite/v/hlö, lkm-tavoite
•Suoritetavoitteiden toteutuminen %
•Valvonnan henkilöstön määrä/valvonnan laajuus
•Valvonnan suhteellinen osuus valvonnan henkilöstön työajasta %
•Pakkokeinojen käyttö on ohjeistettu selkeästi
(ohjeet, mallit jne)
•Pakkokeinoja käytetään oikeasuhtaisesti, ts lievimmästä alkaen mutta vakavuus huomioiden
•Pakkokeinoprosesseihin käytetty aika (puutteen havaitseminen-pakkokeinoon ryhtyminen)
•on järkevä ja suhteessa puutteen vakavuuteen
•Pätevyyden ylläpitämisestä huolehditaan riittävällä koulutuksella ja seurannalla
•Henkilöstö on erikoistunut
•Työnkuvat ovat selkeät ja valvonnan kannalta
järkevät
•Johdolla on selkeä ja aktiivinen rooli tavoitteissa
•ja niiden toteutumisessa sekä valvonnan linjauksissa
•Johto seuraa tavoitteiden toteutumista säännöllisesti ja tarvittaessa ryhtyy korjaaviin toimenpiteisiin
Pisteytys: 0 = ei lainkaan = lainsäädännön vastaisuus eli POIKKEAMA, 1 = heikko,
2 = välttävä, 3=riittävä=valtakunnallinen keskitaso, 4 = hyvä, 5 = erinomainen
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Osa-alueiden arviointi (ka)
4
3,4
3,5
3
2,5
2,8
2,7
II
III
2,5
2,9
2
1,5
1
0,5
0
I
I. Valvonnan vaatimuksenmukaisuus
(lainsäädännön vaatimukset)
II. Vaikuttavuus (tavoitteet, toteumat,
elintarviketurvallisuus)
IV
V
III. Tehokkuus (voimavarat/tulokset)
IV. Pakkokeinojen käyttö
V. Henkilövoimavarat (mm. johtaminen,
pätevyys, ohjeiden noudattaminen)
Pilottiauditointien (n=6) tulokset osa-alueittain valtakunnalliseen tasoon (taso 3)
suhteutettuina.
timuksenmukaisuuden ja vaikuttavuuden
lisäksi myös taloudellisuutta ja resurssien
järkevää käyttöä (taulukko).
Auditoinnin taustalla laskentaohjelma
Auditointi perustuu 50 toimintaa kuvaavaan
indikaattoriin. Menetelmää työstänyt asiantuntijaryhmä koostui terveysvalvonnan
johtajista ja valvojista, koska arviointi haluttiin tuoda mahdollisimman lähelle käytäntöä. Lisäksi tiimi pohti, minkälaisista tiedoista olisi eniten hyötyä oman toiminnan
kehittämiseen ja toiminnan arviointiin suhteessa muihin valvontayksiköihin.
Auditointien painopistealueet valittiin
EU-komission antamien auditointien suuntaviivojen sekä komission valvonta-asetuksen horisontaalisten vaatimusten pohjalta.
Painopisteet olivat johtaminen ja toiminnan järjestäminen, valvontaohjelmat, henkilöstöresurssit ja -pätevyys, sanktiot, niiden määrä ja korjaavien toimenpiteiden
seuranta.
Käytännön auditointi jaettiin näiden painopistealueiden perusteella viiteen osa-alueeseen (kuva). Kukin osa-alue sai arvosanan indikaattoreiden laskennallisten keskiarvojen perusteella. Tällä menetelmällä
haluttiin minimoida auditoijien väliset tulkintaeroavaisuudet ja varmistaa tulosten
yhdenmukaisuus ja vertailtavuus.
Auditointikriteereiksi valittiin elintarvikelainsäädäntö sekä ISO 9001 -standardin
vaatimukset soveltuvin osin. Koska yksiköiden laatujärjestelmien taso vaihtelee
huomattavasti, ei standardia kokonaisuudessaan voitu ottaa arviointikriteeriksi.
ISO-standardin laadunhallinnan periaatteet ja vaatimukset ovat kuitenkin useassa
kohdassa yhteneväiset valvonta-asetuksen
vaatimusten kanssa.
ditoijille tiukat kriteerit. Pääauditoijilta
edellytettiin ISO 9001 Lead Auditor -pätevyyttä, Eviran auditointipätevyyttä sekä
pitkää kokemusta toimialan käytännön johtotehtävissä.
Auditointi pyrittiin pitämään auditointikohteelle riittävän kevyenä, ja mittavin
työ tehtiin jo ennen varsinaista auditointia.
Myös indikaattoripisteytys aloitettiin jo tässä vaiheessa. Varsinaisen auditoinnin aikana arviota tarkennettiin auditointimenetelmiä (otokset, haastattelut, tarkastukset) käyttäen ottamalla pääauditoijan harkintaan perustuen riittävästi poikkileikkauksia toiminnasta. Tässä vaiheessa korostuivat auditoijien osaaminen ja kokemus
toimialalta.
Auditointiraportti toimitettiin valvontayksiköille kahden viikon kuluttua auditoinnista. Tällä haluttiin varmistaa auditoinnin aikana esille nousseiden huomioiden pysyminen tuoreena muistissa korjaavien toimenpiteiden suunnittelua varten.
Poikkeamat luokiteltiin ISO 9001 -standardin mukaisesti lainsäädäntö, toimialan ohjeistus ja elintarviketurvallisuusnäkökohdat huomioiden vähäisiin ja merkittäviin
poikkeamiin.
Lisäksi kiinnitettiin huomiota erityisen
hyviin käytäntöihin. Hyvät käytännöt on
koottu EnviroVetin kotisivuille (www.envirovet.fi) yksiköiden hyödynnettäväksi.
Outi Lepistö
pääauditoija
EnviroVet
info(at)envirovet.fi
Auditoijien asiantuntemus korostuu
www.envirovet.fi
Koska kyseessä on monimuotoista asiantuntemusta ja yksityiskohtaista lainsäädäntöä sisältävä toimiala, asetettiin myös au-
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
11
n AJANKOHTAISTA
Ilmainen portaali toimintavarmuuden itsearviointiin
Huoltovarmuuskeskuksen Huoviportaali tarjoaa yrityksille ilmaisen
työkalun arvioida ja kehittää
omaa toimintavarmuuttaan.
Valmiuspäällikkö Viljo Holopainen elintarviketeollisuuspoolista kertoo, että tavoitteena on tuottaa portaaliin välineitä ja menetelmiä, joilla yritykset voivat kehittää kykyään toimia häiriötilanteissa. Kypsyysanalyysin avulla yritykset voivat arvioida
omaa jatkuvuudenhallinnan tasoaan, tunnistaa kehittämisalueita ja vertailla omaa
tasoa alan toimijoiden yleiseen tasoon.
− Ennen arviointia kussakin yrityksessä pitää miettiä kysymysten avulla, mikä
on oleellista juuri heidän yrityksessään ja
vasta sitten ryhtyä hyödyntämään työkalua, Holopainen täsmentää.
Huovi-portaalin kypsyysanalyysissa on
kuusi kysymysosa-aluetta: jatkuvuudenhallinnan johtaminen, suunnittelu ja strategiat, henkilöstön tehtävät jatkuvuudenhallinnan kehittämisessä, kumppanuuksien ja resurssien jatkuvuudenhallinta, toimintojen jatkuvuudenhallinta sekä jatkuvuudenhallinnan kehittämisen mittarit.
Viisi tasoa kuvaa nykytilannetta
Analyysi voidaan tehdä vaiheittain. Analyysissa on satakunta arvioitavaa asiaa,
joista kukin yritys vastaa niihin, jotka ovat
sille oleellisimpia. Analyysin kussakin
kohdassa yritys vastaa, millä tasolla se on
nyt ja mille tasolle se kehittää toimintaansa. Arviointitulosten avulla yritys näkee
nykytilansa ja sen, mitä pitää tehdä tavoitetilan saavuttamiseksi.
Tasoja on viisi. Esimerkiksi kriisiviestinnän ensimmäisellä tasolla kriisitilanteen
aikaista viestintää ja viestinnän vastuita ei
ole suunniteltu ja täsmennetty, mutta ylin
johto saattaa tiedostaa tarpeen laatia kriisiviestinnän ohjeen. Toisella tasolla ylin
johto on käynnistänyt ohjeistamisen, ja
kriisiviestinnästä päätetään tapauskohtaisesti.
Kolmannella tasolla kriisiviestinnästä
on ylimmän johdon hyväksymä ohje, joka
12
tain, ja menettelyjä kehitetään tulosten perusteella.
Analyysi tuo kehittämistarpeet esiin
Kypsyysanalyysi tuo esiin häiriötilanteiden
ja kriisinhallinnan menettelyjen
heikkouksia, vahvuuksia ja kehitystarpeita
ja luo jatkuvuudenhallinnan arviointiin ja
kehittämiseen järjestelmällisyyttä, Tuija
Kyrölä vakuuttaa.
sisältää kriisitilanteen aikaiset sisäisen ja
ulkoisen viestinnän vastuut ja eri kohderyhmien yhteystiedot. Ulkoista ja sisäistä
tiedottamista varten on tehty tiedotemalleja eri häiriötilanteita varten, ja kriisiviestinnästä vastaavat harjoittelevat kriisiviestintää säännöllisesti. Kriisiviestintäohje,
tiedotemallien ja kohderyhmien yhteystietojen ylläpito on vastuutettu, ja kriisiviestinnän keinojen toteutuksessa on huomioitu sähkökatko ja tietoverkon toimimattomuus.
Neljännellä tasolla kriisiviestinnästä vastaavat harjoittelevat kriisiviestintää säännöllisesti, ja harjoituksiin osallistuu kriittisten toimintayksiköiden liiketoiminnasta vastaavia henkilöitä. Harjoitusten tulosten perusteella kehitetään kriisiviestinnän
menettelyjä.
Viidennellä tasolla kriisiviestintä on jatkuvan parantamisen kohde. Kriisiviestintämenettelyjä ja -ohjeita arvioidaan vuosit-
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Johtaja Tuija Kyrölä Huoltovarmuuskeskuksesta kertoo, että Huovi-portaalissa on
mukana 24 poolia, joista 19:llä on jo nyt koko alaa kattava tilannekuva käytettävänään.
− Valveutuneet, järkevät ja vastuulliset
esimiehet huolehtivat, että toiminnot sujuvat yllättävissäkin tilanteissa. Jatkuvuuden
hallinta on häiriötilanteiden minimointia.
Häiriötilanteet aiheuttavat tappioita ja kaaosta työntekoon, Kyrölä kiteyttää.
Elintarvikeketjussa on tehty kypsyysanalyyseja vaihtelevasti: alkutuotantopoolissa osuus on nyt noin 80 prosenttia, elintarviketeollisuuspoolissa sekä kauppa- ja
jakelupoolissa vajaa 50 prosenttia.
Analyysien perusteella tärkeimmät kehityskohteet ovat johtaminen, toimintojen
kriisiluokittelu ja riippuvuuksien tunnistaminen, jatkuvuuden hallinnan koulutus
sekä suositusten soveltaminen toimintaverkoissa.
− Kypsyysanalyysi tuo esiin häiriötilanteiden ja kriisinhallinnan menettelyjen
heikkouksia, vahvuuksia ja kehitystarpeita ja luo jatkuvuudenhallinnan arviointiin
ja kehittämiseen järjestelmällisyyttä, Tuija
Kyrölä vakuuttaa.
Hän suosittelee, että kypsyysanalyysi
käydään läpi sellaisella porukalla, joka osaa
aidosti vastata kysymyksiin. Yksin tehty
arviointi ei useinkaan johda tarvittaviin
kehittämistoimiin.
Portaalissa myös työpajoja
Portaali tuottaa valtakunnallisesti huoltovarmuuden tilannekuvaa, ja yritykset saavat poolikohtaiset raportit. Yritysten edustajat rekisteröityvät portaaliin käyttäjiksi
verkkopankkitunnuksilla ja luovat käyttöönsä käyttäjätunnuksen ja salasanan. Rekisteröitymisen jälkeen kirjautumiset tapahtuvat käyttäjätunnuksen ja salasanan
avulla.
Kypsyysanalyysin lisäksi sieltä löytyvät
muun muassa alan uutiset, uusimmat dokumentit, poolien ohjeistuksia, oppaita,
hankkeita ja häiriötietopankki. Portaalissa
toimii myös teollisuusautomaation tietoturvan työpajoja.
− Työpaja on luottamuksellinen ryhmä,
johon kutsutaan jäseneksi. Siellä voidaan
esimerkiksi ideoida harjoituksia. Portaalissa voi olla myös yrityksen omia ryhmiä,
joihin muut eivät pääse. Esimerkiksi Tampereen seudulla toimii Pirkanmaan turvallisuusklusteri, jonka jäsenet tiedottavat toisilleen tärkeistä asioista, Kyrölä kertoo.
Valio kehittää valmiuksiaan
Suurista elintarvikeyrityksistä muun muassa Valio Oy hyödyntää Huovi-portaalia.
− Valio on Suomen elintarvikehuollon
kannalta tunnistettu kriittiseksi yritykseksi. Haluamme kehittää valmiuksiamme
merkittävistä häiriöistä toipumiseksi, Valion turvallisuuspäällikkö Seppo Morander kertoo.
Hänen mukaansa Huovi on yksityiskohtainen työkalu toimintojen tarkastelemiseksi.
− Siinä on kysymyksiä hyvin laajasti kaikilta osa-alueilta. Huovi on antanut yhden
menettelyn säännölliseen asioiden tarkasteluun ja samalla ulkopuolisen näkemyksen, Morander tarkentaa.
Huovin kypsyysanalyysi on auttanut tunnistamaan Valion toiminnassa asioita monelta eri suunnalta ja eri näkökannoista.
− Omalla riskinarviointimenettelyllä tarkastelumme on ollut konkreettista ja koh-
distunut usein meille tutumpiin asioihin,
Morander toteaa.
Tavoitteena on nyt tarkastella Valion toimipaikkojen tuloksia kokonaisuutena ja
miettiä seuraavan vuoden painopistealueita suunnitellessa, mitä aihealueita tulisi
kehittää.
− Meillä on kehitettävien aihealueiden
tunnistuksessa käytössä myös riskianalyysimenettely, jonka perusteella kohdennamme tarkasteltavia asioita toimipaikkatasolla, Morander täsmentää.
Valiolaiset saavat Huovi-portaalin uutisista ajankohtaista tietoa ja taustamateriaalia toipumissuunnittelun kehittämisen
tueksi.
− Tilannekuva-osio on erinomainen tietolähde ajantasaisiin aiheisiin, mutta muiden ominaisuuksien käyttö on vielä vähäistä. Portaali on koettu hieman vaikeaksi
käyttää. Erityisesti kypsyysanalyysin kuvaukset tuottavat harmaita hiuksia siinä,
miten asioita sovelletaan ja istutetaan
omaan toimintaamme. Jonkinlainen tietopankki hyvistä käytännöistä voisi helpottaa omien toimenpiteiden kehittämistä,
Morander ehdottaa.
− Toimimme aktiivisesti kauppa- ja jakelupoolissa, joten on luontevaa hyödyntää Huovi-portaalin tarjoamia mahdollisuuksia. Se on toimiva tiedonvälityskanava, joka kokoaa kattavasti jatkuvuuden hallintaa koskevan tiedon yhteen välineeseen,
Virtanen sanoo.
Hänen mukaansa kypsyysanalyysin läpikäynnin avulla yhtiön johtoryhmälle ja
muille vastuuhenkilöille on muodostunut
selkeä, yhteinen näkemys jatkuvuuden hallinnan kentästä kokonaisuudessaan ja yhtiön nykyvalmiuksista sekä tavoiteasetannasta.
− Kypsyysanalyysin avulla on helppo
valita jäsennellysti seuraavan kauden kehityskohteet jatkuvuuden hallinnan osalta, Virtanen täsmentää.
Portaalin avulla Tuko ylläpitää yhteystietojaan huoltovarmuusorganisaatiolle ja
saa jatkuvuuden hallintaan liittyvää ajankohtaistietoa ja tukimateriaalia esimerkiksi jatkuvuusharjoittelua varten.
− Olisi hienoa, jos käytössä olisi vielä yksityiskohtaisempia harjoituskuvauksia. Niiden avulla olisi helpompaa lähteä toteuttamaan käytännössä harjoitusta omassa
yhtiössä, Satu Virtanen toivoo.
Yksityiskohtaisemmat
harjoituskuvaukset toiveena
Pirjo Huhtakangas
Palvelupäällikkö Satu Virtanen Tuko Logistics Osuuskunnasta kertoo, että yritys
on luokiteltu huoltovarmuuskriittiseksi yhtiöksi.
Vakavan häiriötilanteen hallintamenettely
Poolin keskiarvo
Yritys
Vakavan
häiriätilanteen hallinta toimitayksikössä
Asiakaspalvelu
vakavan
häiriötilanteen
aikana
Vakavan
häiriätilanteen hallinta toimitayksikössä
5
4
3
2
Asiakaspalvelu
vakavan
häiriötilanteen
aikana
Toimintayksiköiden
välinen yhteistyö
häiriötilanteessa
5
4
3
Toimintayksiköiden
välinen yhteistyö
häiriötilanteessa
2
1
1
0
0
Kriisiviestintä
Kriisitilanteen
hallintaohje
Toimintayksiköiden
ja tietohallinnon
välinen yhteistyö
häiriötilanteessa
Kriisiviestintä
Tavoitetaso
Kypsyystaso
Kriisitilanteen
hallintaohje
Toimintayksiköiden
ja tietohallinnon
välinen yhteistyö
häiriötilanteessa
Kypsyysanalyysin avulla yritys (vas.) voi arvioida omaa jatkuvuudenhallinnan tasoaan, tunnistaa kehittämisalueita ja vertailla omaa tasoa oman
alan toimijoiden yleiseen tasoon (oik.).
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
13
n AJANKOHTAISTA
Luomutuotteiden lisäaineet
tarkastellaan uudestaan
Luomutuotteissa sallittujen
lisäaineiden listaa aiotaan
tarkastella uudelleen sekä
luomualalla että Euroopan
komissiossa.
Luomujatkojalostuksessa on sallittu murto-osa tavanomaisista lisäaineista. Sallittujen aineiden listalla on vain 48 E-koodia,
ja käytännössä väriaineet ovat kokonaan
kiellettyjä. Listaa on silti syytä tarkastella
varsinkin, kun Euroopan komissiossa on
aikeita avata se uudelleentarkastelulle. Luomutuotteiden valmistajien kannattaa jo nyt
muodostaa oma kantansa listalla olevista
aineista, niiden säilyttämisestä sallittuina
tai poistamisesta listalta. Myös täydennystarpeita kannattaa miettiä.
Luomulisäaineille sertifiointi?
Saksassa luomualalla käydään jo keskustelua lisäainelistasta, ja FiBL -tutkimuslaitos on julkaissut asiantuntijaraportin¹ lisäainelistalla olevista aineista. Tutkijaryhmä
on pyytänyt käytännön toimijoiden kommentteja ja tehnyt omat suosituksensa kullekin lisäaineelle. Ryhmä on tarkastellut
myös mahdollisuutta tuottaa lisäaineita
luomusääntöjen mukaan eli luomusertifioitujen lisäaineiden valmistusta.
Lisäaineiden luomusertifiointia ei tällä
hetkellä ole erikseen olemassa, mutta tarkemman säännöstön laatimista luomulisäaineiden valmistukselle pohditaan alal-
la. Hankaluutta tuottavat myös aromiaineet. Niiden lainsäädäntö ja luokittelu ovat
muuttuneet, mutta luomulainsäädäntö viittaa vielä vanhaan aromilainsäädäntöön.
Varsinaisten lisäaineiden lisäksi mikrobien ja entsyymien käytön sääntöjä halutaan tarkentaa luomualalla. On esimerkiksi epäselvää, missä vaiheessa mikrobikantoja on kasvatettava luomusertifioidulla
alustalla. Entsyymeistä on kielletty vain
geenimanipulaation avulla valmistetut.
Tarkoituksena on rajata yleisesti sallittujen
entsyymien listalta luomuun sopivat ja
mahdollisesti myös rajoittaa niiden käyttöä tiettyihin tuotteisiin. Tässä joudutaan
odottamaan, että komissio saa yleisesti sallittujen entsyymien listan valmiiksi.
Luomutuotteiden luomuprosenttiosuus halutaan pitää mahdollisimman korkeana, eli
tuotannosta pyritään vähentämään muita
kuin luomusertifioituja ainesosia. Siksi alalla
kaivataan luomusäännöstöä lisäaineille.
Kaikki lisäaineet eivät voi olla luomua
Kuitenkaan kaikkia lisäaineita, kuten varsinaisia valmistusaineitakaan, ei ole mahdollista tuottaa luomun periaatteita noudattaen. Esimerkiksi valmistusaineista vesi ja suola sekä kaikki mineraaleista tuotetut lisäaineet jäävät ulkopuolelle, koska
luonnonmukainen tuotanto viittaa vain
maatalousperäiseen tuotantoon ja elintarvikkeiden jatkojalostukseen: kaivostoimintaa ja mineraalien jalostusta siihen ei olla
sisällyttämässä.
Kuluttajat arvostavat luomun lisäaineettomuutta ja aitoja makuja.
Kemiallisilla prosesseilla tuotetuista lisäaineista jotkut ovat luomussa hyväksyttyjä. Sääntöjen periaatteena on, että kemiallisilla prosesseilla tuotetut ainesosat ovat
sallittuja vain, jos ne ovat välttämättömiä
tuotteen valmistuksessa ja muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.
Käytännössä tämä mahdollistaa sellaiset lisäaineet, jotka periaatteessa olisi mahdollista tuottaa esimerkiksi kasviperäisinä
luomuehtojen mukaisesti, mutta jotka valmistetaan kemiallisesti. Tällöin markkinoilla ei ole saatavana muita kuin kemiallisia tuotteita, luonnollisesta lähteestä valmistetun tuotteen käyttö tulisi huomattavasti kalliimmaksi tai sitä ei ole riittävästi
tarjolla. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkut
hapot, kuten E 270 maitohappo ja E 296
omenahappo sekä E 422 glyseroli ja E 503
hirvensarvisuola.
Uusia tuotteita
vanhoilla menetelmillä
Vaikka luomutuotteet ovat kuluttajien näkökulmasta lisäaineettomia ja turvallisia, toimijoiden ei kannata jäädä lepäilemään laakereilleen. Edelläkävijän asema on helposti
menetetty. Alan toimijoiden kannattaa pohtia toisaalta tuotannon mahdollistavia ja toisaalta periaatteiden mukaisia sekä kulutta-
Ammattikorkeakoulujen liittoutuma hyödyttää elintarvikealaa
Hämeen ja Lahden ammattikorkeakoulut sekä Laurea-ammattikorkeakoulu
muodostavat Federation of Universities of Applied Sciences -liittouman (FUAS).
Se toimii Helsingin laajalla metropolialueella yhteistyössä elinkeinoelämän ja
julkishallinnon kanssa kehittäen käytäntölähtöistä innovaatiotoimintaa myös
kansainvälisesti kumppaniverkostojensa kanssa. Kukin ammattikorkeakoulu
vastaa edelleen myös itsenäisesti koulutus-, TKI- ja aluekehitystehtävistään.
Toiminta on keskittynyt yhteisten toimintojen kehittämisen lisäksi neljälle
painoalalle: hyvinvoinnin turvaaminen (palveluyrittäjyys), teknologiaosaaminen
ja yrittäjyys (digitalisoituminen, kansainvälinen liiketoiminta), yhteiskunnan
turvallisuus ja eheys (vesi ja ravinto) sekä ympäristö ja energiatehokkuus (terveellinen ruoka, bioenergia). Elintarvikealalle suuntautuvat koulutukseen integroidut, erilaajuiset projektit kuten harjoitustyöt, harjoittelut ja opinnäytetyöt.
14
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Yhteistyö myös kansainvälisissä verkostoissa voi suuntautua palvelujen kehittämiseen, kuluttaja-asioihin, elintarvikeosaamiseen, liiketoimintaosaamiseen,
toimitusketjujen hallintaan, tuotekehitykseen ja tuotanto-osaamiseen ja hyödyntää yli 20 000 opiskelijan ja henkilöstön monialaista osaamista.
Opiskelijayhteistyötä aloitellaan ranskalaisen INRAn (Institut national de la
recherche agronomique) ja Suomessa MTT:n koordinoimassa Optimised food
products for elderly populations FP7-311754-OPTIFEL -projektissa.
Lisätietoja:
Helena Kautola
tutkimusjohtaja
Hämeen ammattikorkeakoulu
helena.kautola(at)hamk.fi
Luomusertifioituja
lisäaineita
Tällä hetkellä markkinoilla on olemassa luomusertifioidusta tuotannosta ainakin seuraavat lisäaineet:
E 322 soijalesitiini, E 392 rosmariiniuutteet, E 406 agar-agar
E 410 johanneksenleipäpuujauhe, E 412 guargumi, E 414 arabikumi
Lisäksi acerolakirsikkajauhetta käytetään E 300 askorbiinihapon
tilalla. Näistä vain rosmariiniuutteet ovat lainsäädännön mukaan
pakollisia käyttää luomulaatuisena. ■
jan hyväksymiä ja arvostamia tuotantomenetelmiä ja tuotteiden
koostumuksia.
Lisäaineiden välttämisen voi nähdä haasteena innovatiiviseen
tuotekehitykseen ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen.
Miten olisi esimerkiksi sakeuttamis-, stabilointi- tai emulgointiaineiden korvaaminen perunatärkkelyksellä. Sen fysikaalisia
modifikaatioita ei luokitella lisäaineeksi, vaan ne ilmoitetaan
tuoteselosteessa normaaleina ainesosina.
Uudelleen muotiin tullut raskitus eli taikinajuuren hapatus antaa mahdollisuuksia innovatiiviseen tuotekehitykseen samoin
kuin raaka-aineen kypsyysasteen ja happamuuden hyödyntäminen hillojen ja marmeladien valmistuksessa. Esimerkiksi sadon
alkuvaiheessa poimitut marjat saadaan hyytymään ilman lisättyä sakeuttamisainetta ja sitruuna on vanhastaan tuttu happamuudensäätelijä, jota voi korvata kotimaisella raparperilla. ■
Maistuvaa
joulun aikaa!
Kiitämme asiakkaitamme ja
yhteistyökumppaneitamme
kuluneesta vuodesta ja
toivotamme kaikille
hyvää ja rauhaisaa joulua!
Marja Nuora
kehitysjohtaja
Kurmakka – Organic Food Oy
marja.nuora(at)kurmakka.fi
Lisätietoja:
Selvitys Lisäaineet luomutuotteissa on ladattavissa osoitteesta www.
organic-finland.com/julkaisut
Kirjoittaja seuraa ja kommentoi luomutapahtumia yli kahdenkymmenen
vuoden kokemuksella ja ylläpitää luomusalonki.fi -sivustoa. Artikkeli on
kirjoitettu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa
Luomujatkojalostus vauhtiin -hankkeessa.
¹ Kretzschmar, U., Seidel, K., Liebl, B. & Hofmann, S. Alternativen zum Einsatz
von Zusatzstoffen in der Verarbeitung von biologischen Lebensmitteln sowie
Vermeidung bzw. Verringerung des Einsatzes von Zusatzstoffen zur
Sicherung und Verbesserung der Qualität ökologischer Lebensmittel
Makery uusi
elintarvikealan asiantuntija
Elintarvikealan liiketoimintaan keskittyvä asiantuntijayhtiö Makery tähtää
elinvoimaisen kotimaisen elintarvikealan kasvuun. Yhtiö tarjoaa tutkimusja kehityspalveluita, uusia liiketoimintamahdollisuuksia ruokaketjussa ja
startup-yrityksiä aktivoivia palveluja. Makeryn perustamisen takana ovat
Viikissä toimineet teknologiakeskus Helsinki Business and Science Park ja
Viikki Food Centre.
Lisätietoja:
www.makery.fi
Joulutervehdyksiin varaamillamme
varoilla lahjoitamme tänä vuonna
kaikille Naantalin alueen koululaisille led-heijastimen, jossa näkyy
myös taiteilija Paul Brückin suunnittelema Naantalin kaupungin
570 juhlavuoden logo.
Condite Oy, PL 51 (Lisenssikatu 5), 21101 Naantali
puh. (02) 436 5900, info@condite.fi, www.condite.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
15
n AJANKOHTAISTA
Standardisoinnissa tapahtuu
Kuva SFS
Nyt on saatavilla useita
standardien suomennoksia,
mikrobiologisia menetelmiä
uusitaan, kaakaostandardi
on työn alla ja halal-ruuan
standardisointia pohditaan.
SFS julkaisi viime vuonna suomennoksen
horisontaalimenetelmästä salmonella-suvun bakteerien osoittamiseen (SFS-EN ISO
6579 + AC + A1). Mukana on myös muutos
salmonellan osoittamisesta alkutuotannossa. Tänä vuonna on julkaistu koagulaasipositiivisten stafylokokkien määritysmenetelmien suomennokset.
Standardi SFS-EN ISO 6888-1 + A1 sisältää Baird-Parker-agarin käyttöön perustuvan menetelmän ja standardi SFS-EN ISO
6888-2 + A2 kaniininplasmafibrinogeeniagarin käyttöön perustuvan menetelmän.
Samoin on julkaistu suomennos standardista SFS-EN ISO 4833 koskien horisontaalista menetelmää mikro-organismien pesäkemäärän määrittämiseksi pesäkelaskentamenetelmällä 30 °C:ssa.
Myös aistinvaraisen analyysin sanastostandardista SFS-EN ISO 5492 on tammikuussa julkaistu suomennos. Valmisteilla
on myös suomennos standardista SFS-EN
16104, joka määrittelee elintarviketiedon
rakenteen ja tiedonsiirtomuodon eri sovellusten välillä. Se on tarkoitettu käytettäväksi aina, kun elintarvikkeen laadullisia ja
määrällisiä ominaisuuksia koskevaa tietoa
siirretään järjestelmästä toiseen, esimerkiksi kun valmistaja siirtää tietoa jälleenmyyjille, jakelijoille tai viranomaistahoille.
Mikrobiologian määritysmenetelmiä uusitaan
EU:n komission toimeksiannosta ollaan yhdessä CENin ja ISOn kanssa parhaillaan
uusimassa hygieniamääräyksiin liittyviä
määritysmenetelmiä ja laatimassa uusia
menetelmiä. Tällä hetkellä meneillään on
komission rahoittama validointiprojekti,
jossa arvioidaan menetelmäehdotusten toimivuus. Tuloksia odotellaan tämän vuoden
lopulla, osalta kohteista ensi vuoden alussa, ja niiden pohjalta ehdotuksia muokataan CENin ja ISOn työryhmissä jatkokäsittelyyn.
Tavoitteena on, että ensi vuoden alku-
16
Kaiken maailman standardisoinnin keskellä on syytä muistaa myös elintarvikkeiden turvallisuus.
puolella kansalliselle lausuntokierrokselle
tulisivat ehdotukset prEN ISO 6579-1 Salmonellan osoittaminen, prEN ISO 19020 Stafylokokkienterotoksiinit, prEN ISO 18465 Bacillus cereus – emeettinen toksiini, prEN ISO
21528-1 ja -2 Enterobakteerit, prEN ISO 102901 ja -2 Listeria, prEN ISO 10272-1 ja -2 Campylobacter sekä prEN ISO 10273 Yersinia.
Validoitavana on myös teknisinä spesifikaatioina (ns. "esistandardi") julkaistuja
menetelmiä, jotka validoinnin jälkeen on
tarkoitus muokata standardeiksi. Näitä ovat
CEN ISO/TS 15216-1 Eläinperäisten virusten
määritys, ISO/TS 22964 Enterobacter sakazakii -bakteerin määritys (Cronobacter) sekä
CEN/ISO/TS 21872-1 ja -2 Patogeeninen Vibrio. Lisäksi valmisteilla on standardi histamiinin määrittämiseksi ja standardin EN
ISO 16654 E. coli muutos. Myös nämä pyritään saamaan lausunnolle ensi vuonna.
Myös muita kuin komission toimeksiannosta laadittavia mikrobiologisia standardeja on työn alla. Elatusaineiden toimivuuden varmistusstandardi (EN ISO 11133) on
uusittu yhdessä vesimikrobiologien kanssa. Juuri hyväksytty standardi on tarkoitus
suomentaa sen ilmestyttyä. Standardiin
EN ISO 7218, joka sisältää yleiset ohjeet
mikrobiologisille tutkimuksille, on julkais-
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
tu muutos, ja saman tien alkaa standardin
kokonaisuudistus. Tätä standardia on tarkoitus käyttää viitteenä muissa menetelmäkohtaisissa standardeissa yleisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi.
Validointistandardi (EN ISO 16140) on
uusinnan alla, ja se on tarkoitus jakaa kolmeen osaan. Terminologian sisältävä osa 1
ja vaihtoehtoisten menetelmien validoinnin sisältävä 2 ovat olleet lausunnolla, joiden kommentteja käsitellään. Verifiointia
käsittelevän kolmannen osan laatiminen
on vielä avoin.
Kaakaostandardin valmistelu etenee
Toista vuotta sitten perustettu kestävän ja
jäljitettävän kaakaon eurooppalaisia standardeja laativa ryhmä kokoontui jälleen lokakuun alussa. Kestävän kaakaontuotannon
määrittelyä koskeva kohde on edelleen kartoitusvaiheessa, jossa käydään läpi ihmisiin,
ympäristöön ja talouteen liittyvät seikat.
Pohjana käytetään muun muassa nykyisiä kaakaon sertifiointijärjestelmiä, joita
ovat määritelleet UTZ Certified, Reilu
Kauppa ja Rainforest Alliance. Näiden
edustajat osallistuvat tarkkailijajäseninä
työhön samoin kuin useat muutkin kaakaoketjussa toimivat organisaatiot, kuten
KOMMENTTI
Mukaan standardisointiin!
Standardisointiin osallistuminen on
kaikille avointa ja vapaaehtoista,
niin kuin käyttökin, ellei viranomainen muuta määrää.
SFS:ssä toimii elintarvikeanalytiikan seurantaryhmä, joka koordinoi mikrobiologisten menetelmien
lisäksi myös kemiallisten ja aistinvaraisen arvioinnin menetelmäkehityksen seurantaa ja työhön osallistumista niin CENissä kuin ISOs-
sakin. Myös kaakaolle on oma seurantaryhmänsä.
Niistä samoin kuin muista elintarvikekohteista saa tietoa kirjoittajalta. Myös suomennoksiin ja uusiin käännöstarpeisiin liittyviä kommentteja otetaan mielellään vastaan ■
Onko yrityksesi
innovaatio seuraava
Tähtituote?
Eija Mäkinen
CAOBISCO (Euroopan suklaa-, keksi- ja makeisteollisuuden
järjestö) ja WCF (World Cocoa Foundation).
Koska kaakaota viljellään ainoastaan päiväntasaajan seudulla, on tärkeätä, että alueen toimijat, etenkin viljelijät tuntisivat
tulevan standardin edellytykset ja olisivat mukana niitä laatimassa. Tavoitteena on laatia sellaiset vaatimukset, joista kaakaontuottajat kokevat saavansa myös taloudellista hyötyä ja
joilla elinolosuhteet paranevat. Lokakuun kokouksessa oli edustus Norsunluurannikolta ja Kamerunista.
Kansainvälinen standardisointijärjestö ISO on myös alustavasti päättänyt, että standardiehdotus käsiteltäisiin myös ISOn
ehdotuksena ja osallistuminen valmisteluun olisi mahdollista
ISOn kautta.
Kaakaon jäljitettävyyttä käsittelevästä standardiehdotuksesta on laadittu ensimmäinen luonnos standardin ISO 22004 Traceability in food and feed chain pohjalta. Tarkemman määrittelyn
kohteena on jäljitettävyydestä vaadittava informaatio ketjun
eri vaiheissa ja kestävästi tuotetun kaakaon kulku ketjussa,
"fyysinen virta".
Halal-ruoka standardisoitavissa?
CENissä on aloitettu myös täysin uusi aihealue: Ryhmä CEN/
TC 425 "Halal food", jonka tavoitteena on laatia standardi halal-ruokaa koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista
koko elintarvikeketjussa, mukaan lukien eläinten ja niistä saatavien tuotteiden ja niiden käsittelyn, kuten teurastuksen, vaatimukset. Ryhmä piti ensimmäisen kokouksensa syyskuussa.
Aloitteen on tehnyt Itävalta ja työtä vetää Turkki.
Ennen kuin ryhmä perustettiin, edellytettiin raporttia aiheeseen liittyvistä tekijöistä ja perusteluista standardisoinnille.
Taustalla on lisääntynyt halal-ruuan kauppa Euroopassa, minkä helpottamiseksi toivotaan saatavan yhtenäisiä määrittelyjä.
Kun kyseessä on vahvasti islamiin ja sen lakiin liittyvät seikat,
tarvitaan tiivistä yhteistyötä islam-yhteisöjen kanssa, jotta pystyttäisiin määrittelemään puhtaasti standardisoitavissa olevat
vaatimukset ja edellytykset niiden toteamiselle. ■
Tähtituote 2014 -kilpailu etsii suomalaisen elintarviketeollisuuden maistuvinta ja nerokkainta
tuoteuutuutta. Tunnistatko nämä piirteet yrityksesi uutuustuotteesta?
Ilmoita tuote mukaan kisaamaan
tavoitellusta Tähtituote-voitosta!
Asiantuntijaraati valitsee kilpailuun ilmoitetuista
tuotteista viisi finalistia kevään 2014 aikana pi­
dettävään yleisöäänestykseen. Kilpailun voittaja julkistetaan 13.5.2014 Elintarvikepäivässä.
Ilmoita tuote kilpailuun arvioitavaksi 31.1.2014
mennessä.
Lisätiedot: www.etl.fi/tahtituote
www.facebook.com/vuodentahtituote
Kilpailuun voivat osallistua Suomessa kehitetyt
ja valmistetut vähittäiskauppatuotteet, jotka ovat
tulleet myyntiin vuoden 2013 aikana.
2014
Eija Mäkinen
asiantuntija, MMM
SFS-Standardisointi
Suomen Standardisoimisliitto SFS ry
eija.makinen(at)sfs.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
17
n AJANKOHTAISTA
Kuva: Susanna Lehto/Tekes
Tekes etsii uusia
biotalouden liikeideoita
Tekes haluaa olla mukana
kehittämässä arvoverkkoihin
perustuvaa biotalousbisnestä.
Tekesin Green Growth -ohjelmassa toteutetun Biotalousspurtti -haun saldoksi saatiin
reilut 40 uutta esitystä biotalouden uusiksi
liiketoimintaideoiksi. Elintarvikeketjun toimijat olivat ahkerasti liikkeellä: ideoista reilusti yli puolet koski agro- ja elintarvikesektoreiden biomassojen hyödyntämistä
uusina raaka-aineina.
Perinteisten prosessitekniikoiden soveltamisen ohella ideoitiin myös muun muassa uusia kone- ja laiteratkaisuja biotalouden
tarpeisiin (kuva).
Parhaiten haun tavoitteita palvelevia ideoita työstetään edelleen Tekesin vetämissä
työpajoissa, joissa arvioidaan ja kehitetään
edelleen ideoiden liiketoimintapotentiaalia. Työpajavaiheeseen valituissa ideoissa
keskeisenä yhdistävänä tekijänä on ymmärrys uudesta arvoverkkoon perustuvasta toimintatavasta.
Biotalouden markkinoilla
toimitaan globaalisti
Biotalous ja siihen liittyvät liiketoimintaodotukset alkavat lähestyä jo hypetystä.
Positiivinen imago, monen eri teollisuussektorin kiinnostus sekä kansalliset ja kan-
Biotalousspurtin
aihepiirit
Hajautettu
toimintaympäristö
15 %
Uudet tuotteet
ja teknologiat
31 %
Sivuvirtaprosessit
21 %
Vaikutusarvioinnit
10 %
Palveluratkaisut
23 %
18
Elintarvikeketjun toimijoilla on keskeinen
rooli biotalouteen perustuvan liiketoiminnan
kehittämisessä, arvioi ohjelmapäällikkö
Heikki Aro Tekesistä.
sainväliset tahtotilat vievät biobisnestä
eteenpäin. Varsinainen buumi antaa kuitenkin odotuttaa itseään. Hidastavana tekijänä koetaan toimivan ja erityisesti pkyrityksiä palvelevan liiketoimintamallin
puute.
Uudenlaiseen ja ennakkoluulottomaan
verkottumiseen perustuvalla toimintatavalla on arvioitu olevan parhaat mahdollisuudet vastata liiketoiminnan kehittämisen haasteisiin. Onnistuneen kehittämistyön tuloksena kaikissa verkoston toimijoissa havaitaan muutamia tunnusmerkkejä, joista keskeisin on ansaintalogiikan
muutos: jokaisen toimijan ansaintalogiikka
muuttuu, ja muutos voi tapahtua vain verkoston avulla.
Samalla liiketoiminnan uudistuminen
nopeutuu, ja muutos voidaan myös mitata
eri indikaattoreilla. Lähes poikkeuksetta
liiketoiminta kansainvälistyy tai johtaa
muihin merkittäviin systeemisin muutoksiin. Lisäksi muutosta vauhdittavat asetettuja tavoitteita parhaiten palvelevat kumppanit.
Toimintaympäristö haastaa bisneksen
Onnistunut biobisnes edellyttää koko ketjun tarkastelua biopohjaisen raaka-aineen
hankinnasta aina kuluttajille tarjottaviin
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
tuotteisiin ja palveluihin asti. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös uudenlaisten arvoverkkojen syntymistä ja sitä kautta uudenlaisten liiketoimintamallien kehittymistä.
Mainiona pohjana voivat toimia esimerkiksi elintarvikesektorilla jo toimivat sopimustuottaja- ja alihankintaverkostot.
Molemminpuolinen luottamus, tutut toimintatavat ja osin myös olemassa olevat
tuotantovälineet antavat valmiudet tarvittaessa nopeisiin muutoksiin. Parhaimmillaan uudistunut liiketoimintamalli mahdollistaa siirtymisen biomassojen ”materiaalitehottomasta” bulkkituotannosta korkean lisäarvon tuotteisiin.
Hyvän liiketoiminnan perusedellytys on
markkinaymmärrys. Biotalouden markkinoilla perinteinen markkinaselvitysmalli
ei anna aina luotettavaa lopputulosta, koska asiakkaina eivät toimikaan nykykäsityksemme mukaiset teollisuudenalat. Kansainvälisillä markkinoilla yhteiskunnalliset erot saattavat olla suuria, lainsäädäntö
kehittymässä ja tarpeet poikkeavat toisistaan. Toimiala kattaa kaiken solutehtaista
kaatopaikkoihin. Huippuosaaminenkaan
ei takaa tulosta, jollei sitä ole osattu sovittaa toimintaympäristöön sopivaan liiketoimintamalliin.
Selkeyttä pelinsääntöihin
Eri selvitysten mukaan perinteisten bioteollisuussidonnaisten toimialojen yrityksistä yli puolet näkee biotalouteen perustuvan liiketoiminnan tulevaisuuden kehittämiskohteenaan. Biotalouden toimintatapojen kehittäminen halutaan nivoa olennaiseksi osaksi yritystoiminnan kehittämistä.
Suurimpia haasteita nähdään muun muassa rahoituksen pirstaloituneisuudessa,
kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä sekä tarkoituksenmukaisten konsortioiden rakentamisessa. Ratkaisuihin
vaaditaan panostusta niin yrityksiltä kuin
julkisilta toimijoiltakin, asia on molemmin
puolin prioriteettilistan kärjessä. ■
Heikki Aro
ohjelmapäällikkö
Biotalous
Tekes
heikki.aro(at)tekes.fi
Kuvat: Tero Wester
n TEEMA PUHEENVUORO
Älä hyväksy,
uudistu ja
menesty!
Maaseudun yrittäjyyden yllä on usein utuinen ja unelias verho; yrittäminen kuvataan
pienimuotoiseksi, päivästä toiseen selviytymiseksi. Toimiminen maaseudulla nähdään
taakaksi, uudistuksia ei haluta eikä tavoitella.
Julistamme nämä myyteiksi: uudistuminen
ja perinteiden kunnioittaminen eivät sulje toisiaan pois, ja alueellisuuden voi kääntää valtiksi.
Tutkimuksemme maaseudun kasvuyrittäjyydestä – yhä vähän tutkitusta aiheesta –
osoitti, että maaseudulla yrittäjien ja yritysten menestymistä vahvistavat samat tekijät
kuin kaupungissakin. Mahdollisuuksien luominen ja niiden aktiivinen hyödyntäminen
ovat nostaneet tarkastelemiamme yrityksiä
kohti parempaa tulevaisuutta. Moni myös
korostaa toiminnassaan laatua, jolla pyritään
vähentämään hintakilpailun negatiivisia vaikutuksia.
Maaseudulla menestyviä yrittäjiä yhdistää
pyrkimys kulkea yleistä kehitystä ja vallitsevia trendejä vastaan. Aktiivisimmillaan toiminnan kehittämismalleja tai sopivia työntekijöitä on haettu jopa ulkomailta.
Yrityksen kasvu voi olla sivutuote
Vastavirtaan kulkevat yrittäjät eivät näytä
kaihtavan haasteita. Toimintaansa kasvattaneita yrittäjiä yhdistää voimakas halu tavoitella uusia haasteita, kokeilla uusia asioita ja halu
näyttää itselle ja muille, että pystyy vastaamaan uusiin haasteisiin. Vaikka kaikki yrittäjät
eivät ole tähdänneet kasvuun, kasvua on syntynyt kannattavuuden tavoittelun myötä.
Kasvu ei ole itsetarkoitus monellekaan yritykselle, mutta sitäkin enemmän menestyneet yritykset panostavat nopeaan reagointiin. Maaseudun menestyjät eivät ole jähmettyneet yhteen tuotantosuuntaan tai toi-
mintamalliin, vaan ovat uudistaneet toimintaansa toisinaan radikaalistikin.
Yrittäjämäistä ajattelua ja toimintaa tulisi
vaalia juuri silloin, kun tulevaisuus näyttää
synkältä. Tämä ajattelu korostuu myös menestyneiden yritysten valinnoissa. Ne eivät
ole noudattaneet totuttuja tapoja, vaan yrittäjät ovat haastaneet niitä tietoisesti kulkemalla vallitsevia käsityksiä ja odotuksia vastaan. Päätökset ovat olleet usein nopeita, on
sitten kyse uuden peltoalan ostamisesta tai
vuokraamisesta tai omaan yritykseen tai yritysryppääseen soveltuvan toisen yrityksen
ostamisesta tai uuden yrityksen perustamisesta.
Maaseudulla
menestyviä
yrittäjiä yhdistää
pyrkimys kulkea
yleistä kehitystä ja
vallitsevia trendejä
vastaan.
Menestymisen ei tulisi olla taakka
Tutkimiamme menestyneitä yrittäjiä yhdistää
kulkeminen vastavirtaan, mutta myös oman
tulevaisuudennäyn seuraaminen. Tämä tarkoittaa vahvaa uskoa omaan itseen ja yrittämiseen sekä halua kokeilla uusia asioita ja
tarttua uusiin haasteisiin.
Näiden luoma motivaatio vaikuttaa positiivisesti myös työssä jaksamiseen, vaikka töitä tehdään paljon. Vastaavaa uskoa ja omia,
omaleimaisia toimintamalleja ja ratkaisuja
kaipaa myös moni muu maaseudun yritys ja
maaseutualue.
Maatilataloudessa ja maaseudulla laajemminkin korostuu usein perinteen jatkamisen
ja pienimuotoisen perhevetoisen toiminnan
eetos. Kasvun myötä yrittäjä ikään kuin astuu eri leiriin, jossa sosiaalinen verkosto rajoittuu niukkaan joukkoon muita samanmielisiä yrittäjiä.
Tässä jaottelusta saa ja tulisi luopua. Menestyminen ei välttämättä tarkoita perinteitä
unohtavaa äkkirikastumista, vaan yritystoiminnan jatkuvuuden varmistamista. Maatalouden ja maaseudun asialla toimivissa julkisissa tahoissa tulisi ymmärtää näiden muutosten merkitys ja tarjoamat mahdollisuudet
maaseudun tulevaisuuden kannalta. ■
Pekka Stenholm
kollegiumtutkija
Turun yliopiston kauppakorkeakoulu
Luonnonolosuhteiden lisäksi ulkoisten tekijöiden vaikutus on merkittävä tekijä maaseudun yritysten toiminnassa. Toisaalta ulkoisiin tekijöihin liittyy myös mahdollisuuksia. Esimerkiksi kulutustottumusten muutokset, kuten lähiruuan aikaansaama noste
tai muutokset asiakasyritysten toimintatavoissa ovat luoneet kasvumahdollisuuksia.
Yrittäjyys
Ulla Hytti
yrittäjyyden professori
Turun yliopiston kauppakorkeakoulu
Porin yksikkö
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
19
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Aalto University Executive
Education Oy:n toimitusjohtaja,
professori Pekka Mattila perää
työpaikoille arvojohtamista ja
arkipäivän pelisääntöjä.
− Tarvitaan konkreettiset arvot
ja selkeät pelisäännöt, jotta
työyhteisö toimii hyvin, hän
kiteyttää.
Pekka Mattilan mukaan työelämässä voi
olla useampia oikeita ongelmia, mutta ihmisillä on myös uusia vaatimuksia. Erään
työbarometrin mukaan tyytyväisyys fyysiseen työympäristöön on heikentynyt
1970-luvulta tähän päivään, vaikka työympäristö on parantunut ratkaisevasti tänä aikana.
Työyhteisöistä löytyy kuitenkin kaksi selkeää ongelmaa. Työn merkityksen tunne
on heikentynyt, eli se, miksi työtä tehdään.
Myös huono suhdanne näkyy työpaikoilla, sillä yritykset ovat joutuneet tarkistamaan suuntaansa moneen kertaan viimeisen viiden vuoden aikana.
− Johto ei osaa selittää poukkoilua, vaikka muutokset ovat välttämättömiä. Lyhyellä aikavälillä joudutaan säätämään, jotta
onnistutaan pitkällä perspektiivillä, Mattila sanoo.
Jo 15 vuotta on puhuttu x- ja y-sukupolvesta, mutta vasta nyt he alkavat näkyä työpaikoilla. Siksi joudutaan miettimään, millaiset pelisäännöt työpaikoilla tarvitaan nykyisin. Jotkut nuoret haluavat tehdä paljon
etätyötä, mutta vanhempien ikäluokkien
mielestä he eivät tällöin edes tee työtä. On
kuitenkin myös nuoria, jotka haluavat tehdä töitä yhdeksästä viiteen ja viettää muuten vapaa-aikaa.
− Yksilölliset erot ihmisten välillä ovat
paljon suurempia kuin sukupolvien väliset
erot, Pekka Mattila tähdentää.
Hän muistuttaa, etteivät työntekijät voi
ruksia työlistalta niitä töitä, joita he haluavat tehdä, vaan ”merimerkkejä” tarvitaan.
Toiset haluaisivat noukkia rusinat pullasta.
20
Kuva: Aalto University Executive Education
Konkreettiset arvot ja arkiset
pelisäännöt tarpeen työpaikoilla
Aalto University Executive Education Oy:n toimitusjohtaja Pekka Mattila vakuuttaa, että
yksilölliset erot ihmisten välillä ovat paljon suurempia kuin sukupolvien väliset erot.
− Työpaikoilla ollaan kuitenkin työn tekemistä varten. Nyt on niukkuutta hyvistä työntekijöistä, Mattila toteaa.
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Häiriötilanne testaa työyhteisön
Mistä tahansa työstä voi löytää merkityksiä, mutta kaikki työpaikat eivät anna mah-
dollisuutta tuntea ylpeyttä työstään.
− Kyse on johtamisen ongelmasta, mutta työpaikalla voi olla muitakin valuvikoja. Joskus johto ei onnistu luomaan brändiä, josta työntekijät voivat olla ylpeitä. Yhteistä kieltä ja luottamusta ei ole. Henkinen
ero on paljon palkkaeroa merkittävämpi
asia, Mattila vakuuttaa.
Kysymykseen hyvän työyhteisön piirteistä Mattila vastaa esimerkillä.
− Ihmisten todellinen karva tulee esiin
maanantaiaamuisin, kun bussi on myöhässä, puolet työntekijöistä potee flunssaa kotona ja asiakkaat ovat vihaisia. Kohdellaanko
muita paineista huolimatta hyvin? Myös yhteiset voitot ovat vahvistavia, Mattila sanoo.
Hän korostaa, että tavallisten ihmisten
tavallinen työpaikka voi olla hyvä ja toimiva.
− Miten tavalliset ihmiset saavat aikaan
epätavallisia tuloksia? Se edellyttää vahvaa
kulttuuria, arvopohjaista johtamista ja yhteisiä pelisääntöjä. Ihmisillä täytyy olla syy
tulla töihin.
Diginatiivit ja dinosaurukset
Muutosjohtamisesta väitellyt Pekka Mattila sanoo, että nuoren sukupolven johtajat
ovat jo lähtökohtaisesti kansainvälisiä diginatiiveja. Ideat syntyvät nopeasti, ja benchmarking on laajaa.
− Muuten ihmiset ovat yhä vain ihmisiä.
Toiset ovat verkostojohtajia, toiset asiajohtajia ja jotkut ihmisten johtajia. Yksilöiden
erot ovat aina hallitsevampia kuin ikäpolvien väliset erot, Mattila tähdentää.
Hänen mukaansa asiantuntijoiden rooli
omilla työpaikoillaan on muuttumassa.
Moni heistä toimii työntekijöiden ja johdon
välissä ilman suoraa tulosvastuuta.
− Asiantuntijan työ muuttuu projektimyyntibisnekseksi, jossa asiantuntija myy
osaamistaan yhä uudelleen organisaation
sisällä tai suoraan asiakkaille. Toiset juuri
ja juuri selviytyvät, toiset loistavat saaden
osaamisensa helposti esiin. Yhden ihmisen
puolen tunnin työ voi tuottaa enemmän
kuin toisen koko vuoden työpanos. Tätä ei
saisi sanoa Suomessa ääneen, mutta tuotosten myötä myös palkkaukset eriytyivät,
Mattila summaa.
Miten käy iäkkäämpien työntekijöiden
työyhteisössä nuorempien rynnistäessä eri
Monta tutkintoa ja uraa
• Valtiotietieteiden tohtori Pekka Mattila valittiin kansainvälisen Aalto University Executive Education Oy:n toimitusjohtajaksi toukokuussa 2011.
• Strategiseen johtamiseen ja markkinointiin sekä muutoksen johtamiseen perehtynyt
Mattila on työskennellyt elokuusta 2010 lähtien Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa
käytäntöön suuntautuneena professorina.
• Hän työskenteli yli kymmenen vuotta finanssialan kehitys- ja johtotehtävissä, ennen
kuin siirtyi liikkeenjohdon konsultiksi.
• Hän on suorittanut kaksi tutkintoa (VTT 2006, VTM 2003) Helsingin yliopistossa ja syventänyt liikkeenjohdon osaamistaan London Business Schoolissa (Executive MBA
2010) ja New Yorkin Columbia Business Schoolissa. ■
tehtäviin? Mattilan mukaan työpaikoilla
tarvitaan joustoa; yksilöllisiä valintoja pitää kunnioittaa pelisääntöjen puitteissa.
Työyhteisön pitää olla sellainen, johon ihmiset voivat luottaa.
Nuorten hyvä osaamistaso on Mattilan
mielestä myytti.
− Työelämätaidot ovat monella nuorella
hukassa. Esimerkiksi mitä tarkoittaa vastuu ja miten ollaan yhteydessä asiakassuhteessa. Kielitaito on heikompaa kuin ennen:
ei osata kunnolla suomea eikä liioin ammattimaista englantia, Mattila toteaa.
Toinen myytti on se, että vanhemmilla
työntekijöillä on paljon hiljaista tietoa jaettavana.
− Hiljainen tieto voi toisinaan olla vanhoja, piintyneitä tapoja. Diginatiiveja ei pidä asettaa jalustalle, mutta ei myöskään
työelämästä eläkkeelle jääviä. He voivat olla dinosauruksia, joista pitää päästä nopeasti eroon muita tartuttamasta.
Valtteina rehellisyys ja matala
hierarkia
Pekka Mattila pitää Suomen vahvuuksina
rehellisyyttä ja matalaa hierarkiaa. Suomalainen laatu on romahtanut, ja huippuosaamista on vain kapeilla osaamisalueilla lähinnä yksittäisissä yrityksissä.
− Jäljelle on jäänyt vain se, että ihmisiin
voi Suomessa lähtökohtaisesti luottaa ja ketä tahansa voi lähestyä, Mattila tiivistää.
Näillä vähäisillä avuilla pitää hyödyntää
osaamistaan ja muuttua ajan mukana. Mattilan mukaan myös elintarvikeala muuttuu. Tähän asti radikaalit muutokset ovat
tulleet usein pienempien toimijoiden kautta. Esimerkiksi Snellman kertoo, mitä heidän tuotteistaan puuttuu, kun moni muu
yritys kertoo, mitä heidän tuotteissaan on.
− Koko elintarvikeketjun houkuttelevuutta ja tuottavuutta pitää parantaa. Me emme
osaa rahastaa venäläisiä, vaikka he ostavat
mielellään suomalaisia elintarvikkeita. Suomea ei osata brändätä tarpeeksi hyvin vientiin. Pystytäänkö maabrändiin yhdistämään
esimerkiksi elintarviketurvallisuus ja älykkäät pakkaukset, Mattila pohtii.
Elintarviketeollisuuden pitää Mattilan
mielestä skarpata ja tehdä tekoja hokemien sijasta.
− Elintarvikeala on hyvin varovainen ja
konservatiivinen. Murros on hokema, joka
auttaa selittämään, miksi olemme ihan pihalla, Mattila sanoo.
Politiikka kiehtoo urana
Pekka Mattila on ollut mukana myös politiikassa ja vaikuttaa tällä hetkellä muun
muassa Helsingin Juhlaviikkojen puheenjohtajana.
Hänen mielestään ei ole oikeutta valittaa
asioista, ellei pyri itse aktiivisesti korjaamaan niitä. Toisaalta valta ja vallankäyttö
kiinnostavat ilmiöinä sekä se, miten itse
pääsee vaikuttamaan.
− Ei johtajaksikaan jouduta, vaan halutaan. Politiikka saattaa olla jossakin vaiheessa ajankohtainen. Nykyinen työ on
vasta kolmas ura finanssi- ja konsulttiuran
jälkeen. ■
Pirjo Huhtakangas
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
21
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Elintarviketuonti Venäjältä
voi kasvaa merkittävästi
Kuva Jukka Kaitaranta
Suomen elintarvikeviennin
tärkein kohdemaa on Venäjä,
jota on pidetty enemmän raakaainetuottajana kuin jalostajana.
Venäjän vahva ote teollisuutensa
kehittämiseksi muuttaa näitä
asetelmia. Suomesta voikin
muodostua Venäjän merkittävä
kauppakumppani myös
elintarviketuonnin sektorilla.
Venäjän kauppavaihdosta noin puolet tapahtuu Euroopan Unioniin kuuluvien maiden kanssa. Suomen osuus EU:n viennistä
Venäjälle on noin kuusi prosenttia, ja vuoden 2009 taantuman jälkeen Suomen ja Venäjän kauppa on taas voimakkaassa kasvussa. Vienti ylitti toissa vuonna viiden
miljardin euron rajan. Kasvua oli 13 prosenttia, mutta tuonnin kasvuvauhti oli liki
kaksinkertainen. Elintarvikkeiden vienti
Suomesta Venäjälle seuraa samaa kasvuvauhtia muun viennin kanssa. Elintarviketuonti Venäjältä on vähäistä ja painottuu
kasviperäisiin tuotteisiin.
Suomalaiset vähittäiskaupan yritykset,
Stockmann ja Prisma (S-Kanava), ovat toimineet jo pitkään Venäjän elintarvikekaupassa, ja nyt myös Kesko on avannut Pietarissa ensimmäisen ruokakauppansa. On
varsin ilmeistä, että nämä kaupan ketjut
hankkivat Venäjällä luotettavia paikallisia
yrityksiä tavarantoimittajikseen. Ne voivat
olla avainasemassa Venäjän elintarvikeviennin kääntyessä nousu-uralle.
Kalatuotteita venäläisen vähittäiskaupan tarjonnassa.
Omavaraisuutta kohennetaan
Elintarviketeollisuutta käsitellään Venäjällä osana maatalousketjua, joka on yksi
maan suurimmista taloussektoreista. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjästä
tuli suuri elintarviketuoja, ja tämä muutos
loi suunnan Suomen elintarvikeviennin
kehitykselle. Tämän päivän Venäjä parantaa elintarvikeomavaraisuuttaan. Joulukuussa 2012 kansakunnan tilaa koskevassa puheessaan presidentti Vladimir Putin
korosti tavoitetta saavuttaa elintarvikeomavaraisuus 4−5 vuodessa kaikkien pääelintarvikeryhmien osalta ja sitä kautta kehittyä myös merkittäväksi toimijaksi kansainvälisillä elintarvikemarkkinoilla.
Omavaraisuus on kirjattu myös Venäjän
elintarviketurvallisuusdoktriini 2020:een.
Valtion rooli Venäjän elintarvikealalla onkin merkittävä, ja maatalousministeriö on
laatinut lähivuosille useita teollisen tuotannon kehittämisohjelmia tukeakseen ja
uudistaakseen alaa. Ministeriö myös rahoittaa uusia tehtaita ja nykyaikaistaa jo
toimivia laitoksia.
Vienti lisääntyy
Venäjä tuottaa jo nykyisellään vientiin viljaa ja öljykasveja. Esimerkiksi vuonna 2011
vehnän kokonaisvienti Venäjältä oli 21 miljoonaa tonnia eli noin viisi kertaa suurempi kuin Suomen vuotuinen viljatuotanto.
Myös siipikarjalihan tuotanto kasvaa nopeasti ja voi olla vientikelpoinen ala jo muutamassa vuodessa. Tästä syystä valmisteluja viennin aloittamiseksi on jo tehty. Lihan- ja maidonjalostusta tukevat myös Venäjälle tehdyt yritysinvestoinnit EU-maista, mutta jalostettujen elintarvikkeiden
vienti on vielä vähäistä.
Elintarviketuonti kolmansista maista Suomeen
•Eläinperäisten elintarvikkeiden
tuonti EU:n ulkopuolisista maista on
sallittu tuotteiden täyttäessä elintarvikkeille asetetut vaatimukset.
•Tuontiehtoina ovat muun muassa,
että alkuperämaa on hyväksytty
kyseisten elintarvikkeiden tuontiin
ja elintarvike on peräisin EU-komission hyväksymästä tuotantolaitoksesta.
22
•Elintarviketuonti Suomeen tapahtuu valtaosin muista EU-maista, ja
merkittävimpiä EU:n ulkopuolisia
maita ovat Norja, Brasilia ja Chile.
•Venäjän rooli elintarvikkeiden tuontikaupassa on hyvin vähäinen.
Vuonna 2011 elintarviketuonti Venäjältä oli tullin tilastojen mukaan
vain 16, 5 miljoonaa euroa.
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
•Vilja, viljatuotteet, hedelmät ja kasvikset muodostivat tuonnista noin
kymmenen miljoonaa euroa eli
60 %.
•Lihaa ja lihajalosteita tuotiin 1,5
miljoonan euron arvosta. Kalan ja
kalatuotteiden tuontiarvo tuona
vuonna alitti 100 000 euroa.
•Ulkomaiset elintarvikkeet täydentävät kotimaista tuotevalikoimaam-
me. Viime aikoina etenkin ulkomaisten tuotteiden vahvistuminen
kaupan omien merkkien valikoimassa on keskusteluttanut kuluttajia Suomessa. Venäläisten elintarvikeyritysten tulo kauppaketjujen tavarantoimittajiksi vahvistaa
myös ketjujen osaamista ja asemaa Venäjän markkinoilla. ■
Venäjää pidetään yleisesti melko vaikeana paikkana liiketoiminnan aloittamiselle
ja harjoittamiselle. Tämä johtuu paljolti länsimaalaisten ja venäläisten erilaisista kulttuureista, lainsäädännöistä, viranomaistoiminnasta sekä ylipäätään suhtautumisesta
yrittäjyyteen ja kaupantekoon. Lisäksi Venäjän toistuvasti muuttuvat vientikaupan
määräykset aiheuttavat usein hämmennystä tullausasioiden hoidossa. Ministeritason
neuvotteluissa maaliskuussa 2013 todettiinkin yhteisesti, että Suomen ja Venäjän välisen kanssakäymisen lisääminen edellyttää
rajamuodollisuuksien helpottamista.
Venäjä liittyi viime vuonna Maailman
kauppajärjestön WTO:n täysivaltaiseksi jäseneksi 18 vuoden neuvottelujakson jälkeen.
Liittyessään Venäjä sitoutui alentamaan
tuontitulleja ja poistamaan tuontilisenssejä sekä harmonisoimaan tuotekohtaisia lakimääräisiä säädöksiä vastaamaan kansainvälisiä standardeja, mikä tulee lisäämään
vienti- ja tuontikaupan ennakoitavuutta.
Näin WTO-jäsenyys selkeyttää venäläistä
kaupankäyntiä ja houkuttelee lisää ulkomaisia investointeja. Nopeita muutoksia ei
kuitenkaan ole odotettavissa, koska Venäjän WTO-sopimuksen ehdot toteutuvat asteittain yhdeksän vuoden siirtymäkautena.
Vientiprosessi Venäjällä
Venäjän lainsäädäntö, viranomaistoiminta
ja -määräykset poikkeavat suomalaisesta
käytännöstä hyvin paljon. Muutokset ovat
toistuvia eikä niitä voi ennakoida läheskään aina, joten kaupankäyntiä aloitettaessa on syytä selvittää kulloinkin voimassa olevat määräykset ja myös vientiprosessiin mukaan tulevien viranomaistahojen
tulkinnat eri määräyksistä.
Tullaukseen ja sertifiointiin on suositeltavaa ottaa mukaan asiantuntijoina tullihuolitsijat ja akkreditoidut sertifiointiyritykset varsinkin toiminnan alkuvaiheessa.
Yksityiset huolitsijat ovat merkittävä apu
tullausprosessissa, ja he toimivat päämiehensä lukuun hoitaessaan tullauksen ja siihen liittyvät muut toimenpiteet.
Venäjän tullilaitos on valtion toimivaltainen viranomainen, jonka toiminta perustuu
Venäjän lainsäädäntöön. Sen tehtäviin lukeutuu mm. tullauksen valvonta ja säätely,
toimiminen valuutan valvontaviranomaisena, tullatun tavaran logistiikka, sanitaarisepidemiologinen valvonta, tulliasiakirjat ja
tullirikostutkinta. Koska tullimääräykset
muuttuvat aika ajoin, vaadittavat toimenpiteet ja asiakirjat on syytä selvittää etukäteen
vientitullauksen hoitavasta toimipaikasta.
Tavanomaisten asiakirjojen lisäksi Venäjän tullille pitää esittää vientitullauksessa
mm. kauppaa koskeva passi, jonka laatii ja
vahvistaa viejäyrityksen käyttämä pankki.
Vientitullausilmoitus tehdään venäjäksi lomakkeelle, joka vastaa Euroopassa käytettävää SAD-lomaketta. Venäjän tullin käyttämä TN VED -nimikkeistö muistuttaa EU:n
HD-nimikkeistöä, mutta se sisältää myös
poikkeamia, joten nimikkeistöjä ei tule suoraan rinnastaa toisiinsa.
Tuontiprosessi Suomeen
Suomen tullimääräykset on harmonisoitu
EU-lainsäädännön kanssa. Näin ollen Suomeen tuodut elintarvikkeet voidaan vapaasti viedä muihin EU-jäsenmaihin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Maahan tulevien elintarvikkeiden mukana pitää olla EU-lainsäädännön mukainen eläinlääkärintodistus, joka osoittaa tuontierän
hygienia- ja laatutason.
Elintarvikkeiden tuonti kolmansista
maista Suomeen on sallittu hyväksyttyjen
rajatarkastusasemien kautta. Rajatarkastukseen tarvitaan maahantuojan ennakkoilmoitus eläinlääkinnälliselle rajatarkastusasemalle tullilaitoksen TRACES-järjes- 
Lisätietoja:
uusilastensairaala2017.fi
ISO 9001
BUREAU VERITAS
Certification
KehittyväElintarvike_1311_175x128mm_Joulu_OK.indd 1
11.11.2013 8:35:01
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
23
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Monta kiemuraa kalavalmisteiden viennissä Venäjältä
Vaikka Venäjän kauppa mielletään
byrokraattiseksi prosessiksi, monia
raaka-aineita kuten pakastettuja
marjoja ja eräitä viljatuotteita tuodaan Venäjältä suomalaisen elintarviketeollisuuden tarpeisiin lähes
säännöllisesti. Turun ammattikorkeakoulussa selvitettiin opinnäytetyönä kalajalosteiden vientiprosessia, koska kalatuotteet edustavat
helposti pilaantuvia eläinperäisiä
elintarvikkeita ja vientiprosessin on
sujuttava viivytyksittä.
Vientiprosessiin liittyvät toiminnot
ja organisaatiot esitetään Kuvassa 1.
Kaupallisten toimijoiden lisäksi prosessiin osallistuvat EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen, EFSA, ja
vastaavat kansalliset viranomaiset
sekä tulli- ja rajaviranomaiset.
Prosessiselvitykseen sisältyi kirjallisen aineiston tutkimisen lisäksi sekä
viranomaisten että yritysasiantuntijoiden haastatteluja Venäjällä ja Suomessa prosessin oikeellisuuden varmistamiseksi. Lukuisten viranomaisten ja
monikielisten määräyskokoelmien kytkeminen yksinkertaiseenkin kaupankäyntiin luo jo alkuvaiheessa byrok-
Kuva 1. Elintarviketuontiin Venäjältä liittyvät organisaatiot.
raattisen leiman prosessille ja tekee
kaupankäynnistä haasteellisen.
Pinkka asiakirjoja
Kalatuotteiden vientiprosessiin liittyvät
viranomaisluvat ja -toimenpiteet on
esitetty Kuvassa 2. Eläinperäisiä elintarvikkeita koskevat määräykset eivät
Kuva 2. Viranomaistoiminnot liittyen elintarviketuontiin Venäjältä.
24
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
merkittävästi poikkea muiden elintarvikkeiden vientiprosesseista. Poikkeamia voi olla esimerkiksi yksittäisiin sertifikaatteihin liittyen ja tullauksessa.
Tullausprosessi riippuu myös tuotteen säilyvyydestä. Kalatuotteet ovat
helposti pilaantuvia elintarvikkeita,
joten tuotteen väliaikainenkaan varastointi ei tule kysymykseen. Toisaalta joidenkin elintarvikeryhmien
vientiprosessi voi yksinkertaistua
Kuvan 2 malliprosessista. Esimerkiksi viljatuotteiden tuonnissa joitakin
toimintoja, kuten eläinlääkinnällinen
rajatarkastus, jää kokonaan pois.
EU-vientiä aloittavan venäläisen
kalanjalostuslaitoksen tulee hankkia EU:n Komission lupa vientitoimintaan. Tämä rekisteröityminen
tapahtuu Komission ja Venäjän terveysministeriön päätösten mukaisesti Moskovassa. Rekisteröityminen mahdollistaa EU-standardien
mukaisten terveyssertifikaattien
hankkimisen. WTO:n mukainen GSP
(Generalized System of Preferences) -alkuperätodistus todentaa
tuotteen alkuperämaan, ja todistuksen myöntää vientimaan valtuutettu
organisaatio Venäjällä.
Muita tarvittavia sertifikaatteja
ovat vastaavuussertifikaatti, jota
kutsutaan myös GOST R-sertifikaatiksi. Se hankitaan usein akkreditoidun sertifiointilaitoksen kautta. Yksi
tällainen Rosstandardin eli Venäjän
federaation teknisen säätelyn ja
metrologian viraston akkreditoima
sertifiointilaitos, SGS Inspection Services Oy, toimii Suomessa. Eräiden
kalalajien osalta tarvitaan tuoterekisteröinti ennen kuin vastaavuussertifikaatti voidaan myöntää, ja se edellyttää myös laboratoriotestauksia.
Varattava aikaa
Vientikauppaa aloittavan venäläisen
yrityksen tulee rekisteröityä Venäjän
tulliin saadakseen luvan ulkomaankauppatoiminnan harjoittamiseen ja
myös vaadittavan ulkomaankauppatoiminnan numeron. Rekisteröintiprosessi kestää muutaman viikon. Edellytyksenä sen aloittamiselle on voimassa oleva kauppasopimus.
Vientiluvan myöntää kalenterivuodeksi Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos, Rosselhoznadzor.
Samalta organisaatiolta haetaan
myös EU-lainsäädännön mukaista
eläinlääkärintodistusta ja sertifikaattia kyseessä olevalle vientierälle.
Vientiin tarvittavien lupien ja sertifikaattien hakeminen edellyttää useita erilaisia tausta-asiakirjoja, joten
viejäyrityksen tulee varautua monipuoliseen ”todisteluun” ja pitkään
käsittelyaikaan, kun jonkin asiakirjan
hakemisen edellytyksenä voi olla jo
valmiiksi myönnetty lupa tai sertifikaatti toisesta laitoksesta. ■
Ekaterina Klimahin
Jukka Kaitaranta

telmässä, joka on kehitetty varmentamaan eläinten ja eläinperäisten tuotteiden jäljitettävyyttä ja valvontaa. Maantiekuljetuksia koskevan rajatarkastuksen tekee Vaalimaalla elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvontaosastoon kuuluva raja- ja
luomuvalvontayksikkö ja rajatarkastuksessa hyväksytty tuoteerä voidaan toimittaa markkinoille EU-alueella.
EU:ssa käytetään saalistodistusjärjestelmää laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen rajoittamiseksi. Tämän ns. LIS-kalastusrajoituksen alaisille tuotteille tulee maahantuonnin esittää toimivaltaisen viranomaisen myöntämä saalistodistus, joka hyväksytetään Suomen vastaavalla
viranomaisella (ELY-keskus).
Suomen tulli on osa EU:n tullijärjestelmää ja toimii kiinteässä yhteistyössä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten kanssa. Tullaus tapahtuu saapumisilmoituksen perusteella, ja siitä
on vastuussa maahantuoja. Elintarvikkeiden tullauksessa maahantuojan on syytä rekisteröityä tullin luottoasiakkaaksi, koska käteisasiakkaalle tuontierä luovutetaan vasta tullausmaksujen maksamisen jälkeen. Kolmansista maista tuotavista tuotteista kannetaan arvonlisävero (14 %) ja tuotekohtainen tulli.
Venäjän tullissa rekisteröitynyt maahantuoja rekisteröityy
EU-laajuiseen EORI-järjestelmään tuotteiden tuontia varten.
EORI-järjestelmän tarkoituksena on taloudellisten toimijoiden
rekisteröinti ja tunnistaminen. Suomessa tätä järjestelmää ylläpitävä viranomainen on tulli.
Aalto PRO
Aalto-yliopiston täydennyskoulutusta
Vaikuttava pakkaus
– kilpailukykyä pakkausdesignilla
20.–21.1. ja 10.–11.2.2014
Uusi
koulutus
!
Hyödynnä pakkauksen potentiaali ja
paranna tuotteen kysyntää ja haluttavuutta
Opi ymmärtämään tuotteen, pakkauksen ja kuluttajan
monimutkaista suhdetta ja hallitsemaan luovan suunnittelun hankinta- ja laatuprosessia.
Ilmoittaudu heti – paikkoja rajoitetusti!
Klikkaa nettiin tai soita!
aaltopro.fi/vaikuttavapakkaus
outi.liedes@aalto.fi, 050 315 2162
aaltopro.fi
WTO-jäsenyys tuonee helpotusta
Vientiyritykseksi rekisteröityminen Venäjällä on vaativa toimenpide, joka edellyttää asioimista useiden viranomaistahojen kanssa. Venäjä on kuitenkin asettanut selkeäksi tavoitteeksi kehittyä nopeasti kansainväliseksi toimijaksi jalostettujen
elintarvikkeiden markkinoilla. Tähän liittyviä askelmerkkejä
on aseteltu paikoilleen myös Venäjän liittyessä WTO:n täysivaltaiseksi jäseneksi. Samanaikaisesti suuret kansainväliset
yritykset, myös suomalaiset brändiosaajat, ovat omien investointiensa tai yritysostojen kautta etabloituneet Venäjälle ja
luovat standardoituja toimintatapoja.
Kaikki nämä toimenpiteet johtavat osaltaan viranomaisprosessien yksinkertaistumiseen. Samalla venäläinen kaupankäyntitapa kehittyy ja ”länsimaistuu”, ja venäläisille yrityksille avautuu uusia mahdollisuuksia toimia EU-viejinä.
Venäjä on ollut merkittävä kauppakumppani Suomelle erityisesti raaka-ainetoimittajana, mutta on odotettavissa, että
myös laadukkaiden jalostettujen elintarviketuotteiden tarjonta
kasvaa. Silloin molemmissa maissa jo toimivat tuontiyritykset
ja kaupan ketjut ovat avainasemassa kaupankäynnin kasvattamiseksi ja kehittämiseksi molempia maita hyödyttävällä tavalla. ■
Ekaterina Klimahin
elintarviketekniikan insinööri
Jukka Kaitaranta
dosentti
Turun ammattikorkeakoulu
Lisätietoja:
jukka.kaitaranta77(at)gmail.com
Artikkeli pohjautuu Ekaterina Klimahinin opinnäytetyöhön, ja
selvitystyötä on tukenut Liikesivistysrahasto.
Kehittyvä
Elintarvike
AMMATTIKEITTIÖT
& RUOKATRENDIT
–teemanumero
jaossa GASTRO-messuilla
19.−21.3.2014
osastollamme 7D52
Varaa paikka ilmoituksellesi
27.1.2014 mennessä!
Infoteam Oy
p. (09) 441 133,
infoteam@infoteam.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
25
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Yrittäjyys itää?
Kuva: Markku Hurme
Suomessa on luotava uutta
osaamista ja liiketoimintaideoita,
kun monet vanhat alat ovat
murroksessa.
Suuryritysten vähentäessä työvoimaansa
yrittäjyys on nähty ratkaisuna työllisyysja talousongelmiin. Uusien yritysten perustamisen ja taloudellisen hyvinvoinnin
välillä on positiivinen yhteys. Mitä enemmän kansantaloudessa perustetaan yrityksiä, sitä nopeampaa on arvioitu kansantalouden kasvun olevan.
Suomessa yrittäjiä on noin yhdeksän prosenttia koko työvoimasta ja työpaikkojen
lisäys painottuukin nyt alle 50 hengen yrityksiin.
Heikentynyt työllisyystilanne voi myös
luoda yrityksiä, kun osa irtisanotuista perustaa pienyrityksiä. Yhden hengen yritysten lukumäärä on noussut 100 000:lla kymmenessä vuodessa samaan aikaan, kun
teollisuuden kotimainen työvoima on vähentynyt saman verran. Toisaalta ulkoistamiset ovat myös luoneet markkinoita
pienyrityksille.
Suurta yksin yrittäjien määrää on tulkittu myös siten, että suuri osa yrittäjistä välttää toisten työllistämisestä aiheutuvia työnantajavelvoitteita, eikä kasvua siksi haeta.
On pohtimisen arvoista, olisiko tässä paikka kevennetylle byrokratialle ja uusille työehdoille.
Pois vastakkainasettelusta
Yrittäjät ovat sekalaista joukkoa lähtien itsensä työllistäjistä ja pakkoyrittäjistä aina
kasvuyrittäjiin. Kasvuyrityksiä on ollut
elintarviketeollisuudessa yllättäen kaksi
kertaa enemmän (5 %) kuin yrityskentässä
keskimäärin (alle 3 %). Tällaisia kasvuyrityksiä oli vuonna 2011 yhteensä 89 kpl elintarvikealalla.
Pienyritysten rahoitus on ollut jatkuva ongelma. Usein on väitetty, että kaupallistaminen on tyssännyt pienyritysten resurssien puutteeseen. Mutta itse asiassa yrittäjyyden aloittaminenkin on jo kohtalainen investointi, joka ei onnistu ilman alkupääoma.
Suomessa on perinteisesti ollut vähän
riskisijoittajia, mikä johtuu pääomaköyhyydestä ja asenteista. Toisaalta institutionaaliset suursijoittajatkin välttävät pienyrityksiä. Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja
26
Dosentti Markku Hurmeen mukaan yrittäjyys on ennen kaikkea asenne.
Risto Murto toteaa (HS 23.8.), että Suomen
turva on suuryrityksissä ja kysyy, kuinka
monta tuottavaa mm. puhtaan teknologian
pienyritystä Suomessa on.
Pienten ja suurten asettaminen vastakkain ei kuitenkaan ole hedelmällistä. On
luotava uutta osaamista ja liiketoimintaideoita, kun monet vanhat alat ovat murroksessa. Periaatteessa kansantaloudelle ei
ole merkitystä, minkä kokoisissa ja ikäisissä yrityksissä kasvu toteutuu. Pienet yritykset ovat vikkeliä ja voivat täyttää markkinarakoja. Isot ovat tehokkaita pääomavaltaisilla aloilla. Vienti voi onnistua pien-
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
yrityksiltäkin. Jotkut ovat jopa suunnanneet toimintansa heti ulkomaille.
On arvioitu, että uudet teknologiat tuottavat paremmin isoissa yrityksissä. Tämä
voi pitää paikkansa, koska isoilla on resursseja puristaa innovaatiot markkinoille ja
markkinoida niitä tehokkaammin. Samaan
suuntaan viittaa myös vuosien takainen
Teknillisessä korkeakoulussa tehty julkistamaton selvitys funktionaalisten elintarvikkeiden ominaisuuksista. Tuolloin markkinajohtajan tuote oli funktionaalisilta ominaisuuksiltaan usein heikompi kuin vähemmän myydyt tuotteet. Iso markkinoin-
tikoneisto kykeni tekemään vähän huonommastakin tuotteesta kiinnostavan. Pienemmän tuottajan kilpailuetu oli yrittää
tehdä parempi tuote.
Korkeakouluista lisää yrittäjiä?
Suomessa yrittäjyys on ollut perinteisesti
alemman ja keskiasteen koulutuksen saaneiden harteilla. Yrittäjyysaktiivisuuden
taso laskee koulutuksen myötä toisin kuin
monissa muissa maissa. Yritykset eivät
myöskään hae kasvua aktiivisesti.
Myös suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden halukkuus perustaa oma yritys on ollut vuosia kansainvälisen keskiarvon alapuolella. Korkeakoulutettujen yrittäjyydelle on tyypillistä joko oman osaamisen hyödyntäminen konsultointiyrityksenä tai sitten oman innovaation kaupallistaminen.
Kumpikaan ei ole vastavalmistuneen
heiniä. Lähes kaikki heistä työllistyvätkin
isomman yrityksen palvelukseen ja ryhtyvät – jos ryhtyvät – yrittäjiksi vasta saatuaan riittävän ammattitaidon. Korkeakoulutetuista tekniikan alan yrittäjistä on 90
prosenttia ollut yli viisi vuotta työelämässä ennen yrittäjäksi ryhtymistä.
Millaisia valmiuksia korkeakouluopinnot sitten antavat yrittäjyyteen? Esimerkiksi Aalto-yliopistossa vain 22 prosenttia
opiskelijoista kokee saavansa riittävästi
yrittäjyyskursseja opiskelujensa aikana ja
ainoastaan 24 prosenttia diplomi-insinööreistä on sitä mieltä, että tutkinto antaa hyvät valmiudet yrittämiseen.¹
Toisaalta on mietittävä, kannattaako yliopistoissa kouluttaa yrittäjyyteen, jos vastavalmistuneet kuitenkin sijoittuvat toisen
palvelukseen, varsinkin kun koulutusta on
saatavissa myöhemmin muualta.
Asenne ratkaisee
Yrittäjyys on ennen kaikkea asenne. Perinteisen ulkoisen yrittäjyyden lisäksi toinen
yrittäjyyden muoto on ns. sisäinen yrittäjyys.
Sisäinen yrittäjä on henkilö, joka on työntekijänä yrityksessä, mutta hän toimii siellä yrittäjämäisesti. Hänen ajattelu- ja toimintatapansa yrityksen sisällä ovat yrittäjämäistä uusien ideoiden, parannusten ja
markkinarakojen etsintää sekä myyntihenkisyyttä. Yrittäjähenkinen pyrkii luomaan
uutta arvoa muuttamalla ongelmia tilaisuuksiksi. Tämä on myös oman henkilökohtaisen markkina-arvon parantamista.
Karrikoitu esimerkki sisäisestä yrittäjyydestä oli tutkija kehitysprojektissa, jossa
haettiin uutta valmistustapaa. Kun projekti ei päässyt määräajassa tulokseen, se lo-
petettiin. Tutkija kuitenkin jatkoi kehittelyä omin luvin muiden töiden ohessa. Esimies kehotti häntä lopettamaan touhun.
Tutkija jatkoi tämän jälkeen salaa. Asian
tultua ilmi esimies uhkasi sanktioilla, jos
tutkija tekee ’omia projekteja’. Tämän jälkeen tutkija jatkoi kehittelyä vapaa-ajalla,
mikä johtikin läpimurtoon. Yritys tuli keksinnöllä markkinajohtajaksi ja löi pahimman kansainvälisen kilpailijansa. Tutkijaa
ei rankaistu.
Pahimmillaan yrittäjyys muistuttaa siten kumouksen vaiheita, josta Mahatma
Gandhi totesi: ”First they ignore you, then
they laugh at you, then they fight you, then
you win.” ■
Markku Hurme
tekniikan tohtori
markku.hurme(at)iki.fi
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston dosentti ja
Elintarviketieteiden Seuran Prosessiteknisen
jaoston johtoryhmän jäsen.
¹Marko Oksanen. 2012. Opiskelijoiden
yrittäjyysvalmiuksien kehittymisen tukeminen
suomalaisessa tekniikan korkeakoulutuksessa,
Diplomityö. Tekniikan akateemiset TEK.
www.tek.fi/julkaisut
Aalto-yliopistossa kannustetaan yrittäjyyteen
Aalto-yliopiston toisen vuosikurssin
kemian tekniikan opiskelijoilla on
syksystä 2012 lähtien ollut mahdollisuus perehtyä yrittäjyyteen selvittä-
mällä yrityksen perustamista. Kurssi
on toteutettu viiden hengen ryhmissä
ongelmalähtöisenä projektityönä.
Ryhmätyökurssilla mietitään jonKuva: Victor Heinänen
Yrittäjyyskurssilaiset vierailivat muun muassa Suomenlinnan Panimon
uusissa tiloissa Vantaalla, jossa vanha tehdaslaitos on kunnostettu
panimoksi.
kin ongelman ratkaisua innovoimalla
ja arvioimalla erilaisia ratkaisuja. Parhaasta laaditaan tekninen suunnitelma, markkinaselvitys, kannattavuusarvio ja kaupallistamissuunnitelma.
Työssä pitää ottaa huomioon liikeidean vahvuudet, heikkoudet, uhat ja
mahdollisuudet.
Opetuksen kehityksen näkökulmasta selvitetään samalla, miten yrittäjyys ja yrittäjämäinen toimintatapa
voitaisiin saada osaksi koulutusta;
opiskelijat tekevät alussa ja lopussa
yrittäjyystestin, jolla kartoitetaan taitojen ja asenteiden kehittymistä.
Kurssin toteutus on ns. häiriköivää
opetusta (disruptive learning), joka altistaa uusille tavoille toimia ja ajatella.
Tavoitteena on parantaa kykyä ennakoida tulevaisuuden trendejä, herkkyyttä uusien ideoiden hyödyntämiseen ja kylvää pieni yrittäjyyden siemen. Potentiaalia on, sillä opiskelijat
katsovat maailmaa uusin silmin eikä
heidän ajatustapansa ole vielä kaavamaista. Kurssin ongelmalähtöinen
opetus ei sinänsä ole uutta. Projektimaista tehdassuunnittelun opetusta
on ollut vuosikymmeniä, mutta yrittäjyysnäkökulma on puuttunut.
Töiden lopputulokset olivat innovatiivisia ja toteutuskelpoisia. Opiskelijat kokivat projektityön perinteistä opiskelua itseohjautuvampana
mutta itsekuria vaativana. Toisaalta
ryhmätyö motivoi, kun jokaisella oli
omat vastuunsa. Omaan tekemiseen
ja vuorovaikutukseen perustuva oppiminen on motivoivaa. Monilla kynnys yrittäjyyteen madaltui selvästi.
Siemen jäi itämään. ■
Markku Hurme
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
27
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Palkkatyöstä yrittäjäksi
Toimitusjohtaja Laura Hyvärinen
on saavuttanut unelmansa.
Elintarviketieteiden maisteri Laura Hyvärinen haaveili jo opiskeluaikana sivutoimisesta bisneksestä ennen kuin hän täyttää
30 vuotta. Hän ei kuitenkaan löytänyt kiinnostavia yrittäjyysaiheisia kursseja. Kaikki tarjolla olevat kurssit tuntuivat painottuvan maatalousyrittäjyyteen, eikä se ollut
hänen juttunsa.
− Järjestimme Agronomiliitolla yrittäjyysaiheisen työelämäillan vuonna 2009,
ja se kyllä sytytti. Ravitsemusterapeutti
Hanna Partanen oli kertomassa yrittäjyydestään, ja kuulostihan se innostavan vauhdikkaalta, Laura Hyvärinen muistelee.
Hyvärinen kummastelee sitä, ettei yliopistotutkintoon kuulu pakollisena liiketalouden opintoja. Pääsääntöisesti valmistuneet siirtyvät kuitenkin johtotehtäviin,
joissa päätetään investoinneista, budjeteista ja hinnoittelusta, joten talousosaaminen
olisi tärkeää.
− Viimeisin palkkatyöni pakkausasiantuntijana oli liha-alan yrityksessä. En ollut
tyytyväinen silloiseen rooliini, ja samaan
aikaan minulla oli imu yrittäjäksi. Päätös
irtisanoutumisesta syntyi kesälomalta paKuva: Paula Aito
latessa. Moni varmasti tunnistaa fiilikset
”tähänkö olen palaamassa”, joten päätös oli
itse asiassa helppo tehdä, Laura Hyvärinen
kuvailee ratkaisuaan.
Samoihin aikoihin Hyvärinen selvitteli
starttirahan hakemista ja löysi kymmenen
kuukauden yrittäjyyskoulutuksen, johon
hän pääsi mukaan ja joka alkoi viikko viimeisen työpäivän jälkeen.
Tarjolla monenlaista
rahoitusta ja koulutusta
Julkisella puolella on jaossa paljon rahaa
alkuvaiheen yrittäjyyskoulutuksiin. Esimerkiksi ESR-rahalla tuetaan työllisyyttä
ja osaamista edistäviä hankkeita. Uusyrityskeskukset ja Aallon Pienyrityskeskus
ovat monien koulutusmuotojen takana.
− Olen tietysti ottanut oman osani tarjolla olevasta koulutuksesta, ja se on ollut tarpeen. Vaikka olenkin kasvanut yrittäjäperheessä, en silti tiennyt kannattavan, kasvavan yrityksen perustamisesta oikein mitään.
Nämä ovat kuitenkin opeteltavissa olevia
asioita, Hyvärinen toteaa ponnekkaasti.
Hyvärinen on asiantuntijayrittäjä, ja hänen on täytynyt opetella paljon tuotteistamisesta ja myynnistä. Julkisen puolen tukiviidakko on myös tullut hänelle osittain
tutuksi.
− Samantyyppisiä palveluita on saatavilla monelta eri taholta. Monessa kohtaa
voi mennä naruun, jos ottaa vastaan jonkun avustuksen, niin sitten et voi saada toisaalta jotain muuta. Esimerkiksi starttirahaa ja hautomoyrityksille tarkoitettua ELYn
kehittämisavustusta ei voi kumpaakin saada. ELY-keskus ja Keksintösäätiö ovat yhdistymässä, mutta miksei joukkoon liity
myös Finnvera, Tekes, Yritys-Suomi ja Team
Finland, Hyvärinen kysyy.
Tukisummissa on kuitenkin eroa, ja kun
tuloja ei ole, sillä on suuri merkitys, saako
tukea puolen vuoden aikana 3 900 vai
15 000 euroa. Jälkimmäinen on kylläkin
mahdollinen vain yrityksille, joiden liikeideassa on uutuusarvoa ja yrityksessä on
vähintään kaksi kokopäiväistä työntekijää.
Markkinoillepääsy vaatii sitkeyttä
Rukki Finland Oy:n toimitusjohtaja Laura Hyvärinen on voittanut monet yrittäjäksi
lähtemisen haasteet ja innostaa muitakin tyytyväisyydellään.
28
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Hyvärinen teki vajaa vuosi sitten markkinatutkimusta. Hän oli ihmeissään päästessään juttelemaan kaikkien parinkymmenen
toimitusjohtajan kanssa, joille hän soitti.
− Paras sparraaja oli Primulan ex-johtaja
Virtaa hyvistä tyypeistä ja liikunnasta
Laura Hyvärinen saa uutta virtaa hyvistä
tyypeistä. Innostuneen ihmisen draivi tarttuu. Hyvärinen kertoo olevansa nopeatempoinen ja parhaimmillaan, kun pääsee laittamaan asioita alkuun.
− Tunnistan sen itsessäni ja siitä syystä
olen etsinyt ympärilleni henkilöitä, jotka
täydentävät minua. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma erityisosaaminen, vaikka
kaikki liittyy pakkausten kehittämiseen.
Vapaa-aikana liikunta on avainjuttu. Hyvärinen ui, tekee puutöitä, käy kuntosalilla, lenkkeilee, mökkeilee, pelaa lentopalloa
lapsia. Suunnitelmat ruuhkavuosien varalle ovat olemassa, ja eiköhän me selvitä niistä siinä missä muutkin yrittäjäperheet.
Lisää tukea alkaville yrittäjille
Kuva: Mika Pyykkö
Juha Valkamo. Häneltä sain arvokasta tietoa asiakkaiden tarpeista ja mielipiteitä esittämistäni arvolupauksista.
Hyvärisen mukaan tärkeitä vaiheita uskottavuuden luomisessa ovat olleet yrityksen olemassaolo, tiimi ja referenssit. Kun
yritys lähti hakemaan ensimmäisiä toimeksiantoja, tilanne ei ollutkaan yhtään niin
helppo kuin tutkimusvaiheessa.
− Pakkaukset ovat asiakkailleni tärkeä
ja kiinnostava aihe, joten se ei ole ongelma.
Esteenä tuntuu olevan kiire, vaikka palvelumme vähentää asiakkaan kiirettä. Me
huolehdimme asiakkaan puolesta pakkausten kehittämisestä ja teemme sen nopeammin kuin he itse kiireensä keskellä tekisivät. Näin tuotteet saadaan totuttua nopeammin markkinoille ja asiakas saa ansaintakoneistonsa käyntiin, Hyvärinen selvittää yrityksensä Rukki Finland Oy:n
ydintavoitetta.
Pakkausten kehitykseen liittyy usein investointeja, joten alalle onkin tyypillistä
hidas projektien liikkeellelähtö. Hyvärisen
mukaan tilanne näyttää nyt kuitenkin hyvältä, sillä yrityksen niin sanotussa myyntisuppilossa on paljon pöhinää.
Laura Hyvärinen virkistyy monipuolisella
liikunnalla. Jopa koskenlasku sujuu
vaikeuksitta.
ja sählyä, joka päivä jotain.
− Käymme yrittäjäporukalla sunnuntaisin lenkillä ja olen aivan ihastunut Espoon
Mynttilän metsäreitteihin. Minulla ei itse
asiassa ole tarkkoja rajoja työ- ja vapaa-ajan
välillä. Jos mahdollista, käytän työaikaa
kuntoiluun, esimerkiksi pyöräilen työmatkat. Kerran Finprolla Ruoholahdessa käydessäni mentorini Maarit Ahola hyväntuulisesti tokaisi minulle, että ”asiakkaat
eivät yleensä tule pyörällä”, Hyvärinen myhäilee.
Hyvärisen mielestä perhe ja yrittäjyys
sopivat hyvin yhteen. Hän tekee kotona töitä, jos vaan voi, ja välttelee ruuhkissa istumista.
− Yleensä lopettelen työt samoihin aikoihin, kun mies palaa kotiin. Kummallakin
on siinä vaiheessa täysi työpäivä ja päivän
kuntoilut tehtynä. Huippua on se, että työt
voi helposti jättää hetkeksi, keneltäkään
kyselemättä. Kummallakin on joustavat
työajat. Miehellä on myös aina ansaittuja
lomapäiviä käytettävänä. Ongelma on tietysti se, ettei töitä malttaisi jättää. Nyt tämä on tietysti helppoa, kun meillä ei ole
Laura Hyvärinen on päässyt jo ohi yrittäjäpolun alkukivikot ja hänelle on tullut näkemystä siitä, mikä alussa on tärkeää.
− Jos lähtisin yrittäjäksi nyt ja nykyisillä
tiedoilla, niin etsisin heti alkuun tiimin, jonka kanssa perustaisin yrityksen. Itse asiassa, olen perustamassa nyt myös toista yritystä kahdeksan naisen kanssa. Rakennamme yhteisöllistä verkkopalvelua, jossa käyttäjät kohtaavat ympäröivän elinympäristönsä. Liikeidea vastaa nykypäivän tärkeimpiin
arviointikriteereihin: kyllä, se on kansainvälinen ja skaalautuva, Hyvärinen paljastaa.
Hyvärinen toivoo, että työntekijän palkkaaminen olisi helpompaa. Osa-aikatöiden
tekeminen pitäisi olla kiinnostava vaihtoehto ja työmarkkinoilla pitäisi olla enemmän
joustoa. Työttömille, kotiäideille ja palkansaajille pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa ottaa vastaan pieniä toimeksiantoja.
− En puhu kenenkään riistämisestä, vaan
vaihtoehtoisten työssäkäyntimallien kehittämisestä, Hyvärinen täsmentää.
Hyvärisen mielestä alkutaipaleen yrittäjille olisi tärkeää saada julkisen puolen tukea niin sanotusti yhdeltä luukulta. Hän on
huomannut, että jopa virkamiehet ovat eksyksissä tukiviidakossaan. Yksi neuvoo yhtä, toinen toista. Ristiriitaiset ohjeet ja käytännöt tuhlaavat kaikkien aikaa ja rahaa.
− Ei olisi pahitteeksi, vaikka yritysneuvojilta vaadittaisiin omakohtaista kokemusta yrittäjyydestä, Hyvärinen ehdottaa. ■
Raija Ahvenainen-Rantala
Rukki Finland Oy
ETM Laura Hyvärinen perusti
Rukki Finland Oyn alkuvuodesta
2013. Hyvärinen on yrityksen toimitusjohtaja ja työskentelee myös pakkausasiantuntijana. Tiimissä on tällä
hetkellä kuusi henkilöä, joiden osaamiset täydentävät toisiaan.
Yritys kehittää pakkauksia tunnistamalla käyttäjät ja heidän tarpeensa, ideoimalla tuotteelle ja tuotantoon soveltuvia pakkauksia sekä toteuttamalla suunnitelmat.
Rukki Finland Oy on Makeryn hautomoasiakas. Hyvärinen on osallistunut myös Spinnon ja Think Companyn tilaisuuksiin. Hän on huomannut,
että yrityshautomoita on moneen
lähtöön. Hänen mukaansa on tärkeää, ettei alkuvaiheessa jää yksin
pyörittelemään ideoitaan. Ajatuksia
pitää lähteä testaamaan potentiaalisilla asiakkailla. Ulkopuolisilta saa
usein hyviä vinkkejä, tulevathan ne
usein niin sanotusti out-of-the-box.
Hyvärinen on kokenut lähes kaikki
sparraukset innostaviksi ja motivoiviksi. Niistä on saanut vertaistukea ja
on voinut verkostoitua. Takataskuun
on aina jäänyt myös jotain uutta opittua.
Hyvärinen on opiskellut kaiken
kaikkiaan kuudessa eri yliopistossa.
Elintarviketieteiden maisterin tutkinnon hän suoritti Helsingin yliopistossa
vuonna 2012, pääaineena yleinen
elintarviketeknologia. Hän on myös
suorittanut laajan teollisen muotoilun
sivuaineopinnot Aallon Taideteollisessa korkeakoulussa. Ennen yrittäjäksi
siirtymistä viimeisin palkkatyö oli lihaalan yrityksen pakkausasiantuntija.
Laura Hyvärinen toimii tällä hetkellä myös Elintarviketieteiden Seuran Prosessiteknisen jaoston sihteerinä. ■
Lisätietoja:
www.rukki.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
29
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Yrittäjät etsivät jatkajia
Suomessa on paljon pieniä
elintarvikeyrityksiä, joiden nykyiset
yrittäjät etsivät jatkajaa.
Jokilaakson Juuston toimitusjohtaja Esa
Luomanperä kehottaa alan ammattilaisia
tarttumaan toimeen.
− Kun on hankkinut alan kokemusta, on
helpompi lähteä kehittämään yritystoimintaa, hän vakuuttaa.
Luomanperä muistuttaa, että yrittämisen vaikeusasteen voi valita itse. Alin yrittämisen kynnys on myydä osaamistaan:
konsultoida. Seuraava askel on trading-toiminta ilman omaa varastoa.
− Toinen trading-tapa on teettää tavaraa
esimerkiksi omalle tuotemerkille. Oman
tuotannon käynnistäminen on haastavin
ja rahaa nielevin yrittämisen muoto. Minä
teen näitä kaikkia, Luomanperä kertoo.
Hän on mukana myös muutamissa muissa yrityksissä, muun muassa Nokian Panimon hallituksessa, ja omassakin yrityksessä on kehitettävää.
− Kovasti yritetään viedä kansainvälistymistä eteenpäin. Mielekkäitä hankkeita
on vireillä, hän vihjaa.
Lyhyen aikavälin tavoite on saada työt
juustolassa kahteen vuoroon. Nyt töitä paiskitaan pidennetyssä yhdessä vuorossa.
− Ei voi eläkettä miettiä, vaan kehittää ja
kasvattaa yritystä. Ensin pitää saada tämä
yritys pyörimään mahdollisimman hyvin,
Luomanperä toteaa.
Pulmia ja mahdollisuuksia
Elintarvikealan pk-yrityksillä on useita pulmia ratkottavanaan, mutta myös mahdollisuuksia. Yrittäjän pitää keksiä, miten erottua massasta ja sopia sujuva logistiikkaratkaisu.
Kuvat: Jokilaakson Juusto
− Pk-yrityksen pitää uskaltaa ottaa myös
etunojaa tuotekehityksessä sekä laatu-, laite- ja markkinointikustannuksissa ja olla
nopea ja joustava, Luomanperä lisää.
Pk-yrityksen suurimpia ongelmia on vaikeus suojata uutuuksiaan, koska kilpailijoilla on isommat resurssit ja halua kopioida pk-yritysten tuotteita.
Tämän on kokenut myös Jokilaakson
Juusto. Kun Silva-levitteen uutena makuna lanseerattiin savuporo vuonna 2004, molemmat suuret kilpailijat kopioivat nopeasti menestystuotteen. Miksi siis lähteä
yrittäjäksi isompien yritysten puristukseen?
Esa Luomanperän mukaan lähiruokabuumi on muuttanut ilmapiiriä yrittäjyydelle myönteisemmäksi, ja moni yritys etsii jatkajaa. Myös rahoitusta ja apua yrityksen perustamiseen on nyt saatavilla. Yrittämisen vaikeusasteen voi valita yksinyrittämisen, tradingin tai oman tuotannon
vaihtoehdoista.
− Mutta yrittäminen edellyttää aina halua sitoutua ja ottaa taloudellista riskiä,
Luomanperä tähdentää.
Tyytyväinen yrittäjä
Esa Luomanperä on pesunkestävä yrittäjä, joka sanoo isommaksi ongelmaksi lähinnä sen, ettei
kaikkia liike- ja tuoteideoita ehdi toteuttaa.
30
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Esa Luomanperä sanoo olevansa itse tällä
hetkellä tyytyväinen yrittäjä, vaikka ei ollut helpoin reitti lähteä alkuun tyhjästä hallista ilman henkilökuntaa. Nyt tilanne
omassa tehtaassa Jämsässä on hyvä.
− On hyvä henkilökunta, prosessit ovat
kunnossa, tuotantolinjat uusia ja käytössä
on ISO 22 000 -järjestelmä, jonka tekoon
osallistui koko henkilökunta.
Tavoitteena on kasvaa. Tuotteista puolet
myydään nyt vähittäiskaupan kaupan
kautta, puolet teollisuudelle ja ammattikeittiöille. Puolet on ulkomaan laskutusta,
mutta vientiin ei päädy oman tehtaan tuotantoa, vaan esimerkiksi Italiasta viedään
paljon juustoja Amerikkaan.
Jokilaakson Juusto tekee myös kaupan
merkkejä ja räätälöityjä tuotteita teollisuudelle ja muille asiakkaille.
− Tuotekehityksen pitää elää trendien
mukana. Tähän saumaan olemme kehittäneet muun muassa maidottoman kasvislevitteen, hummuksen. Myös luomussa olemme mukana. Perusfilosofiana on tehdä tuotteet mahdollisimman aidoista raaka-aineista vähillä lisäaineilla, Luomanperä tiivistää.
Tavoitteena on saada työt juustolassa kahteen vuoroon. Nyt töitä paiskitaan pidennetyssä
yhdessä vuorossa. Juustolatyöntekijä Timo Lepikko syöttää juustokiekkoja raastelinjalle.
Jokilaakson Juustossa tuotteet tehdään
mahdollisimman aidoista raaka-aineista ja
vähillä lisäaineilla.
Omien tuotteiden lisäksi jakelussa on välitystuotteita, jotka kulkevat sopimuskuljetusliikkeiden ajamina.
Jokilaakson Juustolla on omat tuotekehityksen pilottilaitteet ja tuotekehityksen vastuuhenkilö, laatu- ja tuotekehityspäällikkö. Ideointi sujuu porukalla.
tiä ja jakelua noin 300 kauppaan.
Silva-juustolevitteille on myönnetty kotimainen avainlipputunnus. ILO Hummus
-kasvislevitesarja oli Tähtituote-kilpailun
finalisti vuonna 2008 ja Silva-juustolevitesarja vuonna 2005.
Silva-juustobrändi tuli markkinoille alun
perin vuonna 1956 osuuskunta Enigheten
kautta. Vuosina 1960−1998 Silvaa vietiin yli
20 maahan. Vuonna 2004 Silva lanseerattiin uudelleen juustolevitteiden premiumkategoriassa. ■
Herkuttelujuustoja
Gourmet-levitteiden valmistukseen erikoistunut Jokilaakson Juusto Oy perustettiin vuonna 2002. Perheyrityksellä on nyt
25 työntekijää, jotka työskentelevät uudenaikaisissa tehdastiloissa Jämsässä. Finnish
Cheese Company Oy on sen sisaryritys ja
Ovara Corporation tytäryhtiö New Yorkissa USA:ssa.
Vuonna 2012 yrityksen liikevaihto oli yhteensä reilut kymmenen miljoonaa euroa.
Päämarkkina-alueita ovat Suomi, USA ja
Baltia.
Tuotevalikoimiin kuuluvat juusto- ja kasvislevitteet, sulatejuustot teollisuudelle ja
ammattikeittiöille sekä juustoraasteet vähittäiskauppoihin, ammattikeittiöille sekä
teollisuudelle. Yrityksen asiakkaita ovat
kaupan keskusliikkeet, teollisuus ja suurkeittiötukut, minkä lisäksi on omaa myyn-
Pirjo Huhtakangas
Pesunkestävä yrittäjä
Esa Luomanperällä yrittäjyys on verissä, mutta elintarvikealalle hän
päättyi sattumien kautta. Työuraa
suuntasi kesätyö Koffilla, jossa elintarvikekemiaa opiskellut työkaveri
ehdotti elintarvikeopintoja Viikissä.
Esa haki opiskelemaan maitotaloustiedettä ja valmistui elintarviketieteiden maisteriksi vuonna 1981.
− Olin kiinnostunut biologiasta,
mutta halusin soveltavan alan. Elintarvikeala sopi hyvin.
Ensimmäinen varsinainen työpaikka oli vt. ylimääräisen tutkijan pesti
Valtion maitotalouden tutkimuslaitoksella, jossa Luomanperä tutki
maidon juoksettuvuusominaisuuksia.
Kansainvälisyyteen hän kasvoi jo
opiskeluaikoina olleessaan vaihdossa
Kanadassa ja Hollannissa.
MBA-tutkinnon Esa Luomanperä
suoritti vuonna 1990 Helsingin kauppakorkeakoulussa ja University of Texas
Business Schoolissa Yhdysvalloissa.
Ennen yrittäjyyttä hän työskenteli
Valiolla 1980- ja 1990-luvuilla: vuosina 1982−1991 tuotekehitys- ja tuotantotehtävissä, vuodet 1991−1993
Valio International USA Inc -yhtiön toimitusjohtajana ja vuodet 1993−1999
juuston ulkomaanliiketoiminnan johtajana. Vuosina 1999−2003 hän oli Codetoys Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja ja vuodesta 2002 alkaen Jokilaakson Juusto Oy:n toimitusjohtaja.
Monenlaista yrittämistä
Päätyminen lopulta yrittäjäksi ei ole
mikään ihme, sillä hänen molemmat
vanhempansa olivat yrittäjiä ja jo
opiskeluaikoina hän perusti ensimmäisen yrityksensä. Jokilaakson
Juuston hän perusti vuonna 2002,
kun Osuuskunta Enigheten oli lopettanut Pitäjänmäen sulatejuustotehtaan. Silva oli ollut Enigheten menes-
tysbrändi, jota oli viety yli 20 maahan.
− Lähdin tavoittelemaan Silva-tavaramerkkiä, joka siirtyi minulle
vuonna 2001. Palkkasin ensimmäisen työntekijän ja teetätin juustoja eri
juustoloissa Itävallassa ja Suomessa,
Esa Luomanperä kertoo.
Työuralle mahtuu myös mielenkiintoinen tapaus aivan toiselta alalta. Perheystävät perustivat yrityksen,
joka tuotti kokeita verkkoon opettajien työkaluksi. Esa auttoi yrityksen alkutaipaleella ja oli mukana hankkimassa ulkopuolista rahoitusta. Työmäärä kasvoi ja johti siihen, että hän
huomasi olevansa lähes päätoimisesti töissä ystäviensä yrityksessä.
Yrityksen kehittämällä teknologialla
pystyttiin toteuttamaan myös kysymys-vastaus-pelejä. Yritys saikin neuvoteltua maailmanlaajuiset yksinoikeudet Trivial Pursuit- ja Haluatko mil-
jonääriksi -pelien kännykkäversioihin.
Myynnissä yhteistyökumppaniksi valittiin Motorola, ja rahoittajia olivat
muun muassa Bertelsmann Saksasta,
Time Warner USA:sta ja Disneyn perheen sijoitusyhtiö.
Kahdessa vuodessa yritys kasvoi
johtavaksi mobiilipelien toimittajaksi,
jonka pelejä pelattiin yli 50 maassa.
Liikevaihto ei kuitenkaan kasvanut
sijoittajien haluamaa vauhtia, ja yrityksen suomalainen johto siirrettiin
syrjään. Samalla käytännössä alkoi
yrityksen alasajo.
− Opettavainen case, Esa Luomanperä toteaa rauhallisesti.
Samanaikaisesti hän pyöritti omaa
liiketoimintaansa. Kun Jämsästä soitettiin, että siellä on sulatejuustotehdas tyhjänä, hän tarttui mahdollisuuteen ja vuokrasi tehtaan syksyllä
2002. Marraskuussa 2003 tuotanto
pyörähti käyntiin. ■
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
31
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Erikoisruokavalioon soveltuvien
elintarvikkeiden valikoimat ovat
Irlannissa edelleen suppeat.
Päivittäistavarakauppojen
jättimäinen varustelu on
kuitenkin alkamassa. Siihen
asti perustarvikkeet haetaan
terveyskaupoista.
Lauantai-aamu. Julie Owensin Restoreterveyskauppa avaa ovensa Dublinin keskustan eteläpuolella Camden Streetillä. Asiakkaita valuu sisään tasaiseen tahtiin etsimään muun muassa erikoisruokavaliotuotteita. Jollain on sisällä tilaus isommasta
köntästä.
Erikoisruokavalioita noudattavat henkilöt joutuvat Irlannissa yhä edelleen usein
asioimaan terveyskaupoissa, koska heille
soveltuvia elintarvikkeita on edelleen varsin harvassa paikassa saatavissa.
Muutos on Owensin mukaan kuitenkin
ilmassa.
− Päivittäistavarakauppojen panostus
erikoisruokavaliotuotteisiin tulee lähivuosina näkymään myös tavallisten supermarkettien hyllyillä, Owens toteaa.
Panostukset erikoisruokavalioihin
alkamassa
Panostuksesta erikoisruokavaliotuotteisiin
kertoo uutinen Irlannissa huhtikuun lopulta: Supervalu-päivittäistavarakauppaketju
on lanseerannut gluteenittomien ruokatarvikkeiden edullisen Free from -brändin,
jonka laajuista ei Irlannissa ole aikaisemmin nähty. Tähän mennessä gluteenittomien elintarvikkeiden valikoimat ovat olleet
varsin suppeat. Keliaakikoilla tilanne on
kuitenkin varsin kohtuullinen.
Laktoosi-intoleranssista tai maitoallergiasta kärsivä on kaupan hyllyjä kolutessaan
usein neuvoton. Laktoosittomien maitojen
puute on usein korvattu esimerkiksi soijamaidolla. Suomalaisista eri rasvaprosenttien hyla-juustoista, -jukurteista ja -rahkoista voi Irlannissa asuva toistaiseksi vain haaveilla.
Ensimmäinen laktoositon maito tuli
markkinoille vuosi sitten. Tätä ennen vas-
32
Kuvat: Markus Ahonen
Erikoisruokavalioiden tuotteet
tekevät Irlannissa vasta tuloaan
tarvikkeille 4,5 miljoonan asukkaan Irlannissa olisi. Diagnosoituja keliaakikkoja on
noin yksi prosentti irlantilaisista. Muita
ruoka-allergikkoja on 1−3 prosenttia aikuisista ja 5−6 prosenttia lapsista, tietolähteestä riippuen.
− Todellisuudessa prosentit ovat varmasti paljon suurempia. Itse arvioisin esimerkiksi gluteenille vähintään yliherkkien
määrän olevan 40−50 prosentin välillä kansalaisista, Owens laskeskelee.
Merkinnät nyt paremmin
Muutama vuosi sitten tämän kyltin
merkintä olisi ollut harvinainen
Irlannin kaduilla. Erityisruokavalioiden
huomioiminen on mennyt parempaan
suuntaan.
taavaa oli tarjolla vain kissoille. Laktoosittomien maitotuotteiden saatavuudesta kertoo kyseisen maitotuotteen tuottaneen yrityksen älypuhelinsovellus, jolla voi tarkistaa laktoosittoman maidon lähimmän
myyntipaikan.
Allergikkojen määrä luo markkinoita
Julie Owens tietää maan ruoka-allergikkojen ongelmat. Tämän vuoksi pikkukaupasta on tullut 10−12 muun Dublinin seudun
terveyskaupan tapaan monen ruoka-allergikon kotimatkaetappi. Owens on kerännyt kauppaan erikoisruokavalioon liittyviä
ruokatarvikkeita jauhoista ja pastoista leipiin, meijerituotteisiin ja suklaisiin. Valikoima on tyydyttävä.
− Kaupan tilanpuutteen vuoksi valikoima ei ole kovin laaja, Owens harmittelee.
Tarvetta monipuolisemmille erikoiselin-
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Owensin tuntumaa pitää yllä terveyskaupan yhteydessä toimiva allergiatestaus- ja
ravintoneuvontapalvelu. Hän on itse koulutettu ravintoneuvoja, jolla on taustallaan
15 vuoden kokemus terveystuotteiden
myyntiedustajana suuren yrityksen palveluksessa. Omaa terveyskauppaa hän on pitänyt seitsemän vuotta.
Tuona aikana Irlannin talous on muuttanut suuntaa. Nousukausi on kääntynyt
lamaksi. Talous ei ole vaikuttanut terveysasioihin.
− Tilanne on mennyt erikoisruokavalioita noudattavien kannalta parempaan
suuntaan. Erikoisruokavalioihin liittyvät
pakkausmerkinnät ovat silti edelleen varsin vajavaiset eikä kaikissa ravintoloissa ole
merkintöjä ruokasisällöistä allergikoille.
Vielä viitisen vuotta sitten merkinnät olivat
hyvinkin harvinaisia. Allergiajärjestöt joutuivat keräämään nettisivustoilleen erillisiä listoja ravintoloista, joissa erikoisruokavaliot oli merkitty ruokalistoihin, Owens
kertoo.
Ongelmana ravintoloissa on edelleen se,
että ruokalistassa lukee tarjolla olevan
myös gluteenitonta leipää, mutta oikeasti
sitä ei olekaan. Se vain lukee listassa. Moni haluaisi elää ruokavalioiden vaikuttamatta jokapäiväiseen elämään.
Tupla-allergikkojen tuotteita vähän
Jos vähärasvaisempia ja omega-3-tuotteita
on nyt saatavilla aikaisempaa enemmän,
olisi etenkin erikoisruokavalioissa tarvittaville tuoretavaroille sekä sokerittomille
makeistuotteille kysyntää.
Owensin myymälässä on muutamia pro-
Perustarvikkeita allergikkojen pastantekoon löytyy jo monista
kaupoista. Moni tilaa silti esimerkiksi jauheet könttätilauksina
valmiina yhdestä paikasta.
bioottisia jukurtteja ja maidottomia erikoisjuustoja. Osa tuotteista tulee pieniltä tuottajilta.
Irlannissa on pohdittu ja kehitelty omia
tuotantolaitoksia. Takavuosina Corkin kreivikunnassa sijainnut ruoka-alan tehdas oli
perustamassa keliaakikkojen pakastetuotteisiin erikoistuvaa ruokatuotantolinjaa.
Lama iski, eikä tuotantopuoli ole ottanut
tulta alleen.
Osa erikoisruokavaliotuotteista tulee lähialueilta. Supervalun Free From -tuotteistoa mainostetaan lähiruokana.
Kaikkiin erikoisruokavalioihin ei Irlannin jättimäisestä ruoka-alan tuotannosta
Harvinaista herkkua terveyskaupassa. Laktoosittomista tuotteista
haaveileva maidonjuoja saa usein tyytyä ostamaan soijamaitoa.
Laktoosittomia jukurtteja ja hyla-tyyppisiä juustoja ei Irlannin
kaupoissa toistaiseksi näy.
huolimatta löydy kunnollista valikoimaa
oman maan sisältä. Owensin mukaan ongelmana on erityisesti useamman eri allergian omaavien ihmisten ruokien ja välipalojen löytäminen.
− Esimerkiksi lapsilla voi olla samaan
aikaan sekä vehnä- että maitoallergia. Kuitenkaan esimerkiksi välipalapatukoista ei
ole paljoakaan tarjontaa molemmista allergioista kärsiville. ■
Gluteenittomien leipien valikoima on
parantunut viime aikoina. Yksittäisten
tuottajien lisäksi Supervalu-ketju
lanseerasi juuri edullisten gluteenittomien
kuivatuotteiden brändin.
Markus Ahonen
Dublin
Irlanti
Ruokatutkimusohjelman johtaja ehdottaa
Irlannin ja Suomen yritysten yhteistyötä
Irlanti tuottaa kymmenen kertaa
enemmän ruokaa kuin sen asukkaat
voisivat syödä. Juuri mitään ei tarvitsisi tuoda ulkomailta.
Siihen nähden erikoisruokavalioihin soveltuvien elintarvikkeiden valikoima on silminnähden suppea Irlannin kaupoissa. Toistaiseksi. Pinnan
alla kuitenkin tapahtuu. Irlannissa
eletään ruokatutkimuksen ja ruokien
tuotteistamisen puolesta mielenkiintoisia vuosia.
Ruokatutkimusta Corkin Mooreparkin ja Dublinin Ashtownin ruokakeskuksissa tekevän Teagasc-tutkimuslaitoksen ruokaohjelman johtaja,
professori Paul Ross on ison joukon
johtaja.
− Pelkästään Teagascissa 300
henkilöä tekee erilaisia tutkimuksia
maataloudesta ruokaan. Teagascilla
on myös yrityspohjaiset tutkimuslaboratoriot, sekä yhteisyrityksiä muiden tahojen kanssa, Ross kertoo.
Irlannin agri-ruoka -tutkimus jakautuu kolmeen alaohjelmaan: Ruokaa terveydelle -ohjelmaan, juustomikrobiologiaan ja -biokemiaan sekä
maidon ja tuotteen laatuun. EU-tutkimushankkeissa selvitetään muun
muassa imeväisikäisten ruokia, ruoka-aineita, juustoja sekä lihapuolen
vaikutusta ihmisen mikrobiologian
kautta terveyteen.
Teagascin rahoittajina toimivat Irlannin valtio, eri kansalliset ja kansainväliset rahoitustahot mukaan lukien Euroopan unioni, Irlannin yrityksiä maailmalle vievä Enterprise Ireland, maatalous-, ruoka- ja meriteol-
lisuusministeriön FIRM-ohjelma, Irlannin tiedesäätiö ja meijerialan rahoitus. Teagasc rahoittaa toimintaansa myös sopimustutkimuksilla.
Teagasc saa 15 miljoonan euron perusrahoituksestaan puolet valtiolta.
Teagasc tekee partneriyhteistyötä
muun muassa Corkin yliopiston, Food
for Health Irelandin, Nutramaran, Eldermetin ja Irish Phytochemical Food
Networkin kanssa. Meneillään on
myös maatalousministeriön vuoteen
2020 asti jatkuva ruokaohjelma.
Tutkimusten jatkuminen tuotteistuksena ei vielä näy kauppojen hyllyillä. Rossin mukaan esimerkiksi
pari vuotta sitten aloitettu yhteistyö
meijerituotteiden kehittämiseksi tulee näkymään tuotteina kahden vuoden kuluttua.
Ross näkee jättimäisen potentiaalin kehittää juuri meijeripuolen markkinoita. Hän nostaa esille toivomansa
Suomen ja Irlannin yhteistyön.
− Suomi on erittäin kehittynyt etenkin meijeriteollisuuden tuoretuotteiden innovaatioissa. Irlanti on taas kehittynyt jauhe- ja emulgaattoripuolella. Yhdessä Suomi ja Irlanti voisivat
tehdä erinomaista yhteistyötä ja Teagasc olla siinä mukana kolmantena
osapuolena, Ross ehdottaa.
Irlannista voisi olla Suomelle hyötyä. Maasta puuttuvat tietyt verot, ja
maidon hinta on halvempi kuin Suomessa. ■
Markus Ahonen
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
33
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Yhteiskehittämisellä
nostetta lähiruokaan
Kuluttaja suosii lähiruokaa useimmiten siksi, että pitää sitä tuoreempana, maukkaampana ja puhtaampana kuin kaukaa tuotua
ruokaa. Lähiruokaa ostava voi haluta myös
tukea paikallisia tuottajia ja alueen taloutta (Kovalainen 2013, Kurunmäki et al. 2012
ja Mäkipeska & Sihvonen 2010).
Laatu ja paikallisuus ovatkin tärkeitä
erottautumistekijöitä lähiruualle, joka ei
hintakilpailuissa pärjää kauempana massatuotetuille elintarvikkeille. Lähiruoka ei
välttämättä ole ympäristöystävällisempi
vaihtoehto, sillä kuljetusten osuus ruuan
ympäristökuormasta on vain muutamia
prosentteja.
Lähiruuan ja sitä kautta paikallisen talouden, työllisyyden ja ruokaperinteen
edistämistä haluavan kannattaa miettiä,
miten lähiruuan todellisia plussapuolia,
laatua ja paikallisuutta, voidaan korostaa
ja viestiä kuluttajalle. Kuinka tärkeää kuluttajalle esimerkiksi on, että hän voi tavata lähiruuan tuottajan ja keskustella tämän
kanssa? Uusi erottautumiskeino voi olla
lähiruuan tuotannon yhteisöllisyys. Kuluttajuus nimittäin näyttää muuttuvan yhä
osallistavampaan ja yhteisöllisempään
suuntaan.
Kuluttajat mukaan
lähiruokien kehittämiseen
Ruokapiirit ja kumppanuusmaatalous ovat
vielä pienen joukon valinta ja mahdollisuus, mutta myös marketasiakas voi kaivata ruuan tuottajan kohtaamista ja sitä kautta läheisempää suhdetta ruokaan. Tarvitaan lisää tietoa siitä, kuinka lähelle tuottajaa ja tuotantoa kuluttajat oikein haluavat, kuinka aktiivisia he haluavat olla, ja
miten myymälä voi tukea osallistumista ja
34
Kuva: Tuomo Kivinen
Lähiruuan kysyntä jatkaa
kasvuaan. Tulevaisuuden
kuluttajan vaakakupissa
saattavat painaa tuttuuden ja
luotettavuuden lisäksi myös
yhteisöllisyys sekä erilainen
yhteistoiminta lähiruokatuottajan
kanssa.
Viipurilaisen kotileipomon leipuri Teppo Ylä-Hemmilä on tarkka siitä, että ruisleipä
leivotaan paikallisesta rukiista.
yhteistyötä puolin ja toisin.
Näihin kysymyksiin VTT haki vastauksia Lahelta Hyvää! -lähiruokatapahtumassa, joka järjestettiin syyskuun alussa Lahden Citymarket Paavolassa SHAPE-projektin puitteissa. Lähiruokatapahtumassa
kuluttajilla oli mahdollisuus tutustua tuottajiin sekä kasvotusten että kuvaesitysten
välityksellä. Kuluttajat pääsivät myös ideoimaan uusia tuotteita ja arvioimaan uusia liiketoimintamalleja. Tietoa kerättiin
myös kyselyillä sekä haastatteluilla (taulukko).
Tapahtumasta kerätyn aineiston pohjal-
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
ta VTT:n yhtenä tavoitteena on kehittää
mallia siitä, kuinka kauppa voisi toimia
alustana kuluttajien ja tuottajien kohtaamiselle sekä tuotteiden yhteiskehittämiselle.
Tilan ja tuottajan nimet esille
Kuluttajat ovat tottuneet kohtaamaan tuottajia toreilla ja juttelemaan heidän kanssaan. Kaupoista lähiruokatuotteita ostavat
asiakkaat eivät sen sijaan useinkaan pääse
näkemään tuottajaa kasvotusten, jolloin
tuottaja jää etäiseksi. Tapahtuman tulokset
osoittivat, että kiinnostusta tuottajien kohtaamiseen ja henkilökohtaiseen suhteeseen
tuntui olevan. Noin kolme neljäsosaa kyselyyn vastaajista (n=166) oli kiinnostunut
tuottajien tapaamisesta ja peräti 98 prosenttia vastaajista ilmoitti haluavansa nähdä tilan ja tuottajan nimet lähiruokatuotteissa.
Moni olisi halukas myös saamaan enemmän tietoa tuotantomenetelmistä sekä näkemään kuvia tuottajasta sekä vierailemaan
tiloilla. Tilaan ja tuottajaan liittyvät tarinat
kiinnostivat kuluttajia, joskin vähemmän
kuin alkuperään liittyvät tosiasiat.
Tapahtumassa vierailleille Citymarket
Paavolan asiakkaille tehdyistä lyhyistä
haastatteluista pystyttiin tunnistamaan
myös joukko kuluttajia, suurin osa keskiikäisiä naisia, joille lähiruuan ostaminen
on tärkeä asia ja sen eteen nähdään vaivaa.
Tämä joukko haki lähiruokansa osin Lahden seudun lähitiloilta. Heille kauppa voi-
Lähiruokakyselyn
9/2013 tuloksia
• Vastauksia 166 kpl
• Yli 55-vuotiaita 48 %, naisia 70 %
• Yhden aikuisen talouksia 45 %, kahden
aikuisen talouksia 37 %, lapsiperheitä 13 %
• Lahdesta 76 %
• Lähiruokaa ilmoitti ostavansa vähintään
kerran viikossa 67 %
• Syyt ostaa lähiruokaa (erittäin tärkeää): lähialueen työllisyys 86 %, talous 85 %, tuottajien tukeminen 82 %, lyhyet kuljetusmatkat 81 %, tieto alkuperästä 79 %, kuuluminen samaan yhteisöön tuottajien kanssa
36 %, lähipiirin ostokäyttäytyminen 32 %
• Tuottajien tapaamisesta kiinnostuneita
73 %
• Tilan ja tuottajan nimet tuotteisiin: 98 %
osittain tai täysin samaa mieltä
• Kiinnostunut saamaan merkin lähiruualle:
99 %
• Pitkäaikainen suhde tuottajaan: 57 %
• Kiinnostunut osallistumaan ruokapiireihin:
36 % (erittäin tai melko paljon kiinnostunut)
• Tuotteiden kehittämiseen osallistuminen
yleensä: 43 % (erittäin tai melko paljon
kiinnostunut)
• Tuotteiden kehittämiseen osallistuminen
verkossa: 31 % (erittäin tai melko paljon
kiinnostunut)
SHAPE -hanke luo kestäviä markkinoita
• SHAPE -hanke (Shaping Markets for Sustainability) käynnistyi vuonna 2012 ja päättyy 2014.
Se on osa Tekesin Green Growth – Tie kestävään talouteen -ohjelmaa.
• Hanke tutkii ja kehittää menetelmiä, joilla yritykset voivat vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten hyvinvointiin ja luonnonvarojen riittävyyteen liiketoiminnan kautta, rakentamalla kestäviä markkinoita. Hanke hyödyntää ihmiskeskeisiä tutkimusmenetelmiä kannustaen yrityksiä kehittämään tuotteitaan ja palveluitaan vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa.
• VTT:n vetämässä hankkeessa ovat mukana Aalto yliopisto, Demos Helsinki, Helsingin yliopisto sekä MTT.
si olla hyvä ja arkea helpottava vaihtoehto
noutaa tutun tuottajan lähiruoka.
Tuottaja on osa kuluttajan yhteisöä
Yleisimpiä syitä ostaa lähiruokaa olivat
maukkauden ja hyvän laadun lisäksi halu
tukea lähialueen työllisyyttä, taloutta ja
tuottajia. Nämä kertovat eräänlaisesta yhteisöllisyydestä tai ainakin paikkatunteesta, joka lähiruuan tuotantoon ja kuluttamiseen liittyy. Suoraan kysyttäessäkin reilu kolmasosa vastaajista ilmoitti kiinnostuksestaan kuulua samaan yhteisöön lähiruuan tuottajien kanssa. Näyttää siltä, että
paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä on varaa
korostaa marketissakin.
Lähiruokaan kuuluvaa yhteisöllisyyttä
voi tukea osallistamalla kuluttajia. Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien halua ideoida ja kehittää lähiruokatuotteita yhdessä
tuottajan kanssa. Vastaajista lähes puolet
oli kiinnostunut osallistumaan tuotteiden
kehittämiseen. Kuluttajia motivoivat ensisijaisesti mahdollisuus saada parempia
tuotteita, itselle tärkeiden arvojen edistäminen sekä oppiminen.
Verkko avuksi ostoksilla käyntiin
Kuluttajien osallistaminen uusien lähituotteiden ja palveluiden suunnitteluun voisikin tuoda lähiruokatuottajille monenlaisia
hyötyjä innovatiivisista ideoista imagollisiin etuihin. Aktiivisille kuluttajille olisi
näytettävä konkreettisesti, että heidän ideoillaan on arvoa ja he voivat itse vaikuttaa
yrityksen toimintaan.
Tuottajilla ei liene kuitenkaan mahdollisuuksia lisätä omaa läsnäoloaan marketeissa ja kaupoissa, vaikka kuluttajien tapaaminen ja vaikuttaminen kasvokkain
kiinnostaisivatkin. Teknologia ja sosiaalinen media avaavat asiakasvuorovaikutukseen uusia mahdollisuuksia.
Verkon mahdollisuudet kannattaa ottaa
käyttöön hyllyväleissäkin: Yhä useammalla asiakkaalla on internet taskussaan valmiina tuote- ja hintavertailuun, mutta verkossa voi tarjota myös vaihtoehtoista tietoa, jolla erottautua kilpailijoista.
Kaupalla voikin olla kuluttajien osallistamisessa merkittävä rooli helposti lähestyttävänä ja monipuolisesti palvelevana
kohtaamisen ja yhteiskehittämisen paikkana. Uusia keinoja ja toimintamalleja kohdata ja ottaa kuluttajia mukaan lähiruokatuotteiden ja -palveluiden suunnittelemiseen syntyy ideoinnin ja kokeilujen kautta.
■
Maria Antikainen
erikoistutkija
VTT
maria.antikainen(at)vtt.fi
Marketta Niemelä
erikoistutkija
VTT
marketta.niemela(at)vtt.fi
Lisätietoja SHAPE-projektista:
http://virtual.vtt.fi/virtual/shape/index.htm
Lähteet:
Kovalainen, T. 2013. Lähiruoka ja kuluttajan
ostokäyttäytyminen Pohjois-Suomessa ja
Espoossa. Laurea-ammattikorkeakoulu, Laurea
Leppävaara. Hotelli- ja ravintola-alan
liikkeenjohdon koulutusohjelma.
http://publications.theseus.fi/
Kurunmäki, S., Ikäheimo I, Syväniemi, A. & Rönni
P. 2012. Maa- ja metsätalousministeriön
lähiruokaselvitys: Ehdotus lähiruokaohjelman
pohjaksi 2012–2015.
http://www.mmm.fi/attachments/mmm/
julkaisut/muutjulkaisut
Mäkipeska, T. & Sihvonen, M. 2012. Sitran
Lähiruoka, nyt! Trendistä markkinoille. Sitran
selvityksiä 29.
http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksiä
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
35
n T E E M A YRITTÄJYYS, MARKKINOINTI & KOULUTUS
Verkkoruokakauppa lähtenyt kasvuun
Kuva: Kauppahalli24
Kuluttajat ovat nyt aikaisempaa
kiinnostuneempia ostamaan
ruokaa verkkokaupasta.
Tämä on havaittu myös Kauppahalli24:ssä,
joka aloitti toimintansa marraskuussa 2012.
− Olemme kasvattaneet asiakasmääriä ja
toimituksia isoin harppauksin. Olemme nyt
tavoitevauhdissa. Tällä myynnillä saavutamme miljoonan euron vuosittaisen liikevaihdon, toimitusjohtaja Hanna-Kaisa Risku kertoo.
Kauppahalli24 keskittyy toistaiseksi toimimaan Uudenmaan alueelle, mutta toiminta-alueen laajentamisia kartoitetaan.
− Tuotevalikoimaa laajennamme jatkuvasti. Asiakkaat voivat esittää meille toiveitaan, joita pyrimme toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan. Laajennamme valikoimaamme myös eri tuoteryhmiin. Esimerkiksi ruokaostosten yhteydessä voi tilata
viikoittain myös polttopuut kotiovelle toimitettuna, Risku tarkentaa.
Kauppahalli24-verkkokaupan suurin
asiakasryhmä koostuu lapsiperheistä, mutta myös ikäihmisten osuus kasvaa.
− Koko toimintaympäristö on radikaalissa muutoksessa, ja tulevaisuuden kehityksen kanssa on oltava herkästi kuulolla, Risku tiivistää tilanteen.
Asiakkaissa paljon lapsiperheitä
Koko verkkokaupan toimintaympäristö on radikaalissa muutoksessa, toimitusjohtaja HannaKaisa Risku tiivistää markkinatilanteen.
jänä, kunnes hänet kutsuttiin vuonna 2009
Seulo Palvelut Oy:n palvelukseen laittamaan verkkoruokakaupan prosessi kuntoon.
− Suurin osa asiakkaista on lapsiperheitä, jotka elävät kiireistä arkea. Toimitusalue
on pääkaupunkiseutu sekä radanvarsi Ete-
Kauppahalli24:n taustavaikuttajan Erkki
Timmerbackan mielessä pitkään muhinut
verkkoruokakauppa alkoi, kun Seulo Palvelut Oy aloitti pienvalmistajien tuotteiden jakelun Espoossa vuonna 2009. Toiminta pääsi kunnolla vauhtiin Kauppahalli24:n myötä. Se on Seulo Palvelut Oy:n kokonaan omistama, riippumaton verkkoruokakauppa.
Elintarvike-ekonomiaa Helsingin yliopistossa opiskellut Jarmo Aho vastaa kauppa­
halli24:n tuoteprosesseista ja logistiikasta
tuoteprosessijohtajan tehtävänimikkeellä.
Hän on työskennellyt ennen opiskeluaan
matkailualan yrittäjänä ja heti opiskelujen
jälkeen tuotehallinnan tehtävissä ja yrittä-
Haluamme kehittää parempia palveluja
laajentamalla tuotevalikoimaa ja
toimitusaluetta, tuoteprosessijohtaja
Jarmo Aho kiteyttää Kauppahalli24:n
jatkosuunnitelmat.
36
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kuva: Pirjo Huhtakangas
lä-Mäntsälään saakka. Rekisterissä on nyt
noin 3000 asiakasta, ja määrä kasvaa koko
ajan, Jarmo Aho kertoo.
Ruokaa ei varastoida
Asiakkaat valitsevat verkkokaupassa tuotteet ja määrät ja tekevät tilauksen sähköisesti. Ostotilanteessa asiakkaiden korteilta
tehdään katevaraus, joka aktivoituu vasta,
kun tavarat on toimitettu perille.
Tavarantoimittajissa on pieniä ja isoja valmistajia, ja osa tilauksista tehdään tukkujen kautta. Sähköisesti tehnyt tilaukset siirtyvät automaattisesti tavarantoimittajille,
jotka toimittavat tilatut tuotteet Kauppa­
halli24:n keräilyterminaaliin. Siellä tilaukset kootaan termobokseihin ja toimitetaan
asiakkaille sopimuskuljetuksilla.
Ruokaa ei varastoida, vaan tilatut tuotteet hankitaan tuottajilta, tavarantoimittajilta ja tukuista tilausten perusteella. Ne toimitetaan keräysterminaaliin vähän ennen
toimituksia ja pakataan aamupäivän aikana iltapäivällä alkavia kuljetuksia varten.
Ostokset perille termobokseissa
Ostokset pakataan termobokseihin, joissa
on kolme lämpötilalokeroa: kylmä, pakaste ja ei lämpösäädetty. Termoboksin vas-
n PAKINA
4
alli2
ppah
: Kau
Kuva
Ostokset
pakataan
termobokseihin,
joissa on kolme
lämpötilalokeroa:
kylmä, pakaste ja
ei lämpösäädetty.
taanottoon on kaksi mahdollisuutta. Toimituksen voi vastaanottaa henkilökohtaisesti tai vuokrata kauppahalli24:stä lukollisen vastaanottokaapin, johon kuljettaja
tuo ostokset.
Tavallisimmin asiakkaat ovat vastaanottomassa toimitusta itse, ja vain muutamat kymmenet asiakkaat ovat vuokranneet vastaanottokaapin. Toimitusaika on
tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina klo 13−20 niin, että asiakas voi
valita toimitusajan kahden tunnin aikaikkunoittain. Toimituksen saa nopeimmillaan ylihuomisella; tilauksen ja toimituksen väliin tarvitaan yksi arkipäivä.
− Tavarantoimittaja on noin 20. Teemme yhteistyötä monien pientuottajien
kanssa. Meiltä voi tilata muun muassa
Raudaskosken tilan luomulihaa KeskiSuomesta, Halmeen leipomon tuotteita
Espoon Kauklahdesta, luomuvihanneksia Kolin tilalta Salosta, Reinin irtomyytäviä lihoja ja Erikssonin kalatukun tuoreita kaloja. Tavarantoimittajina on myös
pieniä maahantuojia sekä tukkuja, joiden
kautta tulee noin kolmasosa tilatuista
tuotteista, Aho selvittää.
Tavallisen ruokakaupan hintataso
Jarmo Aho kertoo, että Kauppahalli24 haluaa täyttää ostajan perustarpeet ja tarjota kaikkia päivittäistavaratuoteryhmien
tuotteita asiakkailleen.
− Hintatasomme vastaa tavallisen ruokakaupan hintatasoa. Keräilyn ja kuljetuksen sisältävä toimitusmaksu on vajaan
kymmenen euroa, hän täsmentää.
Kauppahalli24:ssä työskentelee yhdeksän henkilöä, ja keräily, pakkaaminen ja
kuljetukset ostetaan alihankintana. Yrityksen toimisto sijaitsee lähellä lentokenttää Vantaalla ja keräilyterminaali Tuusulan ja Vantaan rajalla.
Pirjo Huhtakangas
Yritystä vientiin
Ravintoketju työllistää entistä vähemmän.
Pellot kasvavat, mutta niiden antimet muutetaan syötävään muotoon yhä vähemmällä
työllä. Myös erilaisten syötävien tuotanto on
muuttanut ulko- ja jopa kaukomaille. Turun
sinapin valmistus on Euroopan kiertomatkallaan asettunut nyt tiettävästi Puolaan. Sen
loppuminen aiheutti aikoinaan suoranaisen
kansanliikkeen. Turku meni, mutta Aura sentään jäi!
Sokerinvalmistuksen hiipuminen ei sen sijaan intohimoja herättänyt, vaikka suomalaisilla makeanhimo onkin. Makeisten syönnin
lisääntymisestä huolimatta lakritsipiippuja ja
Sisuja tehdään nyt jossain Balkanin mailla.
Eipä taida makeisteollisuus haluta toimia
kasvumarkkinoilla.
Mutta peliala vetää ja suomalaisia tietokonepelejä pidetään koukuttavina. Ne ovat
saaneet suomalaiset istumaan. Syöjistä on
tullut pitkävyöllisiä.
Siirtojen myötä on kadonnut paljon työpaikkoja viimeisen parinkymmenen vuoden
aikana, vaikka jotain pienimuotoista on muutamassa tapauksessa tullut tilalle. Mutta
missä on pienimuotoinen sokeriteollisuus?
Intiassa sitä on liki jokaisen kaupungin jokaisessa kadunkulmassa. Ksylitoli sentään löydettiin Suomessa. Sen jälkeen se on löytänyt tiensä maailmalle, ja melkeinpä valmistuskin.
Hyvin virallisten puheitten mukaan Suomeen pitäisi syntyä lisää pienimuotoista elintarvikevalmistusta, vaikka suomalaiset ovat
jo valmiiksi liian runsasmuotoisia. Jo olemassa olevien yritystenkin pitäisi kasvaa, minkä
myötä tuotantokin väistämättä kasvaa. Mutta mihin laitetaan siten syntyvä lisäruoka,
kun yli puolet suomalaisista on jo ennestään
leveyssuunnassa liian kasvaneita, ylensyöneitä ja varsinkin -juoneita?
Aikojen saatossa erimuotoisia ruokayrittäjyyshankkeita on kyllä ollut runsaasti. Harva
on menestynyt. Monesta ”mat som handverk” -hankkeesta on tullut yrittäjälle ”mat
som huvudvärk”. Isä, äiti ja keittopata -hillokeittämöitä nousi taannoin joka niemen notkoon ja saarelmaan. Kotimaista kalaa on väliaikaisesti sijoitettu milloin lasiin, milloin metalliin, mutta pysyväisempää loppusijoitus-
ratkaisua ei ole löydetty. Hapanta käynyttä
marjamehua on yritetty juottaa suomalaisille
parikymmentä vuotta, yrityksiä on tullut ja
varsinkin mennyt. Tilaviinille ei ole ollut tilaa
suomalaisessa alkoholipolitiikassa, eikä valtiovalta anna vapaampaa sijaa vahvempien
tuotteiden pienimuotoiselle teolle.
Etanankasvatusta on yritetty vauhdittaa,
tuloksia on syntynyt etanan nopeudella. Oluenpanosta on etsitty maaseutuelinkeinojen
pelastajaa. Moni on oppinut siinä prosessissa, miten tehdään pieni omaisuus; se käy
kätevästi, kun perustetaan pienpanimo ja
käytetään siihen suuri omaisuus. Omenanviljely on kehittämishankkeidenkin siivittämänä hiipinyt Lapin porteille asti, mutta kuluttajalle kelpaa tuoretta kotimaista tuoremehua paremmin halvasta aromitäydennetystä
kiinalaisesta tiivisteestä tehty omenamehu.
Suomalaisia pienteollisuusruokia ei aina
pidetä edes houkuttavina. Mainoskatoksissa
mainostetaan brain foodia. Epäiltävissä on,
että siitä voi yrittäjälle tulla pain foodia.
Kaiken tämän keskellä viennistä kaavaillaan elintarvikealan tulevaisuuden pelastajaa. Elintarvikevienti pitää tuplata, suunnittelee maa- ja metsätalousministeriö. Runsasmuotoisimmaksi vientisuunnaksi kaavaillaan
Venäjää. Elintarviketuonti pitää tulpata,
suunnittelee puolestaan Venäjän ruokaomavaraisuusministeriö.
Elintarviketeollisuutta sanotaan prosessiteollisuudeksi, varsinkin juoma- ja sokeriteollisuutta pidetään suurimittaisena kehittyneempien prosessien teollisuutena.
Mutta mikä eteen, kun tämän päivän kuluttaja ei halua syödä prosessoituja mössöjä? Nyt pitää tuottaa alhaisen jalostusasteen
tuotteita, niitä vähän prosessoituja. Alkemistit yrittivät tehdä alkeellisilla kemiallisilla prosesseilla kultaa. Kehittäkäämme siis alkeellisia elintarvikeprosesseja, jotka oikeastaan
eivät ole prosesseja lainkaan. Yrittäkäämme
siten vuolla kultaa ja tehdä pieniä omaisuuksia − vaikka sitten vientimarkkinoilla.
Heikki Manner
varapuheenjohtaja
Elintarviketieteiden Seura
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
37
n MAAILMA MAUSTEILLA
Monet tekijät lisäävät rajusti ruuan
kysyntää seuraavien vuosikymmenten
aikana. Maailman väkiluvun kasvu on vain
yksi tekijä. Keskiluokkaisilla aasialaisilla
on varaa ostaa auto ja syödä muuta
kuin riisiä. Kaupunkilaiset, joita on koko
ajan suurempi osa maapallon väestöstä,
eivät tyydy oman pellon juurikkaisiin.
Ruokaa myös ostetaan paljon enemmän
varallisuuden kasvaessa, ja samalla sen
hävikki kasvaa.
Vuosien 2005−2012 aikana sijoittajat
ovat tehneet keskimäärin parhaan tilin
panostamalla ruokamarkkinoihin. Ruoka
on varma menekkituote ja sen hinta
nousussa. Vuosina 1900−2000 ruuan hinta
ja yritysten osakekurssit heiluivat paljonkin,
joskin ruuan hinta nousi maltillisesti noin
0,9 prosenttia vuodessa. Nyt ruuan hinnan
vaihtelut ovat lisääntyneet.
Kaupungistuminen lisääntyy nopeasti.
Vuonna 2050 jo 70 prosenttia maailman
ihmisistä asuu kaupungeissa, joissa
elintaso on usein keskimäärin parempi
kuin maaseudulla. Kuluttajat ovat
myös helpommin erilaisten tuotteiden
saavutettavissa, koska kauppa on
kehittynyttä. Toisaalta tarvitaan yhä
tehokkaampaa logistiikkaa.
1
Keskiluokkaan kuuluu vuonna 2030
noin kolme miljardia uutta jäsentä.
Kiinalainen keskiluokka kuluttaa lihaa ja
tuontielintarvikkeita. Riisin kulutus on
laskussa. Jo nyt Aasian suuret taloudet
tuovat suuria määriä lihaa muista maista.
Intian maaseudulla suurin osa
käytettävissä olevista tuloista kuluu
ruokaan. Vaurastumisen myötä ruuan
osuus menoista pienenee nopeasti.
Länsi-Euroopassa ruokaan menee enää
10−15 prosenttia tuloista.
Kolmannes tuotetusta ruuasta päätyy
jätteeksi, ja yli puolet ei koskaan päädy
ihmisravinnoksi. Logistiset ongelmat
varsinkin kehittyvissä maissa pilaavat
ruokia. Suuri osa ruuasta päätyy eläinten
rehuksi. Länsimaissa on viime vuosina
panostettu biojätteiden kompostointiin,
jolloin siitä saa maanparannusainetta ja
biokaasua.
Ruoka on maailman paras bisnes
Elintarvikeketjusta on melkein
huomaamatta tullut kiinnostava
ja jopa erittäin tuottoisa
liiketoiminta-alue.
Resurssien, kuten veden, fossiilisten polttoaineiden ja mineraalien, vähentyminen
sekä megatrendit kuten ilmaston lämpeneminen vaikuttavat vahvasti koko elintarvikeketjuun. Samaan aikaan elintarvikekaupasta on tullut hyvin globaalia bisnestä, jossa brändin rakentamisella ja tehokkaalla logistiikalla on valtava merkitys.
Poliitikkojen puheissa ruuan riittävyys,
turvallisuus ja hinta nousevat otsikoihin
yhä useammin. Yritystasolla päätöksillä
ja strategioilla pystytään vaikuttamaan
siihen, voidaanko uhkakuvat kääntää
mahdollisuuksiksi. ■
Ari Virtanen
johtaja
Finpro, Etelä-Korea
ari.virtanen(at)finpro.fi
38
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Logistiikan merkitys kasvaa
kaupungistumisen myötä. Ruoka matkaa yhä
kauempaa kaupunkeihin. Kiinassa yli puolet
logistiikkakuluista menee kuljetukseen
sinänsä. Logistiikan managerointi eli tiedon
siirtyminen ei ole niin kehittynyttä kuin
länsimaissa. Logistiikan tehostamisella
yritys voi säästää huomattavia summia
muun muassa energiakuluissa ja vähentää
pilaantuneen ruuan määrää.
Vihannekset, hedelmät, juustot ja
kotona valmistetut ruuat päätyvät
usein roskakoriin. Pohjois-Amerikassa
roskaksi joutuu suurempi osa ruuasta kuin
Suomessa. Myös Suomessa kotitaloudet
voisivat tehostaa ruuan käyttöä paremmalla
ostosten suunnittelulla ja sopivammalla
pakkauskoolla.
Lähteet:
• National Development and Reform
Commission, PRC. 2011.
• Unesco, Global Water Forum. 2013.
• Resource Revolution: Meeting the world’s
energy, materials, food, and water, McKinsey.
11/2011.
• Foodspill, Ruokahävikki suomalaisessa
ruokaketjussa. MTT 2013.
Ruuan tuotannon eri vaiheissa tarvitaan
paljon energiaa. Kasvihuoneet tarvitsevat
valoa ja traktorit polttoainetta. Tyypillisellä
ajotiellä missä päin maailmaa tahansa
suurin osa kuorma-autoista ja rekoista
kuljettaa ruokaa. Resurssien niukkuus
vaikuttaa ratkaisevasti. Niukkenevat
resurssit vaikuttavat toisiinsa: energia,
terästuotanto, ruuan tuotanto ja veden
määrä vaikuttavat kaikki toisiinsa. Jo nyt
teräksen ja ruuan hinta korreloi öljyn
hinnan kanssa.
McKinseyn raportin mukaan
tehostaminen luo mahdollisuuden
suuriin säästöihin monilla eri aloilla.
Suurimmat säästöt saavutetaan
rakennusten energiatehokkuudella,
satomäärien suurentamisella ja ruuan
hävikin pienentämisellä. Suomessa on
hyvää teknologiaa kaikilla näillä alueilla.
Investointeja ja t & k -toimintaa näillä
aloilla tullaan lisäämään paljon. Varsinkin
kehittyvissä maissa tarvitaan noin 200
miljardin dollarin vuosittaiset sijoitukset,
jotta ruuan tuotanto voidaan turvata.
Erityisesti Aasiassa tarvitaan paljon
investointeja.
Ruuan tuotannossa tarvitaan vettä.
Veden hinta on nousussa lähes kaikkialla
maailmassa, koska vedestä on pulaa.
Naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan
15 400 litraa vettä, riisikilon tuottaa 2 500
litralla.
Aika on nyt. Kaikkien yritysten ja
valtioiden tulisi heti luoda strategiat,
kuinka niukkuus käännetään riskien
sijasta mahdollisuuksiksi. Synkän
tulevaisuuden vastapainoksi tilanne
luo uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi
tutkimukseen ja investointeihin
panostamalla saadaan resurssit entistäkin
tehokkaammin käytettyä. Satomääriä
voidaan kasvattaa entisestään ja logistisia
reittejä, kuten koillisväylän käyttöä,
suunnitella paremmin. Investoinneilla
myös työllistetään nuoria ratkomaan
lähivuosikymmenten ongelmia.
Hyvinä esimerkkeinä mahdollisuuksista
ovat Googlen, Yandexin ja Microsoftin
datakeskukset Suomessa. Vaikka Suomi
ei ole Euroopan keskuksessa, Suomessa
on tarjolla edullista bioenergiaa sekä
vakaa poliittinen ja geologinen maa.
Suomen kylmyydestä on datakeskuksien
jäähdytyksessä vain hyötyä. Rakennusten
energiatehokkuudessa olemme mallimaa,
ja niin tavaran kuin bittienkin logistiikka
on hyvällä tasolla.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
39
n RAVITSEMUS & TERVEYS KAISU MERONEN
Kuva: Maito ja terveys ry, Antti Hallakorpi/Studio Piguant
Ravitsemuksen
supersyksy
Ravitsemuksen supersyksynä
2013 on julkaistu
Finravinto 2012 -tutkimuksen
tulokset ja pohjoismaiset
ravitsemussuositukset. Tämä
näkyi myös valtakunnallisilla
ravitsemuspäivillä Helsingissä
lokakuussa.
Suomalainen ravitsemustutkimus on arvioitu kansainvälisesti korkeatasoiseksi, selvisi jo Suomen Akatemian Tieteen Taso 2012
-arviosta.
– Tulevaisuuden ravitsemustutkimus
hyödyntää lähes kaikkia modernin biolääketieteen ja molekyylibiologian menetelmiä. Tutkimus verkostoituu entistä vahvemmin kansainvälisesti, ja tuotettu data alkaa
olla entistä useammin kaikkien käytössä,
sanoi professori Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta.
Suomalaisten menestys on huomattu
myös maailmalla. Hollannissa pitkän uran
tehneen Martijn Katanin kutsuseminaarissa osallistujat saivat valita suurimmat
uudet havainnot tai keksinnöt ravitsemustutkimuksen alalta. Listan 15 tutkimuksen
kärkijoukkoon mahtui neljä suomalaista.
– Tutkimukset käsittelivät ruuan kolesterolin vaikutusta LDL-reseptorien toimin-
taan ja kasvistanolien pitkäaikaistehoa seerumin kolesterolipitoisuuksien alentamisessa. Mukana oli myös tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä elämäntapamuutoksin selvittänyt DPS-tutkimus ja E-vitamiinin ja beeta-karoteenin vaikutusta keuhkosyövän ja
sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen tupakoivilla miehillä selvittänyt tutkimus. Viimemainittu tutkimus pääsi mukaan, vaikka tulokset päätetapahtuman
suhteen olivatkin negatiivisia.
Jodin saanti seurantaan?
Suomalaisten jodinsaannin riittävyyttä tulisi seurata jatkuvasti, sillä yksittäisten tutkimusten perusteella jodin saanti on laskussa. Suomessa ei ole väestön jodinsaannin seurantajärjestelmä, ja erityisesti riskiryhmien joditilaa tulisi pikimmiten selvittää. Eurooppalaiset tutkijat eri maissa ovat
viime aikoina ehdottaneet toimenpiteitä
jodinpuutoksen poistamiseksi.
– Tutkimukset jodinpuutoksen yhteydestä lasten kognitiiviseen suoriutumiseen
ovat viimeaikoina herättäneet kiinnostusta. Lievä jodin puutos voi aiheuttaa kilpirauhasongelmia ja mahdollisesti heikompaa kognitiivista suoriutumista, kertoi erikoistutkija, ETT Iris Erlund Terveyden ja
hyvinvoinnin laitokselta.
Suomalaisten jodinsaantia ja joditilaa tutkittiin muun muassa FINRISKI 2002 -tut-
Suomalaiset saavat puolet jodista
maitotuotteista.
kimuksessa, jossa määritettiin vajaan 900
aikuisen miehen ja naisen virtsan jodipitoisuudet. Tässä tutkimuksessa joditila ei
ollut enää optimaalinen. Erlundin mukaan
jodipitoisuudet on hiljattain määritetty
myös FINRISKI 2007- ja FINRISKI 2012 -tutkimuksissa, mutta tuloksia vielä odotetaan.
Lisääntynyt prosessoidun ruuan kulutus, jodioimattomien erikoissuolojen suosio sekä vähentynyt tuotantoeläinten rehujen jodilisäys ennakoivat laskevaa jodin
Kuva: Taina Luova
Ravitsemuspäiviltä poimittua
Rasvaa voi uusien pohjoismaisten
ravitsemussuositusten syödä aiempaa
enemmän, kunhan laatu on kohdallaan ja
siitä saatava energia tulee kulutetuksi.
40
– Vanhempien ja muiden kasvattajien tärkeä tehtävä on opettaa
lapsille itsesäätelykykyä. Myös
monille aikuisille sen harjoittelu
on paikallaan. Lasten opettaminen syömisen itsesäätelyyn ei
edellytä ylipainosta ja sen vaaroista puhumista. Parempi on puhua hyvästä olosta, terveydestä,
jaksamisesta ja hyvästä mielestä
luontevasti arjen tilanteissa. (dosentti, Pilvikki Absetz, Collaborative Care Systems Finland)
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
– Mistään marjasta ei ole niin
paljoa tietoa, että EFSA olisi hyväksynyt terveysväitettä. Sen sijaan ravitsemusväitteitä voidaan
käyttää. (dosentti Riitta Törrönen, Itä-Suomen yliopisto)
– E/N-indeksit (E viittaa ympäristöön ja N ravitsemukselliseen
laatuun) vaikuttavat lupaavalta
menetelmältä yhdistää ravitsemus ruokatuotteiden ympäristövaikutuksiin. Jatkotutkimusta
kuitenkin tarvitaan. (väitöstutkija
Merja Saarinen, MTT)
– Jäitä hattuun. Jos joku osaa
sanoa tänä päivänä, mikä on oikea D-vitamiiniannos, niin hän
on väärässä. (professori Matti
Uusitupa, Itä-Suomen yliopisto)
– Synnytyssairaalassa lisämaitoa saa yli 70 prosenttia lapsista, ja tästä vain osa on luovutettua äidinmaitoa. Käytäntöä
olisi syytä pohtia uudelleen. (dosentti Maijaliisa Erkkola, Helsingin yliopisto). ■
Vajaaravitsemus yhä liian yleistä
Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus on yhä yleinen ongelma Euroopassa. Vajaaravitsemuksella
tarkoitetaan ravintoaineiden, lähinnä energian ja proteiinin, riittämätöntä saantia. Siitä seuraa
mitattavia haittavaikutuksia elimistön koostumukseen, toimintaan tai hoitotulokseen.
– Inhimillisten kärsimysten lisäksi meillä on todellinen kallis
ongelma, jolle tarvitsee tehdä jotain, kertoi laillistettu ravitsemusterapeutti Helena Orell-Kotikangas.
Orell-Kotikankaan mukaan
nyt tarvitaan lääkärien mielenkiinnon virittämistä ja vajaaravitsemuksen ehkäisyn viemistä
sairaanhoidon strategian keskeiseksi painopistealueeksi
Kalliimpaa kuin ylipaino
Kansainvälisen monikeskustutkimuksen mukaan joka kolmas
potilas on vajaaravitsemuksen
riskipotilas. Suomi ei eroa vajaaravitsemuksen yleisyyden suhteen muista Euroopan maista.
Orell-Kotikankaan mukaan vajaaravitsemus pidentää sairaalassaoloaikaa kolmesta kuuteen
vuorokauteen, ja jopa kolminkertaistaa sairaanhoidon kustannukset.
– Vajaaravitsemuksen kustannukset arvioidaan jopa suuremmiksi kuin ylipainosta aiheutuvat kustannukset. Vajaaravitsemuksen kustannukset ovat
jopa 120 biljoonaa euroa vuodessa.
Tässäkin asiassa olisi tehokkaampaa ehkäistä kuin hoitaa.
Euroopan komissio antoi suosituksen vajaaravitsemuksen seulonnasta osana sairaanhoidon
laadun arviointia kymmenisen
vuotta sitten. Myös suosituksia
menetelmien käytöstä vajaara-
saantia väestössä. Suomalaisten tärkein jodin lähde on maitotuotteet, joista saadaan
keskimäärin puolet jodista. Erityisesti lasten kohdalla joditila voi olla hyvin erilainen sen mukaan, maistuuko heille maito.
Jodia kertyy myös pöytäsuolasta, viljasta,
kalasta, lihasta ja kananmunista.
– Vegaaneilla parhaat lähteet puuttuvat
ravinnosta, Erlund sanoi.
Vegaanien joditilasta on yksi tuore tutkimus, jonka mukaan vegaanien joditilanne on pääsääntöisesti heikko. Riittävää jodinsaantia pidetään erityisen tärkeänä raskaana oleville ja imettäville naisille sekä
lapsille. Näiden ryhmien joditilasta meillä
ei ole tutkimustietoa.
– Muissa Pohjoismaissa joditila näyttäisi olevan parempi kuin Suomessa. Erot Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä johtuvat muun muassa siitä, että Ruotsissa jodia lisätään suolaan enemmän kuin meillä,
ja Tanskassa jodia lisätään leipään.
Rasvan laatu ratkaisee
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm kertoi uusista rasvaa koskevista
suosituksista. Rasvaa voi uusien pohjois-
vitsemuksen seulontaan sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa on annettu.
Suomessa aiheesta on annettu ravitsemushoitosuositus ja
sosiaali- ja terveysministeriön
kannanotto vuonna 2012 ravitsemushoidon toteutuksesta
osana potilasturvallisuutta. Jokaisen potilaan vajaaravitsemusriski tulisi seuloa viimeistään toisena hoitopäivänä. Nyt
riski jää usein toteamatta. OrellKotikankaan mukaan tarvitaan
ravitsemusmyönteistä asennoitumista ja tilanteen vakavuuden
tiedostamista.
– Tämä edellyttää yhtenäisiä
seulonta- ja ravitsemushoitokäytäntöjä, jatkuvaa terveydenhuoltohenkilöstön ravitsemuskoulutusta ja sitä, että vajaaravitsemus huomioidaan sairaalapotilaiden ravitsemushoidosta
puhuttaessa. ■
maisten ravitsemussuositusten syödä aiempaa enemmän, kunhan laatu on kohdallaan ja siitä saatava energia tulee kulutetuksi. Myös uudessa ruokapyramidissa on
vielä nykyistä myönteisempi näkökulma
öljyyn.
– Kiinnostavaa on se, että jopa rasvan
osuus 40 prosenttia energiasta on terveyttä edistävää, kunhan riittävä osuus rasvasta on tyydyttymätöntä. Tästä on juuri saatu näyttöä perinteistä Välimeren ruokavaliota tutkineessa PREDIMED -interventiossa. Kertatyydyttymättömien rasvojen uusi saantisuositus (10–20 E %) on näiden tulosten mukainen.
Kertatyydyttymätöntä rasvaa saadaan
muun muassa rypsiöljystä. Kaiken kaikkiaan tyydyttymätöntä rasvaa voi Fogelholmin mukaan syödä aikaisempaa enemmän.
– Toisaalta on hyvä muistaa, ettei rasva
– kuten mikään muukaan ravintoaine – yksin määritä ruokavalion terveellisyyttä. Jos
rasvan osuus ruokavaliosta suurenee, on
samalla pidettävä huolta hyvistä hiilihydraattilähteistä, sekä viljasta että kasviksista ja hedelmistä. ■
Elintarviketeollisuuden
raaka-aineet
SEGMENTIT
n
Leipomo
n
Lihanjalostus
n
Lisäravinne
n
Makeiset
n
Maustesekoitukset
n
Meijeri
n
Valmisruoka
n
Virvoitusjuomat
Brenntag on maailman suurin
elintarviketeollisuuden jakelija.
Yrityksellämme on vuosikymmenten
kokemus elintarviketeollisuuden
raaka-aineiden toimituksista kaikissa
maanosissa.
Toivottavasti pääsemme tuomaan
myös yrityksellenne kustannussäästöjä
tehokkaan logistiikkaverkostomme ja
luotettavien päämiehiemme kautta.
Brenntag Nordic Oy
Äyritie 16
01510 Vantaa
Puhelin: 09 5495 640
Fax: 09 5495 6411
tilaukset@brenntag-nordic.com
www.brenntag-nordic.fi
Kehittyvä
Elintarvike
www.kehittyvaelintarvike.fi
tässä lehdessä
kannattaa ilmoittaa
• Kehittyvä Elintarvike sijoittuu
­tärkeimmäksi ammatti­lehdeksi
lehtien ­välisessä vertailussa
• 88 % vastaajista lukee lehden ilmoituksia
• 82 % kokee saavansa ilmoituksista
­hyödyllistä tietoa
• Kehittyvä Elintarvike- lehti on s­ elkeästi
tärkein ETS:n tarjoamista jäseneduista
Lähde: ETS:n jäsenkysely huhtikuu
2012 Focus Master Oy
Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin,
kerromme mielellämme lisää.
Infoteam Oy,
p. (09) 441133,
infoteam@infoteam.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 3/2013
41
1
n RAVITSEMUS & TERVEYS KAISU MERONEN
D-vitamiinin saanti parantunut,
rasvan ja hiilihydraattien laatu
heikentynyt
Suomalaisten ruokavalio sisältää enemmän
voita ja vähemmän ruista kuin viisi vuotta
aiemmin. Kasvisten, hedelmien, marjojen,
kalan ja kasviöljyjen käyttö on lisääntynyt,
mutta silti kovaa rasvaa saadaan aiempaa
enemmän. D-vitamiinin saannin nostamisessa on onnistuttu.
Tulokset selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Finravinto 2012 –
tutkimuksesta.
20
18
16
14
12
g 10
Ruoasta
6
4
Rasvan saanti nousi ja laatu koveni
2
Suomalaisten lähes 40 vuotta jatkunut rasvan käytön lasku on kääntynyt nousuun.
Rasvan osuus ruokavalion energian lähteenä on noussut 36 prosenttiin, mikä mahtuu
uuden pohjoismaisen ravitsemussuosituksen vaihteluväliin, 25–40 energiaprosenttiin.
Suomalaiset saavat nyt ruuasta aiempaa
enemmän sekä kovaa että pehmeää rasvaa.
Pehmeiden rasvojen saanti on nyt suositusten mukaista. Pehmeää rasvaa saadaan erityisesti öljyistä, pehmeistä levitteistä ja kalasta.
Kovan rasvan osuus nousi miehillä 15
prosenttiin ja naisilla 14 prosenttiin energian saannista, mikä ylittää reilusti suositeltavan enimmäismäärän, 10 energiaprosenttia. Suurin osa suomalaisista saa liikaa
kovaa rasvaa. Yli puolet siitä tulee maitovalmisteista, mutta myös lihavalmisteista
saadaan aiempaa enemmän kovaa rasvaa.
– Kovan rasvan saannin kasvu heijastuu
runsaasti maitorasvaa sisältävien elintarvikkeiden kulutuksen kasvusta. Maidosta,
juustosta ja muista maitovalmisteista valitaan rasvaisempia tuotteita kuin ennen, kertoo erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Voirasvan käyttö on ohittanut kasvirasvan sekä leipä- että ruuanvalmistusrasvana. Voi-kasviöljyseosta tai voita levittää leivälle ainakin kolmasosa suomalaisista aikuisista. Sekakäyttö on yleistä, ja naiset ovat
lisänneet sekä kasvirasvan että voin käyttöä. Myös hapanmaitovalmisteilla kuten
jogurteilla on nouseva kulutustrendi.
0
42
Valmisteista
8
2007
2012
Miehet
2007
2012
Naiset
D-vitamiinin saanti ruuasta ja valmisteista. THL.
Myös suolan saanti on noussut ja ylittää
reilusti suosituksen. Suolan saannin pää-
lähteet ovat viljavalmisteet, liharuuat sekä
kala- ja kananmunaruuat.
Kuidun saanti pieneni
Miten suomalaisten
ruokavalio muuttui
• Kovan maitorasvan saanti lisääntyi.
• Kasviöljyjen käyttö lisääntyi.
• Ruokavaliossa on kohtalaisesti kasviksia
ja marjoja.
• Ruisleivän syönnin väheneminen pienensi kuidun saantia.
• Ravintoaineita saatiin keskimäärin riittävästi.
• D-vitamiinin saanti lisääntyi sekä ruokavaliosta että valmisteista.
Mitä pitäisi tehdä?
• Karsi maitorasvaa.
• Lisää kasviksia, juureksia ja hedelmiä ja
marjoja.
• Suosi ruisleipää ja täysjyväviljaa.
• Valitse kalaa vaihdellen 2 krt/vk.
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Myönteinen muutos on kasvisten hedelmien ja marjojen käytön lisääntyminen edellisestä FINRISKI-tutkimuksesta. Naisten
ruokavalio sisältää enemmän näitä tuotteita ja myös kuitua kuin miesten ruokavalio.
Suomalaiset saavat hiilihydraatteja huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, vaikka sokerin saantikin on pysynyt ennallaan.
– Ravintokeskustelu hiilihydraateista ja
rasvasta näyttää lisänneen rasvan suosiota, mutta se ei karsinut keskimääräisestä
ruokavaliosta sokeroituja elintarvikkeita,
Ovaskainen kertoo.
Hiilihydraattien väheneminen johtuu
muun muassa runsaasti kuitua sisältävien
ruokien kuten ruisleivän kulutuksen pienenemisestä. Erityisesti miehet syövät aiempaa vähemmän viljatuotteita ja ruista.
Kuitua saadaan yhä eniten viljavalmisteista. Muita hyviä kuidun lähteitä ovat hedelmät ja marjat sekä kasvikset. Keskimääräinen kuidunsaanti on miehillä nyt 22 ja
naisilla 21 grammaa, kun suositus on 25–35
grammaa vuorokaudessa.
FINRISKI -tutkimuksessa selvitettiin
myös kyselylomakkeella, kuinka tärkeänä
vastaajat pitävät vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamista ruokavalinnoissaan: 18 prosenttia piti sitä tärkeänä ja neljä prosenttia erittäin tärkeänä. Karppausta
erittäin tärkeänä pitävien veren kolesterolitaso oli korkeampi kuin muiden. Se selittyi runsaammalla voin käytöllä.
D-vitamiinin saanti kohentunut
Fi nravinto 2012 - tutkimuksen mukaan työikäiset saavat useimpia vitamiineja ja kivennäisaineita ruuasta tarpeeksi. D-vitamiinin saanti on lisääntynyt, ja miehet saavat sitä keskimäärin riittävästi pohjoismaisen uuden ravitsemussuosituksen mukaiseen 10 mikrogrammaan vuorokaudessa
verrattuna.
Naisilla D-vitamiinin saanti alittaa hieman suosituksen, mutta vitamiinivalmisteen käyttö nostaa keskimääräisen saannin
riittäväksi. Parhaita D-vitamiinin lähteitä
ovat kala, D-vitaminoidut ravintorasvat ja
maitovalmisteet. Joka kolmas miehistä ja
naisista reilu puolet käyttää D-vitamiinivalmisteita.
– D-vitamiinin saanti on riittävää, kun
sitä täydennetään D-vitamiinivalmisteilla
silloin, kun ei käytetä säännöllisesti kalaa,
D-vitaminoituja maitoja tai ravintorasvoja,
toteaa tutkimusprofessori Suvi Virtanen.
Myös lasten D-vitamiinin saanti on kohentunut. Maitojen D-vitamiinitäydentäminen ja D-vitamiinisuosituksen laajentaminen vanhempiin lapsiin on tuottanut tulosta.
Tutkituista ravintoaineista työikäisillä
ainoastaan folaatin saanti sekä naisilla raudan saanti on liian vähäistä. Folaatin tärkeimpiä lähteitä ovat ruisleipä, kasvikset,
hedelmät ja marjat sekä maitovalmisteet.
Finravinto 2012 -tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansallista
FINRISKI -tutkimusta. Finravinto -tutkimukset on työikäisen väestön ruuankäytön
ja ravinnonsaannin seurantamenetelmä.
Ravintohaastattelulla selvitettiin yli 2 000
aikuisen suomalaisen ruokavalio. ■
Lähteet:
”Mihin suomalaisten ravitsemus on menossa?
Finravinto 2012 – tutkimuksen tulokset” ETT,
erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen luento
Valtakunnallisilla ravitsemuspäivillä 2013.
Finravinto 2012: Ruokavaliossa entistä enemmän
kovaa rasvaa, D-vitamiinin saanti parantunut.
THL:n tiedote 4.10.2013
”Mitä suomalaiset työikäiset syövät?”
erikoistutkija Susanna Raulio, THL. Ravitsemus
Suomessa -seminaari 4.10.2013
Erkki Vartiainen, Vähähiilihydraattisen ruokavalion
noudattaminen selittää vain osan väestön
kolesterolitason noususta. THL:n blogi 4.10.2013.
Tunne kaasut
– työskentele turvallisesti.
Kaasujen parissa työskenneltäessä turvallisuus on
ensiarvoisen tärkeää. Kaasuturvallisuuskoulutuksissamme
päivität tietosi kaasuista ja opit niistä lisää.
Tarjoamme kaikille avoimia, kaasujen käyttöä yleisesti
käsitteleviä kursseja. Lisäksi räätälöimme eri yritysten
tarpeisiin sopivia koulutuksia mm. kaasujen käytöstä
elintarviketeollisuudessa.
Tutustu vuoden 2014 kurssitarjontaamme osoitteessa:
www.aga.fi/koulutus tai soita ja kysy lisää!
Kerromme mielellämme eri kurssi- ja sisältövaihtoehdoista.
Tavoitat meidät numerosta p. 010 242 0247.
Tervetuloa kursseillemme!
www.aga.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
43
n TALOUS & MARKKINA
Erikoiskahvit nousussa
Kuva: Meira
Maailman kovimmat kahvinjuojat
ovat kiinnostuneet myös
erikoiskahveista, tummasta
paahdosta ja erilaisista
suodatusmenetelmistä.
Keskimäärin suomalaiset juovat neljä kupillista kahvia päivittäin. Valtaosa siitä on
edelleen tuttua vaaleapaahtoista kahvia,
johon käytetään maailman laadukkaimpia
kahviraaka-aineita.
− Erikoiskahvit ja tummapaahtoiset kahvit ovat nousevia trendejä. Tummapaahtoisten kahvien osuus on kymmenesosa
Suomen kahvimarkkinasta. Myös kahvinsuodattamistavat ovat monipuolistumassa. Esimerkiksi noin kahdeksan prosenttia
suomalaisista käyttää valmistusmenetelmänä myös kapselikeitintä. Suosituin on
edelleen suodatinkahvikeitin, jota käyttää
93 prosenttia kahvin juojista, markkinointipäällikkö Marleena Bask Meiralta kiteyttää tilanteen.
Nykyisin kahvia opitaan juomaan aikaisempaa vanhempana. Monet nuoret oppivat juomaan kahvia vasta työpaikalla, kun
kahvinjuonti opittiin ennen jo kotona.
− Nyt siitä tulee arkipäivää opiskeluaikana tai ensimmäisessä työpaikassa, Bask
summaa.
Meiran teettämän tutkimuksen* mukaan
93 prosenttia suomalaisista juo kahvia kotona ja 53 prosenttia työpaikalla. Noin viidennes kahvinjuojista nauttii kahvia päivittäin tai lähes päivittäin kahvilassa ja 14
prosenttia huoltoasemalla.
− Kahvilajuominen korostuu pääkaupunkiseudulla, huoltoasemalla kahvin juominen miehillä ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja take away -juominen alle
35-vuotiailla, Bask tarkentaa.
Joka viides ostaa erikoiskahveja
Suurin osa suomalaisista juo tavallista suodatinkahvia päivittäin tai lähes päivittäin.
Meiran teettämän tutkimuksen mukaan
yli kolme miljoonaa suomalaista (15−69
-vuotiasta) on juonut ja ostanut kahvia kuukauden sisällä. Vain 16 % ei ole juonut kahvia viimeisen kuukauden aikana.
Monelle kahvi on aina samaa tuttua
merkkiä ja vaaleaa paahtoastetta, mutta
joka viides on ostanut myös erikoiskahvia, esimerkiksi espressoa, alkuperämaa-
44
Tummapaahtoisten kahvien osuus on kymmenesosa Suomen kahvimarkkinasta,
markkinointipäällikkö Marleena Bask kertoo.
kahvia tai maustettua kahvia. Vajaa kolmannes kahvinjuojista sanoo ostaneensa
tummapaahtoista kahvia viimeisen kuukauden aikana, ja jopa 46 prosenttia suomalaisista ostaa aina samaa merkkiä ja
paahtoastetta.
Maku, tottumus ja hinta ohjaavat ostopäätöksiä. Valtaosa käyttää vain suodatinkahvikeitintä, mutta moni myös jotakin
muuta valmistusmenetelmää, esimerkiksi
kapselikonetta, mutteripannua, pressopannua tai espressokonetta. Erikoiskahvien
juominen on selvästi yleisempää kapselikahvinkeittimen käyttäjillä, eteläsuomalaisilla, naisilla ja alle 35-vuotiailla.
Suomalaiset kahvinjuojat voidaan jakaa
viiteen ryhmään sen mukaan, mitkä asiat
ovat heille tärkeitä kahvimerkin valinnassa. Näitä ryhmiä ovat pysyvästi edullisesti ostavat, tapaostajat, tarjoushaukat, laatutietoiset nautiskelijat ja eettiset kahvinjuojat.
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Pysyvästi edullisesti ostavia neljännes
Pysyvästi edullisesti ostavia kahvinjuojia
on 831 000. Heidän osuutensa kahvinjuojista on 26 prosenttia ja osuus ostetusta suodatinkahvista 25 prosenttia. Tämän ryhmän
edustaja ostaa vuodessa 9,4 kiloa suodatinkahvia, josta tumman paahdon osuus on
yhdeksän prosenttia.
Tähän ryhmään kuuluvat asuvat useimmiten pääkaupunkiseudun ulkopuolella,
pikkukaupungeissa ja maaseututaajamissa.
He ovat melko pienituloisia. Alle 35-vuotiaat miehet ja yksinasuvat korostuvat tässä
ryhmässä.
Kahvimerkin valinnassa heille tärkeää on
edullinen hinta tai tarjous, hyvä maku ja
tuttu merkki. Tämän ryhmän kuluttaja juo
kahvia lähinnä tavan vuoksi ainakin kerran
päivässä kotona tai työpaikalla, mutta keskimääräistä harvemmin muualla kodin ulkopuolella. Hän kiinnittää keskimääräistä
vähemmän huomiota kahvin makuun ja laa-
KuvaT: Meira
Kahvinsuodattamistavat ovat monipuolistuneet.
tuun ja on mieltynyt vaaleapaahtoiseen
suodatinkahviin.
Tapaostaja ostaa samoja merkkejä
Tapaostajia on 763 000. Heidän osuutensa
kahvinjuojista on 24 prosenttia ja ostetusta suodatinkahvista 23 prosenttia. Tapaostaja ostaa 9,4 kiloa suodatinkahvia vuodessa. Tumman paahdon osuus ostetusta kahvista on yhdeksän prosenttia.
Tapaostaja vastaa pitkälle keskivertosuomalaista kahvinjuojaa, mutta 55 vuotta täyttäneet miehet ja eläkeläiset korostuvat reilun viidenneksen osuudella. Kahvimerkin
valinnassa on tärkeää pehmeä, hyvä maku
ja tuttu merkki.
Tapaostaja juo kahvia yleensä monta kertaa päivässä, ja ostaa ja juo ensisijaisesti
vaaleapaahtoista suodatinkahvia. Hän ostaa samaa merkkiä ja paahtoastetta tarjouksista riippumatta.
päivässä. Varsinkin aamukahvin juominen
korostuu tässä ryhmässä. Kahvin käyttöja valmistustavoiltaan tämä ryhmä on hyvin perinteinen, eli mieltynyt vaaleapaahtoiseen suodatinkahviin. Tarjoushaukat eivät käytä suodatinkeittimen ohella juuri
muita valmistustapoja.
Eettinen kahvittelija vaihtelee
merkkiä ja paahtoastetta
Eettisiä kahvinjuojia on 455 000. Heidän
osuutensa kahvinjuojista on 14 prosenttia
ja suodatinkahvista 13 prosenttia. Eettinen
kahvinjuoja käyttää vuodessa 9,1 kiloa suodatinkahvia, josta noin neljännes on tummapaahtoista.
Tässä ryhmässä opiskelijat ja kaikkein
pienituloisimmat korostuvat viidenneksen
Tarjoushaukka on perinteinen
kahvinjuoja
Kahvi- ja mausteyhtiö
Tarjoushaukkoihin kuuluu 714 000 kahvinjuojaa. Heidän osuuteensa kahvinjuojista
on 22 prosenttisia, ja osuus ostetusta suodatinkahvista on 24 prosenttia. Tarjoushaukka ostaa 10,7 kiloa suodatinkahvia
vuodessa.
Tarjoushaukat asuvat tasaisesti ympäri
maata ja ovat tyypillisesti keskituloisia, erityisesti keski-ikäisiä naisia ja yli 55-vuotiaita naisia ja miehiä. Tässä ryhmässä korostuvat lapsettomat pariskunnat. Ryhmässä on keskimääräistä enemmän työntekijöitä ja eläkeläisiä. Tarjoukset, pehmeä, hyvä maku, vaalea paahto ja tuttu merkki ovat
tärkeitä kahvimerkin valinnassa.
Tarjoushaukka juo kahvia useita kertoja
Meira Oy on osa italialaista
Massimo Zanetti Beverage
-konsernia, joka on Euroopan
suurimpia kahvialan yrityksiä.
Meira Oy:llä on Suomessa
kahvipaahtimo ja maustetehdas. Yritys valmistaa ja markkinoi kahveja ja maustamistuotteita sekä vähittäiskauppa- että HoReCa-sektorille.
Meiran myynnistä noin viidennes suuntautuu horeca-sektorille.
Meira Oy:n liikevaihto vuonna 2012 oli 82,7 miljoonaa eu-
osuudella ja alle 35-vuotiaat erityisesti miehissä. Useimmat asuvat yksin tai ovat pariskuntia. Ryhmässä on paljon kaupunkilaisia. Kahvimerkin valinnassa tälle ryhmälle tärkeitä ovat maku, vastuullisuus,
eettinen tuotanto, luonnonmukainen viljely ja ympäristöystävällinen pakkaaminen.
Eettinen kuluttaja juo kahvia hieman keskimääräistä harvemmin, mutta päivittäin.
Tavallinen kahvi on suosituin, mutta eettinen kahvittelija juo keskimääräistä enemmän erikoiskahveja, teetä, kaakaota ja energiajuomia. Kahvin juominen kahviloissa ja
take awayna korotuvat. Hän valmistaa kahvia keskimääräistä enemmän pavuista ja
muutenkin kuin suodattamalla sekä vaih
telee merkkiä ja paahtoastetta.
roa, ja henkilöstöä oli 156.
Suomalaiset juovat vuodessa kahvia yli 50 miljoonaa kiloa, josta Meira paahtaa noin
viidenneksen.
Meiran asiantuntijat valitsevat eri kahvilajikkeista sekoituksia, jotka kuluttajat tuntevat eri kahvimerkkeinä.
Meira ostaa raakakahvin alkuperämaista lähetettyjen
näytteiden perusteella. Kaikki
näytteet testataan. Tärkein
testaustyökalu on makuaisti.
Kahvipavun jauhatuksen
karkeus valitaan valmistustavan ja -ajan perusteella. Nyrkkisääntönä on: mitä lyhyempi
suodatusaika, sen hienompi
jauhatus.
Yleistettynä jauhatusasteita
on neljä: turkkilainen jauhatus
on erittäin hienoksi jauhettua,
tomumaista, espressojauhatus
lähes tomumaista jauhetta,
suodatinjauhatus suodatinkahviin käytettävää ja pannujauhatus karkeinta. ■
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
45
n TALOUS & MARKKINA
 Laatutietoinen nautiskelija
ostaa erikoiskahveja
Suomalaisista kahvinjuojista 434 000 on laatutietoisia nautiskelijoita. Heidän osuutensa kahvinjuojista on 14 prosenttia ja ostetusta suodatinkahvista 15 prosenttia. Laatutietoinen nautiskelija ostaa vuodessa 10,9
kiloa suodatinkahvia, josta 45 prosenttia on
tummapaahtoista.
Tämän ryhmän kahvinjuojat asuvat korostetusti Etelä-Suomessa, etenkin pääkaupunkiseudulla. Valtaosa heistä on hyvätu-
loisia yksinäistalouksia tai lapsettomia pariskuntia. Ylemmät toimihenkilöt, yrittäjät
ja johtajat korostuvat tässä ryhmässä.
Laatutietoisille nautiskelijoille maku,
voimakkuus ja tumma paahto ovat tärkeitä kahvimerkin valinnassa. He juovat kahvia useita kertoja päivässä erityisesti töissä, kuluttavat keskimääräistä enemmän
erikoiskahveja ja ostavat korostuneesti
tummaa paahtoa ja espressoa.
Laatutietoinen nautiskelija valmistaa
kahvia myös pavuista ja erikoismenetel-
millä. Myös kahvin juominen ruuan yhteydessä korostuu tässä ryhmässä. Kotona heillä on samanaikaisesti avattuna eri kahvimerkkien ja -laatujen pakkauksia. ■
Pirjo Huhtakangas
*Kahvimarkkina kuluttajan silmin, Dagmar Insight
& Implementation 2013. Tutkimuksen tiedonkeruu
on tehty joulukuussa 2012 Internet-paneelissa,
jossa haastateltiin 1182 suomalaista
15−69-vuotiasta henkilöä valtakunnallisesti
edustavana otoksena.
Meiran kahvilaboratoriota pyörittää
neljän asiantuntijan tiimi, joista kaksi
on aina paikalla. Päämaistaja Atte
Salomaa on työskennellyt Meiralla
16 vuotta: laboranttina, laatuasiantuntijana, laboratoriopäällikkönä ja
nyt osto- ja laatupäällikkönä ja päämaistajana.
Salomaa testaa tiimeineen pelkästään tarjousnäytteitä noin 3000 kupillisen verran vuodessa ja yhteensä
koko vuonna noin 20 000 kupillista.
Meiralle tulevien erien laatu varmistetaan ennen tuotantoa, ja paahtokoneelta otetaan näytteitä monta ker-
taa päivässä. Raakakahvinäytteisiin
jauhetaan pavut jokaista kupillista
varten erikseen. Kahvilaboratorion
henkilökunta maistaa, jos joukossa
on yksikin virheellisesti käsitelty
papu.
− Suomessa ja Ruotsissa käytetään maailman parhaimpia kahvilaatuja. Pehmeä vesi ja vaalea paahto
tuovat herkästi virhemaut esiin, Atte
Salomaa kertoo.
Yhdestä raaka-aineesta huolimatta hänen työnsä on monipuolista.
Raaka-aineisiin ja tuotekehitykseen
liittyvien töiden lisäksi hän muun mu-
Kuva: Pirjo Huhtakangas
Kahvilaboratorion asiantuntijat vastaavat laadusta
Raakakahvinäytteiden pavut
jauhetaan jokaista kupillista
varten erikseen.
assa seuraa alan markkinoita ja tieteellistä tutkimusta, käsittelee kuluttajapalautteita ja on mukana alan sidosryhmätyössä.
Raaka-aine suoraan
alkuperämaista
Osto- ja laatupäällikkö sekä päämaistaja Atte Salomaa testaa
tiimeineen yhteensä 20 000 kupillista vuodessa.
46
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Kahvin raaka-aineesta 99 prosenttia
tulee Meiralle suoraan alkuperämaasta: sekä isoilta plantaaseilta että pieniltä tiloilta Brasiliasta, Costa Ricasta,
Itä-Afrikasta, Keniasta, Tansaniasta
sekä pieniä määriä Aasiasta.
Meiran italialainen emoyhtiö on
Euroopan suurimpia kahvialan yrityksiä. Se toimii kahviliiketoiminnassa kaikilla sektoreilla ja omistaa
muun muassa maailman suurimman
kahviplantaasin Brasiliassa. Yhtiö on
myös suurimpia brasilialaisen kahvin
viejiä.
Kahvin paahtimotoimintaa yhtiöllä
on Italian ja Suomen lisäksi Ranskassa, Itävallassa, Hollannissa, Puolassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa.
Maailmanlaajuisesti konserni toimii
noin 100 maassa.
− Pohjoismaat, Hollanti ja Belgia
ovat suurimpia kahvinjuojia asukasta
kohden laskettuna, mutta kahvia
käytetään vähän siellä, missä sitä
tuotetaan. Kahvibisneksen kasvumahdollisuudet ovat kehittyvissä
maissa, alkuperämaissa ja Kiina-Venäjä-akselilla, Atte Salomaa tiivistää.
Maailman toiseksi
vaihdetuin raaka-aine
Raakakahvi on arvolla mitattuna öljyn jälkeen maailmankaupan vaihdetuin raaka-aine. Vuosittain tuotetaan
noin 7−8 miljoonaa tonnia raakakahvia.
Maailmassa on lähes 60 kahvintuottajamaata, joissa on noin 20 miljoonaa kahvinviljelijää. Kahvi antaa
toimeentulon yli 100 miljoonalle ihmiselle.
Monet tuottajamaat ovat hyvin
riippuvaisia kahvituloista, jotka muodostavat merkittävän osan niiden
valuuttatuloista: useassa maassa yli
50 % vientituloista tulee kahvista.
Kahvin matka pensaasta paahtimoon sisältä monta työvaihetta, joita ovat muun muassa viljely, sadonkorjuu, marjojen käsittely pavuiksi,
säkitys, kauppa ja kuljetus. ■
Lisätietoja:
www.meira.fi
www.kahvi.net
n TAPAHTUMIA
FOOD TRACEABILITY & SAFETY TECHNOLOGY CENTER
AVOIMIEN OVIEN VIIKKO 16-20. JOULUKUUTA 2013
OVAT ON
T
E
V
K
O
O VII
K
O
IK
AUK LO 9-16
K
Tervetuloa tutustumaan näyttelytiloihin silloin kun sinulle parhaiten sopii!
Opastus Technopoliksen aulasta (Teknobulevardi 3-5, 01530 Vantaa).
Lisätietoja: Joakim Horsma puh. 040 670 9033 tai Jani Aurio puh. 040 1860 177
Food Traceability & Safety Technology Center on osa Elintarviketurvallisuus vientituotteeksi -hanketta jota rahoittaa Etelä-Suomen alueen
Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Showroom kokoaa yhteen elintarviketurvallisuuden teknologiaratkaisuja tarjoavien yritysten tuotteita
raaka-ainelähteiltä toimitusketjun eri vaiheiden läpi aina kotitalouksiin ja kuluttajalle saakka. Näyttelytilassa ovat seuraavat yritykset läsnä:
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
47
n TAPAHTUMIA
Kuvat: Kaisa Mensonen
Jan Willem van der Kamp (The Netherlands Organisation for Applied Scientific Research) puhui seminaarissa täysjyväviljamääritelmistä ja
käyttösuosituksista ja kuunteli kiinnostuneena muita esityksiä seminaariväen keskellä.
Täysjyvää kannattaa käyttää
Tutkimusnäyttö täysjyväviljan
terveysvaikutuksista on
vakuuttavaa.
Marraskuun alussa pidetty Whole grains for
Health -seminaari kokosi täysjyväviljatutkijat Helsinkiin kertomaan meneillään olevista tutkimuksista ja tuloksista. Tutkimusnäyttö täysjyväviljan terveysvaikutuksista on vakuuttavaa. Sen rooli osana terveyttä edistävää ruokavaliota korostuu myös uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa.
Käytännön haasteita ovat täysjyväviljatuotteiden määritelmä ja pakkausmerkinnät eri maissa. Selkeät säännöt ja merkinnät sekä täysjyväviljan lisääminen useampiin tuotteisiin voisivat auttaa kuluttajaa
tekemään terveyden kannalta parempia
valintoja.
Ne ajat eivät vielä ole kaukana Suomessakaan, kun söimme mitä voimme. Nykyään voimme syödä, mitä haluamme. Glo-
48
baalisti ajatellen viljatuotteet ovat tärkeä
energianlähde maailman ihmisille.
Tutkimuksissa on todettu, että täysjyväviljan runsas käyttö edistää terveyttä monin tavoin.
− Täysjyväviljaa syövillä ihmisillä on todettu olevan muun muassa vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kakkostyypin
diabetesta sekä tiettyjä syöpiä. He lihovat
vähemmän, ja seuranta-aikana myös kuolleisuus on heidän keskuudessaan pienempää. Tämä näyttö on kiistatonta, Helsingin
yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm korosti.
Fogelholmin mukaan on epärealistista
ajatella, että kaikki kulutettu vilja olisi täysjyvää. Jos edes puolet ihmisten käyttämästä viljasta olisi täysjyvää, se olisi jo terveyden kannalta merkittävää. Myös pullat ja
muut viljaherkut kuuluvat kulttuuriimme
ja mahtuvat monipuoliseen ruokavalioon
kohtuumäärin käytettäessä. Pohjoismaiset
ravitsemussuositukset ovat hengeltään sal-
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
livat, eivätkä täysin kiellä minkään ruuan
nauttimista.
Ravitsemusasiantuntija, tutkimuspäällikkö
Marika Lyly VAASANilta ja
ravitsemusasiantuntija Sanna-Maria
Hongisto Fazer-konsernista olivat
mukana seminaarin järjestelyissä yhdessä
Leipätiedotuksen ja VTT:n kanssa.
Tarkempaa tietoa
terveysvaikutuksista
Täysjyvän terveysvaikutukset voivat selittyä sen sisältämän viljakuidun lisäksi mukana tulevilla kivennäisaineilla, vitamiineilla ja muilla bioaktiivisilla aineilla. Eri
viljalajeja kannattaa syödä, jotta niiden
kaikkien erilaiset ominaisuudet saadaan
parhaiten käyttöön. Kenties täysjyvävilja
sisältää jotain sellaista, jonka vaikutuksia
emme edes vielä tunne.
Apulaisprofessori Rikard Landberg
SLU:sta (Sveriges lantbruksuniversitet) kertoi uusia tutkimustuloksia eturauhassyövästä ja täysjyvärukiista. Jo kauan on tiedetty rukiin suotuisasta vaikutuksesta insuliiniaineenvaihduntaan, joka on ainutlaatuinen verrattuna muihin viljoihin (”Rye
Factor”). Syytä tälle vasteelle ei vieläkään
tiedetä, mutta nyt se liitetään myös eturauhassyövän ehkäisyyn. Tutkimusten perusteella insuliinivaste saattaa osaltaan selittää, miksi ruis näyttää hidastavan eturauhassyövän kehittymistä.
Rukiin nauttiminen on yhteydessä myös
alhaisempaan haaraketjuisten aminohappojen määrään veressä verrattuna vehnäleivän nauttimiseen. Tämä on hyvä uutinen, sillä korkea määrä on joidenkin tutkimusten mukaan yhteydessä tyypin 2 diabeteksen kehittymiseen.
− Rukiin hyödyllinen vaikutus insuliiniaineenvaihduntaan voi olla ainakin osittain siirrettävissä vehnäleivontaan, kun leivontaan käytetään lisäksi bioprosessoitua
ruislesettä, kertoi professori Hannu Mykkänen Itä-Suomen yliopistosta FibrEfectsprojektin tulosten perusteella.
Projektin toinen keskeinen tulos oli se,
että herkkävatsaisten kokemien suolistooireiden syynä on useimmiten jokin muu
ruoka kuin ruisleipä. Esimerkiksi jotkut
Taulukko 1. Täysjyväviljan määritelmä
(EU HEALTHGRAIN projekti 2010).
Täysjyväviljaa ovat
•ehjät
•jauhetut
• rikotut tai
• litistetyt jyvät,
joista on ensin kuorittu syötäväksi
kelpaamattomat osat pois.
Täysjyväviljassa jyvän rakenteellisia pääosia
eli jauhoydintä, alkiota ja kuorikerroksia on
samassa suhteessa kuin ehjässä jyvässä.
Taulukko 2. Täysjyväviljatuotteiden määritelmiä eri maissa. Koottu Jan Willem van der Kampin
esityksen pohjalta.
Maa
Suositus
Hollanti
Leivät: Kaikki jauho on oltava täysjyväjauhoa.
Keksit: Vähintään 50 % jauhosta on oltava täysjyvää.
Saksa
Vähintään 90 % tuotteen kuiva-aineesta on oltava täysjyväjauhoa
Suomi
Leivät: Vähintään 50 % tuotteen viljaraaka-aineesta on oltava
täysjyväviljaa.
Ruotsi, Tanska, Norja
Näkkileipä, puuro, pasta: Vähintään 50 % tuotteen kuiva-aineesta
oltava täysjyvää
Leipä, voileivät, wrapit: Vähintään 25 % tuotteen kuiva-aineesta
oltava täysjyvää
Pizzat, piirakat, muut suolaiset piiraat: Vähintään 15 % tuotteen
kuiva-aineesta oltava täysjyvää
UK
Tuotteessa on oltava täysjyvää vähintään 8 g/annos.
Yhdysvallat
Vähintään 51 % tuotteen painosta on oltava täysjyväraaka-ainetta ja
lisäksi täysjyvää on oltava vähintään 8 g/annos
kasvikset ja elämäntapoina runsas istuminen ja stressi voivat laittaa vatsan oireilemaan.
Viestinnän suhteen tilanne on mukava;
täysjyväviljaan liittyvä ravitsemusviestintä on sisällöltään myönteistä ja rajoitusten
sijaan saa kehottaa käyttämään täysjyväviljaa lisää tai vaihtamaan laatua puhdistetusta viljasta täysjyvään. Tutkimusten
mukaan tällainen viesti menee paremmin
perille kuin rajoittava viestintä.
Määritelmät puutteellisia
Täysjyväviljan ja täysjyväviljatuotteiden
määritelmä puuttuu monin paikoin. Euroopassa, Healthgrain -projektissa on julkaistu vuonna 2010 määritelmä täysjyväviljalle (Taulukko 1). Täysjyväviljaksi luetaan laajasti eri viljalajit ja pseudoviljat, kuten amarantti, kvinoa ja tattari. Pääpiirteissään se on sisällöltään samankaltainen
kuin Pohjois-Amerikassa tehdyt määritelmät.
Täysjyväviljatuotteet on määritelty vain
hyvin harvassa maassa ja tuotekategoriassa. Eri maiden määritelmien välillä on suuria eroja (Taulukko 2). Suomessa Eviran
suosituksen mukaan sanaa ”täysjyvä” voi
käyttää leivän nimessä tai korostaa pakkausmerkinnöissä, kun viljaraaka-aineiden
määrästä vähintään 50 prosenttia on täysjyväviljaa.
Kuluttajien luottamus ja usko täysjyväviljatuotteisiin ja pakkausmerkintöjen oikeellisuuteen voisi kohentua, jos täysjyväviljatuotteet ja tätä kautta tuotteiden nimeäminen saataisiin tarkemmin määriteltyä ja
pakkausmerkintöjen käyttöä myös valvottaisiin. Suomessa tilanne on leipätuottei-
den osalta hyvä määritelmän ja valvonnan
suhteen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kuluttajat voivat siis luottaa siihen, että täysjyväiseksi nimetty leipä todella sisältää täysjyväviljaa merkittäviä
määriä.
Täysjyväviljatuotteen määritelmän sitominen annoskokoon USA:ssa tuntuu eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen oudolta. Annoskokoja ei ole yhteneväisesti
määritetty, ja lisäksi kuluttajan valitsema
annoskoko voi olla täysin erilainen kuin
valmistajan määrittelemä annoskoko.
Uusia tuotteita tarvitaan
Uusia keinoja, tuotteita ja viestintää tarvitaan, jotta täysjyvää voitaisiin entistä helpommin ja enemmän nauttia herkullisten
elintarvikkeiden muodossa. Näin mahdollisimman moni pääsisi hyötymään paremmin sen terveydelle edullisista vaikutuksista.
Koko elintarviketeollisuus ja erilaiset toimialat voivat kaikki osallistua näihin talkoisiin. Vain syöty ruoka vaikuttaa terveyteen. ■
Marika Lyly
ravitsemusasiantuntija,
tutkimuspäällikkö, ETT
VAASAN Oy
marika.lyly(at)vaasan.com
Lisätietoa:
Healthgrain Forum: http://www.healthgrain.org/
Leipätiedotus: http://www.leipatiedotus.fi
-sivuilta löytyy linkit professori Kaisa Poutasen ja
professori Mikael Fogelholmin
videohaastatteluihin sekä seminaarin esitykset.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
49
n TAPAHTUMIA
WorldFood Moscow -messut
näköalapaikka Venäjän markkinoille
WorldFood Moscow -messut
ovat suomalaisille yrityksille
oiva mahdollisuus rakentaa
potentiaalisia kauppasuhteita
Venäjällä.
Syyskuussa pidetyillä WorldFood Moscow
2013 -messuilla Moskovassa oli mukana
niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin organisaatioita, tosin venäläisiä toimijoita oli
odotettua vähemmän. Merkittäviä kansainvälisiä yrityksiä oli niukasti. Sen sijaan silmiin osui kattava tarjonta tuoreita jo markkinoilla olevia ja markkinoille vasta pyrkiviä yrityksiä.
Eteläamerikkalaiset, aasialaiset ja euraasialaiset olivat esillä näyttävästi. Erityisesti Turkin sekä Brasilian edustajat näkyivät
hyvin selkeillä yhteisosastoillaan, joiden
rakentamista valtio oli ilmeisesti tukenut
avokätisesti. Ulkoinen panostus näytteillepanossa ja tuotebrändien rohkea markkinointi herättivät kävijässä huomiota.
Baltian maat ja Puola olivat innokkaita
tuomaan tuotteitaan Venäjän kattaville
elintarvikemarkkinoille, kun taas Pohjoismailla oli messuilla valitettavan vähäinen
rooli. Muutaman norjalaisen yrityksen lisäksi mukana oli näyttelylistan mukaan
yksi ainoa yritys Suomesta: Perunakauppa
Luonnosta Oy. Näin suomalaisena oli tie-
Kuvat Ekaterina Klimahin
osallistuvilla organisaatioilla oli aktiivista
pyrkimystä solmia myös ulkomaisia kontakteja sekä halua aloittaa vienti- ja tuontikauppaa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tapahtuma olisi suomalaisillekin yrityksille
oiva mahdollisuus kartoittaa markkinatilannetta Venäjällä sekä rakentaa potentiaalisia kauppasuhteita niin elintarviketuonnille kuin -viennille.
Vientiä vai tuontia
Moskovan messukeskuksen pääsisäänkäynti.
tysti mukava tavata aktiivinen suomalaisyritys, mutta olisi sinne useampikin sopinut. Ainoa lohtu oli, että voitettiin sentään
ruotsalaiset ja tanskalaiset, joita osallistujalistaus ei tuntenut lainkaan.
Venäläiset vilja- ja maitoalan yritykset
sekä siipikarjanjalostajat myös loistivat
poissaolollaan, mutta sitäkin enemmän oli
mukana makeisia ja muita sokeria sisältäviä tuoteryhmiä sekä kala- ja äyriäistuotteita. Viimeksi mainitut ovatkin kehittyneet Venäjän yhdeksi potentiaalisimmista
ja kilpailukykyisistä vientituotteista.
Tee oli luonnollisesti vahvasti esillä, ja
uutuuksia sekä monia kansainväliselle kuluttajalle jo tuttuja tuotemerkkejä näkyi
runsaasti. Teen merkitystä venäläisille korostaa myös se, että edeltäneellä viikolla
Moskovassa oli kaksipäiväinen yhdistetty
kahvi- ja teeteollisuustapahtuma, jota myös
Paulig sponsoroi.
Vaikka WorldFood Moscow palvelee ensisijaisesti Venäjän markkinoita, messuille
Perunakauppa Luonnosta Oy Moskovan
elintarvikemessuilla.
50
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Venäjällä vähittäiskaupan kehitys on yhä
murroksessa eikä suomalaistyyppistä vahvaa keskusliikerakennetta ole muodostunut. Siksi markkinoille pääsyyn on useampia ja erilaisia mahdollisuuksia. Venäläisillä yrityksillä on halua päästä suomalaisille elintarvikemarkkinoille, mutta monistakin syistä verkostoituminen tuntuu vaikealta ja vientikauppa alkaa usein Venäjän,
Kazakstanin ja Valkovenäjän muodostaman tulliliiton sisällä.
Elintarvikkeiden vienti Venäjältä EUmaihin nostaa kuitenkin jo päätään, mutta
suomalaiset koetaan sopimusneuvotteluissa hitaiksi päättäjiksi, mikä varmaan osin
aiheutuu pitkästä prosessista kaupan valikoimiin pääsyssä.
Kompastelua Suomen markkinoille pääsyssä eivät koe pelkästään venäläiset, vaan
myös messuille osallistunut latvialaisyritys koki polun mutkaiseksi. Yritys kertoi
luovuttaneensa Suomessa ja aloittaneensa
mutkattomasti innovatiivisen uutuutensa
viennin Venäjälle.
Rikkana rokassa ovat myös toisistaan
poikkeavat tuotantostandardit, mikä Suomessa luo luottamuksen puutetta venäläisvalmisteisia tuotteita kohtaan. Kauppamahdollisuuksien avautuminen saa venäläisen yrityksen nopeasti omaksumaan
kansainvälisessä kaupassa vaadittavat
standardit. Venäjällä kaupan omien merkkien merkitys on vähäinen, eivätkä valmistajat vielä tunnista sitä mahdollisuudeksi
vientikaupassakaan. Private label- tuotanto voi olla yksi mahdollisuus päästä nopeammin suomalaisten keskusliikkeiden valikoimiin.
”Iloinen kasvimaa” -sloganilla syksyn
maut tölkeissä.
”Kypsää” ja Kypsää” -venäjänkielen
sanarikkaus näkyi myös messuosastolla.
Uudet trendit Venäjän
elintarvikemarkkinoilla
Venäläinen kuluttaja tulee yhä terveystietoisemmaksi ja kauppa pyrkii hyödyntämään tämän muutoksen valikoimakehityksessään. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet näillä messuilla olivat vielä vaatimattomassa roolissa.
Ruoka ja terveys kytketään kuitenkin toisiinsa yhä lujemmin ja perinteisten tuotteiden rinnalle löytyy uusia kevyttuotteita.
Myös raaka-aineiden luontaisuus ja puhtaus näkyy markkinoinnissa. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet voivat olla tuleva mahdollisuus esimerkiksi suomalaisille yrityksille vientituotteina.
Suomalaisille tutut diabeetikoille ja keliaakikoille suunnatut tuotteet ovat myös
Merilevästä ”kaviaariksi” – kasvikunnan laajenevaa
elintarvikekäyttöä.
vielä melko tuntemattomia Venäjällä, eikä
niitä useinkaan löydy edes tuontituotteina. Yleinen tietoisuus ja näihin erityistuotteisiin liittyvä tarve kuitenkin jo tunnistetaan sekä kuluttajien että kaupan piirissä.
Messutapahtumassa oli esillä runsaasti
innovatiivisia uutuuksia maailmalta, ja monet niistä voisivat hyvin täydentää suomalaisen kaupan valikoimaa. Suomalaisten
lisäarvotuotteiden puuttuminen messuilta
oli pettymys samoin kuin koko pohjoismaisen ulottuvuuden näkymättömyys.
Suomalaisten tuotteiden hyvällä laatumielikuvalla ratsastavat tänään jopa eräät venäläisyrityksetkin, vieläpä Suomen lippua
lainaten. ■
Ekaterina Klimahin
Jukka Kaitaranta
Lisätietoja:
jukka.kaitaranta77(at)gmail.com
Ekaterina Klimahin on Turun
Ammattikorkeakoulusta (TuAMK) vuonna 2012
valmistunut elintarviketekniikan insinööri, joka
suomen- ja venäjänkieltä täydellisesti
hallitsevana on perehtynyt Venäjän ja Suomen
välisen tuonti- ja vientikaupan määräyksiin ja
niiden toteuttamiseen käytännössä. Tämä raportti
liittyy Liikesivistysrahaston apurahalla tehtyyn
selvitystyöhön.
Jukka Kaitaranta on VTT:n elintarvikelaboratorion,
Fisheries and Oceans Canadan sekä University of
Southern Californian (USC) kautta teollisuuteen
siirtynyt Turun yliopiston elintarvikekemisti.
Pääosin Paulig- ja Raisio-konsernien eri
toimialoilla työskenneltyään hän jäi ”eläkkeelle”
ja siirtyi elintarviketeknologian yliopettajaksi
TuAMK:iin. Kaitaranta keskittyy nykyisin erityisesti
kansainvälisiin projekteihin ja teknologiansiirtohankkeisiin.
Monipuolinen messutapahtuma ja tuotetarjonta
Venäjän 22. kansainväliset elintarvike- ja juoma-alan messut WorldFood
Moscow (www.world-food.ru) järjestettiin syyskuussa keskellä Moskovaa sijaitsevassa Expocentre -messukeskuksessa. Vuosien kuluessa
tästä messutapahtumasta on kehittynyt merkittävä kansainvälinen
kohtaamispaikka jo Venäjällä toimiville organisaatioille sekä uusille kotimaisille ja ulkomaisille yrityksille,
jotka haluavat tuotteensa näille
markkinoille.
Expocentre on arvostettu organi-
saatio kansainvälisten näyttelyiden
ja kongressien järjestäjänä Venäjällä,
IVY-maissa ja Itä-Euroopassa. Se
tarjoaa Moskovassa yhdeksän näyttelypaviljongin kokonaisuuden modernein varustein sekä monitoimitiloja kokouksille, lehdistötilaisuuksille, tapaamisille ja symposiumeille.
Tämän vuoden elintarviketapahtuma sisälsi kuudessa paviljongissa
alan ammattilaisille suunnattua tuote- ja laite-esittelyä, palvelutarjontaa
ja infotilaisuuksia. Näytteilleasettajat
oli ryhmitelty päätoimialojensa mu-
kaisesti, mikä auttoi kävijöitä löytämään helposti kiinnostuksensa mukaiset kohteet ja helpotti valikoimavertailuja.
Tarjolla olevat tuoteryhmät kattoivat lähes kaikki päivittäistavarakaupan ja suurtalouden tuotteet: pakasteet, makeis- ja leipomotuotteet,
kasviöljyt ja kastikkeet, meijerituotteet, liha- ja siipikarjatuotteet, kala ja
kalajalosteet, säilykkeet, juomat, hedelmät ja vihannekset sekä tietysti
Venäjällä tärkeät teet kahviakaan
unohtamatta. Näin tapahtuma muo-
dostui kattavaksi yleiskatsaukseksi
tämän päivän elintarvikemarkkinasta.
Venäjän elintarvikemessuille osallistuu joka vuosi merkittävä määrä
valmistajia, tukkukauppiaita, jakelijoita ja vähittäiskauppiaita, joten vierailijoilla on hyvä mahdollisuus löytää
luotettavia yhteistyökumppaneita tapaamalla heidät kasvotusten. Verkostoituminen ja liikeneuvottelujen
käynnistäminen uusien kauppasuhteiden muodostamiseksi onnistuu
mutkattomasti messuilla. ■
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
51
n TIEDE & TUTKIMUS TIEDEKATSAUS
Pakkausten ominaisuuksista
kuluttajakokemuksen muotoiluun
Kuva Outi Pajunen
Kuluttajien kokemusten ja arkisten
käytäntöjen hyödyntäminen avaa
uusia näkökulmia elintarvikkeiden
pakkaussuunnitteluun.
Kuluttajien näkökulmasta on yhä olennaisempaa, millaisia merkityksiä elintarvikepakkauksiin liitetään ja kuinka mielekäs
pakkauskokemus rakentuu.
Kuluttajat kiinnittävät huomiota pakkausten visuaalisiin ja rakenteellisiin ominaisuuksiin (Ampuero & Vila 2006, Ryynänen
& Hakatie 2013). Visuaalisia pakkausominaisuuksia ovat grafiikka, kuvat, typografia, värit ja tekstimuotoiset tuotetiedot. Rakenteellisia pakkausominaisuuksia ovat
muoto, koko ja materiaali.
Visuaalisista ominaisuuksista kuluttajien huomio kiinnittyy helposti havaittaviin
kuviin ja väreihin (Ampuero & Vila 2006).
Pakkaustekstejä luetaan myös aiempaa tarkemmin, sillä kuluttajat ovat kiinnostuneita terveys- ja ravitsemusasioista (Bialkova
& van Trijp 2010, Silayoi & Speece 2004).
Pakkausten rakenteellisissa ominaisuuksissa kuluttajat kiinnittävät huomiota pakkausmateriaaleihin. Pakkausten muotoa
sen sijaan kommentoidaan vain harvoin.
Pakkaus osana tuotemielikuvaa
Markkinointitutkimuksessa pakkaus luetaan tuotteen ulkoiseksi tekijäksi brändin
ja hinnan ohella (Underwood et al. 2001).
Kuluttajat eivät tyypillisesti erota tuotetta
ja pakkausta toisistaan. Millaisia olisivat
esimerkiksi Coca-Colaan liitetyt mielikuvat ilman pullon ikonista muotoa sekä etiKuva Toni Ryynänen
Tutkijatohtori Toni Ryynäsen mukaan elintarvikepakkaus voidaan myös määritellä
käyttöliittymäksi kuluttajan ja tuotteen välillä.
ketin tunnistettavaa väriä ja typografiaa?
Vähäistä kuluttajan sitoutumista vaativissa elintarvikkeissa pakkaus edustaa suoraviivaisesti tuotetta (Silayoi & Speece
2004). Pakkaus on yhtä kuin tuote. Näissä
tapauksissa pakkauksen avulla voidaan
aktiivisesti rakentaa tuotemielikuvaa, joka
vaikuttaa kuluttajan tuotekokemukseen.
Pakkausmuotoilun välittämä laatumielikuva on myös yhteydessä kuluttajan brändin arvioimiseen, ostoaikomukseen ja aikomukseen suositella tuotetta muille (Metcalf et al. 2012).
Pakkauksen välittämän laatumielikuvan
ja tuotteen koetun laadun on syytä olla ”linjassa”. Pakkauskokemus ostotilanteessa
voidaan ajatella lupauksena, jonka tuote
täyttää käytön yhteydessä. Liikaa ei sovi
Pakkausten visuaalisuus on olennainen
kuluttajakokemuksen rakentumisessa.
52
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
luvata, mutta toisaalta pakkauksen vaatimattomuus suhteessa tuotteen koettuun
laatuun saattaa luoda ei-toivottuja mielikuvia.
Elintarvikepakkaus voidaan myös määritellä käyttöliittymäksi kuluttajan ja tuotteen välillä. Pakkaus herättää mielenkiinnon, sitä katsotaan ja siihen tartutaan ostotilanteessa. Tämä tapahtuu lähes poikkeuksetta ennen tuotteen varsinaista käyttämistä.
Pakkauskokemus ostoja käyttötilanteissa
Pakkauksille on myös ominaista, että ne tulevat kuluttajien koteihin valittuina. Tästä
näkökulmasta tarkasteluna pakkaukset eivät viesti vain ostotilanteessa, vaan ne liittyvät myös muihin kuluttajien arkisiin käytäntöihin. Loppuun käytetty elintarvike
muuttuu ”tyhjäksi pakkaukseksi”. Hyödykkeestä syntyy haitake, joka on hävitettävä.
Ostaminen, arjen käytännöt ja hävittäminen ovat pakkausten totuuden hetkiä,
jossa pakkaukset tulevat sekä ”näkyviksi”
että ”koetuiksi”. Muun ajan ne viettävät
passiivisina kauppojen hyllyillä, ostoskasseissa matkalla kotiin tai kotikaapeissa
odottamassa koetuksi tulemista. (Löfgren
et al. 2008, Gofman et al. 2010).
Kuluttajat näyttäisivät erottavan ostotilanteet ja käyttöyhteydet toisistaan. Pakkauksiin liittyvät kuluttajakokemukset ovat
erilaiset näissä tilanteissa (Ryynänen &
Rusko 2013). Kuluttajat esimerkiksi ”piilottavat” elintarvikepakkauksia kaappeihin
pois näkyviltä. Ruokaa ei myös mielellään
tarjota vieraille suoraan myyntipakkauksista. Viittaavatko nämä esimerkit kuluttajien arkisista käytännöistä siihen, että elintarvikkeiden myyntipakkaukset eivät ole
ihanteellisia käyttöpakkauksia? Tuote löydetään kaupassa helposti tutun pakkauksen avulla, mutta käyttökokemusta tämä
löytämisfunktio ei juuri rikastuta.
Elintarvikkeiden myyntihyllyjä tarkasteltaessa suomalaiseen muotoiluun liitetty
selkeä ja funktionaalinen vaikutelma ei
myöskään tule ensimmäisenä mieleen. Kokemus rauhattomasta pakkausmaisemasta juontuu elintarvikepakkausten runsaasta ja erilaisin keinoin toteutetusta viestinnästä. ”Horror vacui” eli tyhjän tilan kammo näkyy pakkausten visuaalisena ”täyteen tunkemisena”. Pakkauskehityksessä
informaatiota lisätään usein jo olemassa
olevaan. Jotta pakkaukset antaisivat linjakkaan kuluttajakokemuksen, yritysten on
tulevaisuudessa huomioitava edellä mainitut muotoiluhaasteet ja niiden muuttuvat
merkitykset.
Kuluttajakokemus
pakkauskehityksessä
Elintarvikepakkausten suunnittelu ostamisen näkökulmasta on perusteltua. Connollyn & Davisonin (1996) arvion mukaan
73 prosenttia päivittäistavaroiden hankintapäätöksistä tehdään ostohetkellä. Pakkaus on kustannustehokas markkinointikanava puhutellessaan kuluttajaa valintatilanteessa. Pakkaukset suunnitellaan joka
tapauksessa, ja ne ovat varmemmin läsnä
kuluttajien arjessa verrattuna esimerkiksi
mediamainontaan.
Kuluttajalähtöinen pakkauskehitys voitaisiin nähdä yrityksissä investointina kuluttajakokemuksen ja uusien merkitysten
rakentamiseen, ei niinkään välttämättömänä pahana tai ylimääräisenä kustannuksena (esim. Simms & Trott 2010). π
Toni Ryynänen
tutkijatohtori, MMT
Taloustieteen laitos, kuluttajaekonomia
Helsingin yliopisto
toni.ryynanen(at)helsinki.fi
Lähteet
Ampuero, O. & Vila, N. 2006. Consumer
Perceptions of Product Packaging. Journal of
Consumer Marketing 23(2), 102–114.
Bialkova, S. & van Trijp, H. 2010. What
Determines Consumer Attention to Nutrition
Labels? Food Quality and Preference 21(8),
1042–1051.
Connolly, A. & Davison, L. 1996. How does design
affect decisions at point of sale? The Journal of
Brand Management 4(2), 100–107.
Löfgren, M., Witell, L. & Gustafsson, A. 2008.
“Customer Satisfaction in the First and Second
Moments of Truth. Journal of Product and Brand
Management 17(7), 463–474.
Metcalf, L., Hess, J., Danes, J. & Singh, J. 2012. A
Mixed-Methods Approach for Designing MarketDriven Packaging. Qualitative Market Research:
An International Journal 15(3), 268–289.
Rundh, B. 2005. The Multi-Faceted Dimension of
Packaging. Marketing Logistics or Marketing Tool”
British Food Journal 107(9), 670–684.
Ryynänen, T. & Hakatie, A-L. 2013. Low
involvement, low price and low quality image
renegotiated – a case study of staple food
package design. The International Review of
Retail, Distribution and Consumer Research
23(2), 204–219.
Ryynänen, T. & Rusko, E. 2013. Rational Rogue?
Consumer and Consumption in Packaging
Professionals' Interviews. Proceedings of 26th
IAPRI Symposium on Packaging, 10–13 June
2013, Espoo, Finland, 110–119.
Simms, C. & Trott, P. 2010. Packaging
Development: A Conceptual Framework for
Identifying New Product Opportunities. Marketing
Theory 10(4), 397–415.
Silayoi, P. & Speece, M. 2004. Packaging and
Purchase Decisions. An Exploratory Study on the
Impact of Involvement Level and Time Pressure.
British Food Journal 106(8/9), 607–627.
Silayoi, P. & Speece, M. 2007. The importance of
packaging attributes: a conjoint analysis
approach. European Journal of Marketing,
41(11/12), 1495–1517.
Underwood, R., Klein, N. & Burke, R. 2001.
Packaging Communication: Attentional Effects of
Product Imagery. Journal of Product, Brand
Management 10(7), 403–422.
Gofman, A., Moskowitz, H. & Mets, T. 2010.
Accelerating Structured Consumer-Driven
Package Design. Journal of Consumer Marketing
27(2), 157–168.
Pakkauksilla monia merkityksiä
Pakkausten merkitykset ovat muuttuneet ajan saatossa. 1800-luvulla
pakkaukset viittasivat korkealaatuisiin merkkituotteisiin. Itsepalvelumyymälöihin siirtymisen myötä
1950-luvulta lähtien niitä on luonnehdittu ”hiljaisiksi myyntimiehiksi”.
Kuluvalla vuosituhannella pakkausten myyntitehtävä on korostunut
edelleen.
Nykyään elintarvikepakkausten
tehtävät ovatkin käytännössä joko logistiikka- tai markkinavetoisia. Pak-
kaukset suojaavat ja säilyttävät tuotteen ja mahdollistavat sen jakelun.
Ne myös varmistavat elintarvikkeiden hygieenisyyden ja turvallisuuden.
Markkinoinnin näkökulmasta pakkaukset edistävät myyntiä eli kuluttajien valitsemiksi tulemista. Ne antavat tietoa tuotteesta, opastavat kuluttajaa ja lisäävät tuotteiden käyttömukavuutta. (Rundh 2005, Simms &
Trott 2010). Markkinointiin ja brändiin liittyviä visuaalisia ominaisuuksia
painotetaan sijoittamalla ne pakka-
uksen näkyvimmille paikoille. Pakolliset tuotetiedot sijoitellaan toisarvoisiin kohtiin pakkauksen sivuille tai takaosaan.
Pakkaukset ovat arkipäiväistyneet
niin, etteivät kuluttajat kiinnitä niihin
aktiivisesti huomiota. Ja mikäli pakkaus tavoittaa kuluttajan tietoisuuden, liittyy se lähes poikkeuksetta
kielteiseen käyttökokemukseen.
Pakkauskehitys on perinteisesti ollut materiaali- ja teknologialähtöistä.
Yritykset voivat saavuttaa kuluttaja-
lähtöistä kilpailuetua tarkastelemalla
pakkausketjun alkupään ohella loppukäyttäjän kokemuksia ja arkisia käytäntöjä. Innovatiiviset materiaali- ja
teknologiaratkaisut voidaan liittää kuluttajille merkityksellisiin kokemuksiin. Kokemuksia voidaan siten aktiivisesti luoda. Kuluttajien kokemusten
ja arkisten käytäntöjen hyödyntäminen avaa uusia näkökulmia elintarvikkeiden pakkaussuunnitteluun. π
Toni Ryynänen
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
53
n TIEDE & TUTKIMUS OPINNÄYTETÖITÄ
Maukkaitten kevytjuustojen
valmistaminen on mahdollista
FM Tiina-Kaisa Ritvanen väitteli marraskuussa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Ripened cheeses; the effects of fat modifications on
sensory characteristics and fatty acid composition.
Tutkimuksen mukaan miellyttävien kevytjuustojen valmistus on mahdollista. Ominaisuudet, jotka vaikuttavat miellyttävyyteen, ovat kuitenkin hieman erilaiset kevytja täysrasvaisilla juustoilla.
− Yleisesti voidaan todeta, että kevytjuustojen flavori oli heikko. Ne voisivat olla pidetympiä, jos flavori olisi voimakkaampi.
Voimakkuutta ei kuitenkaan olisi hyvä vah-
vistaa suolalla sen negatiivisten terveysvaikutusten takia, Ritvanen pohtii.
Tutkimuksessa myös todettiin, että monet Suomen markkinoilla olevat maitopohjaiset tuotteet ja levitteet eivät sisällä transrasvaa merkittävissä määrin. Samalla osoitettiin, että eri juustotyypeillä ja erirasvaisilla juustoilla oli samanlainen rasvahappoprofiili. Enemmän huomionarvoista onkin,
että tuotteissa on vaihtelevia määriä välttämättömiä ja n-3-sarjan rasvahappoja. π
Lisätietoja:
tiina.ritvanen(at)evira.fi
Työpaikan poissaolokulttuuri
ohjaa sairauspoissaolokäyttäytymistä
TtM Anna Siukolan väitöskirja Sickness absence and working conditions in the food industry tarkastettiin huhtikuussa Tampereen
yliopiston terveystieteiden yksikössä.
Työolosuhteet selittivät osin sairauspoissaoloja. Sairauspoissaolokulttuuri ja yksilöllinen kynnys jäädä sairauslomalle olivat
tärkeitä sairauspoissaolojen kannalta, kuten myös ryhmähenki, työilmapiiri, kokemus työn arvostuksesta ja läsnä oleva esimies.
Tutkimuksen mukaan myös poissaolojen aikaiset työjärjestelyt olivat yhteydessä
sairauspoissaoloihin. Lisäksi ikääntyville
työntekijöille suunnattu senioriohjelma,
jossa oli mahdollisuus yksilöllisiin työjärjestelyihin, alensi pitkien sairauspoissaolojen riskiä, vaikka lyhyiden sairauspoissaolojen riski lisääntyi. Fyysiset työolosuhteet eivät nousseet tutkimuksessa esille erityisinä sairauspoissaolojen selittäjinä. π
Lisätietoja:
anna.siukola(at)uta.fi
Perheyritykset pärjäävät
yli sukupolvien kestävillä arvoilla
KTM Mikhail Nemilentsevin yrittäjyyden
alan väitöskirja Building Value-Based Family
Enterprise Culture tarkastettiin elokuussa
Jyväskylän yliopistossa.
Väitöstutkimus osoittaa, että menestyneissä perheyrityksissä on arvopohja, jota
leimaa vastuu yritteliäisyyden säilymisestä ja toiminnan jatkuvuudesta yli sukupolvien. Näiden lisäksi perheen arvoista nousevat esiin vastuullinen johtajuus, laillisuus, rehellisyys, sopiminen, oikeudenmukaisuus, psykologinen sitoutuminen sekä
emotionaaliset arvot.
54
Voidakseen jatkaa toimintaansa menestyksellisesti yli sukupolvien perheyritys tarvitsee myös toimivat ihmis- ja perhesuhteet.
Arvot kiinnittyvät kulttuurisiin, historiallisiin, yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin
edellytyksiin. Esimerkiksi Sinebrychoffin
perheyritysdynastian arvoissa näyttäytyy
hallitsevana ortodoksisen uskonnon ja venäläisen hengen vaikutus. Yritys toimi yli
kahden vuosisadan ajan. π
Lisätietoja:
mikhail.nemilentsiv(at)jyu.fi
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Pienten
elintarvikeyritysten
toiminta Suomessa
Hennileena Kankaanranta (nyk. Calonius) on tehnyt opinnäytetyönsä HAAGAHELIA ammattikorkeakoulussa aiheesta
Lähiruoasta matkailun vetovoimaa – pienten
elintarvikeyritysten toiminta Suomessa.
Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten pienten ja keskisuurten elintarvikeyrittäjien toimintamalleja. Tutkimuksen
aineisto kerättiin 540 elintarviketuottajalle lähetetyllä sähköisellä kyselyllä, johon
saatiin sata hyväksyttyä vastausta.
Elintarviketuottajien tärkeimmät asiakkaat ovat kuluttaja-asiakkaat, joiden lisäksi ketju- sekä vähittäiskaupat muodostavat suuren osan asiakaskunnasta. Suurin osa elintarviketuottajista tietää, että
valtaosa heidän asiakkaistaan sijaitsee
suhteellisen lähellä omaan yritykseen
nähden.
Oman yrityksen markkinointitoimenpiteet nähtiin jokseenkin hyödyllisinä ja
niihin panostettiin rahallisesti yritysten
välillä hyvinkin vaihtelevasti. Markkinointia yritykset tekevät eniten internetissä omien nettisivujen ja sosiaalisen median kautta sekä ruokatapahtumissa.
Logistiikan osalta suurimmiksi ongelmiksi koettiin jakelujärjestelyjen suuret
kustannukset sekä aikataululliset ongelmat. Tuotteiden kysynnän ja tarjonnan
suhde nähtiin useimmissa yrityksissä olevan tasapainossa. Liiketoiminnan suurimmiksi haasteiksi todettiin aika- sekä
kustannusongelmat, kun taas parhaiten
toimivia asioita olivat laatuun ja asiakassuhteisiin liittyvät asiat sekä hyvä palvelu.
Haasteiksi koettiin myös jokseenkin ulkopuolisista tahoista johtuvia asioita, kuten viranomaissäädöksiä, byrokratiaa,
hintakilpailua lähinnä suurten toimijoiden kesken ja sääolosuhteita. π
Lisätietoja:
hennileena.calonius(a)gmail.com
n UUTUUSKIRJOJA
Sienten biologia
Sienten biologia on ensimmäinen suomenkielinen yleisteos sienistä. Kirjasta
selviävät perusasiat sienten monimuotoisuudesta, aineenvaihdunnasta, genetiikasta, toimintatavoista, ympäristövaikutuksista ja käytöstä ihmisen hyödyksi.
Lukemista ja sienimaailman ymmärtämistä helpottavat sekä värikkäät valokuvat, selkeät piirrokset, tietolaatikot
että teoksen loppuun sijoitettu kattava
suomenkielinen sienitieteellinen sanasto ja liite sienisystematiikasta. Teos on
näyttävä ja kovakantinen, ja se sopii luettavaksi niin opiskelijoille, tutkijoille,
biologian opettajille kuin sieniharrastajillekin.
Kirjan ovat toimittaneet alansa parhaat suomalaiset asiantuntijat. Sari Timonen on sienijuuria jo 20 vuotta tut-
kinut mikrobiekologian dosentti, joka
toimii Helsingin yliopistossa mikrobiologian yliopistonlehtorina ja Jari Valkonen on Helsingin yliopiston kasvitautiopin professori. Myös kirjoittajajoukko
kuuluu alansa parhaimmistoon. π
kossa tunnistamisen konseptit.
Kirjaan on koottu käytännön esimerkkejä ja toimintamalleja tietoturvan
hallinnoinnista. Sitä varten on haastateltu tietoturvan ja tietohallinnon pitkän
linjan ammattilaisia, joilla on kokemusta
tietoturvan toteuttamisen käytännön
haasteista.
Kirjan kirjoittajat ovat työskennelleet
pitkään julkisen sektorin tietoturvan ja
tietosuojan asiantuntijoina: Juha Koivisto tietoturvapäällikkönä ja Ari Andreasson tietohallintosuunnittelijana ja tieto-
suojavastaavana. He ovat olleet mukana
sähköiseen asiointiin, verkossa tunnistamiseen ja maksamiseen, tietoturvaan ja
tietosuojaan liittyvissä kansallisissa työryhmissä sekä laatineet ostopalveluna
järjestettävien palvelujen hankintaan liittyviä ohjeistuksia ja sopimuksia.
Kirja on tarkoitettu kaikille tietohallinnon ja tietoturvan parissa työskenteleville, mutta soveltuu myös ”tavalliselle”
tietotekniikan käyttäjälle. π
Lisätietoja:
www.gaudeamus.fi
Tietoturvaa toteuttamassa
Tietoturvaa toteuttamassa on laaja tietopaketti tietoturvan ja osittain myös riskienhallinnan keskeisistä kysymyksistä.
Kirjassa käsitellään muun muassa
seuraavia asiakokonaisuuksia: tietoturvan johtaminen ja hallinta, tilojen, laitteistojen ja tietoliikenneyhteyksien tietoturvallisuus, ulkoistaminen tietoturvakysymyksenä ja riskienhallinnan kannalta, häiriö- ja uhkatilanteisiin varautuminen, identiteettien ja käyttövaltuuksien hallinta, sähköpostin ja sosiaalisen
median turvallinen käyttäminen ja ver-
Lisätietoja:
www.tietosanoma.fi
Turvallisuustutkimuksen tekeminen
Turvallisuustutkimuksen tekeminen kertoo havainnollisesti, kuinka tuottaa laadukasta ja luotettavaa tietoa turvallisuudesta päätöksenteon tueksi. Kirja
tarjoaa esimerkkejä ja ohjeistaa empiirisen turvallisuustutkimuksen tekemisen osa-alueisiin, kuten aineiston hankintaan, metodin valintaan ja tulosten
tulkintaan. Lisäksi kirjassa paneudutaan vaikutusarvioinnin erityispiirteisiin
sekä turvallisuustutkimuksen ja kriminologian yhteisiin haasteisiin.
Kirja on tarkoitettu kaikille turvallisuusasioiden ja riskienhallinnan parissa
työskenteleville sekä turvallisuusalan
opiskelijoille. Kirjan hyödyntämistä helpottaa tilastotieteen perusasioiden ymmärtäminen. Kirjoittajat FT, ETL Jarmo
Heinonen, KTT, HTT Anssi Keinänen
ja HTL Jyri Paasonen ovat turvallisuus-
alan asiantuntijoita, joilla on laaja-alainen kokemus turvallisuuden ja riskienhallinnan kehittämis- ja tutkimusprojekteista. π
Lisätietoja:
www.tietosanoma.fi
Etsi tietoa lehtiarkistosta
www.kehittyvaelintarvike.fi ➞ lehtiarkisto
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
55
n HAARUKASSA
Elintarvikealan pk-yritysten
toimintaympäristö 2013
Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö 2013 -tutkimuksen tulokset
on julkaistu Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuna. Raportissa selvitetään elintarvikealan mikro- ja pk-yritysten nykytilaa ja tulevaisuuden
näkymiä. Tutkimuksen kysymykset kohdennettiin tuotantoprosessiin,
myyntiin ja markkinointiin, kilpailuympäristöön, yrityksen menestymiseen
ja suorituskykyyn.
Lisätietoja:
www.mmm.fi/elintarvikkeet/lähiruoka
Lähiruokaohjelma yksissä kansissa
KAA
LÄHIRUttO
� �ai!
– �o
okasektorin
jelma ja lähiru
lähiruokaoh
vuoteen 2020
Hallituksen
n tavoitteet
kehittämise
1
Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisen tavoitteet
vuoteen 2020 on koottu raporttiin LÄHIRUOKAA – totta kai! Ohjelman visio
on, että kuluttajalähtöisesti tuotettua lähiruokaa arvostetaan ja käytetään
koko ruokajärjestelmässä ja sillä on työllistävä sekä paikallistaloutta ja ruokakulttuuria kehittävä vaikutus.
Lisätietoja:
www.mmm.fi/elintarvikkeet/lähiruoka
Erotu hyllystä
Faerch Plastin kaksiväriset CPET-alustat sopivat laadukkaille valmisruoka-annoksille, mikrossa tai uunissa kuumennettavaksi ja suoraan tarjolle laitettaviksi. Alustojen sisä- ja ulkopuoli ovat
keskenään eriväriset. Pakkaukset on
valmistettu CPET:istä (crystalline PET).
Valikoimassa on useita kokoja, malleja
ja väriyhdistelmiä. Perusvärien lisäksi
voidaan luoda myös asiakkaan omia väriyhdistelmiä joko brändien tai kampanjatuotteiden tarpeisiin.
Lisätietoja:
myyntipäällikkö Leo Sara
p. 050 4138 058
Ruokatietoa 2013 on ilmestynyt
Ruokatietoa 2013 -julkaisu on kattava katsaus ruuan kulutuksen ja tuotannon toimintaympäristöön. Julkaisu sisältää tietoja Suomen ja EU-maiden
väestörakenteesta, ajankäytöstä, elintarviketeollisuudesta, päivittäistavarakaupasta, suurkeittiöistä, elintarvikkeiden kulutuksesta, hinnoista, ruokailusta, elintarvikkeiden mainonnasta ja monesta muusta elintarvikealaan
liittyvästä asiasta ja ilmiöstä. Julkaisun rakenne ja sisältö on pidetty pääosin
ennallaan, päivitettynä viimeisimmillä tiedoilla sekä uudella luomu- ja lähiruoka -osiolla. Uutta tietoa on lisätty myös Suomen Gallup Elintarviketiedon
ja TNS Gallupin ruokateemaan liittyvistä tutkimuksista.
Lisätietoja:
riitta.saikkonen@tnsglobal.com, www.tns-gallup.fi/ruokatietoa
Sokeriton ekstrudoitu lakritsinauha
Tereos Syral on kehittänyt sokerittomia formulaatioita makeisteollisuuden
käyttöön, koska uusien ekstrudoitujen lakritsilaatujen lanseeraukset Euroopassa ovat voimakkaassa kasvussa. Sokeriton nauha voidaan kiillottaa tai
sokeroida Maltilite® P700 maltitoli -pulverilla, joka on karkearakeista ja näin
ollen täydellinen vaihtoehto sokerille lakritsin pinnan viimeistelyssä. Tereos
Syralin Maltilite ® -tuoteryhmään kuuluvat maltitolisiirapit ja -jauheet.
Lisätietoja:
Brenntag Nordic Oy, Marketing and Office Assistant, Jaana Meriläinen,
tilaukset@brenntag-nordic.com
56
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Hälytysviestintä nopeuttaa
tiedonkulkua
Turvatiimin Hälytysviestintä mahdollistaa eri sidosryhmien nopean ja yhdenaikaisen viestinnän eri kanavissa. Palvelun
avulla voidaan ennalta varautua yritys- ja
kriisiviestintään sekä poikkeustilanteiden hallintaan. Palvelu sopii erityisesti
oppilaitoksille ja kauppakeskuksille. Palvelulla tieto välittyy yhdestä järjestelmästä moneen kanavaan. Siitä voi valita
tilanteeseen parhaiten sopivan tiedottamistavan joko puhelimitse, tekstiviestein
tai sähköpostilla. Yhteys palvelussa oleville ryhmille saadaan napin painalluksella, ja sen voi käynnistää kuka tahansa
ryhmän jäsen. Hälytysviestintä soveltuu
myös normaaliin yritysten ryhmäviestintään.
Lisätietoja:
Turvatiimi Oyj, Teemu Sopanen
teemu.sopanen@turvatiimi.fi
n TUNNUSTUKSIA
Vesikoulutuksella työkaluja
vesiasioiden hallintaan
Elintarviketeollisuus käyttää vettä noin 16
miljoonaa kuutiota eli noin 3 % koko Suomen
talousvedestä. Teollisuudelle erilaisine prosesseineen saattaa aiheutua suuriakin ongelmia, jos käyttöveden laatu ei ole kohdallaan. Tulossa olevat vesihuoltolainsäädännön muutokset vaikuttavat myös teollisuuden vedenhankintaan. Teollisuudelle suunnatut vesikoulutukset antavat tietoa, mitä
teollisuus voi vaatia vesijohtovedeltä ja miten
asioihin voidaan vaikuttaa. Teollisuudelle
suunnattuja koulutuksia tuottaa mm. Suomen Vesikoulutus.
Lisätietoja:
www.vesikoulutus.fi
Ursula Schwab Vuoden Vaikuttaja
FT Ursula Schwab on saanut Agronomiliiton Vuoden Vaikuttaja -palkinnon. Ursula Schwab on tunnettu ravitsemusvaikuttaja. Hänen luennoillaan tulevat ravitsemusterapeutit oppivat, miten nautittu
ruoka vaikuttaa terveyteen ja miten erilaisia sairaustiloja voidaan helpottaa ruokavalinnoilla.
Schwab kohtaa sairaalatyössään potilaita, jolloin
hän konkretisoi muun muassa rasvan ja suolan
määrät ruokina ja annoksina.
Apulaisprofessori Schwab on myös taitava tieteen popularisoija, joka on ollut laatimassa muun
muassa pohjoismaisia ravitsemussuosituksia ja
ensi vuoden alussa julkistettavia kotimaisia suosituksia.
Schwab on valmistunut Kuopion yliopistosta ja
väitellyt vuonna 1998. Hän on toiminut Agronomi-
liiton valtuuston jäsenenä 2005−20012 ja vaikuttaa edelleen liiton koulutus- ja työvoimapoliittisessa toimikunnassa sekä yliopistoneuvottelukunnassa. Schwab on aktiivinen jäsen myös Ravitsemusterapeuttien yhdistyksessä.
Uusi palvelu kilpailuttaa
ja hakea tarjouksia
Yhdistin.fi on uusi palvelu, jonka kautta yritys tai organisaatio voi kilpailuttaa hankintoja ja hakea tarjouksia. Palvelu on tarkoitettu kaikkiin tarjouspyynnön ja tarjouksen
vaativiin, Suomessa tehtäviin hankintoihin.
Se soveltuu erinomaisesti elintarvikealalle,
jossa kauppaa tehdään jatkuvasti sekä laitteiden että palveluiden osalta. Palvelun tarkoituksena on helpottaa tätä kaupankäyntiä
ja tehdä siitä avoimempaa. Hankinnan tekevälle osapuolelle se on ilmainen. Palvelu löytyy osoitteesta www.yhdistin.fi.
Lisätietoja:
toimitusjohtaja Mikael Boström,
p. 050 5712060, www.yhdistin.fi
Marita Ruususesta
Lihateknologit ry:n kunniajäsen
Lihateknologit ry on myöntänyt ETT, dosentti Marita Ruususelle Lihateknologit ry:n kunniajäsenen
arvon. Marita Ruusunen on toiminut vuodesta
1975 lähtien tutkijana ja opettajana ja opastanut ja
ohjannut vuosikymmeniä opiskelijoita perustutkinto-opiskelijasta väitöskirjantekijöihin asti.
Ruusunen on ollut lisäksi parikymmentä vuotta
Lihateknologit ry:n sihteerinä hoitaen yhdistyksen
käytännön asiat. Hän on ollut päävastuullinen
kongressisihteeri kahdessa Maailman Lihantutkijain Kongressissa (International Congress of Meat
Science and Technology, ICoMST), promootiosihteeri maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan
100-vuotispromootiossa sekä järjestäjänä monissa muissa tapahtumissa.
Marita Ruususen lisäksi yhdistyksen kunniajäsenyyden ovat saaneet professori Eero Puolanne
ja saksalainen professori Rainer Hamm.
Sunspelt Vuoden Luomuyritys
Luomuliitto on palkinnut SunSpelt Oy:n Vuoden
Luomuyrityksenä. SunSpelt aloitti vuonna 2000
speltti- eli alkuvehnätuotteiden markkinoinnin ja
on viime vuosien aikana tehnyt näyttävän brändiuudistuksen sekä laajentanut tuotevalikoimaa
speltistä pastoihin, lakuun ja kvinoaan.
Keksileimasimella
hauskat pikkuleivät
Kesko Suomen paras vastuullisuusraportoija
Heirolin keksileimasimen mukana on neljä erilaista laattaa, joista voi valita halutun kuvan
tai viestin keksin päälle. Teksti- ja kuviovaihtoehtoina ovat ”Love you”, ”Eat me”, ”Home
made” ja enkeli.
Kesko Oyj:n yhteiskuntavastuun raportti 2012 on
valittu Suomen parhaaksi tämän vuoden vastuullisuusraportointikilpailussa. Kesko sai kilpailun
korkeimman pistemäärän ja oli sekä kilpailun yleisen sarjan että koko kilpailun voittaja. Raportti oli
myös median ja kansalaisjärjestön suosikki Lukijan
valinta -sarjassa.
Lisätietoja:
www.heirol.fi
Kilpailussa arvioitiin kaikkiaan 140 yrityksen ja
organisaation vuotta 2012 koskevat raportit. Kilpailusarjoja oli edellisvuoden tapaan kolme: yleinen, pk-yritykset ja julkinen sektori. Kesko on saanut kilpailussa tähän mennessä kaikkiaan 16 palkintoa.
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
57
n NIMITYKSIÄ
•KTM Miika Helenius on aloittanut 11.11.2013 Apetit Suomi Oy:n markkinointi- ja tuotekehitysjohtajana, Eeva Halme 1.11.2013 tuoteryhmäpäällikkönä vastuualueenaan tuoretuotteet, HSO-sihteeri Taina Räsänen 28.10.2013 vähittäiskauppamyynnin myyntiassistenttina ja KTM Risto Parkkila 28.10.2013 Business Controllerina.
•Ruokatieto Yhdistys ry:n hallituksen uudeksi
puheenjohtajaksi on valittu johtaja Rauno Hiltunen Valiosta.
•Informa Oy:n avainasiakaspäälliköksi on nimitetty Pertti Nerg. Hänen vastuualueenaan on
merkintäjärjestelmien ja materiaalien myynti
elintarviketeollisuuteen ja muuhun valmistavaan teollisuuteen.
•Harri Hovi on nimitetty Ruokakeskon Tavarakaupan Teollisten tuotteiden tuotelinjan tuotelinjajohtajaksi 1.11.2013 alkaen.
•Mika Hakkarainen on nimitetty Suomen Lähikauppa Oy:ssä kiinteistöpäälliköksi Kiinteistöpalvelut-tiimiin ja insinööri (AMK) Miia Kinnunen
kehityspäälliköksi Myynti-organisaatioon.
•KTM Panu Vuorimaa on nimitetty VAASAN-konsernin Näkkileivät ja hapankorput -liiketoiminnasta vastaavaksi johtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi. KTM Benjamin Gripenberg on nimitetty
26.8.2013 alkaen Näkkileivät ja Hapankorput
-liiketoiminta-alueen Suomen Business Development Directoriksi vastuullaan sekä näkkileipien että hapankorppujen sekä VAASAN KOTI-
Miika Helenius
Eeva Halme
UUNIN -pakasteiden myynti Suomessa ja DI Sari
Hakkarainen VAASAN-konsernin hankintajohtajaksi ja johtoryhmän jäseneksi.
•TkL Jyri Talja on nimitetty Kuusakoski Oy:n teknologiajohtajaksi tehtävänään kehittää mm.
kierrätysosaamista.
•Hallintotieteiden maisteri Kari Jääskeläinen on
nimitetty Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n PKtoimintoon yhteyspäälliköksi 1.12.2013 alkaen.
•Kati Katina on nimitetty apulaisprofessoriksi
Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselle (yleinen elintarviketeknologia).
•Sodexon Suomen maajohtajana on aloittanut
Bianca Brink, joka on myös Nordic-johtoryhmän
jäsen. Suomen Sodexon toimitusjohtajan on toiminut 10.9. alkaen Fredrik T. Strand.
•MML Markku Järvenpää on nimitetty MTT:llä
kasvintuotannon tutkimuksen johtajaksi ajaksi
1.9.2013–31.12.2014.
Taina Räsänen
Pertti Nerg
•Oy Finnstaples Group Ab:n hallituksen puheenjohtaja Krister Westerdahl on nykyisin myös konsernin toimitusjohtaja.
•MMM, agronomi Pasi Sironen on nimitetty yritystoiminnan kouluttajaksi Suomen Yrittäjäopistossa.
•MMM, agronomi, Ph. D. Pekka Uimari on nimitetty kotieläinten jalostustieteen professoriksi
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnassa.
•MMM. agronomi, MBA Antti Korpiniemi on nimitetty Berner Oy:n toimitusjohtajaksi.
•MMM, agronomi Marjukka Manninen on nimitetty asiantuntijaksi MTK:n maatalouslinjalle ja
MMT, agronomi Tuula Dahlman MTK-KaakkoisSuomen toiminnanjohtajaksi.
•MMM, agronomi Jukka Pekonniemi on nimitetty
Maaseutuviraston osastonjohtajaksi valvontaosastolle.
Lisää nimityksiä: www.kehittyvaelintarvike.fi
n TAPAHTUMAKALENTERI
Suomessa
Maataloustieteen Päivät 2014 8.–9.1.2014
Helsinki, www.smts.fi
Lääkäripäivät 8.–10.1.2014 Helsinki,
www.laakaripaivat.fi
Ravitsemustieteen 30-vuotisjuhlaseminaari
Ulkomailla
Pakkausalan ympäristökonferenssi 12.2.2014
Helsinki, www.pakkaus.com
Opintomatka Puolaan 11.–13.3.2013,
www.makery.fi
GASTRO 19.–21.3.2014 Helsinki, www.gastro.fi
12.–13.12.2013 Kuopio, www.uef.fi
Easyfairs Myymälä & Verkkokauppa
Pakkausalan peruskurssi nro 77, III-jakso
19.–20.3.2014 Helsinki, www.easyfairs.com/
MYYMALA, www.easyfairs.com/VERKKO
ViiniExpo 2014 20.–22.3.2014 Helsinki, www.
messukeskus.com
Helsinki Beer Festival 4.–5.4.2014 Helsinki,
hbf@helsinkibeerfestival.com
15.–16.1.2014 Kirkkonummi, www.pakkaus.com
Tekniikan päivät 16.–18.1.2014 Espoo,
www.tekniikanpaivat.fi
Tuotekehittäjän elintarvikelainsäädäntö
16.1.2014 Helsinki, www.ael.fi
Ravitsemusasiantuntijana mediayhteiskunnassa 21.1.–6.5.2014 Lahti,
www.palmenia.helsinki.fi
Maailma muuttuu, pysymmekö mukana?
-seminaari 24.1.2014 Helsinki,
eeva-liisa.lehto@foodwest.fi
Educa 24.–25.1.2014 Helsinki,
www.messukeskus.com
Nutrition Winterschool 2014 27.–30.1.2014
Ylläs, www.nutritionwinterschool.fi
Labquality-päivät 2014 6.–7.2.2014 Helsinki,
www.labquality.fi
58
Lohaspack-tutkimushankkeen loppuseminaari 9.4.2014 Helsinki, www.ptr.fi
Mikrobiologian peruskurssi 9.–11.4.2014
Helsinki, www.ael.fi
Lähiruoka & luomu 2014 11.–13.4.2014
Helsinki, www.lahiruokaluomu.fi
Allergeenien hallinta elintarviketeollisuudessa 6.5.2014 Helsinki, www.ael.fi
Elintarvikepäivä 13.5.2013 Helsinki,
www.etl.fi/elintarvikepaiva
Onkikalaa ja lähiruokaa 15.5.–15.6.2014
Tampere, www.palmenia.helsinki.fi
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Grüne Woche 17.–26.1.2014 Berliini,
www.grunewoche.de
Næringsmiddeldagene 2014 22.–24.1.2014
Stavanger, Norja, www.teknologiskmatforum.no
ISM 26.–29.1.2014 Köln, www.ism-cologne.com
Mat & Emballasje 4.–6.2.2014 Lillestrøm (norja),
www.messe.no/matogemballasje
Functional Polymeric Materials 10.–13.2.2014
Cancun (Meksiko), www.fusion-conferences.com
Innovation Takes Root Ingeo™ biopolymer
users’ forum 17.–19.2.2014 Orlando, USA,
www.innovationtakesroot.com
12th Chemistry Conference for Young
Scientists 27.–28.2.2014 Blankenberge (Belgia),
www.chemcys.be
Europain 2014 8.–12.3.2014 Pariisi,
www.europain.com
Label Summit Africa 10.–11.3.2014 Kapkaupunki,
www.labelsummit.com
Pacsem 2014 12.–13.3.2014 Karlstad, www.
packagingarena.com
Kehittyvä Elintarvike -lehden hankintaopas tarjoaa tietoa
elintarvikealan laite-, palvelu- ja raaka-ainetoimittajista.
Kysy lisää lehtemme ilmoitusmyynnistä Infoteam Oy:stä,
puh. (09) 441 133, faksi (09) 447 427, infoteam@infoteam.fi
Hankintaopas
AAKKOSOSA
BEMIS Valkeakoski Oy
PL 120
27510 KAUTTUA
Puh. 010 430 500
email: esa.halme@ar-carton.com
www.ar-carton.com
www.ccpack.se
AINES SUOMI OY
PL 15
11101 RIIHIMÄKI
Puh. 0207 463 990
Fax 0207 463 999
www.aines.fi
ALERT-TUHOELÄINTORJUNTA OY
Laulurastaanpolku 6
00780 HELSINKI
Puh. (09) 505 3011
Fax (09) 505 3148
email: alert.toimisto@alert.fi
www.alert.fi
ALGOL CHEMICALS OY
PL 13 (Karapellontie 6)
02611 ESPOO
Puh. (09) 50 991
Fax (09) 5099 250
email: info.chemicals.fi@algol.fi
www.algol.fi
AMIHELP OY
Otsolantie 7 B
36100 KANGASALA AS.
Puh. 0400 – 729 721
Fax (03) 4518 0053
email: aimo.jussila@amihelp.fi
www.amihelp.fi
AMMERAAL BELTECH OY
Sarankulmankatu 14
33900 TAMPERE
Puh. 0207 911 400
Fax 0207 911 450
email: info@ammeraalbeltech.fi
www.ammeraalbeltech.fi
BERNER OY
Elintarvikeraaka- ja lisäaineet
PL 15 (Eteläranta 4 B)
00131 HELSINKI
Puh. 0207 914 332
Fax 0207 914 380
www.berner.fi/agentuuri
BERNER OY
Berner Pro
Puh. 020 690 761
Fax 0207 914 241
email: pro@berner.fi
www.berner.fi/pro
BUSCH
VAKUUMTEKNIK OY
Sinikellontie 4
01300 vantaa
Puh. (09) 774 6060
Fax (09) 774 60 666
email: info@busch.fi
www.busch.fi
CALDIC FINLAND OY
AURAPRINT OY
PL 131
20101 TURKU
Puh. 0207 917 700
Fax 0207 917 650
email:info@auraprint.fi
www.auraprint.fi
Bedika Oy
PL 92 (Hiekkakiventie 7)
00701 HELSINKI
Puh. (09) 41355300
Fax (09) 41355320
email: info@bedika.fi
www.bedika.fi
Elimäenkatu 29
00510 Helsinki
puh. (09) 8689 810
fax. (09) 1462133
etunimi.sukunimi@duni.com
www.duni.fi
OY ECOLAB AB
PL 80 (Piispanportti 10)
02201 ESPOO
Puh. 020 7561 400
Fax 020 7561 498
Myyntipalvelu 0800-1-39655
Tilaukset: fi-tilaukset@ecolab.com
www.fi.ecolab.eu
ENVIROVET PROFESSIONALS
Pitkänkyläntie 30
38300 SASTAMALA
Puh. (03) 565 241 73
email: info@envirovet.fi
www.envirovet.fi
FAERCH PLAST A/S
Rannikkolaivurintie 8 D
00850 HELSINKI
Puh. 050-413 8058
email: lsa@faerchplast.com
www.faerchplast.com
FINN FOOD TECH
OY CELEGO AB
FINKOMEC OY
Eteläinen Salmitie 1
02430 MASALA
Puh. (09) 348 6900
Fax (09) 853 2100
email:info@celego.fi
www.celego.fi
Vaasantie 11
60100 SEINÄJOKI
Puh. 0400 417 447
email: info@finnfoodtech.fi
www.finnfoodtech.fi
21250 MASKU
Puh. (02) 437 6111
Fax (02) 437 6211
email:haloila@mimaitw.com
www.haloila.com
www.itwmima.eu
www.octopuscompact.com
HUNAJAYHTYMÄ OY
Kojonperäntie 13
32250 KOJONKULMA
Puh. 0207 76 9680
Fax (02) 767 6225
email: hunaja@hunaja.fi
www.hunaja.fi
INFORMA OY
Tillinmäentie 1 B
02330 Espoo
Puh. +358 207 208 200
Fax. +358 207 208 203
email informa@informa.fi
www.informa.fi
www.rullatarrat.fi
JAUHETEKNIIKKA OY
Alasuutarintie 22
48400 KOTKA
Puh. (05) 2184 270
Fax (05) 2184 290
email: mail@jauhetekniikka.fi
www.jauhetekniikka.fi
KERMETAR OY
Mäkysentie 3
61850 Kauhajoki
Puh. 0290 300 100
Fax 06 232 1248
email: info@finkomec.com
www.finkomec.com
Kumitehtaankatu 5 E
04250 KERAVA
Puh. (09) 242 5898
Fax (09) 242 6464
Email: info@kermetar.fi
www.kermetar.fi
OY FOODFILES LTD
PL 51 (Lisenssikatu 5)
21101 NAANTALI
Puh. (02) 436 5900
Fax (02) 435 6950
Tuupakankuja 1
01740 VANTAA
Puh. 0207 189 200
Fax 0207 189 201
www.atlascopco.fi
DUNI OY
Lars Sonckin kaari 16
02600 ESPOO
Puh. 020 741 5992
Fax 020 741 5993
email:info@caldic.fi
www.caldic.com
Condite Oy
OY ATLAS COPCO
Kompressorit AB
OY M. HALOILA AB
email: info@condite.fi
www.condite.fi
Cortex Oy
Kutojantie 5
02630 ESPOO
Puh. (09) 7590 770
Fax (09) 7590 7799
email: cortex@cortex.fi
www.cortex.fi
DOSETEC EXACT OY
Vaakatie 37
15560 NASTOLA
Puh. (03) 871 540
Fax (03) 871 5410
email: info@dosetec.fi
www.dosetec.fi
Neulaniementie 2 L 6
70210 KUOPIO
Puh. 044 7001200
Fax (017) 288 1269
email: foodfiles@foodfiles.com
www.foodfiles.com
FOODWEST OY
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
Åkerlundinkatu 2 A (3 krs.)
33100 TAMPERE
Puh. (06) 4210 000
www.foodwest.fi
GIVAUDAN INTERNATIONAL SA
sivuliike Suomessa
Niemenkatu 73
15140 LAHTI
Puh. +46 (0) 46 23 5800
Fax +46 (0) 46 211 4330
www.givaudan.com
HAGSON-PROVITEK OY
PL 74
02631 ESPOO
Puh. (09) 439 3070
Fax (09) 439 30720
email: etunimi.sukunimi@provitek.fi
www.provitek.fi
KIILTOCLEAN OY
PL 157
20101 TURKU
Puh. 0207 710 400
Fax 0207 710 402
www.kiiltoclean.fi
KLÜBER LUBRICATION
NORDIC A/S
Hämeentie 3
00530 HELSINKI
Puh. 0207 497 970
Fax 0207 497 971
email: klueber.fi@sk.klueber.com
www.klueber.com
LAIHIAN MALLAS OY
Länsitie 372
66400 LAIHIA
Puh. (06) 475 2111
Fax (06) 476 2555
email: mallas@laihianmallas.fi
www.laihianmallas.fi
LAITOSJALKINE OY
35320 HIRSILÄ
Puh. (03) 336 3111
Fax (03) 336 3300
email: etunimi.sukunimi@laja.com
www.laja.com
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
59
Hankintaopas
A&R CARTON OY
PL 70
37601 VALKEAKOSKI
Puh. 0207 51 3100
Fax 0207 51 3309
email:valkeakoski@bemis.com
www.bemis-europe.com
LARSCON OY
Antreantie 10 B
02140 ESPOO
Puh. 010 239 2480
Gsm 050 540 2882
email:larscon@kolumbus.fi
www.larscon.fi
Piispanristintie 8
20760 PIISPANRISTI
Puh. (02) 214 420
Fax (02) 214 4222
email: myynti@munakunta.fi
www.scanegg.fi
NUTRINET OY
LEIPURIN OY
Tahkotie 1 E 2
01530 VANTAA
Puh. (09) 521 70
Fax (09) 521 2121
www.leipurin.com
LIHATEOLLISUUDEN
TUTKIMUSKESKUS LTK
OSUUSKUNTA
PL 56 (Luukkaankatu 8)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. 020 761 9480
Fax (03) 570 5499
www.ltk.fi
LIHEL OY
Mänkimiehentie 21
02780 ESPOO
Puh. (09) 819 0110
Fax (09) 8190 1199
email:etunimi.sukunimi@lihel.fi
www.lihel.fi
TALLBERG TECH OY AB
MUNAKUNTA
Puh. 040 758 2521
email: senja.arffman@nutrinet.fi
www.nutrinet.fi
ORAT OY
Pikkupurontie 4–6
00880 HELSINKI
Puh. (09) 755 6577
Fax (09) 788 800
email: etunimi.sukunimi@orat.fi
www.orat.fi
ORBIS OY
PL 15
00421 HELSINKI
Puh. 020 478 830
Fax 020 478 8011
email: asiakaspalvelu@orbis.fi
www.orbis.fi
ORGANIC FOOD FINLAND
Puolikuu 3 D
02210 Espoo Puh 050 5505225, 050 5862697
email: info@organic-finland.com
www.organic-finland.com RAKSYSTEMS ANTICIMEX
Vetotie 3 A
01610 VANTAA
Puh. 0207 495 706
Fax. 0207 495 600
email: asiakaspalvelu@racx.fi
www.racx.fi
RAVATEK OY
Itälahdenkatu 20
00210 HELSINKI
Puh. (09) 6818430
Fax (09) 675877
email: ravatek@ravatek.fi
www.ravatek.fi
ROQUETTE NORDICA OY
Ahventie 4 a 20
02170 ESPOO
Puh. (09) 3158 5700
Fax (09) 8632 113
MEDIQ SUOMI OY
PL 115
02201 ESPOO
Puh. 020 112 1500
Fax 020 112 1501
email:etunimi.sukunimi@mediq.com
asiakaspalvelu@mediq.com
SATAFOOD
Kehittämisyhdistys ry
Viialankatu 25
32700 HUITTINEN
Puh. (02) 620 6319
Fax (02) 620 6339
email:etunimi.sukunimi@satafood.net
www.satafood.net
Länsiportintie 15
13430 HÄMEENLINNA
Puh. 020 186 7000
Fax 020 186 7351
email:etunimi.sukunimi@fi.paccor.com
www.paccor.fi
OY SCANDIC TRANS AB
VAASA – TURKU – HELSINKI
Puh. 020 1202 500
Fax 020 1202 515
www.scandictrans.fi
PACK COMPANY OY
Teollisuustie 12
65610 MUSTASAARI
Puh. (06) 322 7300
Fax (06) 322 7320
email:etunimi.sukunimi@packcompany.fi
www.packcompany.fi
PIRKANMAAN
LAATUETIKETTI OY
Viikinkaari 4
00790 Helsinki
Puh. 0400 838 115
www.makery.fi
etunimi.sukunimi@makery.fi
SEALED AIR OY
Työpajankatu 6 A
00580 HELSINKI
Puh. (09) 7257 4411
Fax (09) 7257 4430
cryovac.finland@sealedair.com
www.sealedair-emea.com
SEFO-KONSULTOINTI
Keskitie 3
33470 YLÖJÄRVI
Puh. 010 440 3900
Fax 010 440 3909
email: etunimi.sukunimi@laatuetiketti.fi
www.laatuetiketti.fi
Lapinlahdenkatu 23
00180 HELSINKI
Puh. (09) 726 0270
email: marja.laukkanen@sefo-konsultointi.fi
www.sefo-konsultointi.fi
PPT PÖLYNPOISTOTEKNIIKKA OY
SENSON OY
MEKITEC OY
Teknologiantie 3
90590 OULU
Puh. 0207 410 990
Fax
0207 410 991
email: info@mekitec.com
www.mekitec.com
OY MESMEC AB
Hankintaopas
Måttisenkatu 3
67700 KOKKOLA
Puh. 0207 280 680
Fax. 06 8326 811
email: info@mesmec.fi
www.mesmec.fi
MP-MAUSTEPALVELU OY
Hakamäentie 7
48400 KOTKA
Puh. 010 841 6000
Fax 010 841 6019
email: ppt@ppt-filter.com
www. ppt-filter.com
PROMINENT FOOD GMP
Lintulammenkatu 1
04250 KERAVA
Yhteydenotot: Carl-Bertil Borg
Puh. 040 501 7250
email: carl-bertil.borg@condite.fi
www.prominentfood.com
PYROLL PAKKAUKSET
Posliinitehtaankatu 5
04260 KERAVA
Puh. 0207 921 300
Fax 0207 921 371
email:multivac@fi.multivac.com
www.multivac.com
60
PL 95
15141 LAHTI
Puh. (03) 864 364
Fax (03) 781 8918
www.senson.fi
SOFTWARE POINT
PL 56 (Luukkaankatu 6)
13101 HÄMEENLINNA
Puh. Vaihde: (03) 217 3413
Fax (03) 570 5209
www.maustepalvelu.com
MULTIVAC OY
Oikotie 2
63700 ÄHTÄRI
Puh. (06) 510 1111
Fax (06) 510 1200
www.tankki.fi
TARRATUOTE OY
Vesimyllynkatu 4
33310 TAMPERE
Puh. (03) 254 7800
email:etunimi.sukunimi@tarratuote.fi
www.tarratuote.fi
PL 100 (Ratastie 2)
01621 VANTAA
Puh. (09) 3291 0200
Fax (09) 3291 0301
email:oxoid.fi@thermofisher.fi
www.thermofisher.com/microbiology
TIETO OYJ
PACCOR FINLAND OY
www.mediq.fi
MAKERY
TANKKI OY
THERMO FISHER SCIENTIFIC
LINSEED OY
Pellavakuja 3
61850 KAUHAJOKI
Puh. 040 775 8918
Fax (06) 527 1197
email: info@linseed.fi
www.linseed.fi
Hiojankuja 5
02780 Espoo
Puh. 020 7420 740
Fax 020 7420 759
info@tallberg.fi
www.tallberg.fi\tallbergtech
Kalliotie 2
04360 Tuusula
Puh. 030 624 2450
email: pakkaukset@pyroll.com
www.pyroll.com
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Metsäneidonkuja 6
02130 ESPOO
Puh. (09) 4391 320
email:sales@softwarepoint.fi
www.softwarepoint.com
SUOMEN COBRA SYSTEMS OY
Asesepänkuja 3
00620 HELSINKI
Puh. (09) 7288 340
Fax (09) 7288 3434
email:suomen@cobrasys.fi
www.cobrasys.fi
SUOMEN VUOKRAKONTTI OY
Yrityspuistontie 2
05200 RAJAMÄKI
Puh. (09) 7258 8700
040 508 4803
email: nina.kulokorpi@vuokrakontti.fi
www.vuokrakontti.fi
Aku Korhosen tie 2-6
00440 HELSINKI
Puh. 0207 2010
Fax 020 726 8898
email: tero.m.virtanen@tieto.com
www.tieto.com
TT-TÄRYLAITE OY
Linnanpajantie 7
00950 HELSINKI
Puh. (09) 755 2730
Fax (09) 755 4505
email:info@tarylaite.fi
www.tarylaite.fi
UVA FINLAND
Ollaksentie 12
02940 ESPOO
Puh: 040 900 18 38
email: riggert.fornas@kolumbus.fi
www.uvisable.com
VALIO OY
PL 10
00039 VALIO
Puh. 010 381 2457
Fax 010 381 2630
www.valio.fi/ammattilaiset/teollisuus
VESANTTI OY
Tulppatie 26
00880 HELSINKI
Puh. (09) 5491 6000
Fax (09) 5491 6050
email: etunimi.sukunimi@vesantti.fi
www.vesantti.fi
WORLD COURIER (FINLAND) OY
Puutarhatie 20
01300 VANTAA
Puh (24h): (09) 8700 3300
Fax (09) 8700 3350
email: sales@worldcourier.fi
www.worldcourier.com
R. ÖSTERLUND KY KB
PL 99 (Laippatie 19 B)
00811 HELSINKI
Puh. (09) 586 8170
Fax (09) 736 452
email: contact@osterlund.com
www.osterlund.com
TUOTERYHMÄOSA
ANNOSTELUJÄRJESTELMÄT
JA VAA’AT
Dosetec Exact Oy (Vaakakoskinen)
- punnitus- ja annostelujärjestelmät
– säiliövaa’at
– lattiavaa’at
– pöytävaa’at
Oy Atlas Copco
Kompressorit Ab
– kaasu- ja paineilmakompressorit,
jälkikäsittelylaitteet ja
typpigeneraattorit
PPT Pölynpoistotekniikka Oy
- pölynpoistolaitteita
- keskussiivousjärjestelmiä
- silpunpoistojärjestelmiä
Multivac Oy
– monipäävaa’at
– tarkastusvaa’at
Orat Oy
– annostelujärjestelmät
– vaa’at ja vaakahinnoittelujärjestelmät
– huolto- ja ylläpitopalvelut
MAUSTEET, AROMIT,
MUUT LISÄAINEET
Bedika Oy
– elintarviketeollisuuden koneet
– pakkauskoneet ja –materiaalit
– röntgenlaitteet
Tallberg Tech Oy Ab
– Liimausjärjestelmät
Busch Vakuumteknik Oy
ATK-LAITTEET JA
-JÄRJESTELMÄT
– OxoidTM and RemelTM mikrobiologian
tuotteet
– uusi SureTectTM uuden sukupolven
PCR patogeenien testaukseen
– paranna työskentelyä tehokkaasti
Dry-BagTM tuotteilla
– vähennä hoitokustannuksia
PathoProofTM Mastitis PCR testauksella
– tyhjiöpumput
Aines Suomi Oy
–
–
–
–
–
entsyymit
kalsium
kuitu
lipidit
vitamiinit
Tankki Oy
– säiliöt, sekoittimet, hoitotasot
– leipomo- ja pakkauskoneet
– merkintälaitteet
– pakkausmateriaalit
Software Point
Tiedonhallintaohjelmistot laboratorioon:
- LABVANTAGE LIMS ja WiLabLIMS
- Laboratory Intelligence –ratkaisut
- konsultoinnit ja käyttöönotot
– ALPHA MANAGER -toiminnanohjaus
– elintarviketeollisuuden ja -tukkujen
logistiset kokonaisratkaisut
– CSB-ohjelmistojen edustus
Finnkomec Oy
An ITW Company
Oy M. Haloila Ab
– lavankäärintäkoneet
Jauhetekniikka Oy
–
–
–
–
Tieto Oyj
– tietotekniikka-, tuotekehitysja konsultointipalvelut
– ketteryyttä toimitusketjuun
KEMIKAALIT, KEMIALLISET
TUOTTEET JA
HYGIENIARATKAISUT
Oy Ecolab Ab
– elintarviketeollisuuden ja
ammattikeittiöiden
pesu-, puhdistus- ja desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakonsultointi ja –koulutus
sekä neuvonta
KiiltoClean Oy
– elintarviketeollisuuden pesu- ja
desinfiointiaineet
– pesu- ja annostelujärjestelmät
– hygieniakartoitukset ja -koulutukset
UVA Finland
– UV-lamppuja hygieniatarkkailuun
KONEET, LAITTEET,
MUU VARUSTUS
– tärykomponentit heti varastosta
– annostelu-, syöttö-, seulontalaitteet
– tärytekniset erikoislaitteet
Vesantti Oy
– sisälogistiikan laitteet ja järjestelmät
Suomen Cobra Systems Oy
TT-Tärylaite Oy
jauheiden annostelulaitteet
nesteiden annostelulaitteet
suursäkkien tyhjennyslaitteistot
raaka-aineiden annostelujärjestelmät
Kermetar Oy
– elintarviketeollisuuden letkut ja liittimet
GECItech, ISO9001 hyväksytyt
Mekitec Oy
- laadunvalvontajärjestelmät
Oy Mesmec Ab
– räätälöidyt kokonaisratkaisut eri
massojen käsittelyyn
– siilot/säiliöt, ruuvi-, hihna- ja
lamellikuljettimet
– sekoittajat
– kippaus- ja nostolaitteet
– molla- ja laatikkopesukoneet
– desinfiointi-asemat, kenkäpesurit
– metallinpaljastimet, röntgentarkastus ja
tarkistusvaa´at
– mekaaninen, sähkö- ja automaatiosuunnittelu
– kokonaisvaltaiset huolto- ja
asennuspalvelut
Multivac Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
pakkauskoneet
etiketöintikoneet
siivutuskoneet
monipäävaa’at
tarkastusvaa’at
metallinilmaisimet
röntgenlaitteet
nahkomakoneet
jäähilekoneet
Algol Chemicals Oy
– elintarvikeraaka- ja lisäaineet
suoraan varastosta
Berner Oy
– lihavalmiste- ja valmisruoka- teollisuuden Agentuuriosasto
koneet
– elintarvikeraaka- ja lisäaineet
– luontaiset elintarvikevärit
ja -gluteeni
KULJETUS- JA LOGISTIIKKA- –– vehnätärkkelys
gluteeniton vehnätärkkelys
–
meri-,
vuori-,
vakuumija erikoissuolat
PALVELUT
– hedelmämehutiivisteet ja -pyreet
– nopea toimitus suoraan varastoltamme
Oy Scandic Trans Ab
– lämpösäädellyt vienti- ja tuontikuljetukset Skandinaviassa
– logistiikkapalvelut ja varastointi
– pikakuljetukset Helsinki/Turku – Tuk­holma
vv.
Suomen Vuokrakontti Oy
- kylmä- ja pakastekontit
Caldic Finland Oy
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
hyytelöimis- ja sakeuttamisaineet
stabilointiaineet
emulgointiaineet
riisituotteet
sokerikulööri
maito-, hera- ja lihaproteiinit ja
hydrolysaatit
kuidut
pintakiillokkeet
makeutusaineet
ravintolisäraaka-aineet
mantelit, pähkinät, siemenet jne
muut elintarvikelisäaineet
räätälöidyt seokset
pakkaamispalvelut
World Courier (Finland) Oy
Globaali erikoiskuriiripalvelu:
– lämpötilasäädellyt kuljetukset
– näytelähetykset (myös vaaralliset)
– pakkausjärjestelmät ja viilenteet
– ISO9001 & 14001 sertifioitu
LABORATORIO-TUOTTEET
Berner Oy
Berner Pro
– vesimikrobiologiaan IDEXX Colilert,
Enterolert-E ja Quanti-Disk
– kotimaiset SERVANT petrimaljat,
sauvat, silmukat ja näytetölkit
– ATAGO-refraktometrit ja -polarimetrit
– ANSELL-suojakäsineet
– desinfektiotuotteet
– KSG-autoklaavit
– HEIDOLPH ravistelijat ja sekoittajat
– LAUDA-vesihauteet
– INFORS-ravistelijat
Oy Celego Ab
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit
luonnolliset väriaineet
makeutusaineet
stabilisointiaineet
lesitiini
mehukonsentraatit
säilöntäaineet
muut lisäaineet
Givaudan International SA
sivuliike Suomessa
– aromit
Hunajayhtymä Oy
– kotimaista ja ulkomaista hunajaa
elintarviketeollisuudelle
Orat Oy
Ammeraal Beltech Oy
– elintarviketeollisuuden hihnat
– elintarviketeollisuuden linjaratkaisut
– elintarvikkeiden kuutiointi, muotoilu ja
siivutus
– liemitys- ja leivityskoneet
– luunerottelu- ja rasvanmäärityslaitteet
– pakkauskoneet
– pesu- ja käsittelyjärjestelmät
– savustus, keitto, paisto ja jäähdytys
– huolto- ja ylläpitopalvelut
Mediq Suomi Oy
– mikrobiologiset reagenssit
– elintarvikkeiden testikitit
– elatusainekeittimet ja
maljanvalulaitteet
– laboratoriolaitteet ja –tarvikkeet
MP-Maustepalvelu Oy
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteuutteet
aromit ja arominvahventeet
fosfaatit
sakeuttamisaineet
muut elintarvikelisäaineet ja seokset
Orbis Oy
– konenäkö, älykamerat ja koodinlukijat
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
61
Hankintaopas
Cortex Oy
Orat Oy
Prominent Food GMP
elintarviketeollisuus-, HoReCa,sk- ja
leipomosektoreille:
– mausteet, yrtit, pippurit
– keitto- ja pata-ainekset
– kastike- ja kylmäkastikeainekset
– jälkiruoka-ainekset ja tärkkelykset
–
–
–
–
–
–
–
kammio- rasia- ja ratakoneet
snorkkelikoneet
pakkausrobotit
koneiden huolto- ja ylläpitopalvelut
makkarankuoret
kutiste- ja laminaattipussit
kutistekalvot
PACCOR Finland Oy
Orat Oy
– mausteseokset ja marinadit
– lihaproteiinit
Vesantti Oy
- Apet, PP, PS ja PLA rasiat, pikarit ja
kannet
- kartonkivaippapikarit
Lihel Oy
–
–
–
–
–
mausteet ja mausteseokset
valmistus- ja lisäaineet
fosfaatit
marinadit ja marinadiseokset
asiakaskohtaisesti räätälöidyt seokset
Linseed Oy
Suomen korkealuokkaisimmat
pellavaraaka-aineet ja asiantuntemus
R. Österlund Ky Kb
–
–
–
–
–
–
–
–
–
aromit ja konsentraatit
elintarvikevärit
emulgointi- ja sakeuttamisaineet
kaakaotuotteet
hedelmäjauheet ja -palat
vihannestuotteet
juomapohjat
lakritsiuutteet
makeutusaineet
PAKKAAMINEN
– painetut ja blanco etiketit ja tarrat
– liimapaperinauhat ja liitospaperit
– käsiapplikaattorit ja pöytätelineet
MP-Maustepalvelu Oy
– valmistus- ja lisäaineet
– asiakaskohtaisesti räätälöidyt
seokset
Munakunta
- Scanegg-munajalosteet
- Kultamuna-kuorimunat
Organic Food Finland Pyroll Pakkaukset
–
–
–
–
kartonkipakkaukset
muovipussit ja -kassit
paperipussit, -kassit ja -kääreet
ratakalvot
Kasvua ja kumppanuutta
– kuluttajatutkimukset
– tuotekehitys
– laadunhallinta
– tuotetietopalvelut
Envirovet Professionals
– elintarviketurvallisuuden auditoinnit
ja koulutukset
Larscon Oy
– Wiberg-mausteseokset
Pirkanmaan Laatuetiketti Oy
Foodwest Oy
– luomuraaka-aineet joustavasti ja
edullisesti – hollantilaisen DO IT:n edustus –
–
–
–
HACCP, laatu- ja ympäristöjärjestelmät
HACCPdoc® dokumentointijärjestelmä
lämpötilanvalvonta ja lämpömittarit
tiedonkeruulaitteet ja - järjestelmät
Lihateollisuuden tutkimuskeskus
LTK osuuskunta
– HACCP-, omavalvonta- ja
laatujärjestelmäkonsultointi
– koulutuspalvelut
– kuluttajatestaukset
– laboratoriopalvelut
– lihatutkimuspalvelut
– teknologia- ja tuotekehityspalvelut
Roquette Nordica Oy
Ravatek Oy
A&R Carton Oy
- elintarvikepakkauksia
- kartonkikotelot ja holkit
- kartonki- ja alumiinivuuat
Auraprint Oy
–
–
–
–
tarrat, tuote-etiketit
RFID-tarrat
sleeverit wrap-around-etiketit
kampanjatarrat
–
–
–
pakkauskoneet ja -järjestelmät
avosuisten pussien ja säkkien suljenta
ompelu-, liimaus- ja saumauslaitteet
ja tarvikkeet
Sealed Air Oy – Cryovac
- Cryovac-pakkausjärjestelmät
- Cryovac-kutistepussit
- Cryovac-pakkauskalvot ja –rasiat
– proteiinit
– kuidut
Tarratuote Oy
Senson Oy
– elintarviketeollisuuden rullatarrat
– blancot varastointiin, kolleihin ja
lavoihin
– tuote-, kerros-, vaakaetiketit ym.
RAAKA-AINEET
– aromit, värit
Bemis Valkeakoski Oy
– vakuumi- ja suojakaasupakkauslami­
naatit elintarviketeollisuudelle
Duni Oy
- pakkauskoneet ja suljentakalvot
- GN-mitoitetut ja take-away rasiat
- räätälöidyt pakkausratkaisut
Faerch Plast A/S
– CPET, AMPET, APET, PP, PS ja PLA
rasiat ja kannet
– Top Seal kuumasaumattavat kalvot
– natiivit ja modifioidut tärkkelykset
– tärkkelyssiirapit
– poliolit (xylitoli, sorbitoli, maltitoli ja
mannitoli)
– proteiinit
– kuidut
-
mallas- ja viljauutteet
maltaat ja mallasjauhot
emulgointi- ja stabilointiaineet
entsyymit, mm. laktaasit
funktionaaliset raaka-aineet
aromit ja värit
antioksidantit
analyyttiset kitit ja reagenssit
suodatuksen apuaineet
hedelmäpalat ja -pastat
Valio Oy
Teollisuusmyynti
–
–
–
–
–
maidot, kermat ja muut maitotuotteet
juustot
maito- ja herajauheet
marmeladit ja hillot
voi
SOPIMUSPAKKAAMINEN
Pack Company Oy
– monipuolinen valikoima kuivien
tuotteiden sekottamiseen ja
rahtipakkaamiseen
Laihian Mallas Oy
Hankintaopas
Hagson-Provitek Oy
–
–
–
–
keino-, mauste- ja savukuoret
vakuumi- ja kutistepussit, kalvot
kinkkuverkot
elintarviketeollisuuden koneet
– erikoismaltaat
– tummat ja vaaleat mallasuutteet
– pakkauspalvelu
– etiketit, tarrat, kääreet ja
tulostustarvikkeet
– merkintäjärjestelmät teollisuuteen
– merkintäjärjestelmien huolto- ja
ylläpitopalvelut
SUUNNITTELU, KEHITYS,
KONSULTOINTI
– leipomoteollisuuden raaka-aineet
– elintarviketeollisuuden maku- ja
rakenneaineet
–
–
–
–
–
–
–
–
–
ravitsemusasiantuntijapalvelut
ravitsemusviestintä, käännökset
asiantuntijamarkkinointi
ravintosisältölaskenta
ravitsemuskoulutus
Raksystems Anticimex
–
–
–
–
elintarvikehygieniapalvelut
koulutus
näytteenottopalvelut
tuhoeläintorjunta
– elintarvikealan kehityspalvelut
– laaja-alaiset ympäristöteknologian
palvelut
SEFO-konsultointi
– Elintarvikehygienian perusteet-kirja,
muut oppimateriaalit usealla kielellä
– hygieniakoulutukset ja –testit usealla
kielellä
TYÖHYGIENIA JA
TURVALLISUUS
ALERT-Tuhoeläintorjunta Oy
– tuhoeläintorjunta
Laitosjalkine Oy
– työ-, suoja- ja turvajalkineet
elintarviketeollisuuteen ja
laboratorioihin
VOITELUAINEET
yritysjohdon sparraus
liiketoimintasuunnitelmien päivitys
uudet tuoteideat ja asiakasryhmät
tavoitteiden asettaminen ja seuranta
Klüber Lubrication Nordic A/S
Finn Food Tech
- elintarvikealan kehitystyöt SF & EE
Multivac Oy
– pakkaus- ja etiketöintikoneet
62
Nutrinet Oy
AmiHelp Oy
Leipurin Oy
Informa Oy
•tuotekehityspalvelut
•kuluttaja- ja markkinatutkimukset
•pakkausmerkinnät
•laitoshyväksyntään valmistavat palvelut
•ammattikeittiöiden kehityspalvelut
Satafood Kehittämisyhdistys ry
Condite Oy
Leipomo ja elintarviketeollisuuden
raaka-aineet ja aineosat
– jauhot ja hiutaleet
– leipä-, kahvileipä- ja konditoriaseokset
– leivänparanteet
– peruna- , maissi- ja soijatuotteet
– riisit ja riisijauho
– mantelit ja pähkinät
– siemenet ja siemenseokset
– mausteet ja suolat
– kuivatut hedelmät
– suklaa- ja rasvakuorrutteet
– hedelmä-ja marjatäytteet
– margariinit
– hedelmäsäilykkeet
-– sokerit,sokerikoristeet ja siirapit
– munavalmisteet
– mallastuotteet
Makery
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Oy Foodfiles Ltd
– kliininen tutkimus
– elintarvikkeiden rekisteröinti
(mm. terveysväitteet, uuselintarvikkeet)
– elintarvikehyväksytyt voiteluaineet
– teollisuuden voiteluaineet
n KANNATTAJAJÄSEN
Delta-Enterprise seuran
uusi kannattajajäsen
Kuva: Oy Delta-Enterprise Ltd
Tuotannon tehostamiseen
erikoistunut Oy Delta-Enterprise
on liittynyt Elintarviketieteiden
Seura ry:n kannattajajäseneksi
syksyllä 2013.
Yritys auttaa tuotantolaitoksia vähentämään hukkaa eri muodoissa kuten ylimääräistä työtä, virheitä ja hävikkiä. Delta-Enterprisen asiakkaat edustavat pääsääntöisesti elintarviketeollisuutta, teknologiatoimittajia sekä kemian- ja konepajateollisuutta. ETS ry:n kannattajajäseneksi yritys liittyi, koska se haluaa olla mukana kehittämässä suomalaista elintarviketeollisuutta.
– Meillä on monia asiakkaita elintarviketeollisuudesta, ja pystymme palvelemaan
sekä suuria että pieniä asiakkaita. Asiakkaitamme ovat esimerkiksi Arla Foods,
Apetit, Saarioinen, HK, Moilas, Pouttu ja
Boströmin leipomo, Delta-Enterprisen varatoimitusjohtaja Antti Varis listaa.
Varis kertoo, että esimerkiksi Apetitille
Delta-Enterprise toimitti järjestelmän vedenkulutuksen seurantaan, jolloin Apetitin tehtaan vedenkulutus pieneni kymmeniä prosentteja. Säästö on taloudellisesti
merkittävä sekä ympäristölle että yritykselle. Snellmannille Delta-Enterprise toimitti puolestaan kokonaisen tuotannonohjausjärjestelmän, joka eliminoi turhan paperinpyörittämisen tuotannosta.
Variksen mukaan tuotantoa voidaan tehostaa tuotannonohjausjärjestelmien, automaation, konenäön ja konsultoinnin avulla. Kaikkia näitä on käytetty hyväksi esimerkiksi Snellmannin toiminnan tehostamisessa yrityksen jauhelihalinjalla.
– Jauhelihalinjalla on noin kymmenen laitetta, jotka käsittelevät lihan ja pakkaavat
sen. Tuotannonohjausjärjestelmä orkestroi
nuo kaikki laitteet yhden käyttöliittymän
takaa. Takaisinpäin järjestelmä kerää reaaliaikaisen tiedon tuotannosta, jolloin vältetään papereiden pyörittelyä ja virheitä, Varis tiivistää.
Elintarviketeollisuuteen merkittävä hyöty on jäljitettävyyden parantuminen, eli
tuotannon tiedot voidaan tallentaa jopa yksittäisen paketin tarkkuudella.
Antti Variksen mukaan tuotantoa voidaan tehostaa tuotannonohjausjärjestelmien, automaation, konenäön ja konsultoinnin avulla.
– Konenäkö tarkastaa jokaisen paketin,
eli sen, että paketti on tiiviisti kiinni ja paketissa on oikeat merkinnät. Automaatiota
tässä tapauksessa on liityntä linjan laitteisiin, eli kykenemme ohjelmoimaan yksittäisiä linjan laitteita ja tekemään tarvittavat liitännät tuotannonohjausjärjestelmään.
Konsultoinnissa puolestaan laadimme asiakkaalle pitkän tähtäimen suunnitelman
tuotannon optimointiin, Varis jatkaa.
Kansainvälistyminen
siintää tulevaisuudessa
Variksen mukaan Delta-Enterprisen tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Valitettavan monessa yrityksessä tuotantoa ohjataan edelleen paperilla tai Excelillä, eli yrityksellä riittää työmaata.
– Nykyiset asiakkaamme ovat toimituksiimme todella tyytyväisiä, ja toimitukset
poikivat jatkoprojekteja, Varis sanoo.
Tulevaisuudessa Delta-Enterprise aikoo
kansainvälistyä hallitusti suomalaisten yritysten kautta. Esimerkiksi Arla Ingmanin
emoyhtiö Arla Foods on valinnut Delta-Enterprisen järjestelmätoimittajaksi ainoana
suomalaisena yrityksenä. Jatkossa DeltaEnterprise voi osallistua kilpailutuksiin Arla Foodsin toimituksissa myös ulkomailla.
– Haluamme tehdä tuotannosta Suomessa kannattavaa ja auttaa asiakkaita kansainvälistymisessä tuotannon osalta. Kansainvälisillä markkinoilla muutokset tuotantoon ovat nopeita. Esimerkiksi uuden
tuotteen lanseerauksessa tuotannon täytyy
kyetä tuottamaan volyymiä nopeasti, Varis kertoo.
Yrityksen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.d-e.fi ■
Anna Kojo
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
63
n ETS-SIVUT
Clean Label puhutti
Kuva: Fazer
Elintarviketeollisuudessa on
tavoitteena päästä eroon
pakkausmerkinnöissä
ilmoitettavista lisäaineista ja
korvata ne valmistusaineilla ja
teknologisilla ratkaisuilla.
Elintarviketieteiden Seuran Prosessiteknisen jaoston seminaari ”Clean Label” – Onko
E-hysteeri mysteeri syyskuun lopulla herätti suurta mielenkiintoa. Ruuan lisäaineettomuus selvästi puhuttaa myös alan ammattilaisia.
Tilaisuuteen osallistui yli 40 henkilöä.
Esitykset synnyttivät vilkkaan keskustelun, ja tilaisuus päättyikin seuran varapuheenjohtajan Heikki Mannerin luotsaamaan paneeliin.
Yliopistonlehtori Minna Autio Helsingin yliopiston Taloustieteen laitokselta totesi Clean Label -ilmiön liittyvän erityisesti luomuun ja lähiruokaan. Autio ei ollut
onnistunut löytämään yhtään tieteellistä
artikkelia koskien Clean Label -termiä.
Puhdasta ruokaa on suosittu aina
Fazerin tutkimusjohtaja Sampsa Haarasilta avasi esityksessään historiallista perspektiiviä puhtaaseen ruokaan lähtien Vanhasta Testamentista, jossa tosin Haarasillan
mielestä puhtaan ruuan konsepti on enemmän hengellinen kuin hygieeninen. Hänen
mukaansa Raamattua voidaan pitää ensimmäisenä merkittävänä ruokaoppaana. Erityisesti Mooseksen kolmannessa kirjassa
annetaan ohjeet puhtaasta ruuasta (Kosher)
ja neuvotaan välttämään epäpuhdasta ruokaa (Trefe). Nykyään Kosher on monelle
symboli puhtaudesta laajemmassakin merkityksessä.
Haarasilta oli koonnut listan erilaisista
teknologisista saavutuksista lähtien 200-luvulta ennen Kristusta, jolloin roomalaiset
keksivät, että viinin hapantuminen ja tummuminen voidaan estää rikkikäsittelyllä.
Pikaruokakulttuuri alkoi vuonna 1762, jolloin Sandwichin jaarli keksi voileivän.
Hauska yksityiskohta oli lainaus Karl
Marxin Pääoma-kirjasta vuodelta 1867: ”Lontoossa on kahdenlaisia leipomoita, täyden
hinnan leipomot ja alihintaan myyvät leipomot. Jälkimmäisiä on noin 3/4 leipomois-
64
Leipomot leipovat sekä lisäaineilla että ilman lisäaineita, kaikkea, mitä kuluttajat haluavat.
Kuvassa Fazerin syksyn 2013 uutuustuote: Suklaata ja minttua sisältäviä Fazer Marianne
-muffinsseja, joita seminaariväki nautti kahvitauolla.
ta. Näiden leipä on vääristetty lisäämällä
alumiinia, saippuaa, tuhkaa, kalsiumia,
kalkkikivijauhoa ja vastaavanlaisia miellyttäviä, ravitsevia ja terveellisiä aineita.”
Haarasilta oli myös penkonut tutkimustuloksia koskien elintarviketeknologien ja
kuluttajien asenteita lisäaineisiin ja prosesseihin. Vuonna 2008 USA:ssa 85 prosenttia
elintarviketeknologeista piti sitruunahappoa luonnollisena ainesosana, maitohappoa 74 prosenttia, kun taas maltodekstriiniä vain 41 prosenttia. Kuivausta, uppopaistoa ja keittoa 91 prosenttia vastanneista piti luonnollisena, kun taas säteilytystä
vain 16 prosenttia ja heksaani/asetoniuuttoa 10 prosenttia¹.
Vuonna 2012 valtaosa eurooppalaisista
kuluttajista piti luonnollisina aineita, joita
käytetään ruuanlaitossa, kuten vehnäjauhot, kerma, hiiva ja sokeri. Ei-luonnollisina
kuluttajat pitivät ainesosia ja lisäaineita,
joiden nimi on vaikea ääntää ja joissa on Enumero, kuten kemiallisesti modifioitu
tärkkelys. Yli 80 prosenttia kuluttajista piti luonnollisina keittoa, paistoa ja leivontaa,
sen sijaan kuivausta vain 29 prosenttia.
Hännänhuippuna olivat säteilytys (16 %) ja
GMO (10 %)².
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
Samassa tutkimuksessa kysyttiin myös
kuluttajien mielipidettä ruuan tärkeimmästä ominaisuudesta. Yli 90 prosenttia arvosti hyvää laatua ja tuoreutta, 84 prosenttia
hintaa, 74 prosenttia lisäaineettomuutta ja
69 prosenttia GMO-vapautta. Luomua piti
tärkeimpänä 46 prosenttia.
Teknologia korvaa lisäaineet
Valion teknologiajohtaja Matti Harju osoitti esityksessään, kuinka teknologia on siirtänyt monet lisäaineet historiaan. Nykyihmisen on vaikea muistaa, että kylmäketjua
ei aina ole ollut. Muun muassa kauppoihin
kylmäkalusteet tulivat vasta 1960−1970-luvuilla, kuten myös jääkaapit kotitalouksiin.
Tarvittiin siis muita konsteja säilyvyyden
varmistamiseksi.
Professori Artturi Iivari Virtanen saikin lisäaineilla Nobelin kemianpalkinnon
vuonna 1945. AIV-rehu saatiin säilymään
lisäämällä ruohoon happoja. AIV-voisuolalla neutraloitiin hapatettu voi ja ehkäistiin rasvan hapettuminen, ja AIV-juustosuolalla estettiin emmental-juuston virhekäymiset.
Vaikka hapatus on hyvä keino lisätä maitotuotteiden säilyvyyttä, 1980- ja 1990-lu-
Kehittyvä
Elintarvike
vuilla moniin hapanmaitotuotteisiin lisättiin sorbaattia homeen estoon, ja juustojen
valmistuksessa käytettiin nitraattia estämään virhekäymisiä. Jogurttihilloissa käytetään nykyäänkin pektiiniä ja modifioitua
tärkkelystä pitämään hillo homogeenisena. Tosin nyt on tullut markkinoille jo lisäaineettomia hedelmä- ja marjajogurtteja.
UHT-kermassa käytetään vielä karrageenia estämään ”kermatulppa”. Valiolla on
käynnissä projekti, jossa yritetään päästä
siitäkin eroon. Esityksensä lopuksi Harju
heitti kysymyksen, tuleeko entsyymeistä
lisäaineita. Jos näin käy, lisää se tarvetta
kehittää uusia teknologisia menetelmiä.
Lisäaineita vain tarvittaessa
Saarioisten laatupäällikkö Sanna Raunila kertoi, että vaikka parina viime vuotena yrityksen tuotepakkauksissa on ollut
maininta lisäaineettomuudesta, niin sinänsä yrityksessä ei ole uusi asia valmistaa
tuotteita ilman lisäaineita.
Saarioisilla suositaan lisäaineettomia
raaka-aineita. Lisäaineita käytetään vain
tarvittaessa, luonnollisia aromeja aina, kun
se on mahdollista, natriumglutamaattia ei
käytetä ja väreistä käytetään vain luonnollisia aineita. Pakkauksissa mainitaan myös
raaka-aineen välityksellä (carry-over) tulevat lisäaineet, vaikka lainsäädäntö ei sitä
velvoita.
Säilöntäaineettoman prosessin kulmakivet ovat hyvät raaka-aineet, hallittu kypsennys, nopea jäähdytys, jälkikontaminaation estäminen, oikein määritelty myynti-
aika ja alhainen säilytyslämpötila.
www.kehittyvaelintarvike.fi
Välittävätkö kuluttajat oikeasti?
Stockmannin laatupäällikkö Markus Luhtala pohti esityksessään, onko lisäaineettomuus kuluttajille oikeasti tärkeä seikka.
Luhtala oli haastatellut Stockmannin ostajia. Pitkässä juoksussa E-koodeihin liittyvien asiakaspalautteiden määrä on lievässä nousussa. Osalle asiakkaista, tosin pienelle, mutta äänekkäälle ryhmälle, E-koodit ovat tärkeitä.
Kuluttajat noudattavat nykyisin useitakin eri trendejä, ja myös vaihtavat trendistä toiseen suhteellisen helposti. Stockmannilla suositaan kampanjoita, jonka takia on
aika vaikea vetää selkeätä johtopäätöstä siitä, kuinka tärkeää lisäaineettomuus kaiken
kaikkiaan on. Luomu näyttäisi olevan pitkän ajan trendi, vaikkakin tällä hetkellä
myynti on laskussa.
Mutta kaupan omien valmisruokien osalta lisäaineista kysellään usein, ja niitä verrataan teollisuudessa valmistettuihin. Asiakas ei voi ymmärtää sitä, että Stockmannin
omissakin valmisruuissa on lisäaineita.
Syynä ovat käytettyjen raaka-aineiden lisäaineet, jotka Stockmann myös avoimesti
kertoo asiakkailleen. ■
Raija Ahvenainen-Rantala
¹IFT Online Survey of Food technologists: What is
“natural”, 2008.
²Kampffmeyer Food Innovation Report 2012:
How to make Clean Label.
Elintarvikealan
Ammattilehti
•Kestotilaus 59 €,
oppilaitokset 48 €/vuosikerta
+ ALV
•Jälkitilaus vähintään 10 kpl:
2,50 €/kpl + ALV
+postituskulut
•Näytenumero ja tilaukset:
toimitus@
kehittyvaelintarvike.fi
Ilmainen
Lehtiarkisto
Minimal processingista Clean Labeliin
Entisenä tutkijana ja alaa seuranneena arvelen, että Clean
Label -termi lienee niin uusi ammattilaistenkin suussa, ettei se
ole vielä ehtinyt tieteellisiin julkaisuihin asti, vaikka sinänsä
kaipaus lisäaineettomuuteen ei
ole uusi.
Erityisesti 1990-luvulla Suomessa ja maailmalla elintarviketeknologinen tutkimus pyöri pal-
jon minimal processing -konseptin ympärillä. Siinähän yhtenä tavoitteena oli lisäaineitten
vähentäminen.
Seminaarissa jälleen kävi ilmi
myös nykypäivän kuluttajan
poukkoilevat ja ristiriitaiset vaatimukset. Kaupan omilta valmisruuilta odotetaan näköjään kotiruuan ominaisuuksia. Asiakkaat
eivät huomaa, että käytetään-
hän kotonakin usein raaka-aineita, joissa on lisäaineita.
Varsinkin kauppa on suhteettoman kovilla, kun erilaisille asiakkaille vaihtelevine tarpeineen
tulee olla laaja valikoima tuotteita. Viime kädessä talous kuitenkin ratkaisee. Markus Luhtala
uumoilikin, että tiukkenevassa
taloudessa tuotteen edullisuus
menee lisäaineitten ohi. ■
•Etsi hakusanalla juttuja
lehtiarkistosta
•Lataa näköislehtiä vuoden
viiveellä numeron
ilmestymisestä
www.kehittyvaelintarvike.fi
koko elintarvikealan kattava
ammattilehti
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
65
n ETS-SIVUT ANNA KOJO
ETS:n toimintaa
Elintarviketieteiden Seura ry:n syyskokous järjestettiin 14.11. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tiloissa Helsingissä. Syyskokouksessa hyväksyttiin seuran
budjetti ja toimintasuunnitelma vuodelle
2014. Toimintasuunnitelma on luettavissa
seuran internet-sivuilla osoitteessa www.
ets.fi.
Syyskokouksen alussa THL:n Ravitsemusyksikön johtaja, tutkimusprofessori Suvi Virtanen piti mielenkiintoisen esitelmän
aiheella Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset ja Finravinto-tulokset.
Vuoden 2014 tapahtumia
Vuosi 2014 on seuran 67. toimintavuosi ja
lehden 25. ilmestymisvuosi. Seura ja lehti
ovat esillä vuoden aikana Gastro-messuilla
19.–21.3. ja Elintarvikepäivässä 13.5. Helsingin Messukeskuksessa sekä NordicFood &
NordicPack -messuilla 8.−10.10 Tampereen
Messu- ja Urheilukeskuksessa.
Jaostojen toimintaa
ATJ järjestää 5.2.2014 Tieteiden talolla Helsingissä seminaarin Aistinvaraisen tutkimuksen
tulokset hyötykäyttöön. Lisätietoja seminaarista lähetetään myöhemmin sähköpostilla.
IPSJ järjesti seminaarin kalan terveellisyydestä 7.11.
ETMJ järjesti vierailun Tukkutorille Helsinkiin 12.11. Juttu vierailusta tulee numeroon 1/2014.
TETS järjesti juustojen maisteluillan 7.11.
TETS pitää vuosikokouksensa myöhemmin
ilmoitettavana päivämääränä helmikuussa. Lisätietoja vuosikokouksesta lähetetään
myöhemmin sähköpostilla.
Eurosense-konferenssi vuonna 2014
Seuraava Eurosense-konferenssi järjestetään
7.−10.9.2014 Kööpenhaminan Bella Centerissä. Konferenssin aihe on A Sense of Life.
Abstrakteja voi jo nyt lähettää osoitteeseen
http://www.eurosense.elsevier.com/sub-
mit-abstract.html.
Konferenssin yhteydessä järjestetään
The European Sensory Science Societyn
(E3S) aloitteesta lapsiaiheinen workshop,
jota koordinoi dosentti, Nofiman senioritutkija Margrethe Hersleth Norjasta.
ETS ry on E3S:n perustajajäsen.
Uusia jäseniä
Uusiksi jäseniksi hyväksyttiin seuran
syyskokouksessa 14.11. Mari Riuttala, Taija Kosonen, Riikka Loponen ja Sanna
Lehtinen. Tervetuloa mukaan seuran toimintaan!
Jaostot tiedottavat toiminnastaan Kehittyvä Elintarvike -lehdessä, sähköpostitse
sekä seuran kotisivulla www.ets.fi. Pysykää kuulolla! ■
Lämmintä loppuvuotta toivottaen
Anna Kojo
Kehittyvä
Elintarvike
Teemat ja
ilmestymispäivät 2014
numero teema
66
www.kehittyvaelintarvike.fi
ilmestymispäivä
1/2014
Ammattikeittiöt & Ruokatrendit
27.2.
2/2014
Vastuullisuus, Ravitsemus & Tuotekehitys
25.4.
3/2014
Raaka-aineet & Lisäaineet
12.6.
4/2014
Prosessit & Pakkaaminen
26.9.
5/2014
Analytiikka, Hygienia & Jäljitettävyys
Erikoisteema: Elintarvikeketju esittäytyy
6/2014
Koulutus, Markkinointi & Kansainvälinen kauppa
Erikoisteema: Lehden 25-vuotisjuhlanumero
Kehittyvä Elintarvike 6/2013 I www.kehittyvaelintarvike.fi
30.10.
11.12
ETS:n kannattajajäsenet ja edut
Ammeraal Beltech Oy
Apetit Pakaste Oy
Atria Oy
Caldic Finland Oy
CGI Suomi Oy
Clinical Life Sciences
Oy Delta-Enterprise Ltd
Elintarviketeollisuusliitto ry
Elixi Oil Oy
Eurofins Scientific Finland Oy
Fazer Leipomot Oy
Finnbakels Oy
Oy Foodfiles Ltd
Givaudan Finland
HK Ruokatalo Oy
Hosmed Oy
If Vahinkovakuutus Oy
Kauppamyllyjen Yhdistys ry
KiiltoClean Oy
Leipurin Oy
Ordior Oy
Orkla Foods Finland Oy
PANalytical
Pieni Kirahvi Oy Ab / Kanniston Leipomo
Polttimo Yhtiöt Oy
Ravintoraisio Oy
Roquette Nordica Oy
Ruokakesko Oy
Saarioinen Oy
Sinebrychoff Oy Ab
VAASAN Oy
Valio Oy
World Courier (Finland) Oy
kannattajajäsenedut
•Kannattajajäsenestä tehdään esittelyjuttu
Kehittyvä Elintarvike -lehteen.
•Kannattajajäsen saa ETS:n kotisivuille yrityksensä/yhteisönsä logon, josta on linkki kannattajajäsenen kotisivuille.
•Kannattajajäsen saa yhden Kehittyvä
Elintarvike -lehden vuosikerran jäsenmaksua vastaan + halutessaan lisäksi
1–5 kestotilausvuosikertaa 50 % alennuksella.
•Kannattajajäsenten edustajat saavat 25 %
alennuksen ETS:n järjestämiin maksullisiin seminaareihin.
Turun Elintarviketutkijain Seuran
kannattajajäsen
Condite Oy
ETS:n
Ilmoita muutoksista yhteystiedoissa
osoitteeseen info@ets.fi
Muistathan ilmoittaa, kun osoitteesi ja muut yhteystietosi (ml. sähköpostiosoite) muuttuvat!
Jos Kehittyvä Elintarvike -lehti ei tule perille, osoitteesi on todennäköisesti vanha.
Myös ajantasainen sähköpostiosoite kannattaa ilmoittaa osoitteella info@ets.fi,
sillä jaostot laittavat tietoja tapahtumistaan usein vain sähköpostilla.
Elintarviketieteiden Seuran yhteystiedot 2013
Aistinvaraisen
tutkimuksen
tulokset
hyötykäyttöön 5.2.
Aistivaraisen tutkimuksen
jaosto ATJ järjestää
Tieteiden talolla Helsingissä
5.2.2014 seminaarin,
jossa teemana on
aistinvaraisen tutkimuksen
tuloksien hyödyntäminen.
Laitathan päivämäärän jo kalenteriisi!
Lisätietoja lähetetään myöhemmin sähköpostilla.
Elintarviketieteiden Seuran hallitus
ETM Erkki Vasara
puheenjohtaja
MTT
Humppilantie 14
31600 JOKIOINEN
p. 0400 699209
erkki.vasara@mtt.fi
Foodwest Oy
Vaasantie 1 C
60100 SEINÄJOKI
p. 044 374 1700
suvi.luoma@foodwest.fi
MMM Heikki Manner
varapuheenjohtaja
Räätälintie 2
07880 LILJENDAL
p. 050 338 2930
heikki.manner@luukku.com
ETM Paula Koivisto
Valio Oy
PL 30 (Meijeritie 4)
00039 VALIO
p. 050 398 7041
paula.koivisto@valio.fi
MMM Tiina Luoma
Inex Partners Oy
Karantie 2, 02630 ESPOO
p. 040 703 8848
tiina.luoma@sok.fi
KTM Suvi Luoma
FT Oskar Laaksonen
Turun yliopisto
Elintarvikekemia
Biokemian ja
elintarvikekemian laitos
Vatselankatu 2, Arcanum
20014 TURUN YLIOPISTO
p.(02) 333 6875
oskar.laaksonen@utu.fi
FT Marika Jestoi
Evira
Mustialankatu 3
00790 HELSINKI
p. 040 487 7798
marika.jestoi@evira.fi
ELT Elina Säde
Elintarvikehygienian ja
ympäristöterveyden osasto
Eläinlääketieteellinen
tiedekunta
PL 66
00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09) 191 57 118
elina.sade@helsinki.fi
HuK Anna Kojo
assistentti, taloudenhoitaja
PL 115, 00241 HELSINKI
info@ets.fi
p. 050 3371 070
PS. Muut yhteystiedot löytyvät
osoitteesta www.ets.fi
www.kehittyvaelintarvike.fi I Kehittyvä Elintarvike 6/2013
67
NORDIC NORDIC
PACK
FOOD
SUURI
Pakkaus- ja
Elintarvikealan
messutapahtuma
Tampereen Messu- ja Urheilukeskus 8.–10.10.2014
www.nordicpackexpo.fi
www.nordicfoodexpo.fi